Ehdolle vai ei

Keskiviikko 20.1.2021


Kaarina-lehti teki kyselyn nykyisille valtuutetuille, lähdemmekö me ehdolle vai emme. Oma kokonainen vastukseni on tässä. 

Asiaa olen pohtinut pitkään ja hartaasti, sillä intohimo kunnan ja yhteiskunnan kehittämiseen ei ole mihinkään kadonnut. Lopullista päätöstä en ole tehnyt. 
 
On kuitenkin kolme seikkaa, jotka nyt estävät täysin rinnoin innostumasta ehdokkuudesta Kaarinassa.
Valtuustokauden alussa meitä luottamushenkilöitä syytettiin huonosta päätöksentekokulttuurista ja mm.  johtavien virkamiesten lähdöstä muualle. Nyt yhden kauden kaupunginhallituksessa toimineena koen, että luottamushenkilöt ovat tehneet asiallista yhteistyötä ja saaneet aikaan suunniteltuja päätöksiä. Sen sijaan operatiivinen johtaminen ja asioiden toimeenpano ovat olleet ongelma, esimerkiksi koulujen rakennuttaminen.  
Hallitus on jo usean vuoden ajan edellyttänyt esimerkiksi talouden tasapainotuksia. Karrikoidusti voi sanoa, että meille tuodaan vuosittain valittavaksi verokorotus tai tuntikehyksen leikkaaminen koululaisilta. Missä ovat uudet innovaatiot ja ketterä Kaarina? Tuntuu siis, että hallitus istuu pelkääjän paikalla, kun kiidämme moottoritiellä vastaantulijoiden kaistaa. 
Toinen seikka liittyy toimintakulttuuriin. Kun luottamus- ja virkamiesjohdossa on eri ikäisiä naisia ja miehiä, liian tiiviit ystävyyssuhteet, ns. hyvä veli kerhot eivät ole tätä aikaa. Puhumattakaan epäasiallisesta käyttäytymisestä. 
Kolmas ja ratkaisevin kysymys liittyy henkilökohtaiseen tilanteeseeni. Olen täysipäiväisesti töissä Turun ammattikorkeakoulussa, minulla on oma yritys ja kolme lasta. Lisäksi luottamustehtäviä on Kaarinan lisäksi puoluevaltuustossa, Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksen puheenjohtajana ja maakunnallisissa luottamustoimissa. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja mietin, mihin haluan aikaani ja osaamistani käyttää.