Kuka vastaa elinvoimasta

Lauantai 24.8.2024

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 24.8.2024

Hyvinvointialueilla on erittäin keskeinen rooli sekä alueiden että koko Suomen elinvoiman vahvistamisessa vaikka alueilla ei lakisääteisiä velvoitteita elinvoiman ylläpitämiseen ole. Pelkästään Varsinais-Suomen hyvinvointialue ostaa palveluita lähes 800 miljoonalla ja tarvikkeita 200 miljoonalla, yhteensä siis miljardilla. Ilman yrityksiä ja kolmannen sektorin toimintaa eivät hyvinvointialueet tule toimeen. Se, mitä, keneltä ja miten ostamme, vaikuttaa vääjäämättä alueen yrityksiin, järjestöihin, asukkaisiin, kuntien talouteen ja kokonaisvaurauteemme.

Hyvinvointialueen kilpailutuksiin on voitava osallistua niin mikro- kuin suuryritystenkin. Mikäli kriteerit ovat liian laajoja ja seikkaperäisiä, on mahdollista, että vaatimukset täyttäviä yhteistyökumppaneita ei ole tai ostopalvelun sisältö ja sen myötä hinnat eivät vastaa omaa tuotantoa. Tuottamalla palveluita yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa, hyvinvointialue saa vertailutietoa omalle toiminnalle, sen laadulle ja kustannuksille. Kilpailutuksissa tarvitaan riittävää hankintaosaamista ja avointa markkinavuoropuhelua. Valvonta sopimuksen aikana tulee olla systemaattista ja kaikkia palveluntuottajia tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Palveluseteleitä laajasti hyödyntämällä toteutuu niin asiakkaiden valinnanvapaus kuin kaiken kokoisten yritysten mahdollisuus tarjota palvelua. Palvelusetelit edellyttävät myös vähemmän kilpailutustyötä ja hallintoa hyvinvointialueelta.

Osa hankinnoista jää kansallisen kilpailutusrajan alapuolelle ja tällöin hankinta voidaan tehdä suorahankintana. Usein esimerkiksi 10 000 euron ylittäviin ostoihin pyydetään kolme kirjallista tarjousta. Jos nuo tarjoukset pyydetään vain tutuilta yrityksiltä, uudet yritykset eivät koskaan pääse edes tarjoamaan julkiselle sektorille. Pienhankinnat on saatava julkisesti näkyville Varhan verkkosivuille.

Kun yritys kehittää uuden toimintatavan, tuotteen tai laitteen, samat kilpailutussäädökset koskevat myös innovaatioita. Jos hyvinvointialue ei ole innovaatiosta edes kuullut, sitä ei myöskään kilpailuteta. Jos taas innovaation yksityiskohdat avataan kilpailutusdokumentteihin, innovaatiota pääsevät hyödyntämään heti myös kilpailijat, jotka eivät sitä ole kehittäneet. Jos kilpailutukselta vaaditaan aina enemmän kuin yksi tarjous, miten uusi innovaatio voi menestyä. Jatkuva vuoropuhelu yritysten ja Varhan välillä on keskeisessä roolissa, jotta uusia innovaatioita voidaan testata ja kehittää hyvinvointialueen ja yrityksen hyödyksi. Mikäli uusien tuotteiden tai palveluiden yhteiskehitystä ei voida toteuttaa hankintalain puitteissa hyvinvointialueilla, sitä on tehtävä yhteistyössä esimerkiksi korkeakoulujemme kanssa. Hyvinvointialueiden on osaltaan huolehdittava uusien innovaatioiden edistämisestä, jotta suomalaiset terveys- ja hyvinvointiteknologian innovaatiot kehittyvät ja kasvavat myös vientituotteiksi.

Kilpailutuksissa on siis vältettävä monimutkaisia, lakivaatimukset ylittäviä hankintakriteereitä, huolehdittava riittävän pienistä osa-hankinnoista tai niiden mahdollistamisesta, edistettävä palveluseteleitä, julkaistava pienhankinnat hyvinvointialueen verkkosivuilla sekä mahdollistettava innovatiiviset hankinnat ja uusien innovaatioiden pääsy hyvinvointialueille. Alueiden ja Suomen elinvoima sekä kilpailukyky rakentuvat osaltaan myös hyvinvointialueilla. Se edellyttää osaavia hankintoja, avointa vuoropuhelua ja ennakkoluulotonta yhteistyötä.

Sanna Vauranoja
Varhan aluehallituksen pj (kok.)

Laura Riski
Varhan valtuutettu, liiketoimintajohtaja (kok.)

Uudistaminen ei pääty uudistukseen

Tiistai 4.1.2022

Alueuudistukseen ei kannata suhtautua niin, että nyt tehdään hampaat irvessä tämä uudistus ja sen jälkeen ollaan kuin ellun kanat kymmeniä vuosia. Edellisestä, terveyskeskuksiin liittyvästä uudistuksesta, on kulunut jo 50 vuotta.

Omassa ajatusmaailmassani alueella pitää ottaa käyttöön heti aluksi kokeilukulttuuri ja jatkuvan uudistamisen periaate. Nyt aloitamme yhdellä tavalla ja sitä toimintamallia lähdetään kehittämään vuosi vuodelta paremmaksi. Uudistus ei siis näytä 2023 samalta kuin se on vuonna 2029, saati 2034. Tyypillistä varsinaissuomalaista helmasyntiä: me osaamme kaiken paremmin, ei kannata tässä uudistuksessa jumittaa, vaan opitaan myös muilta.

Kokeilukulttuuri liittyy organisaatiokulttuurin ja arvojen lisäksi kiinteästi yhteistyöhön ja kilpailutuksiin. Uusia innovaatioita tarjoavat yritykset törmäävät liian usein siihen, että kyseistä ratkaisua ei osata edes kysyä, joten sille ei järjestetä kilpailutustakaan. Kun taas ratkaisua ehdottaa suoraan, pitää se ensin kilpailuttaa, jotta palvelu voidaan valita. Kilpailutus on hyvä asia, mutta mikäli kilpailutukseen sisällytetään uuden innovaation yksityiskohtia kilpailijoiden nähtäville, se ei palvele kenenkään etua pitkällä aikavälillä.

Alueella pitäisi varata hankintalain sallimissa rajoissa kokeilubudjetti uusille innovaatioille. Jos siis joku tarjoaa uutta ratkaisua, jota ei vielä markkinoilla laajemmin ole, se voidaan pilotoida ilman kilpailutusta. Mikäli pilotissa on saatu hyviä tuloksia vaikuttavuudesta, ratkaisu kilpailutetaan pysyväksi toimintamalliksi.

Niin paljon huippuosaamista kuin julkisella sektorilla onkin, kaikki uudet ideat ja innovaatiot eivät asu vain viranhaltijoissa. Me tarvitsemme tiivistä yhteistyötä ja toistemme kiritystä yritysten ja järjestöjen kanssa, jotta toiminta pysyy ajan hermolla. Me tarvitsemme jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia, tutkimustulosten seuraamista ja vuoropuhelua muiden alueiden kanssa, jotta voimme uudistaa ja parantaa joka päivä. Yhteistyö Varsinais-Suomen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa on oltava jatkuvaa muutenkin kuin yliopistollisessa keskussairaalassa. Virheistä on voitava oppia ilman, että niistä kertomiseen liittyy pelkoja. Onnistumiset pitää voida jakaa, ilman että se synnyttää kateutta. 

Kokeilukulttuuri on pohjimmiltaan sitä, että uskalletaan kokeilla, vaikka lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Itse asiassa, niin lapsetkin oppivat kaikki tärkeimmät taitonsa: kokeilemalla kunnes onnistuu.

Autetaan yrittäjää, autetaan kuntalaista

Maanantai 6.4.2020

Kaarinan kaupunginhallitus käsitteli tänään toimenpiteitä yritystoiminnan tukemiseksi kaupungissa. Ideoin pykälään liityen erilaisia toimenpiteitä kaupungin ja kenties useammankin kunnan käyttöön. Nämä osuvat aika mukavasti myös tänään Helsingin Sanomissa olleeseen pääkirjoitussivun kolumniin innovatiivisista ratkaisuista jälleenrakennukseen. 

Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, kunhan muistaa mainita lähteeksi tämän nettisivuston. 

1. Lähtökohtaisesti mitään kaupungin ostopalveluita, joille on edelleen tarvetta, ei kotiuteta. Perustelu: Lomautus on määräaikainen, konkurssi peruuttamaton.
   
   
2. Kaarinan budjetoimia palveluiden ja tuotteiden ostoja pyritään aikaistamaan. Hankinnat tehdään mahdollisuuksien mukaan kaarinalaisilta yrityksiltä.
   
   
3. Kaupungin henkilökuntaa, jolla on soveltuvaa osaamista, siirretään määräaikaisesti Kaarinan Kehitykseen auttamaan yrityksiä hakemaan avustuksia ja rahoitusta Business Finlandista, ELY:ltä jne.
   
   
4. Kaarinan innovaatiosetelit

• Kaarinalaiset palveluntarjoajat voivat ilmoittautua innovaatiotuottajiksi, esimerkiksi myynti, markkinointi, uudistaminen, verkkokauppa, nettisivut, ohjelmointi ym.
• Yritykset voivat hakea oman toimintansa kehittämiseen innovaatioseteliä kaupungilta esimerkiksi 2000-3000 euron arvosta, jossa on 100 euron omavastuu. Kehittämishankkeen tuottaa innovaatiotuottaja. 
  
  5. Kaarinasetelit - palvelusetelien laajennus
  
  
• Laajennetut palvelusetelit kaikille yli 70-vuotiaille kaarinalaisille palveluiden ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä: asiointipalvelut, ateriapalvelut, liikunta, kuntoutus, etäystävät ym. esim. 100€/kk koronatoimien ajan.
• Kotitalousseteli kaarinalaisille perheille kaarinalaisiin yrityksiin (remontit, pihatyöt, ikkunan pesut) esim. 100 €/kk koronatoimien ajan.
• Digiseteli laitteiden, verkkopalveluiden ja digikoulutuksen ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä digiloikan edistämiseen.
• Hyvinvointisetelit keskusteluavun, terapian, kuntoutuksen, taiteen tai kulttuurin ostamiseen kaarinalaisilta yrittäjiltä tai taiteilijoilta koronarajoitukset huomioon ottaen.
• Ympäristösetelit kodin energiamuodon uudistamiseen ekologisempaan suuntaan.

Lisäksi Turun erinomaisen idean pohjalta sovellettu ratkaisu:

• Kesätyöntekijöille palkkoihin varatut rahat siirretään yrityksille suunnattuihin kesätyöseteleihin. Setelit ovat ensisijaisesti kaarinalaisiin yrityksiin, erityisesti alkutuotantoon, johon ennakoidaan työvoimapulaa.  Turussa kaikille kesätyötä kaupungilta hakeneilta voidaan myöntää kesätyöseteli yrityksiin. Yritykset voivat sijaita myös muualla kuin Turussa. 

Listaa täydennetty 7.4.

• Yhteishankinnat kunnan ja yritysten kesken esimerkiksi suojavarusteiden osalta. Yksittäinen sosiaali- tai terveysalan yritys on pieni neuvottelukumppani yksin, mutta laaja hankintarengas yhdessä voi saada skaalaetua aikaan ja yksikkökustannus jää kaikille kohtuullisemmaksi. Sotealan yksiköissä hoidetaan kunnan omia asukkaita, joten on perusteltua auttaa huolehtimaan heidän turvallisuudestaan suojatarvikkeiden riittävyydellä. 
• Väistötilojen etsiminen mahdollisen epäilyn tai tartunnan yhteydessä. Yksittäinen soteyksikkö voidaan joutua jopa sulkemaan, jos yksikköön tulee koronaepäilys tai tartuntoja. Tällöin tarvitaan mahdollisesti väistötiloja tai apua tilapäisen henkilökunnan rekrytointiin. Kunta voisi ylläpitää poolia, josta on mahdollisuus etsiä tarvittavaa tilaa määräajaksi. Tämä voisi toimia myös asuntojen osalta, joita voi käyttää karanteenin ajan.