Pukkaako punamultaa?

Lauantai 7.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään julkistettiin Lännen Median tutkimus suosituimmista hallituskokoonpanoista, jossa suurin kannatus olisi punamullalla eli keskustan ja SDP:n muodostamalla hallituksella. Myös perussuomalaisia pidetään yhtenä potentiaalisena punamullan jatkajana. 

Vaalikentillä kuulen toisinaan sanottavan, että Juha Sipilä on niin fiksu mies, että siksi aiotaan äänestää keskustaa. Niin minustakin Juha Sipilä on varsin fiksu ja yritysmaailmassa suuret meriitit sekä kannuksensa hankkinut puolueensa puheenjohtaja. Puheenjohtajan rinnalta löytyy varsin kokenutta ministerikandidaattia: Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Vanhanen. Mari Kiviniemi ja Anneli Jäätteenmäki ovat siirtyneet muihin tehtäviin.  

Kokeneen mahdollisen ministerikaartinsa ohella pitää kuunnella, millaisia ratkaisumalleja puolueet esittävät. Keskusta ajaa vahvasti maakuntamallia, jossa maakuntahallinto valittaisiin suorilla vaaleilla ja maakunnalla olisi myös verotusoikeus. Suomessa olisi siis kunnat, maakunnat ja valtio, vaaleilla valittavat kunnanvaltuusto, maakuntavaltuusto ja eduskunta sekä veroja maksaisimme kunnallisveroa, maakuntaveroa ja valtionveroa. Tulisiko tällä ratkaisulla yhteiskunnan pyörittämisestä kevyempää, demokraattisempaa tai halvempaa? Vaikka päätöksiä on rohkeasti nyt tehtävä, malli vaatii syvällistä pohdintaa. 

Punamullan toinen pääarkkitehti olisi SDP. Punamullassa ei ehkä niinkään kasva työ tai yrittäminen kuin siinä kasvavat sekä verot että velka. SDP haluaisi luonnollisesti elvyyttää ja niinpä velkaa lisättäisiin. Verotusta taas halutaan kiristää etenkin keskituloisilta ja sitä suurempituloisilta, jotta paljon puhutut maailman maltillisimmat tuloerot saataisiin kuriin. 

Ay-liikkeessä kannuksensa hankkineet nykyiset ja tulevat ministerit Rinne sekä Ihalainen pitäisivät huolta siitä, että kaikki paikallinen sopiminen ja joustava työn tekeminen ehkäistäisiin. Viimeisimpänä tavoitteenaan Ihalainen kertoi nollatuntisopimusten kieltämisestä. Ay-liikkeen ja sen edustajien pitäisikin ratkaista, että onko se viimekädessä työn tekemisen vai sen lopettamisen asialla.  Nyt näyttäisi agendalla olevan tuo jälkimmäinen.  

Jos olisin sijoittaja, punamullan myötä harkitsisin vakavasti eurojen vetämistä pois Suomisalkusta. Todellisuudessa meillä ei ole varaa yhdenkään etuisuuden korottamiseen, ei lisävelkaan, mutta ei myöskään veronkorotuksiin, edunvalvontaan hallituksessa, yrittäjien työn hankaloittamisesta tai elvytyksestä nyt puhumattakaan.

Meillä on varaa tehdä vähän enemmän, tai oikeastaan ihan hemmetin paljon enemmän töitä. Minusta porvarihallitus: keskusta, kokoomus ja mahdollisesti perussuomalaiset sekä RKP auttaisivat nyt Suomen parhaiten oikeaan suuntaan eli tekemisen meininkiin. Kuuden viikon päästä 19.4. siihen voi vaikuttaa.