Share |

Kirkko tulee taas

Maanantai 5.11.2018 - Sanna

Osallistuin lapseni kuoron myötä gospelkirkkoon Piikkiön kirkossa. Gospelmessu kuulosti ja tuntui juuri niin hyvältä kuin kirkon pitäisikin.

Kuinka moni aidon oikeasti jaksaa mennä sunnuntaiaamuna kello 10 kuuntelemaan vieraalta kuulostavia virsiä ja pitkiä saarnoja? Tämä tietysti on karikatyyri kirkosta, mutta toisaalta, mielikuvat juuri ratkaisevat.

Omassa työssäni olen huomannut, miten tärkeää ihmisille on nimenomaan musiikki. Miksi tarjota ihmisille musiikkia, joka ei heitä hautajaisten ulkopuolella juurikaan puhuttele. Voisiko gospelmessu ollakin sunnuntaisin vakio vaikka joka toinen viikko? Toiveikas tunnelma, hyvä saarna ja raamatun teksti jonkun nuoren lukemana. Ehkä messun aikatauluakin voisi ajatella uudelleen. Ei Raamatussa taida lukea mitään kello kymmenestä.

Mikä mukavinta, messun jälkeen tarjolla oli lämmintä mehua. Oivallinen tapa jäädä vähän juttelemaan ja tutustumaan seurakunnan muihin jäseniin mehun, kahvin tai iltateen merkeissä. Pieni tarjoilu ei paljoa maksa.

Entäpä sitten kirkon sanoma. Uskon, että lähimmäisestä välittäminen, armo, myötätunto ja turva ovat juuri niitä puuttuvia palasia, joita niin moni tässä ajassa elämäänsä kaipaisi. Verkossa ihmiset heittävät toistensa päälle vihapuhetta, politiikassa rakennetaan usein päätöksiä vastakkainasettelun kautta, työpaikoilla kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä ole helppoa koululaisillakaan. Entistä useammat eroavat, sukulaiset asuvat kaukana toisistaan, eikä lapsilla tai aikuisilla ole edes kotona turvapaikkaa, jossa sinua rakastetaan ja hyväksytään sellaisena kuin olet.

Kirkolla on siis kaikki menestyksen elementit olemassa, kysymys on vain siitä, miten ihmiset jälleen löytävät tiensä seurakuntaan. Tällä hetkellä kirkon sisäiset ristiriidat hallitsevat myös mielikuvia. Kaikista kysymyksistä ja arvoista emme ehkä koskaan löydä yhtä yhteistä ratkaisua, mutta se ei saa estää elämästä rauhassa rinnakkain kirkon sisällä. Mitä, jos keskittyisimme niihin 97 prosenttiin asioita, joista voimme olla samaa mieltä ja annamme tilaa jokaiselle pitää oma mielipiteensä niistä, mistä olemme eri mieltä. Lohtua, lähimmäisen rakkautta, armoa ja lämpöä kaipaa niin moni, että ei anneta lapsen mennä pesuveden mukana.

Kirkon päätöksentekoelimiin valitaan taas uusia päättäjiä. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäisi, ja toisaalta, valituksi tulisi niitä rohkeita ihmisiä, joille tärkeintä ei ole vain kaiken säilyttäminen ennallaan vaan elämän virtaan astuminen sellaisena kuin se nyt 2000-luvulla on.

Pienillä uudistuksilla olisi epäilemättä suuri vaikutus seurakuntaan. Ehkä näemme vielä laajan muutoksen ihmisten käyttäytymisessä ja ajan kuva ei ole kirkosta eroaminen vaan kirkkoon ja seurakuntaan kuuluminen.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaalit, Seurakuntavaalit, Kirkko, Usko

Virkamies pysyköön lestissään

Perjantai 13.5.2016 - Sanna

Erityisesti vasemmistopoliitikot nostivat älläkän, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Terveystalon palvelukseen. Olen todella hämmästynyt keskustelun sisällöstä, jossa ajatellaan , että virkamies ei voisi siirtyä virasta yksityisen työnantajan palvelukseen, koska hänellä on julkisista palveluista jotain salaista tietoa. ? .

Keskustelun taso kertoo juuri niistä skeemoista ja ajattelumalleista, joita yhteiskunnassamme on ikävä kyllä aivan liikaa. Joitakin niistä mainitakseni, yritykset ovat pääsääntöisesti ylikansallisia Panamayhtiöitä. Yritykset tuottavat vain voittoa omistajilleen ja kaikki yritykset repivät voiton työntekijöisen selkänahasta. Julkinen palvelu on laadukasta, yksityisistä sen sijaan ei koskaan tiedä. Yksityiset palvelut ovat kalliimpia, koska hintojen päälle tulee voiton osuus. 

Minusta olisi aivan välttämätöntä, että virkamiehet työskentelisivät myös yksityisellä ja yksityiseltä sektorilta voisi siirtyä virkamieheksi. Olisi hienoa, jos virkamies ymmärtäisi yritysten realiteetit ja pyrkisi mieluummin tekemään yhteistyötä yritysten kanssa kuin päinvastoin.

Mikäli tehtävän vaihtoon liittyy jotain kilpailukiellon piiriin kuuluvaa, normaali karenssi on yleensä puoli vuotta, ei sen enempää. Kun toimitaan julkisella sekotrilla, toivoisi, että tiedot olisivat muutenkin avoimesti saatavilla, joten viranhaltijalla ei pitäisi olla mitään erityistä tietoa takanaan. On normaalia, että ihmisillä on osaamista, jota he vievät mukanaan työnantajalta toiselle. Näin tapahtuu myös yksityisen sektorin sisällä siirryttäessä. 

Mitä vielä tulee näihin haitallisiin uskomuksiin, Suomessa on paljon myös suomalaisomisteisia perheyhtiöitä. Yritysten yksi tehtävä on tuottaa voittoa riskin vastineeksi omistajilleen, mutta riippuu yrityksen ja sen omistajien arvoista, kuinka suurta voittoa tavoitellaan ja millä keinoin. Monet yritykset menestyvät juuri hyvällä henkilöstöpolitiikallaan.

Molemmat, julkiset ja yksityiset voivat olla aivan yhtä hyvin laadukkaita kuin laaduttomiakin. Palvelun julkinen tuottamispohja ei takaa laatua. Yksityiset onnistuvat usein tekemään prosessinsa kustannustehokkaammin, koska budjettia ei voi kasvattaa veroja nostamalla ja tavoitteena on onnistua myös taloudellisesti. Yleensä se ohjaa koko kejtua toimimaan tehokkaammin, myös kustannustehokkaammin. Voittoineen kaikkineen yksityinen yritys voi siis olla julkista kustannustehokkaampi. 

Kun ryhtyy kommentoimaan tällaisia normaaleita työelämän ilmiöitä, mistä Rädyn tapauksessakin on kyse, kannattaa ensin vähän reflektoida omia ajattelutapojaan. Toki, jos työelämän lainalaisuudet ovat vieraita, voi syntyä epäilyksiä, joilla ei ole totuuspohjaa. Onnea siis Laura Rädylle uuden työn johdosta, toivottavasti vastaavasti julkiselle sektorille saadaan yritysmaailmassa pätevöityneitä johtajia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laura Räty, Johtaminen, Terveyspalvelut, Uskomukset