Politiikassa on osattava myös luopua

Torstai 7.5.2020

Olen johtanut Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmää vuodesta 2016 saakka. Luovun tehtävästä kesäkuun valtuustossa.

Politiikassa, niin kuin elämässäkin, on tärkeää osata myös luopua. Minusta uudistuminen on politiikassa välttämätöntä, enkä halua olla se, joka pitää jostain asemasta kiinni liian pitkään. Vuosi ennen vaaleja on hyvä aika uuden henkilön ottaa homma haltuun. 

Istun toista kautta Kaarinan kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kaupunginhallituksessa. Intohimoni vaikuttaa yhteisiin asioihin ei ole kadonnut. Polittiikka ei siis lähde minusta, eikä kalenteristanikaan, mutta haluan hoitaa vastuullani olevat tehtävät kunnolla. Aika on ollut tänä talvena kortilla, sillä työkuviot ovat muuttuneet talven aikana merkittävästi ja perheessämme on kolme lasta. 

Sain vedettäväkseni kokoomusryhmän varsin haastavassa tilanteessa, kun viime valtuustokaudella Kaarinassa muut puolueet eli niin kutsuttu ”seitsikko” olivat liittoutuneet keskenään ja kokoomus oli aika yksin. Myös sisäisesti oli eripuraa.

Otin periaatteekseni heti alusta saakka uuden ja avoimemman kulttuurin rakentamisen ryhmässämme. Minua on aina tökkinyt kabinetti- ja sanelupolitiikka. En usko, että tässä ajassa se enää mitenkään toimisi, että ryhmälle kerrotaan, mitä mieltä me asioista olemme. Siksi olen pitänyt erityisen tärkeänä avointa yhteisen linjan muodostamista ja koen siinä myös onnistuneeni. 

Kokoomuksella on valtuustossa suurin ryhmä 17 jäsenellä. Se on saman kokoinen kuin kokoomusryhmä Turun valtuustossa. Suuren ryhmän etuina on laaja osaaminen, mutta sen johtaminen vaatii myös aikaa: pelkkä ryhmäpalaveri ennen valtuustoa ei riitä. 

Tällä valtuustokaudella ei enää viime kauden kaltaista blokkia ole ollut ja Kokoomuksen rivit ovat olleet varsin yhteneväiset valtuustokauden päätöksissä. Paras palaute, jonka tehtävässä olen saanut, on, että ryhmämme toimintakulttuuri on näinä vuosina muuttunut täysin. Meillä päätöksenteko perustuu avoimuuteen, innovatiivisuuteen, keskinäiseen tiedon jakamiseen ja jatkuvaan vuoropuheluun. Meillä uskalletaan keskustella asioista laajasti, tuoda esiin myös erilaisia näkökulmia ja yhteiset linjat syntyvät rauhassa keskustelemalla ja kypsyttämällä. 

Uudella, 8.6. pidettävään valtuustoon mennessä valittavalla ryhmyrillä on mainio maaperä lähteä viemään asioita taas eteenpäin ja tekemään seuraavia uudistuksia, joita meillä tulevaisuuspuolueessa tehdään säännöllisesti. Toivottavasti tärkeästä tehtävästä käydään rehti kilpailu, sillä hyviä kandidaatteja tehtävään on monia. 

Avainsanat: Politiikka, Kaarina, Vaikuttaminen, Hallitus

Lapsi pesuveden mukana

Lauantai 28.9.2019

Syntyvyys tai pikemminkin syntymättömyys on viime aikoina ollut suomalaisessa mediassa näkyvästi esillä. Kun lähimenneisyyden huippuvuonna 2011 lapsia synty 60 000, tänä vuonna luku on jäämässä vain noin 45 000. 

Suurin huoli tästä syntyy talouden näkökulmasta. Etenkin eläkejärjestelmän romahdusta murehditaan ja vähän muutenkin hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämisen kannalta surraan, mistä verorahat tulevaisuudessa tulevatkaan. 

Kolmen lapsen äitinä en väitä tuntevani kansantaloudellisia muutostrendejä tai vaikuttimia tieteellisen tutkimuksen tarkkuudella. Sen sijaan on helppo aistia, mitä ikäiseni ja minua vähän nuoremmat tällä hetkellä ajattelevat. 

Jokainen lapsi tarkoittaa syntyessään yhä edelleen vuonna 2019 Suomessa äidille vähintään vuoden poissaoloa työelämästä. Keskimäärin se on 1,5-2 vuoden luokkaa per lapsi. Kun lapsi siirtyy päivähoitoon, harva välttyy korvatulehdukselta tai muilta infektioilta. Ne tarkoittavat 2-5 päivän pituisia poissaoloja työstä lapsen sairauden vuoksi jommalle kummalle vanhemmalle. Yhä edelleen huomattavasti useammin kuitenkin äidille. 

Kun lapsi saavuttaa kouluiän, hänen koulupäivänsä kestävät aluksi 3-4 tuntia. Loppupäiväksi pitäisi kehitellä jotain järkevää tekemistä ja syömistä. Pahimmillaan lounas tarjoillaan koulussa aamiaisaikaan kello 10:10. 

Kun 8-10 tuntisia päiviä työssä painavat ahkerat keskiluokkaiset vanhemmat pääsevät iltaruuhkasta kotiin, heillä on puoli tuntia aikaa käydä kaupassa, käynnistää pyykkikone, valmistaa lämmin ateria, tarjoilla se, siivota pöytä, käynnistää tiskikone ja etsiä treenivaatteet lapselle. Muutaman tunnin treenireissulta palatessa onkin aika imuroida, tyhjentää pyykkikone, huolehtia lapsen suihkussa käynnistä ja hamamspesusta, silittää eiliset pyykit, tarjoilla iltapalaa, nukuttaa lapsi ja siivota keittiö. Ennen kuin iltavuoro töiden parissa ehtii alkaa, tiskikone on tyhjennettävä ja huolehdittava seuraavan päivän vaatteet, eväät tai muut tarvikkeet kuntoon. 

Tähän yhtälöön, kun miettii useampia lapsia, työvaiheet voi kertoa kahdella tai kolmella. Useampi lapsi ei nimittäin mene "siinä sivussa" vaikka joku on niin joskus sanonut. 

Mitä tulee verotukseen ja poliittisiin päätöksiin, on suuri kansallinen häpeäpilkku, että vanhempainvapaita ei ole saatu tasattua. Verotuksen kiristäminen nimenomaan keskiluokkaisilta perheiltä valtion verotuksessa ja kuin viimeistä päivää elävien kuntien verotuksessa osuu nimenomaan lapsiperheisiin ja sellaisiksi aikoviin. 

Ehkä jonkun mielestä triviaali, mutta hävyttömyydessään omaa luokkaansa lapsiperheiden näkökulmasta on kotitalousvähennyksen leikkaus. Sitä pitäisi nostaa tai yläraja poistaa kokonaan, sillä juuri kotitalousvähennys lisää työtä, työllisyyttä ja arvonlisäverokertymää. 

Jos arjen haastavuuden ja taloudellisten epävarmuustekijöiden keskellä ei ole riittävästi syntyvyyden esteitä, oma lukunsa on ilmastoahdistus. On myös rehellistä sanoa, että työpaineiden, talous- ja ilamstoahdistuksen ohella kyse on mukavuudenhalusta. 

Syitä on siis yhtä monta kuin on perheitekin. En kuitenkaan tässä kohtaa Suomen historiankirjoitusta kehottaisi eduskuntaa toteuttamaan tyhmimpiä verotukseen liittyviä ideoitaan. En myöskään viivyttelisi perhevapaauudistuksen tekemistä. Kunnissa jättäisin nyt suuruudenhullut lisäneliöinvestoinnit tekemättä ja huolehtisin siitä, että yhdenkään lapsiperheen verotus ei lähivuosina kiristyisi eurollakaan. Työnantajana erottautuisin työmarkkinoilla joustavuudella, olipa työntekijä halukan hoitamaan omia jälkeläisiään tai vanhempiaan. 

Avainsanat: Syntyvyys, Politiikka, Ilmastonmuutos

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Avainsanat: Kaarina, Politiikka, Johtaminen, Sivistyspalvelut

Pienten lasten vanhemmat pois politiikasta!

Torstai 8.3.2018 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Helsingin Saomissa Naistenpäivänä 8.3.2018

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Muutoksen aikaansaaminen on hankalaa, lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei pitäisi toimia luottamustyössä. Jokaisesta valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään ansiosidonnainen äitiyspäivärahat takaisin. Käytännössä tämä siis useimman kohdalla tarkoittaa, että osallistumisesta päätöksentekoon joutuu maksamaan. Samaan aikaan kokouspalkkioilla ei ole vaikutusta eläkkeeseen eikä pääsääntöisesti esimerkiksi ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.

Demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja vauva sairaus, vai mikä tässä olisi pätevä syy olla pois kokouksista äitiysloman aikana. Siis kokouksista, joihin henkilö on vaaleilla valittu edustamaan esimerkiksi lapsiperheitä. Vai onko tämä käytäntö sittenkin kannanotto siihen, että pohjimmiltaan äitien paikka on kotona hoitamassa vauvojaan, joita tosin vauvan toinen vanhempi tai muu aikuinen hoitaisi kokousten ajan aivan yhtä hyvin kuin äiti.

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteosta on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella täysin epätasa-arvoisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Naisten päivän kunniaksi voidaan lakiuudistukset aloittaa tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa vähentävästi lakisääteiseen äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan luottamushenkilön veroprosenttiin

Avainsanat: Politiikka, Äidit, Lapset, Isät

Äidit pois päätöksenteosta!

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei ole ilmeisesti tarkoituskaan toimia luottamustyössä. Esimerkiksi eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat voivat kyllä toimia luottamustehtävissä, mutta me pienten lasten äidit ja joissain tapauksissa isät emme kuulu päätöksentekoon.

Jokaisesta käymästäni kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään äitiyspäivärahat takaisin aina minimirahaan saakka. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että maksan osallistumisestani päätöksentekoon.

Samaan aikaan demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja lapsi sairaus vai mikä olisi pätevä syy olla pois kokouksista vauvan johdosta. Siis kokouksista, joihin minut on vaaleilla valittu edustamaan, pitäisi olla hoitamassa vauvaa, jota hänen isänsä hoitaa aivan yhtä hyvin kuin minä.  

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteossa on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella epäoikeudenmukaisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Aloitetaan vaikka tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan henkilön veroprosenttiin.

Avainsanat: Politiikka, Tasa-arvo, Äitiys, Lapset

Kiitos kouluiltaan osallistuneille

Torstai 6.4.2017 - Sanna

Kouluihin liittyvät kysymykset ovat olleet tavanomaistakin enemmän pinnalla. Päätimme Piikkiön Kokoomuksessa järjestää aiheeseen liittyvän paneelin ja keskusteluillan. Tarvetta kouluillalle selkeästi oli, sillä osallistujia oli lähemmäs 50.

DSC_0025.JPG

Luokkakoot Kaarinassa

Ensimmäinen aihe liittyi luokkakokoihin, jota alusti johtava rehtori Mika Rantanen. Littoinen ja Valkeavuori ovat 25 oppilaan rajan ylittämässä, Hovirinnassa ollaan ylärajoilla. Hallitus linjasi kokouksessaan 3.4. että ryhmäkoot eivät voi ylittää ylärajaksi asetettua 25 missään alakoulussa.

Keskustelussa pohdittiin mahdollisuuksia pienryhmätyöskentelyyn tai jakotunteihin sekä tilakysymystä, jos kouluihin tulisi yksi luokka kumpaankin lisää. Myös kokonaan uusia vaihtoehtoja löytyi, sillä monet perheet olisivat vain helpottuneita, mikäli valittavissa olisi ns. iltapäiväkoulu, joka alkaisi ruokatunnista. Miksi valittavana ei voisi olla liikunta- ja musiikkiluokkien tapaan myös iltapäiväryhmää?

Rantanen näki omat haasteensa opetuksen jakamisessa, sillä hänen mukaansa koulu on yhteisö, jossa yksittäisen luokan toiminta eri aikaan voisi olla ongelma. Ratkaisuvaihtoehtoina esitettiin myös luontopainotteisuutta, jossa merkittävä osa opetuksesta tapahtuisi ulkona. Sen ei tarvitsisi kohdistua yhteen luokkaan, vaan koko koulun ryhmät vuorottelisivat käytössä olevissa luokissa ja ulkona. Samassa ratkaistaisiin liikkuvan koulun tavoitteita.

Panelistit ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että pelkästään ryhmäkoko ei asioita ratkaise. Pieni, alle 20 oppilaan ryhmä voi olla liian suuri, jos ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Osallistujat pohtivatkin, mikä raja 25 oppilasta ylipäätään on. Siirtymä esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen esikouluryhmästä on jo melkoinen, jos oppilaita on yhtä paljon, aikuisia vain yksi.

Inkluusio

Erityislasten opetuksesta ja inkluusiosta kertoi erityisopettaja Minna Andell. Hän näki vuodesta 2008 alkaneen inkluusiosuuntauksen haasteina sen, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat apua usein vasta siinä vaiheessa, kun arvokkaita kasvuvuosia ollaan jo menetetty. Pitkittyessään oppimisaikeudet usein pahenevat ja syrjäytyminen alkaa. Lähikouluissa annetaan kahta eritasoista tukea, mutta yhtenäistä käytäntöä ja kriteereitä näille ei ole. Koulujen ja kunnan resursseista riippuu, miten kattavaa tuki on.

- Inkluusiossa oppilaan ja opettajan päivä ei saa olla pelkkää selviytymistä, Minna korosti. Inkluusio tarkoittaa yhtä koulua kaikille.

Digiloikka

Tableteista ollaan kiistelty Kaarinassa niiden käyttöönotosta lähtien. Uudistuksen lautakunnan puheenjohtaja Kalervo Korvensyrjä näki yhtä suurena kuin aikanaan peruskouluun siirtymisen. Kaarina on paljon saanut positiivista mainetta digiloikallaan ja hankkeesta on kertynyt paljon hyvää oppia.

Ongelmina nähtiin erityisesti tabletit laitteina. Aikuisetkin myöntävät, että työskentely tabletilla on hankalaa ja opettajat kaipaavat pikemmin kannettavia tietokoneita kuin tabletteja.

Keskustelusta sukeutui varsin mielenkiintoinen pohdinta ohjelmointiin, robotiikkaan, järjestelmäajatteluun liittyen. Huolta herätti erityisesti lasten ergonomia, passivoituminen ja liiallinen ruutuaika.

Tunne- ja turvataitoja kouluttava Andell korostikin, että turvataitoja tarvitaan myös verkossa. Jos aikuiset vain huomauttavat laitteiden käytöstä, nuori ei ehkä uskalla kertoa siellä tapahtuneista ikävistä asioista aikuisille. Ruutuaikaan olisikin hyvä etsiä koulun ja perheiden kesken yhteisiä pelisääntöjä. Vanhemmille taas olisi hyödyllistä koostaa kehittävistä peleistä listaa, joiden pariin lapsia voisi ohjata.

Kouluilta.jpgKouluilta oli ehdottomasti paras tämän tyyppinen tilaisuus, jota olen ollut järjestämässä. Jo pitkään olen haaveillut, että politiikan pitäisi olla enemmän sisältöjä ja vähemmän sirkushuveja. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää. 

Kiitos panelisteille ja osallistujille!

Avainsanat: Teemailta, Kuntavaalit, Politiikka, Lapset

Hyvä Kaarina tehdään yhdessä

Keskiviikko 5.4.2017 - Sanna

Kaarinassa kulunut valtuustokausi on ollut täynnä monipolvisia vaiheita. Avainhenkilöt: valtuuston puheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat vaihtuneet. Työn alla on ollut jakolinjoja korostavia kaavoitushankkeita ja investoinnitkin ovat kirvoittaneet erilaisia näkemyksiä. Veroprosenttia ehdittiin nostaa peräti kaksi kertaa.

Päivän Kaarina-lehdessä useat eri puolueiden henkilöt peräänkuuluttavat yhteistyötä – ja aivan aiheesta. Yhteistyö edellyttää kahta asiaa, yhteisen ymmärryksen rakentumista ja kykyä tehdä kohtuullisia kompromisseja.

DSC_0198.JPG

Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole politiikassa ollut mikään vallitseva käytäntö kuluneina vuosikymmeninä. Jos mietimme vaikka 70-lukua, ei tietääkseni Kekkonen rakentanut laajaa yhteisymmärrystä, vaan asiat sovittiin tietyllä porukalla ja omille ilmoitettiin, että näin toimitaan.

Oma sukupolveni ja minua nuoremmat, eivät enää suostu kabinettipäätöksiin. Asioiden valmistelu halutaan avoimeksi ja näkyväksi mahdollisimman ajoissa ja viestintään sekä vuoropuheluun on panostettava koko prosessin ajan. Yksi esimerkki vuoropuhelusta voisi olla kaarinalaisten olohuone: Hovirinnan ranta. Poliitikot ovat pähkineet ja osin päättäneet, mitä alueelle tarvitaan. Perusteluina ovat esimerkiksi nuorten tarpeet. Ongelma on kuitenkin siinä, että kukaan ei muistanut kysyä nuorilta, mitä he alueelle toivovat ja tarvitsevat. Sähköiset kanavat mahdollistavat mielipiteiden kysymisen varsin vähällä vaivalla kuntalaisilta ja siihen meidän on jatkossa panostettava!

Tavat hoitaa asioita ja tehdä politiikkaa ovat siis murroksessa monella rintamalla. Murros vaikuttaa eri puolueiden sisäiseen dynamiikkaan, puolueiden väliseen yhteistyöhön, mutta myös virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöhön, kuntalaisten ja päätöksenteon yhteistyöstä puhumattakaan. Verrattuna viime vaalin vahvaan itsenäisyysteemaan, näissä vaaleissa moni ehdokas korostaa yhteistyön tärkeyttä myös kuntarajojemme yli - onneksi.

Hyvän esimerkin yhteisymmärryksen merkityksestä ja yhteisestä tahtotilasta antaa maan hallitus. Tällä viikolla ovat kolmen hallituspuolueen edustajat löytäneet yhteisen sävelen ja tehdyistä päätöksistä puhutaan yhdellä suulla. Eilinen MTV3:n tentti teki opposition hyökkäykset melko tyhjiksi, kun hallituksella oli yhteishenkeä ja yhteinen tahtotila esimerkiksi soteen liittyen. 

Kokoomusbussi.jpgValtuustoryhmämme puheenjohtajana kuluneen vuoden toimiessani, olen panostanut juuri yhteisen ymmärryksen rakentamiseen omassa ryhmässämme. Se ei onnistu tuntia ennen valtuustonkokouksen alkua, vaan asioista on keskusteltava jo paljon aiemmin. Tärkeimmät asiat nostetaan esiin koko valtuustoryhmälle jo lautakuntakäsittelyn aikana lautakuntavastaavan toimesta ja näin saadaan kerättyä monipuolisesti kaikkien asiantuntemusta aiheeseen pitkin matkaa. Se ei tapahdu sanelemalla, vaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. 

Tavoitteena on, että päätettävät asiat olisivat valtuustoon mennessä jo kaikille valtuutetuille tuttuja ja kanta olisi ehtinyt hioutua päätöksenteon edetessä. Ryhmältä saamani palautteen mukaan työ on tuottanut tulosta ja kuluneen vuoden aikana myös kokoomusryhmän äänestyskäyttäytyminen valtuustossa on ollut varsin yksimielistä. Henkilökohtaisesti en voi vastata esimerkiksi hallituksen neuvottelukulttuurin puutteesta, koska en ole hallituksen jäsen. Työtä kuitenkin riittää jatkossa yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi puolueidemme välillä, mutta työn on jatkuttava myös omassa ryhmässä.  

Mitä tulee kykyyn tehdä kompromisseja, on selvää, että sitä politiikassa on oltava. On kuitenkin muistettava, että kaikki ei voi olla kaupan. Puolueilla on ja tuleekin olla eroja. On äänestäjien kunnioittamista, osata pitää kiinni niistä kaikkein tärkeimmistä periaatteista tappion uhallakin.

Parhaimmillaan Kaarina tunnetaan seuraavan valtuustokauden päättyessä erikoisen hyvähenkisestä ja innovatiivisesta päätöksentekokulttuuristaan. Me opimme hyödyntämään eri puolueiden vahvuuksia ja erityisosaamista, esimerkiksi vasemmiston ajatuksia työllisyyden parantamisesta, vihreiden näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja kokoomuksen talousosaamista.

Parasta olisi, jos enemmistöpäätökset eivät syntyisi etukäteen tunnetuin jakolinjoin, vaan oikeasti asiat ratkaisisivat. Tällöin kaikkien puolueiden parhaat ideat etenisivät enemmistöpäätöksiksi. Äänestämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – ei vaaliuurnilla, eikä kokouksissa! 

Avainsanat: Yhteisymmärrys, Kabinettipolitiikka, Kulttuuri, Kaarina

Mikä ihmeen elinvoima

Maanantai 3.4.2017 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Y-lehden blogeissa. 

Tämän kevään kuntavaalien alla otsikoihin on noussut entistä enemmän elinvoima. Aiemmin on puhuttu elinkeinopolitiikasta, yritysvaikutuksista ja yritysmyönteisyydestä. Elinvoima on kuitenkin sanana laajempi ja kiteyttää oivallisesti sen, mitä syntyy lopputuloksena, kun kunnassa yritysasioita, palveluiden kehittämistä, infrastruktuuria, taloutta ja hyvinvointia kehitetään päämäärätietoisesti, osaavalla otteella.

Torikeskusteluissa menevätkin usein käsitteet sekaisin, kun kunnalta toivotaan toimenpiteitä lähikaupan tai postin säilyttämiseksi kylällä. Kunta ei sijaintipaikkapäätöksiä tee yksityisten yritysten puolesta, mutta kunta ja kuntapäättäjät edesauttavat mitä suurimmassa määrin palveluiden säilymistä taajamissa huolehtimalla niiden elinvoimaisuudesta.  

Kaksi tekijää, jotka itse nostin muun muassa Seutusanomien vaalipaneelissa 30.3. elinvoiman tärkeiksi tekijöiksi päätöksenteossa, ovat yhteistyö ja uudistumiskyky.

Yhteistyötä pitäisi kyetä tekemään monella eri tasolla. Yritysten kannattaa verkostoitua keskenään ja esimerkiksi kahvila ja kirjakauppa voivat siirtyä yhteen yhteiseen toimitilaan, jossa kumpikin yrittäjä huolehtii liikkeen ylläpidosta ja laajasta aukioloajasta yhdessä.

Yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän kunnan ja yritysten välillä. Miksi kunnan kirjastossa ei voi olla yksityistä kahvilaa palveluita parantamassa? Yritysten ja kunnan yhteisellä kokeilukulttuurilla löydetään kenties kokonaan uusia tapoja tuottaa palveluita. Kuntien pitäisikin määritellä tietty summa budjetista, joilla vuosittain edistetään kokonaan uudenlaisia kokeiluita. Jos ollaan pelkkien kilpailutusten varassa, kunta tilaa vain sitä, minkä se jo tuntee. Uudet ratkaisut jäävät kokonaan kilpailutusten ulkopuolelle.

Yhteistyötä tulevaisuuden kunnassa tehdään tiiviisti myös kuntalaisten kanssa. Sähköiset kanavat avaavat reaaliaikaisen ja helppokäyttöisen foorumin, jossa mielipiteitä liikennejärjestelyistä tai kuntalaisten havaitsemia ongelmakohtia on helppo ilmoittaa ja kommentoida.

Yhteistyötä pitää mitä suurimmassa määrin tehdä myös muiden kuntien kanssa. Jos Varsinais-Suomessa jatketaan takavuosien muut vastaan Turku -meiningillä, me emme ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan katsomme visusti sivusta, kun Helsinki ja Tampere kehittyvät. Nurkkakuntaisuuteen ja omahyväisyyteen ei siis kellään pitäisi nyt olla varaa!

Uudistumiskyvyllä taas tarkoitan herkkyyttä reagoida muutoksiin, heikkoihinkin signaaleihin ja elämistä vahvasti ajassa. Jos esimerkiksi suurin osa uusista yrityksistä on asiantuntijayrityksiä, joiden palvelut sijaitsevat pilvessä, tonttikaavoitus ja halliliiketoiminta eivät ehkä olekaan enää keskeisimpiä työkaluja elinvoiman ylläpitämiseksi. Yrityksen tarvitsevat toisenlaisia alustoja kasvulle ja kehitykselleen.

Jos tyytyväisenä olla öllötetään saavutettujen etujen ja menestyksen keskellä, verorahat valuvat ennen pitkää vanhojen, kallistuvien rakenteiden ylläpitoon ja samalla palvelut heikkenevät, verot nousevat. On selvää, että jatkuvasti nousevat veroäyrit, jäykät palvelurakenteet ja kutistuva palvelutarjonta eivät lisää kunnan elinvoimaa - eikä vetovoimaa.

Elinvoima on käsitteenä innostava ja se voidaan ymmärtää varsin laajasti kuntalaisten, yritysten ja ympäristön elinvoimana. Ei siis mikään vähäpätöinen tehtävä tuleville kuntapäättäjille!

Avainsanat: Yrittäjyys, Varsinais-Suomi, Elinvoima, Elinkeinopolitiikka, Talous

Tupsulakkeja tarvitaan Turussa lisää

Tiistai 14.2.2017 - Sanna

Diplomi-insinöörikoulutuksen lisääminen Turussa on herättänyt runsasta keskustelua erityisesti varsinaissuomalaisissa medioissa, mistä pääosa on ollut Turun osalta myönteistä - ja hyvä niin.

Valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereelta vuonna 2002. Kesä- ja lopputyöpaikan hankkiminen vaati varsin vahvaa panostusta itseltä, sillä valmista yrityskontaktiverkostoa ei Turun seudulla ollut, toisin kuin harjoitustöiden jäljiltä Tampereella. Lähetin tuolloin vielä käytössä olleita paperisia hakemuksia 40 kappaletta, jotka johtivat neljään kesätyötarjoukseen. 

Kokemukseni kuvaa lähinnä sitä, että opiskelijan on vaikeampi sijoittua lähes 200 kilometrin päähän opiskelupaikastaan töihin kuin opiskelupaikkakunnalle. Toisaalta yritysten luontainen yhteistyö kauempana sijaitsevaan yksikköön jää vähäiseksi. Yhteistä vuoropuhelua ei pääse syntymään, vaikka Otaniemen, Lappeenrannan ja Tampereen vararehtorit niin Turun Sanomissa tammikuussa maalailivat.

Turussa voitaisiin tehdä kokonaan uudenlainen koulutuskokeilu diplomi-insinöörien kouluttamiseksi. Kandivaihe hoidettaisiin pääosin ammattikorkeakoulun kautta. Tämän jälkeen maisterivaiheeseen siirtyvällä olisi mahdollisuus valita Åbo Akademin suuntautumisvaihtoehdoista tai Turun yliopiston DI-ohjelmista. Jo nyt opetusministeriö on linjannut, että ammattikorkeakoulut voisivat myydä opintojaksoja yliopistoille. 

Turun yliopiston DI-ohjelmia lisättäisiin palvelemaan sekä soteuudistusta että maakunnallisia painopistealueitamme. Jo osittain katoamassa olevaan teollisuusyhteiskuntaan nojaavan tuotantotalouden diplomi-insinöörikoulutuksen sijaan mahdollista olisi hankkia palvelutalouden DI-koulutus, jossa kauppakorkean tuottama talous- ja markkinointiosaaminen olisi avainroolissa. 

Yhtenä ohjelmavaihtoehtona voitaisiin nähdä myös terveys- ja sosiaalipuolen johtamiskoulutus siten että valmistuvan olisi mahdollisuus työllistyä myös tulevien soteorganisaatioiden johtotehtäviin.

Laivanrakennuksen diplomi-insinöörikoulutus voitaisiin varsin perustelluin syin siirtää Otaniemestä Turkuun, laivanrakennuksen insinöörikoulutus täältä jo löytyykin. Lisäksi koulutusohjelmissa kannattaisi huomioida ainakin logistiikkaosaaminen, IT- ja elintarviketeknologia sekä bioteknologia, jotka ovat olleet jo pitkään tärkeitä tukijalkoja Varsinais-Suomelle.

Varsinais-Suomen on nyt päämäärätietoisesti ajettava diplomi-insinöörikoulutuksen lisäämistä täällä. On luonnollista, että olemassa olevat korkeakouluyksiköt tätä vastustavat, sillä vaarana on opetuksen supistuminen niissä. Vaikka Suomella ei ole varaa jokaiseen kylään perustaa korkeakouluja ja keskittämisellä saadaan skaalaetuja, Turun koulutus ei olisi mikään tyhjästä rakennettu yksikkö.

Turun yliopistossa on vahva matematiikan-, fysiikan-, kemian- ja tietojärjestelmätieteiden opetus ja tutkimuspohja. Ne voivat tarjota jopa vankemman tieteellisen pohjan kuin vahvasti soveltavaan tutkimukseen nojautuva erillisyksikkö kuten esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto on. Insinöörikoulutuksella on Turussa maineikkaat perinteet ja onhan Åbo Akademista ja Turun yliopistosta jo joitakin kymmeniä tupsulakkeja valmistunut. Yksikään diplomi-insinööri ei työurastaan selviä ymmärtämättä talouden perusteita tai myynnin merkitystä. Siksi tiivis yhteistyö Turun yliopistoon kuuluvan kauppakorkeakoulun kanssa tarjoaisi valmistuville hyvän osaamispohjan. 

Toivottavasti tupsulakkiopiskelijoita nähdään Turun katukuvassa jatkossa muutenkin kuin keväisin, Saaristolaivuritutkinnon yhteydessä. 

Avainsanat: Koulutuspolitiikka, Oikea osaaminen, Yrittäminen, Turku, Varsinais-Suomi

Luottamustyö

Tiistai 31.5.2016 - Sanna

Poliitikkoja kutsutaan myös nimellä luottamushenkilö tai perinteisemmin luottamusmies. Eikä suotta. 

Ensisijaisesti luottamustyössä on tietysti kyse äänestäjien luottamuksesta. Äänestäjien antamalla luottamuksella päättäjät ottavat kantaa erinäisiin kuntalaisia koskeviin asioihin. Mitä ei samalla tavalla tulla ajatelleeksi, kyse on luottamuksesta myös virkamiesten ja toisten poliitikkojen kesken.

Luottamusmiehen on luotettava virkamiesten valmisteluun, että se on tehty asianmukaisesti kuntalaisten etua ajatellen. Luottamusmiesten on luotettava virkamiesten taitoihin johtaa kuntaa operatiivisella tasolla. 

Työ edellyttää luottamusta myös virkamiehiltä. Jos poliitikkojen ideat ja ajatukset tuntuvat kokouksesta toiseen huonoilta, tyhmiltä tai jotenkin vääriltä, kannattaa vaihtaa ammattia. Voi nimittäin olla, että idealistisesti katsoen päätökset eivät aina ole parhaita mahdollisia. Mutta ne edustavat kuntalaisten enemmistön ääntä, eikä siihen kannata suhtautua ylimielisesti. Kunta on nimittäin kuntalaisia, ei itseään varten. 

Yhtälailla poliitikkojen on kyettävä luottamaan toisiinsa. Päätöksiä ei synny tai niistä tulee tempoilevia kompromisseja, jos luottamusta ei ole. Omituisin tilanne syntyy, jos luottamusta ei ole saman joukkueen pelaajilla. Kuka silloin syöttää kenellekin, kuka seisoo maalissa ja jääkö puolustus tai hyökkäys tyystin hoitamatta?

Kaarinasta on kuluneen talven ajan pulpahdellut esiin erilaisia luottamusongelmia suuntaan jos toiseenkin. Ohjenuorana ongelmien ratkaisuun on hyvä pitää paikallistapahtumassa kuntalaiselta saatua palautetta: selvittäkää nahistelut nopeasti ja keskittykää yhteisten asioiden ratkomiseen. 

Juuri näin!

Kunhan saadaan yhteinen ymmärrys päämääristä ja keinoista. Työ on hankalaa, ellei mahdotonta, jos yhteistä päämäärää ei ole onnistuttu rakentamaan. Ja vielä monimutkaisemmaksi asiat muuttuvat, jos kyse on arvomaailmojen erilaisuudesta, esimerkiksi suhteesta avoimuuteen, uudistamiseen, osallistamiseen tai toisten kunnioittamiseen. 

Luottamustyö on siis nimensä mukaisesti luottamuksen rakentamista niin äänestäjiin, virkamiehiin kuin kollegoihin ensisijaisesti äänestäjien antamalla mandaatilla. 

Avainsanat: Politiikka, Paikallispolitiikka, Luottamus, Kaarina

Hys, täällä ei puhuta politiikkaa!

Lauantai 4.4.2015 - Sanna Vauranoja

Johtuneeko vaalirahakohuista vai pidemmästä historiastamme, että meistä suomalaisista on tullut kovin hygieenisiä politiikan suhteen. Kouluissa, julkisissa laitoksissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja yhdistyksissä ei oikein sovi puhua politiikkaa. Monen kahvipöydän tai kahvikerhon kirjoittamaton sääntö on, että politiikasta tai uskonnosta emme puhu. 

Mitä ihmettä? Niin kunta- kuin valtakunnan politiikassa päätetään jokaisen meidän arjesta. Miksi arkeemme liittyvistä päätöksistä ei saisi puhua kuin hiljaa pimeässä peiton alla? 

Poliittista keskustelukulttuuria pitäisi kehittää jo kouluvuosina. Ei tietysti manipuloiden vaan keskustelutaitoja kehittäen. Suomalainen on joko samaa- tai erimieltä, mutta harvoin haluaa perustella omaa kantaansa tai kuulla uusia näkökulmia. 

Työpaikoilla vasta pitäisikin puhua politiikkaa. Siitä on tehty hyve, että on niin sitoutumaton, ettei ainakaan ole mistään mitään mieltä, ainakaan julkisesti. Vaikka poliittiset virkanimitykset näyttävät monesti huonoilta, kyllä jokaisella saa – ja pitää oma näkemys asioista olla. Ei pelkästään nimityksissä vaan kahvipöydissä pitäisi enemmän keskustella eri näkökulmista yhteiskunnan asioita. 

Yritykset kokevat, että heidän ääntään ei kuluneella hallituskaudella, jos ennenkään, ole juuri kuultu. Palaute on aivan aiheellinen. Mutta kun yrityksiin ottaa poliittisessa mielessä yhteyttä, moni sanoo, ettei halua leimautua mihinkään puolueeseen. Miten yrittäjien asioita sitten hoidetaan, jos ei politiikan kanssa haluta olla tekemisissä?

Yliopistossa ja korkeakouluissa politiikan vasta pitäisikin näkyä! Turun yliopiston ylioppilaskunta järjesti mainion infotilaisuuden ehdokkaille ja ensi viikolla on messut luvassa. Opiskelijoilla on koululaisia huomattavasti paremmat valmiudet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siinä vaiheessa yhteiskunnallista aktiivisuutta pitää juuri ruokkia, ei sammuttaa. 

TV-tentit ovat sytyttäneet yhteisöpalvelu Twitterin ja Facebookin. Nyt rohkeasti lisää politiikkaa muuallekin, kahvipöytiin ja kentän laidalle. Politiikassa päätetään jokaisen meidän arkeen vaikuttavista asioista! Siksi siitä saa – ja pitää puhua. 


Avainsanat: Politiikka, Vaalit

Iso kuva

Torstai 19.3.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 19.3. Kaarinan Uutisissa, Kuntapäättäjän kulmassa. 

Politiikassa voidaan päättää eteen tuoduista asioista tai poliitikot voivat päättää asiat, joita tuodaan eteemme päätettäväksi. Lauantain 14.3. TS Extrassa konkaripoliitikko Osmo Soininvaara toteaa, että ”Enemmän kuin puolueista, [yhteiskunnan] eteenpäinmeno riippuu henkilöistä. Hallitus tarvitsee näkemysministereitä.”

Ei pelkästään Suomen hallitus, vaan kuntien hallitukset, siinä missä yritysten hallituksetkin tarvitsevat näkemyspäättäjiä. Tarvitaan päätöksentekijöitä, joilla on kykyä katsoa kuluvan kvartaalin tai budjettikauden yli vuosien päähän tulevaisuuteen: mihin olemme menossa. On hahmotettava asioiden syy-seuraus suhteet kaavoituksesta koulupaikkatarpeisiin tai verotuksen, kaavoituksen ja työpaikkojen väliset riippuvuudet. On kyettävä tekemään valintoja myös siitä, mitä tämä kunta, maa tai yritys ei ole. Tällaista näkemystä voidaan kutsua myös isoksi kuvaksi. 

Iso kuva on kyettävä muuttamaan valinnoiksi, päätöksiksi ja edelleen teoiksi. Näitä on vaikea tehdä, jos isosta kuvasta ei saada aikaan yhteisymmärrystä. Yleensä, mitä vaikeammat ajat ovat, sitä helpompi on muodostaa yhteisymmärrys niin puolueissa kuin puolueiden kesken sekä tehdä tarvittavat päätökset. Hämmentävää on se, että käsillämme on erittäin haastavat ajat, mutta yhteisymmärrystä ei esimerkiksi eduskunnassa tuntunut löytyvän. Vai onko meillä vielä erimielisyyttä siitä, onko nyt huonot vai hyvät ajat?

Näkemyspäättäjän vastakohta on etupoliitikko. Etupoliitikot ajavat edustamansa joukon etuja, välittämättä siitä, miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. On aivan eri asia tuoda päätöksentekoon yhden ryhmän asiantuntemusta ja näkemystä kuin ajaa yhden ryhmittymän etuja sivuille katsomatta. Etupolitikointiin meillä ei ole varaa.

Parasta, mitä poliitikot voivat nyt luvata niin kuntalaisille kuin kansalaisillekin, on, että emme lupaa mitään, emme ainakaan lisää etuisuuksia. Terve talous saavutetaan menojen ja tulojen tasapainolla. Nyt menoja on niin kunnissa kuin valtiolla enemmän kuin tuloja. Erotusta ei voida paikata veroja kiristämällä, ei myöskään lisää velkaa ottamalla. Vaihtoehdoiksi jää verokertymän kasvattaminen lisää työtä tekemällä, menojen leikkaaminen ja tuttujen asioiden tekeminen, mutta uudella tavalla.

Sanna Vauranoja
Kaarinan kaupunginvaltuutettu (kok.)

Avainsanat: Politiikka, Oikea osaaminen, Näkemys, Etupolitikointi

Pisasta pohjoiseen

Tiistai 12.8.2014 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa ja Turun Sanomien Lukijan kolumnina 17.8.2014

Viimeistään tänään avasivat koulut ovensa oppilaille ympäri Suomen. Koulun alkaessa puhutaan säännöllisesti toki liikenneturvallisuudesta ja vähän ryhmäkoosta, mutta keskustelu koulujärjestelmän tulevaisuudesta on luvattoman vähäistä.

Kuluneen vuoden aikana Pisatulosten heikkeneminen ja oppivelvollisuusiän pidennys vuodella ovat saaneet pientä pöhinää aikaan, mutta OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen osui oikeaan toivoessaan kesällä Turun Sanomien haastattelussa seuraavista vaaleista koulutusvaaleja soten, naton ja kuntarakenteiden rinnalle.

Reilun 30 000 asukkaan Kaarina otti rohkean askeleen tulevaisuuteen hankkimalla kaikille yläkoululaisilleen tabletit tälle syksylle. Teknologia ei sinänsä vielä muuta oppimista, vaan se edellyttää opetus- ja oppimismenetelmien päivittämistä alkaen opetusmateriaaleista. Jostain on kuitenkin aloitettava ja yksi kiinnostavimmista tulevaisuuden kysymyksistä on juuri teknologian ja tiedon saatavuuden aiheuttamat muutokset niin arkielämässä kuin sitä kautta kouluissakin.

Opetuksen sisältöön vaaditaan ja tehdään monenlaisia uudistuksia. Sopivaa ikää vieraiden kielten opetukselle pohditaan ja toisen kotimaisen roolista käännetään peistä. Arki- ja työelämä kulkee kuitenkin vääjäämättä suuntaan, jossa selkeä jako oppiaineisiin ei enää toimi. Tietoja ei tarvitse muistaa ulkoa, mutta niitä on kyettävä yhdistelemään entistä monimutkaisemmiksi kokonaisuuksiksi ja tiedon merkittävyyttä ja luotettavuutta on opittava arvioimaan jo alakoulussa. Mielenkiintoisia sovelluksia oppiaineista peruskoulussa on kaikille tarjottava ohjelmoinnin opetus.

Monet yritysmaailman edustajat peräänkuuluttavat erityisesti esiintymis- ja sosiaalisia taitoja sekä niiden kehittämistä päämäärätietoisemmin kouluissa; suomalaisten on opiitava esiintymään, myymään ja vaikuttamaan. Teknologian taakse ei siis voi tulevaisuudessakaan piiloutua, vaan edelleen on opittava toimimaan porukassa ja kohtaamaan ihmisiä - myös erilaisia ja erikulttuureista tulevia.

Keskusteltuani opetusalan ammattilaisten kanssa, oppivelvollisuusiän nosto ei saa varauksetonta kannatusta osakseen. Nykyisellä summalla opetusta pitäisi venyttää pidemmäksi, jolloin määrä kasvaa laadun kustannuksella. Ryhmäkoot kasvanevat ja räätälöity oppilaan kohtaaminen jää todennäköisesti vähemmälle. Ammummeko haulikolla, kun täsmäaseetkin olisi saatavilla ongelman ratkaisemiseksi? Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret osataan poimia jo kahdeksannen luokan kuluessa, jos siihen vaan on aikaa ja varaa. Täsmällisten tukitoimien avulla nuori saadaan saatettua toisen asteen opintojen pariin menestyksekkäästi, mikäli apu tulee ajoissa ja oikeanlaisena.

Ryhmäkoot ovat tärkeä kysymys, jonka avulla määritellään myös, onko koulu vain oppimista varten, vai onko siellä tarkoitus opetella ja tarjota myös muuta, kuten oppilaiden yksilöllisempää kohtaamista. 22 lapsen ja kolmen aikuisen esikouluryhmästä siirtyminenlähes 30 oppilaan ja yhden aikuisen koululuokkaan on ymmärrettävästi erittäin raju muutos, jossa ensimmäiset voivat jo pudota kyydistä. Monesti kuntapäättäjille tarjotaan päätöksenteon pohjaksi vain keskimääräisiä luokkakokoja ja päättäjät miettivät onko 19 vai 21 sopiva koko luokalle, vaihteluvälin ollessa 11:stä jopa 30:een oppilasta luokalla.

Kodin ja koulun välinen työnjako on ollut kuluneina vuosikymmeninä murroksessa. Vielä 80-luvulla itse koululaisena koulupäiväni päättyivät viimeistään kello 13 ja sen jälkeen ei ollut tarjolla iltapäiväkerhoja. Tuolloin toki useampi perheenäiti oli vielä kotona ja jos ei kotona ollut ketään aikuista, naapurissa oli. Harva kuitenkaan huomaa, että alakoulun ensimmäisinä vuosina koululainen viettää suuremman osan päivästään aamu- ja iltapäiväkerhossa kuin itse koulussa. Tällöin luokkakoon merkitys on sikäli mielenkiintoinen, että iltapäiväkerhossa lapsia saattaa olla reilusti yli 30 varsinaisen luokan ollessa alle 25 oppilasta. Keski-Euroopassa koulupäivä kestää vähintään kuusi tuntia alusta alkaen ja alle 12-vuotiaan jättäminen yksin kotiin on rangaistava teko. Olisiko Suomessakin kokonaistaloudellisesti parempi, jos koulupäivän pituutta muutettaisiin? 

Varsinkin nyt helteiden jatkuessa myös lukuvuoden ajankohta herättää intohimoja. Kylmän kesäkuun moni olisi suonut istuttavan koulussa ja elokuussa taas loma voisi jatkua pidempään vesien ja säiden ollessa lämpimämpiä. Myös ulkomailta tulevat turistit ovat turhautuneita, kun Suomessa monet kesäaktiviteetit suljetaan koulujen alkaessa, eurooppalaisen lomasesongin ollessa kuumimmillaan. Olisiko sittenkin hyvä aloittaa kesälomat juhannuksesta ja palata kouluun syyskuun alussa tai elokuun loppupuolella? Hiihtoloman sijaan tai sen lisäksi pitkää kevätlukukautta voitaisiin pätkiä esimerkiksi kahden viikon pääsiäislomalla.

Koulupäivien pituus ja lukukauden sijoittuminen kalenterivuoteen eivät ole vain koulun asioita, vaan niillä on suuri merkitys koko kansantaloudelle. Yritykset toimivat kesäkuusta elokuun loppuun puolitehoisena, ensin meidän lomiemme mukaan ja sitten eurooppalaisten asiakkaiden lomakauden vuoksi.

Jos koulupäivä kestäisi suunnilleen saman kuin työ- tai päiväkotipäiväkin ja siihen sisältyisi enemmän lasten harrastusmahdollisuuksia, se helpottaisi monen vanhemman työntekoa ja aikataulujen sovittamista huomattavasti. Iltaisin jäisi enemmän aikaa viettää perheen kanssa. Myös paljon puhuttu työurien pidennys ja työnteon lisääminen yhteiskunnassa helpottuisivat näiden pienien, mutta merkityksellisten muutosten myötä.

Kannatan lämpimästi Olli Luukkaisen avausta koulutusvaaleista. Nyt, koulujen juuri alettua keskustelu voidaan jo aloittaa, vaikka vaaleihin on vielä aikaa.

Avainsanat: Koulu, koulutuspolitiikka