Share |

Opintotukiuudistus

Share |

Sunnuntai 12.4.2015 - Sanna Vauranoja


Istuin syksyllä 1999 Prahassa eräässä mainiossa ravintolassa, kun ideoimme Erasmusopiskelijoiden kanssa uutta opintotukimallia. Mallissa olisi niin sanotusti lainapiikki auki ja osan lainasta saisi anteeksi, jos valmistuisi tavoiteajassa.

Onko nykyisen koulutusjärjestelmämme ideana, että mahdollisimman nopeasti hakeudutaan opintoihin, itselle vääriinkin, ja suoritetaan opinnot mahdollisimman nopeasti opintotuen varassa ilman työkokemusta. Työtä tekeviä nykymallissa rangaistaan tulorajoilla ja takautuvalla tukien takaisinperinnällä. 

Koulutusjärjestelmän tavoitteena on kaikille yksilöille tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja siten mahdollisuudet hankkia hyvä ammatti ja toimeentulo. Yhteiskunnan tavoitteena on saada osaavaa työvoimaa työmarkkinoille mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti. Yhteiskunnan tekemänä investointina kesken jääneet opinnot, työttömyyteen johtavat tai venähtäneet opinnot eivät ole tavoiteltavia. Tarkoituksena on siis lisätä väestön sivistystä ja osaamista, mutta koulutus sinänsä ei ole itseisarvo – vai onko.

Osaaminen on koulutusta laajempi käsite, missä yhteiskunnan koulutuspanokset muuttuvat sivistykseksi, kilpailukyvyksi, innovaatioiksi ja tuotoksiksi, joista saadaan toimeentuloa ja vaurautta.

”Prahan” mallissa olisi opintolainalla perusosa ja lisäosa. Perusosa vastaisi nykyistä opintorahaa ja mahdollisesti asumistukea yhteensä, lisäosalla voisi olla jokin yläraja, kuten nykyisellä opintolainallakin on nykyisessä mallissa. Perusosa olisi korotonta ja mikäli valmistuisi tutkinnolle annetussa tavoiteajassa, perusosan laina annettaisiin anteeksi. Tavoiteajan alittaminen voitaisiin edelleen palkita lisäosan osalta. Viivästyminen opinnoissa pienentäisi perusosan mitätöintiä portaittain, mutta korkoa tästä summasta ei joutuisi maksamaan. Maksettavaksi tuleva perusosa voisi kuitenkin olla verovähennyskelpoista ainakin osittain valmistumisen jälkeen. Lisäosa toimisi kuten nykyinen opintolainakin.

Malliin sisältyisi muutamia erittäin tärkeitä uudistuksia. Ensinnäkin, mitään tulorajoja ei enää olisi. Toisekseen, perusosaa olisi mahdollista käyttää opintojen aikana myös esimerkiksi kesällä, mutta perusosakuukaudet yhteensä olisi rajoitetut, kuten nykyisinkin. Tämä mahdollistaisi myös joidenkin palkattomien harjoittelujaksojen tekemisen opintojen aikana työkokemuksen kartuttamiseksi. Kolmas parannus olisi perusosan korotus perheellisille. Työnantajien kannalta opiskeluaikana saadut lapset olisivat positiivinen asia, jota kannattaisi yhteiskunnan tukea.

Mallissa pitäisi vielä miettiä, miten useamman tutkinnon tekeminen olisi mahdollista. Olisiko toiseen tutkintoon perusosa puolet ja kolmanteen kolmasosan ensimmäisen tutkinnon summasta. Entä, miten ratkaistaisiin opintosuuntien vaihtajien tilanne? Piikki voisi olla henkilökohtainen ja käytetyt kuukauden kuluttaisivat omaa pottia.

Lopuksi tietysti herää kysymys, miksi tällainen muutos, joka ei käytännössä muuttaisi mitään tavoiteajassa valmistuvien osalta. Ja valmistumattomien ikiopiskelijoiden tilannetta se entisestään hankaloittaisi. Palataan alun tavoitteisiin. Yhteiskunnan tavoitteena on saada osaamista työmarkkinoiden käyttöön mahdollisimman nopeasti kohtuullisilla kustannuksilla.

Tämä malli motivoisi varmasti ja edesauttaisi todennäköisesti nuoria ottamaan itse vastuuta tuloksistaan lainamallin muodossa. Suomalainen opintotukimalli on vertaansa vailla maailmalla. Näillä muutoksilla opintotukea voitaisiin kehittää suuntaan, jossa opiskelijaa suoraan palkitaan tavoitteellisesta toiminnasta. Tärkeää on myös, että opiskelijaa ei työnteosta rangaista kuten nyt tapahtuu. Malli voisi toimia ainakin siirtymäajalla ennen kuin yhteiskuntamme on valmis perustuloon, jolla myös opintotuet korvattaisiin. 

Avainsanat: Koulutus, Oikea osaaminen, Opintotuki, Perustulo, Uusi tapa


Kommentit

16.4.2015 23:22  hanna

Kiinnostava idea eikä välttämättä ollenkaan huono. Oma ajatukseni opiskelijoita työssäni läheltä seuratessa olisi myös sellainen, joka ei estäisi työntekoa, mutta kannustaisi myös opiskeluun: jokaisella suoritetulla opintopisteellä olisi "hintansa" eli enemmän suorittamalla saisi tukeakin enemmän. Täysipäiväinen opiskelu tuottaisi tulot joilla opiskelija tulee toimeen. Hitaampi tahti tuottaisi vähemmän tukea, mutta toisaalta työnteosta ei sakotettaisi. Tutkintoon suoritettavilla pisteillä pitäisi tietysti olla joku yläraja, mutta ei välttämättä ihan tiukasti tutkinnon minimipistemäärä.

17.4.2015 10:21  Laura

Motivointikeinona opintotuen takaisinmaksuvelvollisuus voisi toimia niihin opiskelijoihin, joiden opinnot venyvät vain siksi, että bilettämiseen ja muuhun oheistoimintaan kuluu liiaksi aikaa. Mutta on kaksi muutakin opiskelijaryhmää, jotka eivät suorita tutkintoa tavoiteajassa, mutta joita ei mielestäni ole syytä rankaista opintojen venymisestä.

Tuttavapiirissäni on ollut varsin tavallista, että opintojen loppuvaiheessa on saatu houkutteleva työtarjous, johon on haluttu tarttua. Tällöin opintojen loppuunsaattaminen on luonnollisesti venynyt, koska täysipäiväisen työn ohella ei voi täysipainoisesti opiskella. Useimmat ovat kuitenkin suorittaneet tutkinnon loppuun työtilanteen salliessa, valmiiksi työllisinä ja hyvän työkokemuksen kera. Näin kävi minullekin. Jos tällaisesta rankaistaisiin perimällä opiskeluaikana saadut tuet takaisin, se olisi työnteosta rankaisemista, jos mikä. Jos tarjotusta työstä pitäisi kieltäytyä siksi, että muutoin seuraa suuret santiot, ei samaa tai muuta vastaavaa tilaisuutta ole välttämättä tarjolla myöhemmin ja pahimmillaan valmistutaan työttömiksi.

Toinen ryhmä opiskelijoita, jonka rankaiseminen opintojen venymisestä olisi kohtuutonta tai jopa epäinhimillistä, ovat opiskelijat joita on kohdannut vakava sairaus tai muu kriisi elämässä opiskeluaikana. Todennäköisesti ehdotetussa mallissa jollain tapaa heidän tilanteensa huomioitaisiin, eli olisi joku takaportti käytettävissä. Mutta se taas tekee mallista työlään ja epävarman. Ei voida mitenkään lainsäädännön tasolla tarkkaan määritellä, mikä sairaus tai vastoinkäyminen riittää hyväksyttäväksi syyksi opintojen pitkittymiselle, vaan se jäisi tapauskohtaisesti harkittavaksi. Kyse on nuorelle elämänsä alussa olevalle ihmiselle suurista summista, joten oikeusturva ja ennakoitavuus on todella tärkeää. Mutta tällaisessa asiassa ennakoitavuus on vaikeasti saavutettavissa, koska tilanteet ovat niin yksilöllisiä.

Joten en kannata tätä mallia, vaikka muutoin olen kanssasi monista asioista samaa mieltä. Olen paitsi itse opiskellut yliopistotutkinnon, myös ollut opintotukilautakunnassa töissä, joten siksi asia on minulle läheinen vaikka opiskeluajoista on jo aikaa.

17.4.2015 22:41  Sanna Vauranoja

Hyviä näkökulmia Hanna ja Laura!

Tuo työtarjouksen yhdistäminen opintoihin ja takaisinmaksuvelvollisuuteen pisti miettimään. Voisiko mallissa huomioida kandi- ja maisterivaiheet siten, että tilanne nollaantuisi, kun kandivaihe takana?

18.4.2015 8:37  Laura

Tuossa työtarjoustilanteessa jako kandi- ja maisterivaiheeseen toki lieventäisi seuraamuksia yliopisto-opiskelijoilla. Kandivaiheessa tuskin tulee mitään työkokemuksen kannalta erityisen arvokkaita tarjouksia, vaan yleensä vasta opiskelujen loppuvaiheessa.

Mutta ihmisten elämäntilanteet ovat niin moninaisia, on muitakin tilanteita joissa kovin raju seuraamus opiskeluajan pitkittymisestä olisi kohtuuton. Koska kannatat perheen perustamista jo opiskeluaikana, oletan että ainakin jonkinlainen vapaa olisi mahdollista pitää vauvan hoitamiseksi ja se olisi perusteltu syy opintojen pitkittymiselle? Mutta onko se sitten nykyisen äitiys- ja vanhempainvapaan pituinen, vai saisiko pidennystä peräti hoitovapaan verran eli 3 vuotta/lapsi? Tyypillistä opiskeluaikana perheen perustaville tuntuu olevan, että täydellinen opiskelutauko ei kestä pitkään, mutta sen jälkeen opintoja jatketaan siinä lapsenhoidon ohella pyrkien pitämään lapsi vielä pääosin kotihoidossa taaperovaiheessa. Eli opiskelutahti on hitaampaa, toisaalta yhteiskunta säästää päivähoidosta aiheutuvat kulut. Vaikka lapsi menisi täysipäiväisesti hoitoon, lapsen sairastelu saattaa hidastaa opintoja. Lapsi saattaa sairastaa pari flunssaa vuodessa tai toisaalta lapsella voi olla perussairaus, korvakierteitä tms terveysongelmia, joiden vuoksi pitää olla jopa suurin osa päivistä päivähoidosta poissa. Kukaan ei ennakkoon voi tietää tulevan lapsensa terveyttä.

Minusta nykyinen opintojen edistymisen seuranta ja opintotukikuukausien rajallisuus riittävät keinoiksi estää systeemin väärinkäyttö. On järjestelmässä ongelmansakin, mutta suuret muutokset pitää harkita tarkkaan huomioiden opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet. Väliaikaisen täysin aiemmasta poikkeavan mallin luomisesta syntyisi myös suuria hallinnollisia kuluja, nekin täytyy ottaa huomioon.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini