Koulut auki, kiitos

Keskiviikko 22.4.2020

Kun seuraamme tilastoja Suomessa, tapahtumia Ruotsissa ja muiden Pohjoismaiden ratkaisuja, ainoa oikea johtopäätös Suomessa on avata asteittain julkisia palveluitamme jo ensi viikosta alkaen. 

Miksi näin?

Kun katsotaan tilastoja, koronaepidemian huippu on käyrällä saavutettu. On arvattavaa, että tartunnat lähtevät jälleen nousuun, kun palaamme kohti normaalia arkea ja todellinen huippu on joskus myöhemmin. 

Tänä vuonna, kun influenssakausi on ollut tilastojen mukaan tavanomaista helpompi, kuolleita oli huhtikuun alussa 4-5 kuukauden influenssakauden jälkeen 500 henkeä. Se on tavattoman paljon, kun influenssaa vastaan on olemassa rokote. Koronaan on tähän mennessä ilmoitettuja kuolemia 141, kun epidemia-aikaa on eletty kohta kaksi kuukautta. Influenssaan verrattuna tuo luku voisi olla yli 200. Ei onneksi ole.

Rokotteen arvioidaan tulevan vuoden päästä. Me emme voi pitää yhteiskuntaa suljettuna siihen saakka!

Ensimmäisenä pitäisi avata alakoulut ja varhaiskasvatus. Nämä avattaisiin toukokuun alusta ja samalla kouluun palaisivat 9. – luokkalaiset päättämään toukokuun ajaksi peruskouluaan.

On hämmentävää, jos nyt perustellaan sulkutoimien jatkoa muun muassa sillä, ettei muutamassa viikossa enää ehditä mitään tekemään ja arvioinnit on jo tehty. Anteeksi mitä? Lukuvuosi jatkuu normaalisti toukokuun loppuun. Tässä tilanteessa sen jatkamista muutamalla viikolla pidempään olisi jopa perusteltua harkita, kun puhumme lasten edusta. 

Minusta tämä on ilmiö, johon pitää puuttua jokaisessa oppilaitoksessa. Lukuvuotta jatketaan aina loppuun saakka. Jos joulu- ja toukokuu otetaan jo loman kannalta, millaisia työelämätaitoja me oikein opetamme lapsille ja nuorille. Koulujen lomat ovat kyllä riittävän pitkät nykyisellään.

Koulujen, yksittäisten opettajien ja kuntien valmiudet etäopetuksen ovat liian erilaiset. Siinä, missä yksi saa päivittäin kontaktiopetusta, toiset saavat vain Wilmalistan, jota viikosta toiseen noudatetaan. Opettajaa ei saa edes kiinni, jos olisi jotain kysyttävää. Vanhemmat koittavat revetä sekä opettajiksi, varhaiskasvattajiksi että hoitaa oman työnsä, joka sekin on kertaheitolla muuttanut muotoaan. 

Se, että opettajina voisimme kieltäytyä ns. etulinjasta, ei sekään tunnu hyvältä perustelulta. Kauppojen henkilökunta, terveydenhuolto, vanhustenhoito ja moni muu ammattikunta on jatkanut kaikki nämä viikot edelleen etulinjassa. Jos samalla vielä tarkastellaan tehtäviä ja niiden palkkausta, taitavat kaupan henkilökunta, lähi- ja sairaanhoitajat, varhaiskasvatus ja vanhustenhoito saada vähemmän palkkaa kuin opettajat.

Ymmärrän, että tämä kirjoitus aiheuttaa joissakin kiukkua ja pahaa mieltä, mutta sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Meidän aikuisten on nyt katsottava rohkeasti oman etumme yli niitä meitä pienempiä ja heikompia, jotka eivät itse osaa sanoa, että tämä ei mene oikein.

Lasten edun on oltava koulupäätöksessä ensisijainen kriteeri. Ja lasten edun nimissä kouluja kannattaa avata nyt, riittävän ajoissa ennen kesälomaa, kun tutkimuksetkin osoittavat, että lapset eivät ole merkittävä tartuntakanava koronalle. 

Avainsanat: Korona, Opetus, Koulut, Talous, Tasa-arvo

Katse tulevaisuudessa

Perjantai 22.3.2019

Juuri nyt tuntuu erityisen mukavalta olla kaarinalainen. Olemme vuoden sisällä päättäneet Hovirinnan ja Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmista. Näiden lisäksi luvassa on myös Piispanlähteen koulun laajennus sekä muiden koulujemme perusparannuksia uutta liikuntahallia unohtamatta. Harvassa kunnassa päästään lähivuosina nauttimaan näin perusteellisista uudistuksista – ja uusista tiloista.

Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa huomio on aivan liian usein kiinnittynyt uhkiin ja ongelmiin. Päätöksiä on toki punnittava monelta eri kantilta ja eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ovat osa tuota pohdintaa. Nyt, kun päätökset on tehty, on aika kääntää uusi sivu kouluihimme liittyvässä keskustelussa.

Me olemme panostaneet laadukkaan pedagogisen ympäristön suunnitteluun palkkaamalla hankkeisiimme erillisen oppimisympäristöasiantuntijan. Koulut ovat tiiviisti mukana uuden suunnittelussa ja lopputuloksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä niin oppilaiden, henkilökunnan kuin iltakäyttäjienkin mielestä toimiva, turvallinen ja innostava.

Seuraavaksi panostamme onnistuneeseen rakentamiseen laadun, kustannusten ja aikataulun osalta palkkaamalla kaupunkiin erillisen hankejohtajan huolehtimaan vain näistä rakennushankkeista. Huolehtimalla kaikista kolmesta tavoitteesta, varmistamme turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön kotikunnassa, jonka talous on tasapainossa. Tasapainoisen talouden avulla meillä on jatkossakin mahdollisuus panostaa erinomaiseen opetukseen, uusiin investointeihin ja palvella kaikkia kuntalaisiamme eri elämän vaiheissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Iloitaan siis näistä huikeista suunnitelmista ja mahdollisuuksista, jotka pian alkavat muuttua todellisuudeksi ja arkipäiväksi lapsillemme ja nuorillemme.

Sanna Vauranoja
Ryhmäpuheenjohtaja, kaupunginhallitus (kok.)

Timo Virkkula
Ryhmäpuheenjohtaja, sivistyslautakunnan pj (SDP)

Avainsanat: Kaarina, Koulutus, Tulevaisuus

Kaarinan ketteryys punnitaan

Keskiviikko 25.4.2018 - Sanna

KAARINAN KETTERYYS PUNNITAAN NYT

Maaliskuun lopulla Kaarinan kaupunginhallitus sai alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. Aikataulu yllätti ja halusimme selvittää nopeampia, mutta silti turvallisia ja kustannustehokkaita ratkaisumalleja.

Alkuperäinen remonttibudjetti oli kasvanut harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Aikataulun venyttyä ja kustannusten kasvettua oli mietittävä myös muita ratkaisuja. Aktiiviset vanhemmat esittivät niin sanottuja avaimet käteen -ratkaisuja. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisikin mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla.

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä ovat sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Aikataulu voidaan tehdä pitäväksi, koska ei tarvitse huomioida vuodenaikoja tai sääolosuhteita sisällä. Näiden lisäksi kustannushyötyä saadaan massahankinnoista. Jos ei ole tarvetta määritellä itse jokaista hanaa ja WC-rullan pidikettä, saadaan mittakaavaetuja myös hankinnoissa. Pintamateriaalit ovat valmistajien kertoman mukaan M1-luokkaa. Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo ja Kannustalo.

Näiden tietojen pohjalta kaupunginhallitus oli yksimielisesti valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja hallitus esitti (9.4.), että uuden koulun mahdollisuus selvitetään, kunhan kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia. Tavoitteena on myös, että uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla ja koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä sekä muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. Ratkaisuksi tähän on esitetty kokonaisvastuurakentamista eli KVR-urakkaa niin sanotulla avaimet käteen -periaatteella.

Hallitus käsitteli asiaa ylimääräisessä kokouksessaan (23.4.) ja esitti valtuustolle (23.4.) ylimääräisenä käsiteltäväksi hankesuunnitelman tekemistä kesäkuun loppuun mennessä. Sen jälkeen olisi tarkoitus avata urakan kilpailutus ja lopullinen ratkaisu peruskorjauksen ja avaimet käteen -uudiskoulun välillä tehtäisiin jo elokuun valtuustossa.

Me siis toivomme, että uusi koulu avaisi ovensa viimeistään vuonna 2020 ja lapset pääsisivät väliaikaisiksi tarkoitetuista parakeista oikeaan kouluun mahdollisimman pian. Avainasemassa ovat ketterän virkamiesvalmistelun lisäksi lähikuukausina teknisen, sivistyksen ja vapaa-ajan lautakuntien luottamushenkilöt, sillä nämä lautakunnat ryhtyvät käsittelemään hankesuunnitelmaa seuraavaksi.


Kokoomuksen valtuustoryhmä,
Kaarina

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Tasapainoinen talous, Hyvä arki

Uusi koulu Hovirintaan, mutta miten

Keskiviikko 18.4.2018 - Sanna

Maaliskuun lopulla saimme kaupunginhallituksessa eteemme alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. 

Oppilaat on sijoitettuna parakkeihin, joiden oli tarkoitus olla varsin väliaikaiset. Saamamme aikataulu kuitenkin osoittaa, että lapset joutuvat odottamaan korjattuja koulutiloja kolme vuotta erittäin vaatimattomissa väistötiloissa pahvilautasilta syöden. Aikuisten näkökulmasta kolme vuotta voi olla vähän, mutta lapsen näkökulmasta se on puolet koko alakouluajasta!

Alkuvuodesta alkuperäinen remonttibudjetti kasvoi harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Harjakatto on epäilemättä järkevä, jos remonttia tehdään, mutta hintalappu alkaa uhakaavasti lähestyä kymmenen miljoonan rajapyykkiä. Kymmenen miljoonaa on meillä Kokoomuksessa ollut se raja, jonka ylittyessä peruskorjauksen sijaan on harkittava uudiskoulua. 

Aikataulun selviämisen jälkeen aloimme selvittää erilaisia avaimet käteen -ratkaisuja uudiskoulun hankkimiseksi. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisi mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla! 

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä on sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Kustannukset pysyvät hallinnassa, koska vuodenaikoja tai sääolosuhteita ei sisällä tarvitse miettiä. Kun rakentaminen tapahtuu linjastolla, työvaiheet voidaan etukäteen aikatauluttaa ja ne pitävät; työmaa ei seiso esimerkiksi yhden ammattimiehen odottelun vuoksi. Kustannuksia alentavat myös mahdolliset standardiratkaisut: tilaaja ei erikseen määrittele hanoja tai vessapaperipidikkeitä, vaan hankinnoissakin saadaan mittakaavaetuja.

Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo, Teijo-talot jne. Moduulirakentaminen on suurelle yleisölle vielä vähän tuntematonta, mutta se ei tarkoita huonoa laatua tai suurta halpahallia, jossa henkilöstö ei pääsisi itse vaikuttamaan tilaratkaisuihin. 

Näiden tietojen pohjalta Kokoomus oli valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja niinpä teimme hallituksessa esityksen, että Hovirintaan rakennetaan uusi koulu, kunhan 

a) Kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia.

b) Uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla.

c) Koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä ja muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. 

Ratkaisuksi tähän olemme esittäneen kokonaisvastuurakentamista eli KVR:ää. Hallitus oli esityksestämme 9.4. yksimielinen ja niinpä sen pohjalta on alettu valmistella uusia suunnitelmia. 

Tänään Kaarinan SDP on kuitenkin avannut keskustelun toiveiden tynnyristä (TS 18.4.). Koulun yhteyteen halutaan päiväkoti ja monenlaisia tilaratkaisuja tarvitaan koulun yhteyteen. Ajatus on ihana ja meistäkin olisi todella mukava tehdä kaikenlaista, jos rahaa olisi käytössä täysin rajattomasti ja koulujen korjaus- tai uudisrakennustarpeita ei olisi muualla kaupungissa lainkaan. Tällainen toiveiden tynnyri -ajattelu olisi mukavaa myös siinä tapauksessa, jos meillä ei olisi mitään väliä aikataulun kanssa. Mutta kuten ylempänä kirjoitan, emme voi nyt jäädä haaveilemaan kaikesta mahdollisesta, vaan päätös olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti. 

Kokoomuksessa keskeisiä arvojamme ovat turvallinen arki, tasapainoinen talous ja terve tulevaisuus. Juuri näiden arvojen varassa on vain toivottava ja tehtävä töitä nyt kaikkien hovirintalaisten lasten eteen, että uuden koulun perustukset tehdään vielä tämä vuoden puolella. Tällä voimme turvata turvallisen arjen ja terveen tulevaisuuden. 

Kun veroprosenttimme mahdollisesti vuonna 2020 laskee soten myötä kahdeksaan prosenttiin ja purkutuomion on jo saanut Valkeavuoren yläkoulu, Piikkiön yhtenäiskoulua remontoidaan ja Piispanlähde odottaa vuoroaan, on peräänkuulutettava nyt vastuullisuutta kaikilta puolueiltamme. Tasapainoinen talous rakentuu vastuullisille päätöksille, jossa verovaroja ei käytetä esimerkiksi yksittäisen ryhmän omaan vaalikampanjointiin ja päätöksissä hahmotetaan yhden pykälän ohella myös kokonaisuus. 

Kun kokonaisuutta katsotaan kouluinvestointien valossa, tarvittava rahasumma on huima. Valkeavuoren yhtenäiskoulun ja palloiluhallin toteutukseen on varattu 27 miljoonaa euroa. Yläkoulu on myös siirretty jo väistötiloihin, mutta koulua ei ole purettu. Hallituksessa 16.4. SDP esitti, että Valkeavuoreen hankitaan ledvalot, joiden avulla voitaisiin poistaa mikrobeja koulusta. 

Epäselvää siis on, millaisia ratkaisuja SDP nyt tavoittelee. Päivän lehdessä yksi toimija haluaa koko asian ottamista uudelleen tarkasteluun, jolloin kuluu etenkin aikaa. Uutta koulua ei saada vuonna 2020, jos kaikki osa-alueet on yhtäkkiä auki. Hallituksessa myös SDP oli Kokoomuksen esityksen (9.4.) kannalla. Teknisen lautakunnan SDP:n edustajat taas olivat eilen (17.4.) edelleen peruskorjauksen kannalla. Ja hallituksessa SDP esittää Valkeavuoreen hankittavaksi ledvaloja. 

Myös Kokoomuksessa uudet innovaatiot ja ratkaisut kiinnostavat, mutta tarkoittaako SDP:n esitys nyt sitä, että Valkeavuoren yläkoulua ei purettaisikaan, vaan ongelmia korjataan ledeillä? Meidän lähtökohtamme on, että mikäli KVR-mallista saataisiin positiivisia kokemuksia Hovirinnassa, mallia voitaisiin hyödyntää myös Valkeavuoressa, erityisesti palloiluhallin osalta. Alustavat hinta-arviot liikuntahallille ovat budjetoimamme yli seitsemän miljoonan sijaan vain vähän yli neljä miljoonaa. Valkeavuoren koululla ei ole niin tulipalokiire, koska väistötilat on hankittu pidempiaikaiseen käyttöön kuin Hovirinnassa, mutta meidän mielestämme ratkaisuja uuden yhtenäiskoulun rakentamiseksi on vietävä aktiivisesti eteenpäin myös siellä. 

Palaute, jota olemme Hovirinnan perheiltä saaneet, on ollut varsin rohkaisevaa ja niinpä jatkamme työtä Hovirinnan asian ratkaisemiseksi yllä olevien kriteereiden valossa. Toivomme tietysti, että kaikki olisivat tässä työssä yhtenä rintamana, sillä hyvä Kaarina tehdään yhdessä!

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Tasapainoinen talous, Hyvä arki

Ei näin

Torstai 8.2.2018

Kaarinan koulutoimi on rämpinyt kriisistä toiseen viimeisen vuoden. On sisäilmaongelmia, seksuaalista ahdistelua ja nyt vielä tämä lukion musiikkiteatterilinjan lopetusaie.

Olen todella pöyristynyt ja pahoillani siitä, että julkisuuteen tullaan ennen lautakuntakäsittelyä kertomaan, että linja lopetetaan. Lautakunnan esittelytekstissä oppilaiden kerrotaan olevan huonompaa ainesta ja koko esittely on kirjoitettu tarkoitushakuisesti. Musiikkiteatterilinjan oppilailta ei ole muistettu tiedustella aiheesta mitään. Ei voi kuin kysyä, mitä tämä tällainen touhu oikein on.

Ensisijaisesti meillä Kaarinassa pitää nyt kiinnittää kahteen asiaan huomiota: johtamiseen ja viestintään. 

Käytännössä se tarkoittaa vähintään seuraavia asioita:
- Julkisuuteen ei tulla kertomaan esimerkiksi linjan lopetuksesta, kun lautakunta ei ole edes käsitellyt vielä asiaa. Imagohaitat, epätietoisuus ja väärinymmärrykset ko. linjalle ja oppilaille ovat mittavat. -> Kuka tiedottaa, mitä, missä ja milloin. 
- Esittelytekstin on oltava asiallinen ja puolueeton, ei tarkoitushakuinen ja loukkaava.
-> Mitä kirjoitetaan. 
- Viestintään on panostettava kokonaisuutena sekä määrän että laadun suhteen. Parempi on kertoa enemmän kuin vähemmän, mutta on pitäydyttävä faktoissa. Mielipiteet eivät ole faktoja. -> Lisää asiallista viestintää. 

Olen siis enemmän kuin pahoillani lukion musiikkiteattterilinjaan kohdistuneista tapahtumista ja epäoikeudenmukaisista toimista. Ensin lähtee opettaja, suurproduktio joudutaan peruuttamaan ja sitten syytetään jo muutenkin pettymyksiä kokeneita nuoria huonoksi oppilasainekseksi. Eihän me oikeasti kohdella nuoriamme näin?!

Vähän vastaavaa henkeä oli alkuvuonna ilmi tulleen seksuaalisen ahdistelun käsittelyssä: mitään ei ollut muka tehtävissä. Emme me voi piiloutua johonkin vanhenemisiin ym. vaan kyllä nimenomaan aikuiset: virkamiehet ja poliitikot täällä voivat asiaan puuttua! Samoin tähän lukion toimintaan on meidän poliitikkojen puututtava, jos sitä eivät viranhaltijat tee.

Toivottavasti saamme alkaneen vuoden aikana paremmalle tolalle nämä asiat! 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset, Johtaminen, Viestintä

Maan tapa

Lauantai 13.1.2018 - Sanna

Tänään Turun Sanomissa oli laaja ja järkyttävä juttu Luostarivuoren/Kerttulin koulun hyväksikäyttötapaukseen liittyen. Aiheeseen otti kantaa myös Kaarina-lehti kuluvalla viikolla.

Sinänsä olen samaa mieltä, että asioita pitää tarkastella aina myös tapahtumahetken vallitsevaan kulttuuriin suhteutettuna. Mutta ajatus siitä, että humalaiset aikuiset ja oppilaiden epäasiallinen koskettelu, rivot puheet olisivat olleet jollain lailla maan tapa 90-luvun kouluissa, särähtää korvaani.

Kävin yläasteeni Suomen toiseksi suurimmassa koulussa, Liedon-Tarvasjoen yläasteella, jossa rinnakkaisluokkia oli peräti 10. Yhdelläkän luokkaretkellä tai leirillä en muista aikuisten olleen humalassa. En myöskään muista edes kuulleeni, että yksikään opettaja olisi seksuaalisesti ahdistellut oppilaita, jos hieman tarpeettoman pitkiä katseita esimerkiksi rinnan korkeudelle ei sentään tähän kategoriaan lasketa. Törkeät puheetkaan eivät ole ylittäneet muistin rajaa, joten tuskin se on kovin yleistä ollut.

En sitten tiedä, oliko oma kouluni tai luokkani jokin erikoislaatuinen poikkeus, mutta ajatus, että opettajien epäasiallinen käytös olisi ollut "maan tapa" ei tee oikeutta ainakaan omille yläasteaikojen opettajilleni, eikä edes omille kouluajan muistoille. Minusta yläasteaikojen opettajat olivat aikuisia ja vieläpä turvallisia aikuisia. Kouluun oli kiva mennä.

Näissä seksuaalisissa ahdistelu- ja hyväksikäyttöasioissa on muistettava, että uhrien lisäksi ympärillä ovat myös luokkakaverit, perheet ja työyhteisö, jossa asiat tapahtuvat. Ja esimerkiksi työyhteisölle asia voi olla todella raskas, jos jokaista tietyn ikäistä ja sukupuolista opettajaa aletaan epäillä epäasiallisesta käytöksestä.

Haluan siis sanoa, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja avoimesti. Asioihin on reagoitava siellä, missä vääryyksiä on tapahtunut, eikä vain päiviteltävä asiaa yleisesti. Uhrien kokemaa vääryyttä ei paranna tai lohduta se, että asioita koitetaan painaa villaisella pitämällä niitä vanhentuneina tai ajan ilmiönä.

Minusta on hienoa, miten asiaan on suhtauduttu nyt Turun kaupungissa muun muassa kaupunginjohtaja Minna Arven toimesta. Turkulaiset koulut ovat lähettäneet asiasta avoimesti tiedotteita. Toivottavasti Kaarina toimii tarvittaessa samoin!

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Asiallista meininkiä

Maanantai 20.11.2017 - Sanna

Lehdet ovat täyttyneet mielipidekirjoituksista liittyen Hovirinnan koulun tilanteeseen Kaarinassa. Virkamiehiä on syytetty epäpäteviksi, päättäjiä tyhmiksi. Sosiaalisen median kommentointia en tohdi tässä edes referoida; sen verran asiatonta kirjoittelu on siellä ollut. 

Hovirinnan koulussa on sisäilmaongelmia. Hovirinnan koulua on korjattu kolmella miljoonalla. Hovirinnassa on siirrytty väistötiloihin, jotka sijaitsevat fyysisesti erillään. Hovirinnan oppilaista osa jatkaa työskentelyään Littoisten monitoimitalolla. Hovirinnan koulu on päätetty peruskorjata. 

Nämä kaikki väitteet pitävät paikkansa. 

Sen sijaan ajatus siitä, että kolmen miljoonan korjauskulut olisivat ongelma, joka edellyttää purkutuomiota, on kummallinen. Jos lähes 40-vuotiaasta kiinteistöstä on pidetty huolta, siihen on myös käytetty korjauseuroja. Se ei todista kiinteistöä purkukuntoiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin.

Uudisrakennus on nähty ainoana toimivana ratkaisuna. Samaan aikaan voidaan kysyä, että kuinka moni perhe on puskutraktorilla purkanut oman talonsa, jos siellä on ollut sisäilmaongelmia? Ja niitähän muuten yksityiskodeissakin riittää. 

Asiantuntijat, muun muassa selvityksen tehnyt Vahanen, kertovat tutkimuksiensa pohjalta, että Hovirinnan koulu on korjattavissa. Sen kustannusarviot vaihtelevat 6 ja 9 miljoonan välillä. Uudisrakennuksen kustannukset taas ovat 14-16 miljoonaa euroa. Millä faktaperusteilla päättäjät valitsisivat uudisrakennuksen?

Meillä on yhteensä 13 koulua Kaarinassa. Nyt oirehtivien Hovirinnan ja Valkeavuoren lisäksi ongelmia on ainakin neljässä muussa koulussa todettu matkan varrella ja niitä on korjattu.

Tarkoittaako tämä, että me a) puramme kaikki koulut jatkossa, joissa jotain ongelmia ilmenee ja jätämme korjaukset tekemättä b) jätämme muut koulut hoitamatta ja huolehtimatta c) velkaannutamme Kaarinan siihen pisteeseen, ettei meillä ole enää varaa ylläpitää palveluita, joita näissä rakennuksissa oli tarkoitus tuottaa vai d) laiminlyömmekö me muut palvelun tarvitsijat: vanhukset, sairaat, työttömät, huostaanotettavat lapset jne. Miten siis huolehdimme kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta ja talouden kestokyvystä, jotka on kirjattu myös lakiin?

Kaiken kukkuraksi uudisrakennukset eivät takaa terveellistä sisäilmaa ja etenkin rakennusvaiheen jälkeen ensimmäiset kaksi vuotta VOC-päästöt ovat yleensä mittavat. Sisäilmaongelmista oirehtivat eivät todennäköisesti pysty olemaan uusissa tiloissa. Eikä mikään takaa, että niihin ei tulisi jatkossa ongelmia. 

Väite, että virkamiehet ovat tahallisesti jättäneet väistötiloja tilaamatta, on myös erikoinen. 1200 kouluneliötä on korvattu 1400 parakkineliöllä! Tilat ovat osittain väärän kokoisia, koska tiloiksi on pyydetty pienryhmätiloja. Pienryhmätiloilla tarkoitettiin 16 oppilaan opetustilaa, mutta tätä ei tilaavalle osapuolelle ole tietojeni mukaan selvennetty. Ja siksi on jouduttu käyttämään väistötilana lisäksi myös Littoisten monitoimitaloa.

Tämä oli myös väärin toimittu. Parakit olivat huonoja, kylmiä ja äänekkäitä. Tämä palaute kuultiin ja väistötilaksi valittiin Monitoimitalo. Kun päätös oli tehty, tilalle olisi haluttu parakkeja.

Ja jälleen viimeaikoina on raportoitu parakkien teknisistä ongelmista. On todella vaikea enää pysyä perässä, haluttiinko ensisijaisesti lapset pois ongelmatiloista, lapset parakkeihin, lapset ylipäätään väistötiloihin vai jotain muuta? Mitä?

Valtuusto on nyt enemmistön turvin päättänyt edetä Hovirinnassa hankesuunnitelmavaiheeseen. Remontin yksityiskohdat suunnitellaan tarkemmin, ylä- ja alapohjan kunto tarkistetaan ja lisäksi jo korjattujen osien korjaustarpeet kartoitetaan hankesuunnitelmassa. Tämän pohjalta saadaan tarkka kustannusarvio. 

On selvää, että mikäli tämä summa nousee lähelle uudisrakennuksen kustannuksia, päätöstä on arvioitava uudelleen. Mutta siinä tapauksessa koko kouluverkon kokonaisuutta on tarkasteltava uudelleen ja mietittävä, mitä toimintoja on missäkin yksikössämme.

Muussa tapauksessa hanke käynnistyy suunnitelman pohjalta ja parhaimmillaan lapset pääsevät väistötiloista omaan korjattuun kouluunsa kesällä 2019. 

Pidän erittäin tärkeänä, että kaupunki panostaa tästä lähin aktiiviseen tiedottamiseen. Olen pyytänyt projektiseinän avaamista kaikelle Hovirinnan kouluun liittyvälle dokumentaatiolle ja uutisoinnille sekä sen riittävyyden arviointia säännöllisesti hallituksessa. 

Tiedotus ja vuorovaikutus ei kuitenkaan tarkoita käytöstapojen unohtamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Siellä haukutaan päättäjiä ja virkamiehiä mitä epämielyttävimmillä tavoilla. Valtuutettuja käsketään erota tehtävistään, mikäli korjaus ei onnistu. Päättäjiä haukutaan koulujen sisäisistä operatiivisista ratkaisuista ja mikä minusta on kaikkein pahinta, lapsia vedetään tähän taisteluun välikappaleiksi. Heidät otetaan kesken koulupäivän mielenosoituksiin ja lapsille luodaan pelkotiloja erinäisistä asioista koulussa ja väistötiloissa. 

Jokainen vanhempi tietää, että suurin osa lapsista suhtautuu asioihin ja muutoksiin valosasti, kun heitä siihen valmistellaan ja sparrataan. Aivan yhtälailla lapset saadaan pelkäämään ja suhtautumaan kauhulla uudenlaiseen arkeen, mikäli aikuiset heitä siihen ohjaavat. 

Toivonkin, että jokainen tähän vyyhtiin liittyvä aikuinen suhatutuu asiaan sen edellyttämällä vakavuudella. Se tarkoittaa ensisijaisesti lasten terveydestä huolehtimista muun muassa siirtämällä nopealla aikataululla kaikki pois ongelmatiloista. Se tarkoittaa asiallista vuoropuhelua ihmisten kesken. Se tarkoittaa aktiivista tiedotusta virkamiehiltä. Se tarkoitata huolellista perehtymistä ja ripeää päätöksentekoa luottamushenkilöiltä. Se tarkoittaa joustavuutta ja uusia toimintamalleja koululta. Se tarkoittaa käytöstapojen muistamista kaikissa tilanteissa, kaikilta. 

Olen iloinen siitä vanhempien palauteryöpystä, jota tämän kaiken keskellä olemme saaneet. Äännekkään vähemmistön takana on iso joukko vanhempia, jotka pitävät nopeaa väistöä tärkeimpänä asiana. Iso joukko vanhempia pitää peruskorjausta ihan kelpo ratkaisuna. Monet vanhemmat kantavat suurta huolta lasten pelkojen lietsomisesta. Ja todella iso joukko kuntalaisista on kiittänyt siitä, että Kaarinassa katsotaan yksityiskohtien lisäksi myös kokonaisuutta ja huolehditaan kaikkien kuntalaisten edusta ilman, että äänekkäimmin vaatimalla asiat vain tapahtuisivat - ilman faktaperusteluita. 

Ollaan siis aikuisia, ollaan asiallisia, ollaan kuitenkin aktiivisia, jotta lopputuloksesta tulisi hyvä, tai jopa erinomainen. 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Löydetty kaksi miljoonaa

Tiistai 7.11.2017 - Sanna

Kaarinan kaupunginhallitus on työstänyt budjettia vuodelle 2018 muutaman viikon varsin intensiivisesti. Käyttötaloudelle haasteita ovat lisänneet väistötilojen hankinta sekä Valkeavuoren yläkoululle että Hovirinnan kouluille. Investointipuolella samat haasteet ovat käsillä rakentamis- ja korjaamispäätösten muodossa.

Vuosi sitten Kokoomus esitti, että kilpailukykysopimuksen (kiky) johdosta henkilöstökuluihin voidaan budjetoida jopa 3 prosenttia vähemmän. Kaarinassa kiky huomioitiin vain yhden prosentin edestä – ja nostettiin veroa 0,5 yksikköä. Henkilöstökulujen toteutuma on kuluvana vuonna jäämässä lähes kolme prosenttia alle budjetoidun.

Kyseistä korjausta ei alun perin tehty vuoden 2018 talousarvioon, vaan arvioitu prosentin palkankorotuslisä lisättiin vuoden 2017 budjettiin, jolloin todellinen henkilöstökululisäys olisi ollut lähes 4 prosenttia. Kokoomus oli asiassa tarkkana ja hallituksessa budjettiin tehtiin lähes kahden miljoonan tekninen korjaus alaspäin, sillä henkilöstösivukulut pysyvät vuonna 2018 alhaalla. Tärkeää on huomata, että työntekijöille maksettava palkankorotusvara säilyi kuitenkin budjetissa 1,4 prosentissa, sillä kyse on sivukuluista!

Tämän kahden miljoonan ylijäämän halusimme pääosin kohdentaa eri puolueiden tuella sivistyspalveluihin. Kokoomus esitti kielivalinnaisuuksien ja tuntiresurssin lisäämistä peruskouluun yli 200 000 eurolla, SDP oppimateriaalimäärärahojen lisäystä ja Vihreät varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pitämistä ennallaan.  Näistäkin muutoksista huolimatta talousarvio on tällä hetkellä, ennen valtuustokäsittelyä ylijäämäinen.

Investointien osalta hallitus päätyi Valkeavuoren uudisrakentamiseen kokonaisuudessa, Hovirinnan mittavaan peruskorjaukseen, liikuntatilojen korvaamiseen uudella monitoimihallilla jne. Kokoomuksen esityksestä virastotalon remonttia maltillistetaan ainakin toistaiseksi muun muassa soteuudistuksen yksityiskohtia odotellessa. Hovirinnan rantasauna ja pengerrys toteutetaan, mutta haastavan investointiohjelman keskellä ei aivan kaikkia rantaan esitettyjä toiveita haluttu lähteä lähivuosille budjetoimaan.

Koulujen rakentamisesta ja korjauksesta edellytämme aktiivista viestimistä perheille ja muille sidosryhmille. Yrittäjyyden mahdollisuuksia ja lähipalveluiden saatavuutta haluamme edistää palveluseteleiden hyödyntämistä lisäämällä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Panostukset lapsiperheisiin ja sivistyspuolelle ovat sivistyspuolueelle ilo ja kunnia. Kilpailukykysopimuksesta on todellista hyötyä kuntien kustannusrakenteelle. Noususuhdanne parantaa kaupungin verotuottoja. Ja mikä parasta, yhteistyön henki tuntuisi puhaltavan kaarinalaisessa päätöksenteossa.

Tästä on mukava jatkaa kohti Suomen 100-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi muutama vuosi sitten päättämämme Kaarina-talo kirjastoineen aukeaa kaarinalaisten iloksi.

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Sivistys, Koulut

Kaarinan mallilla maaliin sisäilmaongelmissa

Keskiviikko 20.9.2017 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 20.9.2017

Sisäilmaongelmien puiminen jatkuu kaarinalaisissa päätöksentekoelimissä. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu kuntarajojemme sisäpuolelle, vaan samoissa teemoissa ollaan myös naapureissa, viimeisimpänä Sauvossa.

Koulujemme vanhempainyhdistykset ovat olleet asiassa varsin aktiivisia, hankkineet hirmuisen määrän tietoa, tilanneet homekoirat ja pyytäneet asiantuntijalausuntoja. He ovat myös pyrkineet keskustelemaan päättäjien ja virkamiesten kanssa useaan eri otteeseen.

Kaarinassa perustettiin koulurakentamisen ohjausryhmä, jossa jokaisella puolueella on edustus. Ohjausryhmän tehtävänä on selvittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, pallotella niitä poliittisten päättäjien kanssa ja lopulta sitten esittää kaupunginhallitukselle ja valtuustolle ratkaisu tai ratkaisuvaihtoehdot, jotka olisivat poliittisestikin hyväksyttävissä.

Ratkaisuvaihtoehtoja suunniteltaessa kannattaisi nyt kaikki osapuolet saada vielä nykyistäkin tiiviimmin ratkomaan asiaa yhdessä. Mikään ei estä ottamasta vanhempainyhdistysten edustajia työhön mukaan; heille kertynyt tieto ja osaaminen auttaisivat myös virkamiehiä eteenpäin.

Päätöksenteon tueksi ja kiireellisyysjärjestyksen päättämiseksi päättäjät tarvitsevat mahdollisimman selkeitä lähtötietoja esimerkiksi sisäilmailmoitusten lukumäärä viiden vuoden ajalta, sisäilmaongelmiin viittaavien sairastapausten esiintyvyys oppilasmäärään suhteutettuna kouluittain, henkilökunnan sairaspoissaoloprosentit, tehdyt korjaukset jne.

Kaikki haluavat varmistaa terveellisen ja turvallisen koulun lapsillemme, mutta kaikkia verovaroja emme voi suunnata vain yhteen kouluun, yhteen asiaan. Yhteistyössä voitaisiin miettiä luovia ratkaisuja väistötilojen osalta, uudenlaisia tapoja toteuttaa koulupäiviä sekä oppiaineita väistön aikana ja .

Miten laaja-alaisesti esimerkiksi liikuntaa voitaisiin harrastaa ympäri vuoden ulkona? Voitaisiinko opettajille ja koululaisille perheineen tehdä kysely, jossa tiedusteltaisiin halukkuutta ns. iltapäivävuoroon koulussa? Löytyisikö uudesta Kaarina-talosta tilaa joillekin opetusryhmille? Kuinka tiukkaan lapset ovat sidottuina Hovirintaan tai Valkeavuoreen vai voidaanko ryhmiä tilapäisesti myös joltain osin sekoittaa? Olisiko joltain osin kuljetuskustannukset muihin kouluihin pienemmät kuin väistötilat kaikelle opetukselle?

Näihin ja moniin muihin villeihinkin kysymyksiin ei pidä suoralta kädeltä vastata ei, vaan nyt prioriteettimme on terveellinen kouluympäristö. Se ei voi tarkoittaa yksi yhteen väistötiloja tai nykyisten rakenteiden ja toimintamallien säilymistä täysin ennallaan. Mutta se ei myöskään saa tarkoittaa näennäiskorjauksia, jotka osoittautuvat kahden vuoden sisällä turhiksi, toimimattomiksi ja vieläpä kalliiksi tai vakavan sairastumisen odottelua ennen kuin asioihin reagoidaan.

Löytyisikö Kaarinassa halua ja kykyä luoda kokonaan uudenlainen toimintamalli sisäilmaongelmien ilmetessä. Niin, että meidän toimintamalliamme haluttaisiin jatkossa käyttää muuallakin. Ja mikä parasta, lapsillamme olisi nyt ja tulevaisuudessa terveellinen, innovatiivinen ja joustava kouluympäristö. 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Sisäilmaongelmat

Kaarinalainen koulu vetovoimatekijäksi

Perjantai 18.8.2017 - Sanna

Kaarinassa on pohdittu päät puhki, miten selvitä monimutkaisista sisäilmaongelmista eri kouluissamme. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on keskusteluissa jäänyt se, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.

Tärkeä kehityskohde kouluissamme on viestintä, jota pitäisi kehittää yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen tahdissa; muutama Wilma-viesti vuodessa ei riitä. Koulun arjesta pitäisi viestiä aktiivisesti tai mieluiten proaktiivisesti.

Konkreettisena esimerkkinä ovat lukujärjestykset. Koululaiset Turussa saivat lukujärjestyksen ennen juhannusta, täällä Kaarinassa viikkoa ennen koulun alkua tai peräti koulun alkaessa. Perheiden arjen suunnittelu olisi helpompaa, kun edes päivien kesto olisi mahdollisimman ajoissa selvillä.

Kouluruokailusta puhutaan meillä liian vähän. Esimerkiksi Sodankylässä koulut päättivät hankkia kaiken mahdollisen lähituottajilta. Täällä ei ole tietoa, syökö lapseni brasilialaista lihaa, hollantilaisia kananmunia tai ulkomaisia kasviksia suomalaisten kasvisten, marjojen ja juuresten sesonkiaikaan.

Ruokailuun varataan kouluissa 15-20 minuuttia. Ruokatunti voisi olla nimensä mukaisesti yksi oppitunti, jonka aikana keskusteltaisiin ruuan alkuperästä, valmistuksesta, kulttuureista ja samalla opittaisiin keskustelu- ja pöytätapoja. Pöytätavat eivät kehity, jos ruoka pitää ahmia kiireellä hiljaa istuen.  

Liikunta on monelle ryhmälle keskitetty yhteen päivään viikossa, vaikka koululiikuntaa saisi olla tunti päivässä. Koulupäivä voisi päättyä liikuntaan, jolloin aikaa ei tarvitsisi aina varata suihkuun ym. Liikuntaa voisi sisällyttää myös muihin oppiaineisiin, lähtemällä säännöllisesti ilman sisäilmaongelmiakin lähimetsiin ja luontoon oppimaan eri aineita. Talvella taas luistinradan jäädytystä pakkasella ei pidä odottaa useita päiviä, vaan jää pitäisi saada käyttöön vuorokaudessa.

Kielten opiskelun aloitus mahdollisimman varhain edistää kielen oppimista. Kaarina ei ole mukana kokeilussa, jossa vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäiseltä luokalta. Tähän kannattaisi panostaa lukuvuotta 2018-2019 ajatellen ja lisäksi alakoulussa valittavia kieliä saisi olla muitakin kuin englanti ja ruotsi. Toki pienet yksiköt ovat monesti este valinnaisuudelle, kun halukkaita ei tule tarpeeksi. Voisivatko sähköiset kanavat olla tässä avuksi?

Koulujen fyysinen ympäristö on saatava kuntoon ja kaikille koululaisillemme turvallinen koulu, mutta samalla on ylläpidettävä keskustelua siitä, millaista haluamme kaarinalaisen perusopetuksen ja lapsiperheiden arjen olevan. Mukavaa, jos Suomessa olisi useampikin Kaarinan malli käytössä ja lapsiperheiden hyvä arki tunnettaisiin laajalti vetovoimatekijänä. 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Kiuas kuumana

Perjantai 24.3.2017 - Sanna

Vuonna 2010 ja 2011 olivat syntyvyydeltään ennätysvuosia. Tämä tarkoittaa melkoista painetta tänä ja ensi syksynä alakouluihin, kun ennätyssuuret ikäryhmät aloittavat koulutaipaleensa. Kaarinassa on pidetty periaatteena, että alkuluokat yksi ja kaksi ovat alle 25 oppilaan ryhmissä. Nyt tuosta periaatteesta ollaan joustamassa Littoisissa ja Valkeavuoressa. Tilan ahtaudesta se ei ainakaan Littoisissa kuulemani mukaan johdu.

Ryhmäkoko ei ole asiantuntijoiden mukaan ryhmän toimivuutta eniten määrittelevä tekijä. Siihen vaikuttavat myös ryhmän kokoonpano, esimerkiksi, onko luokalle integroitu paljon tukea tarvitsevia lapsia ja tietysti opettajan pedagogiset taidot. On kuitenkin selvää, että muutos esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen eskariryhmästä yhteen aikuiseen ja 28 luokkakaveriin on monelle lapselle melkoinen hyppy. Alkuluokilla opiskelutaidot voivat vielä olla hakusessa ja keskittyminen ei aivan suju. Alkuvuodet pitkälle kuitenkin määrittävät koko koulutaipaleen onnistumista.

Samaan aikaan Kaarina on päättänyt investoida muun muassa Hovirintaan varsin näyttävän miljoonan euron rantaravintolasauna -kompleksin ja alueelle on tulossa jatkossakin mittavia jatkoinvestointeja. On ymmärrettävää, että pienten lasten vanhemmat penäävät meiltä luottamushenkilöiltä vastauksia, miksi meillä on varaa miljoonasaunoihin, mutta koululuokat päästetään ylisuuriksi.

En osaa vastata kysymyksen, sillä miljoonasaunan rakentamista en ole kannattanut. Maltillinen uusi sauna- ja huoltorakennus voitaisiin rakentaa alle 400 000 eurolla. Ja vaikka investointeja ja käyttöpääomaa ei pidä verrata, kyllä kunnassa tehdään arvovalintoja, mihin panostamme ja mihin emme, ilman että mennään jälleen kuntalaisten kukkarolle. Lisäksi saunakompleksin ylläpito ei tule olemaan ilmaista. 

Kiuas käy siis varmasti kuumana ja lisää näitä keskusteluja on epäilemättä luvassa, kun lähtökohtaisesti jo suunnitteluvaiheessa liian pieni Valkeavuoren uusi koulu saavuttaa harjakorkeutensa. Lapsia joudutaan ohjaamaan muualle kuin lähikouluun, eskarissa ja naapurustossa rakennetut kaverisuhteet katkeavat ja koulumatkasta voi tulla pitkä ja yksinäinen. Tätäkään emme kokoomuksessa kannattaneet.

Vähintä, mitä nyt voimme edellyttää, on riittävä ja aktiivinen vuoropuhelu koulujen ja vanhempien välillä tilanteesta. Itse kaipaan vielä perusteluita sille, miksi 25 oppilaan rajasta ollaan luopumassa, vaikka uskon, että sivistyslautakunta on pyrkinyt löytämään asiaan vähiten huonon ratkaisun. Myös vanhempien ja vanhempainyhdistysten kannattaa nyt aktiivisesti avata keskustelua. Pidetään kiuas kuumana ja lapsiperheiden asiat esillä, sillä lapsissa on tulevaisuutemme. 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Tupsulakkeja Turkuun

Tiistai 21.3.2017 - Sanna

Diplomi-insinöörikoulutuksen lisääminen Turussa on herättänyt runsasta keskustelua ja asiaa on myös erikseen selvitetty. Syksyllä Turussa käynnistyy konetekniikan DI-koulutus eli insinööreistä koulutetaan diplomi-insinöörejä Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopistojen yhteistyönä.

Positiivisen rakennemuutoksen vuoksi tehdyssä koulutusselvityksessä selvitysasiamies ei kuitenkaan esittäne omaa DI-koulutusta Turun yliopistolle. Esillä ovat olleet kone- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmat, joita jo opetetaan muissa teknillisissä yliopistoissamme.

Valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereelta vuonna 2002. Kesä- ja lopputyöpaikan hankkiminen vaati varsin vahvaa panostusta itseltä, sillä valmista yrityskontaktiverkostoa ei Turun seudulla ollut, toisin kuin harjoitustöiden jäljiltä Tampereella. Lähetin tuolloin vielä käytössä olleita paperisia hakemuksia 40 kappaletta, jotka johtivat neljään kesätyötarjoukseen. Valitsin Wärtsilän moottoritehtaan, jossa lähes koko silloinen johto oli Tampereelta valmistuneita diplomi-insinöörejä.

Kokemukseni kuvaa lähinnä sitä, että opiskelijan on vaikeampi sijoittua lähes 200 kilometrin päähän opiskelupaikastaan töihin. Toisaalta yritysten luontainen yhteistyö kauempana sijaitsevaan yliopistoyksikköön jää vähäiseksi. Yhteistä vuoropuhelua ei pääse syntymään, vaikka Otaniemen, Lappeenrannan ja Tampereen vararehtorit niin maalailivat (tammikuu TS). Yritykset eivät ryhdy etsimään yhteistä kehitys- ja verkostoitumispintaa etäyksiköistä.  

Turussa voitaisiin tehdä kokonaan uudenlainen koulutuskokeilu diplomi-insinöörien kouluttamiseksi. Kandivaihe hoidettaisiin pääosin ammattikorkeakoulun kautta. Tämän jälkeen maisterivaiheeseen siirtyvällä olisi mahdollisuus valita Åbo Akademin suuntautumisvaihtoehdoista tai Turun yliopiston DI-ohjelmista.

Turun yliopiston DI-ohjelmia lisättäisiin palvelemaan sekä soteuudistusta että maakunnallisia painopistealueitamme. Teollisuusyhteiskuntaan nojaavan tuotantotalouden diplomi-insinöörikoulutuksen sijaan mahdollista olisi hankkia palvelutalouden DI-koulutus. Siihen voitaisiin yhdistää kauppakorkean talouspuolen ohella suuntautumisvaihtoehtona terveys- ja sosiaalipuolta, siten että valmistuvan olisi mahdollisuus työllistyä myös tulevien soteorganisaatioiden johtotehtäviin.

Laivanrakennuksen diplomi-insinöörikoulutus voitaisiin varsin perustelluin syin siirtää Otaniemestä Turkuun, insinöörikoulutus täältä jo löytyykin. Lisäksi koulutusohjelmissa kannattaisi huomioida  logistiikkaosaaminen, IT- ja elintarviketeknologia sekä bioteknologia, jotka ovat olleet jo pitkään tärkeitä tukijalkoja Varsinais-Suomelle. Niiden koulutusohjelmien, joita jo muuallakin tarjotaan, ei kannattane niinkään Turun yliopiston omana ohjelmana tavoitella.

Varsinais-Suomen on nyt päämäärätietoisesti ajettava diplomi-insinöörikoulutuksen lisäämistä täällä. Tämä on tuhannen taalan paikka Varsinais-Suomelle, jossa aina on kärsitty teknisen koulutuksen vajeesta. ”Sivukonttoreiden” kautta tekninen osaaminen ei tänne institutionalisoidu. On luonnollista, että olemassa olevat korkeakouluyksiköt tätä vastustavat, sillä vaarana on opetuksen supistuminen niissä. Vaikka Suomella ei ole varaa jokaiseen kylään perustaa korkeakouluja ja keskittämisellä saadaan skaalaetuja, Turun koulutus ei olisi mikään tyhjästä rakennettu yksikkö.

Turun yliopistossa on vahva matematiikan-, fysiikan-, kemian- ja tietojärjestelmätieteiden opetus ja tutkimuspohja. Ne voivat tarjota jopa vankemman tieteellisen pohjan kuin vahvasti soveltavaan tutkimukseen nojautuva erillisyksikkö kuten esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto on. 

Avainsanat: Oikea osaaminen, DI-koulutus, Varsinais-Suomi, Korkeakoulu

Tupsulakkeja tarvitaan Turussa lisää

Tiistai 14.2.2017 - Sanna

Diplomi-insinöörikoulutuksen lisääminen Turussa on herättänyt runsasta keskustelua erityisesti varsinaissuomalaisissa medioissa, mistä pääosa on ollut Turun osalta myönteistä - ja hyvä niin.

Valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereelta vuonna 2002. Kesä- ja lopputyöpaikan hankkiminen vaati varsin vahvaa panostusta itseltä, sillä valmista yrityskontaktiverkostoa ei Turun seudulla ollut, toisin kuin harjoitustöiden jäljiltä Tampereella. Lähetin tuolloin vielä käytössä olleita paperisia hakemuksia 40 kappaletta, jotka johtivat neljään kesätyötarjoukseen. 

Kokemukseni kuvaa lähinnä sitä, että opiskelijan on vaikeampi sijoittua lähes 200 kilometrin päähän opiskelupaikastaan töihin kuin opiskelupaikkakunnalle. Toisaalta yritysten luontainen yhteistyö kauempana sijaitsevaan yksikköön jää vähäiseksi. Yhteistä vuoropuhelua ei pääse syntymään, vaikka Otaniemen, Lappeenrannan ja Tampereen vararehtorit niin Turun Sanomissa tammikuussa maalailivat.

Turussa voitaisiin tehdä kokonaan uudenlainen koulutuskokeilu diplomi-insinöörien kouluttamiseksi. Kandivaihe hoidettaisiin pääosin ammattikorkeakoulun kautta. Tämän jälkeen maisterivaiheeseen siirtyvällä olisi mahdollisuus valita Åbo Akademin suuntautumisvaihtoehdoista tai Turun yliopiston DI-ohjelmista. Jo nyt opetusministeriö on linjannut, että ammattikorkeakoulut voisivat myydä opintojaksoja yliopistoille. 

Turun yliopiston DI-ohjelmia lisättäisiin palvelemaan sekä soteuudistusta että maakunnallisia painopistealueitamme. Jo osittain katoamassa olevaan teollisuusyhteiskuntaan nojaavan tuotantotalouden diplomi-insinöörikoulutuksen sijaan mahdollista olisi hankkia palvelutalouden DI-koulutus, jossa kauppakorkean tuottama talous- ja markkinointiosaaminen olisi avainroolissa. 

Yhtenä ohjelmavaihtoehtona voitaisiin nähdä myös terveys- ja sosiaalipuolen johtamiskoulutus siten että valmistuvan olisi mahdollisuus työllistyä myös tulevien soteorganisaatioiden johtotehtäviin.

Laivanrakennuksen diplomi-insinöörikoulutus voitaisiin varsin perustelluin syin siirtää Otaniemestä Turkuun, laivanrakennuksen insinöörikoulutus täältä jo löytyykin. Lisäksi koulutusohjelmissa kannattaisi huomioida ainakin logistiikkaosaaminen, IT- ja elintarviketeknologia sekä bioteknologia, jotka ovat olleet jo pitkään tärkeitä tukijalkoja Varsinais-Suomelle.

Varsinais-Suomen on nyt päämäärätietoisesti ajettava diplomi-insinöörikoulutuksen lisäämistä täällä. On luonnollista, että olemassa olevat korkeakouluyksiköt tätä vastustavat, sillä vaarana on opetuksen supistuminen niissä. Vaikka Suomella ei ole varaa jokaiseen kylään perustaa korkeakouluja ja keskittämisellä saadaan skaalaetuja, Turun koulutus ei olisi mikään tyhjästä rakennettu yksikkö.

Turun yliopistossa on vahva matematiikan-, fysiikan-, kemian- ja tietojärjestelmätieteiden opetus ja tutkimuspohja. Ne voivat tarjota jopa vankemman tieteellisen pohjan kuin vahvasti soveltavaan tutkimukseen nojautuva erillisyksikkö kuten esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto on. Insinöörikoulutuksella on Turussa maineikkaat perinteet ja onhan Åbo Akademista ja Turun yliopistosta jo joitakin kymmeniä tupsulakkeja valmistunut. Yksikään diplomi-insinööri ei työurastaan selviä ymmärtämättä talouden perusteita tai myynnin merkitystä. Siksi tiivis yhteistyö Turun yliopistoon kuuluvan kauppakorkeakoulun kanssa tarjoaisi valmistuville hyvän osaamispohjan. 

Toivottavasti tupsulakkiopiskelijoita nähdään Turun katukuvassa jatkossa muutenkin kuin keväisin, Saaristolaivuritutkinnon yhteydessä. 

Avainsanat: Koulutuspolitiikka, Oikea osaaminen, Yrittäminen, Turku, Varsinais-Suomi

Sivistyksellä populismia vastaan

Torstai 10.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julakistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 10.11.2016

Erinäiset ”jytkyt” Euroopassa ja viimeisimpänä Yhdysvalloissa herättävät ihmetystä ja päivittelyä. Tuntuu, että siinä missä me kiihkeästi hämmästelemme ilmiötä Britanniassa tai Yhdysvalloissa, emme näe malkaa omassa silmässä, samaa ilmiötä omalla takapihalla.

Ihan täällä Suomessa on paljon yhden maahanmuuttovastaisen puolueen kannatusta laajempi muukalaisvihamielisyys. Meillä epäillään EU:ta ja haudotaan Finxitiä. Meillä osa haluaa sulkea rajat ja silmänsä globalisaatiolta. Meillä kerrotaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Meillä on paljon valtaa siellä, missä ei ole mitään vastuuta.

Vielä on vaikea nähdä, millaisen aikakauden keskellä me maailmassa nyt elämme, miten tämä aikakausi tästä etenee ja aikanaan päättyy. On kuitenkin täysin selvää, että kyse ei ole yksittäisen maan sivistymättömyydestä. Ja juuri sivistyksestä huolehtiminen on ainoa keinomme, jos kannamme huolta populismista.

Jotta jokainen tulisi yhteiskunnassa kuulluksi ja nähdyksi, kuten Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa, tärkein työkalumme on koulu ja koulutus. Suomessa on uskallettava siirtää lisää munia siihen koriin, josta ehkä olisi helppo leikata. Mutta samalla on pidettävä pää kylmänä siinä, että pelkkä koulutus ei vielä takaa sivistystä.

Sivistyksen lisäämisestä on tehtävä kansallinen kärkihanke tai muuten saatamme joutua ikävän kysymyksen äärelle, millainen asema tulevaisuudessa on avoimella ja vapaalla demokratialla. Vihapuhetta, yksinkertaisia totuuksia tai muiden typeryyttä ei nyt auta ihmetellä. 

Avainsanat: USA vaalit, Populismi, Koulutus, Sivistys, Nimby

Avointa dataa

Torstai 19.5.2016 - Sanna

Kirjoitus julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Meitä suomalaisia on reilut viisi miljoonaa. Me kilpailemme globaaleilla markkinoilla osaamisellamme, emme hinnalla. Siksi niin iso osa nuorista halutaan saattaa mahdollisimman korkean koulutusputken läpi. 

Olen usein miettinyt, että miksi emme saman tein muuttaisi koko koulutuslogiikkaamme avoimeksi. Suomessahan kaikki koulut ja korkeakoulut ovat julkisin varoin rahoitettuja. Miksi niiden synnyttämät aineistot eivät voisi siten olla kaikkien saatavilla?

Maria Lassila-Merisalo ja Sinikka Luokkanen kirjoittavat Helsingin Sanomien Vieraskynässä 16.5. että ammattikorkeakouluille pitäisi saada oma julkaisufoorumi. Olisin valmis viemään idean huomattavasti pidemmälle, sillä suomalaiselle lukijalle, yrittäjälle, poliitikolle, opsikelijalle tai työntekijälle ei ole merkityksellistä, onko tieto tuotettu ammattikorkeassa, yliopistossa tai peruskoulussa, mikäli tieto on relevanttia.

Opetusministeriö voisi polkaista käyntiin portaalin rakentamisen, jonne oletetaan kaikkien suomalaisten julkisten opinahjojen toimittavan materiaalia: opetusmateriaaleja, tutkielmia, graduja, lisensiaattitöitä ja väitöskirjoja. Opetusministeriö voisi samalla tarjota kanavan opetuksen lähettämiseen livenä ja jopa tallenteiden tarjoamiseen. 

Normaalit tekijänoikeudet olisivat tietysti voimassa eli materiaalia saisi vapaasti lukea tai katsoa, mutta sen lataaminen, käyttäminen tai jatkojalostaminen edellyttäisi luvan pyytämistä sen tekijältä. Portaalissa olisi mahdollisuus myös lahjoittaa tekijälle haluamansa summa.

Yksityiset koulutus- ja valmennusyritykset joutuisivat maksamaan tietyn summan, mikäli haluaisivat tuoda omia materaalejaan portaaliin. Yksityisten tuottamat materiaalit voisivat olla myös käyttäjille maksullisia. Julkisesti tuotettu materiaali olisi kaikkien saatavilla ilmaiseksi, koska niiden tuottaminen on kustannettu verovaroin.  

Järkyttävää, sanoisivat monet. Mutta miksi? Kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus kehittyä ja sivistää itseään ajasta ja paikasta riippumatta. Välivuodelle jäänyt opiskelija voisi opiskella jo ensimmäisen vuoden aineistoa ja suorittaa tentit tutkinto-opiskelijaksi päästyään. Tutkinnot myönnettäisiin vain opinto-oikeuden saaneille. Tosin, opiskelijaksi pääsisi ylioppilastodistuksella, ei pääsykokeilla. Koska aineisto olisi aina saatavilla, opinnot alkaisivat perinteisen syksyn ohella vaikka neljä kertaa vuodessa. 

Mikä parasta, kuka tahansa meistä matti- ja maijameikäläisistä voisi halutessaan opiskella esimerkiksi ranskan kieltä tai tutustua helposti oman alan uusimpaan tutkimukseen ja näin päivittää omat tietonsa. Hyötyisivät niin työntekijät kuin työnantajat. 

En näe, että näinä avoimen datan aikoina tästä toimintamallista juuri olisi haittaa. Opettajat ja yritykset voisivat tarjota materiaalisensa oheen maksullista yksityis- tai ryhmäopetusta etäyhteyksien avulla. Osaamistaso nousisi, joku joskus saattaisi lukeakin suurella vaivalla tehdyn tutkimuksen, opintoajat lyhenisivät, innovaatiot yrityksissä lisääntyisivät ja Suomesta tulisi jälleen Pisa-menestykseen verrattava tiedon kärkimaa, jota kaikki kävisivät benchmarkkaamassa. 

Kuinka monta kertaa on todettava, että 2000-luvulla tieto on yhä valtaa, mutta vain jaettuna. Toimisiko tällainen ratkaisu tiedon jakamiseen ja osaamisen kehittämiseen täällä Pohjolassa?

Avainsanat: Koulutus, Sivisty, Korkeakoulut, Oikea osaaminen

Lapset mukaan yhteiskuntasopimukseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Sanna Vauranoja

Suomi hidastaa kohti heinäkuun helteitä ja kesälomia. Kevät on käyty vaaleja ja niiden tuloksena saatu uusi hallitus. Hallitusohjelman keskiössä on talous, joka luonnollisesti on Suomessa saatava tervehtymään.

Itse vaalikentillä kiertäneenä on todettava, että ihmisiä ei juuri koskaan tuntunut huolettavan lapsiemme tulevaisuus. Kuumia puheenaiheita olivat ennen muuta aikuisten etuisuuksien säilyttäminen erityisesti eläkkeinä ja maahanmuuton torjuminen.

On surullista, miten pitkälti Suomessa ajattelumallit, lainsäädäntö ja päätöksenteko lähtevät nimenomaan aikuisten oikeuksista. Tästä erinomaisena esimerkkinä on sijaisvanhemmuus. Toisin kuin läntisissä sivistysvaltioissa, Suomessa lapsen palautusta biologisille vanhemmilleen yritetään vuodesta ja kerrasta toiseen. Ruotsissa sijoitus muuttuu kahden vuoden kuluttua pysyväksi. Onko aidosti lapsen etu, jos vuosia asuu sijaisperheessä ja tämän jälkeen palautetaan biologiseen kotiinsa, pahimmillaan päivän varoitusajalla? Kuinka monta mahdollisuutta yhteiskunta haluaa tarjota vanhemmuusharjoittelulle lapsen kustannuksella?

Homekoulut kuvastavat Suomen tilaa sivistysvaltiona. Koulu- ja päiväkotikannasta selkeästi yli puolessa kärsitään sisäilmaongelmista. Koska lapset eivät mene lakkoon, eivätkä juuri jää edes sairaslomalle, koulujen seinät maalataan ja todetaan, että ongelmat on nyt korjattu. Kukaan ei vaivaudu laskemaan, millaisia välillisiä terveyskustannuksia syntyy, kun lapset altistetaan pienestä pitäen homeille ja sisäilmaongelmille.

Turun Sanomat (1.7.) kirjoitti päihdeäitien onnistuneesta hoidosta. Jutussa kerrottiin miten tärkeää on, ettei hoidettavaa äiti loppuelämänsä ajan kadu hoitoon tuloaan. Kuka silloin katuu loppuelämänsä, jos lapsen annetaan jo kohtuun vaurioitua äidin päihteidenkäytön seurauksena?

Lapsiemme tulevaisuutta ei niinkään uhkaa tuloerojen kasvu vaan sivistyserojen kasvu. Kaikille ilmainen koulutusjärjestelmämme on rakennettu juuri näiden sivistyserojen ehkäisemiseksi. Koulutusjärjestelmää on rohkeasti uudistettava vastaamaan muuttuvan maailman vaatimuksia, ei niinkään leikkaamalla vaan luopumalla vanhentuneesta ja tarttumalla uusiin mahdollisuuksiin.

Pärjääkö maailmassa ja maailmalla parhaiten ”pakkokielen” vai mahdollisimman varhain aloitetun, monipuolisen kielitaidon turvin? Onko peruskoulussa tärkeää oppia nuoren tunnistamaan oppiaineet, joissa hän ei ollut erityisen hyvä vai säännönmukaisesti löytämään omat vahvuutensa, joiden varaan voi alkaa rakentamaan tulevaisuutta ja toimeentuloa? Peruskoulutodistuksen lisäksi jokaisen pitäisi saada koulusta mukaansa ”taitosalkku”, yksi A4, jossa kuvaillaan nuoren vahvuuksia ja taitoja opettajan, luokkakavereiden ja nuoren itsensä arvioimana.

Tuntuisi hyvältä, jos yhteiskuntasopimukseen voisimme sisällyttää myös lasten oikeuksien turvaamisen. Lapsilta ei pidä leikata yhtään lisää. Minusta kesäloma antaa hyvän hetken meille aikuisille pysähtyä miettimään, varmistammeko me vain itsekkäästi omia saavutettuja etujamme vai rakennammeko me parasta mahdollista tulevaisuutta lapsille ja lastenlapsillemme?

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.7.

Avainsanat: Lapset, Hyvä arki, Koulutus, Uusi tapa

Opintotukiuudistus

Sunnuntai 12.4.2015 - Sanna Vauranoja

Istuin syksyllä 1999 Prahassa eräässä mainiossa ravintolassa, kun ideoimme Erasmusopiskelijoiden kanssa uutta opintotukimallia. Mallissa olisi niin sanotusti lainapiikki auki ja osan lainasta saisi anteeksi, jos valmistuisi tavoiteajassa.

Onko nykyisen koulutusjärjestelmämme ideana, että mahdollisimman nopeasti hakeudutaan opintoihin, itselle vääriinkin, ja suoritetaan opinnot mahdollisimman nopeasti opintotuen varassa ilman työkokemusta. Työtä tekeviä nykymallissa rangaistaan tulorajoilla ja takautuvalla tukien takaisinperinnällä. 

Koulutusjärjestelmän tavoitteena on kaikille yksilöille tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja siten mahdollisuudet hankkia hyvä ammatti ja toimeentulo. Yhteiskunnan tavoitteena on saada osaavaa työvoimaa työmarkkinoille mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti. Yhteiskunnan tekemänä investointina kesken jääneet opinnot, työttömyyteen johtavat tai venähtäneet opinnot eivät ole tavoiteltavia. Tarkoituksena on siis lisätä väestön sivistystä ja osaamista, mutta koulutus sinänsä ei ole itseisarvo – vai onko.

Osaaminen on koulutusta laajempi käsite, missä yhteiskunnan koulutuspanokset muuttuvat sivistykseksi, kilpailukyvyksi, innovaatioiksi ja tuotoksiksi, joista saadaan toimeentuloa ja vaurautta.

”Prahan” mallissa olisi opintolainalla perusosa ja lisäosa. Perusosa vastaisi nykyistä opintorahaa ja mahdollisesti asumistukea yhteensä, lisäosalla voisi olla jokin yläraja, kuten nykyisellä opintolainallakin on nykyisessä mallissa. Perusosa olisi korotonta ja mikäli valmistuisi tutkinnolle annetussa tavoiteajassa, perusosan laina annettaisiin anteeksi. Tavoiteajan alittaminen voitaisiin edelleen palkita lisäosan osalta. Viivästyminen opinnoissa pienentäisi perusosan mitätöintiä portaittain, mutta korkoa tästä summasta ei joutuisi maksamaan. Maksettavaksi tuleva perusosa voisi kuitenkin olla verovähennyskelpoista ainakin osittain valmistumisen jälkeen. Lisäosa toimisi kuten nykyinen opintolainakin.

Malliin sisältyisi muutamia erittäin tärkeitä uudistuksia. Ensinnäkin, mitään tulorajoja ei enää olisi. Toisekseen, perusosaa olisi mahdollista käyttää opintojen aikana myös esimerkiksi kesällä, mutta perusosakuukaudet yhteensä olisi rajoitetut, kuten nykyisinkin. Tämä mahdollistaisi myös joidenkin palkattomien harjoittelujaksojen tekemisen opintojen aikana työkokemuksen kartuttamiseksi. Kolmas parannus olisi perusosan korotus perheellisille. Työnantajien kannalta opiskeluaikana saadut lapset olisivat positiivinen asia, jota kannattaisi yhteiskunnan tukea.

Mallissa pitäisi vielä miettiä, miten useamman tutkinnon tekeminen olisi mahdollista. Olisiko toiseen tutkintoon perusosa puolet ja kolmanteen kolmasosan ensimmäisen tutkinnon summasta. Entä, miten ratkaistaisiin opintosuuntien vaihtajien tilanne? Piikki voisi olla henkilökohtainen ja käytetyt kuukauden kuluttaisivat omaa pottia.

Lopuksi tietysti herää kysymys, miksi tällainen muutos, joka ei käytännössä muuttaisi mitään tavoiteajassa valmistuvien osalta. Ja valmistumattomien ikiopiskelijoiden tilannetta se entisestään hankaloittaisi. Palataan alun tavoitteisiin. Yhteiskunnan tavoitteena on saada osaamista työmarkkinoiden käyttöön mahdollisimman nopeasti kohtuullisilla kustannuksilla.

Tämä malli motivoisi varmasti ja edesauttaisi todennäköisesti nuoria ottamaan itse vastuuta tuloksistaan lainamallin muodossa. Suomalainen opintotukimalli on vertaansa vailla maailmalla. Näillä muutoksilla opintotukea voitaisiin kehittää suuntaan, jossa opiskelijaa suoraan palkitaan tavoitteellisesta toiminnasta. Tärkeää on myös, että opiskelijaa ei työnteosta rangaista kuten nyt tapahtuu. Malli voisi toimia ainakin siirtymäajalla ennen kuin yhteiskuntamme on valmis perustuloon, jolla myös opintotuet korvattaisiin. 

Avainsanat: Koulutus, Oikea osaaminen, Opintotuki, Perustulo, Uusi tapa

Totta toinen puoli

Torstai 22.1.2015 - Sanna Vauranoja

Käy lukemassa Uuden Suomen Puheenvuoroista ajatuksiani Keskustan eduskuntaryhmän ohjelmajulistuksesta. Kirjoitus on julkaistu myös Puheenvuoron Poiminnoissa 22.1.2015.

Avainsanat: Keskusta, Hajauttaminen, Elinkeinorakenne, Koulutus, Maakunnat

Lisää tiedettä tiedeyliopistoihin

Maanantai 8.9.2014 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa lyhyempänä versiona 7.9. ja Uuden Suomen Puheenvuorossa 8.9.2014

Budjettia laadittaessa on keskusteltu tutkimus- ja innovaatiorahoituksen leikkauksista. Samaan aikaan yliopistot painivat rahoituspohjansa kanssa ja odotukset tieteellisen tason ja arvostuksen noususta ovat korkealla. Riitta Konkola ja Tuire Ranta-Meyer taas toivovat ammattikorkeakoulujen roolin vahvistamista (HS 1.9.).

Osallistuin tutkijana Tekesrahoitteiseen tutkimushankkeeseen, jonka keskiössä oli yritysten kanssa tehtävä casetutkimus. Projektille oli rahoitus kolmeksi vuodeksi ja se toteutettiin neljän eri tiedeyliopiston yhteistyönä.

Ilman vankkaa tieteellistä tutkimusasetelmaa, casetutkimukset voivat päätyä pikemmin yrityskonsultoinniksi kuin tieteelliseksi tutkimukseksi. Yritystuelle ja toisaalta soveltavaan tutkimukseen on olemassa omat rahoitusvälineensä, jolloin tiedeyliopistoissa tehtävissä tutkimushankkeissa tieteellisyys ei saisi jäädä lapsipuolen asemaan.

Mikäli Suomi haluaa nousta tieteellisessä osaamisessaan kohti maailman huippua, ei liene järkevää leikata tutkimuksen määrärahoja. Sen sijaan on mietittävä, miten rahat käytetään. Tuntuisikin mielekkäämmältä, että tarjolla olisi kaksivaiheista rahoitusta. Projektien valmisteluun olisi saatavilla väljemmillä kriteereillä rahoitusta puolesta vuodesta vuoteen, jolloin tutkimusasetelma hiotaan mahdollisimman valmiiksi ja etsitään sopivat yrityskumppanit.

Valmisteluvaiheesta vain parhaat ja lupaavimmat etenisivät varsinaiselle tutkimusjaksolle, jonka loppupäästä puolet ei kuluisi  seuraavan projektin rahoitushakemusten valmisteluun, vaan yksi projekti olisi mahdollista tehdä huolella loppuun. Tieteellistä tutkimushanketta voitaisiin edelleen jatkaa soveltavan tutkimusrahoituksen piirissä, johon osallistuisivat pikemmin ammattikorkeakoulut kuin tiedeyliopistot.

Rahoitusmallin ohella projektiosaamiseen on tutkimushankkeissa kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Myös tieteellinen tutkimus on projekti, jolla on alku ja loppu. Ei ole syytä luopua projektijohtamisen hyväksi havaituista periaatteista tieteelliseen sumuverhoon piiloutuen.

On hienoa, että meillä on varaa monipuolisiin tutkimustoiminnan rahoitustyökaluihin. Suomi pienenä maana ja kansana pärjää kuitenkin vain laadulla, ei määrällä, joten on syytä huolellisesti miettiä, mitkä koulutus- ja tutkimusrakenteistamme ovat päällekkäisiä ja miten niitä voitaisiin edelleen kehittää sekä tieteelliset että työelämän tarpeet täyttäen.

Avainsanat: Tiede, Tutkimus, Koulutus, Budjetti

Onko sinulla laskupäätä?

Torstai 28.8.2014 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 28.2.2014

Kuinka monelle tytölle ja ehkä pojallekin on joskus kouluvuosina tokaistu, että sinulla ei taida olla yhtään laskupäätä. Samoin monelle on kerrottu, että kielipäätä kyllä löytyy, mutta matematiikka, siitä ei tule mitään. Liian monet ovat uskoneet ja lakanneet sen enempää yrittämästä. Matematiikasta on selviydytty rimaa hipoen, koska tokaisu on ollut todellisuutta vahvempi omakuvan muokkaaja.

Kävin eilen tutustumassa opettajien koulutuslaitoksella Turun yliopistossa matematiikan opettajien opetukseen. Innostuin kovasti siitä 'hands on' meiningistä, joka opetuksessa selvästi nykyään vallitsee. Omakin lapsi osasi jo 5-vuotiaana vähennyslaskua, kun se muutettiin arkielämän yhtälöksi, jossa pikkuveljellä oli viisi nallekarkkia, joista hän söi kaksi. Montako jäi isosiskolle? Jos tämä olisi esitetty pelkkänä laskukaavana 5-2= ?, sen ratkaiseminen olisi ollut vaikeampaa viisivuotiaalle.

Yksi tärkeitä opetusvälineitä OKL:ssä on vanhanajan vaaka. Vaa'an eri puolille sai harjoituksessa lisätä tai vähentää nallehahmoja ja seurata, mihin vaaka kallistuu; milloin vaaka on tasapainossa, entä milloin se kallistuu?

Kaarinassa yläkoululaiset ottivat tänä syksynä käyttöönsä tabletit ja tavoitteena on siirtyä mahdollisimman pitkälti sähköisiin oppimateriaaleihin. Projekti on uraauurtava ja äärimmäisen mielenkiintoinen. Mutta opettajien koulutuksessa teknologian hyödyntäminen on vielä lasten kengissä. Vasta tänä syksynä opettajien opettajat ovat saaneet omat tabletit käyttöönsä. Itse taas näkisin mieluiten niin, että koko yliopistomaailma kulkisi kehityksen eturintamassa siirtymällä täysin sähköiseen opetukseen, erityisesti teknillisellä puolella. Näin ei todellakaan ole, vaikka 99% opiskelijoista omistaa kyllä tabletin tai kannettavan.

Teknologiaa hyödyntämällä matematiikan sovellettavuus nousisi nykyistä vielä paremmalle tasolle. Erilaiset pelit, joissa voisi menestyä yhtälöitä ratkomalla, motivoisivat tiettyä ryhmää. Ei haittaisi, vaikka välillä hyödynnettäisiin myös sukupuolieroja kiinnostuksen kohteissa. Tarjolla voisi olla vaikkapa shoppailupeli, jossa alennusmyynneissä harjoteltaisiin prosenttilaskua.

Minulle kenties onnekseni sanottiin lapsena, että laskupäätä löytyy. Tokkopa sitä oli yhtään keskivertoa enempää, mutta positiivinen kuva omasta osaamisesta ja oppimispotentiaalista siivitti valitsemaan pitkän matematiikan lukiossa ja lopulta päätymään teknilliselle yliopistolle. Minusta matematiikka on aina ollut älyttömän kivaa ja eilisen pohjalta entistä kirkkaammalta tuntuu se tosiasia, että matematiikka on äidinkielen ohella kaiken oppimisen, tieteen ja ihan tavallisen arkielämänkin perusraaka-ainetta.

Ohjelmointia ollaan ryhdytty tarjoamaan myös lapsille ns. koodikoulussa. Toivoisin, että tätä samaa hypeä rakennettaisiin matematiikan ympärille ja matematiikasta oppiaineena tulisi mediaseksikkäämpää. Matematiikkaa voitaisiin myös vahvemmin integroida eri oppiaineiden sisälle, koska se tosiaan on perustiede lähes kaikkeen: ohjelmointiin, biologiaan, kotitalouteen, fysiikkaan, maantietoon, yhteiskuntaoppiin ja jopa historiaan. Toivoisin, että matematiikan opinnoista yliopistossa tulisi haluttu pääaine ja matematiikan tunnille meneminen kuulostaisi yhtä hienolta kuin ranskan opiskelu.

Koulun lisäksi matematiikka on aivan erityisen keskeistä yhteiskuntatieteissä ja politiikassa. Soisin jokaisen kunta- ja eduskuntapäättäjän ymmärtävän peruslaskuyhtälöitä. Jos meillä on sata omenaa, emme voi antaa 110:tä omenaa. Perinteinen vaaka olisi kätevä havaintoväline myös poliitikoille. Milloin vaaka on tasapainossa tai milloin se kallistuu niin että se kohta keikahtaa nurin.

Toivottavasti tänä syksynä koulunsa aloittavista ekaluokkalaisita yksikään ei kuule tuomiota huonosta laskupäästä, sillä ihminen oppii ja osaa juuri niin paljon kuin itse uskoo pystyvänsä. Toivottavasti päättäjillä on perusyhtälöt hallussa, kun budjettiraameja ryhdytään ensi vuodelle laatimaan. Vaaka on saatava tasapainoon.

Avainsanat: Koulu, Koulutus, Matematiikka

Vanhemmat kirjoitukset »