Kadonnutta aikuisuutta etsimässä

Sunnuntai 6.4.2025 klo 9.52

Vuonna 2012, kun tein ensimmäistä kuntavaalikampanjaani Kaarinassa, vaaliteemojani olivat lapset, leipä ja liike. Olisin voinut laittaa tismalleen samat teemat myös tänä keväänä kuntavaaliteemoikseni.

Varhan päättäjänä olen tehnyt hartiavoimin töitä, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut kootaan yhden ja saman sateenvarjon alle, lapsiperheet voisivat asioida omassa perhekeskuksessa, olivatpa he lastensuojelun piirissä tai eivät, eikä lapsia tai perheitä läheteltäisi ”luukulta toiselle” vaan asiat hoidettaisiin mahdollisimman ajoissa, lähellä perhettä.

Yhteiskunnan tulevaisuus punnitaan lapsissa ja nuorissa: ensinnäkin syntyvyydessä, että meille ylipäätään syntyy lapsia, lasten hyvinvoinnissa, lasten oppimisessa, kasvussa ja sivistyksen kehittymisessä sekä edelleen nuorten varttumisessa hyvinvoiviksi, työ- ja toimintakykyisiksi aikuisiksi.

Yhteiskuntana me olemme kuitenkin kovin eksyksissä lastemme kanssa. Me oletamme, että 12-vuotias olisi kykeneväinen päättämään omasta rokottautumisestaan, 13-vuotiaana eivät enää vanhemmat tarvitsisi lapsen terveystietoja, 15-vuotiaana lapsi osaisi kerralla valita oman ammattinsa oikein, 17-vuotiaana ajaa autoa ja koko lapsuutensa he osaisivat hakea tarvitessaan apua oikealta ammattilaiselta: opettajalta, kouluterveydenhoitajalta, koulunkäynninavustajalta, erityisopettajalta, kuraattorilta, psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta, yhteisöpedagogilta, koulukoutsilta, koulutsempparilta, nuorisotyöntekijältä tai kouluvaarilta. Ai niin, ja sitten siellä kotona on vielä se perhekin. Epäselväksi jää, onko tämän kaiken keskellä lapselle tai nuorelle tarjolla yhtäkään luotettavaa aikuista.

Lasten ja nuorten asioita ei voida ratkoa pelkästään koulussa tai ainoastaan hyvinvointialueella. Kaiken keskiössä pitäisi olla lapsi ja hänen perheensä, olipa se pieni tai suuri, ehjä tai rikkinäinen, perinteinen tai uudenlainen.

Kuvaavaa on, kun Helsingin Sanomissa (6.4.) Yhdysvaltojen ja Suomen terveydenhuoltoa vertailevassa jutussa Niina Heikura toteaa näin: ”Neuvolapalvelut on Suomessa älyttömän hyviä, laajoja ja kattavia. Mutta sillä sekunnilla, kun synnytin, neuvolan kiinnostus äitiin loppui täysin. Sen jälkeen kiinnosti vain lapsi. .. Sitä jää lapsen syntymän jälkeen aivan tyhjän päälle.”

Tässä tiivistyy koko tämän järjestelmän suurin ongelma: me lähdemme siitä, että yhteiskunta, ei perhe, hoitaa lapsensa. Alkaen lastenneuvolasta, jatkuen koulujen oppilashuoltoon, perheet jäävät sivurooliin. On turha pahoittaa tästä väitteestä mieltään ja todeta, että meillä ainakin tehdään niin tai näin. Poikkeus voi vahvistaa säännön, mutta mikäli tehtäisiin laaja kysely ei pelkästään koululaisille vaan lapsiperheille, tämä tulos saataisiin myös tutkimuksella näkyville. Niin moni arkikeskustelu ja lukematon arkikokemus ei voi olla väärässä.

Perheet pitää ottaa neuvolasta alkaen tiiviimmin osaksi lapsen hyvinvointia, sillä lapsi kasvaa perheessä. Jos vanhemmat ovat masentuneita, työttömiä tai fyysisesti sairaana, se vääjäämättä vaikuttaa lapseen. Perhe on nostettava keskiöön uutta neuvolalakia laadittaessa. Neuvolan tulisi jatkossa jatkua raskaustestistä täysikäisyyteen saumattomasti. Ammattilainen ei voi vaihtua suurissa nivelkohdissa: syntymässä, koulun aloituksessa tai yläkouluun mentäessä.

Yhden ammattilaisen periaatetta meidän pitää ryhtyä rakentamaan systemaattisesti. Ei voi olla niin, että lapsi pusertaa suurimman salaisuutensa jollekin näistä ammattilaisista, joka toteaa, että tämä kuuluukin kuraattorille, joka toteaa asian olevan enemmän psykiatrisen sairaanhoitajan asiaa, joka taas lähettää lapsen psykiatrialle jonottamaan. Opettajan rinnalla oma neuvolatyöntekijä tuntisi omat perheensä aivan kuten omalääkäri potilaansa. Koko perhekeskus pitää rakentaa omatiimiperiaatteella: omahoitaja on perheen oma yhteyshenkilö ja tiimissä on lapsiin keskittynyt lääkäri sekä muut perhekeskuksen ammattilaiset kuraattorista psykologiin, sosiaalityöntekijästä sairaanhoitajaan. Lapsen, nuoren tai perheen ei tarvitse koskaan miettiä, kuuluuko tämä asia kuraattorille, terveydenhoitajalle, psykologille, koutsille, tsempparille, sairaanhoitajalle vai jollekin muulle. Omahoitaja etsii perhekeskuksesta sopivan ammattilaisen perheen tiimiin, jos omahoitajaa laajempaa apua tarvitaan.

Kaikkien opetustehtävään liittymättömien ammattilaisten vyöry kouluihin on malliesimerkki kadonneesta aikuisuudesta: päättäjät ovat palkanneet hätäpäissään kaikkea mahdollista kouluihin, pureutumatta kunnolla juurisyihin ja vaikuttaviin ratkaisuihin. Nyt kilpavarustelua käydään sekä hyvinvointialueen järjestämässä oppilashuollossa että kuntien ylläpitämissä kouluissa. Digitaalista yhteydenpitovälinettä Wilmaa ei edes saada toimimaan perheiden, opettajien ja oppilashuollon välillä, koska GDPR. On aika selkeyttää tilannetta: kouluissa on opetushenkilöt ja omahoitaja, muut ammattialiset tulevat omasta perhekeskuksesta tarvittaessa.

Perheen ja omahoitaja -mallin lisäksi on palattava takaisin yhteisöllisyyteen. Ei koulut tiloina voi olla olemassa vain oppitunteja varten vaan kouluista on tehtävä nykyistä enemmän yhteisön ”pumppuja”. Kouluissa tarjotaan tietenkin laadukasta opetusta järkevän kokoisissa ryhmissä, mutta sen lisäksi koulujen tiloissa on tarjolla harrastus- ja järjestötoimintaa paikallisten yhdistysten toimesta opetustuntien jälkeen. Koulun tilat ovat perheiden ja alueiden asukkaiden käytössä yhteisölliseen toimintaan, harrastuksiin, kokoontumisiin ja vapaaehtoistyöhön iltaisin ja viikonloppuisin. Omahoitaja ottaa vastaan koululla kouluikäisten lasten perheitä, mutta mahdollisuuksien mukaan myös nuorempien lasten perheitä. Perhekeskuksen muut palvelut voivat jalkautua kouluille myös tarvittaessa.

Mikäli yhteisöllisyyttä koulun ja perheiden välillä lisätään ja esimerkiksi vanhemmat voisivat käyttää muutaman päivän lukukaudessa koululla auttamiseen, myös kasvatustehtävästä muodostuisi entistä useammalle perheelle yhteinen ymmärrys. Jos ruutuajoista, kotiintuloajoista ja muista pelisäännöistä sovittaisiin perheiden kesken, uskon, että myös erityisen tuen tarvetta tai diagnooseja syntyisi huomattavasti vähemmän. Todennäköisesti myös lastensuojelun tarve vähenisi, kun vanhempia tuettaisiin, omahoitaja tunnistaisi haasteet ajoissa, yhteisö kannattelisi vaikeassakin elämäntilanteessa, lapsille syntyisi kuva, että aikuiset vetävät yhtä köyttä ja mikä tärkeintä aikuiset olisivat aikuisia, ei kavereita lapsille. 

Perheet, omahoitajat, yhteisöllisyys ja neljäntenä toimenpiteenä on opetus kunniaan. Kännyköiden kanssa pelleily oppituntien tai edes välituntien aikana voidaan lopettaa. Luvan kanssa voi soittaa välitunnilla esimerkiksi vanhemmalle, mutta mitään erityistä tarvetta kännykän tuijotteluun ei todellakaan koulupäivän aikana ole. Ei 80-luvullakaan käyty opettajanhuoneessa soittelemassa mummolle, äidille saati kaverille välitunnilla. Ei myöskään raahattu Commodore 64:ää koulun pihalle pelaamista varten. Mikä tällainen ”perusoikeus” nyt yhtäkkiä on?

Opetus kunniaan kouluissa tarkoittaa myös kohtuullisia opetusryhmiä. En mitenkään usko, että puolet ikäluokista tarvitsevat erityistä tukea tai neljäsosalla on adhd. Näin laajat ilmiöt ovat edelleen seurausta aikuisuuden puutteesta ja vanhempien jättämisestä yksin kasvatustehtävän kanssa. Koulussa on voitava vaatia, eikä peruskoulusta voi valmistua ilman riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. 

Kannattaisiko näitä toimenpiteitä kokeilla ennen kuin palkkamme vähän lisää eri ammattilaisia kouluille, tiukennamme mitoituksia oppilashuollossa tai rakennamme uudenlaisia liikuntaseteleitä koululaisille.

Elinikäistä oppimista

Tiistai 25.3.2025

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 13.11.2017

Maanantai 13.11.2017 - Sanna

Vuosi sitten kokoomus nosti tässä samaisessa budjettikokouksessa esiin, että henkilöstökuluihin on budjetoitu 1-2 prosenttia liikaa. Ei siksi, että kokoomus olisi ollut lomauttamassa tai irtisanomassa henkilöstöä vaan yksinkertaisesti siksi, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset arvioitiin yleisesti kuntapuolella laskevan henkilöstösivukuluja 3 prosenttia.

Onneksi ihmisen muisti on valikoiva, enkä enää muista, millaisia puheenvuoroja tästä näkemyksestämme viime vuonna käytettiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että Kaarinan veroprosenttia nostettiin 0.5 yksikköä.

Kuluneen vuoden talousraportit osoittavat, että olimme oikeilla jäljillä, joskin arviomme oli maltillinen, sillä henkilöstökulut ovat jääneet lähes kolme prosenttia budjetoidusta.

Tänä vuonna ennen hallituksen käsittelyä tuo sama ilmiö toistui budjetissa. Henkilöstökuluihin olisi esityksen mukaan varattu yli neljä prosenttia lisää tämän vuoden toteutumaan verrattuna, vaikka yleiseksi palkankorotusvaraksi arvioidaan kuntapuolella noin yksi prosentti.

Päätimme, että tänä vuonna puhumme asiasta niin pitkään ja niin hartaasti, että virhe budjetissa oikaistaan. Lopulta siihen esitystemme pohjalta tehtiinkin yli kahden miljoonan korjaus ja budjetti muodostui selvästi ylijäämäiseksi.

Meille kokoomuksessa tasapainoinen talous, mutta myös koulutus ja sivistys ovat keskeisiä arvojamme. Ikään kuin löytöpalkkiona pidimme tärkeänä, että osa tuosta summasta kohdennetaan sivistyspalveluihin. Olemme joutuneet keskittymään kuluvan vuoden pääasiassa seiniin, mutta vähintään yhtä tärkeää kouluillemme on myös se sisältö, mitä kouluissa oppilaille ja oppilaiden kanssa tuotetaan ja opitaan.

Sivistyspuolella halusimme käytännössä kohdentaa lisämäärärahaa budjetissa erityisesti tuntikehykseen, tarkemmin  kieliopintoihin ja niin sanottuihin jakotunteihin. Valitettavasti Kaarina ei toistaiseksi ole kokeilukuntien joukossa, missä ensimmäinen vieras kieli alkaisi jo ensimmäiseltä luokalta. Esittämällämme reilun 200 000 euron lisäyksellä toivomme, että valittavana olevien kielien kirjo monipuolistuu ja pienempikin oppilasmäärä antaisi mahdollisuuden aloittaa kielen opiskelu eri kouluissamme.

Ilahduttavaa budjettikäsittelyssä ylipäätään on ollut vahva yhteinen näkemys, jossa ryhmien hyvällä yhteistyöllä päiväkotien ryhmäkoot voidaan pitää nykyisellään ja oppimateriaaleihin lisätään rahaa.

Käyttötalous on Kaarinassa kokonaisuutena melko vakaalla pohjalla tulevana vuonna. Verotulot kasvavat hyvän taloussuhdanteen ja vahvan yrityskentämme johdosta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvupaineita on väestön ikääntyessä, mutta Kaarina ottaa käyttöön vuosittain uusia ketteriä toimintamalleja. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä perhehoitokylä, jonka yksi hoitovuorokausi maksaa vähemmän kuin yksi tunti kotipalvelua.

Meille kokoomuksessa on tärkeää, että Kaarina panostaa tulevina vuosina vahvasti palveluseteleiden käyttöön. Palveluseteleiden käytön myötä alan paikalliset yritykset vahvistuvat ja soteuudistuksen tullessa meidän ei tarvitse ryhtyä etsimään valinnan vapautta Maskusta tai Raumalta, vaan tuottajat ovat täällä lähellä.

Investoinneista hallituksen puheenjohtaja puhui jo perusteellisesti. Mittavien kouluinvestointien vuoksi pidimme muun muassa tämän virastotalon laajamittaisen peruskorjauksen siirtoa perusteltuna. Kaarinaan rakennettavaan palloiluhalliin toivomme, että sponsoreita todella halliin on löydettävissä, eivätkä suunnitelmat sponsorirahasta jää vain puheen tasolle.

Yksi aiempien vuosien investointipäätös on lähellä valmistumistaan, nimittäin tuo vireinen Kaarina-talo otetaan käyttöön juhlavin menoin itsenäisyyspäivänä. Sata vuotiasta Suomea kelpaa juhlistaa erityisesti uuden kirjaston muodossa. Kirjastoa voitanee pitää suomalaisen lukutaidon ja sivistyksen yhtenä keskeisimmistä kulmakivistä ilmaisen peruskoulun ohella. 

Löydetty kaksi miljoonaa

Tiistai 7.11.2017 - Sanna

Kaarinan kaupunginhallitus on työstänyt budjettia vuodelle 2018 muutaman viikon varsin intensiivisesti. Käyttötaloudelle haasteita ovat lisänneet väistötilojen hankinta sekä Valkeavuoren yläkoululle että Hovirinnan kouluille. Investointipuolella samat haasteet ovat käsillä rakentamis- ja korjaamispäätösten muodossa.

Vuosi sitten Kokoomus esitti, että kilpailukykysopimuksen (kiky) johdosta henkilöstökuluihin voidaan budjetoida jopa 3 prosenttia vähemmän. Kaarinassa kiky huomioitiin vain yhden prosentin edestä – ja nostettiin veroa 0,5 yksikköä. Henkilöstökulujen toteutuma on kuluvana vuonna jäämässä lähes kolme prosenttia alle budjetoidun.

Kyseistä korjausta ei alun perin tehty vuoden 2018 talousarvioon, vaan arvioitu prosentin palkankorotuslisä lisättiin vuoden 2017 budjettiin, jolloin todellinen henkilöstökululisäys olisi ollut lähes 4 prosenttia. Kokoomus oli asiassa tarkkana ja hallituksessa budjettiin tehtiin lähes kahden miljoonan tekninen korjaus alaspäin, sillä henkilöstösivukulut pysyvät vuonna 2018 alhaalla. Tärkeää on huomata, että työntekijöille maksettava palkankorotusvara säilyi kuitenkin budjetissa 1,4 prosentissa, sillä kyse on sivukuluista!

Tämän kahden miljoonan ylijäämän halusimme pääosin kohdentaa eri puolueiden tuella sivistyspalveluihin. Kokoomus esitti kielivalinnaisuuksien ja tuntiresurssin lisäämistä peruskouluun yli 200 000 eurolla, SDP oppimateriaalimäärärahojen lisäystä ja Vihreät varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pitämistä ennallaan.  Näistäkin muutoksista huolimatta talousarvio on tällä hetkellä, ennen valtuustokäsittelyä ylijäämäinen.

Investointien osalta hallitus päätyi Valkeavuoren uudisrakentamiseen kokonaisuudessa, Hovirinnan mittavaan peruskorjaukseen, liikuntatilojen korvaamiseen uudella monitoimihallilla jne. Kokoomuksen esityksestä virastotalon remonttia maltillistetaan ainakin toistaiseksi muun muassa soteuudistuksen yksityiskohtia odotellessa. Hovirinnan rantasauna ja pengerrys toteutetaan, mutta haastavan investointiohjelman keskellä ei aivan kaikkia rantaan esitettyjä toiveita haluttu lähteä lähivuosille budjetoimaan.

Koulujen rakentamisesta ja korjauksesta edellytämme aktiivista viestimistä perheille ja muille sidosryhmille. Yrittäjyyden mahdollisuuksia ja lähipalveluiden saatavuutta haluamme edistää palveluseteleiden hyödyntämistä lisäämällä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Panostukset lapsiperheisiin ja sivistyspuolelle ovat sivistyspuolueelle ilo ja kunnia. Kilpailukykysopimuksesta on todellista hyötyä kuntien kustannusrakenteelle. Noususuhdanne parantaa kaupungin verotuottoja. Ja mikä parasta, yhteistyön henki tuntuisi puhaltavan kaarinalaisessa päätöksenteossa.

Tästä on mukava jatkaa kohti Suomen 100-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi muutama vuosi sitten päättämämme Kaarina-talo kirjastoineen aukeaa kaarinalaisten iloksi.

Sivistyksellä populismia vastaan

Torstai 10.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julakistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 10.11.2016

Erinäiset ”jytkyt” Euroopassa ja viimeisimpänä Yhdysvalloissa herättävät ihmetystä ja päivittelyä. Tuntuu, että siinä missä me kiihkeästi hämmästelemme ilmiötä Britanniassa tai Yhdysvalloissa, emme näe malkaa omassa silmässä, samaa ilmiötä omalla takapihalla.

Ihan täällä Suomessa on paljon yhden maahanmuuttovastaisen puolueen kannatusta laajempi muukalaisvihamielisyys. Meillä epäillään EU:ta ja haudotaan Finxitiä. Meillä osa haluaa sulkea rajat ja silmänsä globalisaatiolta. Meillä kerrotaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Meillä on paljon valtaa siellä, missä ei ole mitään vastuuta.

Vielä on vaikea nähdä, millaisen aikakauden keskellä me maailmassa nyt elämme, miten tämä aikakausi tästä etenee ja aikanaan päättyy. On kuitenkin täysin selvää, että kyse ei ole yksittäisen maan sivistymättömyydestä. Ja juuri sivistyksestä huolehtiminen on ainoa keinomme, jos kannamme huolta populismista.

Jotta jokainen tulisi yhteiskunnassa kuulluksi ja nähdyksi, kuten Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa, tärkein työkalumme on koulu ja koulutus. Suomessa on uskallettava siirtää lisää munia siihen koriin, josta ehkä olisi helppo leikata. Mutta samalla on pidettävä pää kylmänä siinä, että pelkkä koulutus ei vielä takaa sivistystä.

Sivistyksen lisäämisestä on tehtävä kansallinen kärkihanke tai muuten saatamme joutua ikävän kysymyksen äärelle, millainen asema tulevaisuudessa on avoimella ja vapaalla demokratialla. Vihapuhetta, yksinkertaisia totuuksia tai muiden typeryyttä ei nyt auta ihmetellä.