Share |

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Paavon patongit

Keskiviikko 20.4.2016 - Sanna

Suomessa on ihmetelty ministeri Paavo Väyrysen edesottamuksia oman puolueen perustamiseksi. Viikonlopun HS:ssa hän kertoo, ettei kuitenkaan ole aikeissa erota keskustasta, vaan edistää omaa puoluetta siinä rinnalla. Vaikuttaa siltä, että Paavo on kyllä ihan tosissaan, mutta pilkettä silmäkulmassa.

Paavon puuhia ei kannata kuitenkaan ohittaa olankohautuksella, sillä Paavo saattaa olla enemmän ajan hermolla kuin uskommekaan. Ranskassa muhii vallankumous (HS 16.4.) ja siellä Emmanuel Macron on perustanut yhteiskunnallisen liikkeen nimellä En Marche!.

Mistä nämä kansanliikkeet ja uudet puolueet kertovat? Onko yhteiskunta muuttumassa moniäänisemmäksi, konsensus katoamassa vai tarjoaako sosiaalinen media mahdollisuuden moniäänisyyden ilmaisemiseen. Sosiaalinen media synnyttää uudenlaiseen paineen rakentaa pelkkien mielipiteiden ja kommentoinnin sijaan vankempia instituutioita niiden viemiseksi eteenpäin. Ehkä Paavon puolue ja Ranskan kansaliike vastaavat juuri tähän. 

Olen vahvasti ja intohimoisesti avoimuuden kannalla. Samalla minua kuitenkin huolestuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun syntyneet karkkikaupat. Karkkikaupasta voi valita juuri itselle kulloinkin sopivan maun kokonaisuudesta välittämättä. Hyviä esimerkkejä karkkikaupoista ovat avioliittolaki ja kirkosta eroaminen.

Eduskunnassa, jossa avioliittolain säätäminen edustaa alle promillea tehdyistä päätöksistä, moni äänestäjä oli valmis valitsemaan ehdokkaansa ainoastaan ja vain tämän kysymyksen perusteella. Kun joku kirkkoon jollain tavalla liittyvä lausuu jotain itselle vastenmielistä, yhden kommentin perusteella painetaan erota -nappia netissä kuin tykkää -nappia Facebookissa. Ajan henkeen kuuluu, että asioista voidaan hyvin keskustella kokonaisuudesta kiinnostumatta, viimeisimpänä esimerkkinä alas ammutut työnäytteet.

Menneitä ei kannata jäädä haikailemaan. Kekkosen ajat eivät palaa, ei politiikassa, mediassa tai yhteiskunnassa yleisesti. Paavon kannoilla kannattaa kuitenkin pysyä ja siinä kirmatessa miettiä, miten moniääninen keskustelu kanavoidaan järjestäytyneeksi vaikuttamiseksi ja vaikutusvallaksi, vaikutusvalta edelleen viisaiksi päätöksiksi.

Avoin ja moniääninen yhteiskunta edellyttää vankkaa sivistystä. Yksi keino huolehtia sivistyksestä on tarjota tietoa ja koulutusta. Sosiaalisen median karkkikaupat eivät voi olla pääasiallinen vaikutuskanava vaan tarvitaan instituutioita - uusia ja vanhoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansanliike, Sosiaalinen Media, Paavo Väyrynen, Keskusta

Pukkaako punamultaa?

Lauantai 7.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään julkistettiin Lännen Median tutkimus suosituimmista hallituskokoonpanoista, jossa suurin kannatus olisi punamullalla eli keskustan ja SDP:n muodostamalla hallituksella. Myös perussuomalaisia pidetään yhtenä potentiaalisena punamullan jatkajana. 

Vaalikentillä kuulen toisinaan sanottavan, että Juha Sipilä on niin fiksu mies, että siksi aiotaan äänestää keskustaa. Niin minustakin Juha Sipilä on varsin fiksu ja yritysmaailmassa suuret meriitit sekä kannuksensa hankkinut puolueensa puheenjohtaja. Puheenjohtajan rinnalta löytyy varsin kokenutta ministerikandidaattia: Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Vanhanen. Mari Kiviniemi ja Anneli Jäätteenmäki ovat siirtyneet muihin tehtäviin.  

Kokeneen mahdollisen ministerikaartinsa ohella pitää kuunnella, millaisia ratkaisumalleja puolueet esittävät. Keskusta ajaa vahvasti maakuntamallia, jossa maakuntahallinto valittaisiin suorilla vaaleilla ja maakunnalla olisi myös verotusoikeus. Suomessa olisi siis kunnat, maakunnat ja valtio, vaaleilla valittavat kunnanvaltuusto, maakuntavaltuusto ja eduskunta sekä veroja maksaisimme kunnallisveroa, maakuntaveroa ja valtionveroa. Tulisiko tällä ratkaisulla yhteiskunnan pyörittämisestä kevyempää, demokraattisempaa tai halvempaa? Vaikka päätöksiä on rohkeasti nyt tehtävä, malli vaatii syvällistä pohdintaa. 

Punamullan toinen pääarkkitehti olisi SDP. Punamullassa ei ehkä niinkään kasva työ tai yrittäminen kuin siinä kasvavat sekä verot että velka. SDP haluaisi luonnollisesti elvyyttää ja niinpä velkaa lisättäisiin. Verotusta taas halutaan kiristää etenkin keskituloisilta ja sitä suurempituloisilta, jotta paljon puhutut maailman maltillisimmat tuloerot saataisiin kuriin. 

Ay-liikkeessä kannuksensa hankkineet nykyiset ja tulevat ministerit Rinne sekä Ihalainen pitäisivät huolta siitä, että kaikki paikallinen sopiminen ja joustava työn tekeminen ehkäistäisiin. Viimeisimpänä tavoitteenaan Ihalainen kertoi nollatuntisopimusten kieltämisestä. Ay-liikkeen ja sen edustajien pitäisikin ratkaista, että onko se viimekädessä työn tekemisen vai sen lopettamisen asialla.  Nyt näyttäisi agendalla olevan tuo jälkimmäinen.  

Jos olisin sijoittaja, punamullan myötä harkitsisin vakavasti eurojen vetämistä pois Suomisalkusta. Todellisuudessa meillä ei ole varaa yhdenkään etuisuuden korottamiseen, ei lisävelkaan, mutta ei myöskään veronkorotuksiin, edunvalvontaan hallituksessa, yrittäjien työn hankaloittamisesta tai elvytyksestä nyt puhumattakaan.

Meillä on varaa tehdä vähän enemmän, tai oikeastaan ihan hemmetin paljon enemmän töitä. Minusta porvarihallitus: keskusta, kokoomus ja mahdollisesti perussuomalaiset sekä RKP auttaisivat nyt Suomen parhaiten oikeaan suuntaan eli tekemisen meininkiin. Kuuden viikon päästä 19.4. siihen voi vaikuttaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit, SDP, Keskusta, Punamulta, Hallitus

Sauna paloi jo

Keskiviikko 11.2.2015 - Sanna Vauranoja

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoitti pääkirjoituksessaan 7.2. että ennen vaaleja ehtii vielä ainakin yksi sauna palaa. Kuka olisikaan arvannut, että vanha kunnon savusauna pittoreskissa maalaismaisemassa on ilmiliekeissä ennen kuin uusi Kuvalehti ehtii painosta ulos.

Ja mikä yllättävintä, sauna saatiin tuleen saunaoluella, jota keskustan linjauksen mukaan pitääkin jatkossa hakea ruokakaupan sijaan Alkosta. Linjauksesta kuitenkin puuttui se tieto, laajenisiko samalla myös Alkon verkosto pienimpiin kyliin saakka, jos koko maa halutaan pitää asuttuna ja palveltuna.

Eilen 10.2. keskustan Juha Sipilä, kaikkien gallupien mukaan tuleva pääministeri, perui olutlinjauksensa ja keskiolutta saakin myydä ruokakaupoissa myös keskustan ollessa vallassa. Saunan poltosta halutaan nyt kuitenkin hinnalla millä hyvänsä löytää syyllinen kokoomuksesta.

Kokoomuksen perusarvoihin kuuluu ihmisten vapaus. Se, että kokoomus on johdonmukainen ja elää arvojensa mukaan, on synnyttänyt keskustassa tunteen salaliitosta. Ja siltähän se keskustalaisille näyttää, sillä puoluehan on ollut tunnettu koko historiansa ajan nopeista takinkäännöistään. Liekö vanha sanonta väärässä tämän päivän keskustassakaan: ’Kepu pettää aina’.

Mielenkiintoisempaa tässä palaneen saunan raunioilla on kuitenkin kysymys maamme johtajuudesta. Tällaistako soutamista ja huopaamista on jatkossa luvassa maan johdossa. Kun kansa älähtää, pääministeri kääntää takkinsa ja samaan aikaan puoluesihteeri puhuu ihan toisella suulla. Kyllä kansan rakkaitakin huveja voi suitsia ja kaikenlaisia linjauksia tehdä, mutta tällaiseen hötkyilyyn ja johtajuuden puutteeseen, siihen meillä ei kyllä olisi varaa.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma on keskustan mainostama yrittäjämyönteisyys. Tällä linjauksellaan olisi tapettu muutama sata kyläkauppaa ja kioskia. Lisäksi kaljaralli etelänmerellä olisi entisestään kiihtynyt ja alkoholiveron tuotto laskenut. Onko siis yrittäjämyönteisyys vain päälleliimattu vaalitarra.

Turun Sanomissa (11.2.) poliittisten skandaalien erikoistutkija Erkka Railo kommentoi, että yksittäinen kohu ei vaikuta vaalitulokseen. Näin se tietysti on. Mutta toisaalta, on olemassa poliittisia kohuja – ja sitten on keskiolut. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Keskiolutgate, Vaalit

Totta toinen puoli

Torstai 22.1.2015 - Sanna Vauranoja

Käy lukemassa Uuden Suomen Puheenvuoroista ajatuksiani Keskustan eduskuntaryhmän ohjelmajulistuksesta. Kirjoitus on julkaistu myös Puheenvuoron Poiminnoissa 22.1.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Hajauttaminen, Elinkeinorakenne, Koulutus, Maakunnat

Mummostrategian uudistus

Perjantai 14.11.2014 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoroissa

Tässä ollaan nyt muutama vuosikymmen ihmetelty mummoutuvaa väestöämme ja todettu, että tilanteesta syntyy kestämätön kestävyysvaje. Samaan aikaan ollaan vierestä katseltu, kun mummot ensin heikkenevät kodeissaan, lopulta kaatuvat, loukkaavat ja pötköttelevät loppuelämänsä ympärivuorokautisessa hoidossa, joka onkin sitten kaikkein kalleinta. 

Hoivakodit kuntoon –televisiosarja on tuonut suuren yleisön tietoisuuteen, millä tolalla vanhushuoltomme paikoitellen on. Me hoidamme vanhuutta kuin sairautta, läträämme käsidesiä, kosketamme kumihanskoilla, makuutamme vanhukset haavoille, luovumme sosiaalisesta toiminnasta, liikunnasta ja omien perustarpeiden huolehtimisen avustamisesta. Mummomme todellakin laitostuvat nopeasti, kun hoivakodin ovi takana sulkeutuu. 

Muutos mummostrategiaamme on tehtävä nopeasti; ei ainoastaan terveen talouden, vaan mummojemme itsensä vuoksi. Ihmisen perustarpeita eivät ole makaaminen, syötetyksi tuleminen, ylilääkitseminen eikä kakkiminen vaippoihin. 

Hallitus on linjannut hoivapaikkoihin supistuksia. Vaikka ympärivuorokautisesta turvasta emme voi vanhuksillamme luopua, huonokuntoinenkin vanhus kykenee osallistumaan arjen pieniin asioihin: seurusteluun, syömiseen, pieneen liikkeeseen. Ja tosiasiassa ne arkiset asiat myös ylläpitävät toimintakykyä, vaikka sitten päivän hoitorutiineihin se aiheuttaakin hitautta ja viiveitä. Haasteena on, miten pidämme noita arkisia asioita yllä, jos vanhukset asuvat yksin, ilman läheistensä huolenpitoa. 

Samaan aikaan kun vanhustenhuolto on nykymuotoisena todettu liian kalliiksi, on yhteiskunta rakennettu hyvinvoinnin sijaan ylenpalttisuusyhteiskunnaksi. Kenenkään ei tarvitse auttaa naapurin Mairea, saati huolehtia omista vanhemmistaan kuin korkeintaan joulutervehdyksen verran. Me olemme aivan liian tottuneita siihen, että yhteiskunta hoitaa kaiken sen, mikä ei sille edes kuuluisi. Tätä päätä kuin jatkamme, kuntien velvoitteisiin kuuluu jatkossa myös lampun ja talvirenkaiden vaihto, kellojen siirto ja roskien uloskuljetus. 

Mitä asioille sitten pitäisi tehdä? Ensin voisimme aloittaa kampanjan, jossa jokaista suomalaista toivotaan huolehtimaan yhdestä yli 75-vuotiaasta. Verovähennysoikeuden hyödyntäminen kannustimena yli 75-vuotiaan kotona asumisen avustamiseen voitaisiin selvittää. Varsinainen omaishoidontuki pitäisi hoitaa Kelan kautta keskitetysti ja lisäksi kunnilla olisi mahdollisuus tarjota erilaisia tukipalveluita ja porkkanoita omaishoitajilleen. 

Kunnan palveluiden piiriin siirtyville vanhuksille pitäisi tehdä suunnitelma, jossa sovitaan selkeästi tarvittavan perushoivan ohella myös läheisten vastuusta esimerkiksi ulkoilutuksessa, liikunnassa tai seurustelussa. Jos läheiset asuvat kauempana, teknologia tarjoaa kyllä ratkaisuja helppoon yhteydenpitoon ja vanhusten päivittäiseen virkistämiseen. 

Hoivaa on perinteisesti pidetty naisten valtakuntana ja samalla hoivateknologia on edelleen lastenkengissä. Sähköiset palvelut pitää hyödyntää täysimääräisenä myös hoiva-alalla, jotta itse hoivaan ja vanhusten kohtaamiseen säästyisi aikaa toimistotyöltä ja muilta rutiineilta. Kotisairaalan hyödyntäminen niin hoivakodeissa kuin kodeissakin vähentää osastohoidon tarvetta ja sitä kautta ylläpitää vanhuksen toimintakykyä verrattuna vuodehoitoon, joka romahduttaa vanhuksen kunnon jopa viikossa.

Kaikkein tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että lakkaamme käsittelemästä vanhuutta sairautena ja kiinnostumme vanhuksistamme ihmisinä, olivatpa he hoivakodissa tai omassa kodissaan. Siitä voi itse kukin aloittaa, vaikka vielä tänään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhuspalvelut, Kestävyysvaje, Uusi ajattelu

Kesäretkiä lähelle ja kauas

Keskiviikko 13.8.2014 - Sanna

Kesä alkoi perinteisillä Piikkiö Päivillä 24.5. varsin helteisessä säässä.

wp_20140524_12_28_13_pro.jpg                                                                                                                               

wp_20140614_11_19_38_pro.jpgKesäkuun puolivälissä oli luvassa odotettu kohokohta, Lahden puoluekokous, jossa saimme uuden puheenjohtajan ja pääministerin Alexander Stubbin.

Kesäloman varsinaisesti alettua, retkeilimme Ähtärin hienossa eläinpuistossa ja poikkesimme melkoiseen kyläkauppaan Tuurissa. Kesäretkiä tehtiin myös Porvooseen, Loviisaan, Salmelan taidekeskukseen ja Vierumäelle.

wp_20140618_18_29_25_pro.jpg                                                                                                                           Karhujoogaa.                                          wp_20140619_13_33_27_pro.jpg

                                                                                                                                            wp_20140714_11_21_41_pro.jpg

Kauniita Salmelan maisemia.

Lähimatkat suuntautuivat muun muassa saaristoon, In The Park - Robinin kesäkonserttiin Kaarinassa, Krekilänmyllyn kesäteatteriin, Laitilan Untamalaan ja saaristoon.

wp_20140608_15_16_19_pro.jpg

wp_20140727_14_43_39_pro.jpg

wp_20140624_18_36_02_pro.jpg

     

wp_20140708_15_29_38_pro.jpg        

Ehdittiin kesällä tehdä myös politiikkaa Okrassa, Kosken Kohauksessa ja Sauvon Elopäivillä.

wp_20140703_13_56_48_pro.jpg

wp_20140726_12_23_56_pro.jpg

wp_20140802_11_03_33_pro.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kesä, matkailu