Share |

Colosseum pauhaa

Sunnuntai 7.6.2020

Olen suurella surulla seurannut kuluneen viikon tapahtumia Keskustassa ja Katri Kulmunin uralla. Viestintäkoulutuksen hankkiminen ministeriön budjetista johti Kulmunin eroon.

Ensimmäinen havaintoni liittyy joukkuepeliin. En todellakaan kuullut yhden yhtä keskustalaisten tukikommenttia Katrille, kun julkisuudessa kiehui. Jälkikäteen selkään on kyllä taputeltu, mutta silloin kun tukea olisi tarvittu sitä ei julkisuudessa kuulunut.

Joukkuepeli on lopulta aivan avainasemassa politiikan eri tilanteissa. Jos omat eivät seiso omiensa takana, lopputuloksena on yleensä rumaa jälkeä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen henkilön urasta, vaan nämä jättävät vääjäämättä jälkiä koko puolueen sisälle: kuka kannatti ja ketä.

Ylen A-studiossa Katrin eroa oli kommentoimassa entinen pääministeri keskustasta. Hänen mukaansa ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”. Miten eri mieltä suuri yleisö tästä onkaan. Tottakai olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta Kulmuni päätti toimia näin. Kyseinen kommentti vaikuttaa ensisijaisesti kommentin lausujan henkilökohtaiseen arvovaltaan: ovatko lausunnot objektiivisia 'emeritushavaintoja' vai jotain muuta.

Toinen havaintoni liittyy mediaan. On tietysti täysin aiheellista, että Suomen Kuvalehti uutisoi tästä kuviosta, kuten se noin vuosi sitten uutisoi myös eduskunnan saunalla vietetyistä varsin vauhdikkaan oloisista illoista. Vertailun vuoksi nyt olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, mitä kaikkea muuta ministeriöiden budjeteista maksatetaankaan. Ja liittyvätkö ne aina vahvasti minsiterin työtehtäviin. 

Kolmas havaintoni liittyy asennoitumiseemme koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Muista, että takavuosien SDP:n puheenjohtaja hankki itselleen kielikursseja, mutta en tiedä, maksoiko kurssit puolue vai valtio. Otaksun jälkimmäistä. Miksi englannin kielitaito on tärkeämpää kuin suomen kielen käyttö ja esiintymistaidot?

Neljäs, varsin ikävä havainto liittyy sosiaalisen median voimaan. Koulun historian tunneilla me päivittelemme muinaisten roomalaisten gladiaattoriturnajaisia, jossa kansa hurrasi, kun areenalla virtasi veri. Nykyajan Colosseum on sosiaalinen media, jossa päitä vaaditaan vadille tasaisin väliajoin. Olisi itseasiassa hyvä tehdä tutkimusta, millaisia vaikutuksia jopa ihmishenkiin sosiaalisen median mestauksilla onkaan. Vaikutukset mielenterveyteen ovat joka tapauksessa mittavat.

Mitä vielä sitten tulee sukupuoleen, totta kai tässä on kyse myös sukupuolesta, vaikka moni muuta väittää. Anna-Mari Nykänen parodioi hauskasti tämän päivän Hesarissa juuri tätä sukupuolikysymystä: naisten ja miesten välillä on suuria eroja siinä, missä menee moraalinen raja ja milloin erotaan tehtävästä. Siihen on kiistatonta dataa olemassa, kun tarkastellaan ministereiden eroja ja niiden syitä.

Viimeinen havintoni liittyy perinteisiin puolueisiin ja niiden ongelmiin, jotka tulevat hyvin näkyviin tässäkin kriisissä. Se vaatii kuitenkin ihan oman analyysinsä, sitten aikanaan.

Lohdullista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Twitter on ollut eroilmoituksen jälkeen täynnä myötätuntoa Katrin puolesta. Ehkä tämä vihdoin avaa silmämme sille rakenteisiin piiloutuneelle epätasa-arvolle, joka on totta, myönsimme tai emme. Olisi tietysti erityisen mukavaa, jos ensi kerralla myötätuntoa osoitettaisiin jo ennen, kun Colosseumin areenalla on verta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Kulmuni, Tasa-arvo, Colosseum, Hallitus