Share |

Mitä oikeastaan tapahtui

Share |

Lauantai 29.9.2018


Anna-Liina Kauhanen, Helsingin Sanomien Berliinin kirjeenvaihtaja, kirjoittaa pienistä murtumista, jotka muuttavat maailman suuntaa ja aloittavat uuden aikakauden (HS 29.9.). Viime viikolla eduskunta äänesti ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta. Siniset tekivät asiasta hallituksen luottamuskysymyksen, kun eivät enää muuta keksineet. Jälkipelejä en sen enempää referoi, kuka pahoitti mielensä mistäkin. Sen sijaan, asian merkityksestä riittää puhuttavaa vielä pitkäksi aikaa, ehkä jopa historiankirjoihin saakka.

Timo Soini on useasti korostanut, että jokaisella ihmisellä on mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaus Suomessa. Nämä oikeudet koskevat jokaista, riippumatta hänen asemastaan. Entäpä sitten sukupuolestaan?

Perustelut, joita on käytetty Soinin puolesta äänestämiselle, kertovat karua tarinaansa siitä, mikä todellisuudessa on Suomessa tasa-arvon tila. Onko naisen oikeus omaan kehoonsa rikkomaton vai voiko siitä sittenkin tinkiä, kun vaakakupissa on puolueille riittävän tärkeitä kysymyksiä. Miten lopulta mikään uudistus tai lakimuutos voisi olla tätä oikeutta kriittisempi tai tärkeämpi?

Kuvaavaa on se, että Soini sai jatkaa ulkoministerinä näiden tekojensa jälkeen, mutta Ilkka Kanerva joutui samasta tehtävästä väistymään lähetettyään yksityisiä tekstiviestejä; yksityisiä tekstiviestejä yksityishenkilönä yksityishenkilölle. Viestejä, jotka luonnollisesti kuuluisivat viestintäsalaisuuden piiriin, eivät vaikuttaneet Suomen julkikuvaan maailmalla tai pohjimmiltaan edes ministerin työtehtäviin.

Soini on todellakin sinnikkäästi korostanut mielipiteen, uskonnon ja sananvapautta. Eduskunnan äänestyskäyttäytymisestä ja sen jälkipuinneista voi vain enää kysyä, onko (mies)ulkoministerimme lisäksi myös (nais)kansanedustajilla nämä oikeudet voimassa?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini