Share |

Puskista huutelu harmittaa

Share |

Maanantai 6.3.2017 - Sanna


Minulla on ihmeellinen tytär. Hän muistuttaa ulkoisesti äitiään saman ikäisenä, mutta ajattelee ja puhuu paljon fiksumpia.

Minulla on paha tapa kiinnittää huomioni epäkohtiin ja esittää kriittinen arvio asiasta. Hän huomauttelee minulle tästä tavasta päivittäin, sillä hänen mielestään voisi kiinnittää aina huomion positiivisiin seikkoihin – tai olla ainakin hiljaa.

Tämän vuoropuhelun myötä olen ryhtynyt pohtimaan rakentavan kritiikin, puskista huutelun ja positiivisen huomion välisiä eroja. Viimeisimpänä huomiokynnykseni ylitti Turun Sanomien Extrassa (4.3.) ollut haastattelu toissa vuoden Finlandia-voittaja Laura Lindstedtistä.

Jätin sinä vuonna poikkeuksellisesti voittajan kirjan ostamatta, sillä hänen palkintojuhlapuheensa lähinnä ärsytti minua. Tuoreessa haastattelussa hän kertoo, että olisi valmis pitämään saman puheen uudelleen, sillä ”Hehän [hallitus] ovat mokailleet ja peruutelleet päätöksiään koko ajan”, Lindstedt toteaa.

Hallitus on selvästi ottanut yritysmaailman oppeja käyttöön. Kaikkea ei valmistella loputtomiin, vaan välillä keskeneräisiäkin asioita lähdetään kokeilemaan tai niistä kerätään avoimesti palautetta. Viisauden alku on minusta se, että toimimattomat ratkaisut karsitaan rohkeasti, muut viedään päätökseen. Miten tällaista kokeilukulttuuria, ketteryyttä ja myös virheiden myöntämistä voi pitää ”mokailuna”. Onko parempi pohtia loputtomiin vai toteuttaa huonotkin päätökset?

Meillä on aivan liikaa asennetta, että osataan kyllä kertoa, mitä on taas tehty väärin, mutta aika vähän niitä, jotka osaavat kertoa, miten sitten olisi pitänyt tehdä. Ja jos vielä ratkaisukin on mielessä, aivan liian usein unohtuu kertoa, millä rahalla ja kenen pussista kyseinen ratkaisu voidaan toteuttaa. Pienin on se ryhmä, joka on valmis tarttumaan tehtävään ja toteuttamaan asioita pelkän suunnittelun sijaan.

En koe, että hallituksemme koko ajan mokailisi. Uskon avoimeen keskusteluun ja tarvittaessa kriittisyyteenkin, sillä edellytyksellä, että asioille esitetään kestäviä ratkaisuvaihtoehtoja. Aion opetella viisaan tyttäreni opastuksella huomion kiinnittämistä positiivisiin seikkoihin. Mutta Oneironia en edelleenkään osta, en edes alennuksella. En nimittäin löytänyt tästäkään haastattelusta ratkaisuja, kritiikkiä kyllä. 

Avainsanat: Hallitus, Kritiikki, Päätöksenteko


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini