Oma mielipide vai oma fakta?

Maanantai 20.3.2017 - Sanna

Huolestuneena kuuntelen kiihtyvää kritiikkiä soteuudistusta kohtaan. Ei sillä, etteikö uudistuksia saisi parannella kriittiselläkin arvioinnilla. Vaaralliseksi se menee, kun asiantuntijoilla menevät mielipiteet ja faktat sekaisin.

Valinnanvapaus on nyt nostettu tikun nokkaan ja etenkin oppositiopuolueet kritisoivat sitä kiihkeästi, toki lähestyvien kuntavaalien siivittämänä. 

Ensimmäinen huolestuttava hokema, jota jopa arvossa pitämäni HUS:in asiantuntija hiljan viljeli, on, että yksityinen ei koskaan tuota palveluita yhtä halvalla kuin julkinen. Tämä varsin vääristynyt ja vailla tutkimuspohjaa oleva mielipide perustuu ajatukseen, jossa palveluiden tuottamiselle on olemassa jokin yksi yleispätevä hinta Z. Hinnalla Z palvelun tekee julkinen ja sen päälle sitten yksityinen laittaa voittonsa.

Tosiasiassa kuitenkin palveluiden tuotantokustannukset rakentuvat täysin heterogeenisesti riippuen tiloista, laitteista, tietojärjestelmistä ja tekijöistä. Ennen kaikkea siihen vaikuttavat johtamismenetelmät: onko tuottavuus lähtökohta vai saavuttamaton tavoite. Palveluiden tuotantokustannus siis todellisuudessa vaihtelee välillä X-Z. Jos julkinen tuottaa palvelun hinnalla Z, yksityinen ohjautuu toisin ja tuottaakin saman tasoisen palvelun hinnalla Z-20%. Vaikka tuohon summaan laittaa vielä 10% voittoa, ollaan silti vielä huomattavasti alle julkisen hinnan Z.

Toinen hokema on suuryritykset, jotka riistävät rahat ja mummot sekä vievät varat ulkomaille. Tämä on tietysti vasemmiston lempiaiheita. Keskiviikon puoluepäivässä Ylellä puheenjohtaja Rinne arvioi näitä sotealan ”ryöväreitä” olevan 200 noin. Todellisuudessa siis sotealan yrityksiä on reilut 18 000 kappaletta ja vajaat 18 000 niistä työllistää alle 10 henkilöä. Sotealan pienyrittäjänä on kieltämättä hupaisaa kuunnella tätä päivittäistä yrittäjän mollaamista valtakunnan ylätasolta, kun arkitodellisuus on aivan jotain muuta kuin rahansiirtoa Caymansaarille.

Kolmas hokema liittyy kustannushyötyihin. Oppositio väittää, ettei haluttuja kustannussäästöjä synny, koska valinnanvapaus tulee niin kalliiksi. Mikäli valinnanvapaus lyhentää jonoja, edistää kokonaisvaltaista asiakkaan palvelemista ja vieläpä auttaa organisaatioita erikoistumaan, uskallan uskoa, että kokonaissäästöä syntyy. Sitä ei tietenkään kannata odottaa heti ensimmäisenä vuonna ja kokonaissäästönä pitää nähdä myös välilliset kustannukset, joita syntyy esimerkiksi lonkkavikaisen odotellessa työkyvyttömänä leikkausta kotona.   

Huomiota voi uudistuksesta puhuttaessa kiinnittää myös uudistuksen terminologiaan. Jatkuvasti puhumme potilaasta, mutta aivan ensiksi on opittava puhumaan asiakkaista. Tänä päivänä yksityisellä sektorilla ei asioi juurikaan potilaita vaan asiakkaita. Eivät sosiaalipuolen asiakkaatkaan ole potilaita vai onko 90-vuotias vanhus, joka ei voi enää asua kotona, potilas?

Valinnanvapaudesta kiisteltäessä vähemmälle huomiolle on jäänyt soteuudistuksen taustalla oleva maakuntamalli. Hiihtolomalla vieraillessani Kainuussa, oli helppo ymmärtää, että Kainuun kokoisella maakunnalla ei voi eikä pidä olla saman tasoisia palveluita kuin vaikkapa täällä Varsinais-Suomessa. Jos tavoittelemme yhdenvertaisia palveluita sinne ja tänne, on selvää, että enemmistön palvelutaso laskee, vähemmistön kenties vähän nousee. Valinnanvapaus on parhaimmillaan, mitä isompi on väestöpohja.

Sosialistiseen maailmankuvaan liittyy vahvasti ajatus siitä, että valtio, virkamies, joku muu tietää parhaiten mikä minulle sopii tai olisi parasta. Valinnanvapaus ei tähän maailmankuvaan istu, sillä siinä aikuiset ihmiset aivan itse pääsisivät vaikuttamaan omaan palveluratkaisuunsa, hyvinvointiinsa ja siihen liittyviin valintoihin. Virkamies ei enää toimisikaan vallan kahvassa samalla tavalla kertomassa, että nyt seisot jonossa ja odotat kiltisti. Julkinen sektori joutuukin muuttamaan omaa ajattelutapaansa, jossa potilas muuttuu asiakkaaksi, asiakasta palvellaan ja neuvotaan, palvelut tehdään heti. Ja jos ei tehdä, asiakas voi valita palvelutarjoajan, jossa palvelun saa nopeammin.

Tästäkin uudistuksesta puhuttaessa kannattaa muistaa Erkki Liikasen viisaat sanat: ”jokaisella voi olla oma mielipide, mutta ei omia faktoja”. Erityisen tärkeää tämän muistaminen on asiantuntijoille. Johtava virkamies ei voi esittää mielipiteitä faktoina!

Kalleinta olisi nyt vetää hätäjarrusta ja jättää uudistus tekemättä. Jos tätä ei nyt tehdä, olemme epäonnistuneet surkeasti! Me todellakin olemme sen nyt seuraaville sukupolville velkaa. Tämä malli ei ole täydellinen, mutta olemassa olevaa on helpompi korjata. Jos jäämme suunnittelupöydälle, mitään hyötyjä ei varmuudella saavuteta. 

Avainsanat: Sote, Valinnanvapaus, Hallitus, Oppositio, Populismi

Viisautta ja vastuullisuutta

Keskiviikko 9.9.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Uuden Suomen Puheenvuorossa

Yhteiskuntasopimuksen tilalle saimme eilen kauan kaivatun, äärimmäisen välttämättömän uudistusesityksen. Työntekijäliitot ovat ennalta arvaten älähtäneet lähes kaikesta siinä esitetystä, paitsi tietysti muutosturvasta. 

Sen lisäksi, että käsillä on Suomen talouden kohtalonhetket, on myös käsillä hetki, joka määrittää ay-liikkeen tulevaisuuden. Toimimalla nyt viisaasti, vastuullisesti ja kestävällä tavalla, ay-liikkeellä on edessään hyvä tulevaisuus. 

Sen sijaan uhkailemalla, hokemalla 70-luvulla keksittyjä mantroja ja vastustamalla vääjäämätöntä muutosta, ay-liike asemoi itsensä osaksi Suomen historiaa. 

Merkittävä osa suomalaisesta työväestä on koulunsa käynyt. Moni ymmärtää tilanteen vakavuuden ja seuraukset, jos Suomea ei saada jaloilleen. Suuri osa työntekijöistä ymmärtää mikrotason yhteyden makrotasoon: jos minun työnantajani ei pärjää markkinoilla, työpaikkaakaan ei enää ole. Jos työpaikkoja ei yrityksissä ole, ei tule verotuloja, eikä siten saada julkisen sektorin menojakaan maksettua. Ei siis kyetä maksamaan eläkkeitä, työttömyyskorvauksia, kouluja, terveydenhuoltoa, eikä mitään muutakaan. 

Moni, arvaamattoman moni, työntekijä toivoo nyt, että liittojen "herratkin" sen vihdoin käsittäisivät. Uhkailemalla, vastustamalla ja lakkoilemalla jaossa on enää pelkkää kurjuutta. Viisaalla ja vastuullisella johtajuudella saamme Suomen takaisin iskuun. Vastuullista johtajuutta odotetaan myös oppositiopoliitikoilta. 

Avainsanat: Budjettiesitys, Hallitus, Ay-liike, Oppositio