Share |

Ei lapsille!

Share |

Torstai 30.4.2020


Vuonna 2017 kuntavaalien aikaan osallistuin vaalipaneliin. Mukana oli ehdolla oleva äiti noin yksivuotiaan lapsensa kanssa. Hän pahoitteli tilanteen aiheuttamaa häiriötä, kun lapsi touhusi lavalla ja kertoi, että vanhempi lapsi oli sairastunut ja isä oli joutunut lähtemään lääkäriin vanhemman kanssa. Siksi hänellä oli yllättäen yksivuotias mukana.

Tämä ei estänyt hieman iäkkäämpää kuntalaista pahoittamasta asiasta mieltään. Hän myös epäili, että kyseinen ehdokas ei olisi pätevä hoitamaan luottamustehtäväänsä, kun ei kerran kyennyt järjestämään lastenhoitoakaan.

Tuon puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tässä täytyy olla jokin sukupolviero. Iäkkäämmät eivät vain ole tottuneet, että lapset voivat olla mukana päätöksenteossa. Heidän nuoruudessaan lapset ja lasten kanssa pääasiassa äidit olivat kotona, isät päättivät yhteisistä asioistamme.

Mutta kuinka väärässä olinkaan!

Saman vuoden syksyllä, päästyäni toiselle kaudelle Kaarinan kaupunginvaltuustoon, minulla oli muutamassa kokouksessa mukana kesällä syntynyt kuopuksemme. Etenkin alle puolivuotiaan imetystä pitkien iltakokousten aikana oli haastavaa järjestää muutoin. Jos taas kokous oli päivällä, lapsen isä oli omissa töissään ja näin ollen vauva tuli mukaani.

Samaan aikaan valtuustossa oli useampi vauva ja niinpä melkein jokaisessa kokouksessa joku vanhempi oli läsnä nyyttinsä kanssa. Häiriötä en näistä vauvoista tai lapsista kokenut, mutta ehkä olin jäävi arvioimaan tilannetta. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja nimittäin nosti esille, että lapsista on tullut valituksia. Hän pohti, pitäisikö asia nostaa julkisemminkin esille ja linjata, että lapset eivät kuulu kokouksiin.  

Tuo kommentti sai kuppini läikkymään ja kerroin, mitä mieltä moisesta puheesta olin. Imeväisikäiset vauvat otetaan totta kai mukaan kokoukseen. Vauvan vanhempi huolehtii, ettei tilanne aiheuta kohtuutonta häiriötä kokoukselle. Kysymys oli, ja on, mitä suurimmassa määrin tasa-arvosta: voivatko äidit ja pienten lasten vanhemmat osallistua päätöksentekoon. Vai oliko päätöksenteko varattu kenties pelkästään heille, joilla ei lapsia ole tai ne ovat jo riittävän isoja. Ja vauvathan saattoivat osallistua valtakunnan päätöksentekoon, mutta olivatko asiat kenties Kaarinassa huomattavasti vaativampia ja monimutkaisempia kuin eduskunnassa. Asia jäi siihen, eikä julkista linjausta tuolloin kuultu.

Tänä keväänä, kun Suomi sulki koulunsa, aika monessa lapsiperheessä ollaan tasapainoiltu kotona olevien päivähoitoikäisten ja koululaisten kanssa. Ei päivää, ettei jossain työpalaverissa kuuluisi taustalta perheen elämää. Minua se ei ole häirinnyt. Myös oma perheeni saattaa joskus pitää jotain ääntä.

Kun työpäivä jatkuu illalla luottamustöiden parissa, käy entistä haastavammaksi edellyttää kotona olevaa perhettä istumaan eri kerroksessa hiiren hiljaa tai vaihtoehtoisesti lähtemään ulos koko illaksi -  ja alkuyöksi; kokoukset kestävät usein jopa yli kymmeneen.

Samaiseen teemaan kuitenkin palattiin ensin kaupunginhallituksessa ja uudelleen julkisessa valtuuston kokouksessa. Valtuuston puheenjohtaja huomautti puheenvuoroni jälkeen, että taustalta oli kuulunut ”ääniä” ja että siihen pitäisi kiinnittää huomiota, vaikka puheeni oli kuulunut ihan hyvin. Kyllä, perheeni todellakin katsoi eri kerroksessa Muumeja ja siitä saattoi jotain ”ääntä” kantautua työhuoneeseeni, kun mikrofonini oli auki. En nähnyt pienintäkään aihetta puuttua asiaan ja komennella jo muutenkin päivisin etäopiskelussa koville joutuvia lapsiani.

Kaikkein hassuinta tässä oli kuitenkin se, että kukaan ei ole koskaan työyhteyksissä huomauttanut kenellekään, jos taustalta on kuulunut ”ääniä”. Tilaisuuksia huomauttamiselle löytyy varmasti jokaisen meidän kokouksistamme.  Kaarinan kaupunginvaltuuston julkisessa kokouksessa se kuitenkin häiritsi.

Olen syvästi pahoillani; lähinnä asenteesta, joka useamman kerran toistuttuaan alkaa vaikuttaa joltain muulta kuin aiheelliselta ja asialliselta puuttumiselta. Aion vastaisuudessakin osallistua päätöksentekoon perheellisenä ihmisenä. En lähetä perhettäni ”lumihankeen” odottamaan kokoustemme päättymistä hipihiljaa ja todella toivon, että vuoden päästä kuntavaaleissa tästä aiheesta puhutaan paljon: kenelle päätöksenteko on tarkoitettu, ketkä siihen saavat osallistua ja millä ehdoin. 

Avainsanat: Päätöksenteko, Kaarina, Lapset, Tasa-arvo


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini