Elinikäistä oppimistaTiistai 25.3.2025 Uskon vahvasti elinikäiseen oppimiseen. Olen koko työurani DI-tutkintoni jälkeen opiskellut jotain uutta: laatujohtamista, viestintää, pedagogiikkaa, terveystieteitä, henkilöstöjohtamista, tutkimusmenetelmiä ja viimeisimpänä hallitustyöskentelyä.
Suomessa kipuillaan Pisa-tulosten ja korkeakoulutettujen osuuden laskun kanssa. Tavoitteena on jopa 70% korkeakoulutusaste, joka on mielestäni epärealistinen. Tavoitteen pitää olla yli 50%, mutta 70 %:iin tuskin pääsemme laskematta tutkintojen rimaa liian alas. Peruskouluun on panostettava kunnissa riittävästi, jotta perustaidot saadaan takaisin oikealle tasolle. Ei peruskoulusta voi lähteä yksikään nuori ilman asianmukaista luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Toisen asteen koulutuksessa tavoitteena on ammatti tai yleissivistävä ylioppilastutkinto. Nyt lukiossa paukut menevät kirjoituksiin tähtäämiseen, eikä yleissivistyksestä kanneta riittävästi huolta. Säästöt ovat johtaneet ammattiopetuksen siirtymiseen digiin tai työpaikoille, mikä taas edellyttää suhteettoman paljon työnantajilta eikä välttämättä sovi nuorten kehitysvaiheelle. Sekä yleissivistys että ammattitaidot ovat nykymallissa vaarassa. Riittävän vahvan peruskoulun kivijalalle pitää rakentaa elinikäisen oppimisen järjestelmä. Eri koulutusasteilta hankittujen tutkintojen lisäksi opiskeltavien lisätutkintojen ei tarvitse olla ilmaisia, mutta opintopolkuja on tarjottava koko työuran ajalle eri tasoilta joustavasti ja tutkintojen on oltava kohtuuhintaisia. Osana tutkintoja aiempien opintojen ja työkokemuksen tunnustaminen on keskeistä. Meillä ei ole varaa mustasukkaisuuteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välillä vaan esimerkiksi kandin tutkinnon on oltava kandin tutkinto korkeakoulusta riippumatta. Tutkimustiedon, tieteellisten julkaisujen ja ammatillisten kirjastojen tarjoaminen nykyistä laajemmin väestön käyttöön lisäisi edelleen itseopiskelumahdollisuuksia ja osaamistasoa. Työn ohessa opiskelun on oltava mahdollista niin koulujen kuin työnantajien toimesta esimerkiksi osa-aikatyönä ja opintojen joustavuutena. Tällöin tarvetta aikuisopintotuelle ei samassa määrin synny. Voisiko jopa olla niin, että jokainen työikäinen olisi aina rekisteröityneenä opiskelijaksi johonkin oppilaitokseen kehittääkseen omaa osaamistaan alallaan tai yleisesti esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisessä, kyberturvallisuudessa, työhyvinvoinnissa jne. Jotta malli ei veisi liiketoimintaa koulutusalan yrityksiltä, oppilaitoksia edellytettäisiin käyttämään X% yrityksiä ja järjestöjä koulutuksen tuottajina. Uskon, että talouden realiteetit, koulutus- ja osaamistason nosto sekä elinikäinen oppiminen voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Uudenlaisia toimintamalleja ja yhteistyöhalua se kyllä edellyttää. |
|
Avainsanat: Sivistys, Koulutus, Opiskelu, Elinikäinen oppiminen |
