Arvot punnitaan teoissa

Torstai 10.4.2025

Vaalien alla on mukava puhua arvoista ja kiinnittää erilaisia sloganeita vaalimainoksiin. Arvojen todenperäisyys punnitaan vaalien välissä: millaista luottamustyötä teet, kun vaalien parrasvalot sammuvat. Itselleni tärkeimpiä arvoja politiikassa ovat oikeudenmukaisuus, sivistys, luottamus ja rohkeus.  

Oikeudenmukaisuus punnitaan suhteessa asukkaisiin: huolehditko päättäjänä koko kunnan tai alueen asukkaista vai lähinnä omista eduista. Oikeudenmukaisuutta on rakentava yhteistyö muiden puolueiden kanssa. Oikeudenmukaisuutta on oman ryhmän kesken etukäteen sovitut ja noudatettavat pelisäännöt. Kabinettipolitiikka ei edusta minulle oikeudenmukaisuutta. Tasa-arvo ihmisten kesken on oikeudenmukaisuutta puhtaimmillaan. 

Sivistys, asiapohjaisuus ja tiedolla johtaminen ovat minusta kaiken päätöksenteon perusta. Asioita ei voi päättää pelkän sosiaalisen median mekkaloinnin pohjalta vaan päättäjän velvollisuus on perehtyä olemassa olevaan tietoon. Jos tietoa ei vielä ole tai sitä ei ole tarpeeksi, sitä pyydetään hankkimaan. Loputon selvittely ei kuitenkaan ole sivistystä tai tiedolla johtamista vaan kyse on pikemmin vaikeiden päätösten vetkuttelusta tai sopivan tiedon etsimisestä oikean sijaan. 

Luottamus kuvaa päättäjän suhdetta eri suuntiin: äänestäjiin, kaikkiin kuntalaisiin, muihin päättäjiin, virkajohtoon sekä sidosryhmiin. Luottamustyö edellyttää luottamusta päättäjään ja päättäjältä.

Luottamus on avoimuutta ja annetun tiedon luotettavuutta. Jos käy ilmi, että päättäjille esitetään osatotuus ”tietona”, jotta päätös olisi halutunlainen, luottamusta on rikottu. Luottamusta edustavat luottamuksellisten keskusteluiden pysyminen luottamuksellisina ja sovituista asioista kiinni pitäminen.

Luottamuksellisuus ei ole pelkkä muodollisuus. Se luo päätöksentekoon rauhan asioiden valmistelulle, suojaa kuntaa tai hyvinvointialuetta turhilta ongelmilta sekä antaa tilaa yhteisen näkökulman rakentumiselle. Luottamus luo pohjan politiikan yhteistyölle ja luottamustyölle kokonaisuutena. Luottamuksen rakentaminen ottaa aikaa, mutta se on helppo menettää yhdessä silmänräpäyksessä. 

Rohkeus kuvastaa kykyä katsoa tulevaisuuteen, nostaa katsetta ylemmäs omista tennarin kärjistä. Päättäjät eivät voi ratkoa vain eteen tulevia asioita vaan kyllä pätevät päättäjät rakentavat suuntaa, johon ollaan menossa. Jos halutaan vain pitää asiat ennallaan, mihin tarvitaan päättäjiä? Konservointia varten ovat museot, eivät valtuustot. 

Rohkeutta on kertoa oma näkemyksensä, olipa se kuinka erilainen tahansa. Kun joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, joista kaikki eivät pidä, mitataan päätöksentekijän selkäranka: uskallanko sanoa ääneen sen, mitä oikeasti ajattelen? Toiminko arvojeni mukaan vai olenko hiljaa, kun pitäisi puuttua? Päätöksenteossa tarvitaan rohkeutta, ei vain kaikkien miellyttämistä. Arvot punnitaan lopulta aina teoissa. 

Valtaan ei pidä ihastua niin, että kadottaa itsensä ja arvonsa. Valtaan ei pidä ihastua niin, että luulee olevansa korvaamaton. Minulle on arvovalinta olla ehdolla kuntavaaleissa, mutta ei alueella. Syyt eivät perustu Varhan haasteisiin tai intohimon puutteeseen sotepe-asioissa. Syyt perustuvat arvoihini, joista pidän rohkeasti kiinni. Kunnilla on keskeinen rooli nyt ja tulevaisuudessa elinvoiman, hyvinvoinnin sekä sivistyksen edistämisessä. Niissä teemoissa riittää kyllä tehtävää. Koen selkeimpänä pyrkiä päättäjäksi vain toiseen, siksi Kaarina 3.0. 

Nyt tehdään arvovalintoja

Perjantai 16.10.2015 - Sanna Vauranoja

*KIrjoitus on julakistu Kunnallislehdessä 16.10.2015

Kaarina, kuten kaikki muutkin Suomen kunnat, laatii paraikaa talousarviotaan vuodelle 2016. Kaarinassa ollaan radikaalisti lisäämässä investointeja ja investointiohjelman myötä velka per asukas nousee 2300 euroon. Luottamushenkilöt joutuvat pohtimaan, millainen on Kaarinan investointitaso suhteessa palvelutasoon; missä on oikea tasapaino.

Maan hallitus linjaa muun muassa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoihin muutoksia. Jatkossa yli 3-vuotiaita voi ryhmässä olla nykyisen 7 lapsen sijaan kahdeksan. Hallituksen linjaus on oikeansuuntainen siinä, että kuntien velvoitteita puretaan. Jatkossa kunnat voivat arvioida ryhmäkokonsa ja henkilöstötarpeensa nykyistä laajemmin itse.

Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa Kaarinan kaltaisessa vauraassa, lapsiperheiden suosimassa kunnassa automaattista ryhmäkokojen suurentamista. Näiden valintojen äärellä luottamushenkilöt ovat entistä suuremman vallan kahvassa. Luottamushenkilöiden tehtävänä on tehdä arvovalintoja ja priorisointeja niin palveluiden kesken kuin palveluiden ja investointien välillä lain sallimissa rajoissa.

Kahden pienen lapsen äitinä varhaiskasvatus ja koulu ovat lähellä omaa sydäntäni päätöksenteossa. Vaikka osaoptimointiin ja omien etujen ajamiseen ei luottamustyössä pidä ryhtyä, lapsia koskevat päätökset ja heidän etunsa ovat meidän huolehdittavanamme. Jos mistään aikuisten etuudesta ei löydy leikkausvaraa ja rakentamiseen löytyy ennätyssumma rahaa, on syytä kysyä, onko suunta varmuudella oikea.

Minusta Kaarinalla on varaa panostaa lapsiin, sillä pieni säästö nyt, voi osoittautua kalliiksi pitkällä aikavälillä. Voimme tehdä esimerkiksi periaatepäätöksen, että Kaarinassa 3-4 vuotiaita ryhmässä on aikuista kohden edelleen seitsemän, sitä isompien osalta voidaan ryhmäkokojen kasvattamista hallituksen linjaamaan kahdeksaan harkita tapauskohtaisesti, mikäli lakimuutos astuu voimaan. Kaikkialla eivät edes tilat salli ryhmäkokojen kasvua.

Päätöksenteko on valintojen tekemistä. Kaikki valinnat, jos mitkään, eivät ole valintoja hyvien ja huonojen vaihtoehtojen välillä. Monesti valittavana on huono ja huonompi vaihtoehto. Jostain muusta joudutaan nipistämään, jos päätämme nyt olla leikkaamatta lapsilta. Lapset kuitenkin maksavat päätöksistämme kaikkein pisimpään. Jo siksi heihin kannattaa panostaa.