Koulut auki, kiitos

Kun seuraamme tilastoja Suomessa, tapahtumia Ruotsissa ja muiden Pohjoismaiden ratkaisuja, ainoa oikea johtopäätös Suomessa on avata asteittain julkisia palveluitamme jo ensi viikosta alkaen. 

Miksi näin?

Kun katsotaan tilastoja, koronaepidemian huippu on käyrällä saavutettu. On arvattavaa, että tartunnat lähtevät jälleen nousuun, kun palaamme kohti normaalia arkea ja todellinen huippu on joskus myöhemmin. 

Tänä vuonna, kun influenssakausi on ollut tilastojen mukaan tavanomaista helpompi, kuolleita oli huhtikuun alussa 4-5 kuukauden influenssakauden jälkeen 500 henkeä. Se on tavattoman paljon, kun influenssaa vastaan on olemassa rokote. Koronaan on tähän mennessä ilmoitettuja kuolemia 141, kun epidemia-aikaa on eletty kohta kaksi kuukautta. Influenssaan verrattuna tuo luku voisi olla yli 200. Ei onneksi ole.

Rokotteen arvioidaan tulevan vuoden päästä. Me emme voi pitää yhteiskuntaa suljettuna siihen saakka!

Ensimmäisenä pitäisi avata alakoulut ja varhaiskasvatus. Nämä avattaisiin toukokuun alusta ja samalla kouluun palaisivat 9. – luokkalaiset päättämään toukokuun ajaksi peruskouluaan.

On hämmentävää, jos nyt perustellaan sulkutoimien jatkoa muun muassa sillä, ettei muutamassa viikossa enää ehditä mitään tekemään ja arvioinnit on jo tehty. Anteeksi mitä? Lukuvuosi jatkuu normaalisti toukokuun loppuun. Tässä tilanteessa sen jatkamista muutamalla viikolla pidempään olisi jopa perusteltua harkita, kun puhumme lasten edusta. 

Minusta tämä on ilmiö, johon pitää puuttua jokaisessa oppilaitoksessa. Lukuvuotta jatketaan aina loppuun saakka. Jos joulu- ja toukokuu otetaan jo loman kannalta, millaisia työelämätaitoja me oikein opetamme lapsille ja nuorille. Koulujen lomat ovat kyllä riittävän pitkät nykyisellään.

Koulujen, yksittäisten opettajien ja kuntien valmiudet etäopetuksen ovat liian erilaiset. Siinä, missä yksi saa päivittäin kontaktiopetusta, toiset saavat vain Wilmalistan, jota viikosta toiseen noudatetaan. Opettajaa ei saa edes kiinni, jos olisi jotain kysyttävää. Vanhemmat koittavat revetä sekä opettajiksi, varhaiskasvattajiksi että hoitaa oman työnsä, joka sekin on kertaheitolla muuttanut muotoaan. 

Se, että opettajina voisimme kieltäytyä ns. etulinjasta, ei sekään tunnu hyvältä perustelulta. Kauppojen henkilökunta, terveydenhuolto, vanhustenhoito ja moni muu ammattikunta on jatkanut kaikki nämä viikot edelleen etulinjassa. Jos samalla vielä tarkastellaan tehtäviä ja niiden palkkausta, taitavat kaupan henkilökunta, lähi- ja sairaanhoitajat, varhaiskasvatus ja vanhustenhoito saada vähemmän palkkaa kuin opettajat.

Ymmärrän, että tämä kirjoitus aiheuttaa joissakin kiukkua ja pahaa mieltä, mutta sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Meidän aikuisten on nyt katsottava rohkeasti oman etumme yli niitä meitä pienempiä ja heikompia, jotka eivät itse osaa sanoa, että tämä ei mene oikein.

Lasten edun on oltava koulupäätöksessä ensisijainen kriteeri. Ja lasten edun nimissä kouluja kannattaa avata nyt, riittävän ajoissa ennen kesälomaa, kun tutkimuksetkin osoittavat, että lapset eivät ole merkittävä tartuntakanava koronalle.