Lääkärin kolme lakisääteistä kysymystäPerjantai 10.4.2015 - Sanna Vauranoja Suomessa on nyt neljä pitkää vuotta piehtaroitu Sote-uudistuksen parissa. On suunniteltu monenlaisia uusia hallintorakennelmia ja puhuttu tasa-arvoisesta terveydenhuollosta kaikille suomalaisille. Koko uudistuksen lähtökohdaksi pitäisi tämän tasa-arvokeskustelun sijaan ottaa kolme kriteeriä: 1) palveluiden saatavuus mahdollisimman nopeasti 2) Palveluiden vaikuttavuus 3 ) Palveluiden tuottaminen kustannustehokkaasti. Näillä kolmella kriteerillä uudistusta on huomattavasti selkeämpi viedä eteenpäin - ja myös saavuttaa merkityksellisiä tuloksia nimenomaan suomalaisten terveyden ja sosiaaliturvan näkökulmasta. Itse asiassa, palvelut eivät voi koskaan olla tasa-arvoisia, jos ajattelemme vaikkapa Ivaloa ja Helsinkiä. Ivaloon ei koskaan tule yliopistosairaalaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella pyritään siis turvaamaan suomalaisten terveys ja riittävän hyvä arki. Kolme seikkaa, jotka kaikkien tutkimusten valossa eniten vaarantavat suomalsiten terveyttä, mutta myös sosiaalista elämää, ovat tupakointi, liikkumattomuus ja yksinäisyys. Toki listaan kuuluvat myös liiallinen alkoholi ja huono uni, mutta nekin ovat monesti seurausta näistä edellisestä kolmesta. Siksi ehdotankin, että kolme lakisääteistä kysymystä olisivat kaikissa asiakas- ja potilastilanteissa niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa 1) Tupakoitko? 2) Paljonko liikut? 3) Tunnetko itsesi yksinäiseksi?. Ei sillä, että pelkkä kysyminen ketään auttaisi, mutta näiden kysymysten kautta saattaa päästä paljon pidemmälle oireiden ja ongelmien taakse kuin pelkää ongelmaa tai oiretta tutkimalla. |
|
Avainsanat: Terveys, SoTe, Kansanterveys |
|
|
10.4.2015 9:32
Mikael Storm
En ymmärrä täysin miksi nämä kysymykset olisi esitettävä "kaikissa asiakas- ja potilastilanteissa", kuten vaadit. Kun sormeni viime vuonna salibandypelissä murtui ja kävin sitä terveyskeskuksessa hoidattamassa, minusta olisi ollut omituista mikäli lääkäri olisi kysellyt minulta tupakoinnista, liikunnasta tai yksinäisyydestä. Näillä asioilla ei hoitotilanteen kannalta ollut mitään relevanssia minulle, palvelun asiakkaalle. |
|
10.4.2015 19:59
Sanna Vauranoja
Kiitos molemmille hyvistä kommenteista! |
|
19.4.2015 7:45
Laura
Alkuosaan kirjoituksesta voisin yhtyä. Mutta nuo lakisääteiset kysymykset, lieneekö ihan loppuun asti ajateltu juttu. Asiat ovat toki tärkeitä, mutta luottakaamme lääkäreiden ammattitaitoon, koska on sopiva tilaisuus ottaa ne esille. Turhaa sääntelyä pitää välttää. |
Puhut järkeä. Ensinnäkin, sosiaali- ja terveyspalvelut eivät voi koskaan olla ihan tasa-arvoisia. Kuinka moni oikeasti kokonaisuutta edistävä hanke Suomessa onkaan vuosien varrella tyssännyt tähän tasa-arvohössötykseen.
Peruskriteerit ovat varmaankin juuri nuo mainitsemasi kolme. Niillä on eniten merkitystä palvelun tarvitsijalle, ja kustannustehokkaastihan ne pitäisi tuottaa, kun soten osuus budjetista on 40-50%.
Tuollainen keep it simple -diagnoosipohja takuulla vähentäisi turhia tutkimuksia ja olisi selkeä askel ratkaisukeskeiseen (ei ongelmakeskeiseen) hoitomalliin.