Oikeat palvelut - mistä on kyse?

Tiistai 28.12.2021

Tieteellisesti hyödyllisiksi osoitettujen palveluiden sisällyttäminen palvelutarjontaan on siis perusteltua ja se on tiedolla johtamista ja tiedolla päättämistä. Näiden lisäksi palvelutarjontaan sisältyy mittava määrä ’kivoja’ palveluita, jotka ovat sopineet puolueiden omaan agendaan ja ne on saatu lisättyä budjettiin. Kivat palvelut ovat siis kivoja, mutta eivät perustu mihinkään tutkimuksiin tai ovat jopa todettu tutkimuksissa haitallisiksi. Tällainen palvelu on esimerkiksi lasten kotihoidon kuntalisä. Se vähentää äitien työssäkäyntiä ja siten heikentää tasa-arvoa, tasa-arvoista palkka- ja urakehitystä sekä kunnan verotuloja. Palvelua perustellaan mielellään päivähoidon tarpeen ja kustannusten vähenemisenä, mutta näytöt tästä ovat heikot.

Aluevaltuuston on keskityttävä järjestämään oikeat palvelut, siis lakisääteiset palvelut ja tieteellisesti todistetut hyödylliset palvelut. Sen sijaan kivojen palveluiden kohdalla on käytettävä suurta harkintaa, koska rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti. Lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden kohdalla on päätettävä tuottamistavoista ja tavoiteltavasta palvelutasosta: ovatko palvelut minimi- tai maksimitasoa vai jotain siltä väliltä.

Ammattimaista johtamista sotealueelle

Maanantai 27.12.2021

Kun maaliskuussa 2022 uudet aluevaltuustot aloittavat oman työnsä, valtuutettujen ensimmäisiä tehtäviä tulee olemaan hallintosäännöstä ja organisaatiorakenteesta päättäminen.

Sotealueen johtopaikkoja jaetaan jo vimmalla. Tänään Turun Sanomissa hoitolinjan edustajat ottavat kantaa lääkäriliiton linjaukseen vastaavasta lääkäristä. https://www.ts.fi/lukijoilta/5521057

Mikäli olemme siirtämässä yksi yhteen nykyisiä hallintorakenteita uudelle sotealueelle, miksi ihmeessä edes teemme uudistusta?

Sosiaali- ja terveysuudistuksessa tavoitteena on integroida sosiaali- ja terveyspalvelut saumattomasti yhteen ja parantaa palveluita asiakaslähtöisillä prosesseilla, toimivilla tietojärjestelmillä sekä hyvällä johtamisella. Hyvä johtaminen ei automaattisesti kumpua tietystä ammattinimikkeestä, vaan se sisältää tarvittavan johtamiskoulutuksen, -kokemuksen ja näkemyksen. Johtamisnimikkeitä ei pidä tässä kohdin betonoida ammatinimeisiin: lääketieteeseen, hoitotyöhön tai sosiaalipuolelle vaan yksinkertaisesti ammattimaiseen johtamiseen.

Huippujohtajat eri organisaatioissa eivät itse osaa hitsata, rakentaa toimistoja tai puhelimia, vaan he ovat johtamisen ammattilaisia. Hyvä johtaminen sisältää vahvan ymmärryksen asiakkaista, prosesseista, tietojärjestelmistä, taloudesta ja ihmisten motivoinnista. Hyvä johtaminen sisältää näkemyksen siitä, mihin organisaatiota ollaan viemässä. Näillä eväillä voimme onnistua rakentamaan aidosti paremmat palvelut Varsinais-Suomeen ja Suomeen.

Käytännön tasolla johtaminen vaikuttaa työn mielekkyyteen ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointiin, pysyvyyteen, työpaikan houkuttelevuuteen ja organisaation onnistumiseen.  Tehdäänkö meillä asiat järkevästi? Saanko kehittää ja vaikuttaa omaan työhöni? Onko tekemisen kulttuuri meillä oikeudenmukainen? Teenkö töissä vain pakolliset, määrätyt asiat vai kannustetaanko meillä oma-aloitteisuuteen ja onnistumisiin? Miten niistä palkitaan?

Hyvä johtaminen vaikuttaa myös asiakkaiden kokemaan ja saamaan palveluun. Juoksutetaanko minua "luukulta toiselle" vai tuleeko asiani kerralla kuntoon? Kuunnellaanko minua ihmisenä? Tuleeko palvelusta tai hoidosta turvallinen olo? Voinko luottaa minua auttaneeseen tai hoitaneeseen henkilökuntaan ja heidän osaamiseensa?

Yksi keskeinen syy, miksi lähdin ehdolle, on juuri kokonaiskuvan tarve uudistuksessa. En edusta yksittäistä ammattikuntaa, vaan sotealuetta ja sen asukkaita kokonaisuutena. Jos pidät kokonaiskuvaa ja ammattimaista johtamista tärkeänä uudisuksessa, pistä mieleen numero 731 Varsinais-Suomessa. 

Miksi äänestäisin aluevaaleissa?

Lauantai 4.12.2021

Olen puhunut kymmenen vuotta politiikassa yhdestä tavoitteesta: hyvästä arjesta. Politiikassa nimittäin päätetään meidän kaikkien arkeen vaikuttavista asioista. Mitä paikallisemmat vaalit, sitä lähempänä ollaan ihmistä.

Aluevaalit ovat uutuus vaalien ketjussa: tammikuun 23. päivä käytävät aluevaalit ovat ensimmäiset ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastustoimea koskevat vaalit. Uudistuksen tarpeen tunnistaa jokainen, mutta sen toteutustavasta on väännetty yli kymmenen vuotta. Soteuudistukseen liittyvät lait on hyväksytty eduskunnassa ja sen toteutustavoista päättävät viimekädessä Suomeen valittavien 21 hyvinvointialueen aluevaltuustot. Varsinais-Suomen aluevaltuustoon valitaan 79 varsinaista valtuutettua.

Aluevaalien tuloksen pohjalta valittava valtuusto tulee ratkomaan nimenomaan meidän jokaisen arkeen liittyviä kysymyksiä. Miten pääsen lääkäriin? Missä on lähin neuvola? Isoisä ei pärjää enää yksin kotona, mistä saamme apua? On sattunut onnettomuus, tarvitaan ambulanssi tai paloauto paikalle!

Vaaleissa on siis kyse eloonjäämispalveluista. On varsin perusteltua äänestää näin tärkeistä arkeemme vaikuttavista asioista.

Olen ehdolla aluevaaleissa, koska minua ovat nämä kymmenen vuotta politiikassa kiinnostaneet nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelut: millaisia palveluita me järjestämme, miten me niitä tuotamme ja missä niitä on tarjolla. Olen nähnyt sotepalveluiden järjestämistapoja Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä erilaisissa luottamustöissä, liikunta- ja hyvinvointiyrittäjänä vanhuspalveluissa, kolmen lapsen äitinä monissa eri palveluissa, työntekijänä työterveyshuollossa ja potilaana sekä läheisenä terveydenhuollossa.

Sotepalveluiden järjestämistavoilla on vaikutusta arkemme lisäksi yhteiskunnan taloudelliseen kestokykyyn. On helppo lisätä vuosittain niin palveluita kuin budjettiakin, mutta kuka kaiken maksaa? Voimmeko me tehdä asiat fiksummin? Ovatko kaikki palvelut tässä ajassa yhä tarpeellisia? Kuka palvelut tuottaa: julkinen, yksityinen vai kolmas sektori? Missä palveluita tarvitaan? Kuinka usein palveluita tarvitaan?

Hyvän arjen lisäksi meidän on asetettava tavoitteeksi terve talous. Veroprosentit eivät voi vuodesta toiseen jatkaa kasvuaan, vaan jossain tulee raja vastaan: yhä pienempi joukko ihmisiä tekee työt ja maksaa verot. Uutta veroporrasta: maakuntaveroa ei pidä ottaa käyttöön. Jos palvelutarjontaa loputtomasti lisätään, mistään ei osata luopua ja ihmisten todellisia vaikuttamismahdollisuuksia omaan arkeensa ja elämäänsä rajataan, pian kenelläkään ei ole vastuuta omasta elämästään.

Miten siis rakennetaan mahdollisimman hyvä arki jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja turvataan samalla terve talous? Julkisen sektorin järjestämän palvelutarjonnan pitää perustua tutkittuun tietoon eli tarvitaan oikeat palvelut. Palveluita ei pidä joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia vaan palvelut on oltava saatavilla oikeaan aikaan. Osaa palveluista me tarvitsemme kenties vain kerran elämässä, osaa taas lähes päivittäin. Jatkuvasti tarvittavat palvelut on tarjottava lähellä ihmistä, harvoin tarvittavien palveluiden pariin voi kerran elämässään myös matkustaa vähän kauemmaksi. Palvelut on tuotettava oikeaan paikkaan.

Nykyisen hallituksen ideologiasta paistaa syvä yritysvihamielisyys. Karrikoidusti voidaan sanoa, että hallituksen tavoitteena on tuottaa julkisella sektorilla jopa jokainen kotisiivous, joka tällä hetkellä tarjotaan palvelusetelien avulla  yritysten toimesta esimerkiksi ikääntyneelle. Yhtälön mahdottomuuden ymmärtää jokainen, jolla on edes jotain kokemusta käytännön arjesta. Me tarvitsemme palveluiden tuottajiksi, ketterien prosessien kehittäjiksi ja uusien innovaatioiden rakentajiksi yrityksiä ja yhdistyksiä julkisen palvelutuotannon rinnalla. Sotepalvelut rakennetaan Varsinais-Suomeen yhdessä, sillä kaikki viisaus ja osaaminen eivät asu vain julkisella sektorilla.

Oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan rakennetaan tiedolla, yhteistyöllä, toimivilla palveluprosesseilla, järkevillä IT-järjestelmillä ja hyvällä johtamisella. Jokapäiväiset kohtaamiset ja vuorovaikutus eri palveluissa tapahtuu sotealan ammattitaitoisen henkilökunnan ja asukkaiden välillä. Siksi hyvä johtaminen ja ihmislähtöisyys on pidettävä tiiviisti mielessä, kun rakennamme uutta sotealan palvelukarttaa kohti tulevaisuuden Varsinais-Suomea.

Muista siis äänestää – fiksusti!

Kiitos sinulle, omaishoitaja!

Keskiviikko 24.11.2021

Omaishoitoliitto arvioi Suomessa olevan 350 000 omaishoitosuhdetta, joista peräti 60 000 on sitovia ja vaativia.

Omaishoidon avulla läheinen voi tuen tarpeesta huolimatta asua omassa kodissa joko yhdessä omaishoitajan kanssa tai tämän tuella. Kunnat maksavat harkinnanvaraista omaishoidontukea ja tarjoavat lisäksi erilaisia tukimuotoja omaishoitoperheille.

Omaishoito on monelle omaishoitajalle yhtä aikaa sekä rakas että raskas elämäntapa, jossa omat tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle, jotta voi auttaa omaa läheistään. On sanomattakin selvää, että omaishoito on äärimmäisen arvokasta niin inhimillisesti kuin yhteiskunnan palveluiden näkökulmastakin. Ikäihmisten tai esimerkiksi vammaisten lasten hoitoon tarvittaisiin paljon enemmän hoivaresursseja ja ympärivuorokautista hoitoa, jos omaishoitajia ei olisi.

Samaan aikaan omaishoitoperheiden tilanne on kuitenkin monesti tukala. Omaishoidontuki on harkinnanvarainen ja riippuu asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta, kenelle sitä riittää. Omaishoitajan lakisääteiset vapaat jäävät monesti pitämättä, jos hoidettava ei halua mennä intervallijaksolle, sitä ei ole kunnassa asianmukaisesti tarjolla tai siihen ei olisi varaa. Pandemia on kiristänyt vyötä entisestään ja omaishoitoperheen sosiaaliset suhteet ovat voineet kutistua minimiin, kun ei ole uskaltanut tai edes voinut käydä harrastuksissa tai päivätoiminta on ollut suljettuna.

Sotepe-uudistus käynnistyy toden teolla vuoden 2023 alusta, mutta omaishoitajien kohtalosta ei vielä ole juuri mitään tietoa. Tämä entisestään lisää epävarmuutta ja huolta omaishoitoperheissä.

Alueellisesti kannattaisi suunnitella palvelukokonaisuus yhdessä omaishoitoyhdistysten kanssa. Heillä on parasta osaamista omaishoitoperheiden palvelutarpeista ja ryhmätoiminnan sekä vertaistuen tarjoamisesta. Kunnille jää joka tapauksessa omaishoitoperheiden ennaltaehkäisevä tuki kuten liikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi. Panostukset näihin olisi syytä sisällyttää hytekriteereihin eli kuntien hyvinvointi ja terveyden edistämisen valtionapujen kertoimiin. Omaishoitoperheitä ei pidä unohtaa sotealueiden vastuulle, vaikka osa palveluista sinne siirtyisikin.

Pohdittava on myös omaishoidon tuen harkinnanvaraisuus. On ainakin selvää, että omaishoidontukea ei pidä evätä, jos omaishoitoon varattu budjetti on täynnä lokakuussa. Omaishoidon kustannus on murto-osa ympärivuorokautisen hoidon kuluista. Budjettitekniset kysymykset eivät voi mennä ihmisten edelle. Korvaus erittäin raskaasta työstä on joka tapauksessa lähinnä muodollinen.  

Tapahtuipa uudistuksessa lähivuosina mitä tahansa, itse ainakin haluan kiittää jokaista omaishoitajaa äärettömän tärkeässä työssä! Ja mikäli tulen valituksi aluevaltuustoon, tulen pitämään järjestöjen ja omaishoidon roolia vahvasti esillä - ilman teitä me emme pärjää. 

Vaikuttavampaa palvelua Varsinais-Suomeen

Torstai 18.11.2021

Lupauduin mukaan aluevaaleihin 2022, sillä soteasiat ovat päätöksenteossa olleet vahvasti omaa intohimoani 10 vuoden ajan. Soten vaikutus kunnissa on yli puolet budjeteista ja henkilöstöstä, joten oli luonnollista jäädä pois kuntavaaleista ja lähteä mukaan aluevaaleihin.

Olen toiminut muun muassa Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä. Nykyään toimin puheenjohtajana Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksessä ja muun muassa sotepuolen osaajia kouluttavassa Peimarin koulutuskuntayhtymässä. Luottamustöiden ohella soteasiat ovat tuttuja työni kautta. Vuonna 2013 perustamamme yritys tarjoaa liikuntaa, kulttuuria ja luontoelämyksiä ikääntyneille digitaalisesti eli ikäihmisten palvelut eri kunnissa ovat minulle erityisen tuttuja. Yrittäjyyden lisäksi toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa.  

Vaikuttavat palvelut tärkein tavoite

Tärkeänä päämääränä sotealueella näen vaikuttavan palveluverkoston rakentamisen. Palvelut pitäisi jakaa niiden käyttötarpeen mukaan eri ryhmiin ja mitä useammin palvelua tarvitaan, sitä lähemmäksi se on saatava asiakkaita. Palveluita kehitettäessä on nähtävä ihmisten elämäntapojen ja tarpeiden muutos. Kaiken säilyttämisen sijaan päämääräksi on asetettava paremmat ja vaikuttavammat palvelut kaikille varsinaissuomalaisille. 

Esimerkiksi neuvolassa neuvolahenkilön vaihtuminen heti vauvan synnyttyä ei tue perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on tarkoituksenmukaista tukea perhettä raskaudesta neuvolaiän päättymiseen. Tein pitkään hartiavoimin töitä, että neuvola-aikojen varaus Kaarinassa saatiin sähköiseksi, kun ajanvarauksen saattoi tehdä aiemmin vain puhelimitse kello 12-13. 

Minulla on vahva usko siihen, että palvelut muuttuvat koko Varsinais-Suomessa paremmiksi, jos muutos tehdään rohkeasti, järkevästi ja uskallamme nojata tutkittuun tietoon. Palveluiden ja hoitojen vaikuttavuutta tutkitaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Siksi päätöksenteko ei saa perustua vain mielipiteisiin vaan myös tutkimukseen. 

Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutuksesta ikääntyvän toimintakykyyn on tuhansittain tutkimustietoa ja myös kansallinen suositus. Silti kotihoidossa, vuodeosastoilla, kuntoutumisvaiheessa tai ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavaa liikuntaa ei kyetä ikääntyneelle tarjoamaan. Pelkkä piipahdus kotihoidettavan keittiössä on tyhjää parempi, mutta ei tue ikääntyneen toimintakyvyn säilymistä. 

Jatkossa palvelutarjontaa ei rajoita enää kuntarajat tai kunnan koko, vaan palvelut tuodaan sinne sinne, missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi lääkärivastaanotto ilman diagnostiikkaa eli laboratorioita tai kuvantamista on haastavaa lääkärille ja vajaavaista potilaalle. Jatkossa palvelut voidaan rakentaa esimerkiksi diagnostiikkabussien, etävastaanottojen, palveluseteleiden ja monipuolisten erikoislääkärikonsultaatioiden avulla nykyistä huomattavasti vaikuttavammiksi myös maaseudulle.

Palvelutarjoajien rajat ovat monesti liian jyrkät. Esitin Kaarinassa vuosia, että tarjoamme iltavastaanottoja kuntalaisille yhteistyössä yksityisen toimijan kanssa, jolla oli toimitilat terveyskeskuksen tiloissa. Ongelmana nähtiin muun muassa hoitotarvikkeiden kustannusjako. Tällaisesta jäykkyydestä on päästävä eroon ja asetettavat paremmat palvelut, asiakas keskiöön. 

Terveyskeskusten vuodeosastoilla on oltu jo pitkään mahdottoman tehtävän äärellä. Jatkossa vuodeosastoillakin voidaan erikoistua esimerkiksi geriatrisiin asiakkaisiin, akuuttihoitoon tai saattohoitoon, kun asiakaspohja laajenee kuntarajoja pidemmälle.

Esitin sotelautakunnan puheenjohtajana, että vuodeosastomme paikkoja voitaisiin myydä myös lähikunnille, kun vuodeosastoilla täyttöaste oli vain 60-70%. Lautakunta piti ongelmallisena helteisiä kesiä, jolloin vuodeosastoa tarvittaisiin koko kapasiteetin osalta, eikä paikkoja haluttu myydä muille. Tilanne on onneksi viime vuosina korjaantunut ja yhteistyötä tehdään muun muassa Liedon kanssa. 

Toivon, että jokainen tuleva sotevaltuutettu hahmottaisi tämän uudistuksen mahdollisuudet ja erityisesti kokonaisuuden. Me onnistumme rakentamaan parhaat palvelut Varsinais-Suomeen yhteistyöllä ja osaamisella. Kannattaa muistaa, että moneen muuhun alueeseen verrattuna meillä on suunnaton etu puolellamme: yliopistollinen keskussairaala. Kysymys ei ole kuitenkaan vain terveyspalveluiden uudistuksesta, vaan sosiaalipuoli on yhtä merkittävä osa uudistusta. 

Muutos vaatii ajattelutapojen muutosta ja luottamushenkilöiden lisäksi myös viranhaltijoiden on sitouduttava uudistukseen. Jos päämääränä on kaiken säilyttäminen ennallaan, uudistusta on turha lähteä edes tekemään.

Hallituksella on nyt vaarallisen ideologiset lasit päässä, missä yritykset nähdään syntisäkkeinä. Me todellakin tarvitsemme monituottajajärjestelmää eli julkisen ohella yritysten ja kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja palveluseteleitä. Ei ihmisen pääsyä oikean palvelun piiriin oikeaan aikaan voi estää ideologia tai ennakkoluulot.

Onnea rohkeille!

Maanantai 14.6.2021

Kuntavaalit käytiin eilen 13.6. kauniissa kesäisessä säässä.

Moni oli keväällä pahoillaan, kun vaaleja siirrettiin. Nyt on helppo sanoa, että päätös oli todellakin oikea: tautitilanne on suorastaan hyvä koko maassa ja vaaliuurnille uskalsi lähteä ilman suurta huolta tartunnasta, vaalihenkilöstöstä puhumattakaan.

Ajankohta oli mielenkiintoinen, sillä perussuomalaiset hajosivat päivälleen neljä vuotta sitten ja nyt he ottivat vaalivoiton. Tulos olisi voinut olla vielä parempi, mikäli vaalitenteissä heillä olisi ollut muutakin sanottavaa kuin pelkkä maahanmuutto.

Vaalien suurin häviäjä oli ennakkoon povatun keskustan sijaan vihreät. Tulos oli suoranainen romahdus, mutta sen selittäviä tekijöitä on ulkopuolelta haastava arvioida. Yksi yllätys liittyi suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi Turkuun, missä vihreistä ei ollut lopulta lainkaan haastajaksi kokoomukselle ja SDP:lle.

Vaalien toinen häviö meni SDP:lle, josta ehkä konkreettisin esimerkki löytyy Tampereelta, pääministerin kotikaupungista. Pormestarin viitta vaihtuu punaisesta siniseen, tosin vaaliliton siivittävämänä. Tamperelaiset vakuuttavat jatkavansa jatkossakin yhteistyön linjalla. Ja sen positiiviset vaikutukset näkyvät ympäri Suomen: yhteistyöllä on saatu aikaan mittavia hankkeita, joista muu Suomi vain haaveilee.

Oli mielenkiintoista toimia ensimmäistä kertaa vaalilautakunnassa ääniä laskien. Jo laskentavaiheessa oli selvää, että ainakin Kaarinassa vaalivoittaja olisi kokoomus. Kun viimein ennakkoääniä ehdimme vilkaista, oma tuntuma sai vahvistuksen: sininen sydän oli kaikkein suurin.

Itse vaaleihin liittyi myös tiettyä haikeutta, sillä en ollut ehdolla. Kotikunnassani Kaarinassa suurimman puolueen äänikuningattarena toimi kansanedustaja Anne-Mari Virolainen. On helpottavaa tietää, että Anne-Mari on vaikuttamassa Kaarinan päätöksentekoon jatkossa monen muun mainion luottamushenkilön kera. Varsinaista luopumisen tuskaa en tunne, sillä tiedän, että kotikunta on hyvissä käsissä jatkossa.

Vaalien jälkeisenä päivänä haluan kuitenkin onnitella jokaista, joka ehdolle näissä vaaleissa asettui. Vaatii oikeasti suurta rohkeutta olla kuntalaisten arvioitavana omilla kasvoillaan ja persoonallaan. Varsinkin näinä aikoina, kun käytöstavat ovat ikävällä tavalla kateissa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siksi onnittelut kuuluvat ihan jokaiselle ehdokkaalle – menipä hän läpi valtuustoon tai ei. Sitä paitsi, luottamustehtäviä riittää jokaiselle, vaikka ei valtuustossa istuisikaan.

Tästä alkaa työsarka, joka ei taida yhdessäkään kunnassa olla seuraavina vuosina helppo. Soteuudistus on oma lukunsa, mutta niin on kuntien heikkenevä talouskin. Hallitus joutuu vaalikauden loppua kohden totuuden eteen ja täysin holtitonta velkaantumista on ryhdyttävä hillitsemään. Valtionapujen palautuessa normaaleiksi, kuntiin jää valinnanvaraa velkaantua suoraan, korottaa veroja tai leikata palvelutasoja. Luultavasti käytössä tulee olemaan nuo kaikki vaihtoehdot, mutta mikään niistä ei ole erityisen hyvä.

Itse toivon, että vaalitulos ohjaa eduskuntaa siihen, että 21 sotemaakunnasta luovutaan. Olisi ehkä aika ryhtyä keskustelemaan myös verokatosta kunnissa. 17 ja 24 prosentin haarukassa ihmiset eivät suinkaan ole tasaveroisessa asemassa Suomessa, varsinkin kun 17 prosentilla saa erinomaisia palveluita ja reilusti yli 20:llä taas useinmiten juuri päinvastaista.

Matalan kynnyksen mielenterveysohjelma

Tiistai 1.6.2021

17.5. JÄTETTY VALTUUSTOALOITE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSOHJELMASTA KAARINAAN

Koronarajoitukset ovat kurittaneet eniten lapsia, nuoria, ikääntyneitä ja yksinäisiä ihmisiä kaikissa ikäluokissa. Samaan aikaan muun muassa TYKS:n nuorisopsykiatrinen osasto on ruuhkautunut pahasti ja mielenterveyden haasteiden sekä avun tarve kasvaa, mitä pidempään rajoituksia joudutaan jatkamaan.

Poikkeustilan aiheuttamia psyykkisiä haasteita voidaan ryhtyä hoitamaan mahdollisimman nopeasti, jos tahtoa ja resursseja löytyy. Toivomme, että Kaarinan kaupungissa laaditaan nopealla aikataululla matalan kynnyksen mielenterveysohjelma, jonka avulla ennaltaehkäistään isompia psyykkisiä ongelmia syntymästä ja raskaamman palvelutarpeen kehittymistä.

Käytännössä mielenterveysohjelman turvin voitaisiin tarjota lyhytkestoista, yhdestä viiteen kertaan, keskusteluapua ammattilaisen kanssa ilman psykiatrista lausuntoa tai muita diagnooseja. Keskusteluapua olisi tarjolla mahdollisimman lyhyellä odotusajalla myös muuna kuin virka-aikana ja koulujen lukuvuoden ulkopuolella etävastaanottoja hyödyntäen.

Mielenterveysohjelman pohjalta arvioidaan mahdollisen lisämäärärahan tarve, jonka kaupunginvaltuusto päättää ohjelman valmistuttua, kuitenkin lokakuun 2021 loppuun mennessä.

Hyviä ehdokkaita Kaarinassa

Sunnuntai 23.5.2021

Tasa-arvo ei ole edelleenkään täällä

Perjantai 7.5.2021

Kunnissa ja laajemmin päätöksenteossa tarvitaan eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Yritysmaailmassa ja johtamisessa puhutaan diversiteetistä. Samaan aikaan moni Suomessa hokee, että Suomi on valtavan tasa-arvoinen maa. Viimeiset 10 vuotta ovat osoittaneet, että näin asia ei todellakaan ole.

Kaksi valtuustokautta Kaarinan politiikassa ovat olleet vaiherikkaita ja opettavaisia vuosia. Olen saanut perehtyä sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseihin eri luottamustehtävissä ja Kaarinan toimintaan kaupunginhallituksessa toisella valtuustokaudellani.

Kaupunginhallituksessa toimiessani yllätys on kuitenkin ollut melkoinen, kun olen törmännyt toistuvasti epätasa-arvoiseen ja epäasialliseen käytökseen. Vaikka olen työskennellyt muun muassa teknologiateollisuudessa erittäin miesvaltaisissa organisaatioissa, mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut.

Vielä 2020 -luvulla saunaseurat ovat päätöksenteossa arkipäivää. "Saunassa" asiat sovitaan sopivasti jo etukäteen. Tietoa ei suinkaan ole tarjolla kaikille ja päätöksiä pyritään runnomaan siihen suuntaan, mitä saunassa tuli sovittua. Omituisinta tässä on se, että mikäli naiset tekevät jotain vastaavaa, siitä nousee aivan älytön meteli.

#metoo -kampanja on herättänyt paljon tunteita puolesta ja vastaan. Ensimmäisen kerran 20 vuoden työurani aikana olen tullut myös seksuaalisesti häirityksi. Lapsilleni opetan, että uimapukualueelle ei toista ihmistä saa kukaan koskettaa ilman lupaa. Kaikkia aikuisia nämä säännöt eivät tunnu koskevan, vieläkään.

Ideoiden ja uusien toimintatapojen läpisaanti, se se vasta vaikeaa on ollutkin. Uusille toimintatavoille tai kiperille kysymyksille tuhahdellaan ja ne jätetään toistuvasti huomiotta. Ilmiöstä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2016 tekemäni valtuustoaloite avoimesta ostolaskudatasta. Viiteen vuoteen ei kotikunnassani ole kyetty ratkomaan tähän liittyviä ”teknisiä” haasteita.

Henkisesti ei ole helppoa olla asioista eri mieltä yksin tai pienen vähemmistön kanssa. Vähättelemällä, epäasiallisella suhtautumisella ja lyömällä hankalan akan leimaa, on helppo yrittää vaientaa. Moni asia, joita olen ja olemme toistuvasti jaksaneet pitää esillä kaiken epäasiallisen käytöksen keskelläkin, on osoittautunut oikeaksi myöhemmin. Harva on silloin kyennyt sanomaan, että oikeassa olitte. Päinvastoin, asia pyritään salaamaan tai lyömään villaisella.

Kesäkuussa valittaville päättäjille on todettava, että on huomattavasti helpompaa mennä sinne, mihin kaikki muutkin menevät tai joku käskee mennä. Hankalan akan maineeseen ei paljoa tarvita. 

Itse koen vahvasti, että päätöksenteossa ei tarvita epätasa-arvoa eikä epäasiallista käytöstä, ei edes saunomista. Kesäkuussa käydään kuntavaalit ja silloin jokainen meistä voi äänellään vaikuttaa, millaisissa merkeissä päätöksiä omassa kotikunnassa tehdään: asiallisesti, avoimesti ja tasa-arvoisesti vai pienellä porukalla ”saunassa” sopien. Itse en näissä kuntavaaleissa ole ehdolla, mutta minun ääneni on ääni avoimuudelle, rohkeudelle ja tasa-arvolle. 

Asiat tärkeysjärjestykseen

Perjantai 7.5.2021

Hallitus pumppasi ensimmäisenä koronavuonna velkarahaa miljardeja kuntiin ja kuntayhtymiin. Miinuksella olleet toimintakatteet pompsahtivat plussalle ja monessa kunnassa raha alkoi heti poltella taskuissa.

Kuluneen kevään aikana ollaan nähty mielenkiintoisia avauksia ja valitettavasti myös päätöksiä, miten nämä rahat pitäisi mahdollisimman pian tuhlata. Julkisen sektorin työntekijöille ollaan maksettu bonuksia; toisissa organisaatioissa kaikille työntekijöille, toisissa bonuksia on kohdennettu koronaetulinjaan. Etulinjan määritelmä on kuitenkin herättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ajatus on tietysti kaunis ja moni meistä ajattelee, että esimerkiksi terveydenhuolto- tai vanhuspalveluhenkilöstö, joka todella on joutunut koville koronan keskellä, on bonuksensa ansainnut. Jos ajatellaan julkisen sektorin työntekijöitä laajemmin, merkittävin koronabonus on tietysti lupaus töiden jatkumisesta rajoitusten aikanakin. Esimerkiksi Kaarinassa päätimme jo hyvissä ajoin, että henkilöstöä ei lomauteta, oli työtä tai ei. Verrattuna moneen yksityisen puolen työntekijään esimerkiksi matkailualalla tai ravintoloissa, tilanne on turvallinen ja toimeentulo taattu.  

Kuntien valtiolta saadun velkarahan jakaminen bonuksina on edesvastuutonta päätöksentekoa. Korona kuormittaa ja kurittaa laajasti lapsia, nuoria, työikäisiä ja ikääntyneitä. Nyt, jos koska olisi aika luoda ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen mielenterveyttä tukevia palveluratkaisuja, joilla ehkäistä vakavampia mielenterveyden ongelmia syntymästä. Esimerkiksi TYKS:ssä nuorten psykiatrinen osasto on jo nyt ruuhkautunut pahasti.

Minusta kaikki liikenevä raha pitäisi nyt käyttää kuntalaisten mielen ja kehon hyvinvoinnin tukemiseen monipuolisin ratkaisuin, ei turvatussa työssä olevien työntekijöiden bonuksiin. Kysymys on kohtuudesta, oikeudenmukaisuudesta, tulevaisuuden toivosta ja siitä, että vaalikampanjaa ei pitäisi yhdenkään puolueen tehdä verovaroin!

Sanna Vauranoja
Kaupunginhallituksen jäsen,
Kaarina

Miksi vaalit tulee siirtää

Perjantai 5.3.2021

Tänään perjantaina 5.3. ovat puoluesihteerit ja hallitus koolla keskustelemassa kuntavaalien järjestämisestä. Asiasta luvattiin päätös jo helmikuun lopulla, mutta pohdintaa jatketaan tilanteen muuttuessa jatkuvasti pahempaan suuntaan.

Maanantaina 8.3. astuvat osassa Suomea tiukat rajoitustoimet voimaan: muun muassa yläkoulut siirtyvät etäopetukseen. Tilanne pahenee niin nopeasti leviämisvaiheen alueilla, että todennäköisesti ensi viikon aikana joudutaan tekemään päätöksiä myös alakoulujen etäopetuksesta.

Vaaleja puuhataan nyt hinnalla millä hyvänsä. Tässä näkökulmia, miksi vaalit tulee siirtää syksyyn. 

1)      Äänestäjien ikärakenne

Kuluneen vuoden yli 70-vuotiaita on varoiteltu ja kehotettu pysymään kotona ilman ylimääräisiä kontakteja. Äänestäminen edellyttää nimenomaan ylimääräisiä kontakteja: lähtemistä ennakkoäänestys- tai äänestyspaikalle, matkustamista sinne ja vaalitoimijoiden tapaamista sisätiloissa. Suuri osa ikäihmisistä on välttänyt ihmismassoja, kauppakeskuksia ja kontakteja, mutta nyt tästä periaatteesta pitäisi äänestämisen vuoksi luopua. Luultavasti juuri ikääntyneistä osa jättää tilanteen johdosta äänestämättä. Äänestäjien ikärakenne vääristyy merkittävästi, koska Suomessa seniorit ovat erityisen aktiivisia äänestäjiä.

2)     Maskit ja suojautuminen

Maskipakkoa hallitus ei ole halunnut asettaa. Yle A-studiossa 4.3. pääministeri kyseenalaisti maskin käytön hyödyllisyyttä toteamalla, että maissa, joissa maskipakko on ollut, tartuntoja on silti tullut. Maskikaan ei siis tämän näkökulman mukaan suojaa äänestäjiä eikä vaalivirkailijoita. Ikääntyneitä, saati kaikkia riskiryhmiä ei suinkaan ole vielä huhtikuussa rokotettu tai rokotteesta ei ole kulunut kolmea viikkoa, joten siitä ei suojaa ole vaaleja ajatellen. 

2)      Rokotukset 

Rokotukset ovat edenneet Suomessa verrokkimaihin nähden varsin hitaasti. Leviämisvaiheen alueilla rokotusprosentti on alle 8 ja huhtikuussa päästäneen tällä tahdilla kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan esimerkiksi nuorempien riskiryhmien joukossa rokotuksia ei ole edes aloitettu. Lähteekö nuori syöpähoidoissa oleva vanhempi äänestämään ilman rokotesuojaa?

Hallitus on ideoinut, että rokotuksia ryhdyttäisiin antamaan jonon ohi vaalivirkailijoille. Tämä sotii jokaisen oikeustajua vastaan pahasti: riskiryhmät jätetään odottelemaan, kunhan vaalit saadaan järjestettyä?

3)      Vaalivirkailijat

Kuka tässä tilanteessa ryhtyy vaalivirkailijaksi ja huolehtii myös altistuneiden ja sairastuneiden äänestyksestä? Kunnista tulee jatkuvasti tietoa, että vaalitoimikuntiin jo ilmoittautuneet peruvat osallistumistaan turvallisuuden takia. 

4)      Alueelliset erot

Soteuudistus lähtee siitä, että Suomeen rakennetaan alueellisesti tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Miten toteutuu vaaleissa alueellinen tasa-arvo, kun toisaalla ei ole yhtään tartuntaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne on täysin karannut käsistä. On aivan eri asia lähteä äänestämään Kainuussa kuin Helsingissä. 

5)      Äänestysaktiivisuus ja vaalien vetovoima

Edellä mainituista syistä äänestysaktiivisuus voi jäädä poikkeuksellisen alhaiseksi. Vaalien ympärillä käytävä keskustelu lisää epätietoisuutta vaalien osalta ja entisestään heikentää äänestysaktiivisuutta. On ennakoitu, että vaalituloksesta tullaan valittamaan laajalti, koska olosuhteet ovat niin epävarmat. 

Pahimmillaan hätäjarrua vedetään pääsiäisenä ja syksyllä kukaan ei enää jaksa vaaleista kiinnostua. Vaikean päätöksen veivaaminen näinkin pitkälle aiheuttaa ongelmia myös ehdokkaille. Tehdäkö kampanjaa vai ei? Saanko rahat takaisin ilmoitusvarauksista, jos vaaleja ei olekaan?

6)      Ehdokkaiden saavutettavuus

Vaalityötä ei tehdä nyt turuilla tai toreilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaalityö siirtyy sosiaaliseen mediaan ja lehtimainoksiin. Kaikki suomalaiset eivät suinkaan käytä sosiaalista mediaa ja näin ehdokkaan valinta hankaloituu etenkin ikääntyneissä sukupolvissa. Lisäksi ehdokkaat ovat tavallistakin epätasa-arvoisemmassa asemassa. Lehtimainokset ovat yksi kalleimmista vaalimainonnan muodoista: kuinka monella ehdokkaalla on nyt varaa lehtimainontaan?

7)     Valtuustotyöskentelyn aloitus

Mikäli vaalit pidetään huhtikuussa, valtuustotyö aloitetaan kesäkuussa todennäköisesti etänä. Uusien valtuutettujen perehdytys ja toisiinsa tutustuminen hankaloituu merkittävästi.

On myös varsin perusteltua, että koronakriisin ajan työskennelleet luottamushenkilöt laativat vuoden 2022 budjetin, koska tietävät parhaiten, mitä "edelleisessä jaksossa" tapahtui. 

8)     Nuorten hyvinvointi vs vaalit

Vaalien maksumiehiksi joutuvat lapset ja nuoret. Jälkikäteen on helppo nähdä, että yhteiskunta, erityisesti koulut ja harrastustoiminta suljettiin, jotta poliitikot saavat vaalinsa. Hallituksen joukoista on kuultu tämänkin kevään aikana monenlaisia kannanottoja 90-luvun laman hoidosta. Ollaanko nyt toistamassa samoja virheitä nuorten hyvinvoinnin osalta vaalien nimissä?

Suomessa on toimivat luottamuselimet ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka voivat tehtäväänsä jatkaa vuoden 2021 loppuun. Aivan kuten viime valtuustokaudellakin tapahtui:  valtuustokausi oli neljän vuoden sijaan 4.5 vuoden mittainen. Meillä on toimivat luottamuselimet koko maassa, mutta meillä ei ole toimivaa etälapsuutta tai -nuoruutta. Kuka siis vaalit lopulta maksaa?

U-sairaalalle uusi elämä

Lauantai 13.2.2021

Kun Turkuun saapuu melkein mistä suunnasta vaan, yksi maamerkki on 1960-luvulla rakennettu U-sairaala. Sairaanhoitopiiri on lähivuosina luopumassa U-sairaalan käytöstä, kun uusi T3-sairaala valmistuu.  

U-sairaalaa ei kannata tutkimusten mukaan korjata nykymuotoiseen sairaalakäyttöön. Sen sijaan sille voisi olla muuta käyttöä laajamittaisen, lähes betoniin saakka tehtävän peruskorjauksen jälkeen. Sairaalan purkaminen kokonaan maksaisi miljoonia euroja.  

Moottoritielle on suunniteltu uutta kantta, jonka rakentaminen on nyt jäissä (TS 19.1.). Samalla uutta ratkaisua etsitään ammattiopiston kampusta varten, jota oli suunniteltu rakennettavaksi tuon kannen yhteyteen. Kupittaan alue on erityisen vetovoimaista ja kansi tullee rakennettavaksi jossain vaiheessa, mutta ammattiopiston tarpeet ovat akuutimmat. 

Ehdotan, että ammattiopiston tilojen rakentamista U-sairaalaan voitaisiin selvittää. Mikäli koko U-sairaalaa ei tarvita oppilaitoksen tai oppilaitosten käyttöön, voisi TYS:n olla kiinnostunut ylimpien kerroksien muuttamisesta opiskelija-asunnoiksi. Rakennus voisi tosin kiinnostaa myös muita oppilaitoksia tai asuntorakennuttajia, sen verran hulppeat maisemat ja erinomainen sijainti sairaalalla on.  

Aiempina vuosina ilmenneet sisäilmaongelmat eivät olisi ongelma, mikäli rakennus peruskorjattaisiin ns. ”runkoon saakka”. Tontti sijaitsee sairaala-alueen ytimessä, mutta terveydenhoito muuttuu tulevaisuudessa yhä enemmän päiväkirurgiseen ja teknologiakeskeisempään suuntaan. Valtavia sairaalakiinteistöjä vuodeosastoineen ei siis enää tulevaisuudessa tarvittane samassa määrin kuin menneillä vuosikymmenillä.  

Taloudellisten seikkojen lisäksi U-sairaalalla on myös kaupunkikuvallista merkitystä. Se edustaa hyvin tyypillistä 1960-luvulla yleistynyttä sairaala-arkkitehtuuria. Samankaltaista sairaala-arkkitehtuuria on nähtävissä muun muassa Tampereella ja Helsingissä. Rakennus on omassa rakennustyylissään upea, eikä sikäli sen purkaminen olisi tavoiteltavaa, vaikka sitä ei olekaan suojeltu. Kaikkia purkamiseen liittyviä virheitä ei ole tehty 60- ja 70-luvulla vaan myös tässä ajassa on arkkitehtuuria, joka ei meidän silmissämme nauti suurta arvostusta ja se puretaan.  

Uutta elämää U-sairaalalle kannattaisi ainakin selvittää. Ja selvitysten aikana olisi hienoa, jos joku valokuvaaja koostaisi sairaalan viimeiset vuodet sairaalatoiminnassa upeaksi kuvakirjaksi. Taloon liittyy meillä varsinaissuomalaisilla poikkeuksellisen suuria tunteita: siellä on synnytty, parannuttu tai kuoltu, yli 50 vuoden ajan.  

Esimerkillä johtamista?

Lauantai 14.11.2020

Kaarinan kaupunginvaltuusto kokoontuu fyysisesti tulevana maanantaina 16.11. Samaan aikaan muun muassa Turku, Lieto, Naantali ja Parainen järjestävät etäkokouksia. 

Vuonna 2019 uudistettiin Kaarinan kaupungin hallintosääntöä. Tuolloin ajoin vahvasti hallintosääntön sähköisten kokousten mahdollistamista. Esitystä vastustettiin tuolloin kiihkeästi, mutta se lopulta hyväksyttiin. Poiketen monesta muusta kunnasta ja kuntayhtymästä, Kaarinassa ei tarvinnut tehdä muutoksia hallintosääntöön viime keväänä, kun koronapandemia alkoi. 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että koronatilanne on Varsinais-Suomessa hankalassa kiihtymisvaiheessa ja nyt tarvittaisiin kaikkia mahdollisia toimenpiteitä leviämisen estämiseksi. Fyysisiä tapaamisia toivotaan vältettävän ja esimerkiksi Uudellamaalla on jo rajoitettu tapaamiset alle 10 hengen kokoisiksi. 

Pyynnöistä ja toiveista huolimatta Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on päättänyt pitää noin 60 hengen kokouksen fyysisenä. Kokouksessa tarjoillaan ruoka. Valtuuston osalta suhtautuminen etäkokouksiin on ollut koko pandemian ajan hankalaa. Turun Sanomissa (14.11.) valtuuston puheenjohtaja Jere Järvinen (SDP) kehottaa kutsumaan varavaltuutetun paikalle, jos ei itse uskalla kokoukseen tulla. 

Tekee todella mieli lainata Järvisen puoluetoveri Sanna Marinia, joka kehoitti kokoomusta keväällä häpeämään. Olisiko nyt jonkun muun aika hävetä? 

Luottamushenkilöt, jotka haluavat kantaa vastuuta toisten terveydestä, ovat itse riskiryhmää tai kotona on riskiryhmäläisiä, pitäisi luopua vaikuttamisesta vuoden ehkä tärkeimmässä kokouksessa, koska kokouksen toteutustapa ei noudata tämän hetken terveyssuosituksia ja on ilmiselvä riski koronan leviämiselle. 

On myös käsittämätöntä, miten Kaarinassa on vakuuteltu, että digitalisaation etunenässä mennään ja yhden 60 hengen kokouksen järjestäminen osoittautuu mahdottomaksi. Yritykset tekevät etäkokouksissa miljoonien kauppoja, korkeakouluissa opetetaan 20-200 opiskelijan ryhmiä etäteknologian kanssa joka päivä, webinaareihin ja tapahtumiin osallistuu satoja, ellei tuhansia ihmisiä ympäri maailman päivittäin. Kaarinassa emme kuitenkaan etäkokousta nyt pysty järjestämään. 

Kaupunginvaltuusto näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä kuntalaisille. Tästä touhusta välittyvä viesti on valitettavasti se, että ei tämä korona nyt niin vakavaa ole. Jatketaan me täällä entiseen malliin: mikään ei muuttua saa...

Colosseum pauhaa

Sunnuntai 7.6.2020

Olen suurella surulla seurannut kuluneen viikon tapahtumia Keskustassa ja Katri Kulmunin uralla. Viestintäkoulutuksen hankkiminen ministeriön budjetista johti Kulmunin eroon.

Ensimmäinen havaintoni liittyy joukkuepeliin. En todellakaan kuullut yhden yhtä keskustalaisten tukikommenttia Katrille, kun julkisuudessa kiehui. Jälkikäteen selkään on kyllä taputeltu, mutta silloin kun tukea olisi tarvittu sitä ei julkisuudessa kuulunut.

Joukkuepeli on lopulta aivan avainasemassa politiikan eri tilanteissa. Jos omat eivät seiso omiensa takana, lopputuloksena on yleensä rumaa jälkeä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen henkilön urasta, vaan nämä jättävät vääjäämättä jälkiä koko puolueen sisälle: kuka kannatti ja ketä.

Ylen A-studiossa Katrin eroa oli kommentoimassa entinen pääministeri keskustasta. Hänen mukaansa ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”. Miten eri mieltä suuri yleisö tästä onkaan. Tottakai olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta Kulmuni päätti toimia näin. Kyseinen kommentti vaikuttaa ensisijaisesti kommentin lausujan henkilökohtaiseen arvovaltaan: ovatko lausunnot objektiivisia 'emeritushavaintoja' vai jotain muuta.

Toinen havaintoni liittyy mediaan. On tietysti täysin aiheellista, että Suomen Kuvalehti uutisoi tästä kuviosta, kuten se noin vuosi sitten uutisoi myös eduskunnan saunalla vietetyistä varsin vauhdikkaan oloisista illoista. Vertailun vuoksi nyt olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, mitä kaikkea muuta ministeriöiden budjeteista maksatetaankaan. Ja liittyvätkö ne aina vahvasti minsiterin työtehtäviin. 

Kolmas havaintoni liittyy asennoitumiseemme koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Muista, että takavuosien SDP:n puheenjohtaja hankki itselleen kielikursseja, mutta en tiedä, maksoiko kurssit puolue vai valtio. Otaksun jälkimmäistä. Miksi englannin kielitaito on tärkeämpää kuin suomen kielen käyttö ja esiintymistaidot?

Neljäs, varsin ikävä havainto liittyy sosiaalisen median voimaan. Koulun historian tunneilla me päivittelemme muinaisten roomalaisten gladiaattoriturnajaisia, jossa kansa hurrasi, kun areenalla virtasi veri. Nykyajan Colosseum on sosiaalinen media, jossa päitä vaaditaan vadille tasaisin väliajoin. Olisi itseasiassa hyvä tehdä tutkimusta, millaisia vaikutuksia jopa ihmishenkiin sosiaalisen median mestauksilla onkaan. Vaikutukset mielenterveyteen ovat joka tapauksessa mittavat.

Mitä vielä sitten tulee sukupuoleen, totta kai tässä on kyse myös sukupuolesta, vaikka moni muuta väittää. Anna-Mari Nykänen parodioi hauskasti tämän päivän Hesarissa juuri tätä sukupuolikysymystä: naisten ja miesten välillä on suuria eroja siinä, missä menee moraalinen raja ja milloin erotaan tehtävästä. Siihen on kiistatonta dataa olemassa, kun tarkastellaan ministereiden eroja ja niiden syitä.

Viimeinen havintoni liittyy perinteisiin puolueisiin ja niiden ongelmiin, jotka tulevat hyvin näkyviin tässäkin kriisissä. Se vaatii kuitenkin ihan oman analyysinsä, sitten aikanaan.

Lohdullista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Twitter on ollut eroilmoituksen jälkeen täynnä myötätuntoa Katrin puolesta. Ehkä tämä vihdoin avaa silmämme sille rakenteisiin piiloutuneelle epätasa-arvolle, joka on totta, myönsimme tai emme. Olisi tietysti erityisen mukavaa, jos ensi kerralla myötätuntoa osoitettaisiin jo ennen, kun Colosseumin areenalla on verta.

Politiikassa on osattava myös luopua

Torstai 7.5.2020

Olen johtanut Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmää vuodesta 2016 saakka. Luovun tehtävästä kesäkuun valtuustossa.

Politiikassa, niin kuin elämässäkin, on tärkeää osata myös luopua. Minusta uudistuminen on politiikassa välttämätöntä, enkä halua olla se, joka pitää jostain asemasta kiinni liian pitkään. Vuosi ennen vaaleja on hyvä aika uuden henkilön ottaa homma haltuun. 

Istun toista kautta Kaarinan kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kaupunginhallituksessa. Intohimoni vaikuttaa yhteisiin asioihin ei ole kadonnut. Polittiikka ei siis lähde minusta, eikä kalenteristanikaan, mutta haluan hoitaa vastuullani olevat tehtävät kunnolla. Aika on ollut tänä talvena kortilla, sillä työkuviot ovat muuttuneet talven aikana merkittävästi ja perheessämme on kolme lasta. 

Sain vedettäväkseni kokoomusryhmän varsin haastavassa tilanteessa, kun viime valtuustokaudella Kaarinassa muut puolueet eli niin kutsuttu ”seitsikko” olivat liittoutuneet keskenään ja kokoomus oli aika yksin. Myös sisäisesti oli eripuraa.

Otin periaatteekseni heti alusta saakka uuden ja avoimemman kulttuurin rakentamisen ryhmässämme. Minua on aina tökkinyt kabinetti- ja sanelupolitiikka. En usko, että tässä ajassa se enää mitenkään toimisi, että ryhmälle kerrotaan, mitä mieltä me asioista olemme. Siksi olen pitänyt erityisen tärkeänä avointa yhteisen linjan muodostamista ja koen siinä myös onnistuneeni. 

Kokoomuksella on valtuustossa suurin ryhmä 17 jäsenellä. Se on saman kokoinen kuin kokoomusryhmä Turun valtuustossa. Suuren ryhmän etuina on laaja osaaminen, mutta sen johtaminen vaatii myös aikaa: pelkkä ryhmäpalaveri ennen valtuustoa ei riitä. 

Tällä valtuustokaudella ei enää viime kauden kaltaista blokkia ole ollut ja Kokoomuksen rivit ovat olleet varsin yhteneväiset valtuustokauden päätöksissä. Paras palaute, jonka tehtävässä olen saanut, on, että ryhmämme toimintakulttuuri on näinä vuosina muuttunut täysin. Meillä päätöksenteko perustuu avoimuuteen, innovatiivisuuteen, keskinäiseen tiedon jakamiseen ja jatkuvaan vuoropuheluun. Meillä uskalletaan keskustella asioista laajasti, tuoda esiin myös erilaisia näkökulmia ja yhteiset linjat syntyvät rauhassa keskustelemalla ja kypsyttämällä. 

Uudella, 8.6. pidettävään valtuustoon mennessä valittavalla ryhmyrillä on mainio maaperä lähteä viemään asioita taas eteenpäin ja tekemään seuraavia uudistuksia, joita meillä tulevaisuuspuolueessa tehdään säännöllisesti. Toivottavasti tärkeästä tehtävästä käydään rehti kilpailu, sillä hyviä kandidaatteja tehtävään on monia. 

Autetaan yrittäjää, autetaan kuntalaista

Maanantai 6.4.2020

Kaarinan kaupunginhallitus käsitteli tänään toimenpiteitä yritystoiminnan tukemiseksi kaupungissa. Ideoin pykälään liityen erilaisia toimenpiteitä kaupungin ja kenties useammankin kunnan käyttöön. Nämä osuvat aika mukavasti myös tänään Helsingin Sanomissa olleeseen pääkirjoitussivun kolumniin innovatiivisista ratkaisuista jälleenrakennukseen. 

Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, kunhan muistaa mainita lähteeksi tämän nettisivuston. 

1. Lähtökohtaisesti mitään kaupungin ostopalveluita, joille on edelleen tarvetta, ei kotiuteta. Perustelu: Lomautus on määräaikainen, konkurssi peruuttamaton.
   
   
2. Kaarinan budjetoimia palveluiden ja tuotteiden ostoja pyritään aikaistamaan. Hankinnat tehdään mahdollisuuksien mukaan kaarinalaisilta yrityksiltä.
   
   
3. Kaupungin henkilökuntaa, jolla on soveltuvaa osaamista, siirretään määräaikaisesti Kaarinan Kehitykseen auttamaan yrityksiä hakemaan avustuksia ja rahoitusta Business Finlandista, ELY:ltä jne.
   
   
4. Kaarinan innovaatiosetelit

• Kaarinalaiset palveluntarjoajat voivat ilmoittautua innovaatiotuottajiksi, esimerkiksi myynti, markkinointi, uudistaminen, verkkokauppa, nettisivut, ohjelmointi ym.
• Yritykset voivat hakea oman toimintansa kehittämiseen innovaatioseteliä kaupungilta esimerkiksi 2000-3000 euron arvosta, jossa on 100 euron omavastuu. Kehittämishankkeen tuottaa innovaatiotuottaja. 
  
  5. Kaarinasetelit - palvelusetelien laajennus
  
  
• Laajennetut palvelusetelit kaikille yli 70-vuotiaille kaarinalaisille palveluiden ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä: asiointipalvelut, ateriapalvelut, liikunta, kuntoutus, etäystävät ym. esim. 100€/kk koronatoimien ajan.
• Kotitalousseteli kaarinalaisille perheille kaarinalaisiin yrityksiin (remontit, pihatyöt, ikkunan pesut) esim. 100 €/kk koronatoimien ajan.
• Digiseteli laitteiden, verkkopalveluiden ja digikoulutuksen ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä digiloikan edistämiseen.
• Hyvinvointisetelit keskusteluavun, terapian, kuntoutuksen, taiteen tai kulttuurin ostamiseen kaarinalaisilta yrittäjiltä tai taiteilijoilta koronarajoitukset huomioon ottaen.
• Ympäristösetelit kodin energiamuodon uudistamiseen ekologisempaan suuntaan.

Lisäksi Turun erinomaisen idean pohjalta sovellettu ratkaisu:

• Kesätyöntekijöille palkkoihin varatut rahat siirretään yrityksille suunnattuihin kesätyöseteleihin. Setelit ovat ensisijaisesti kaarinalaisiin yrityksiin, erityisesti alkutuotantoon, johon ennakoidaan työvoimapulaa.  Turussa kaikille kesätyötä kaupungilta hakeneilta voidaan myöntää kesätyöseteli yrityksiin. Yritykset voivat sijaita myös muualla kuin Turussa. 

Listaa täydennetty 7.4.

• Yhteishankinnat kunnan ja yritysten kesken esimerkiksi suojavarusteiden osalta. Yksittäinen sosiaali- tai terveysalan yritys on pieni neuvottelukumppani yksin, mutta laaja hankintarengas yhdessä voi saada skaalaetua aikaan ja yksikkökustannus jää kaikille kohtuullisemmaksi. Sotealan yksiköissä hoidetaan kunnan omia asukkaita, joten on perusteltua auttaa huolehtimaan heidän turvallisuudestaan suojatarvikkeiden riittävyydellä. 
• Väistötilojen etsiminen mahdollisen epäilyn tai tartunnan yhteydessä. Yksittäinen soteyksikkö voidaan joutua jopa sulkemaan, jos yksikköön tulee koronaepäilys tai tartuntoja. Tällöin tarvitaan mahdollisesti väistötiloja tai apua tilapäisen henkilökunnan rekrytointiin. Kunta voisi ylläpitää poolia, josta on mahdollisuus etsiä tarvittavaa tilaa määräajaksi. Tämä voisi toimia myös asuntojen osalta, joita voi käyttää karanteenin ajan. 

Hoitajamitoitus käytännössä

Perjantai 14.2.2020

Kymmenen uutisissa (MTV 13.2.) useat kuntakentän edustajat esittivät huolensa uudesta hoitajamitoituksesta ja sen vaikutuksista kotihoidon resurssitilanteeseen. Arviot liikkuivat jopa viidenneksen siirtymässä kotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Se tarkoittaisi haastateltujen mukaan ”katastrofaalisia seurauksia” kotihoidolle.

Ministeri Krista Kiuru vastasi ammattilaisten esittämiin huoliin, että ”huoli on turha, mutta kysymys aiheellinen”. Tämä mystinen vastaus herätti kuulijassa huomattavasti enemmän huolta kuin sen myöntäminen, että meillä on edessämme hoitajapula. Tuntuu myös kummalliselta, että vahvasti työntekijän äänellä puhuva SDP:n ministeri ohittaa ammattilaisten näkemyksen olankohautuskella. 

Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että hoitajamitoituksen kategorinen nosto 0,7:ään ei aiheuta katastrofia pelkästään kotihoidossa, vaan se synnyttää katastrofin koko kuntakentän vanhuspalveluihin. Katastrofin seuraukset tulevat eritoten ikääntyneen iholle ja lystin maksavat kaikki veronmaksajat. 

Meillä syntyy tilanne, jossa hoitajiksi haalitaan kirjekurssien avulla ketä tahansa. Koko alan ammattiarvostus ja -ylpeys on vaarassa, jos tietyistä sisäänpääsykriteereistä ei enää kyetä pitämään kiinni. Epäpätevät ohikulkijat, haamuhoitajat ja mitä eriskummallisemmat ratkaisut mitoituksen täyttämiseksi otetaan käyttöön. Vai ryhtyvätkö kenties eniten ikääntyvillä alueilla, esimerkiksi Kainuussa, kaikki työikäiset jatkossa hoitajiksi.

Toinen vääjäämätön seuraus tulee palveluiden saatavuuteen. Ympärivuorokautinen hoito maksaa nykykäytännöllä 3 500-4000 euroa per kuukausi per henkilö. Mitoituksen muutoksen myötä kuukauden hinta palvelutalossa nousee noin 5000 euroon. Pelkästään Turun kaupunki arvioi (TS 7.2.) lisälaskuksi kymmenen miljoonaa vuodessa.

Kaikki tiedämme, että kunnat kyntävät jo nyt jäätävissä talousvaikeuksissa. Mikä lienee yksinkertaisin ratkaisu näiden kustannusten hillitsemiseksi: palveluiden saatavuuden vaikeuttaminen. Kunnat siis muuttavat palveluihin pääsyn kriteereitä entistä tiukemmalle ja entistä harvempi ikääntynyt pääsee ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Jos samalla kotihoidon saatavuus pienenee resurssipulan vuoksi, pahimmillaan vanhukset joutuvat heitteille. 

On turha elätellä illuusiota, jossa laki suojelisi vanhusta käytännön laiminlyönneiltä. Laki on kyllä, mutta kunnat itse päättävät varsin itsenäisesti ympärivuorokautisen hoidon myöntämisen kriteereistä ja siinä missä Kauniaisissa hieman höppänä vanhus voi päästä palvelutaloon, toisessa kunnassa hoito on tarjolla lähinnä muutaman viikon tai kuukauden saattohoitona. Alan ihmiset kertovat jo nyt, että vanhusten kunto on muutamassa vuodessa romahtanut merkittävästi, kun he saapuvat hoitokotiin. 

Ilman mitään poliittista värikynää, on hyvä nähdä, että tämä poliittinen vaalitemppu on vailla logiikkaa tai järkeviä perusteluita. Johtopäätöstä, hoitajamitoituksen muuttamsita 0.7:ään ei ole johdettu niin sanotusti tiedolla ja mitoitus on susi jo ennen syntymistään. Minusta huoli ja kaikki aiheeseen liittyvät kysymykset ovat erityisen aiheellisia ja mieluiten kuuntelisin asiantuntijoita asian tiimoilta mielipiteiden sijaan. 

Puhutaanko johtamisesta

Lauantai 12.10.2019

Juuri nyt ei ole montaa kuntaa Suomessa, jossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät miettisi, miten talous saadaan tasapainoon palveluita heikentämättä. Jokaisen kunnan budjetista keskimäärin 50 prosenttia menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. En viitsi enää näiden vuosien jälkeen ryhtyä jauhamaan soteuudistuksesta, vaan puhutaan konkreettisemmasta näkökulmasta tässä yhtälössä: johtamisesta.

Kuntalehti (10/19) kirjoittaa kahdesta läheisestä, jotka ovat joutuneet toimimaan palveluiden valvojina ympärivuorokautisessa hoidossa. Palvelu ei todellakaan ole ollut sitä, mitä sen pitäisi, eikä palveluntuottajalla ole ollut mitään kykyä tai halua kuulla omaisten tai asiakkaan palautetta.

Päivän (12.10.) Helsingin Sanomissa Elina Lepomäki sanoo, että meillä on todella kiire pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme ja harmittelee yleistä haluttomuutta uudistaa ja uudistua yhteiskunnassamme.

Nordic Business Forumissa (2019) Carla Harris sanoi, että johtaminen on murroksessa. Siinä, missä vielä 70-luvun lapsia voi johtaa ”my way or highway” -tyylillä, milleniaalit vaativat paljon parempaa: työllä on oltava merkitys ja johtamisen on oltava hyvää.

Mutta miten nämä kolme ilmiötä liittyvät kuntien talouteen ja sotepalveluihin?

Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä niin yksityisten kuin julkisten sotepalveluiden kanssa. Olen nähnyt aivan huikeita yksityisiä hoivakoteja, joissa henkilökunta kokee käyvänsä auttamassa ikääntyneitä heidän kodissaan. Olen nähnyt kunnan vuodeosastoja, jotka eivät toimi enää minkään eettisen sopimuksen sisällä, vaan jatkuvien laiminlyöntien seurauksena synnyttävät toistuvia, jopa kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Ja päinvastoin: kunnallisen yksikön toimintakulttuurin, josta kaikilla olisi opittavaa, yksityisen, jossa vanhukset jätetään ulosteissaan lojumaan television ääreen.

Kysymys ei ole yksityisen ja julkisen toimintatavan erosta. Kysymys ei ole voiton tavoittelusta tai tavoittelemattomuudesta. Kysymys ei ole edes hoitajamitoituksesta. Kysymys on johtamisesta ja sen luomasta toimintakulttuurista.

Uskallan väittää, että viime vaalikaudella tavoiteltu kolmen miljardin kulujen kasvun pysäyttäminen, olisi ollut tehtävissä jo pelkästään keskittymällä johtamiseen. Aika hullu väite, vai mitä?

Hyvä johtaminen rakentuu muun muassa oikealle koulutukselle, kokemuksen myötä syntyvälle osaamiselle, mutta myös persoonallisuuden piirteille ja elämänkokemukselle. En kykene ymmärtämään, miksi mieluummin katsomme sivuun kuin puhumme johtamisesta. Sen sijaan, että kykenisimme paremmin nimeämään yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvän ja huonon johtamisen eroja, me sätimme johtajien korkeita palkkoja, laadimme yhteiskunnan kantokyvylle mahdottomia hoitajamitoituksia ja pöyristelemme eriarvoisuuden kasvua, joka pääosin näyttäisi olevan juuri johtajiemme syytä.

Johtamistaitoa ei voi hankkia yhdellä kirjekurssilla, kuten ei mitään muutakaan ammattitaitoa. Meillä on useita eri korkeakouluja, joissa me koulutamme johtamisen perustaitoja: talousosaamista, prosessien johtamista, IT-ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja, vastuullista liiketoimintaa ja ihmisten johtamista. Sekään ei vielä riitä. Johtajan on oltava halukas ja riittävän nöyrä oppimaan päivittäin uutta, on kyettävä kohtamaan ihmiset, mutta myös omat heikkoudet ja on hyväksyttävä tosiasia, että vain muutos on pysyvää.

Hyvällä johtamisella rakennetaan tervettä organisaatiokulttuuria. Organisaatiokulttuuri taas on sitä, miten merkitykselliseksi yksittäinen työntekijä tuntee oman työnsä osana kokonaisuutta, miten yksittäinen ikäihminen tulee kohdatuksi palvelutalossa, miten omaisten huolet ja tarpeet kuullaan, miten oireisiin reagoidaan terveyspalveluissa, miten turvalliseksi ihmiset tuntevat olonsa muutosten keskellä tai miten hyvinvointivaltio voidaan pelasta. Kaikesta tästä on kyse johtamisessa. Ja jokainen meistä ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään otona (oman työn ohella) hoidettava homma, jonka ytimen voi oppia keskimäärin ihan vahingossa.

Johtaminen on toimimista oppaana, tulevaisuuden viitottajana, ihmisten innostajana ja sitouttajana, mutta myös valvojana ja vaatijana, kun yhteisössä ei toimita toivotulla tavalla. Ennen kuin olemme ehtineet kouluttaa 1 000 lääkäriä ja 4 500 hoitajaa lisää näiden kustannusten kattamiseen tarvittavista verotulojen hankkimisesta puhumattakaan, esitän mielestäni tärkeän toiveen: puhutaanko edes vähän hyvästä johtamisesta.

Lapsi pesuveden mukana

Lauantai 28.9.2019

Syntyvyys tai pikemminkin syntymättömyys on viime aikoina ollut suomalaisessa mediassa näkyvästi esillä. Kun lähimenneisyyden huippuvuonna 2011 lapsia synty 60 000, tänä vuonna luku on jäämässä vain noin 45 000. 

Suurin huoli tästä syntyy talouden näkökulmasta. Etenkin eläkejärjestelmän romahdusta murehditaan ja vähän muutenkin hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämisen kannalta surraan, mistä verorahat tulevaisuudessa tulevatkaan. 

Kolmen lapsen äitinä en väitä tuntevani kansantaloudellisia muutostrendejä tai vaikuttimia tieteellisen tutkimuksen tarkkuudella. Sen sijaan on helppo aistia, mitä ikäiseni ja minua vähän nuoremmat tällä hetkellä ajattelevat. 

Jokainen lapsi tarkoittaa syntyessään yhä edelleen vuonna 2019 Suomessa äidille vähintään vuoden poissaoloa työelämästä. Keskimäärin se on 1,5-2 vuoden luokkaa per lapsi. Kun lapsi siirtyy päivähoitoon, harva välttyy korvatulehdukselta tai muilta infektioilta. Ne tarkoittavat 2-5 päivän pituisia poissaoloja työstä lapsen sairauden vuoksi jommalle kummalle vanhemmalle. Yhä edelleen huomattavasti useammin kuitenkin äidille. 

Kun lapsi saavuttaa kouluiän, hänen koulupäivänsä kestävät aluksi 3-4 tuntia. Loppupäiväksi pitäisi kehitellä jotain järkevää tekemistä ja syömistä. Pahimmillaan lounas tarjoillaan koulussa aamiaisaikaan kello 10:10. 

Kun 8-10 tuntisia päiviä työssä painavat ahkerat keskiluokkaiset vanhemmat pääsevät iltaruuhkasta kotiin, heillä on puoli tuntia aikaa käydä kaupassa, käynnistää pyykkikone, valmistaa lämmin ateria, tarjoilla se, siivota pöytä, käynnistää tiskikone ja etsiä treenivaatteet lapselle. Muutaman tunnin treenireissulta palatessa onkin aika imuroida, tyhjentää pyykkikone, huolehtia lapsen suihkussa käynnistä ja hamamspesusta, silittää eiliset pyykit, tarjoilla iltapalaa, nukuttaa lapsi ja siivota keittiö. Ennen kuin iltavuoro töiden parissa ehtii alkaa, tiskikone on tyhjennettävä ja huolehdittava seuraavan päivän vaatteet, eväät tai muut tarvikkeet kuntoon. 

Tähän yhtälöön, kun miettii useampia lapsia, työvaiheet voi kertoa kahdella tai kolmella. Useampi lapsi ei nimittäin mene "siinä sivussa" vaikka joku on niin joskus sanonut. 

Mitä tulee verotukseen ja poliittisiin päätöksiin, on suuri kansallinen häpeäpilkku, että vanhempainvapaita ei ole saatu tasattua. Verotuksen kiristäminen nimenomaan keskiluokkaisilta perheiltä valtion verotuksessa ja kuin viimeistä päivää elävien kuntien verotuksessa osuu nimenomaan lapsiperheisiin ja sellaisiksi aikoviin. 

Ehkä jonkun mielestä triviaali, mutta hävyttömyydessään omaa luokkaansa lapsiperheiden näkökulmasta on kotitalousvähennyksen leikkaus. Sitä pitäisi nostaa tai yläraja poistaa kokonaan, sillä juuri kotitalousvähennys lisää työtä, työllisyyttä ja arvonlisäverokertymää. 

Jos arjen haastavuuden ja taloudellisten epävarmuustekijöiden keskellä ei ole riittävästi syntyvyyden esteitä, oma lukunsa on ilmastoahdistus. On myös rehellistä sanoa, että työpaineiden, talous- ja ilamstoahdistuksen ohella kyse on mukavuudenhalusta. 

Syitä on siis yhtä monta kuin on perheitekin. En kuitenkaan tässä kohtaa Suomen historiankirjoitusta kehottaisi eduskuntaa toteuttamaan tyhmimpiä verotukseen liittyviä ideoitaan. En myöskään viivyttelisi perhevapaauudistuksen tekemistä. Kunnissa jättäisin nyt suuruudenhullut lisäneliöinvestoinnit tekemättä ja huolehtisin siitä, että yhdenkään lapsiperheen verotus ei lähivuosina kiristyisi eurollakaan. Työnantajana erottautuisin työmarkkinoilla joustavuudella, olipa työntekijä halukan hoitamaan omia jälkeläisiään tai vanhempiaan. 

Saattohoitoa jatkettava Karinakodissa

Maanantai 19.8.2019 - Sanna

Jätimme tänään Kaarinan kaupunginvaltuustossa aloitteen Karinakotiin liittyen. Aloite sai taakseen laajasti valtuutettuja kaikista ryhmistä.

Valtuustoaloitteemme tässä:

Erinomaisesta saattohoidostaan merellisessä ympäristössä tunnettu Karinakoti suljettiin kesäkuussa 2019 kannattamattomana. Kesän aikana on selvitetty erilaisia vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi joko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tai Turun kaupungin alaisuudessa. Sairaanhoitopiiri ei ole ottamassa toimintaa perustettavan saattohoitokeskuksen alaisuuteen. Turun kaupungin päätöstä ei ole vielä tehty.

Kaarinassa saattohoito hoidetaan kotisairaalan ja terveyskeskussairaalan osastojen toimesta. Myös Karinakodin palveluita on käytetty jonkin verran, mutta aktiivisesti Karinakotia ei kaarinalaisille saattohoitoasiakkaille ole viime vuosina enää tarjottu.

Hyvän saattohoidon tärkeys on keskusteluissa ja henkilökunnan osaamisen kehittämisessä jo tiedostettu. Nyt on aika tehdä myös taloudellisia tekoja hyvän saattohoidon puolesta.

Esitämme, että jatkossa Kaarina sitoutuu ostamaan vähintään kaksi saattohoitopaikkaa vuodessa Karinakodilta, jotta mahdollisimman hyvä saattohoito voidaan kaupunkilaisillemme turvata ja toimintaa voidaan jatkaa Karinakodissa yhdessä Turun, Kaarinan ja muiden Varsinais-Suomen kuntien kanssa.

Kahden saattohoitopaikan myötä Kaarinan terveyskeskuksen yhden hengen huoneita voidaan vapauttaa muille potilaille ja mahdollisesti jopa vähentää vuodepaikkojen kokonaismäärää. Saattohoitopotilaat sitovat usein muita potilaita enemmän henkilökuntaa. Mikäli saattohoito voidaan osittain tehdä Karinakodissa ja henkilökuntaa vapautuu muihin töihin, esitys on kustannusvaikutuksiltaan lähes neutraali.