Esimerkin voima

Uudenvuoden puheessaan tasvallan presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti jokaiselta omaa vastuuta Suomen tilanteen parantamiseksi. Nyt ei siis ole kysymys siitä, mistä kaveri on valmis luopumaan, vaan ennen muuta siitä, mistä minä olen valmis luopumaan. Nyt on kysymys esimerkin voimasta.

Käynnissä oleva keskustelu palkkojen jäädyttämisestä, ansiosidonnaisen leikkaamisesta, paikallisen sopimisen lisäämisestä ja aktiivisen omaisuuden perintöveron lakkautuksesta ovat erittäin tervetulleita. Valitettavasti vaan koko keskustelulta viedään pohja, kun samaan aikaan toisaalla tehdään täysin päinvastaisia liikkeitä.

Valtio-omisteiset Neste Oil ja Fortum suunnittelevat hallituksen palkkioiden korottamista. Sinänsähän näiden yhtiöiden palkkiot eivät ole kovinkaan korkealla tasolla, mikäli vertaa moneen muuhun pörssiyhtiöön ja toimitusjohtajien palkkoihin. Se vaan, että korotusta ei yksinkertaisesti voi tehdä nyt, sillä joukkoja johdetaan aina edestäpäin. 

Sama edestäpäin johtamisen logiikka koskee verokeskustelua. Meillä maalaillaan uhkakuvaa kaikista Suomen yrityksistä, jotka nyt ovat siirtymässä Viroon. Siis vaikka juuri yhteisöveroa saatiin Suomessa pudotettua, nyt se ei riitä ja yhteisöveroa pitäisi laskea nollaan. Samaan aikaan terveyspalveluita ollaan siirtämässä kokonaan julkiseen ohjaukseen, koska vasemmistopuolueet ovat pelästyneet monikansallisten/ulkomaalaisomisteisten terveyspalveluyritysten verokikkailua, joka tuskin ainakaan vähenisi, jos veromalli muuttuisi Viron malliin. 

Ymmärtävätkö esimerkiksi kuntapäättäjät, mitä yhteisöveron tiputtaminen nollaan tarkoittaisi monelle kuntataloudelle. Omassa kotikunnassa vaikkapa 10 000 000 euron liikevaihtoa, 1 500 000 verotettavaa tulosta tekevä yritys yhtäkkiä lakkaisikin maksamasta yhteisöveroa kokonaan. Mistä tuo 300 000 jatkossa sitten saataisiin kerättyä? Lisääntyvinä työpaikkoinako? Jotta 300 000 vastaava summa saadaan ansioveroina kasaan, tarvitaan keskimäärin 25-30 uutta työntekijää. Yhteisöveron poistaminen tuskin kuitenkaan synnyttää uusia työpaikkoja tällaisella suhteella. 

Asiantuntijalausuntojen mukaan kyseinen malli ei edes ole sovellettavissa Suomeen, sillä me emme ole tasaverojärjestelmässä kuten Viro ja lisäksi tässä on omat intressinsä EU:lla, johon toki kyllä Virokin kuuluu, mutta verotuksensa kanssa poikkeusluvalla. EU haluaa rajoittaa haitallista verokilpailua EU maiden välillä. Yhteisöveroa voidaan edelleen maltillisesti laskea, mutta ei poistaa. 

Verokeskustelua ryydittääkseen Suomen vaurain promille on siirtänyt kirjojaan ulkomaille perintöveroja välttääkseen. Miksi kansan syvät rivit ymmärtäisivät, että miljoonista ei saa ottaa, jos muutamasta tuhannesta saa. 

Olen maastamuuttajien kanssa samaa mieltä yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyvien lahja- ja perintöverojen kohtuuttomuudesta. Kannatan aktiivisen omaisuuden eli esimerkiksi yritysten lahja- ja perintöveron poistoa, mutta antavatko tällaiset tarinat sen kuvan, että yhdessä tätä laivaa koitetaan kääntää? Edesauttavatko ulkomaille muutto, hallituspalkkioiden korotusaikeet tai Viron veromalli jäädyttämään työntekijöiden palkat, leikkaamaan ansiosidonnaista tai laskemaan perintöveroja? 

Vanhat kunnon johtamisperiaatteet eivät ole mihinkään kadonneet. Ihmisiä johdetaan omalla esimerkillä ja nyt tarvitaan muitakin esimerkkejä kuin Niinistö.