Julkisesta hammashoidosta

Viimeistään nyt, valtiovarainministeriön ilmoitettua leikkaustarpeen olevan 8 miljardia, on rohkeasti uskallettava puhua siitä, mistä me voisimme luopua julkisten palveluiden osalta. Edesvastuutonta on vielä tässäkin tilanteessa väittää, ettei mitään leikkauksia tarvita. Kokoomus julkaisi kuluneella viikolla omat säästöehdotuksensa, muut puolueet eivät menoleikkauksia ole vieläkään tohtineet konkreettisin toimin esittää.

Hallituksessa on myös työstetty kuntien velvotteiden purkua. Viime syksynä saimme sosiaali- ja terveyslautakunnissa kautta maan käsiteltäväksemme muun muassa hammaspäivystyksen järjestämisvelvoitteen myös iltaisin ja viikonloppuisin. 

Eduskuntavaaliehdokkaana olen esittänyt joitakin konkreettisia ratkaisuja, mitä voisimme tehdä toisin. Yksi ehdotukseni on julkisella tuotettu aikuisten hammashoito, joka voitaisiin siirtää yksityiselle palvelusetelien ja siirtymävaiheessa kelakorvauksen avulla. Soteuudistuksen yksi keskeisimmistä kysymyksistä on juuri palvelutuottajien rooli ja hammashoito on kokonaisuus, jossa voisimme kokeilla raha seuraa asiakasta -mallia.  

Suomalaisille suositellaan hammaslääkärikäyntiä kerran vuodessa ja lisäksi naisten pitäisi käydä gynekologilla kerran vuodessa. Kunnat velvoitettiin tarjoamaan myös täysikäisille asukkailleen julkinen  hammashuolto joitakin vuosia sitten. Nyt velvoitetta on laajennettu yö- ja viikonloppupäivystykseen. Gynekologilla voi jokainen nainen käydä ihan omalla kustannuksellaan yksityisellä lääkärivastaanotolla toki nimellisen kelakorvauksen tukemana.

Miksi kunnat tarjoavat puoli-ilmaista hammashuoltoa ja hammaslääkäripalveluita aikuisille asukkailleen, kun toimiva yksityinen hammaslääkärijärjestelmäkin on olemassa. Vielä omituisempi on tämä päivystyskuvio. Pienten lasten vanhemmille sanotaan, että korvasäryn kanssa voi hyvin kipulääkkeillä odottaa aamuun, mutta aikuiset eivät voi hammassäryn kanssa tehdä samaa, vaan hammaslääkärille on päästävä vaikka yöllä kello yksi. Ymmärrän toki, että keskussairaaloissa päivystävät suukirurgit onnettomuuspotilaiden vuoksi.

Mitä seuraisi, jos kunnat eivät tarjoa täysikäisille asukkailleen julkisesti tuotettua hammashoitoa eikä hammaspäivystystä, vaan hammashoito on suunnattu ainoastaan lapsille ja nuorille. Taloudellista tukea tarvitseville täysikäisille hammashoito hoidetaan palveluseteleiden kautta ja siirtymävaiheessa pienennyksen sijaan kelakorvausta hammashoidossa voitaisiin parantaa. Kerran vuodessa ei julkiseen palveluun nykymallilla pääse, vaan välit ovat todellisuudessa 3-5 vuoden luokkaa. 

Vaikka vakavat hammastulehdukset voivat aiheuttaa sydäninfarkteja tai estää esimerkiksi tekonivelleikkaukset, palvelut voidaan silti toteuttaa yksityisen palvelutarjonnan kautta kelakorvauksilla ja palveluseteleillä. Julkisella jonot ovat pitkät ja kokonaiskustannus suuri, kun tarvitaan tilat, tekniikka ja työntekijät sekä lisäksi nyt äärimmäisen kallis päivystysratkaisu. 

Jos tämä ratkaisuehdotus ei toimi, kuulen mielelläni muita vaihtoehtoja. Jostain keskustelu on uskallettava kuitenkin aloittaa.