Kittilä vai Kaarina

Torstai 24.3.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 24.3. ja Kaarina-lehdessä 6.4.

Kaarina on tunnettu erinomaisista julkisista palveluistaan ja hyvästä taloudestaan. Sen perustana ovat olleet asiansa osaavat virkamiehet ja päättäjät.

Tätä hyvien palveluiden ja kestävän talouden tasapainoa ainakin Kokoomus on luvannut äänestäjilleen vaalia ja siksi jouduimme jättämään valtuuston Valkeavuoren kouluinvestointia käsittelevään asiankohtaan eriävän mielipiteen. Suurimpana riskinä pidimme hankkeen luottamushenkilöpohjaista valmistelua, missä virkamiehet oli pitkälti ohitettu.

Kuluvalla vaalikaudella Kittilän kunnasta on kuulunut kummia. Siellä valtuutetut ovat ylittäneet valtuuksiaan ja soppaa puidaan nyt oikeusasteissa. Luottamushenkilöiden on tunnettava oma vastuunsa, mutta myös roolinsa, missä virkamiehet valmistelevat ja luottamushenkilöt päättävät.

Lähes samaan aikaan kouluinvestoinnin kanssa päätettäväksemme tulevat varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen mahdollinen kasvattaminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Lisää arkeen varsin konkreettisesti vaikuttavia leikkauksia lienee myös jatkossa luvassa.

Kannammekin suurta huolta, panostammeko kaikki liikenevät rahat omiin osin tarpeettomiinkin seiniin palveluiden kustannuksella. On myös mietittävä, miten huolehdimme kuntalaisten tasapuolisista palveluista; kaikkia investointeja ei voida tehdä kanta-Kaarinaan, kun kaarinalaiset asuvat myös Piikkiössä ja Littoisissa.

Kokoomus haluaa olla jatkossakin yksi neuvotteluiden osapuoli ja vahvasti mukana kaarinalaisessa päätöksenteossa. Emme kuitenkaan voi, emmekä halua haudata lupauksiamme äänestäjillemme tasapainoisesta taloudesta, hyvistä palveluista ja kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta. Toivottavasti näiden arvojen kanssa on yhä sijaa neuvottelupöydässä!

Avainsanat: Kaarina, Talous, Investoinnit, Kokoomus

Kohtuus kaikessa - kouluinvestoinneissakin

Keskiviikko 17.2.2016 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 17.2. Kaarina-lehdessä

Kaarinan valtuutetut ovat perehtyneet kouluverkkoon, väestöennusteisiin ja koulutarvearvioihin kahdessa seminaarissa. Kumpikin on ollut arvokas päätöksenteon tuki, jossa kymmenien miljoonien investointi ei ole vain luku esityslistalla, vaan päätöstä on tarkasteltu kokonaisuuden pohjalta. Tällaista investointien valmistelua soisi Kaarinassa tehtävän jatkossakin, kiitos siitä!

Maaliskuussa valtuusto valitsee kolmesta vaihtoehdosta, jossa yksi on Valkeavuoren korjaus ja laajennus sisältämään päiväkodin, 3-sarjaisen alakoulun, 6-sarjaisen yläkoulun sekä hyvinvointipalveluita neuvolasta perhepalveluihin. Toisessa vaihtoehdossa Valkeavuoresta tulee nykyistäkin pienempi ja Hovirinta laajennetaan yhtenäiskouluksi sisältäen 3-sarjaisen yläkoulun. Kolmannessa vaihtoehdossa Valkeavuoren koulu laajenee, mutta muut tilat jätetään rakentamatta.

Kallein vaihtoehto on kaksi, uusi yhtenäiskoulu Hovirintaan. Tämän tekee kalliiksi se, että yläkoulu tarvitsee erityistiloja kotitalousluokista fysiikan luokkiin. Lisäksi ruokalaa ja liikuntatiloja pitäisi Hovirinnassa yhtenäiskoulun myötä kasvattaa. Hintaero vaihtoehtoon yksi on 7-8 miljoonaa euroa.

Vertailussa ovat olleet investointikustannukset, mutta päätöksenteossa hankkeita vertaillaan myös koulujen toiminnallisuuden ja käyttökustannusten kautta. Yläkoulujen ollessa 3-sarjaisia valinnaisaineiden tarjonta on suppeampaa ja oppilaskohtaiset kustannukset korkeampia. Rauhanlinnan lapset eivät mahdu jatkossa lähikouluun Valkeavuoreen, vaan heidät ohjataan Hovirintaan. Tämä lisännee koulushoppailua Turusta. Päättäjien pitäisi muistaa myös investointien takaisinmaksu. Kaarinan budjetti ja sen myötä verotuloista puolet siirtyy 2019 sotealueelle. Mikäli investoinneista katoaa kohtuus, seurauksena on veroäyrin hillitön nousu ja lopulta kriisikunnan status.

Muu Suomi pikemmin keskittää kuin hajauttaa kouluja. Vaikka kouluja ei pidä hillittömästi kasvattaa, 1000 oppilaan Valkeavuoren yhtenäiskoulussa eri-ikäiset toimivat varsin erillään. Väestöennusteisiin pohjautuva 6-sarjainen yläkoulu tarjoaa laajat valinnaisainevalikoimat ja lisäksi suunniteltu hyvinvointipalveluiden integrointi kouluun tukee lapsen hyvää kasvua päiväkodista peruskoulun loppuun. Seminaarien pohjalta onkin helppo kannattaa vaihtoehtoa 1. Lisäksi aikanaan Hovirinnan alakoulu kunnostetaan niin suomen kuin ruotsin kielisten tarpeisiin, samoin Piispanlähde remontoidaan.

Emme suinkaan ole päättämässä vain Kaarinan keskustan palveluista. Kohtuulliset ja kestävät investoinnit ovat perusteltuja, mutta lähes 10 miljoonan lisääminen investointeihin kokonaan uuden yläkoulun perustamiseksi ei tunnu tasapuoliselta ja oikeudenmukaiselta Piikkiön tai Littoisten näkökulmasta, mutta ei se taida ilahduttaa Kuusistosta ja Rauhalinnasta Valkeavuoren ohi Hovirintaan matkaavia koululaisiakaan. Toivottavasti siis periaatekysymys ei aja vastuullisten päätösten ohi!

Avainsanat: Kaarina, Investoinnit, Kouluverkko, Talous

Nouseeko arvonlisävero?

Maanantai 8.2.2016

Hallitus on istunut lähestulkoon vuoden ja kuluneen vuoden aikana on yritetty saada aikaan monenlaisia uudistuksia. Yhteiskuntasopimusta veivataan jälleen ja soteuudistuksen askelmerkit pitäisi saada eteenpäin tämän kevään aikana. 

Vastarintaan ja muutosten hitauteen turhautuneena, ministerit ovat heitelleet ilmoille myös arvonlisäveron nostoa. Niin houkuttelevan nopea ja helppo tie kuin se olisikin valtion kassan kunnostamiseen, sen vaikutukset erityisesti kuluttajatuotteita ja -palveluita tuottaville pienyrityksille ovat lyhytnäköisyydessään hyytäviä.

Pelottavan usein arvonlisäveroa pidetään merkityksettömänä yritysten kannalta ja sen nähdään vaikuttavan vain kuluttajiin ja kuluttajiinkin vain marginaalisesti. Arvonlisäveron nosto tarkoittaa hintojen nousua ja hintojen nousu johtaa helposti pienenevään myyntiin. Jos taas hintoja ei nosta, se tarkoittaa katteen pienenemistä. Arvonlisäverolla voi olla jopa niin suuri merkitys, että yrityksen ei kannata tuoda tuotetta markkinoille, koska arvonlisäverollinen hinta on niin korkea.

Yrittäjien asiat olivat ennen vaaleja tärkeitä kaikille ehdokkaille puolueeseen katsomatta. Alkaneen vuoden aikana punnitaan, saadaanko yrittäjien toimintaedellytyksiin todella parannuksia vai tartutaanko matallalla roikkuviin hedelmiin. 

Itse pidän arvonlisäveron nostoa nyt kaikkein huonoimpana ratkaisuna niin pienituloisille suomalaisille kuin pienyrittäjille. Se osoittaisi, että hallitus ei onnistunut uudistamaan rakenteita, ainoastaan nostamaan veroja. 

Avainsanat: Valtiontalous, Verot, ALV, Yrittäminen

Solsidan

Perjantai 20.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Die Welt –lehden tämän hetken toiseksi luetuin artikkeli kertoo Suomesta. Kansainväliset lehdet ovat viime aikoina muutenkin uutisoineet ahkerasti meistä, sillä olemmehan Euroopan sairas mies. Bkt:n kehitys on alle Kreikan ja ongelmia riittää.

Asia, jota ei näissä kirjoituksissa riittävästi tuoda esiin, on täällä vallitseva kyvyttömyys päätöksiin. Itse asiassa johtajuuden puute ja kyvyttömyys ennen muuta vaikeisiin päätöksiin on syy, miksi Suomi on sairas mies. Valtaa on annettu liiaksi sieltä, missä vastuu kannetaan.

Surullisin esimerkki tästä on meneillään oleva Postin lakko. Kirjepostin ja sanomalehtijakelun tulevaisuutta ollaan lopettamassa lopullisesti. Nyt viimeistään on aika siirtyä digilehtiin ja joulupostimerkit voi hyvin käyttää hyväntekeväisyyteen.

Sairaan miehen ilmiö on varmasti tuttu terveydenhuollossa. Diagnoosit on tehty oikein ja huolella. Jos diagnoosin jälkeen aloitetaan vääränlainen hoito tai hoito jätetään tekemättä, potilas tulee yhä sairaammaksi tai jopa kuolee. Potilas voi myös kieltäytyä parantavasta hoidosta ja luottaa omiin lääkkeisiinsä, jolloin lopputulos todennäköisesti on yllä kuvatun kaltainen.

Jos tarkastellaan sairauksiamme kuntatasolla, sotepäätös saatiin viimehetkellä. Kolme vuotta kaupunginvaltuutettuna ovat osoittaneet, että kunnissa ei ole riittävää taloudellista osaamista kymmenien ja satojen miljoonien budjeteista päättämiseen. Poliitikot tekevät nice-to-have päätöksiä ja vierastavat ohjaamista luvuilla. Jaetaan rahaa ja lisätään palveluita, vaikka kirstu on tyhjä. Suomen (kunta)talous tarvitsee näköjään todella tiukkaa valtionohjausta, kun ei realiteetteja haluta ymmärtää.

Valtion tasolla pakkolakien jatkuva liennytys tai esimerkiksi asumistukipäätöksen pyörtäminen ovat esimerkkejä hoidon jäämisestä puolitiehen. Ikävät päätökset pitää nyt kyetä tekemään Viinasen-Niinistön hengessä, tai joku muu tekee ne meidän puolestamme. Ehkä saamme tänne kreikkalaisia vastavieraita kertomaan, miten täältä noustaan.

Yritystasolla puhutaan ylöspäin delegoinnista. Suomalainen pelkää myydä ja tehdä virheitä, joten on parempi olla kokonaan tekemättä, ainakaan päätöksiä. Ongelmiin ei tohdita puuttua ja sormien läpi katsotaan niin alkoholiongelmaa kuin alituista organisaation hiekottajaa. Sama sairaan miehen oireyhtymä toistuu siis myös yrityksissä: päätöksiä ei kyetä tekemään, vaan virheitä vältelläkseen asioita pallotellaan organisaatioissa aina vain ylöspäin, kunnes on liian myöhäistä.

Yritetään nyt puristaa niitä ikäviä päätöksiä pöytään kunnissa, eduskunnassa ja yrityksissä sotepäätöksen malliin. Siinä oli ensimmäistä kertaa vuosiin kunnon meininki päällä ja valmista syntyi, melkein annetussa aikataulussa. Joillekin saattoi tulla paha mieli, mutta sellaista on päätösten tekeminen. Paha mieli paranee kyllä.

Päätösten jälkeen lakataan haukkumasta ja ruoskimasta itseämme tai päätöksentekijöitämme. Pakko on pakko, eikä siinä auta SAK eikä lakko.

Annetaan talouden vihdoin kasvaa ja oletetaan, että ihmiset tekevät töitä toimeentulonsa eteen. Kerrotaan iloisia ja aurinkoisia juttuja Suomesta. Ei kuvata elokuvia marraskuussa, eikä varsinkaan missään elämää nähneessä savuisessa Petkon paarissa itärajalla. Käydään ne synkimmät hetkemme läpi täällä omalla porukalla, mutta ei niitä kannata niin umpirehellisesti koko maailmalle tunnustaa. 

Tehdään vaikka YLE verolla kustannettu aurinkoisen puolen tv-sarja, jonka oikeudet myydään kaikkialle.  Ollaan niin kuin Fredde ja Mickan tuossa naapurissa: pariterapiassakin ihmiset ja miljöö näyttävät hyviltä ja maa houkuttelevalta - myös investoinneille. Koitetaan pysyä lehtien luetuimpina artikkeleina, mutta vähän toisenlaisella näkökulmalla. 

Avainsanat: Talous, Päätöksenteko, Suomi, Johtaminen

Kunnon kunta

Perjantai 25.9.2015

Kohta kolme vuotta olen ollut mukana paikallispolitiikassa. Havaintoni päätöksenteon ja toimintamallien tehokkuudesta ja toimivuudesta eivät ole pelkästään mairittelevia.

Uskomuksiin ja ideologioihin jumittaminen hankaloittaa liian usein järkevien päätösten tekemistä. Tästä oivana esimerkkinä on valinta julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Vaikka ratkaisut pitäisi puolin ja toisin tehdä tapauskohtaisesti, pöydässä on usein vääristyneitä uskomuksia, kuten yritysten voitot maksaa aina kuntalaiset tai oma palvelutuotanto on aina kalliimpaa. Kumpikin väite on tuulesta temmattu: kustannustaso pitää vain kyetä laskemaan ja vertailemaan. Voitontavoittelu johtaa yleensä myös tehokkuuden lisääntymiseen, joten väite on epätosi. Tehokkuus voi johtaa laadun heikkenemiseen ja sitä kautta välilliset kustannukset kasvavat. Toinenkin uskomus on epätosi.

Ala-arvoinen hankintaosaaminen usein tukee näistä uskomuksia. Kunnat tuhtaavat töitä markkinaoikeudelle ja lisäksi kuntalaiset eivät suinkaan saa edullisinta eivätkä parasta palvelua. Kilpailutusten valmistelu ilman avointa vuoropuhelua, mittava byrokratia ja kilpailutusten laajuus ovat joitakin havainnollisia ongelmia, sopimustekniikasta sitten puhumattakaan. 

Omenat ja banaanit. Kunnissa ei vain verrata omenoita ja banaaneita keskenään, vaan yleensä pöydällä on omenat ja banaanipuut, elleivät peräti banaaniplantaasit. Tämä ilmenee parhaiten taas nyt syksyllä, kun kunnanvaltuutetut ryhtyvät puimaan budjetteja. Keskustelun keskiöön voivat nousta esimerkiksi kouluihin hankittavien värikynien määrä tai ulkoilmapuistoon hankittavan ruohonleikkurin tyyppi. Isot linjat solahtavat valtuutettujen sormien läpi hiljaa ja huomaamatta. 

Tämän vuoksi soteuudistus pitää saada eteenpäin vielä tänä vuonna, siten, että viimeistään keväällä 2017 sotealueet käynnistävät toimintansa. Kaikkien kuntien budjeteista vähintään puolet menevät soteen ja värikyniä tai magneettilaitteiden käyttöasteita ei vain voi puida samoissa pöydissä. Veronkannolle on kumpaankin, kuntaan ja sotealueelle asetettava katto.

Nurkkakuntaisuus on yksi kuntakeskeisyyden surullisista ilmiöistä. Jos ihmisten mieliin syöpyy ajatus siitä, että me vaan täällä osaamme tehdä asioita, ollaan jo valmiiksi metsässä. Ovet ja ikkunat kannattaisi avata niin yritysten, yhteisöiden kuin muiden kuntienkin suuntaan ja kaikilla mahdollisilla konsteilla etsiä uusia yhteistyömuotoja sekä parhaita käytäntöjä. Virkamiehen tehtävänä ei ole kesiä kaikkea itse, eikä varsinkaan polkupyörää aina uudelleen. Päätöksentekijöiden tehtävänä ei ole pohtia, saadaanko Pena ja minä jatkossakin riittävästi valtaa, vaan sitä, että saako Pena, minä ja kaikki muut mahdollisimman hyvät palvelut mahdollisimman kustannustehokkaasti. 

Aluepolitiikka on jatkoa nurkkapatriotismille. Aluepolitiikalla on torpattu moni elintärkeä uudistus, vain siksi, että oman vallan säilymisen lisäksi kaikilla pitäisi olla yhtä hyvien palveluiden sijaan palvelut kaikkialla, laadusta ja kustannuksista välittämättä. Palvelut voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: päivittäisiin tai viikottaisiin, joita tarvitaan lähellä, kuukausittaisiin tai vuosittaisiin, jotka voivat olla jo kauempana ja muutaman kerran elämässä ehkä tarvittaviin palveluihin, jotka voinevat olla kaukanakin.  Tästä hyvänä esimerkkinä on poliisiasemat: kumpi on tärkeämpää seinät vai turvallisuus? Rahojen käyttö partioiden ylläpitoon vai vuokranmaksuun?

Kuvitelmat Suomen korruptoitumattomuudesta voitaneen lopettaa. Suomen tapa on kuitenkin jännä moneen muuhun maahan verrattuna. Täällä korruptio tapahtuu yksityisen rahan sijaan julkisilla varoilla. Virkamiehiä voidellaan budjettirahoilla tekemään myönteisiä esityksiä, työ- tai ostosopimuksilla suositaan sopivia henkilöitä tekemään myötämielistä työtä tai päätöksiä.

Kahdella pallilla istuminen. Kunnan omat virkamiehet voivat toimia kunnissa jatkossakin johtavissa luottamusasemissa. Kaikilla ei tällöin pysy puurot erillään velleistä. Ja toiset sekottavat niitä Bamix kädessä päivästä toiseen häikäilemättömän tietoisesti. 

Kuntien johtaminen ja etenkin henkilöstön oikeudenmukainen kohtelu. Välillä pohdin, voiko lakeja ja yhteisiä työpaikan sääntöjä myös vapaasti rikkoa, jos sattuu olemaan oikeiden henkilöiden kaveri. Kaverijohtamisesta seuraa yleensä se, että työsuhteita ei tarvittaessa pureta, vaan kaikki kukkaset saavat kukkia vaan. Säännönmukainen sääntöjen rikkomisen mahdollisuus murentaa työyhteisöjen moraalia.

Luopumisen vaikeus. Suomen luottamustehtäviä suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta vaivaa demografinen vääristymä. 50-80-lukulaisia politiikassa on aivan liian vähän mukana. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksenteossa ei kuulu aktiiviväestön, työssäkäyvän, lapsiperheen eikä ruuhkavuosien ääni. Kun uudemmat polvet tulevat politiikkaan, he kestävät harjoittelijan tehtäviä, junnaamista ja kähmintää korkeintaan kaksi kautta. Sen jälkeen viimeistään huomaa, että aika kannattaa ennemmin käyttää työhön, perheeseen tai muihin harrastuksiin. 

Harhaisin ajatus on uskomus "jonkun muun rahoista". Tällöin raha ei tunnu koskaan loppuvan ja aina voi tehdä uusia esityksiä, ettei mitään sittenkään muuteta, leikata tai kehitetä. 

Näin äkkiseltään, perstuntumalla arvioituna tämän kaiken hintalappu julkisella sektorilla on 25% kustannuksista. Minä uskon, että julkiset palvelut voitaisiin tuottaa neljänneksen pienemmällä hintalapulla tai vaihtoehtoisesti nykyinen rahasumma voitaisiin käyttää neljänneksen parempiin palveluihin. Joku viisaampi voi tutkia hypoteesin paikkansapitävyyden. En väitä, että jokainen väittämä kirjoituksessani on tosi, mutta tuskin myöskään epätosi.

Avainsanat: Terve talous, Uusi tapa, Kunnat, Sote

Kahden kauppaa

Torstai 17.9.2015

Eilinen Juha Sipilän puhe oli kaikessa karuudessaan erinomainen. 

Sipilä ei ryhtynyt enää tekemään kauppaa, ei pyörtämään hallituksen esityksiä. Hän kertoi, miten oli esittänyt kaksi erilaista ratkaisumallia liitoille yhteiskuntasopimusneuvotteluissa, joihin ei suostuttu. Hän kertoi Saksasta, jossa sekä työnantajat, että työntekijät etsivät yhteistä etua. Hän kertoi, ettei nyt ole keinojen osalta kysymys hallituksen arvovallasta, mutta itse tavoitteesta ei voi tinkiä. Hän kertoi, että Suomi nousee ainoastaan ahkeruudella ja osaamisella. Hän muistutti, että hallituksella on kansan mandaatti tehdä tarvittavat uudistukset. 

Mielenkiintoista puheessa oli ensinnäkin juuri arvovallan nostaminen esiin. Hallitus ei pelkää arvovaltansa puolesta, eikä jumita mihinkään ratkaisuun vain pelkän arvovaltansa nimissä. Toisin kuin liitot. Liittojen kesken tämä näyttää taas olevan kahden kauppaa: SAK vastaan muut. Hyvä on vuosi vuodelta kasvavien toimihenkilöliittojen havahtua, että SAK:n veneeseen vielä kerran astumalla voi vain hukkua. Arvovaltaa ei enää saavuteta rähjäämällä, vaan neuvottelemalla. 

Tilanne on yhä enenevissä määrin kahden kauppaa myös työpaikoilla. Liittojen merkitys ja vaikutusvalta vähenee samassa suhteessa kun kansan koulutustaso ja sen myötä oma arvostelukyky kasvaa. Hallituksen lakiesitysten myötä paikalliselle sopimiselle luodaan paremmat puitteet ja kahden kauppaa on myös luottamuksen syntyminen. Uskovatko työntekijät, että työnantajat aidosti etsivät ratkaisuja työn pitämiseksi Suomessa. Luottavatko työnantajat, että työntekijät tulevat tiukassa paikassa vastaan ilman tällaista spektaakkelia. 

Lakien muuttaminen ja uudistaminen on myös eduskunnassa kahden kauppaa. Vastakkain ovat hallitus ja oppositio. Kun Suomessa istuu enemmistöhallitus, lait menevät läpi, jos hallituspuolueet toimivat yhtenä rintamana. Ja hallituksen yhtenäisyyttä ovat vakuutelleet niin Sipilä kuin perussuomalaisten Lindström. 

Kahden kauppaa tämä tilanne on myös seuraavissa vaaleissa. Perussuomalaiset osoittavat nyt olevansa kykenevä vastuunkantoon ja heillä työväenpuolueena on riittävästi rohkeutta viedä kipeät uudistukset maaliin, toisin kuin SDP:llä. Entisen valtiovarainministeri Antti Rinteen puheet siitä, ettei ongelmissamme ole kyse palkoista tai kilpailukyvystä, vaan siitä ettei maailmalla kauppa käy, osoittavat SDP:n tämän hetken alennustilan, mutta kammottavalla tavalla myös sen, millaisissa käsissä Suomen talous oli vain muutamaa kuukautta aiemmin. 

Kahden kauppaa käydään nyt myös siitä, kumpi täällä näyttää suunnan korporatismi vai parlamentarismi. Jälkimmäisen matkassa meillä voi olla vielä toivoa - ja siitä me viimeksi 19.4. äänestimme.

Avainsanat: Työ, Ay-liike, Hallitus, Terve talous

Rasti ruutuun

Tiistai 15.9.2015

Olen iloisesti yllättynyt, miten niin moni suomalainen vastustaa perjantain mielenosoituksia ja aikoo pysyä töissä. Lähes 70 000 ihmistä on pelkästään Facebooktapahtumassa ilmoittanut olevansa perjantaina töissä - ja olevansa ylpeä siitä. Samaan aikaan on myös perustettu kansalaisaloite ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamiseksi. 

Puhtaasti eniten minua pöyristyttää, että työntekijäliitot, jotka nyt yhteiskuntasopimuksen kaadettuaan huutelevat yhdistymisvapausoikeuksiensa ja muun asiaan liittymättömän perään, eivät kykene esittämään yhden yhtäkään selvää paperia siitä, millä tuo 5% saadaan kasaan. Ilmeisesti monelle mielenilmaukseen osallistuvalle on itselleenkin tullut epäilys, jopa häpeä, ettei tässä nyt sillälailla työnantajaa kohtaan osoiteta mieltä, vaan hallitusta. Ollaan tosi kiitollisia työpaikasta, jota ollaan kaikin keinoin kuitenkin hävittämässä. Kuka taloudelliset menetykset korvaa työantajille ja tekemättömät työt perjantaina tekee? Onko olemassa kuitenkin 'joku muu' keneltä voidaan leikata, ettei vaan minulta?

Olisiko ollut parempi, jos hallitus olisi laatinut monivalintapaperin, jossa olisi eri toimenpiteitä ja niiden perässä kustannusvaikutus esimerkiksi näin:

Lomarahojen poisto xx m€
Sunnuntailisät zz m€
Arkipyhät yy m€
Liiton jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto bb m€
Pekkaspäivien poisto cc m€
...

Ammattiliitot olisivat tästä sitten keskenään sopimalla poimineet vähiten ikävät uudistukset, kunhan valintojen yhteissumma vastaisi tuota 5% kilpailukykytavoitetta. 

Kyllä minusta palkkansa voi käyttää monenlaiseen turhuuteen, kuten tupakkaan, uhkapeleihin tai ammattiliiton jäsenmaksuun. Laittomia lakkoja, vailla päämäärää olevia mielenilmauksia, jarruttamista, vastustamista ja Suomen kurjistamista on nyt näissä kerhoissa tarjolla. Silläkin rahalla voisi viettää perjantain ahkeroinnin päälle rentouttavan viikonlopun suomalaisessa kylpylässä - ja pitää Suomen kulutuskysynnän pyörimässä, työpaikat ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut Suomessa.

Toivottavasti perjantaina sataa kaatamalla. 

Avainsanat: Ay-liike, Työ, Hallituksen esitys, Kilpailukyky, Terve talous

Työ verkostoituu

Sunnuntai 29.3.2015 - Sanna Vauranoja

Työelämästä ja työhyvinvoinnista puhutaan näin vaalien alla ilahduttavan paljon. Puolueet linjaavat työn tekemisen tapoja hyvin eri tavoin. Siinä, missä kokoomus peräänkuuluttaa lisää joustoa ja paikallista sopimista työpaikoille, vasemmisto taas toivoo paluuta vanhaan, keskusjohtoiseen työelämään.

Yhteiskunnassamme työ on polarisoitunutta. Ne, joilla työtä on, on sitä lähes liiaksi asti. Koko työuran mittaiset työsuhteet alkavat omalla sukupolvellani olla jo historiaa ja työtä tehdään osittain pätkissä, välillä yrittäjänä, toisinaan työnantajana ja jälleen työntekijänä tai vuokrattuna työntekijänä. 

Mitä enemmän työtä säädellään, sitä kekseliäämmäksi työmarkkinat muuttuvat. Jo nyt nuorten yrittäjien keskuudessa on tunnettu tosiasia, että harva rohkenee palkata työntekijöitä, vaan työ tehdään verkostoissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että työ ostetaan palveluna toisilta yrittäjiltä, jolloin riski on palkkaamista pienempi. Vasemmiston linjauksia kun kuuntelee, herää kysymys, tällainen verkostoitunut työmaailmako on nimeomaan vasemmiston tavoitteena.

Paljon puhutut 0-tuntisopimukset voivat olla monelle pienyrittäjällekin oiva lisäansioiden hankintakeino. Tutun yrityksen kanssa sovitaan, että tulen töihin tarvittaessa. Ainoa ongelma, mikä 0-tuntisopimuksissa on, on muiden työsopimusten estäminen työntekijältä. Tämä porsaanreikä kannattaa poistaa, mutta muuten 0-tuntisopimukset ovat yksi keino tehdä osa-aikaista työtä esim. yrittäjänä tai pienten lasten vanhempana.

Työ verkostoituu ja se toivottavasti myös tulee joustavammaksi. Näissä vaaleissa pääsee vaikuttamaan myös tulevaisuuden työhön. Millaista työtä sinä haluat tehdä, uudella vai vanhalla tavalla?

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Terve talous, Terve työ, Verkostot

Julkisesta hammashoidosta

Lauantai 28.3.2015 - Sanna Vauranoja

Viimeistään nyt, valtiovarainministeriön ilmoitettua leikkaustarpeen olevan 8 miljardia, on rohkeasti uskallettava puhua siitä, mistä me voisimme luopua julkisten palveluiden osalta. Edesvastuutonta on vielä tässäkin tilanteessa väittää, ettei mitään leikkauksia tarvita. Kokoomus julkaisi kuluneella viikolla omat säästöehdotuksensa, muut puolueet eivät menoleikkauksia ole vieläkään tohtineet konkreettisin toimin esittää.

Hallituksessa on myös työstetty kuntien velvotteiden purkua. Viime syksynä saimme sosiaali- ja terveyslautakunnissa kautta maan käsiteltäväksemme muun muassa hammaspäivystyksen järjestämisvelvoitteen myös iltaisin ja viikonloppuisin. 

Eduskuntavaaliehdokkaana olen esittänyt joitakin konkreettisia ratkaisuja, mitä voisimme tehdä toisin. Yksi ehdotukseni on julkisella tuotettu aikuisten hammashoito, joka voitaisiin siirtää yksityiselle palvelusetelien ja siirtymävaiheessa kelakorvauksen avulla. Soteuudistuksen yksi keskeisimmistä kysymyksistä on juuri palvelutuottajien rooli ja hammashoito on kokonaisuus, jossa voisimme kokeilla raha seuraa asiakasta -mallia.  

Suomalaisille suositellaan hammaslääkärikäyntiä kerran vuodessa ja lisäksi naisten pitäisi käydä gynekologilla kerran vuodessa. Kunnat velvoitettiin tarjoamaan myös täysikäisille asukkailleen julkinen  hammashuolto joitakin vuosia sitten. Nyt velvoitetta on laajennettu yö- ja viikonloppupäivystykseen. Gynekologilla voi jokainen nainen käydä ihan omalla kustannuksellaan yksityisellä lääkärivastaanotolla toki nimellisen kelakorvauksen tukemana.

Miksi kunnat tarjoavat puoli-ilmaista hammashuoltoa ja hammaslääkäripalveluita aikuisille asukkailleen, kun toimiva yksityinen hammaslääkärijärjestelmäkin on olemassa. Vielä omituisempi on tämä päivystyskuvio. Pienten lasten vanhemmille sanotaan, että korvasäryn kanssa voi hyvin kipulääkkeillä odottaa aamuun, mutta aikuiset eivät voi hammassäryn kanssa tehdä samaa, vaan hammaslääkärille on päästävä vaikka yöllä kello yksi. Ymmärrän toki, että keskussairaaloissa päivystävät suukirurgit onnettomuuspotilaiden vuoksi.

Mitä seuraisi, jos kunnat eivät tarjoa täysikäisille asukkailleen julkisesti tuotettua hammashoitoa eikä hammaspäivystystä, vaan hammashoito on suunnattu ainoastaan lapsille ja nuorille. Taloudellista tukea tarvitseville täysikäisille hammashoito hoidetaan palveluseteleiden kautta ja siirtymävaiheessa pienennyksen sijaan kelakorvausta hammashoidossa voitaisiin parantaa. Kerran vuodessa ei julkiseen palveluun nykymallilla pääse, vaan välit ovat todellisuudessa 3-5 vuoden luokkaa. 

Vaikka vakavat hammastulehdukset voivat aiheuttaa sydäninfarkteja tai estää esimerkiksi tekonivelleikkaukset, palvelut voidaan silti toteuttaa yksityisen palvelutarjonnan kautta kelakorvauksilla ja palveluseteleillä. Julkisella jonot ovat pitkät ja kokonaiskustannus suuri, kun tarvitaan tilat, tekniikka ja työntekijät sekä lisäksi nyt äärimmäisen kallis päivystysratkaisu. 

Jos tämä ratkaisuehdotus ei toimi, kuulen mielelläni muita vaihtoehtoja. Jostain keskustelu on uskallettava kuitenkin aloittaa. 

Avainsanat: Kunnat, Terve talous, Hammashoito, Julkinen terveydenhuolto

Olemassaolevaa on helppo kehittää

Tiistai 24.2.2015 - Sanna Vauranoja

Ihan ensiksi haluan kiittää Beniä säästölistasta, joka on minusta erinomainen ratkaisuesitys taloutemme tilaan. Kuten jokainen jotain joskus tehnyt tietää, olemassaolevia asioita on helpompi lähteä parantelemaan kuin luoda jotain alusta alkaen itse. Siksi kai kokeneet yrittäjätkin kehottavat ostamaan toimivan yrityksen nollasta aloittamisen sijaan. Niinpä varsinaissuomalaisena kansanedustajaehdokkaana ja terveen talouden puolestapuhujana laitan oman lusikkani Benin listaan.

1) Keskustelun rimaa korkeammalle

Toivottavasti keskustelun taso on kuluneen vuoden aikana saavuttanut pohjakosketuksensa ja nyt lähdetään ylöspäin. Jos ampuu yhden esitetyn säästö- tai kasvuehdotuksen alas, esittää jotain tilalle vastaavalla summalla. 

Etupolitikointi on myös syytä jättää eduskuntatyöskentelyssä vähemmälle. Kaiken tämän jälkeen käytännössä jokaisen on luovuttava jostakin, joten oikeastaan ainoa ryhmä, joiden etuja nyt voi hyvällä omallatunnolla valvoa, ovat lapset. Siis tulevien sukupolvien pöydästä ei ole syytä näpistellä tai varastaa yhtään enempää. 

2) Yksittäiset säästöt

Merkittävältä osalta olen säästöistäkin Benin kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi ansiosidonnaisen leikkaaminen 250 päivään ei tuo pelkästään 70 miljoonaa säästöä vaan välillisesti suurella todennäköisyydellä saman verran vuosittain lisää ansioverotuloja valtion kassaan. 

Julkisen sektorin työajan pidennys jäi minua mietityttämään. Parantaako päivittäisen työajan pidentäminen tuottavuutta vai olisiko lomaoikeuden tarkistaminen lähemmäs yksityisen sektorin lomakertymää vielä tehokkaampi. Monessa työssä päivittäinen työaika ei enää suoraan kerro työn tekemisestä tai tuottavuudesta. Viranhaltioiden lomaoikeuden normalisointi olisi yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ajatellen hyvä suuntaus, mutta ehkä näitä kahta vaihtoehtoa voisi tarjota julkisen sektorin työntekijöille ajatuksella, kumpi olisi parempi. 

Yksityisen hammashuollon Kelakorvausta en lähtisi leikkaamaan. Sen sijaan lopettaisin kokonaan julkisen hammashuollon yli 18-vuotiaille ja vähävaraisten hammashuollon hoitaisin palveluseteleillä yksityisillä. Jos yksityistä hammashuollon Kelakorvausta halutaan leikata tai poistaa, miksi sitten ei samaa tehtäisi kaikelle yksityiselle terveydenhuollolle?

3) Populismi

Ben on aivan oikeassa, että symbolista arvoa on myös omien etujen leikkaamisella, vaikka valtiontalous ei niillä pelastuisikaan. Kansanedustajien kulukorvauksia saataisiin leikattua myös sähköisten kokousten lisäämisellä. Kansanedustajat voisivat hoitaa osan kokouksista etätyöyhteyksillä, jolloin kulukorvauksia ei tarvitsisi maksaa niin paljon. Puoluetukea voitaisiin jäädyttämisen sijaan leikata. 

4) Oma lisäykseni: lisää kasvua ja työtä

Koska terveessä taloudessa menot ja tulot ovat tasapainossa ja tuloja emme enää kasvata veroja kiristämällä tai velkaa ottamalla, vaihtoehdoiksi jäävät menojen supistaminen ja tulojen kavattaminen työtä tekemällä. Menoja supistaisin edellä mainittujen ohella subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopumalla ja haittaveroista erityisesti tupakkaveroa voi vapaasti nostaa. 

Tulopuolelle ehdotan kasvua kotitalousvähennyksen kriteereitä löysentämällä, vähennysoikeuden prosenttiosuutta kasvattamalla ja euromääräistä ylärajaa nostamalla. Mikäli ne, joilla on varaa, ostaisivat enenevissä määrin palkallaan palveluita, syntyisi verovähennyksinä menetettyjen ansioverotulojen tilalle työtä, josta maksettaisiin arvonlisäveroa, yhteisöveroa ja ansiotuloveroa. Lisäksi työn lisääntyessä vähenisi työttömien osuus, maksutaakka ja työllisyys kohenisi. Samaa työn lisäämisen ideologiaa käyttäisin ensimmäisten 1-5 työntekijän sivukulujen huojentamiseksi määräajaksi. Sivukulut voisivat nousta työsuhteen kahden ensimmäisen vuoden aikana esimerkiksi 40 prosentista normaalitasolle pykälittäin.  

Ei muuta kuin tekemään - töitä ja uudistuksia. 

Avainsanat: Säästöt, Julkinen talous, Benin lista

Keneltä kotitalousvähennyksen nosto olisi pois?

Perjantai 16.1.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 16.1. Kunnallislehdessä

Seppo Villa nosti Kunnallislehdessä 13.1. esiin erittäin tärkeän ja samalla yksinkertaisen tavan lisätä työllisyyttä Suomessa: kotitalousvähennyksen noston. 

Kotitalousvähennyksen ylärajan pitäminen keinotekoisesti alhaalla vähentää palveluiden käyttöä ja sitä kautta palveluyritysten toimintamahdollisuuksia Suomessa. Lisäksi se lisää harmaata taloutta, ruuhkavuosiaan elävien lapsiperheiden kiirettä, vanhusten laitoshoidon tarvetta jne. 

Jos kotitalousvähennyksen ylärajaa nostettaisiin merkittävästi, suomalaiset yksityistaloudet voisivat käyttää merkittäviäkin summia palveluiden ostoon. Huolestuneet kyseenalaistavat mallin, koska näiden osalta tuloverokertymä toki pienenisi. Samasta työstä kuitenkin maksettaisiin pääosin 24 % arvonlisävero ja edelleen työllistynyt yrittäjä maksaisi veroja yrityksestään tai palkastaan sekä työntekijät edelleen palkastaan veroa. Parasta mallissa olisi nuorten ja työttömien työllistyminen. 

Suomessa itse tekemisestä on tehty loputon hyve. Vaikka työelämä vaatii monelta entistäkin enemmän tunteja ja tekemistä, silti pitäisi kaikista muistakin velvoitteista suoriutua itse. Me korkeakoulutamme nuoriamme ja samalla luomme odotusarvon, että koti ja auto pitäisi siivota ja korjata ihan itse.

Ainakin minä ilmoittaudun kotitalousvähennyksen noston puolestapuhujaksi. Sillä lisäämme kotimaista kysyntää, parannamme työllisyyttä, parannamme verokertymää, vähennämme harmaata taloutta, voimme keskittyä omiin osaamisalueisiimme ja todennäköisesti pidennämme myös monen ikääntyvän mahdollisuuksia asua pidempään kotona. On kovin hankala nähdä, keneltä kotitalousvähennysoikeuden kasvattaminen olisi pois?

Avainsanat: Verot, Kottalousvähennys, Oikea osaaminen, Työ

Lisäarvoa arvonlisäverolle

Keskiviikko 10.9.2014 - Sanna Vauranoja

Lähes kaikenlaista tilpehööriä, vaatetta ja jopa elintarvikkeita kannattaa tuoda toiselta puolelta maapalloa Suomeen ja vieläpä niin, ettei kuljetus vaikuta juuri mitenkään tuotteen loppuhintaan. Kuljetus on huomattavasti halvempaa yli valtamerten kuin monen tuotteen valmistaminen lähempänä. Erikoisimpana esimerkkinä norjalainen lohi, joka pakastetaan,  käy leikeltävänä Thaimassa ja palaa pakattavaksi Eurooppaan, josta se jatkaa myyntiin tai viedään Pohjois-Amerikkaan.

Näkyykö tuotteiden hinnassa se, ettei toisella puolella maapalloa tuotetun tuotteen valmistuksessa ole noudatettu sen enempää eurooppalaisia ympäristösäädöksiä kuin käyttäjän turvallisuusnäkökulmia esimerkiksi kemikaalien osalta, työvoiman työoloista tai palkasta nyt puhumattakaan? Entä siirtyvätkö kuljetusten aiheuttama kokonaisympäristökuormitus kuljetuskustannuksiin ja edelleen tuotteiden hintoihin? Miten tilanne vääristää EU:n omia sisämarkkinoita ja tulevaisuutta eri hyödykkeiden tuottajana?

Globaalia hiilijalanjälkeen perustuvaa veroa lienee vaikea saada aikaan. Vaarana on synnyttää vain uusi Kioton sopimus, joka vaikutuksiltaan jää torsoksi tai tulee lopulta kalliiksi toteuttaa ja ylläpitää. Emme myöskään halua lakata säätelemästä terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita, vaikka vääjäämättä olemme säätelemässä itsemme pois markkinoilta.

Mutta voisiko arvonlisäveroa hyödyntää läheisyysperiaatteen ja ympäristönäkökohtien huomioimisessa? Jos tuote tai palvelu tuotetaan esimerkiksi 90 prosenttisesti Euroopan Unionissa, arvonlisävero olisi matalampi kuin tuotteiden tai palveluiden, jotka tuotetaan EU:n ulkopuolella. Suomen sisämarkkinoiden kannalta mukavinta olisi tietysti se, että vero voitaisiin porrastaa vielä kotimaisuudenkin mukaan, mutta epäilen, ettei se olisi mitenkään mahdollista EU:ssa. Lisäksi tuotantoa on siirtynyt niin paljon rajojemme ulkopuolelle, että lopulta tämä voisi tulla entistä kalliimmaksi suomalaisille kuluttajille.

Perusteluna tälle kaksiportaiselle arvonlisäveromallille olisi se, että keveämmin verotetaan Euroopan unionissa tuotettuja hyödykkeitä, sillä EU noudattaa monessa asiassa yhtenäisiä säädöksiä. Yhtenäiset säädökset takaavat, että haittaverot ja muut välilliset verot ovat jo kertaalleen maksettuna ja  lyhyehköjen kuljetusten ohella tuotannon ympäristövaikutukset, kemikaaliturvallisuus sekä työlainsäädäntö ovat säätelemällämme tasolla.

En ole verolainsäädännön erityisasiantuntija, joten tälle voi löytyä monta pätevää estettä.  Mutta millaisia ne ovat?

Idean synnyttämä keskustelu Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Avainsanat: Verot, Ympäristö, Talous

Kiitos Okran järjestäjille!

Keskiviikko 9.7.2014 - Sanna

JK. Kirjoitus on julakistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Loimaan lehdessä heinäkuussa 2014.

Vietin kaksi päivää, torstain ja perjantain Okrassa. Kerta oli kolmas Okrassa, mutta ensimmäinen esittelijänä. Täytyy todeta, että kerrassaan hieno suoritus kaikilta järjestäjiltä!

Okra vaikuttaa kasvavan vuosi vuodelta niin esittelijöiden kuin yleisönkin osalta. Järjestelyt toimivat silti: parkkitilaa riitti, jonot vetivät nopeasti, vessat olivat siistit ja niitäkin oli runsaasti. Ja mikä parasta, myös ruoka oli maukasta, vaikka kenttäkeittiössä oltiinkin.

Okra on myös ilmeisen ”kansainvälinen” sillä tapaamani ihmiset olivat ympäri Suomea. Itse asiassa suurempi osa väestä oli jostain muualta kuin Varsinais-Suomesta. Voimme kuitenkin iloita varsinaissuomalaisina siitä, että hiljattain saimme myös oman maa- ja metsätalousministerin.

Toivottavasti tämän ministeriyden myötä Varsinais-Suomessa havahdutaan siihen, miten merkittävä työllistäjä ja teollisuudenala elintarviketuotanto alkutuotannosta kuluttajille saakka meille on. Monesti alueen tulevaisuutta mietittäessä puhumme vain ”uusista aloista” tai telakkateollisuudesta, mutta monelle leipä tulee nyt ja tulevaisuudessa pöytään sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti Varsinais-Suomalaisilta pelloilta.

Puhdas kotimainen ruoka, ekologisesti kestävä elintarviketuotanto ja elintarviketurvallisuus ovat ylpeydenaiheitamme. Okra on oiva osoitus tästä ja erityisen huikeaksi Okran tekee se, että se järjestetään lähes vapaaehtoisvoimin. Kiitos Okran järjestäneille yhdistyksille ja ihmisille!

Avainsanat: Maaseutu, Leipä, Maatalous

« Uudemmat kirjoitukset