Nyt tehdään arvovalintoja

Perjantai 16.10.2015 - Sanna Vauranoja

*KIrjoitus on julakistu Kunnallislehdessä 16.10.2015

Kaarina, kuten kaikki muutkin Suomen kunnat, laatii paraikaa talousarviotaan vuodelle 2016. Kaarinassa ollaan radikaalisti lisäämässä investointeja ja investointiohjelman myötä velka per asukas nousee 2300 euroon. Luottamushenkilöt joutuvat pohtimaan, millainen on Kaarinan investointitaso suhteessa palvelutasoon; missä on oikea tasapaino.

Maan hallitus linjaa muun muassa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoihin muutoksia. Jatkossa yli 3-vuotiaita voi ryhmässä olla nykyisen 7 lapsen sijaan kahdeksan. Hallituksen linjaus on oikeansuuntainen siinä, että kuntien velvoitteita puretaan. Jatkossa kunnat voivat arvioida ryhmäkokonsa ja henkilöstötarpeensa nykyistä laajemmin itse.

Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa Kaarinan kaltaisessa vauraassa, lapsiperheiden suosimassa kunnassa automaattista ryhmäkokojen suurentamista. Näiden valintojen äärellä luottamushenkilöt ovat entistä suuremman vallan kahvassa. Luottamushenkilöiden tehtävänä on tehdä arvovalintoja ja priorisointeja niin palveluiden kesken kuin palveluiden ja investointien välillä lain sallimissa rajoissa.

Kahden pienen lapsen äitinä varhaiskasvatus ja koulu ovat lähellä omaa sydäntäni päätöksenteossa. Vaikka osaoptimointiin ja omien etujen ajamiseen ei luottamustyössä pidä ryhtyä, lapsia koskevat päätökset ja heidän etunsa ovat meidän huolehdittavanamme. Jos mistään aikuisten etuudesta ei löydy leikkausvaraa ja rakentamiseen löytyy ennätyssumma rahaa, on syytä kysyä, onko suunta varmuudella oikea.

Minusta Kaarinalla on varaa panostaa lapsiin, sillä pieni säästö nyt, voi osoittautua kalliiksi pitkällä aikavälillä. Voimme tehdä esimerkiksi periaatepäätöksen, että Kaarinassa 3-4 vuotiaita ryhmässä on aikuista kohden edelleen seitsemän, sitä isompien osalta voidaan ryhmäkokojen kasvattamista hallituksen linjaamaan kahdeksaan harkita tapauskohtaisesti, mikäli lakimuutos astuu voimaan. Kaikkialla eivät edes tilat salli ryhmäkokojen kasvua.

Päätöksenteko on valintojen tekemistä. Kaikki valinnat, jos mitkään, eivät ole valintoja hyvien ja huonojen vaihtoehtojen välillä. Monesti valittavana on huono ja huonompi vaihtoehto. Jostain muusta joudutaan nipistämään, jos päätämme nyt olla leikkaamatta lapsilta. Lapset kuitenkin maksavat päätöksistämme kaikkein pisimpään. Jo siksi heihin kannattaa panostaa.