Kell' valta on, se vastuun kantakoon

Sunnuntai 27.9.2015


Aamun Helsingin Sanomissa on kaksi mielenkiintoista juttua, joista juuri nyt meidän pitäisi Suomessakeskustella vähän enemmänkin. Pääkirjoituksessa todetaan, että "Nokian johtajat tuhosivat Nokian" ja Jokelan koulusurmista selvinneen Alviina Alametsän haastattelu. 

Näennäisesti näitä kahta juttua ei kenties yhdistä mikään. Jokelajutussa kirjoitetaan näin " Alametsä huomasi, että Pekka-elokuvassa [hollantilaisen Alexander Oyen dokumentti Pekka – Inside the Mind of a School Shooter] kaikki toteavat, etteivät olisi voineet estää Auvisen tekoa. "Syytä yritetään vierittää aina muualle. Psykologisesti se on normaalia. Totuus on kuitenkin se, että jokainen voi tehdä jotakin. Minä olisin voinut mennä vaikka juttelemaan hänelle."[Alametsä sanoo. ]"

Suomi on maailman koulutetuin kansa. Suomessa edellytetään yleensä korkeaa koulutusta. Esimerkiksi lapsiamme tai vanhuksiamme eivät hoida kouluttamattomat ihmiset. Edes korkea koulutus tai vankka ammattitaito eivät kuitenkaan Nokian tai Jokelan tapauksissa taannut, että pieleen meneviä tapahtumaketjuja olisi kyetty estämään. Myöskään yhteisöt eivät toimineet turvaverkkona, joka olisi suojannut Auvista tai Nokiaa putoamasta syvyyksiin.

Toisaalta Suomessa pähkitään nyt kilpailukykyloikkaa, jossa yritysten kustannustasoa halutaan alentaa 5%. Tavoite on Suomelle elintärkeä. Me emme kuitenkaan uskalla puhua siitä, mikä muu kuin palkkataso, täällä on kallista.

Mitä suurempi organisaatio, sitä useammin ihmiset toteavat, että vajaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen alkavat päättömät tuolileikit puuduttaa. Valitettavan usein juuri pörssiyhtiöissä tai yrityksissä, joiden omistus on kasvotonta, johtopaikat vaihtuvat usein, jokainen johtaja haluaa jättää oman jälkensä toimintaan eikä lopulta uudistuksilla ole enää päätä eikä häntää. Niinpä pahimmillaan hommat vaihtuvat nelisen kertaa vuodessa, pomon nimiä ei enää edes muista ja organisaatiossa etenee vain olemalla aina myötämielinen (ent. ruskeakielinen) johdolle. Vahvalla mielyttämisenhalulla voi sujuvasti paikata tehtävään tarvittavaa osaamista. 

Mikäli johto ympäröi itsensä samanmielisten kanssa, kuten nykyään monet toimivat myös sosiaalisessa mediassa, syntyy kupla, jossa kuvitellaan, että oma todellisuus on ainoa todellisuus. Tällaisessa johtamistavassa, missä oma ego on yrityksen menestystä tärkeämpää, myötäilyllä etenee organisaatiossa ja johdossa istuu joukko samanmielisiä, voidaan puhua Bubble Managementista

Helsingin Sanomien viiltävä analyysi Nokiasta kuvaa osittain kuplajohtamista, tosin yli viisi vuotta liian myöhään. Jonkun olisi pitänyt uskaltaa kysyä kriittisiä kysymyksiä jo paljon aiemmin, mutta sehän ei suomalaiseen keskustelu- tai johtamisperinteeseen kuulu. 

Miten tämä sitten liittyy kilpailukykyyn ja Jokelan koulusurmiin. Alametsä tiivistää haastattelussa varsin keskeisen ilmiön, syytä yritetään aina vierittää jonnekin muualle. Vaikka kouluissa lapsia ympäröi maailman mittapuussa ennennäkemättömän monialainen, kallis ja pitkälle koulutettu ammattilaisten joukko, kukaan ei lopulta vastaa, kun asiat menevät pieleen. Organisaatioissa istuu maailmamittakaavassa pisimmälle koulutettu, erinomaisesti palkattu, monialainen keski- ja ylin johto. Jakajia kyllä riittää, kun menestystä pukkaa, mutta montako elämänkertaa on tohdittu aloittaa sanoilla: Minä tein suuria virhearviointeja. Mittavan valtani ja taloudellisten etujeni vastapainoksi otan täyden vastuun niin virheistäni kuin onnistumisistani. 

Samaan aikaan kun sekä yksityisissä että julkisissa organisaatioissa osaaminen siiloutuu, organisaatiotasot lisääntyvät ja palkkapussit tukevoituvat, näyttää vastuu vähenevän. Kun lähes päivittäin yhteiskunnassamme syrjäytyy nuori tai nuoria, on turha sanoa, ettei sille oikein kukaan mahtanut mitään. Tottakai asioille voimme tehdä paljonkin. Koulutushuumassa on syytä pysähtyä miettimään, että ovatko siihen käytetyt panostukset suhteessa syntyvään osaamiseen ja arkielämän tuloksiin. Kilpailukykyloikka ei yksin riitä, tarvitaan vastuunottoa, ihan jokaiselta - ja ennen muuta niiltä, joilla suurin valta on. 

Avainsanat: Johtaminen, Valta ja vastuu