Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Perjantai 3.3.2017 - Sanna

Eduskunta sai eilen torstaina eteensä kansalaisaloitteen eutanasiasta. Aloite herätti juuri niin tekopyhää keskustelua kuin kuvitella saattaa, kuten Kari Viholainen omassa puheenvuorossaankin kirjoittaa. Päällimmäisenä oli puhe saattohoidon edistämisestä ja eutanasian vastustaminen vanhuskortilla, jota muun muassa Soini (ps) käytti.

Saattohoito on hyvä saattaa kuntoon, myös lailla. On kuitenkin täysin tarpeetonta vedota saattohoidon parantamiseen ja vastustaa sillä perustein eutanasiaa. Synnytykset ollaan Suomessa keskitetty isoihin sairaaloihin ja silti kivunlievitys epäonnistuu tai jää kokonaan antamatta arkikokemuksen perusteella joka toisessa synnytyksessä. Miten ihmeessä saataisiin saattohoidon kivunlievitys kuntoon kaikissa maamme yksiköissä ja kotisairaaloissa, joissa hoidetaan kuolevia?

Sedaatioon eli tässä loppuelämäksi nukuttamiseen vetoaminen eutanasian vaihtoehtona on myös kaksipiippuinen juttu. Tavallaan se on yksi ilmeisen hyvä ratkaisu kovimpien kipujen keskellä, mutta voidaan kysyä, onko ihminen jotenkin vielä elossa, kun hän on nukutettuna, eikä tarkoituskaan ole enää henkilöä herättää. Hän on siis fyysisesti hengissä, mutta ei enää henkisesti elossa.

Lääkäreiden ristiriitaa on asiassa helppo ymmärtää. Olen monesti kysynyt itseltäni, olisinko valmis suorittamaan eutanasian, jos olisin lääkäri. Olisi kuitenkin parasta tälle käytävälle keskustelulle, että tätä perimmäistä pelkoa ja ongelmaa ei koitettaisi verhota saattohoitokeskusteluun ja muuhun, vaan puhutaan juuri siitä, että kuka eutanasian haluaa ja kykenee suorittamaan sekä millaisia ristiriitoja se lääkäreissä herättää.

Vanhuskortin käyttö on silkkaa populismia, mutta sopii tietysti perussuomalaisten politiikkaan hyvin. Ei kukaan ole lahtaamassa eutanasian hyväksymisen myötä vanhuksia. Vanhuspuolella työskentelevä tuttavani totesi hyvin, että ei eutanasia koske juurikaan vanhustenhoitoa, mikäli kyseessä ei tosiaan ole jokin suuria kipuja aiheuttava vakava sairaus. Pelkkä vanhuus ei tällainen sairaustila tietenkään ole.

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kaiken lisäksi inhottava piirre, jossa aina joku tietää ihmistä itseään paremmin, mikä hänelle olisi parasta. Vasemmisto uskoo, että he tietävät millä terveysasemalla minä haluaisin asioida. Ääriuskonnolliset piirit (ja Trump) taas tietävät, että abortti pitäisi kaikissa olosuhteissa kieltää. Ja eutanasian vastustajat tietävät parhaiten, millainen kuolema ja milloin olisi kullekin ihmiselle paras fyysisistä ja henkisistä kivuista huolimatta.

En edes usko, että suomalaiset sankoin joukoin tarttuvat eutanasian mahdollisuuteen, jos se olisi mahdollista. Ehkä vakavan sairauden tullessa tietoisuus sen mahdollisuudesta olisi huomattavasti tärkeämpää kuin sen valitseminen. Eutanasian mahdollistaminen ei ole pois hyvästä saattohoidosta. Eihän aborttimahdollisuuskaan vaikuta synnytysten kivun lievitykseen.

Sääntöjen noudattamisessa me olemme omaa luokkaamme maailmassa. Eutanasialain väärinkäyttömahdollisuutta pidän yhtä marginaalisena kuin kuolemanpiikkejä jaellutta hoitajaa takavuosina.

Toivon, että eduskunta ja kaikki muut osapuolet kykenevät keskustelemaan asiasta rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Laki on toteutuessaan suuri ja siitä tuleekin puhua ja pohtia sen seurauksia monilta kanteilta. Uskomusten, karkkipaperiin käärittyjen kiertoteiden ja aiheettomien pelkojen viljely ei sen sijaan kuulu asialliseen, vastuulliseen keskusteluun näin suuressa asiassa. 

Valtuustoaloite Rungon tiejärjestelyistä

Maanantai 25.1.2016 - Sanna Vauranoja

VALTUUSTOALOITE RUNGON TIEJÄRJESTELYISTÄ

Rungon koulussa opiskelee noin 150 oppilasta. Oppilaat asuvat pääasiassa Piikkiönmetsässä, Raadelmassa, Rojolassa ja Sipilänmäessä.

Hartela rakentaa parhaillaan uusia asuntoja Raadelman alueelle. Raadelman alueen koululaiset kulkevat Haartmanintieltä Rettigintielle ja edelleen Peltokyläntielle. Sekä Rettigintieltä että Peltokyläntieltä puuttuvat kevyenliikenteen väylät, vaikka ainoa 110-tien alikulku Rungon koululle menee nimenomaan Peltokyläntien päästä. Lisäksi osa Rettigintiestä on valaisematta.

Piikkiönmetsän koululaiset kulkevat kouluun 110-tien kevyenliikenteenväylää ja ylittävät Vanhan Viipurintien suojatietä pitkin, ennen koulualueelle saapumistaan. Risteysalue on pimeä.

110-tien, Raadelmaantien ja Aleksanterintien risteys on erityisesti aamuisin ja iltaisin ruuhkainen. Aamuisin Aleksanterintieltä Kaarinan suuntaan ja iltapäivisin Raadelmaantieltä Piikkiön suuntaan risteyksen ylitys on hidasta, vaarallista ja hankalaa muun muassa kaiteiden estämän näkyvyyden vuoksi. Viimeksi lauantaina 23.1.2016 risteyksessä sattui kolmen auton kolari, jossa tarvittiin paikalle muun muassa Medi-Heliä.

Ratkaisuksi esitämme Rettigintien valaisua kokonaisuudessaan, Rettigintien ja Rojolantien hiekkateiden päällystämistä asfaltilla, Vanhan Viipurintien ja 110-tien risteysalueen valaistuksen parantamista sekä Raadelmaantien, Aleksanterintien ja 110-tien risteyksen kiertoliittymää alueen turvallisuuden lisäämiseksi.

Lisäksi ehdotamme, että Rettigintien ja Peltokyläntien varren kevyenliikenteenväylän tarve arvioidaan. 

Kokoomusvaltuutettujen puolesta Sanna Vauranoja