Uusi tapa

Harva meistä on halukas tekemään listoja, keitä jätetään yhteiskunnassamme hoitamatta tai auttamatta. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin teemme pääosin samoja asioita: terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluita, opetusta, kaavoitusta, infrastruktuurin suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa, tutkimusta, maanpuolustusta jne. Jotta saamme hoidettua nämä kaikki velvoitteemme kunnialla, meidän on tehtävä samoja asioita, mutta uudella tavalla. 

Teknologia tuo helpotusta ja uusia tapoja moniin arkisiin asioihin. Vielä viime vuosisadan puolivälissä monessa kodissa pyykit pestiin käsin, imurin tilalla oli harja ja sihveli, auton tehtävää tekivät hevoset. Samanlaisia murroksia tarjoaa teknologia nykypäivänäkin: robotit suorittavat vaativia leikkauksia sairaaloissa, turvallisuusteknologia parantaa turvallisuutta maantiellä, yhteydenpito verkkojen välityksellä mannerten välillä on nopeaa ja vaivatonta.

Digitalisaatio perustuu teknologisille sovelluksille ja helpottaa edelleen monen asian hoitamista esimerkiksi kotoa käsin. Enää emme mene pankkiin maksamaan laskuja tai puhelinkoppiin soittamaan. Miksi emme voisi käydä lainaneuvottelua tai työpalaveria kotoa käsin kuvapuhelun avulla. Voisimmeko pitää yhteyttä satojen kilometrien päässä asuvaan mummoon kuvapuhelun avulla, varata sähköisen järjestelmän avulla ajan lääkärille tai hoitaa viikottaisen diabeteskontrollin tekniikan avulla kotoa käsin. 

Vahva talousosaaminen on tarpeen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tunnepohjalta ei yhteisiä asioita voi pelkästään päättää, vaan verrattaessa esimerkiksi julkisen ja yksityisen tuottamaa terveyspalvelua, on uskallettava katsoa lukuja silmästä silmään ja valittava kansalaisille parhaat vaihtoehdot, ei ideologisesti miellyttävimmät ratkaisut. Parhaat ideat ja niiden eteenpäinvieminen eivät saa katsoa puoluekirjaa!

Suomi tarvitsee ennen muuta näkemyspäättäjiä, ei etupolitikointia. Näkemyspäättäjillä on iso kuva hallussa: suunta mihin Suomea ollaan viemässä ja mitä päätöksiä tämä edellyttää. Poliitikot eivät voi päättää vain eteen tuoduista asioista, vaan poliitikkojen on kyettävä päättämään asiat, joista tullaan päättämään. Etupolitikointi on näkemyspäättäjän vastakohta, jossa yhden yksittäisen ryhmän edut nousevat yhteistä etua tärkeämmiksi. Etupolitikointiin meillä ei todellakaan olisi varaa.

Jos politiikkaan on lähtenyt vallanhimo silmissä, on tehnyt väärän ammatinvalinnan. Yhteiskunnan kehittäminen on oltava intohimo, politiikka ennemmin väline siihen kuin itseisarvo ja vallan väline. Arkijärki ja ihmisten arjen tuntemus auttavat poliitikkoa ymmärtämään, miten päätökset vaikuttavat ihmisiin. Poliitikkojenkin on hyvä tehdä välillä "oikeita töitä", vaikka päätöksenteko itsessään on erittäin tärkeää ja vaativaa työtä.