Sote-piste jokaiseen kuntaan

Lauantai 20.4.2024

Varhan aluehallitus esittää valtuustolle palveluverkon periaatteita muun muassa sote-toimipisteistä, perhekeskuksista, perustason vuodeosastoista, ikääntyneiden palveluista ja suun terveydenhuollosta. Palveluverkon periaatteet muodostavat tulevan palveluverkon selkärangan: millä periaatteilla palvelupisteitä tullaan kehittämään Varsinais-Suomessa.

Samaan aikaan Varhalla, kuten muillakin hyvinvointialueilla on valtavat talouden säästöpaineet. Vuoden 2026 loppuun mennessä Varhan pitäisi löytää 45 miljoonaa säästöjä pelkästään kiinteistökuluista.

Meille päättäjille on haastavaa löytää tasapaino samalla terveyden ja talouden kannalta vaikuttavaan palvelumalliin asukkaillemme. Hyvinvointialueiden perustehtävänä on sotepe-palveluiden järjestäminen, ei säästäminen, mutta vain terve talous turvaa toimivat palvelut.

KT-päivillä 13.3. Oulussa Esko Aho tiivisti tavoitteen palveluiden osalta mielestäni osuvasti: ”Palvelut pitää skaalata sekä ylös- että alaspäin”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaativimmat palvelut, teknologia ja osaaminen kannattaa keskittää suurempiin yksiköihin, kun taas perustason palveluita kannattaa viedä lähelle ihmisten arkea. Tämä näkemys tukee myös uudistuksen tavoitetta panostaa ajoissa annettaviin perustason palveluihin.

Varhan aluehallituksessa palveluverkkoa on kehitetty tätä periaatetta mukaillen: sote-pisteet järjestetään jokaiseen Varsinais-Suomen kuntaan, mutta laajempia ja vaativampia palveluita tiivistetään muun muassa sote-keskuksiin. Sote-pisteen vähimmäispalveluita ovat aluehallituksen esityksen mukaan sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotto ja mahdollisuus laboratorionäytteenottoon sekä lääkäri etäyhteydellä. Väestön palvelutarpeen ja saavutettavuuden näkökulmasta sote-pisteillä voidaan tarjota myös suun terveydenhuollon peruspalvelua ja lääkärin fyysistä vastaanottoa.

Toinen keskeinen palveluverkon periaatteita ohjannut näkemys on omatiimimallin rakentaminen kaikille varsinaissuomalaisille hoidon ja palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi. Periaate ei koske pelkästään terveyspalveluita tai pitkäaikaissairaita vaan se kattaa koko väestön terveydenhuollossa ja kaikki perheet perhekeskuksissa.

Palveluverkkoa suunniteltaessa paljon kysymyksiä ovat herättäneet niin digipalvelut kuin vuodeosastojen tulevaisuus. Sote-pisteillä hoitajan kanssa tarvittaessa avattava etäyhteys lääkäriin on kuin silta tulevaisuuteen. Vaikka etäyhteys itsenäisesti kotoa ei vielä ole arkipäivää esimerkiksi kaikille ikääntyneillemme, hoitajan kanssa yhdessä asioimalla kynnys etäasiointiin madaltuu.

Nykyinen perustason vuodeosastohoito tullaan kohdentamaan tulevaisuudessa tarkemmin asiakastarpeen mukaan. Perinteisellä vuodeosastomallilla jatkavat sairaanhoitoon keskittyvät osastot ja geriatriset kuntoutus- ja arviointiyksiköt taas keskittyvät ikääntyneiden asiakkaiden toimintakyvyn arviointiin ja parantamiseen. Lisäksi kotisairaalatoimintaa tullaan vahvistamaan koko alueella. Näiden uudistusten myötä vuodeosaston profiili voi muuttua kuntouttavaksi tai sen toiminta siirtyy toisen vuodeosaston yhteyteen kotisairaalan laajentuessa. Sairaanhoitoon keskittyvässä vuodeosastohoidossa on tarkoitus olla mahdollisimman lyhyen ajan ja tällöin tärkeintä on oikeanlainen vaikuttava hoito. Lääkäri- ja hoitotyön riittävä saatavuus ja mahdollisuus erikoissairaanhoidon konsultaatioon tukevat tätä tavoitetta. Vuodeosastohoitoa juuri omassa kunnassa ei voida taata, mutta tavoite on toki hoitaa asukkaat omalla seudulla, ei toisella puolella Varsinais-Suomea.

Palveluverkon periaatteet tulevat kehittymään ajassa. Keskeistä on kuitenkin turvata laadukas, vaikuttava ja osaava palvelu oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan. Etäisyydet eivät voi kasvaa kohtuuttomiksi, mutta synnytysosastoa tai magneettikuvauslaitetta ei voida viedä jokaiseen taajamaan. Varsinais-Suomi on varsin kompakti kokonaisuus ja skaalaamalla palveluita myös ylöspäin, voimme panostaa entistä parempaan hoitoon – ja mikä tärkeintä, myös ammattilaisten saatavuuteen. Yksikään toimipiste ei pyöri ilman osaavia ammattilaisia.

Aluevaltuusto päättää palveluverkon periaatteista keskiviikkona 24.4. kello 18 alkavassa kokouksessaan. 

Varhan palveluverkosta

Torstai 15.2.2024

Ensimmäiset Varhan palveluverkkoa koskevat tilannekuvat on tänään julkistettu. Tilannekuva ei ole vielä viranhaltijoiden esitys päättäjille, vaan kyse on keskusteluavauksesta. Muutoksia palveluverkkoon tarvitaan, muutoksia tullaan tekemään, mutta millaisina. Siitä me poliittiset päättäjät tulemme päättämään kesäkuussa. 

Tärkein tehtävämme on tietysti turvata asukkaidemme palvelut. Ihmisten arki ja liikkuminen ovat 50 vuoden aikana kokeneet valtavia mullistuksia, mutta sote-palveluiden palveluverkko on pitkälti sellainen miksi se 70-luvulta alkaen on rakentunut. Digitaaliset palvelut, liikkuvat palvelupisteet ja uudenlaiset yhteispalvelut ovat arkea jo monessa muussa palvelussa; harva meistä enää asioi verotoimistossa tai pankissakaan.

Palveluiden toimivuuden ohella talouden reunaehdot määrittelevät palveluverkon kehittämistä. Säästötavoitteet palveluverkosta ovat lähivuosina lähes 50 miljoonaa.

Viranhaltijoiden tilannekatsauksen keskiössä on kolmiportainen sote-keskusmalli, digitaaliset palvelut, liikkuvat palvelut, ammattilaisten saatavuus ja nykyisten kiinteistöjen kunto. Tärkeimpänä on kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus.

Kolmiportainen sote-keskusmalli rakentuu kahdeksan laajimman palveluvalikoiman sote-keskuksen ympärille. Sote-keskuksista kaksi suomen kielistä ja Kaskenmäen kaksikielinen uusi sote-keskus löytyisivät Turusta. Muut viisi Raisiosta, Ukista, Loimaalta, Salosta ja Kaarinasta.

Sote-keskuksia täydentämässä olisi 17 sote-asemaa ja 11 sote-pistettä. Sote-pisteiden palvelut keskittyvät hoitajavastaanottoihin ja näytteenottoon. Sote-asemilta löytyisi lisää palveluita.

Digitaaliset palvelut otetaan Varhassa käyttöön tulevan vuoden aikana asteittain. Mobiilisovelluksen, digiasioinnin ja etäkonsultaatioiden kehittyminen ovat yksi merkittävimpiä hyötyjä, joita tällä sotepe-uudistuksella ollaan saavuttamassa. Yli kymmenen vuotta olen puhunut digipalveluiden käytön puolesta. Pelkästään neuvolan sähköisen ajanvarausjärjestelmän aikaan saamiseen meni viisi! vuotta. Nyt olemme siirtymässä Varsinais-Suomessa 2000-luvulle, kun digialusta saadaan täällä käyttöön.

Liikkuvat palvelut tuovat palvelut lähemmäs ihmisiä, mutta eivät edellytä ammattilaisten istuvan ”yksin” pienessä palvelupisteessä. Liikkuvat palvelut voidaan toteuttaa erillisillä autoilla, peräkärryillä, konteilla, tai siirtyvillä tarvikelaukuilla. Vastaanottopiste voi sijaita koulussa, hoivakodissa, kauppakeskuksessa, kunnantalolla, kirjastossa, apteekissa tai ’ympäri kyliä’, kuten kauppa-autot aikoinaan.

Ammattilaisten saatavuus määrittää kaikkea palvelutuotantoamme merkittävällä tavalla. Mitä pienempi palvelupiste, sitä haastavampaa on ammattilaisten saaminen. Moni meistä kaipaa työyhteisöä ja moniammatillista osaamista ympärilleen. Niin myös sotepe-ammattilaiset. On myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta selvää, että emme voi maksaa henkilöstöstä kolminkertaista hintaa yhtäällä kuin toisaalla saisimme kolme henkilöä samalla rahalla. Pienet yksiköt ovat myös erittäin haavoittuvaisia sairastapausten ym. suhteen henkilöstömitoitusten säädellessä toimintaamme tiukasti.

Kiinteistöjen kuntoa ollaan kartoitettu kuluva vuosi. Lainanottovaltuutemme ovat todella nihkeät ja uutta emme juurikaan pääse rakentamaan. Tämän vuoksi palveluverkkoa määrittävät nykyisten kiinteistöjen kunto ja muunneltavuus, kun uutta tai isoja korjauksia ei niin vain tehdä. Kiinnostava ulottuvuus palveluverkon kehityksessä ovat erilaiset yhteiskäyttötilat kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Innovatiiviset uudet ratkaisut ovat tervetulleita.

Palveluverkon tärkein kriteeri on kuitenkin asukkaat ja heidän palveluidensa saatavuus ja saavutettavuus. Että palveluihin pääsisi oikeaan aikaan. Että palvelut muodostuisivat oikeanlaisesta osaamisesta diagnostiikasta lääkäriin, sosiaalityöstä geriatriseen ammattitaitoon oikealla tavalla toteutettuna. Että palvelut olisivat oikeassa paikassa siten, että kenenkään pääsy palveluun ei olisi liian pitkästä matkasta kiinni. Varsinais-Suomi on kuitenkin maantieteellisesti niin kompakti, että Itä-Suomen tai Lapin etäisyyksiä ei täällä kenelläkään ole edessä, vaikka palveluverkkoa uudistetaankin.

Tästä alkaa keskustelu niin asukkaidemme, alueen kuntien ja päättäjien kanssa. Varsinaisia päätöksiä on luvassa siis vasta kesäkuussa.

Oikeat palvelut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan

Perjantai 19.1.2024

Julkaistu Helsingin Sanomissa 19.1.2024

Aleksi Raudasoja nostaa esiin tärkeän näkökulman (HS 2.1.) hyvinvointialueiden talouden tasapainotukseen: vaikuttaviin hoitoihin keskittymisen. Juustohöylällä voidaan tehostaa toimintaa muutamilla prosenteilla, mutta sillä ei saavuteta kaikkia tarvittavia säästöjä. Höylä voi johtaa lopulta kalliimpiin tai vaikuttamattomampiin hoitoihin. Alueilla ja valtakunnallisesti lainsäädännöllä on tähdättävä siihen, että järjestämme oikeat palvelut, oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.

Vaikuttavuus on keskeisessä roolissa hyvinvointialeuiden strategioissa. Vaikuttavuuden hyödyntämisessä on kuitenkin vielä valtavasti tehtävää. Lisää lihaa luiden ympärille kaivataan muun muassa sosiaalipalveluissa: mistä todella on hyöytä esimerkiksi huostaanottojen ehkäisemiseksi. On uskaltauduttava keskustelemaan kansallisesti vaikuttamattomimpien hoitojen ja palveluiden karsimisesta; ratkaisuja ei pidä jättää tehtäväksi vain hyvinvointialueilla, saati yksittäisissä asiakaskohtaamisissa.

Alalla puhutaan häiriökysynnästä (failure demand). Termin tausta ja suomennos on perusteltu, mutta siihen kätkeytyy myös yksi sote-palveluidemme ydinongelmista: organisaatiolähtöisyys asiakaslähtöisyyden sijaan. Kysehän on myös häiriötarjonnasta: asiakas ohjataan väärän tai vaikuttamattoman palvelun pariin. Jos asiakasohjaus olisi kunnossa, toistuvasti esimerkiksi päivystykseen ilman todellista terveysongelmaa hakeutuva asiakas tunnistettaisiin sosiaalista kanssakäyntiä tarvitsevaksi, ei akuuttiterveydenhuoltoa kaipaavaksi potilaaksi. Tarkemman palvelutarpeen arvioinnin kautta hänet voitaisiin ohjata kolmannen sektorin tarjoaman ryhmätoiminnan pariin.

Oikeat palvelut oikeaan paikkaan on yksi hyvinvointialueiden keskeisistä talouden tasapainotuskeinoista. Ivalon terveyskeskuksen arkea (2.1.) kuvaava artikkeli havainnollisti hyvin etävastaanottojen mahdollisuuksia. Tiheämmin asutuilla alueilla voitaisiin aivan yhtä hyvin hyödyntää chatiä, puheluita ja kuvapuheluita suurelle osalle väestöä palvelu- ja hoidontarpeen arvioinnissa. Palveluverkkoa suunniteltaessa myös erilaiset sotepisteet, joissa kokenut sairaanhoitaja ottaa asiakkaat vastaan ja konsultoi lääkäriä digitaalisesti käynnin aikana, tullevat olemaan arkipäivää.

Digitaalisuus ei tarkoita vain etävastaanottoja, se tarkoittaa myös prosessien digitalisointia. Yksinkertaisimmillaan paperiset lomakkeet korvataan digitaalisina, terveystiedot myös kuvantamisen osalta tarjotaan reaaliajassa OmaKannan kautta päällekkäisten tutkimusten välttämiseksi, saneluissa hyödynnetään teknologiaa, jättimäisten ’ratkaisu kaikkeen’ apt-järjestelmien sijaan niiden päälle mahdollistetaan erilaisten sairaus- ja tarvekohtaisten sovellusten rakentaminen, asiakasohjausta kehitetään asiakkuudenhallintaohjelmilla ja tekoälyä ryhdytään hyödyntämään kansallisilla, ei pelkästään hyvinvointialuekohtaisilla investoinneilla.

Rakenteellinen uudistus on nyt toteutettu, seuraavaksi alueilla alkaa työ toimintamallien, teknologioiden, sisältöjen ja johtamisen kehittämiseksi. Tässä tarvitaan kaikkia sotepe-palveluihin liittyviä tahoja kouluista ministeriöihin, yrityksistä yhteisöihin, asukkaista ammattilaisiin mukaan yhteiseen työhön.

Sanna Vauranoja
Aluehallituksen pj, Varha

Helinä Perttu
Aluehallituksen pj, Keusote

Varhan talousarvio 2024

Keskiviikko 20.12.2023

*Varhan valtuustossa 20.12. pitämäni puhe talousarviokäsittelyyn liittyen. Hallituksen talousarvioesitys hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti. 

Aluehallitus on saanut työnsä tältä vuodelta päätökseen. Päätöksiä olemme tehneet 459 kappaletta ja yksi tärkeimmistä päätöksistämme on hallituksen esitys valtuustolle talousarviosta 2024.

Talousarviolta odotettiin paljon jo vuosi sitten, mutta lukujen ollessa 34 eri lähteestä, talousarviokirja liikkui kovin ylätasolla. Käyttötaloussuunnitelmat hyväksyttiin valtuustossa, mutta syvemmälle menevään työskentelyyn eivät vuoden 2023 alussa aloittaneet lautakunnat vielä päässeet. Odotukset talousarviotyön paranemiselle olivat siis korkealla ja koko vuoden on ollut selvää, että niin luvut kuin muutkin kirjaukset tulevat tarkentumaan vuodeksi 2024.

Oman mausteensa talousarviotyöhön toivat ministeriöltä 10.10. saadut painelaskelmat, marraskuun lopussa tarkentuneet ohjeet sekä poliittiset, varsin luonnolliset, intohimot talouden tasapainotusohjelmaan, joihin on täälläkin tänään viitattu. Kaiken tämän turbulenssin keskellä talousarviotyötä on tehty systemaattisesti ja tavoitteellisesti kohti vuoden viimeistä valtuustoa. Lämmin kiitos tästä työstä kuuluu valmistelijoillemme.

Talousarviokirja on merkittävä jokaisella hyvinvointialueella siksikin, että me hyvinvointialueet käytämme palveluiden järjestämiseen neljäsosan koko julkisen talouden euroista. Talousarviokirjassa otamme kantaa lukujen ohella palveluiden järjestämiseen ja toteutustapojen priorisointiin, toiminnan ylätason tavoitteisiin sekä niiden mittareihin vuositasolla.

Mitä tulee tavoitteisiin ja mittareihin, talousarviokirjamme sisältää viisi kärkiohjelmaa, joiden keskiössä on asiakaslähtöiset palvelut, digitalisaation kehittäminen ja ammattilaisten arvostus. Kärkiohjelmien sisällä meillä on 14 strategista hanketta, joiden sisältöön toivon jokaisen Varhan päättäjän perehtyvän huolella. Nämä hankkeet ja niihin liittyvät mittarit kuvaavat parhaiten sitä toiminnan kehittämissuuntaa, johon vuositasolla pyrimme.

Ryhmät ovat yksimielisesti tehneet hallituskäsittelyssä talousarvioon lisäyksiä ja tarkennuksia erityisesti strategisiin hankkeisiin. Yksi keskeinen kokonaisuus, jota hallitus on edistänyt intensiivisesti keväästä saakka, on lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja oman tulosryhmän muodostaminen näille. Tämä on nyt saatu tulille ja työ edelleen konkretisoituu alkavan vuoden aikana. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa keskeinen tavoite ei voi olla mikään muu kuin hyvä ja turvallinen lapsuus.

Ikääntyneiden osalta näemme osana palvelurakenteen keventämistä ja arvokasta vanhuutta moniportaisen palveluketjun kehittämisen omaishoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Jotta ikääntynyt voisi elää hyvää elämää omassa kodissa mahdollisimman pitkään, se edellyttää erityisesti toimintakyvyn tukea arkeen ja yhteisöllisyyttä.

Hyvinvointialue ei toimi omassa tyhjiössään, vaan olemme kiinteä osa koko Varsinais-Suomen julkisten, yksityisten, järjestöjen ja asukkaidemme verkostoa. Meillä on osaltamme keskeinen rooli alueen elinvoiman rakentajana ja ylläpitäjänä, kuten palvelustrategiassammekin lukee. On tärkeää, että asukkaidemme elinvoiman lisäksi alueen yrityksillä on mahdollisuus toimia Varhan kumppaneina koosta riippumatta. Siksi strategisten hankkeiden toimenpiteistä löytyvät mikro, pien ja keskisuurten yritysten edellytykset toimia kumppaneinamme, yritysvaikutusten arviointi, innovatiivisten hankintojen mahdollistaminen ja yksikkökustannusten selvittäminen.

Hallitus lähtee siitä, että valtuustolle on saatava selkeät tavoitteet ja toimenpiteet myös viidelle kärkiohjelmalle. Tätä suunnitelmaa kärkiohjelmille odotetaan valtuuston käsittelyyn helmikuun kokoukseen.

Viimekädessä onnistumisemme kuitenkin arvioivat asukkaamme ja asiakkaamme. Siinä, missä asiakastyytyväisyyden mittaus on tärkeää, aivan yhtä kiinnostavana me päättäjät pidämme asukkaidemme luottamusta Varhaan: uskovatko asukkaamme saavamme turvaa, terveyttä ja apua, kun sitä tarvitaan. Siksi halusimme lisätä tälle oman strategisen mittarin: asukkaiden luottamuksen.

Mielestäni talousarviokirja on ottanut aimo harppauksia oikeaan suuntaan. Kunnianhimon taso on varsin korkea, kuten valtuutettu Fredriksson puheenvuorossaan toteaa. Tämä on jo aivan oikea talousarvio ja tämän varassa me Varhan päättäjät ja työntekijät lähdemme navigoimaan kohti vuotta 2024.

Haluan kiittää kaikkia ammattilaisiamme ja päättäjiämme ahkerasta ja vaikuttavasta työstä Varhan historian ensimmäisenä vuotena. Toivotan asukkaillemme, kumppaneillemme, ammattilaisillemme ja päättäjillemme rauhallista joulua ja ystävällistä vuotta 2024!

Kuka kaipaa lankapuhelinta ? sote-palveluita on uskallettava uudistaa

Sunnuntai 26.11.2023

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2023

Vuonna 1990 valtaosa meistä soitti puhelunsa lankapuhelimella. Jos piti jättää viesti, se tehtiin puhelinvastaajaan. Ne meistä, joilla oli tuolloin jo kännykkä, se oli viiden kilon mötikkä, jota raahattiin auton ja kodin väliä. Harva osasi odottaa aikaa, jolloin kaikki soittaminen siirtyisi langattomiin kännyköihin.

Vuonna 1990 jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi terveyskeskus ja oma vuodeosasto. Potilaskertomukset kirjattiin paperille ja talletettiin potilaskansioon. Jos tietoja tarvittiin toisessa hoitopaikassa, se piti faksata tai lähettää postilla.

Näiden yli 30 vuoden aikana arkemme on muuttunut huomattavasti. Fakseja, lankapuhelimia tai kirjoituskoneita ei löydy enää juuri mistään. 90-luvun aikana totuimme käyttämään ensin NMT-puhelimia, lähettämään sähköpostia tietokoneella, seuraavaksi GSM-puhelimia ja tekstiviestejä. 2000-luvulla kokeilimme kommunikaattoreita, sosiaalista mediaa ja nykyään käytämme kosketusnäytöllisiä älypuhelimia, joista löytyy asiointiyhteys melkein mihin vaan kirkosta Kelaan, kotijumpasta digilehtiin. Entä sote-palvelut, miten ne ovat arkemme mukana muuttuneet?

Aluevaltuusto päätti 15.11. Varhan palvelustrategiasta. Tarkempaa palveluverkkoa suunniteltaessa sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöliittymiä on uskallettava uudistaa vastaamaan asukkaidemme arkea. Nuoret ja perheet asioisivat mielellään digitaalisissa kanavissa aina kuin mahdollista, työikäisille digitaaliset, liikkuvat ja joustavat palvelukanavat ja -pisteet ovat arkipäivää. Mitä suurempi osa ikääntyneistämme on tottunut työikäisenä käyttämään tekniikkaa, sen helpompaa se on eläkkeelläkin. Jos kahdeksan kymmenestä asiakkaastamme käyttäisi osin digitaalisia palveluita, meillä on mahdollisuus palvella paremmin myös perinteisissä kanavissa. Digipalveluiden lisäämisessä ei ole kysymys joko tai - vaan sekä että ratkaisusta.

Seiniä tuskin kukaan haluaa säilyttää juuri sellaisina kuin ne ovat olleet viimeiset vuosikymmenet. Tällöin tarjoaisimme asiakkaillemme lankapuhelinta ja faksia. Palveluverkkoa on rakennettava huomattavasti rohkeammin ja kunnianhimoisemmin. Välttämättä asiakkaamme eivät osaa odottaa tai pyytää kaikkia niitä käyttöliittymiä, joita muutamassa vuodessa ryhdymme pitämään parhaina.

Kaikilla ei ole omia laitteita tai yhteyksiä, joten voimme hankkia helppokäyttöisiä digipisteitä esimerkiksi kauppoihin tai kirjastoihin. Digipalveluita pitää olla tarjolla myös virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, toivottavasti myös terveydenhuollon muissa vastaanottopalveluissa. Digikanavat tukevat myös ammattilaisten keskinäistä viestintää ja konsultaatiomahdollisuuksia vastaanottotilanteissa.

On kuitenkin täysin realistista tavoitella, että Varhan palveluita löytyy jatkossakin jokaisesta Varsinais-Suomen kunnasta esimerkiksi sote-pisteinä. Palvelut tai ammattilaiset voivat liikkua pyörillä lähemmäs asiakkaitamme. Palvelupiste voikin sijaita apteekissa, jossa olisi sairaanhoitajan vastaanotto, näytteenotto tai rokotuspiste. Kiinteissä palvelupisteissä voi toimia Varhan sote-palveluiden lisäksi kunnan hyte-toimijoita, yrityksiä hierojasta kampaajaan sekä järjestöjen vapaaehtoisia ja yhdistystoimintaa. Ne voivat sijaita myös kauppakeskuksissa tai muissa luonnollisissa asiointipaikoissa. Vuodeosasto omassa kunnassa ei takaa kunnan elinvoimaa, mutta palveluverkkoa on tarpeen kehittää yhdessä kuntiemme kanssa.

Palveluverkkoa rakennettaessa on varmistettava ennen muuta ammattilaisten saatavuus jokaiseen palvelupisteeseen. Yhdenvertaisuuden periaatetta noudattaen emme voi maksaa lääkäristä kolminkertaista hintaa yhdessä tai kahdessa palvelupisteessä, jos samalla summalla saamme kolme lääkäriä toisaalle.

On siis tavoiteltava asiakkaidemme parasta. Talous ei ole itseisarvo, mutta terve talous on edellytys toimiville palveluille myös tulevaisuudessa. Pelkät seinät eivät asukkaitamme hoida vaan ammattilaiset ja toimivat, monikanavaiset sekä moniammatilliset palvelut, joita tarjoamme yhdessä kumppaneidemme kanssa.

Sanna Vauranoja
Aluehallituksen puheenjohtaja, Varha (kok.)

Ville Valkonen
Kansanedustaja ja hyvinvointialuevaltuutettu, Varha (kok.)

Talous tasapainoon?

Sunnuntai 19.11.2023

Varhan tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmasta on käyty erikoinen näytelmä päätöksenteossa. Moni asukas kysyy, mistä oikein on kysymys.

Hyvinvointialueet, jotka tekevät alijäämää, ovat pattitilanteessa investointien suhteen. Alijäämäisellä taloudella ei automaattisesti saa lainaottovaltuutta ja jos emme investoi, tulevaisuuteen on vaikea tähytä. Investointeihin on alueilla alijäämästä huolimatta kuitenkin mahdollisuus, mikäli hyvinvointialue hakee lainanottovaltuutta ja täyttää sen ehtona olevan tasapainotusvaateen. Tasapainotus tarkoittaa valtiovarainministeriön hyväksymää tasapainotusohjelmaa. Tätä tasapainotusohjelmaa Varhassa on käsitelty viimeiset viikot kuumeisesti, sillä ohjelman palautuksen takaraja oli 15.11.

Nämä kaikki rahoituksen yksityiskohdat on päätetty Sanna Marinin hallituksen ja silloisen eduskunnan toimesta. Alueet tai Orpon hallitus ei ole linjannut mitään uutta, vaan nyt noudatetaan vuonna 2021 voimaan tulleita hyvinvointialueiden lakeja.

Varsinais-Suomessa tasapainotusohjelmaa ryhdyttiin laatimaan keväällä, kun oli jo nähtävissä, että alueemme tulee olemaan alijäämäinen. Elokuussa kuluvan vuoden alijäämäennuste kasvoi alkuperäisestä yli 100 miljoonaan ja 10.10. ministeriöltä saatujen laskelmien mukaan Varhan tasapainotustarve asettui 272 miljoonaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

Sen jälkeen aluehallitus on käsitellyt viikoittain tasapainotusohjelmaa. Päätös tasapainotusohjelmasta kuuluu Varhan hallintosäännön mukaan aluehallitukselle. Hallintosääntö taas on julkisen organisaation pelisääntö- tai lakikirja, joka luo raamit kaikelle tekemiselle. Mikäli hallintosääntöä ei noudateta, päätökset muuttuvat laittomiksi.

Aluehallituksen päätöksenteossa kaksi olennaisinta kysymystä ohjelmaan liittyen on ollut, sitoutuvatko päättäjät tuohon 272 miljoonan tavoitteeseen ja miten tuon summan pitäisi painottua tila-, henkilöstö-, ostopalvelukustannusten sekä palvelutasojen ja palvelurakenteen osalta. Aluehallituksen oli tarkoitus päättää ohjelman yksityiskohdista 7.11.

Hallituksen kokouksen lopputuloksena äänin 8 (Keskusta, SDP, Vasemmistoliitto) – 7 (Kokoomus, RKP, Perussuomalaiset, Vihreät) päätös lähetettiin hallintosäännön vastaisesti valtuustolle päätettäväksi. 272 miljoonan tasapainotuksen sijaan tasapainotussummaa päätettiin muuttaa 236:een miljoonaan. Lisäksi päätöksessä tarkempia tasapainotuskohteita muutettiin. Meidän päättäjien tehtävänä on nimenomaan valita, miten summat jakaantuvat: säilytämmekö mieluummin seiniä, vähennämmekö henkilöstöä vai laskemmeko palveluiden tasoa.

Valtuustossa 15.11. tasapainotusohjelmaa edelleen muutettiin, jonka johdosta ohjelmaa ei kyetty lähettämään ministeriölle annetussa aikataulussa 15.11. Ohjelmassa tasapainotussumma oli edelleen muu kuin viranhaltijoiden valmistelema. Päätös oli verhoiltu periaatepäätökseksi, koska se olisi muuten ollut laiton. Sen sisältö ei kuitenkaan vastannut termiä periaatepäätös, vaan yksityiskohtaisuutensa vuoksi se oli käytännössä päätös. Asia kuitenkin palautui aluehallitukselle, joka käsittelee asiaa jälleen 21.11.

Meille Kokoomuksessa hallintosäännön ja lain noudattaminen on kaiken tekemisen lähtökohta. Tästä asiasta ei voi tinkiä tai tehdä kompromissia. Päätösten on oltava laillisia.

Miksi sitten Kokoomus piti muutettua summaa ongelmallisena? Sen perusolettama oli, että laskelmissa voisimme hyödyntää vuoden 2026 jälkikäteiskorvausta. Jälkikäteiskorvaus 2026 taas perustuu vuoden 2024 alueilla tehtävään alijäämään tai osaan siitä. On sanomattakin selvää, että kenelläkään ei voi olla tietoa vuoden 2026 summasta, kun vuosi 2024 ei ole vielä alkanut eikä alueet ole hyväksyneet edes vielä budjettejaan.

On totta, että vuonna 2026 tullaan tekemään jälkikäteistarkistus, mutta se voi olla jopa negatiivinen. Rahoituksen periaatteisiin voi tulla myös muutoksia, jolloin summa muuttuu entistäkin epävarmemmaksi. Mikäli jälkikäteiskorvausta on Varhalle tulossa, summa voi olla kaikkea nollan ja 100 miljoonan väliltä. Miksi siis ryhtyisimme poliittisella valmistelulla arvailemaan summaa? Kaiken lisäksi Varhassa vuoden 2025 jälkikäteiskorvaus on laskettu optimistisemman vaihtoehdon mukaan. Lähtökohta on reilut 600 miljoonaa valtakunnallisesti ja me olemme käyttäneet laskennassa miljardia. Jos joka kohdassa arvioimme summat yläkanttiin, huijaamme vain itseämme.

Mitä virheellisestä summasta sitten seuraa? Mikäli alkuperäisestä aikataulusta myöhässä ministeriölle lähetettyä tasapainotusohjelmaa ei pidettäisi ministeriössä uskottavana, sitä pitää alueella korjata. Mikäli Keskustan, SDP:n ja Vasemmistoliiton alkueräisellä ajatuksella olisi edetty vielä valtuustossakin, myös korjaukset pitäisi hyväksyttää valtuustossa. Kutsuisimme siis koolle uudelleen ja uudelleen valtuuston, kun yksi kokous maksaa yli 30 000 euroa.

Mikäli korjausten jälkeenkään ohjelmaa ei hyväksyttäisi, edessä olisi lainanottovaltuuksien hylkäys. Käytännössä investoimatta jäisi useampi ikääntyneen hoivayksikkö ympäri Varsinais-Suomen. Tekemättä jäisi kaksikielinen sote-keskus Kaskenmäkeen. Tekemättä jäisi useampi kuvantamisen laitehankinta. Palveluverkko tältä osin supistuisi automaattisesti, kun kelvollisia laitteita ei enää olisi.

Alueilla käytännöt jälkikäteistarkistuksen osalta ovat vaihtelevia. Osa on ottanut huomioon varsin pienen summan, osa isomman, osa ei lainkaan. Valtiovarainministeriöltä odotetaan kuumeisesti ohjetta asiassa, jotta alueet voisivat toimia keskenään vertailukelpoisella tavalla. 

Tasapainotusohjelmasta käydään hyvinvointialueen ja ministeriöiden kesken myös neuvottelut. Neuvotteluissa marraskuun alussa me Varhan päättäjät saimme terveisiä. Päätöksentekoamme pitää ketteröittää ja nopeuttaa.

On selvää, että nopea päätöksenteko edellyttää myös riittävää ja oikea-aikaista valmistelua. Valmistelun haasteena on se, että meillä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on raskain poliittinen järjestelmä. Vain kahdella hyvinvointialueella koko Suomessa on kuntamallinen päätöksentekolautakunta. Siis lautakunta, jolla on oma budjetti, budjettivastuu ja henkilöstö. Varsinais-Suomi on toinen näistä.

Uudistuksen keskeinen tavoite oli integraatio. Integraatiota turvaamaan perinteisessä lautakuntamallissa tarvittiin jaostot. Varsinais-Suomessa viiden lautakunnan lisäksi on neljä jaostoa. Lautakuntien ja jaostojen lisäksi Varhassa on hallitus ja valtuusto. Valtuustolle taas  halutaan lähettää hallintosäännöstä poiketen päätöksiä vaikka asioita saatetaan käsitellä useassa lautakunnassa, jaostossa ja hallituksessa moneen kertaan ennen sitä. Käytännössä Varhan päätöksentekomallista johtuen esimerkiksi talousarviokäsittely 2025 pitää käynnistää jo keväällä, jotta se ehditään kierrättää kaikissa päätöksentekoelimissämme.

Kun tätä päätöksentekoa seuraa julkisuudessa, on ymmärrettävää, että asukkaillamme nousee huoli: entäs ne palvelut. Oli erittäin ilahduttavaa, että aluevaltuusto päätti tiistain kokouksessa palvelustrategiasta. Palvelustrategiasta, joka nimenomaan valtuustolle kuuluu. 

Meille kokoomuslaisille kaiken keskiössä ovat asukkaat eli asiakkaamme. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta palvelut täällä toimivat. Ja jotta palvelut toimivat, tarvitaan perustaksi terve talous. Siitä siis tasapainotusohjelmassakin on loppuviimein kyse: palveluiden ja niitä tukevien investointien tulevaisuuden turvaamisesta. 

Asiakkaan käyttöliittymä ratkaisee

Perjantai 13.10.2023

Vuonna 1990 harva meistä puhui vielä Nokian NMT-puhelimella. Lankapuhelimet lauloivat ja tekstiviesteistä ei ollut vielä tietoakaan.

Vuonna 2000 koko Suomi käytännössä jo puhui kännykkään, useinmiten nokialaiseen. Nokia takoi Suomelle rahaa, työpaikkoja ja vaurautta. Kosketusnäytöt olivat vielä utopiaa, mutta simpukkapuhelinta pidettiin järisyttävänä keksintönä.

Vuoden 2005 paikkeilla Nokian ongelmat alkoivat kasvaa, kun kehitteillä olevasta kosketusnäytöstä luovuttiin. Tänä päivänä Nokian puhelinta käyttää kovin harva. Lähes kaikissa puhelimissa on kosketusnäyttö. Asiakkaan käyttöliittymät ovat tyystin erilaisia kuin Nokian puhelinliiketoiminnan kulta-aikana, saati lankapuhelinten aikaan.

2000-luvun alussa Suomi käynnisteli keskustelua terveyskeskusjärjestelmän uudistamistarpeista ja erityisesti sote-palveluiden rahoitushaasteista. Kymmenen vuotta myöhemmin oltiin PARAS-hankkeen syövereissä ja sote-uudistuksesta ehdittiin nähdä surullisen monta tuotantokautta ennen kuin varsinainen huipennus eli hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.

Miksi puhun Nokian kännyköistä yhtäkkiä suurella intohimolla? Koska tarinassa on kyse myös asiakkaan käyttöliittymistä. Vuonna 1990 me emme osanneet edes kaivata kännykkää, vuonna 2000 me emme osanneet edes kaivata kosketusnäyttöä, vuonna 2010 me emme viestitelleet WhatsApilla ja vasta vuonna 2020 etäpalavereista tuli kaikille arkipäivää. Miten terveyskeskuksen käyttöliittymä on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana?

Vuonna 2023 hyvinvointialueet painivat kasvavan palvelutarpeen, nousevien kustannusten ja tiukkenevan rahoituksen keskipisteessä. Osa hyvinvointialueista esimerkiksi Pirha ja Satakunta ovat jo ilmoittaneet pyrkivänsä karsimaan sotepe-palveluverkkoa isolla kädellä.

Varsinais-Suomessakin palveluverkkoon eli asiakkaan käyttäliittymiin tulee muutoksia. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mistä luovumme, vaan se, miten asukkaat ja asiakkaamme saavat palvelunsa. Siis, mitä käyttöliittymiä tulee lankapuhelimien tilalle.

Kun me mietimme uudistusta, on keskityttävä asiakkaan käyttöliittymien kehittämiseen. Kun tarve on lääkärille, mitä jos seuraavana aamuna suoritettavan usean tunnin ajanvaraussoittorumban sijaan saisikin heti yhteyden kotoa etälääkäriin tai -hoitajaan. Siis arki-iltana kello 19 kertoisi oireensa ensin chatiin ja tarvittaessa oireesta lähetettäisiin kuva tai avattaisiin kuvapuhelu. Mikäli asia ratkeaisi siltä istumalta, hyvä. Jos tarvittaisiin laboratorionäytettä tai röntgeniä, voisi varata samalla sähköisesti ajan mieluiten seuraavalle päivälle. Lääkäri tai hoitaja soittaisi tulosten tultua takaisin ja hoito suunniteltaisiin tulosten mukaan.

Tai jos ennestään tutun hammashoitolan väki siirtyisikin pyörille ja yhden työpäivän kuskaushärdellin sijaan lapsen hammastarkastus hoidettaisiin koulun pihalla hammashoitola-autossa. Vastaanotolta voitaisiin avata kuvapuheluyhteys huoltajaan ja näin vanhempi kuulisi, mitä tarkastuksessa ilmenee.

Näihin uudenlaisiin käyttöliittymiin on helppo löytää esteitä ja ongelmia. Koska meillä on ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää digivastaanottoa, sitä ei saisi kehittää kenellekään. Ei, vaikka esimerkiksi ikääntynyt, jolla ei älypuhelinta ole, pääsisi nopeammin fyysiselle vastaanotolle, kun kynnelle kykenevät voisivat hyödyntää digikanavia.

Kun Varha aloittaa päätöksenteon palveluverkosta, lähden siitä, että esitettävä malli sisältää kaiken sen, mitä me asiakkaille tulemme lähitulevaisuudessa tarjoamaan. Ei vain sitä, mistä me luovumme.

Se tarkoittaa asiakkaan käyttöliittymiä kotona kotihoidosta kotisairaalaan ja digipalveluihin, lähipalveluita tutussa palvelupisteessä, omassa lähiapteekissa tai pyörillä kulkevissa palvelupisteissä, kirjastoon tai kauppaan tuotavia digipisteitä, etäämmällä sijaitsevia laajempia palvelu- ja osaamiskeskuksia sekä keskitettyjä sairaalapalveluita synnytyksineen ja leikkauksineen.

Myös sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden käyttöliittymät muuttuvat, kun teknologia, liikkuminen ja ihmisten arki muuttuvat. Kaikkea uutta emme osaa vielä edes kysyä tai toivoa, mutta harva meistä kaipaa enää Nokian näppäinpuhelinta, saati lankapuhelimien aikaan puhelinpöydän ääreen nököttämään. 

Pari sanaa palkoista

Sunnuntai 1.10.2023

Turun Sanomat ja Salon Seudun Sanomat uutisoivat Varhan johdon palkoista kuluneella viikolla. Palkat ovat arvatenkin herättäneet suuria tunteita. Avoimuus palkoissa on tervetullutta, mutta artikkeleihin liittyy myös tarkennettavaa.

Kun ensimmäisiä palkkoja ryhdyimme hallituksessa määrittelemään, pyrimme vertailemaan palkkatasoa  sairaanhoitopiireihin ja jo valinnan tehneisiin tuleviin hyvinvointialueisiin. Yksikään alue ei elä tyhjiössä, joten palkkatasoja haettiin keskenään samalla tasolle, saman kokoisilla hyvinvointialueilla. Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueen ja Varhan hyvinvointialuejohtajien palkat ovat käytännössä aivan samat.

Tulosaluejohtajien eli toisen tason operatiivisen johdon palkkoihin vaikuttivat merkittävällä tavalla sairaanhoitopiirin johdon palkat. On yleisesti pidetty hankalana, jos esihenkilön palkka on pienempi kuin alla olevien asiantuntijoiden ja keskijohdon palkat. Koska sairaanhoitopiireissä palkat edustavat lääkärien korkeimpia palkkaryhmiä, osittain tästä syntyi tulosaluejohdon palkkataso, joka liikkuu tulosalueen budjetista ja henkilöstöstä riippuen ennen vuosikorotuksia 9 500 ja 12 500 välillä. Koska tulosaluejohdon rekrytointi toteutettiin sisäisellä haulla, liiketoimintasiirron periaattein, osalla henkilökohtaiset palkat saattavat niin tulosalueilla kuin kolmannella eli tulosryhmätasolla ylittää tämän.

Tulosryhmäjohtajien palkkoihin luotiin periaatteet hallituksessa, kun yksittäinen viranhaltijapäätös herätti kummastusta korkean palkkatason vuoksi. Tulosryhmäjohtajien palkkaus ei siis viime vuonna kuulunut hallitukselle ja nyt valinnat tekee lautakunnat. Hallitus kuitenkin halusi palkkatasolle periaatteet, jonka myötä alkuperäinen linja maltillistui.

Artikkelin julkaisun jälkeen (TS 28.9.) pyysins elvittämään Pirhan, Pohteen ja Satakunnan vastaavat palkat. Kahdelta alueelta jo saadun tiedon valossa, palkkatasomme on hyvinvointialuejohtajan palkkatason ohella, hyvinkin linjassa muiden alueiden kanssa. Mistää palkkajohtajuudesta Varhassa ei siis ole kyse. 

Artikkeleissa ei varsinaisesti korostunut hyvinvointialueiden mittakaava. Varha on yksi Suomen 10 suurimmasta työnantajasta. Henkilöstöä meillä on yli 23 500 ihmistä ja budjettimme liikkuu 2.3 miljardin luokassa. On aivan eri asia johtaa 600 hengen soteorganisaatiota keskikokoisessa kunnassa kuin kokonaista tulosaluetta hyvinvointialueella.

Ymmärrän silti ihmisten järkytyksen palkkoihin liittyen, vaikka teknisesti niille on selkeät perustelut. Kun palkkoja vertaa alueen yrityksiin, kuntiin tai jopa ministeriöön, hyvinvointialueilla palkat ovat karanneet hurjiksi. Kun palkkoja vertaa yrityksiin, on julkisella sektorilla perinteisesti tulosvastuun rooli ollut huomattavasti pienempi. Itse ajattelen, että näillä palkoilla on etujen ja vastuun kuljettava käsi kädessä. Kaikkia etuja: palkkajohtajuutta, pitkiä lomia ja täysin riskitöntä, tuloksista riippumatonta työsuhdetta ei voi samassa paketissa olla.

Jos palkkoja taas verrataan asiakastyössä oleviin ammattilaisiimme, ero tuntuu räikeältä. Erilaisia tehtäviä on kuitenkin hyödytöntä verrata toisiinsa. Artikkeleissakin palkkoja oli verrattu aiempiin tehtäviin ja niistä maksettaviin palkkoihin. Se on yhtä hyödyllistä kuin olisimme vertailleet entisen pääministerin opiskeluaikoina saamaa palkkaa kaupan kassalla pääministerin tehtävästä maksettavaan palkkaan. Palkka perustuu aina tehtävän vaativuuteen.

Asiakastyössä olevien palkkoihin liittyy aivan toinen epäkohta. Se on vuokratyöläiselle samasta työstä maksettava, jopa kaksinkertainen palkka, työ- tai virkasuhteessa olevaan verrattuna. Tähän epäkohtaan meidän on hyvinvointialueilla puututtava per heti. Vuokratyö on joko lopetettava tai sille asetetaan selkeä yläraja. Samasta työstä maksetaan samaa palkkaa myös vuokratyössä.

Artikkelissa unohtui mainita yksi palkka. Hallituksen päätoimisena puheenjohtajana, siis kokopäiväisestä työstä hyvinvointialueelle, minulle maksetaan 5 800 euroa kuukaudessa.

Häiriökysyntää?

Lauantai 30.9.2023

Olen törmännyt viimeisen kahden vuoden aikana käsitteeseen 'häiriökysyntä'. Sillä kuvataan tilannetta, jossa asiakas toistuvasti päätyy esimerkiksi päivystykseen vaikka todellisuudessa hän kärsisi yksinäisyydestä tai lääkärin vastaanotolle ja laajoihin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin vaikka kysymys olisi mielenterveysongelmasta. 

Meillä Varhassa strategian keskiöön olemme asettaneet asiakkaat, siis asukkaat, jotka meidän palveluitamme tarvitsevat ja käyttävät. Lähtökohtaisesti kaikki asukkaamme ovat jossain elämänsä vaiheessa Varhan asiakkaita. Palveluvalikoimamme pitää perustua lain velvoitteisiin ja palvelutarpeisiin. 

Mikäli kykenemme asiakkaan tarpeisiin perustuviin palveluihin, ei pitäisi käyttää sanaa häiriökysyntä. Se on tuotantolähtöisen toimintafilosofian termi, jossa asiakas tulee häiritsemään tuotantoamme omalla virheellisellä kysynnällään. 

Asiakaslähtöisessä organisaatiossa on vain häiriötarjontaa. Mikäli asiakas ohjautuu tai ohjataan toistuvasti virheellisen palvelun pariin, se ei ole asiakkaan syy, vaan palveluntarjoajan ongelma. 

Toimiva asiakasohjaus ja palvelutarpeen arviointi ovat edellytyksiä sille, että asiakas saa mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman oikeasisältöisen avun tarpeeseensa. Siksi on äärimmäisen tärkeää keskittyä osaavaan asiakasohjaukseen ja palvelutarpeenarviointiin, jotta kykenemme tunnistamaan esimerkiksi yksinäisyydestä kärsivän asukkaan, jolle oikea palvelu olisi järjestöjen tarjoama yhteisöllinen toiminta, mielenterveyden haasteesta kärsivän asiakkaan magneettikuvauksen sijaan mielenterveyspalveluihin ja niin edelleen. 

Varhan hallituksessa lähdemme siitä, että meillä ei ole juurikaan häiriökysyntää vaan meidän tehtävämme on tarjota oikea palvelu oikeaan aikaan asukkaillemme. Tässä on vielä paljon tehtävää ja siksi on rehellistä myöntää, että meillä on runsaasti häiriötarjontaa. Kun siihen pääsemme käsiksi yhtenäisillä tietojärjestelmillä, osaavilla asiakasohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin ammattilaisilla, nopealla palveluun pääsyllä ja ajoissa annetulla oikealla avulla, olemme päässeet pitkälle.

Häiriötarjonnan vähentäminen parantaa asukkaidemme elämänlaatua, palveluiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuuttamme. Siksi myös uskon, että annetut talousraamit eivät ole meille tekemätön paikka, vaan meidän on mahdollista ne saavuttaa. 

Vuokratyö syö hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä

Lauantai 16.9.2023

Vuokratyötä on ollut tarjolla ja sille kysyntää jo vuosia eri aloilla. Sen käytölle on vankat perustelut esimerkiksi aloilla, joilla on merkittävää kausivaihtelua työmäärässä ja henkilöstötarpeissa.

Sosiaali-, terveys- ja pelastusalalla työvoiman tarve on lähes vakio, eikä kesälomakuukausia lukuun ottamatta merkittävää kausivaihtelua ilmene. Pikemminkin henkilöstötarve on pysyvällä kasvu-uralla, eivätkä suhdanteetkaan vaikuta henkilöstötarpeeseen laskevasti. Eläköityminen ja työehtosopimustaisteluissa ryvettynyt alan maine haastavat henkilöstön saatavuutta entisestään.

Vuokratyön rooli alkoi lisääntyä sote-alalla 2010-luvulta lähtien. Aluksi vuokratyö painottui lääkäreihin, sittemmin sairaanhoitajiin, nykyään myös lähihoitajiin, suun terveydenhuollon ammattilaisiin ja sosiaalityöntekijöihin.

Lähtökohtaisesti suhtaudun, itsekin yrittäjänä, markkinoihin ja yrittämiseen positiivisesti. Meillä on yrityksiltä paljon opittavaa, mahdollisuus hankkia innovaatioita ja tehokkaampia prosesseja. Sote-alan vuokratyömarkkinat eivät kuitenkaan edusta alaa tervehdyttävää ja parantavaa vaihtoehtoa, vaan kurjistavat hyvinvointialueita niin taloudellisesti, työyhteisönä kuin palveluiden laadussa kiihtyvällä tahdilla.

Työn hinta voi vuokrattuna olla hyvinvointialueille jopa kolminkertainen. Normaalisti vuokratyöstä maksetaan alle kaksinkertainen hinta yksittäisen työntekijän bruttopalkkaan nähden. Kun työvoimasta on sote-alalla krooninen pula, syrjäisimpiin palvelupisteisiin henkilöstön saaminen erittäin haastavaa ja tarkat mitoitukset edellyttävät tiettyä henkilöstömäärää, ei hyvinvointialueille palveluiden järjestäjänä, osittaisena tuottajana ja työnantajana jää muuta vaihtoehtoa kuin vuokrata henkilöstöä paikoitellen täysin hävyttömällä hinnalla.

Syksyn ja talven aikana tulemme näkemään karuja talouslukuja hyvinvointialueilta. Palveluiden ostot, johon vuokratyö kuuluu, vievät budjetoitua paljon suuremman summan. Siksi olisi äärimmäisen hyödyllistä, että hyvinvointialueilla lähdetään yhdessä systemaattisesti vähentämään vuokratyön käyttöä. Myös valtion suunnalta asiaan toivotaan vähintään suosituksia vuokratyön vähentämiseksi. Kysymys on yhteisistä verovaroistamme, joilla tämän kehityksen myötä saadaan alati kasvavalla summalla, entistä vähemmän palveluita. 

Yksittäinen hyvinvointialue ei kykene yksin rajoittamaan vuokratyötä, sillä työmarkkinat ovat koko Suomen laajuiset. Yhteisellä rajoituksella tilanne korjaantuisi kaikilla alueilla kerralla ja on oletettavaa, että työntekijöiden saaminen omiin toimiin ja virkoihin helpottuisi merkittävästi.

Kaikki syyt työskennellä vuokratyössä eivät luonnollisesti liity palkkaan. Hyvinvointialueilla on opittavaa vuokratyönantajilta muun muassa joustavuudessa ja hyvässä lähijohtamisessa. Yhteistä verovaroilla kerättävää sotepe-rahoitusta ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtää vuokratyöyritysten tileille rajattomasti ja samalla heikentää kiihtyvällä tahdilla palveluiden laatua ja saatavuutta.

Hyvää Yrittäjänpäivää!

Tiistai 5.9.2023

Yrittäjyyden, elinvoiman ja kumppanuuksien rakentamiseksi pidän erityisen tärkeänä seuraavia toimenpiteitä:

Hyvinvointialueiden palveluiden kustannusten läpinäkyvyyden varmistaminen.

Uusien innovaatioiden mahdollistaminen rohkealla kokeilukulttuurilla. Perinteinen kilpailutusmalli ei tähän istu, jos markkinoilla on vasta yksi innovaation kehittänyt yritys.

Kilpailutusten avoimuus ja läpinäkyvyys. Kilpailutuskalenterit on saatava näkyville mahdollisimman aikaisin ja kilpailutukset toteutettava tasapuolisesti.

Aitojen kumppanuuksien rakentaminen. Tämä edellyttää avoimuutta puolin ja toisin. Kun me avaamme kustannusrakenteemme, samaa odotamme kumppaneiltamme.

Riittävän pienet osakilpailutukset, jotta myös pienet, paikalliset yritykset voivat toimia kumppaneinamme.

Palvelusetelien laaja hyödyntäminen ja niille arkijärkiset kriteerit. Palvelusetelit vähentävät Varhan kilpailutuskuormaa ja mahdollistavat alueellisen, seudullisten yritysten toimimisen kumppaneinamme.

Hyvää Yrittäjänpäivää!

Hoitajamitoitus oli arvovalinta

Torstai 9.3.2023

Viime eduskuntavaalien ratkaisevaksi teemaksi nousi vanhustenhuollon tila Suomessa. Vasemmisto tarjosi ratkaisuksi hoitajamitoituksen nostoa ympärivuorokautiseen hoivaan. Valtakunnallinen tavoite on kuitenkin ollut panostaa ensisijaisesti toimivaan ja vaikuttavaan kotihoitoon sekä vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta.

Erittäin moni asiantuntija, Kokoomus mukaanlukien, katsoivat, että kategorinen mitoituksen nosto johtaa merkittävään henkilöstöpulaan muissa vanhuspalveluissa, paikkojen vähenemiseen ympärivuorokautisessa hoivassa ja henkilöstövajeesta johtuen entistä harvemman ikääntyneen pääsyyn kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin.

Kaikki esillä olleet uhkakuvat ovat toteutuneet ja samaan aikaan mitoituksen nostaminen 0.7:ään jouduttiin siirtämään joulukuun alkuun. Käytännössä seuraava eduskunta joutuu perumaan mitoituksen noston. Uhkakuvat ovat siis toteutuneet, mutta lopullista mitoituksen nostoa ei saatu aikaan. Kyseessä on jättimäinen virhe, joka syntyi alan toimijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä piittaamaton populistinen vaalipropaganda. 

Mitoituksen nostovaateen aiheuttamat välilliset ongelmat näkyvät kaikissa vanhuspalveluissa, mutta myös laajasti terveydenhuollossa ja esimerkiksi vammaispalveluissa. Mitoituksen osittainen nosto on johtanut siihen, että kaikki liikenevät työntekijät haalitaan ympärivuorokautiseen hoivaan tai siellä suljetaan paikkoja. Näin työntekijöitä puuttuu jatkuvasti myös kotihoidosta ja edelleen pula heijastuu terveydenhuoltoon ja vammaispalveluihin.

Työntekijöistä on huutava pula, rekrytointiin ja palkkaamiseen menee entistä enemmän aikaa ja rahaa. Surullisinta tässä on se, että laskun maksamme me suomalaiset niin kiristyvinä menoina, veroina kuin menetettynä hoivana ja jopa terveytenä.

Eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Kannattaa todella tarkasti tutustua, millaisia muutoksia puolueet ajavat: ovatko ne oikeasti vastuullisia vai kuulostavatko ne vain älyttömän kivalta ratkaisulta äärimmäisen monimutkaiseen ongelmaan. Kaikkea nimittäin on näissäkin vaaleissa tarjolla.

Tulevaisuuden neuvola

Keskiviikko 22.2.2023

Minulla on haave. Haave siitä, että uskaltautuisimme uudistamaan neuvolaa perheiden muuttuneita tarpeita vastaavaksi.

Istuin toissa viikolla junassa matkalla Helsinkiin ja vastapäisellä paikalla oli äiti pienen vauvansa ja ystävättärensä kanssa. Hän kertoi ystävälleen, miten heti syntymän jälkeen äiti sysättiin sivuun ja kaikki neuvolakäyntien keskustelut liittyivät ainoastaan ja vain vauvaan. Tuoreen äidin kokemus ei juurikaan eroa omista kokemuksistani viimeisen 16 vuoden ajalta.

Näitä kokemuksia ei kuitenkaan pidä lukea niin, että äidit tai perheet eivät arvostaisi neuvolatoimintaa. Syksyllä Varsinais-Suomen Terveydenhoitajayhdistyksen hallituksen kanssa käymäni keskustelun perusteella oma ymmärrykseni laajeni neuvolahenkilökunnan työhön liittyvien ristipaineiden osalta.

Neuvolahenkilöstö tunnistaa perheiden muuttuneet tarpeet, mutta neuvolatyötä ohjataan lain ja toisaalta valtakunnallisten ohjeiden ja kriteereiden kautta. Jos edellytyksenä on karrikoidusti seuloa riisitautia, tuberkuloosia ja täitä asiakkailta, ei aikaa juuri jää keskustelulle, kohtaamiselle ja perheen vuorovaikutuksen tukemiselle, vaikka henkilökunta tarpeen tunnistaakin.

Toinen tunnistettu haaste liittyy koulutukseen ja osaamiseen. Äitiysneuvolassa tehtävät tutkimukset ja raskauteen liittyvät mahdolliset riskit ovat hyvin erityyppisiä kuin syntyneen vauvan kasvuun ja terveyteen liittyvät seikat. Vaatii siis hyvin laaja-alaista osaamista neuvolahenkilökunnalta tunnistaa raskaushepatoosin alkavat oireet, vauvan motoristen taitojen kehitysviivästymä, äidin raskauden jälkeisestä masennuksesta, päihteiden liikakäytöstä tai perheväkivallasta puhumattakaan. Toisaalta, mitä pidempi yhteinen historia neuvolatyöntekijällä ja perheellä on, sitä helpompi on nähdä, jos asiat eivät ole kunnossa.

Kolmas haaste syntyy juuri tästä laajasta osaamiskirjosta, jonka johdosta neuvolatoiminta on rakentunut pikemmin professio- kuin asiakaslähtöseksi. Meillä on äitiys-, lasten-, perhe- ja kasvatusneuvola sekä kouluterveydenhuolto, -kuraattori, -psykologi ja -koutsi. Kenen puoleen perheen, lapsen tai nuoren tulee siis kääntyä missäkin asiassa?

Valtakunnallisesti neuvolatoiminnalle annetuissa ohjeissa, kriteereissä ja teetätettävissä tutkimuksissa pitäisi arvioida esimerkiksi viiden vuoden välein, mitkä ovat perheiden ja lasten viisi kriittisinä haastetta tällä hetkellä ja panostaa niihin. Emme voi lisätä vuosi vuodelta aina vaan uusia tutkimuksia ja kyselyitä neuvolakäynnille edellisten oheen, vaan meidän pitää priorisoida suurimmat riskit.

Oma haaveeni Varhassa on se, että voisimme rakentaa yhden yhteisen perheneuvolamallin. Perheneuvolaan otetaan ensimmäisen kerran yhteyttä, kun haaveillaan raskaudesta tai raskaustesti on näyttänyt positiivista. Perhe irtaantuu perheneuvolasta, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Erikseen ei enää olisi äitiysneuvolaa, lastenneuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa vaan perhe kävisi samalla terveydenhoitajalla raskaudesta aikuisuuteen.

Toki tuolle 18 vuoden jaksolle epäilemättä osuisi henkilövaihdoksia liittyen työpaikan vaihtoihin, eläköitymiseen ja muihin elämänmuutoksiin, mutta ne eivät ajoittuisi lähtökohtaisesti aina kaikkein kriittisimpään nivelvaiheeseen: syntymään, koulun aloitukseen tai yläkouluun siirtymiseen. Murrosikäisen nuoren kanssa viestintä on kovin erilaista kuin vauvan, joten voisi olla perusteltua tehdä vaihdos jossain vaiheessa riippuen ehkä työntekijän omasta osaamisesta ja motivaatiosta. Alakouluissakin opettajavaihdos saatetaan tehdä alkuluokkien, ensimmäisen neljän vuoden tai vasta yläkouluun siirryttäessä.

Mitä perheneuvolassa sitten tapahtuisi? Tietyt fyysiset seulonnat raskaana olevan äidin virtsanäytteestä lapsen punnitsemiseen ja pituuden mittaamiseen voitaisiin toteuttaa neuvolan odotustilassa itse tai jopa kotona. Perhe voisi kirjata arvot OmaKantaan, josta terveydenhoitaja voisi seurata muutoksia. Käynnillä voitaisiin tehdä tarkempia mittauksia, mikäli silmämääräisesti tai omamittausten perusteella olisi havaittavissa jotain poikkeavaa.

Tapaamisella keskityttäisiin perheen kokonaishyvinvointiin: vanhempien jaksamiseen, lapsen hyvinvointiin ja turvallisuudentunteeseen, kognitiivisten taitojen kehittymiseen ja perheen vuorovaikutukseen. Rokotukset voitaisiin antaa käynnin yhteydessä. Motoriset taidot voitaisiin arvioida vauvaiän jälkeen varhaiskasvatuksessa ja koululiikunnassa. Mikäli mittauksissa tai keskusteluissa ilmenisi jotain erityistä, terveydenhoitaja etsisi Perhekeskuksesta oikean ammattilaisen tai tiimin pohtimaan perheen tilannetta ja perhe saisi nopeasti apua omasta tutusta Perhekeskuksesta.

Jos perheen aikuisilla ilmenisi käynnin yhteydessä terveyshuolia, oma terveydenhoitaja ohjaisi asiakkaan oikean palvelun pariin kenties jopa voimalla varata ajan lääkärille, sairaanhoitajalle, hammashoitoon, laboratorioon tai fysioterapiaan. Omalääkärin sijaan perheellä olisi siis omahoitaja, jolta saisi apua ja neuvoa tarvittaessa koko perheen haasteisiin, ei vain lapsen terveyteen.

Koko perheen auttaminen perustuu siihen, että lapsen etu on koko perheen hyvinvointi. Mikäli vanhempi on masentunut tai kärsii somaattisesta sairaudesta, koko perhe sairastaa usein siinä samalla. Vertaistukea ja erilaisia virtuaaliryhmiä terveelliseen ruokavalioon, nukkumiseen, medioiden turvalliseen käyttöön ja liikkumiseen voitaisiin järjestää koko Varhan alueella sähköisen Perhekeskuksen kautta.

Tällainen kokonaisvaltaisempi perheneuvola tukisi myös Suomen perhepoliittisia tavoitteita. Syntyvyys on alhainen Suomessa osittain siksi, että moni ensimmäisen lapsensa saanut perhe kokee suurta riittämättömyyttä ja yksin jäämisen tunnetta, jos esimerkiksi isovanhemmat asuvat kaukana, eikä tukiverkkoja ole.

Parhaimmillaan oma terveydenhoitaja tuntisi myös kolmannen sektorin tarjoamat verkostot ja palvelut. Jos perhe tuntisi itsensä esimerkiksi yksinäiseksi, terveydenhoitaja voisi neuvoa MLL:n perhekahvilaan tai avoimeen leikkipuistotoimintaan.

Kirjoitin aiemmin ennaltaehkäisevistä palveluista ja niiden roolista hyvinvointialueella. Jos panostamme laajaan koko väestöryhmän ennaltaehkäiseviin interventioihin, niillä on saatava paras mahdollinen vaikuttavuus. On myös kysyttävä palveluita käyttäviltä asiakkailta, mihin he ovat tyytyväisiä ja mitä pitäisi tehdä toisin. Tässä yksi asiakasnäkökulma. Sitä saa vapaasti käyttää perheneuvolan kehittämiseen.  

Nyt ennaltaehkäistään

Keskiviikko 1.2.2023

Oletko joskus kuullut sanottavan, että meidän pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn? Erinomainen ajatus, nyökyttelemme. Mutta mitä ennaltaehkäisy oikeastaan tarkoittaa tai mitä me sillä ymmärrämme.

Koko väestötason ennaltaehkäisyä on esimerkiksi neuvolatoiminta, rokotukset ja seulonnat. Kohdennettua ennaltaehkäisyä taas ovat diabeteksen ennaltaehkäisy painonhallinnalla tai kotihoidon piirissä olevan ikääntyneen toimintakyvyn ja tasapainon ylläpito kaatumisten ehkäisemiseksi. Lasketaanko ennaltaehkäisyksi esimerkiksi aivoinfarktin ennaltaehkäiseminen verenpainelääkityksellä vai onko se jo pikemminkin oikeaan aikaan, ajoissa annettua hoitoa.  

Kysymys ennaltaehkäisyn määritelmistä on olennainen, kun rakennamme Varhalle palvelustrategiaa. Jos valitsemme, että painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä korjaavien palveluiden sijaan, herää kysymys, kuinka laajoja väestötason interventioita aiotaan ottaa käyttöön ja mitä niillä saavutetaan.

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä pohdittaessa on mietittävä myös seuraavaa vaihetta: mitä esimerkiksi ikäihmisten neuvolatoiminnasta seuraa. Mikäli neuvolassa seulotaan esimerkiksi verenpainetta, tasapainoa ja painoindeksiä, asioiden toteaminen itsessään ei vielä ongelmaa ratkaise. Ihminen tietää jo peilikuvankin perusteella, jos painoa on päässyt kertymään. Sitä varten ei suinkaan tarvitse ajaa neuvolaan. Tarvitaan matalan kynnyksen painohallintaryhmiä, ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa lähellä ihmisen arkea tai vähintäänkin verkon välityksellä. Jos taas neuvolassa todetaan heikentynyt tasapaino, kuka järjestää tasapainoharjoituksia: hyvinvointialue vai asuinkunta?  

Oma filosofiani lähtee siitä, että meidän tehtävämme hyvinvointialueena on panostaa ajoissa annettuihin vaikuttaviin palveluihin, kaikkein vaikuttavimpaan väestötason ennaltaehkäisyyn ja kohdennettuun ennaltaehkäisyyn. Jos verikokeessa ilmenee diabeteksen esiaste tai verenpaine on koholla, meidän tehtävänämme on etsiä oikea ammattilainen ja huolehtia avun piiriin pääsystä oikea-aikaisesti. Kun palvelutarve on todettu, meidän tehtävänämme on panostaa oikeanlaisiin eli vaikuttaviin palveluihin. Voidaanko diabeteksen puhkeaminen estää painonhallintaryhmällä ja liikuntareseptillä? Saadaanko verenpaine laskuun elämäntapaohjauksella vai tarvitaanko lääkitys?

Väestötasolle tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita on otettava käyttöön erittäin huolellisen vaikuttavuusarvioinnin perusteella ja olemassa olevia ennaltaehkäiseviä palveluita taas arvioitava ja uudistettava säännöllisten vaikuttavuusarvioiden pohjalta. Tästä esimerkkinä äitiys- ja lastenneuvolat, joiden tekemää seulontaa ja perheiden neuvontaa tulee uudistaa säännöllisesti sen mukaan, mikä nähdään kyseisessä väestöryhmässä merkittävimpinä ja kalleimpina haasteina. Tällä hetkellä se ei ole lasten aliravitsemus vaan esimerkiksi mielenterveyden ja voimavarojen riittäminen perheissä. Miten neuvolakäynnillä voitaisiin panostaa enemmän mielenterveyteen, jaksamiseen ja perheen vuorovaikutuksen parantamiseen ei niinkään mittanauhan tai vaa’an kanssa mittaamiseen? Voitaisiinko mittaukset suorittaa itsenäisesti odotustilassa ja kirjata OmaKantaan digitaalisesti.

Yksi keskeinen ennaltaehkäisyn muoto on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Hyvinvointialueille annettava rahoitukseen on varattu varsin vähän tähän, joten merkittävin vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä jää asuinkunnille, järjestöille, yrityksille ja tietysti meille ihmisille itsellemme.

Kun seuraavan kerran kuulet näkemyksen, jossa puhutaan ennaltaehkäisystä ratkaisuna kaikkeen, kannattaa kysyä, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Hyvinvointialueille tarvitaan kirkas digistrategia

Maanantai 23.1.2023

Työkyky keskiöön

Keskiviikko 14.9.2022

Meillä Suomessa on pitkään vallinnut työkulttuuri, missä joko töitä tehdään sata prosenttisesti tai töitä ei tehdä ollenkaan. Perhevapaiden takia osittainen työaika alkaa olla jo arkipäivää, mutta työpanoksen säätely työkykysyistä ei ole kovinkaan yleistä tai edes hyväksyttyä.

Minulla oli tilaisuus kuulla tänään Turun työllisyyspalveluiden ammattilaisia ja omat ajatukseni avartuivat työkyvyn suhteen merkittävästi. Tässä johtopäätöksiä näistä oppimistani asioista.

Kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa, työkyky pitää nostaa sille kuuluvaan asemaan. Työkyky ei ole suinkaan vain työterveystuottajien asia vaan työkyvystä tulee huolehtia laajemmin. Erityisen haavoittuvia ovat työterveyden ulkopuolelle tipahtavat työttömät, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan.

Työkyvystä huolehtiminen liittyy lähes kaikkeen, missä työikäiset asukkaamme asioivat. Kun esimerkiksi työikäinen loukkaantuu tai tarvitsee tekoniveltä, jokainen päivä pois työstä on sekä työnantajalle että  yhteiskunnallemme hukkaa. Ihmisiä ei pidä säilyttää hoitojonoissa, vaan työkyvystä pitäisi kantaa huolta.

Kun ihminen joutuu pitkälle sairaslomalle, vaarana voi olla työkyvyttömyys. Tai tarkemmin katsottuna työkyky voi alentua esimerkiksi puoleen, mutta työkyky ei todennäköisesti kokonaan katoa. Työkyky ei myöskään ole ajallisesti vakio vaan esimerkiksi uupumuksen tai masennuksen myötä työkyky voi tilapäisesti laskea, mutta palautua oikeanlaisella kuntoutuksella takaisin sataan prosenttiin.

Vaikka työkyky alenisi pysyvästi, työmarkkinoiden pitäisi kyetä ottamaan vastaan myös alentuneen työkyvyn tuottama työpanos etenkin, kun kärsimme varsin mittavasta työvoimapulasta useilla aloilla. Esimerkiksi jos pitkäaikaistyöttömiä on 100 000, joiden keskimääräinen jäljellä oleva työkyky olisi 50 prosenttia, meillä on käyttämättä 50 000 henkilötyövuoden panos.

Erityisen merkityksellistä tämä on sosiaali- ja terveysalalla. On varsin erikoista, että vuonna 2021 pitkäaikaisesti työttömänä oli yli 10 000 sote-alan työntekijää. Jos kyseessä on alentunut työkyky, olisi sote-työnantajien syytä tarkastella omia toimintatapojaan, jotta alentunut työkyky ei estäisi työntekoa. Mikäli keskimääräinen työkyky on tässä joukossa 50%, meillä on käyttämättä 5 000 sote-ammattilaisen laskennallinen työpanos. Vaikka ala kärsii käsinkosketeltavasta työvoimapulasta, järjestelmämme mahdollistaa pitkäaikaistyöttömyyden.

Kun ihminen jää työttömäksi, hän tippuu pois työterveyden piiristä. Erilaisissa hankkeissa on pyritty rakentamaan siltaa työterveyden ja oman terveyskeskuksen välille. Jatkossa hyvinvointialueella kannattaa nostaa työkykyasiat omaksi tiimikseen sote-keskuksissa. Oma tavoitteeni Varsinais-Suomessa on, että sote-keskusten alle perhekeskusten ja toimintakykykeskusten rinnalle saamme moniammatillisen työkykykeskuksen.

Työkykykeskuksen moniammatillinen tiimi voitaisiin rakentaa yhteistyössä ulkoisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kunnille siirtyvät työllisyyspalvelut, Kela ja järjestöt olisivat keskeisiä kumppaneita omille terveys- ja sosiaalipalveluillemme. Työkykytiimissä työskentelisi mahdollisesti työllisyyskoordinaattori ja työkykyvalmentaja yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa.

Työkyky ei tietystikään ole vain julkisen palvelun asia. Tarvitsemme työllistymiseen tiivistä yhteistyötä työnantajien kanssa. Moni työnantaja kehuu pitkäaikaistyöttömiä huippurekrytoinneiksi. Työmoraali ja into tehdä työtä sekä sitoutuminen työnantajaan ovat erinomaisia. Tästä meidän pitäisi puhua enemmän!

Ratkaisu kaikkeen

Perjantai 9.9.2022

Hoitajamitoitus oli kaikkien huulilla eduskuntavaalien alla 2019. Tutkittu tieto ja lukuisat asiantuntijanäkökulmat kaikuivat kuin kuuroille korville. Hoitajamitoitus oli ratkaisu kaikkeen, faktoista viis.

Kaikki mitoitukseen liittyvät riskit ovat käyneet tai käymässä toteen. Koska hallitus todennäköisesti tiesi jo hallituskauden alussa, että ratkaisu on mahdoton, se jätti taktisista syistä mitoituksen voimaantulon aivan hallituskauden loppuun. Nyt sitä ollaan siirtämässä seuraavan hallituksen siivottavaksi. Mitoitusta tuskin tullaan seuraavina vuosikymmeninä toteuttamaan. 

Vanhustenhuollon ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kriisi on eskaloitunut viimeisten vuosien aikana. Hoiva- ja vuodeosastopaikkoja on jouduttu sulkemaan, koska mitoitusten edellyttämää henkilökuntaa ei ole. Tämä on johtanut leikkausten viivästymiseen sairaaloissa, koska jo leikattuja potilaita ei kyetä siirtämään uusien potilaiden alta sairaalasta terveyskeskuksiin. Samaan aikaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerit täyttävät vanhukset jäävät ilman hoivapaikkaa, koska paikkoja joudutaan sulkemaan liian vähäisen henkilöstön vuoksi.

Alan houkuttelevuus on kärsinyt erittäin suuren kolauksen mm. käynnissä olevan työehtosopimusriidan vuoksi. Jos useamman vuoden ajan kaikkialla hoetaan, että hoitajien työ on raskasta, alipalkattua ja kamalaa, kuinka moni alalle enää hakeutuu? Olisitko itse 16-vuotiaana lähtenyt alalle, josta kaikki puhuvat pelkästään pahaa?

Hoitajamitoitus ei todellisuudessa ratkaise juuri mitään havaituista vanhuspalveluiden tai terveydenhuollon ongelmista. Hoitajamitoituksesta puhuminen vertautuu junamatkaan Turusta Helsinkiin. Haluan päästä Turusta Helsinkiin ja tärkeimpänä laatukriteerinä pidettäisiin junassa työvuorossa olevan henkilökunnan määrää. Todellisuudessa asiakkaalle merkitsee junan pysyminen aikataulussa, junalipun hinta, matkustustavan hiilijalanjälki, vessan siisteys ja se, saako junassa lämmintä kahvia tai työskentelyrauhaa.

Hoitajamitoituksen sijaan olisikin huomattavasti olennaisempaa puhua palvelutasosta. Millaista palvelutasoa siisteyden, viihtyisyyden, ravitsemuksen, hygienian, lääkityksen, kulttuuritarjonnan, sosiaalisen kanssakäymisen ja kuntoutuksen osalta me sitoudumme yhteiskuntana järjestämään. Palvelutason määrittäminen takaisi tietyn palvelun laadun vanhukselle, ei suinkaan pelkkä hoitajamitoitus.

On erittäin perusteltua, että kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit tekevät asiasta välikysymyksen: https://www.sttinfo.fi/tiedote/oppositio-jattaa-valikysymyksen-vanhus--ja-terveyspalveluiden-kriisiytymisesta?publisherId=69819275&releaseId=69950586&lang=fi. Hallitus ei voi kaikkea jättää seuraavan hallituksen hoidettavaksi vaan nyt olisi vastuunkannon aika.

Tuhkaa vai tervettä yhteistyötä?

Torstai 8.9.2022

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2022 alussa. Kuntien toiminnoista ja budjeteista siirtyy noin puolet hyvinvointialueille. Uudistus tulee, haluttiin sitä tai ei.

Kunnille tämä tarkoittaa täysin uutta tilannetta, jonka osa kunnista näkee uhkana ja osa mahdollisuutena. Etenkin pienempien kuntien tilannetta uudistus pääsääntöisesti helpottaa.

Siirtymävaiheessa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö on kriittistä monella tavalla. Viestinnän rooli korostuu, kun siirtyvien työntekijöiden tiedon tarve tulevasta, mutta samalla epävarmuus lisääntyvät. Tietoa ja tulevaisuuden suuntaa kaipaavat kuntiin jäävät työntekijät. Eikä kuntien johto tai luottamushenkilötkään elä muutoksen keskellä tyhjiössä.

Siirtymävaiheeseen liittyy paljon juridisia ja järjestelmäasioita. Esimerkiksi tietojärjestelmätunnukset ja mahdollisesti uusien järjestelmien käyttö edellyttävät käyttökoulutusta siirtyville työntekijöille. Tuhannet kuntien tekemät sopimukset, sotekiinteistöjen tulevat vuokrasopimukset ja sotehenkilöstön käytössä olevat laitteet vaativat aktiivista tiedon keräämistä, tiedon luovuttamista, neuvotteluita ja tietojen yhteismitallistamista. Hyvinvointialueet voivat käynnistymishetkellä tarvita virka-apua kunnilta, jotta palkat, laskujen maksu, asiakasmaksut ja sosiaalietuisuudet saadaan hoidettua asian mukaisesti.

Siirtymävaiheen realistinen budjetointi kunnissa on, tai olisi ollut, keskeistä hyvinvointialueen rahoitukselle. Alueen kuntien tilinpäätöstiedot vuodelta 2021 ja talousarviot 2022 vaikuttavat suoraan alueelle myönnettävään rahoituspohjaan. Mitä suurempi kunta, sitä suurempi vahinko, jos palvelut ja budjetointi ovat kunnassa alimitoitettuja. Jos siis kunnassa sote on nähty vain säästökohteena ja palvelutarjonta alittaa selkeästi lakisääteisen palvelutarpeen, luvassa on mittavia ongelmia hyvinvointialueella. Tuleva rahoitus voi heittää kymmeniä miljoonia.

Siirtymävaiheen jälkeen yhteistyön tarve ei missään tapauksessa lakkaa, vaan sen merkitys entisestään korostuu. Esimerkkinä yhteistyön tarpeesta ovat opiskeluhuollon (koulupsykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat) tiivis yhteistyö kuntien sivistystoimen ja koulujen kanssa tai hyvinvointialueen palveluverkkoon liittyvien kaavoitustarpeiden huomioiminen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää vähintään 90 prosenttisesti kuntien vastuulle. Hyvinvointialueen käytössä jatkossa oleva terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisdata on kyettävä tarjoamaan analysoituna kuntien käyttöön, jotta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä esimerkiksi liikuntapakkoja lapsille tai harrastusryhmiä senioreille pystytään tarkemmin suunnittelemaan ja kohdentamaan kunnissa.

Meillä Varsinais-Suomessa on pitkä historia yhteistyön tekemättömyyden osalta. Tästä konkreettisina esimerkkeinä on erillisten tietojärjestelmien hurja määrä tai valmistelun pysäyttäminen edellisen hallituskauden jäljiltä.

Tällaiseen nurkkakuntaisuuteen meillä on jatkossa entistäkin vähemmän varaa. Me varsinaissuomalaiset menestymme Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan mittakaavassa vain yhteistyötä tekemällä. Yksikään taho tässä kokonaisuudessa ei ole omnipotentti, vaan luvassa on tiivis symbioosi. Hyvinvointialueet huolehtivat tulevaisuudessa omalta osaltaan kuntien asukkaiden turvasta ja terveydestä, etenkin silloin, kun apua tarvitaan. Kunnat taas tukevat ihmisten hyvinvointia, jotta korjaavia toimenpiteitä hyvinvointialueella ei tarvittaisi.  

Tavoitteenamme on kääntää uusi sivu yhteistyön onnistumiseksi Varsinais-Suomessa. Haluan, että me tiivistämme vuoropuhelua eri tavoin kuntien kanssa ja teemme tätä historian suurinta palvelu-uudistusta nimenomaan yhdessä. Hyvinvointialueella me kykenemme ottamaan vastaan myös kritiikkiä, kun sille on aihetta. Tuhkan sirottelu toistemme päälle ei edistä kenenkään tulevaisuutta.

Ennen ei ollut paremmin

Lauantai 7.5.2022

Minulla on ollut mielettömän hieno mahdollisuus seurata erityisen läheltä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valmistelua kohti Suomen parasta hyvinvointialuetta aluehallituksen puheenjohtajana nyt kaksi kuukautta.

Olen todella vaikuttunut siitä sitoutumisen ja aherruksen määrästä, jota meidän pieni, mutta äärimmäisen osaava ja tehokas valmisteluporukka tekee. Iso kiitos asioiden ripeästä etenemisestä kuuluu heille!

Me tuoreet päättäjät olemme valinneet hyvinvointialueelle johtajan, päättäneet toimielin eli päätöksenteko-organisaation muutoksista ja tulosaluejohtajatasosta (eli organisaation toinen taso) aluevaltuustossa. Seuraavaksi tehtävänämme on ratkaista aluehallituksessa hyvinvointialueen koko henkilöstöorganisaatio 1.1.2023 alkaen. Kysymyksessä on 23 000 ammattilaisen työmaa, joten mistään pienestä päätöksestä ei ole kyse.

Tähän saakka meillä on ollut 31 erillistä sote-organisaatiota Varsinais-Suomessa. Jatkossa meillä on yksi hyvinvointialue, joka palvelut järjestää ja omalta osaltaan myös tuottaa. Jotta 23 000 ihmisen organisaatiota on mahdollista ohjata ja johtaa, meille tulee kuusi tulosaluetta: pelastuspalvelut, ikääntyneiden palvelut, sote-palvelut, TYKS sairaalapalvelut, konsernipalvelut ja järjestämisen palvelut.

Kun siirtymä on hoidettu onnistuneesti, siirrämme katseet pidemmälle tulevaisuuteen. Tavoitteenamme on tarjota toimivat ja vaikuttavat palvelu jokaiselle varsinaissuomalaiselle sekä huolehtia terveestä taloudesta, jotta palvelut toimivat tulevaisuudessakin. Näiden kahden tavoitteen saavuttamisessa riittää varmasti tehtävää vielä vuosiksi eteenpäin.

Kun organisaatiomalli toivottavasti saadaan päätökseen alkavan viikon perjantaina, siirrymme rakentamaan hyvinvointialueelle strategiaa. Strategia ei ole mikään pölyttyvä mappi johdon arkistossa, vaan se on tiekartta meille kaikille hyvinvointialueen parissa toimiville. Se vastaa kysymyksiin miksi olemme olemassa, millainen hyvinvointialue haluamme olla ja miten sellaiseksi tullaan.

Kiitos!

Maanantai 24.1.2022

Edellisen kerran olen ollut ehdolla viisi vuotta sitten kuntavaaleissa ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu, kun olet kuuluttanut ympäri kyliä, että minä haluaisin tuon tehtävän. Siis kymmenet ellei sadat tuhannet ihmiset tietävät haaveestasi julkisesti ja sitten sen toteutuminen punnitaan "suorassa lähetyksessä".

Vaalit menivät yli kaikkien odotusten. Kyllä tavoitteenani oli paikka aluevaltuustossa, mutta näin hienosta tuloksesta en uskaltanut edes haaveilla. Valtavan iso kiitos jokaiselle minuun luottaneelle äänestäjälleni!

On sanomattakin selvää, että yli 1400:ää ihmistä ei tavoiteta edes normaaleina aikoina pelkästään "torilla", mutta etenkin näissä koronavaaleissa tukitiimin ja tukijoiden arvo ja merkitys olivat omaa luokkaansa. Fiksujen äänestäjieni ohella haluankin kiittää jokaista teitä rinnallani, tukenani ja takanani seissyttä rohkeaa ihmistä.

Vähäinen ei ole myöskään perheen ja rakkaiden merkitys. Kotona arjen pitää pyöriä ja ruuan on oltava lämmintä, olinpa kampanjoimassa tai päätöksenteossa. Kiitos maailman parhaille kotijoukoilleni, jotka tämän työn mahdollistatte ennen ja jälkeen vaalien!