Yhden prosentin Suomi

Maanantai 9.2.2015 - Sanna Vauranoja

Suomessa suurin osa kaikista julkisista palveluista on mitoitettu yhden prosentin mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjoamme lukuisia palveluita käytännössä ilmaiseksi niiden käyttäjille, koska käyttäjistä noin 1 prosentti on niin pienituloisia, etteivät he kykenisi niistä maksamaan. 

Aloitetaan terveyskeskusmaksuista. Missä päin Suomea on terveyskeskus, johon pääsee jonottamatta tai melko lyhyellä veroitusajalla? Ei missään. Mistä se johtuu? Lääkäreitä ei ole tarpeeksi tai kunnalla ei ole varaa palkata riittävän monta lääkäriä, jotta aikoja olisi tarpeeksi suhteessa kysyntään. Mutta miksi kysyntä on niin korkeaa? Koska lääkäriin pääsee käytännössä ilmaiseksi. Parturikäynnistä maksamme huomattavasti enemmän kuin reilun kympin hintaisesta lääkärikäynnistä terveyskeskuksessa. Naurettavan pieniä terveyskeskusmaksuja säädellään lailla. 

Jatketaan kouluihin. Meillä on Suomessa nelisenkymmentä vuotta valinnut ihanne ilmaisesta peruskoulusta. Samaan aikaan naisille eli tässä tapauksessa äideille hoetaan, että työmarkkinoille pitäisi palata nykyistä nopeammin lapsen syntymän jälkeen. Ja sitten me laskutamme perheiltä melkein 300 euroa kuukaudessa päivähoidosta. Siis miksi päivähoito voi maksaa tuhansia euroja vuodessa, mutta terveyskeskus, kirjasto, kouluruokailu, julkiset liikuntapalvelut, neuvolat ym. eivät maksa juuri mitään? 

Kun päätöksenteossa esittää, että voisimmeko me asettaa palvelulle sen käytöstä koituvan (omakustannus)hinnan, luvassa on valitettavasti aina sama liikuttava hokema: "miten heikoimmassa asemassa olevien sitten käy tai miten pienituloiset ja köyhät sitten voivat maksaa nämä palvelunsa ". No vaikka pienituloisille ja varattomille myönnettävillä palveluseteleillä. Minkä ihmeen takia me mitoitamme kaikki palvelut ilmaisiksi vain yhden prosentin vuoksi? Miksi emme keksi ratkaisuja yhden prosentin tilanteen helpottamiseksi ja aseta palveluille normaalit käyttömaksut niille, joilla on mahdollisuus niistä maksaa. 

Esimerkiksi terveyskeskuskäynnistä voitaisiin periä helposti 30-40 euroa per käynti. Se olisi edelleen alle puolet yksityisen perimästä maksusta ja kyseinen hinta parantaisi terveyskeskuspalveluiden arvostusta. Tuolla rahalla kyettäisiin palkkaamaan 10-20% lisää työvoimaa ja siten voitaisiin vähentää jonoja ja parantaa terveydentilaa ja työkykyä nykyistä paremmin. Maksu estäisi myös "turhia" käyntejä, koska hieman pitäisi miettiä, tarvitsenko nyt ihan oikeasti lääkäriä vai en. Terveyskeskus voitaisiin rakentaa vielä nykyistä kaksiportaisemmaksi. Ilmaiseksi pääsisi terveyden- tai sairaanhoitajan arvioon ja vasta lääkärikäynti sitten maksaisi. 

Mitä, jos ryhdyttäisiin mitoittamaan palveluita ja niiden hintoja enemmistön mukaan. Niinkuin demokratiassa on tapana. 

Avainsanat: Julkiset palvelut