Lapsissa on tulevaisuus, vanhoissa viisaus

Kirjoitin eilen lapsista ja nuorista sekä heidän hyvinvointinsa parantamisesta. Kotikaupunki on olemassa kaikenikäisiä asukkaitaan varten. Sotepe-palveluidun siirryttyä hyvinvointialueelle, kuntien lakisääteisissä tehtävissä korostuu sivistyspalvelut ja hyvinvoinnin edistäminen.

Suomen väestö ikääntyy ja valtaosassa suomalaista kunnista yli viidennen on eläkeikäisiä. Kaarinassa alle 15-vuotisita on hieman alle 20% ja yli 65-vuotiaita 22 prosenttia. Miten kuntana voimme parantaa eläkeikäisten hyvinvointia?

Yksinäisyys on etenkin ikääntyessä yksi suurimpia uhkia. Toinen on toimintakyvyn mureneminen ja kolmas digitaitojen puute. Mitä asuinkunta voi tehdä yksinäisyyden torjumiseksi, toimintakyvyn turvaamiseksi tai digitaitojen edistämiseksi?

Asuminen, asumisen esteettömyys, palveluiden läheisyys tai liikenneyhteyksien saatavuus ovat perustarpeita. Jos työikäisenä palvellut omakotitalo on tullut liian suureksi ja työlääksi, puolison kuoltua turvattomaksi tai ajokortin menettämisen myötä palveluihin pääsy hankaloitunut, tarvitaan helpompia asumisvaihtoehtoja. Kunnilta toivotaan nykyistä enemmän senioriasumisen mahdollistamista, missä asuminen itsessään on vaivatonta, palvelut ovat lähellä ja talossa on yhteisöllisiä tiloja. Yhteisöllisissä tiloissa voi järjestää harrastustoimintaa, tavata naapureita tai käydä jumppaamassa. Lähivuosina kunnilta toivotaan senioriasumisen hankkeiden edistämistä ahkerasti, sillä asuinrakentaminen ei kuulu eikä siihen ole hyvinvointialueilla mahdollisuuksiakaan. Tarvitaan vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasumista kuntakeskuksiin tai taajamiin.

Kaarinassa Föli ja kaupungin sisäinen liikenne palvelevat asukkaita, ikääntyneitä mainiosti. Siinä, missä työikäiset tarvitsevat liikenneyhteyksiä Turkuun, Saloon ja Helsinkiin, ikääntyneet asioivat mielellään oman kotikaupungin palveluissa, yhdistys- ja harrastustoiminnassa myös päiväsaikaan.

Liikunta-, harrastus- ja yhdistystoiminta ovat asumisen ja liikkumisen lisäksi todella tärkeitä niin toimintakyvylle kuin yksinäisyyden torjumiseen. Ulkokuntosaleja, esteettömiä kuntosaleja, uimahalli, kuntoportaat, turvalliset kevyen liikenteen väylät, esteettömät luonopolut ja yhdistysten kokoontumistilat ovat tärkeää infrastruktuuria, joita kunta tarjoaa. Yhdistystoiminnan taloudellinen tukeminen edistää järjestötoiminnan aktiivisuutta. Kirjastot, kansalaisopisto ja kulttuuritarjonta täydentävät hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuutta osaltaan. Myös yritystoiminnalla on tärkeä rooli ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpidossa: kuntokeskukset, fysioterapia, hieronta, jalkahoito, hammashoitolat, lounaspaikat ja kahvilat luovat hyvää arkea asukkaille. 

Yksinäisyyttä voidaan torjua asumisella, julkisella liikenteellä ja harrastustoiminnalla. Vaikka julkiset toimijat ovat paljon vartijoina, mikään ei voita yhteisöiden ja yhteisöllisyyden voimaa. Yhteisöllisyys on ratkaisevaa niin lapsiperheille kuin senioreillekin. Tuolijumpassa käynti on toki kuntoilua, mutta yhtä tärkeää on tuttujen tapaaminen jumpan yhteydessä. Yhteys toisiin ihmisiin voi syntyä lähikaupassa tutun työntekijän kautta tai asioimalla lähikirjastossa. Mitkä ovat niitä elementtejä, joilla saadaan aktivoitua heitä, jotka eivät oikein osaa lähteä toiminnan pariin tai kenellä on kotona sitova omaishoitosuhde?

Järjestöjen arvokkaan työn pariin voitaisiin ohjata asukkaita sote-palveluissa. Erinomainen esimerkki yhteistyöstä on uuden psykiatrisen Majakka-sairaalan yhdistystilat heti sisääntuloaulassa. Voisiko hyvinvointialue etsiä kaikkiin sote-palvelupisteisiin yhdistystoimijoita, jotka auttavat, neuvovat ja kutsuvat toimintaansa mukaan terveyspalveluissa asioivia. Järjestötoimijat voivat myös ohjata asiakkaita oikeaan osoitteeseen niin sairaalassa kuin sote-keskuksessakin.

Siinä, missä koulujen pitää muuttua lapsiperheiden alueelliseksi ”pumpuksi”, terveyskeskukset voisivat toimia vastaavana hyvinvoinnin pumppuna ikääntyneille. Kaarinan terveyskeskuksessa tälle on jo hyvä aihio, kun terveyskeskuksesta löytyy niin esteetön kuntosali kuin kahvio aulasta. Tilojen tarjoaminen kolmannen sektorin ja yritysten käyttöön voisi olla oiva ratkaisu myös hyvinvointialueen pienenevien tilatarpeiden kanssa taiteilevien muuttotappiokuntien sote-kiinteistöihin. Miksi vanhassa terveyskeskuksessa ei voisi olla sote-pisteen palveluiden lisäksi myös hieroja, fysioterapeuttiyrittäjä, jalkahoitaja ja yksityinen hammaslääkäri sekä alan järjestöjä? Kaarinan pääterveyskeskuksessa laajempaan toimintaan ei tällä hetkellä liene tilaa, koska Kaarina kasvaa hurjaa vauhtia.

Monesti esitetään huolia ikääntyneiden digitaidoista ja putoamisesta yhteiskunnan ulkopuolelle. Kansalaisopisto, kirjastot ja järjestöt ovat keskeisessä roolissa valmentamassa ikääntyneitä digitaidoissa. Miten OmaKantaan kirjaudutaan, miten Varha-appi toimii tai miten etsiä tietoa palveluista Kaarinan tai Varhan sivuilta? Entä, mistä löydän tiedot harrastusmahdollisuuksista? Yritykset, jotka myyvät laitteita ja sovelluksia, voisivat nykyistä enemmän myös tarjota käyttökoulutusta asiakkailleen. 

Siinä, missä lapsissa on tulevaisuus, on vanhoissa viisaus. Valtaosa ikääntyneistä ei tarvitse kotihoitoa tai ympärivuorokautista hoivaa hyvinvointialueelta, vaan ovat aktiivisia yhteiskunnan toimijoita ja kunnan asukkaita. Pelkkä hoivakriisipuhe kaventaa keskustelua. Etenkin kuntien tehtävä on mahdollistaa ikääntyneille asukkaille mielekästä tekemistä, oppimista, kulttuuria, liikuntaa – ja elämää. Se ei välttämättä tarkoita kunnan tuottamaa toimintaa vaan elinvoimaista kuntaa, jossa järjestöt, vapaaehtoistyö, kulttuuritoimijat ja yritykset rakentavat hyvää arkea asukkaille kukin omalta osaltaan.