Synnytystalkoot

*Kirjoitus on alkuperäisenä julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Viime aikoina keskustelu syntyvyyden vähenemisestä ja väestörakenteestamme on kiihtynyt ilahduttavalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin Suomen tulevaisuuden kannalta varsin ratkaiseva seikka. Ratkaisuja haetaan niin lainsäädännöstä kuin työpaikoiltakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten ratkaisuiden edellä ovat kuitenkin ne mielikuvat, millaista elämää ihmiset ylipäätään tavoittelevat. Jos julkisuudessa ja eri medioissa esillä ovat kauhutarinat synnytyksistä, kertomukset raskaasta perhearjesta ja haastattelut urakehityksen lakkaamisesta, matkustelun vähenemisestä ja oman elämän sekä parisuhteen päättymisestä, kuka oikeasti haluaa valita sellaisen elämän.

Mitä jos medioissa nostettaisiin esiin myös kertomuksia siitä, miten elämä muuttuu radikaalisti paremmaksi lasten myötä. Tarinoita siitä, miten arvojärjestys ja elämän merkitys löytyi vauvankopasta. Tiedostavat nuoret, jotka jättävät lapset ympäristösyistä hankkimatta, heiltä voisi kysyä samalla vuodessa lennettyjen mailien määrää.

Mitä sitten olisi tehtävissä lainsäädännön ja poliittisten päätösten kautta, jotta perheen pärjäisivät paremmin ruuhkavuosissaan?

Äitiys- ja lapsineuvolassa keskitytään pelkän vauvan tai äidin punnitsemisen lisäksi koko perheen henkiseen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Synnytyksen jälkeen voipunut äiti ei joudu siskonpetille kolmen hengen huoneeseen vaan perheillä on mahdollisuus heti ensi hetkistä olla yhdessä. Jos raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana jotain menee pieleen, myös henkisestä tuesta erinomaisen fyysisen hoidon lisäksi huolehditaan.

Perhevapaat jaetaan tasaisemmin perheille tai jopa muiden läheisten aikuisten kanssa, jotta perheelle parhaat ratkaisut on tehtävissä. Lapsilisiä ei jatkuvasti leikata. Ei myöskään kotitalousvähennystä. Työntekijän palkkaaminen mahdollistetaan verovähennysoikeudella perheille ja lapset huomioidaan vanhempien verotuksessa merkittävällä verovähennysoikeudella. Lakiuudistuksia ja poliittisia päätöksiä ei tehdä keskiluokan eli suurella todennäköisyydellä lapsiperheiden rokottamiseksi.

Työpaikoilla taas kannustetaan joustoihin. Työnantajille perustetaan laaja-alainen ”Meillä joustetaan” -kampanja, johon rekisteröityneet työnantajat sitoutuvat joustavuuteen alle 15-vuotiaiden lasten vanhempien työn osalta. Ja miksei jousto voisi ulottua läheisiin laajemmin esimerkiksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen? Työpaikkaa hakiessa voi tarkistaa, löytyykö yritys tai organisaatio rekisteristä.

Kolmen lapsen äitinä olen enemmän kuin onnellinen, että olemme uskaltautuneet yrittämään lapsia ja lapsia saaneet. Lapsia ei todellakaan vain hankita, vaan niitä saadaan. Samalla olen myös helpottunut siitä, että en enää joudu päätöstä punnitsemaan, vaan lapsilukumme on täynnä. Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, en edes uskalla miettiä, kuinka meidän käy.

Rinne lupasi merkittäviä tulonsiirtoja eläkeläisille. Se tarkoittaa äkkiseltään laskettuna yli miljardia euroa vuodessa ja koska tulot eivät ilman veronkorotuksia kasva, summa joko leikataan esimerkiksi meiltä lapsiperheiltä tai se tehdään veronkorotuksen muodossa. Lopputulos on molemmissa vaihtoehdoissa sama.

Yhtälailla SDP:n johtamassa Suomessa minua pelottaa työelämän kannalta. Yksinyrittäjänä en uskaltaisi enää palkata äitiyslomasijaista itselleni, koska SDP ja ammattiyhdistysliike halusi torpedoida alle 10 hengen yrityksen mahdollisuuden irtisanoa työntekijä kevyemmällä proseduurilla. Äityslomani ajaksi joutuisin siis jatkossa ajamaan yritystoimintani alas tai palkkaamaan työntekijän suurella henkilökohtaisella riskillä. Jos työntekijän rekrytointi ei olisikaan onnistunut, pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lainaa palkan maksamiseksi.

Ja jos taas olisin palkansaaja, SDP:n johtamassa Suomessa riskit sen kuin kasvaisivat. Viimeksi SDP:n taloudellinen ja henkinen taustayhdistys, veropohjaamme rapauttava, verovapauksista nauttiva SAK esitti, että lakimuutoksella pitäisi kammeta uusia ja nuoria työntekijöitä ulos työpaikoiltaan, jotta pisimpään organisaatioissa olleet saisivat pitää työpaikkansa. Nousukauden päättyessä voi vaan kuvitella, kuinka käy nuorehkon perheenäidin tai perhettä vasta suunnittelevan vastavalmistuneen työntekijän, josa SDP:n tai SAK:n esitykset seuraavalla hallituskaudella etenisivät. 

Näiden lapsiperheiden arkea monin tavoin vaikeuttavien avausten myötä on pakko kysyä, millaisia synnytystalkoita SDP:n puheenjohtaja varsinaisesti tarkoitti?