Aidosti kuulolla

Perjantai 18.10.2019


Meillä politiikan parissa olevillä ihmisillä on usein selkäytimessä näkemyksen muodostaminen esillä olevaan asiaan ja oman näkemyksen perustelu ja "myyminen" muille.

Osallistuin eilen kokoukseen, jossa päätin etukäteen keskittyä vain kuunteluun; en lainkaan puhumiseen, en omien näkemysteni kertomiseen. Ryhmäpuheenjohtajana joudun jo "viran" puolesta usein ääneen.

Täytyy sanoa, että kokemus oli huikea. Kun yksikään muiden puheevuoro ei mennyt ohi siksi, että olisin valmistautunut omaan puheenvuorooni tai muodostanut mielipidettä muiden ajatuksiin, oli yhtäkkiä ihan eri tavalla läsnä ja kuulolla. Keskittymällä vain kuuntelemaan toista, voi kuulla ja nähdä paljon enemmän.

Keskustelua ei luonnollisesti synny, jos kaikki vain istuvat hiljaa kuuntelemassa. Dialogi on sitä, että kuulee toista ja tulee kuulluksi, keskustelijat puhuvat samaa kieltä. Hyvässä dialogissa me tuotamme korkoa korolle eli ideat ja ajatukset paranevat, kun jokainen tuo siihen omaa osaamistaan ja soveltaa toisen ajatusta omaansa.

Ajattelen, että tällainen kuunteluharjoitus voisi olla tarpeellinen ihan kaikille. Välillä voi vaan kuunnella, arvottamatta tai argumentoimatta toisten ajatuksia. Saisimmeko sillä yhteisiä asioitamme paremmin eteenpäin niin valtakunnassa, kunnissa kuin työpaikoillakin?

Avainsanat: Kuuntelu