Me tarvitsemme yrityksiä!

Kuntien budjeteista keskimäärin puolet ovat palveluostoja yrityksiltä. Yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö on tiivistä ja merkittävää niin sotepalveluissa, teknisellä puolella kuin esimerkiksi lasten päivähoidossakin.

Valtaosan näistä ostopalveluista tuottavat suomalaiset pien- ja perheyritykset. Ajatellaan vaikka kotipalvelua, jota ikääntyneet voivat hankkia palveluseteleiden turvin. Näitä kotihoidon, ulkoilun, siivouksen ja kotisairaanhoidon mikro- ja yksinyrittäjiä on Suomessa tuhansia. Palkkataso, eläkekertymä tai yrityksen maksamat osingot tuskin ovat aihe kenellekään suureen kateuteen. Työ on raskasta ja vaativaa, työpäivät venyvät varmasti yli virka-ajan.

Tiistaina 4.1. Ylen aluevaalikeskustelussa vasemmistoliiton edustaja tuomitsi "yksityistämisen" ja syytti yrityksiä 10 prosentin välistävedosta. Tässä kommentissa tiivistyy yksi tärkeimmistä seikoista, miksi aluevaaleissa äänestäjien pitää olla hereillä.

Sotelait on valmisteltu vihervasemmistolaisen ideologian pohjalta, jossa yritykset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Edes ministerinä työskennelleet päättäjät eivät ymmärrä yritystoiminnan ja julkisen sektorin toimintalogiikan eroa. On täysin eri asia suunnitella ja pyörittää toimintaa ajatuksella, että koko tämän vuoden budjetti on saatava kulumaan kuin se, että yritystoiminta on kyettävä pitämään kannattavana, jotta voimme jatkaa toimintaa myös ensi vuonna ja mahdollisesti palkata uuden työntekijän.

Olen osallistunut kolmen vuoden tutkimushankkeeseen, jonka osana tutkin tätä organisaatioiden toiminta-ajatusta ja sen vaikutusta tehokkuuteen. On siis suorastaan kommunistinen ajatus kuvitella, että on olemassa yksi absoluuttinen tuotantokustannus kaikille organisaatioille, mistä sitten yritykset nipistävät voiton verran itselleen. Tuotantokustannukset syntyvät henkilöstökuluista, tietojärjestelmistä, prosesseista ja mikä tärkeintä, johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Yksi voi siis tuottaa halutun palvelun 100 eurolla, kun toisella siihen kuluu 120 euroa. 

Mikäli päättäjillä on päivänkään kokemus arkielämästä, ymmärretään kyllä, että me tarvitsemme jatkossakin tuhansia yrittäjiämme tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita sopimustuottajina,  ostopalveluna ja palveluseteleillä. Me onnistumme toteuttamaan hoitotakuun ja muut palveluiden parantamisen tavoitteet ainoastaan ja vain tiiviillä yhteistyöllä yritysten ja järjestöjen kanssa. Vai kuvitteleeko joku aidosti, että esimerkiksi tuhannet kotisiivoajat siirtyvät jatkossa alueille virkamiehiksi?

Jatkossa päättäjien tulee ymmärtää, että palveluiden järjestäminen ja niiden tuottaminen on eri asia. Sotealueet järjestävät palvelut ja asettavat palvelutasokriteerit, kustannushaarukan ja valvonnan. Tuottajat, siis yritykset, järjestöt ja julkisen sektorin yksiköt tuottavat palvelut sotealueen antamien kriteereiden mukaisesti. Kaikkia palvelutuottajia on kyettävä valvomaan; myös julkisen sektorin tuottajia. 

Tuntuu aidosti loukkaavalta, kun entinen ministeri syyttää julkisesti meitä yrittäjiä "välistä vetäjiksi". Itse ajattelen, että me tuotamme hyviä ja laadukkaita palveluita asiakkaillemme, kehitämme uusia innovaatioita yhteiskuntaan. Aina joukkoon mahtuu myös niitä, joita säännöt eivät koske. Mutta niinhän se taitaa olla missä tahansa organisaatiossa, myös julkisella puolella. 

Toivon, että Varsinais-Suomessa yhteistyön merkitys ymmärretään ja kykenemme rakentamaan toimivat palvelut ihminen, ei ideologia, edellä. Annetaan arvo kaikkien meidän työlle, olipa se yrityksissä, järjestöissä tai julkisella sektorilla!