Vaikuttavampaa palvelua Varsinais-SuomeenTorstai 18.11.2021 Lupauduin mukaan aluevaaleihin 2022, sillä soteasiat ovat päätöksenteossa olleet vahvasti omaa intohimoani 10 vuoden ajan. Soten vaikutus kunnissa on yli puolet budjeteista ja henkilöstöstä, joten oli luonnollista jäädä pois kuntavaaleista ja lähteä mukaan aluevaaleihin. Olen toiminut muun muassa Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä. Nykyään toimin puheenjohtajana Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksessä ja muun muassa sotepuolen osaajia kouluttavassa Peimarin koulutuskuntayhtymässä. Luottamustöiden ohella soteasiat ovat tuttuja työni kautta. Vuonna 2013 perustamamme yritys tarjoaa liikuntaa, kulttuuria ja luontoelämyksiä ikääntyneille digitaalisesti eli ikäihmisten palvelut eri kunnissa ovat minulle erityisen tuttuja. Yrittäjyyden lisäksi toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa. Vaikuttavat palvelut tärkein tavoite Tärkeänä päämääränä sotealueella näen vaikuttavan palveluverkoston rakentamisen. Palvelut pitäisi jakaa niiden käyttötarpeen mukaan eri ryhmiin ja mitä useammin palvelua tarvitaan, sitä lähemmäksi se on saatava asiakkaita. Palveluita kehitettäessä on nähtävä ihmisten elämäntapojen ja tarpeiden muutos. Kaiken säilyttämisen sijaan päämääräksi on asetettava paremmat ja vaikuttavammat palvelut kaikille varsinaissuomalaisille. Esimerkiksi neuvolassa neuvolahenkilön vaihtuminen heti vauvan synnyttyä ei tue perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on tarkoituksenmukaista tukea perhettä raskaudesta neuvolaiän päättymiseen. Tein pitkään hartiavoimin töitä, että neuvola-aikojen varaus Kaarinassa saatiin sähköiseksi, kun ajanvarauksen saattoi tehdä aiemmin vain puhelimitse kello 12-13. Minulla on vahva usko siihen, että palvelut muuttuvat koko Varsinais-Suomessa paremmiksi, jos muutos tehdään rohkeasti, järkevästi ja uskallamme nojata tutkittuun tietoon. Palveluiden ja hoitojen vaikuttavuutta tutkitaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Siksi päätöksenteko ei saa perustua vain mielipiteisiin vaan myös tutkimukseen. Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutuksesta ikääntyvän toimintakykyyn on tuhansittain tutkimustietoa ja myös kansallinen suositus. Silti kotihoidossa, vuodeosastoilla, kuntoutumisvaiheessa tai ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavaa liikuntaa ei kyetä ikääntyneelle tarjoamaan. Pelkkä piipahdus kotihoidettavan keittiössä on tyhjää parempi, mutta ei tue ikääntyneen toimintakyvyn säilymistä. Jatkossa palvelutarjontaa ei rajoita enää kuntarajat tai kunnan koko, vaan palvelut tuodaan sinne sinne, missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi lääkärivastaanotto ilman diagnostiikkaa eli laboratorioita tai kuvantamista on haastavaa lääkärille ja vajaavaista potilaalle. Jatkossa palvelut voidaan rakentaa esimerkiksi diagnostiikkabussien, etävastaanottojen, palveluseteleiden ja monipuolisten erikoislääkärikonsultaatioiden avulla nykyistä huomattavasti vaikuttavammiksi myös maaseudulle. Palvelutarjoajien rajat ovat monesti liian jyrkät. Esitin Kaarinassa vuosia, että tarjoamme iltavastaanottoja kuntalaisille yhteistyössä yksityisen toimijan kanssa, jolla oli toimitilat terveyskeskuksen tiloissa. Ongelmana nähtiin muun muassa hoitotarvikkeiden kustannusjako. Tällaisesta jäykkyydestä on päästävä eroon ja asetettavat paremmat palvelut, asiakas keskiöön. Terveyskeskusten vuodeosastoilla on oltu jo pitkään mahdottoman tehtävän äärellä. Jatkossa vuodeosastoillakin voidaan erikoistua esimerkiksi geriatrisiin asiakkaisiin, akuuttihoitoon tai saattohoitoon, kun asiakaspohja laajenee kuntarajoja pidemmälle. Esitin sotelautakunnan puheenjohtajana, että vuodeosastomme paikkoja voitaisiin myydä myös lähikunnille, kun vuodeosastoilla täyttöaste oli vain 60-70%. Lautakunta piti ongelmallisena helteisiä kesiä, jolloin vuodeosastoa tarvittaisiin koko kapasiteetin osalta, eikä paikkoja haluttu myydä muille. Tilanne on onneksi viime vuosina korjaantunut ja yhteistyötä tehdään muun muassa Liedon kanssa. Toivon, että jokainen tuleva sotevaltuutettu hahmottaisi tämän uudistuksen mahdollisuudet ja erityisesti kokonaisuuden. Me onnistumme rakentamaan parhaat palvelut Varsinais-Suomeen yhteistyöllä ja osaamisella. Kannattaa muistaa, että moneen muuhun alueeseen verrattuna meillä on suunnaton etu puolellamme: yliopistollinen keskussairaala. Kysymys ei ole kuitenkaan vain terveyspalveluiden uudistuksesta, vaan sosiaalipuoli on yhtä merkittävä osa uudistusta. Muutos vaatii ajattelutapojen muutosta ja luottamushenkilöiden lisäksi myös viranhaltijoiden on sitouduttava uudistukseen. Jos päämääränä on kaiken säilyttäminen ennallaan, uudistusta on turha lähteä edes tekemään. Hallituksella on nyt vaarallisen ideologiset lasit päässä, missä yritykset nähdään syntisäkkeinä. Me todellakin tarvitsemme monituottajajärjestelmää eli julkisen ohella yritysten ja kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja palveluseteleitä. Ei ihmisen pääsyä oikean palvelun piiriin oikeaan aikaan voi estää ideologia tai ennakkoluulot. |
|||||||||
|
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Kunnat, Johtaminen, Ehdolla |
|||||||||
Onnea rohkeille!Maanantai 14.6.2021 Kuntavaalit käytiin eilen 13.6. kauniissa kesäisessä säässä. Moni oli keväällä pahoillaan, kun vaaleja siirrettiin. Nyt on helppo sanoa, että päätös oli todellakin oikea: tautitilanne on suorastaan hyvä koko maassa ja vaaliuurnille uskalsi lähteä ilman suurta huolta tartunnasta, vaalihenkilöstöstä puhumattakaan. Ajankohta oli mielenkiintoinen, sillä perussuomalaiset hajosivat päivälleen neljä vuotta sitten ja nyt he ottivat vaalivoiton. Tulos olisi voinut olla vielä parempi, mikäli vaalitenteissä heillä olisi ollut muutakin sanottavaa kuin pelkkä maahanmuutto. Vaalien suurin häviäjä oli ennakkoon povatun keskustan sijaan vihreät. Tulos oli suoranainen romahdus, mutta sen selittäviä tekijöitä on ulkopuolelta haastava arvioida. Yksi yllätys liittyi suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi Turkuun, missä vihreistä ei ollut lopulta lainkaan haastajaksi kokoomukselle ja SDP:lle. Vaalien toinen häviö meni SDP:lle, josta ehkä konkreettisin esimerkki löytyy Tampereelta, pääministerin kotikaupungista. Pormestarin viitta vaihtuu punaisesta siniseen, tosin vaaliliton siivittävämänä. Tamperelaiset vakuuttavat jatkavansa jatkossakin yhteistyön linjalla. Ja sen positiiviset vaikutukset näkyvät ympäri Suomen: yhteistyöllä on saatu aikaan mittavia hankkeita, joista muu Suomi vain haaveilee. Oli mielenkiintoista toimia ensimmäistä kertaa vaalilautakunnassa ääniä laskien. Jo laskentavaiheessa oli selvää, että ainakin Kaarinassa vaalivoittaja olisi kokoomus. Kun viimein ennakkoääniä ehdimme vilkaista, oma tuntuma sai vahvistuksen: sininen sydän oli kaikkein suurin. Itse vaaleihin liittyi myös tiettyä haikeutta, sillä en ollut ehdolla. Kotikunnassani Kaarinassa suurimman puolueen äänikuningattarena toimi kansanedustaja Anne-Mari Virolainen. On helpottavaa tietää, että Anne-Mari on vaikuttamassa Kaarinan päätöksentekoon jatkossa monen muun mainion luottamushenkilön kera. Varsinaista luopumisen tuskaa en tunne, sillä tiedän, että kotikunta on hyvissä käsissä jatkossa. Vaalien jälkeisenä päivänä haluan kuitenkin onnitella jokaista, joka ehdolle näissä vaaleissa asettui. Vaatii oikeasti suurta rohkeutta olla kuntalaisten arvioitavana omilla kasvoillaan ja persoonallaan. Varsinkin näinä aikoina, kun käytöstavat ovat ikävällä tavalla kateissa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siksi onnittelut kuuluvat ihan jokaiselle ehdokkaalle – menipä hän läpi valtuustoon tai ei. Sitä paitsi, luottamustehtäviä riittää jokaiselle, vaikka ei valtuustossa istuisikaan. Tästä alkaa työsarka, joka ei taida yhdessäkään kunnassa olla seuraavina vuosina helppo. Soteuudistus on oma lukunsa, mutta niin on kuntien heikkenevä talouskin. Hallitus joutuu vaalikauden loppua kohden totuuden eteen ja täysin holtitonta velkaantumista on ryhdyttävä hillitsemään. Valtionapujen palautuessa normaaleiksi, kuntiin jää valinnanvaraa velkaantua suoraan, korottaa veroja tai leikata palvelutasoja. Luultavasti käytössä tulee olemaan nuo kaikki vaihtoehdot, mutta mikään niistä ei ole erityisen hyvä. Itse toivon, että vaalitulos ohjaa eduskuntaa siihen, että 21 sotemaakunnasta luovutaan. Olisi ehkä aika ryhtyä keskustelemaan myös verokatosta kunnissa. 17 ja 24 prosentin haarukassa ihmiset eivät suinkaan ole tasaveroisessa asemassa Suomessa, varsinkin kun 17 prosentilla saa erinomaisia palveluita ja reilusti yli 20:llä taas useinmiten juuri päinvastaista. Ennen kuin työ alkaa, voi kuitenkin vähän iloita ja erityisesti nauttia kauniista kesästä! Onnea vielä kaikille huikeille ehdokkaille! |
|||||||||
|
Avainsanat: Kuntavaalit |
|||||||||
Hyviä ehdokkaita KaarinassaSunnuntai 23.5.2021 Muutama viikko sitten avasin ajatuksiani siitä, miksi en lähtenyt ehdolle näihin kuntavaaleihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en olisi edelleen kiinnostunut kuntien uudistamisesta tai pitäisi luottamustyötä erityisen tärkeänä ja arvokkaana tehtävänä.
Kuluneiden 10 vuoden aikana olen saanut tutustua moneen huipputyyppiin politiikan saralla. Nyt kun vaalit lähestyvät, ajattelin kertoa teille muutamasta huippuehdokkaasta Kaarinassa.
Esittelen teille aakkosjärjestyksessä ne, joiden kanssa olen tehnyt kaikkein tiiveintä yhteistyötä, kokenut jakavani saman arvomaailman (tasa-arvo, avoimuus, rohkeus, uudistaminen) ja joiden kanssa olen käynyt yhteisiä taisteluita näiden arvojen puolesta.
Hyviä tyyppejä ja erinomaisia ehdokkaita on siis monia muitakin, mutta näiden henkilöiden kanssa on minulla ollut ilo ja onni tehdä erityisen tiivistä yhteistyötä politiikassa.
1) Päivi Lehtovaara
Päiviin tutustuin viime kuntavaalien alla vuonna 2017. Ja onneksi tutustuin. Olen ihaillut Päivin loputonta ahkeruutta niin luottamustehtävissä mm. vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajana kuin yhdistystyössä. Päivi jaksaa perehtyä asioihin erittäin huolellisesti, käydä keskusteluita useiden henkilöiden kanssa monipuolisen kokonaiskuvan muodostamiseksi ja kykenee tekemään myös vaikeita päätöksiä. Kun Päivi on muodostanut näkemyksensä, ei mielipiteen, vaan monipuolisten faktojen kautta, Päivi uskaltaa toimia näkemyksensä pohjalta, vaikka rapa roiskuisikin.
Päivi ei pelkästään tyydy tekemään päätöksiä vaan näkee vaivaa ja puurtaa pyytettömästi yhdistystyössä. Ideoida ja suunnitella osaa meistä moni, mutta kun pitää tarttua toimeen, tekijöitä on usein vähemmän. Päivi on kuitenkin yksi niistä.
Lue lisää Päivistä.
2) Ulla Myntt-Rinne
Ullaan olen tutustunut vuonna 2013, kun molemmat olimme ensimmäistä kautta kaupunginvaltuustossa. Yhteistyömme tiivistyi entisestään vuonna 2017, kun aloitimme kaupunginhallituksessa ja siellä olemme purjehtineet yhdessä monien tyrskyjen läpi.
Ullan tunnen rauhallisena päättäjänä, joka ei turhia hötkyile. Ulla perehtyy asioihin huolella, tuntee Kaarinan ja kaarinalaiset syntymästään saakka ja tietää työnsä kautta niin kaavoituksesta kuin teknisestä puolestakin. Vaikka Ulla on rauhallinen, se ei tarkoita, ettei Ulla uskaltaisi puuttua asioihin tarvittaessa, kertoa oman näkemyksensä ja seistä niiden takana, vaikka vastustustakin olisi.
Lue lisää Ullasta.
3) Malla Rannikko-Laine
Malla on tuulahdus tulevaisuutta. Arvostan erityisesti Mallaa hänen ennakkollulottomista uusista ajatuksistaan, mutta myös ahkerasta puurtamisesta kaarinalaisten lapsiperheiden eteen muun maussa sivistyslautakunnassa.
Malla on sivistyspuolen lisäksi perehtynyt joukkoliikenneratkaisuihin Föli -lautakunnassa. Malla näkee myös lähitulevaisuutta pidemmälle ympäristö- ja ilmastoasioissa ja rohkenee tehdä uusia innovatiivisia avauksia. Tasa-arvon ja avoimuuden vankkumaton kannattaja.
Lue lisää Mallasta.
4) Hanna Sirkiä
Tutustuin Hannan ensimmäisen kerran vuonna 2012 kuntavaalien alla, mutta löysimme yhteisiä ajatuksia ja päämääriä vuodesta 2017 alkaen, kun molemmat tulimme valituiksi kaupunginhallitushuoneeseen.
Hanna on perehtynyt erityisesti nuorten tilanteeseen Kaarinassa toimiessaan yläkoulun historian opettajana. Hanna uskaltaa ajaa nuorten ja koulujen asiaa päämäärätietoisen rohkeasti, vaikka edessä olisi kuinka kovaa vastustusta.
Vaikka olemme Hannan kanssa matkan varrella olleet vahvasti myös eri mieltä asioista, arvostan Hannan rohkeutta seistä oman näkemyksensä ja vakaumuksensa takana.
Lue lisää Hannasta.
5) Marja Vaiste
Marja on yrittäjänä suuri esikuvani. Akateeminen koulutus ja ura pörssiyhtiössä vaihtui 25 vuotta sitten yrittäjyyteen ja loppu Tuorlan Majatalossa on historiaa. Monen ikätoverin jo nauttiessa eläkepäivistä, Marjan auto löytyy Majatlon parkkipaikalta niin arkena kuin sunnuntainakin aamusta iltaan.
Marjan kanssa aloitimme yhtä aikaa valtuustossa 2013 ja lähes aina olemme olleet päätettävistä asioista samaa mieltä. Erityisen ihailtavaa Marjassa on loputon innostus, halu ja kyky uudistaa. Marja ei todellakaan ole mikään menneiden toimintatapojen säilyttäjä, vaan rohkenee uudistaa prosesseja ja toimintatapoja, kun näkee sen tarpeelliseksi. Marjalla on laajat verkostot ja huikea kokemus luottamustyöstä niin yrittäjissä, paikallispolitiikassa kuin seurakuntatehtävissäkin. Marja ei kuitenkaan koskaan tee numeroa omasta jäätävän kovasta osaamisestaan ja Marja arvostaa suuresti myös kulttuuria sen eri muodoissa.
Lue lisää Marjasta.
6) Anne-Mari Virolainen
Anne-Marilla on tietysti valtava kokemus niin kansainvälisestä, valtakunnan kuin paikallispolitiikastakin. On huikeaa, että Anne-Mari on nyt ehdolla Kaarinan kaupunginvaltuustoon!
Olen tuntenut Anne-Marin useita vuosia politiikan myötä ja erityisen tiivistä yhteistyötä teimme vuonna 2019, kun toimin hänen eduskuntavaalikampajassa kampanjapäällikkönä. Siitä lähtien olemme vaihtaneet säännöllisesti ajatuksia politiikan kuumimmista perunoista.
Anne-Marin aivan poikkeuksellinen piirre on kyky puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kukapa meistä ei olisi tavannut poliitikkoa, joka puhuu ympäripyöreitä, siis vähän jokaiselle jotakin. Anne-Mari sen sijaan uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja myös kertoo oman kantansa asioihin. Anne-Marin osaamista, kokemusta ja verkostoja me tarvitsemme Kaarinassa uudistusten jatkamiseksi, johtamisen kehittämiseksi ja Turun seudun yhteistyön rakentamiseen.
Lue lisää Anne-Marista.
|
|||||||||
|
Avainsanat: Kuntavaalit, Avoimuus, Tasa-arvo, Uusi tapa |
|||||||||
Tasa-arvo ei ole edelleenkään täälläPerjantai 7.5.2021 Kunnissa ja laajemmin päätöksenteossa tarvitaan eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Yritysmaailmassa ja johtamisessa puhutaan diversiteetistä. Samaan aikaan moni Suomessa hokee, että Suomi on valtavan tasa-arvoinen maa. Viimeiset 10 vuotta ovat osoittaneet, että näin asia ei todellakaan ole. Kaksi valtuustokautta Kaarinan politiikassa ovat olleet vaiherikkaita ja opettavaisia vuosia. Olen saanut perehtyä sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseihin eri luottamustehtävissä ja Kaarinan toimintaan kaupunginhallituksessa toisella valtuustokaudellani. Kaupunginhallituksessa toimiessani yllätys on kuitenkin ollut melkoinen, kun olen törmännyt toistuvasti epätasa-arvoiseen ja epäasialliseen käytökseen. Vaikka olen työskennellyt muun muassa teknologiateollisuudessa erittäin miesvaltaisissa organisaatioissa, mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut. Vielä 2020 -luvulla saunaseurat ovat päätöksenteossa arkipäivää. "Saunassa" asiat sovitaan sopivasti jo etukäteen. Tietoa ei suinkaan ole tarjolla kaikille ja päätöksiä pyritään runnomaan siihen suuntaan, mitä saunassa tuli sovittua. Omituisinta tässä on se, että mikäli naiset tekevät jotain vastaavaa, siitä nousee aivan älytön meteli. #metoo -kampanja on herättänyt paljon tunteita puolesta ja vastaan. Ensimmäisen kerran 20 vuoden työurani aikana olen tullut myös seksuaalisesti häirityksi. Lapsilleni opetan, että uimapukualueelle ei toista ihmistä saa kukaan koskettaa ilman lupaa. Kaikkia aikuisia nämä säännöt eivät tunnu koskevan, vieläkään. Ideoiden ja uusien toimintatapojen läpisaanti, se se vasta vaikeaa on ollutkin. Uusille toimintatavoille tai kiperille kysymyksille tuhahdellaan ja ne jätetään toistuvasti huomiotta. Ilmiöstä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2016 tekemäni valtuustoaloite avoimesta ostolaskudatasta. Viiteen vuoteen ei kotikunnassani ole kyetty ratkomaan tähän liittyviä ”teknisiä” haasteita. Henkisesti ei ole helppoa olla asioista eri mieltä yksin tai pienen vähemmistön kanssa. Vähättelemällä, epäasiallisella suhtautumisella ja lyömällä hankalan akan leimaa, on helppo yrittää vaientaa. Moni asia, joita olen ja olemme toistuvasti jaksaneet pitää esillä kaiken epäasiallisen käytöksen keskelläkin, on osoittautunut oikeaksi myöhemmin. Harva on silloin kyennyt sanomaan, että oikeassa olitte. Päinvastoin, asia pyritään salaamaan tai lyömään villaisella. Kesäkuussa valittaville päättäjille on todettava, että on huomattavasti helpompaa mennä sinne, mihin kaikki muutkin menevät tai joku käskee mennä. Hankalan akan maineeseen ei paljoa tarvita. Itse koen vahvasti, että päätöksenteossa ei tarvita epätasa-arvoa eikä epäasiallista käytöstä, ei edes saunomista. Kesäkuussa käydään kuntavaalit ja silloin jokainen meistä voi äänellään vaikuttaa, millaisissa merkeissä päätöksiä omassa kotikunnassa tehdään: asiallisesti, avoimesti ja tasa-arvoisesti vai pienellä porukalla ”saunassa” sopien. Itse en näissä kuntavaaleissa ole ehdolla, mutta minun ääneni on ääni avoimuudelle, rohkeudelle ja tasa-arvolle. |
|||||||||
|
Avainsanat: Päätöksenteko, Kuntavaalit, Tasa-arvo |
|||||||||
Miksi vaalit tulee siirtääPerjantai 5.3.2021 Tänään perjantaina 5.3. ovat puoluesihteerit ja hallitus koolla keskustelemassa kuntavaalien järjestämisestä. Asiasta luvattiin päätös jo helmikuun lopulla, mutta pohdintaa jatketaan tilanteen muuttuessa jatkuvasti pahempaan suuntaan. Maanantaina 8.3. astuvat osassa Suomea tiukat rajoitustoimet voimaan: muun muassa yläkoulut siirtyvät etäopetukseen. Tilanne pahenee niin nopeasti leviämisvaiheen alueilla, että todennäköisesti ensi viikon aikana joudutaan tekemään päätöksiä myös alakoulujen etäopetuksesta. Vaaleja puuhataan nyt hinnalla millä hyvänsä. Tässä näkökulmia, miksi vaalit tulee siirtää syksyyn. 1) Äänestäjien ikärakenne Kuluneen vuoden yli 70-vuotiaita on varoiteltu ja kehotettu pysymään kotona ilman ylimääräisiä kontakteja. Äänestäminen edellyttää nimenomaan ylimääräisiä kontakteja: lähtemistä ennakkoäänestys- tai äänestyspaikalle, matkustamista sinne ja vaalitoimijoiden tapaamista sisätiloissa. Suuri osa ikäihmisistä on välttänyt ihmismassoja, kauppakeskuksia ja kontakteja, mutta nyt tästä periaatteesta pitäisi äänestämisen vuoksi luopua. Luultavasti juuri ikääntyneistä osa jättää tilanteen johdosta äänestämättä. Äänestäjien ikärakenne vääristyy merkittävästi, koska Suomessa seniorit ovat erityisen aktiivisia äänestäjiä. 2) Maskit ja suojautuminen Maskipakkoa hallitus ei ole halunnut asettaa. Yle A-studiossa 4.3. pääministeri kyseenalaisti maskin käytön hyödyllisyyttä toteamalla, että maissa, joissa maskipakko on ollut, tartuntoja on silti tullut. Maskikaan ei siis tämän näkökulman mukaan suojaa äänestäjiä eikä vaalivirkailijoita. Ikääntyneitä, saati kaikkia riskiryhmiä ei suinkaan ole vielä huhtikuussa rokotettu tai rokotteesta ei ole kulunut kolmea viikkoa, joten siitä ei suojaa ole vaaleja ajatellen. 2) Rokotukset Rokotukset ovat edenneet Suomessa verrokkimaihin nähden varsin hitaasti. Leviämisvaiheen alueilla rokotusprosentti on alle 8 ja huhtikuussa päästäneen tällä tahdilla kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan esimerkiksi nuorempien riskiryhmien joukossa rokotuksia ei ole edes aloitettu. Lähteekö nuori syöpähoidoissa oleva vanhempi äänestämään ilman rokotesuojaa? Hallitus on ideoinut, että rokotuksia ryhdyttäisiin antamaan jonon ohi vaalivirkailijoille. Tämä sotii jokaisen oikeustajua vastaan pahasti: riskiryhmät jätetään odottelemaan, kunhan vaalit saadaan järjestettyä? 3) Vaalivirkailijat Kuka tässä tilanteessa ryhtyy vaalivirkailijaksi ja huolehtii myös altistuneiden ja sairastuneiden äänestyksestä? Kunnista tulee jatkuvasti tietoa, että vaalitoimikuntiin jo ilmoittautuneet peruvat osallistumistaan turvallisuuden takia. 4) Alueelliset erot Soteuudistus lähtee siitä, että Suomeen rakennetaan alueellisesti tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Miten toteutuu vaaleissa alueellinen tasa-arvo, kun toisaalla ei ole yhtään tartuntaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne on täysin karannut käsistä. On aivan eri asia lähteä äänestämään Kainuussa kuin Helsingissä. 5) Äänestysaktiivisuus ja vaalien vetovoima Edellä mainituista syistä äänestysaktiivisuus voi jäädä poikkeuksellisen alhaiseksi. Vaalien ympärillä käytävä keskustelu lisää epätietoisuutta vaalien osalta ja entisestään heikentää äänestysaktiivisuutta. On ennakoitu, että vaalituloksesta tullaan valittamaan laajalti, koska olosuhteet ovat niin epävarmat. Pahimmillaan hätäjarrua vedetään pääsiäisenä ja syksyllä kukaan ei enää jaksa vaaleista kiinnostua. Vaikean päätöksen veivaaminen näinkin pitkälle aiheuttaa ongelmia myös ehdokkaille. Tehdäkö kampanjaa vai ei? Saanko rahat takaisin ilmoitusvarauksista, jos vaaleja ei olekaan? 6) Ehdokkaiden saavutettavuus Vaalityötä ei tehdä nyt turuilla tai toreilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaalityö siirtyy sosiaaliseen mediaan ja lehtimainoksiin. Kaikki suomalaiset eivät suinkaan käytä sosiaalista mediaa ja näin ehdokkaan valinta hankaloituu etenkin ikääntyneissä sukupolvissa. Lisäksi ehdokkaat ovat tavallistakin epätasa-arvoisemmassa asemassa. Lehtimainokset ovat yksi kalleimmista vaalimainonnan muodoista: kuinka monella ehdokkaalla on nyt varaa lehtimainontaan? 7) Valtuustotyöskentelyn aloitus Mikäli vaalit pidetään huhtikuussa, valtuustotyö aloitetaan kesäkuussa todennäköisesti etänä. Uusien valtuutettujen perehdytys ja toisiinsa tutustuminen hankaloituu merkittävästi. On myös varsin perusteltua, että koronakriisin ajan työskennelleet luottamushenkilöt laativat vuoden 2022 budjetin, koska tietävät parhaiten, mitä "edelleisessä jaksossa" tapahtui. 8) Nuorten hyvinvointi vs vaalit Vaalien maksumiehiksi joutuvat lapset ja nuoret. Jälkikäteen on helppo nähdä, että yhteiskunta, erityisesti koulut ja harrastustoiminta suljettiin, jotta poliitikot saavat vaalinsa. Hallituksen joukoista on kuultu tämänkin kevään aikana monenlaisia kannanottoja 90-luvun laman hoidosta. Ollaanko nyt toistamassa samoja virheitä nuorten hyvinvoinnin osalta vaalien nimissä? Suomessa on toimivat luottamuselimet ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka voivat tehtäväänsä jatkaa vuoden 2021 loppuun. Aivan kuten viime valtuustokaudellakin tapahtui: valtuustokausi oli neljän vuoden sijaan 4.5 vuoden mittainen. Meillä on toimivat luottamuselimet koko maassa, mutta meillä ei ole toimivaa etälapsuutta tai -nuoruutta. Kuka siis vaalit lopulta maksaa? |
|||||||||
|
Avainsanat: Kuntavaalit, Hallitus, Vaalit, Tasa-arvo, Äänestäminen |
|||||||||
Kansa on puhunutTiistai 16.4.2019 Eduskuntavaalit ovat tällä erää takana. Onnittelut 17 varsinaissuomalaiselle kansanedustajalle, niin uusille kuin kokeneillekin tekijöille! Samalla on aihetta onnitella kaikkia ehdokkaita tiimeineen, jotka vaaleissa asettuivat ehdolle. On todellakin melkoinen panostus niin ajallisesti, taloudellisesti kuin henkisestikin lähteä ehdolle omilla kasvoillaan, omalla persoonallaan. Tosissaan tehty vaalikampanja vie kuukausien ajallisen panostuksen ja monella myös tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Vaalien aikaan tuntuu suorastaan kummalliselta, että ehdokkaisiin osa ihmisistä ja myös medioista suhtautuu vihamielisesti tai ainakin skeptisesti. Jos yleinen ilmapiiri esimerkiksi televisiossa on aina haastava ja huonoihin seikkoihin keskittyvä, se luonnollisesti tarttuu. Mietin monta kertaa tenttejä katsoessani, että miten ihmeessä saamme nuoret äänestämään, saati ehdolle, jos keskusteluissa keskitytään virheiden etsimiseen, vastakkainasettelun rakentamiseen ja toisten näpäyttelyyn. Sosiaalinen media tarjoaa vielä villimmän kanavan huonoon käytökseen. Toivottavasti jatkossa otamme opiksemme ja alamme etsimään ainaisen alasampumisen sijaan myös onnistumisia ja keskustelemaan tekijöistä, joilla niihin päästiin. Toivottavasti sen myötä yleinen ilmapiiri muuttuisi ja poliitikon ammatista, siihen pyrkimisestä tulisi pikemminkin hyve kuin pahe. Tuhansien ilmaisten tuntien tekeminen yhteiskunnan eteen on kovin harvoin oman edun tavoittelua tai pelkkää vallanhimoa. Siihen tarvitaan myös kiinnostusta, innostusta ja intohimoa yhteisiin asioihimme. Suuri kiitos siis kaikille ehdolle lähteneille, heidän ahkerille tiimeilleen ja taustajoukoilleen sekä tietysti äänestäjille; kaikkia näitä tarvitaan toimivaan demokratiaan rakentavaa mediaa unohtamatta. |
|||||||||
|
Avainsanat: Vaalit |
|||||||||
Puhutaan tasa-arvostaPerjantai 5.4.2019 Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta. Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden Itse asiassa Minna Canthin ajatukset naisten asemasta 1800-luvun lopulta eivät ole vanhentuneita, vaan edelleen yllättävänkin ajankohtaisia. Konkreettinen esimerkki tasa-arvosta tai sen puutteesta on perhevapaauudistus, Todellisuudessa tasa-arvon puute on syvällä rakenteissa ja asenteissa. Se ei ole helposti nähtävissä eikä huomattavissa; me olemme oppineet esittämään tasa-arvoa. Se on ohikiitävä hetki kokouksessa, jossa nainen esittää hyvän ajatuksen. Kukaan ei reagoi. Vähän myöhemmin saman ajatuksen esittää mies. Ihmiset innostuvat ja kehuvat, miten hyvä idea se onkaan. Tai äiti, joka tekee uraa; kuinka monta kertaa hän joutuukaan vakuuttelemaan ihmisiä, että minun lapseni ovat hyvässä hoidossa, vaikka minä olen töissä. Tai nainen, joka kertoo, mitä hän tavoittelee. Sellainen nainen on edelleen röyhkeä, ajaa omaa etuaan, kun samaan aikaan vastaavasti toimiva mies on kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä. Minun ehdokkaani on tietysti nainen, mutta ei suinkaan pelkän sukupuolensa perusteella. Minun ehdokkaani on koulutettu ja kokenut sekä yritysmaailmassa että politiikassa. Minun ehdokkaani on äärimmäisen osaava poliitikko Jos itse pidät suuressa arvossa äitiäsi, siskoasi, tytärtäsi, isoäitejäsi, anoppiasi, ystävättäriäsi tai naispuolisia kollegoitasi, miksi et antaisi myös ääntäsi naiselle? Toivon, että tulevassa eduskunnassa luvut ovat 50-50: päteviä, osaavia ja tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia yhtä paljon. |
|||||||||
|
Avainsanat: Eduskuntavaalit, Tasa-arvo |
|||||||||
Kirkko tulee taasMaanantai 5.11.2018 - Sanna Osallistuin lapseni kuoron myötä gospelkirkkoon Piikkiön kirkossa. Gospelmessu kuulosti ja tuntui juuri niin hyvältä kuin kirkon pitäisikin. Kuinka moni aidon oikeasti jaksaa mennä sunnuntaiaamuna kello 10 kuuntelemaan vieraalta kuulostavia virsiä ja pitkiä saarnoja? Tämä tietysti on karikatyyri kirkosta, mutta toisaalta, mielikuvat juuri ratkaisevat. Omassa työssäni olen huomannut, miten tärkeää ihmisille on nimenomaan musiikki. Miksi tarjota ihmisille musiikkia, joka ei heitä hautajaisten ulkopuolella juurikaan puhuttele. Voisiko gospelmessu ollakin sunnuntaisin vakio vaikka joka toinen viikko? Toiveikas tunnelma, hyvä saarna ja raamatun teksti jonkun nuoren lukemana. Ehkä messun aikatauluakin voisi ajatella uudelleen. Ei Raamatussa taida lukea mitään kello kymmenestä. Mikä mukavinta, messun jälkeen tarjolla oli lämmintä mehua. Oivallinen tapa jäädä vähän juttelemaan ja tutustumaan seurakunnan muihin jäseniin mehun, kahvin tai iltateen merkeissä. Pieni tarjoilu ei paljoa maksa. Entäpä sitten kirkon sanoma. Uskon, että lähimmäisestä välittäminen, armo, myötätunto ja turva ovat juuri niitä puuttuvia palasia, joita niin moni tässä ajassa elämäänsä kaipaisi. Verkossa ihmiset heittävät toistensa päälle vihapuhetta, politiikassa rakennetaan usein päätöksiä vastakkainasettelun kautta, työpaikoilla kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä ole helppoa koululaisillakaan. Entistä useammat eroavat, sukulaiset asuvat kaukana toisistaan, eikä lapsilla tai aikuisilla ole edes kotona turvapaikkaa, jossa sinua rakastetaan ja hyväksytään sellaisena kuin olet. Kirkolla on siis kaikki menestyksen elementit olemassa, kysymys on vain siitä, miten ihmiset jälleen löytävät tiensä seurakuntaan. Tällä hetkellä kirkon sisäiset ristiriidat hallitsevat myös mielikuvia. Kaikista kysymyksistä ja arvoista emme ehkä koskaan löydä yhtä yhteistä ratkaisua, mutta se ei saa estää elämästä rauhassa rinnakkain kirkon sisällä. Mitä, jos keskittyisimme niihin 97 prosenttiin asioita, joista voimme olla samaa mieltä ja annamme tilaa jokaiselle pitää oma mielipiteensä niistä, mistä olemme eri mieltä. Lohtua, lähimmäisen rakkautta, armoa ja lämpöä kaipaa niin moni, että ei anneta lapsen mennä pesuveden mukana. Kirkon päätöksentekoelimiin valitaan taas uusia päättäjiä. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäisi, ja toisaalta, valituksi tulisi niitä rohkeita ihmisiä, joille tärkeintä ei ole vain kaiken säilyttäminen ennallaan vaan elämän virtaan astuminen sellaisena kuin se nyt 2000-luvulla on. Pienillä uudistuksilla olisi epäilemättä suuri vaikutus seurakuntaan. Ehkä näemme vielä laajan muutoksen ihmisten käyttäytymisessä ja ajan kuva ei ole kirkosta eroaminen vaan kirkkoon ja seurakuntaan kuuluminen. |
|||||||||
|
Avainsanat: Vaalit, Seurakuntavaalit, Kirkko, Usko |
|||||||||
Mihin koira karvoistaanLauantai 3.11.2018 - Sanna Aiemmin syksyllä kirjoitin blogiini, että eduskuntavaalit jäävät ensi keväänä osaltani väliin. Intohimo politiikkaan ei kuitenkaan ole mihinkään sammunut, vaikka tekemistä kyllä piisaa muillakin elämänaloilla. Olinkin todella otettu, kun päätökseni jälkeen minuun otettiin yhteyttä eduskuntavaalikampanjaan liittyen. Jos ehdokkaan arvoina ovat työ ja yrittäjyys, koulutus sekä ympäristöasiat, tunnen väistämättä yhteenkuuluvuutta ja jaan nämä arvot. Kun kyseessä on vieläpä henkilö, joka on toiminut jo muutamia vuosia mentorinani politiikassa, työhistoria on yritysmaailmasta ja koulutuskin jossain määrin meitä yhdistää, ei tehtävästä voinut kieltäytyä, olipa kiireitä tai ei. Niinpä lupauduin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen kampanjapäälliköksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos Anne-Mari kutsusta tehtävään, tästä se vaalipöhinä taas alkaa! |
|||||||||
|
Avainsanat: Vaalit, Eduskuntavaalit, Kokoomus |
|||||||||
Työ on tehtySunnuntai 9.4.2017 - Sanna Eilinen vaalien aatto kului kampanjoinnin merkeissä suurelta osin. Littoisissa pidimme lettukestejä, kotona pinetä blogailua ja illalla mustarastaan laulua kuunnellen jaoin vaalipäivän aamua varten viimeisiä mainoksia postilaatikoihin.
Tunnelma Kaarinan kokoomusehdokkaiden kesken on ollut vertaansa vailla. On ollut ilo tutustua uusiin energisiin ehdokkaisiimme, etuoikeus tehdä työtä yhdessä vanhojen tuttujen kanssa. Yhteishenki on ollut mitä parhain, yhteisiä tapahtumia on tehty ilolla ja uutta luoden; joka kerta on ollut mukava lähteä vaalityöhön! Vaalikampanja on nyt tehtynä ja lähes koko valtuustokausikin valmis. Sekä vaaleissa että valtuustossa työtä on tehty ahkerasti, intohimoisesti ja asioihin perehtyen. Kesäkuussa aloittaa uusi valtuusto työnsä. Toivottavasti oma työni jatkuu myös kesäkuussa! Kiitos ehdokkaille, yhdistystemme aktiivisille taustajoukoille, kaarinalaisille mukavista kohtaamisista ja erityisesti kodin tukijoukoille! Illalla sitten jännitetään, kun sininen tolppa kohoaa. Käytäthän ääntäsi! |
|||||||||
|
Avainsanat: Kuntavaalit |
|||||||||
Ettei jotain hyvääkinLauantai 8.4.2017 - Sanna Olen suurella mielenkiinnolla katsonut lähes kaikki vaalitentit. On ollut hauska huomata, että kuluneen kahden viikon aikana hallituspuolueissa on tapahtunut jotain: kaikki kolme puhaltavat yhteen hiileen ja puhuvat yhdellä suulla. Sen sijaan opposition puheet ovat alkaneet kärsiä inflaatiota, kun kaiken alasampumista, ongelmia, huolestuneita ilmeitä, räksytystä ja suoranaista mollausta on jatkunut viikosta toiseen. Kaikki osaavat luvata lisää, mutta erityisen harva osaa kertoa, millä rahalla. Myös sosiaalinen media täyttyi ihmettelevistä viesteistä: kiva kun kaikkea lupaatte, mutta millä se kaikki kustannetaan. Meidän rahoillamme, kuuluisi rehellinen vastaus. Poliittiseen retoriikkaan tämä kaikki tietysti kuuluu. Sen sijaan pohdin median roolia esimerkiksi äänestysprosenttiin. Kyllä toimittajat ohjaavat keskustelua kysymyksillään ja kysymyksiä voidaan asetella rakentavasti tai nyt vallitsevan kulttuurin mukaan kriittisesti. Näppärin kysymys ei luotaa tulevaisuutta, vaan kaivelee menneisyyttä. Tästä yhtenä esimerkkinä on eilisen vaalitentin kansalaispuheenvuorot. Oli petytty kansanedustajien kykyyn ratkoa vakuutuslääkäreiden toimintaa, kotipalvelun väki vaihtui ja niin edespäin. En väheksy, etteivätkö nämä ongelmat olisi olemassa. Mutta millainen keskustelu olisi syntynyt, jos puheenvuoroissa olisi kerrottu onnistuneista päätöksistä: toimivasta päiväkodista, kodinomaisesta hoivakodista tai kivasta koulupäivästä. Me todellisuudessa piehtaroimme "first world problems" -ilmiön parissa. Hökkelikylän näköisen asuinalueen asukas Nairobissa tai myrkkykaasulta Syyriassa säästynyt perhe ei osaa edes kuvitella, mitä kaikkea meillä täällä onkaan - ja miten hyvin. Me emme sitä enää näe, koska ne ovat saavutettuja etuja, meille arkisia asioita ja meidän ajatteluamme ohjataan päivittäin lukuisiin epäkohtiin. Ja sitä tuppaa tulemaan lisää, mihin keskitymme. |
|||||||||
|
Avainsanat: Kuntavaalit, Positiivisuus, Kulttuuri |
|||||||||
Kiitos kouluiltaan osallistuneilleTorstai 6.4.2017 - Sanna Kouluihin liittyvät kysymykset ovat olleet tavanomaistakin enemmän pinnalla. Päätimme Piikkiön Kokoomuksessa järjestää aiheeseen liittyvän paneelin ja keskusteluillan. Tarvetta kouluillalle selkeästi oli, sillä osallistujia oli lähemmäs 50.
Luokkakoot Kaarinassa Ensimmäinen aihe liittyi luokkakokoihin, jota alusti johtava rehtori Mika Rantanen. Littoinen ja Valkeavuori ovat 25 oppilaan rajan ylittämässä, Hovirinnassa ollaan ylärajoilla. Hallitus linjasi kokouksessaan 3.4. että ryhmäkoot eivät voi ylittää ylärajaksi asetettua 25 missään alakoulussa. Keskustelussa pohdittiin mahdollisuuksia pienryhmätyöskentelyyn tai jakotunteihin sekä tilakysymystä, jos kouluihin tulisi yksi luokka kumpaankin lisää. Myös kokonaan uusia vaihtoehtoja löytyi, sillä monet perheet olisivat vain helpottuneita, mikäli valittavissa olisi ns. iltapäiväkoulu, joka alkaisi ruokatunnista. Miksi valittavana ei voisi olla liikunta- ja musiikkiluokkien tapaan myös iltapäiväryhmää? Rantanen näki omat haasteensa opetuksen jakamisessa, sillä hänen mukaansa koulu on yhteisö, jossa yksittäisen luokan toiminta eri aikaan voisi olla ongelma. Ratkaisuvaihtoehtoina esitettiin myös luontopainotteisuutta, jossa merkittävä osa opetuksesta tapahtuisi ulkona. Sen ei tarvitsisi kohdistua yhteen luokkaan, vaan koko koulun ryhmät vuorottelisivat käytössä olevissa luokissa ja ulkona. Samassa ratkaistaisiin liikkuvan koulun tavoitteita. Panelistit ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että pelkästään ryhmäkoko ei asioita ratkaise. Pieni, alle 20 oppilaan ryhmä voi olla liian suuri, jos ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Osallistujat pohtivatkin, mikä raja 25 oppilasta ylipäätään on. Siirtymä esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen esikouluryhmästä on jo melkoinen, jos oppilaita on yhtä paljon, aikuisia vain yksi. Inkluusio Erityislasten opetuksesta ja inkluusiosta kertoi erityisopettaja Minna Andell. Hän näki vuodesta 2008 alkaneen inkluusiosuuntauksen haasteina sen, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat apua usein vasta siinä vaiheessa, kun arvokkaita kasvuvuosia ollaan jo menetetty. Pitkittyessään oppimisaikeudet usein pahenevat ja syrjäytyminen alkaa. Lähikouluissa annetaan kahta eritasoista tukea, mutta yhtenäistä käytäntöä ja kriteereitä näille ei ole. Koulujen ja kunnan resursseista riippuu, miten kattavaa tuki on. - Inkluusiossa oppilaan ja opettajan päivä ei saa olla pelkkää selviytymistä, Minna korosti. Inkluusio tarkoittaa yhtä koulua kaikille. Digiloikka Tableteista ollaan kiistelty Kaarinassa niiden käyttöönotosta lähtien. Uudistuksen lautakunnan puheenjohtaja Kalervo Korvensyrjä näki yhtä suurena kuin aikanaan peruskouluun siirtymisen. Kaarina on paljon saanut positiivista mainetta digiloikallaan ja hankkeesta on kertynyt paljon hyvää oppia. Ongelmina nähtiin erityisesti tabletit laitteina. Aikuisetkin myöntävät, että työskentely tabletilla on hankalaa ja opettajat kaipaavat pikemmin kannettavia tietokoneita kuin tabletteja. Keskustelusta sukeutui varsin mielenkiintoinen pohdinta ohjelmointiin, robotiikkaan, järjestelmäajatteluun liittyen. Huolta herätti erityisesti lasten ergonomia, passivoituminen ja liiallinen ruutuaika. Tunne- ja turvataitoja kouluttava Andell korostikin, että turvataitoja tarvitaan myös verkossa. Jos aikuiset vain huomauttavat laitteiden käytöstä, nuori ei ehkä uskalla kertoa siellä tapahtuneista ikävistä asioista aikuisille. Ruutuaikaan olisikin hyvä etsiä koulun ja perheiden kesken yhteisiä pelisääntöjä. Vanhemmille taas olisi hyödyllistä koostaa kehittävistä peleistä listaa, joiden pariin lapsia voisi ohjata.
Kiitos panelisteille ja osallistujille! |
|||||||||
|
Avainsanat: Teemailta, Kuntavaalit, Politiikka, Lapset |
|||||||||
Miksi et lähtisi?Tiistai 31.1.2017 - Sanna Julkisuudessa käydään erikoista keskustelua kuntavaalien houkuttelevuudesta liittyen tulevaan maakuntauudistukseen. Epäillään, että kuntiin ei jää enää olennaisia asioita päätettäväksi, kun soteasiat siirtyvät maakunnille. Väittämä on hullunkurinen. Soteasiat kyllä muodostavat pääsääntöisesti yli 50% kuntien budjeteista. Niistä kuitenkin käytännössä päätetään yhdessä lautakunnassa, sosiaali- ja terveyslautakunnassa, tai kuten Kaarinassa puhumme, perusturvalautakunnassa. Muita lautakuntia on useita. Toki soteasiat tulevat nykyään osin myös hallitukseen ja valtuustoon. Olisi hyvä, että kunnissa tehtäisiin selvitys, kuinka moni valtuuston pykälistä liittyy soteasioihin. Todennäköisesti luku on jotain 10 prosentin paikkeilla, vaikka budjettivaikutus on tuo 50 prosenttia. Kun luottamuspaikoista kisataan vaalien jälkeen, sosiaali- ja terveysasiat eivät suinkaan ole halutuin alue ja harva ääniharava pyrkii nimenomaan soteasioiden äärelle. Kaavoitus, sivistys ja moni muu houkuttelee huomattavasti enemmän halukkaita. Soteasiat vaativat toisenlaista perehtymistä ja arkielämän kokemusta harvalla päättäjällä on kuin korkeintaan terveyskeskuksesta ja vanhustenhoidosta. Jo nyt erikoissairaanhoitoon liittyvät asiat päätetään maakuntatasolla. On siis kyse kummallisesta hokemasta ja todellisuuteen perustumattomasta uskomuksesta, että kuntapäättäjän työn mielekkyyttä ja merkittävyyttä maakuntauudistus nyt olisi radikaalisti vähentämässä. Päinvastoin, jatkossa kuntien päätöksenteossa keskitytään monesti helposti lähestyttävämpiin ja arkiosaamisella ymmärrettävämpiin asioihin. Lähde siis sinäkin mukaan vaikuttamaan omaan arkiympäristöösi ja sen palveluihin liikunnasta kouluun, päiväkodeista kaavoitukseen! Pykäliä kyllä riittää vastaisuudessakinJ.
|
|||||||||
|
Avainsanat: Vaalit 2017, Kuntavaalit, Soteuudistus |
|||||||||
Sivistyksellä populismia vastaanTorstai 10.11.2016 - Sanna *Kirjoitus on alunperin julakistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 10.11.2016 Erinäiset ”jytkyt” Euroopassa ja viimeisimpänä Yhdysvalloissa herättävät ihmetystä ja päivittelyä. Tuntuu, että siinä missä me kiihkeästi hämmästelemme ilmiötä Britanniassa tai Yhdysvalloissa, emme näe malkaa omassa silmässä, samaa ilmiötä omalla takapihalla. Ihan täällä Suomessa on paljon yhden maahanmuuttovastaisen puolueen kannatusta laajempi muukalaisvihamielisyys. Meillä epäillään EU:ta ja haudotaan Finxitiä. Meillä osa haluaa sulkea rajat ja silmänsä globalisaatiolta. Meillä kerrotaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Meillä on paljon valtaa siellä, missä ei ole mitään vastuuta. Vielä on vaikea nähdä, millaisen aikakauden keskellä me maailmassa nyt elämme, miten tämä aikakausi tästä etenee ja aikanaan päättyy. On kuitenkin täysin selvää, että kyse ei ole yksittäisen maan sivistymättömyydestä. Ja juuri sivistyksestä huolehtiminen on ainoa keinomme, jos kannamme huolta populismista. Jotta jokainen tulisi yhteiskunnassa kuulluksi ja nähdyksi, kuten Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa, tärkein työkalumme on koulu ja koulutus. Suomessa on uskallettava siirtää lisää munia siihen koriin, josta ehkä olisi helppo leikata. Mutta samalla on pidettävä pää kylmänä siinä, että pelkkä koulutus ei vielä takaa sivistystä. Sivistyksen lisäämisestä on tehtävä kansallinen kärkihanke tai muuten saatamme joutua ikävän kysymyksen äärelle, millainen asema tulevaisuudessa on avoimella ja vapaalla demokratialla. Vihapuhetta, yksinkertaisia totuuksia tai muiden typeryyttä ei nyt auta ihmetellä. |
|||||||||
|
Avainsanat: USA vaalit, Populismi, Koulutus, Sivistys, Nimby |
|||||||||
Jotain uutta, jotain vanhaaLauantai 11.4.2015 - Sanna Vauranoja Nuorin ehdokkaamme Lauri Kattelus 24, kysyy rohkeasti, voivatko samat henkilöt, jotka ovat maamme asiat sotkeneet, korjata ne. Kysymys on karu, mutta myös oikeutettu. Minusta hedelmällisintä on yhdistellä jotain uutta ja jotain vanhaa. Venäjän tilanne on osoittanut kouriintuntuvalla tavalla, kuinka välttämätöntä on tuntea historiaa ja omata aikaperspektiiviä riittävästi myös taaksepäin. Me siis tarvitsemme kokemusta, mutta me tarvitsemme myös uutta ajattelua. Ihmiset, joiden arjessa ei enää opiskella tai pyöritetä pikkulapsiarkea, eivät myöskään tunne arjen haasteita näissä elämänvaiheissa. Eduskunnassa kansanedustajat nimensä mukaisesti edustavat kansaa ja edustuksen pitää olla kattava, muuten päätökset alkavat vinoutua tietyn ryhmän yli- tai aliedustuksesta johtuen. Kansanedustajille ei ole kyetty asettamaan tuloskortteja tai tavoitteiden toteutumisen seurantaa, kuten johdolle yleensä yrityksissä tehdään. Poliittinen muisti on monesti lyhyt, mutta pitäisikö sittenkin kansanedustajillakin harkita ”tulos tai ulos” –mallia. Mallia voitaisiin ainakin ajatella äänestyspäätöksen pohjana. Jos on kaudesta toiseen osannut hienosti esitellä maamme ongelmia, mutta yhtään ratkaisuvaihtoehtoa, saati toteutunutta ratkaisua ei löydy omasta tuloskortista, onko syytä jatkaa? Toivottavasti saamme tulevaan eduskuntaan meitä asiaosaajia, joilla on vahvaa talousosaamista, iso kuva ja näkemystä viedä Suomea oikeaan suuntaan, arkijärkeä ja vankkaa kokemusta ihan todellisesta arjesta, työelämästä ja yrittäjyydestä sekä kykyä uudistaa ja uudistua. Ilman hyvää yhteistyökykyä yli puoluerajojen ei millään näistä ominaisuuksista kuitenkaan tee yhtään mitään. |
|||||||||
|
Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kansanedustajat |
|||||||||
Hys, täällä ei puhuta politiikkaa!Lauantai 4.4.2015 - Sanna Vauranoja Johtuneeko vaalirahakohuista vai pidemmästä historiastamme, että meistä suomalaisista on tullut kovin hygieenisiä politiikan suhteen. Kouluissa, julkisissa laitoksissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja yhdistyksissä ei oikein sovi puhua politiikkaa. Monen kahvipöydän tai kahvikerhon kirjoittamaton sääntö on, että politiikasta tai uskonnosta emme puhu. |
|||||||||
|
Avainsanat: Politiikka, Vaalit |
|||||||||
Kolme syytäSunnuntai 22.3.2015 - Sanna Vauranoja Tänään Turun messu- ja kongressikeskuksessa muutama ohikulkija sanoi minulle, että aina olen kokoomusta äänestänyt, mutta enää en äänestä. Kun kysyn, mitä puoluetta aiot nyt äänestää, tulee hiljaista. Niin, mikä on aito vaihtoehto, jos on aina ennen äänestänyt kokoomusta? Vasemmalle on vaikea mennä. Perussuomalaiset eivät vakuuta. Keskusta? Mitä seuraa, jos äänestää keskustaa? Todennäköisesti Suomeen tulee punamultahallitus. Syyt, miksi ihmiset ovat ärsyyntyneitä kokoomukseen, liittyvät jatkuviin veronkorotuksiin, velkaantumiseen, päätösten tekemättä jättämiseen ja yrittäjien asioiden unohtamiseen. Nämä ovat monelta osin seurausta liian laajasta hallituspohjasta ja yhteisen tilannekuvan puuttumisesta jo heti hallituskauden aluksi. Jos tilannekuva on väärä, tuskin myöskään toimenpiteet voivat olla oikeita. Mitä sitten seuraa punamultahallituksesta? Onko SDP perinteisesti veronkorotusten vai kohtuullisemman verotuksen kannalla? Miten vasemmistopuolueet suhtautuvat elvytykseen ja sitä seuraavaan velkaantumisen kasvuun? Entä, onko SDP perinteisesti ollut yrittäjän asialla? Onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne profiloitunut kevään aikana näkemys- vai etupoliitikkona? Millaisia vahvoja ministerikandidaatteja punamultahallitukseen löytyy? Onnistuisiko Juha Sipilä muuttamaan SDP:n linjauksia hallituksessa nykymenoon verrattuna? Minusta Suomen etua ajaisi parhaiten nimenomaan porvarihallitus, ei punamultahallitus ja siksi kannattaa äänestää kokoomusta, vaikka kulunut hallituskausi ei miellyttäisikään. Tosiasiassa kokoomus ei ole katoamassa maailmankartalta, vaikka äänestäisi miten. Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että kokoomuksen kansanedustajina istuu niitä vahvoja päättäjiä, jotka ymmärtävät työn, talouden, yrittämisen ja ihmisten arjen päälle. Se edellyttää myös uusien kansanedustajien valitsemista eduskuntaan. Sisältäpäin voi linjan valintaan vaikuttaa kaikkein eniten. |
|||||||||
|
Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Porvarihallitus, Työ, Yrittäminen |
|||||||||
Pukkaako punamultaa?Lauantai 7.3.2015 - Sanna Vauranoja Tänään julkistettiin Lännen Median tutkimus suosituimmista hallituskokoonpanoista, jossa suurin kannatus olisi punamullalla eli keskustan ja SDP:n muodostamalla hallituksella. Myös perussuomalaisia pidetään yhtenä potentiaalisena punamullan jatkajana. Vaalikentillä kuulen toisinaan sanottavan, että Juha Sipilä on niin fiksu mies, että siksi aiotaan äänestää keskustaa. Niin minustakin Juha Sipilä on varsin fiksu ja yritysmaailmassa suuret meriitit sekä kannuksensa hankkinut puolueensa puheenjohtaja. Puheenjohtajan rinnalta löytyy varsin kokenutta ministerikandidaattia: Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Vanhanen. Mari Kiviniemi ja Anneli Jäätteenmäki ovat siirtyneet muihin tehtäviin. Kokeneen mahdollisen ministerikaartinsa ohella pitää kuunnella, millaisia ratkaisumalleja puolueet esittävät. Keskusta ajaa vahvasti maakuntamallia, jossa maakuntahallinto valittaisiin suorilla vaaleilla ja maakunnalla olisi myös verotusoikeus. Suomessa olisi siis kunnat, maakunnat ja valtio, vaaleilla valittavat kunnanvaltuusto, maakuntavaltuusto ja eduskunta sekä veroja maksaisimme kunnallisveroa, maakuntaveroa ja valtionveroa. Tulisiko tällä ratkaisulla yhteiskunnan pyörittämisestä kevyempää, demokraattisempaa tai halvempaa? Vaikka päätöksiä on rohkeasti nyt tehtävä, malli vaatii syvällistä pohdintaa. Punamullan toinen pääarkkitehti olisi SDP. Punamullassa ei ehkä niinkään kasva työ tai yrittäminen kuin siinä kasvavat sekä verot että velka. SDP haluaisi luonnollisesti elvyyttää ja niinpä velkaa lisättäisiin. Verotusta taas halutaan kiristää etenkin keskituloisilta ja sitä suurempituloisilta, jotta paljon puhutut maailman maltillisimmat tuloerot saataisiin kuriin. Ay-liikkeessä kannuksensa hankkineet nykyiset ja tulevat ministerit Rinne sekä Ihalainen pitäisivät huolta siitä, että kaikki paikallinen sopiminen ja joustava työn tekeminen ehkäistäisiin. Viimeisimpänä tavoitteenaan Ihalainen kertoi nollatuntisopimusten kieltämisestä. Ay-liikkeen ja sen edustajien pitäisikin ratkaista, että onko se viimekädessä työn tekemisen vai sen lopettamisen asialla. Nyt näyttäisi agendalla olevan tuo jälkimmäinen. Jos olisin sijoittaja, punamullan myötä harkitsisin vakavasti eurojen vetämistä pois Suomisalkusta. Todellisuudessa meillä ei ole varaa yhdenkään etuisuuden korottamiseen, ei lisävelkaan, mutta ei myöskään veronkorotuksiin, edunvalvontaan hallituksessa, yrittäjien työn hankaloittamisesta tai elvytyksestä nyt puhumattakaan. Meillä on varaa tehdä vähän enemmän, tai oikeastaan ihan hemmetin paljon enemmän töitä. Minusta porvarihallitus: keskusta, kokoomus ja mahdollisesti perussuomalaiset sekä RKP auttaisivat nyt Suomen parhaiten oikeaan suuntaan eli tekemisen meininkiin. Kuuden viikon päästä 19.4. siihen voi vaikuttaa. |
|||||||||
Sauna paloi joKeskiviikko 11.2.2015 - Sanna Vauranoja Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoitti pääkirjoituksessaan 7.2. että ennen vaaleja ehtii vielä ainakin yksi sauna palaa. Kuka olisikaan arvannut, että vanha kunnon savusauna pittoreskissa maalaismaisemassa on ilmiliekeissä ennen kuin uusi Kuvalehti ehtii painosta ulos. Ja mikä yllättävintä, sauna saatiin tuleen saunaoluella, jota keskustan linjauksen mukaan pitääkin jatkossa hakea ruokakaupan sijaan Alkosta. Linjauksesta kuitenkin puuttui se tieto, laajenisiko samalla myös Alkon verkosto pienimpiin kyliin saakka, jos koko maa halutaan pitää asuttuna ja palveltuna. Eilen 10.2. keskustan Juha Sipilä, kaikkien gallupien mukaan tuleva pääministeri, perui olutlinjauksensa ja keskiolutta saakin myydä ruokakaupoissa myös keskustan ollessa vallassa. Saunan poltosta halutaan nyt kuitenkin hinnalla millä hyvänsä löytää syyllinen kokoomuksesta. Kokoomuksen perusarvoihin kuuluu ihmisten vapaus. Se, että kokoomus on johdonmukainen ja elää arvojensa mukaan, on synnyttänyt keskustassa tunteen salaliitosta. Ja siltähän se keskustalaisille näyttää, sillä puoluehan on ollut tunnettu koko historiansa ajan nopeista takinkäännöistään. Liekö vanha sanonta väärässä tämän päivän keskustassakaan: ’Kepu pettää aina’. Mielenkiintoisempaa tässä palaneen saunan raunioilla on kuitenkin kysymys maamme johtajuudesta. Tällaistako soutamista ja huopaamista on jatkossa luvassa maan johdossa. Kun kansa älähtää, pääministeri kääntää takkinsa ja samaan aikaan puoluesihteeri puhuu ihan toisella suulla. Kyllä kansan rakkaitakin huveja voi suitsia ja kaikenlaisia linjauksia tehdä, mutta tällaiseen hötkyilyyn ja johtajuuden puutteeseen, siihen meillä ei kyllä olisi varaa. Toinen mielenkiintoinen näkökulma on keskustan mainostama yrittäjämyönteisyys. Tällä linjauksellaan olisi tapettu muutama sata kyläkauppaa ja kioskia. Lisäksi kaljaralli etelänmerellä olisi entisestään kiihtynyt ja alkoholiveron tuotto laskenut. Onko siis yrittäjämyönteisyys vain päälleliimattu vaalitarra. Turun Sanomissa (11.2.) poliittisten skandaalien erikoistutkija Erkka Railo kommentoi, että yksittäinen kohu ei vaikuta vaalitulokseen. Näin se tietysti on. Mutta toisaalta, on olemassa poliittisia kohuja – ja sitten on keskiolut. |
|||||||||
|
Avainsanat: Keskusta, Keskiolutgate, Vaalit |
|||||||||
100 päivääPerjantai 9.1.2015 - Sanna Vauranoja Huomenna lauantaina eduskuntavaaleihin on tasan 100 päivää ja siitä alkaa minun vaalikampanjani kohti eduskuntaa 2015. Vaalikampanjani käynnistyy arkisissa merkeissä: aamukaffeella Turun torilla ja 'Hikeä & Hyvää Mieltä' - koko perheen liikuntatapahtumalla Kaarinassa. Luvassa ei siis ole pönötystä eikä pitkiä puheita, vaan tekemisen meininkiä ja arkisia kohtaamisia. Intohimonani on rakentaa sellainen Suomi, joka menestyy maailmassa tänään ja tulevaisuudessa. Siis sellainen Suomi, jossa meidän on hyvä elää arkeamme ja yritykset voivat menestyä. Politiikka on minulle työkalu, jolla sellaista Suomea rakennetaan. Siksi minä haluan eduskuntaan 2015 ja kampanjani ydin on hyvän arjen ratkaisuissa. Hyvä arki tarkoittaa monelle meistä terveyttä, työtä, läheisiä ihmisiä ja kotia, toivoa tulevaisuudesta sekä vapaa-ajan harrastuksia. Yhteiskunnan näkökulmasta nämä samat toiveet ja perusasiat tarkoittavat turvallisuutta, työtä ja yrittämistä, tervettä taloutta, toimivaa terveydenhuoltoa ja oikeaa osaamista. Hyvä arki siis rakennetaan terveelle taloudelle, jossa menot ja tulot ovat tasapainossa. Terve talous taas perustuu työlle ja yrittämiselle. Yrittäminen on yrittäjyyden ohella asennetta, jossa jokainen ihminen voi omassa arjessaan yrittää parhaansa työntekijänä, työnantajana, eläkeläisenä, poliitikkona, vanhempana tai työttömänä. Tulevaisuudessa menestyvät parhaiten ne, joilla on oikeaa osaamista. Oikea osaaminen rakentuu sopivan koulutuksen lisäksi työ- ja elämänkokemukselle sekä tuolle yrittämisen asenteelle eli tekemisen meiningille. Terveen talouden keskeinen kysymys on tällä hetkellä miten me asioita teemme, ei pelkästään se, mitä me teemme. Siksi meidän on löydettävä uusia ratkaisuja ja uutta ajattelua hyvän arjen turvaamiseksi. Minun eduskuntavaalikampanjani keskeiset kulmakivet ovat siis 1) Terve talous 2) Työ ja yrittäminen 3) Oikea osaaminen 4) Uusi ajattelu Minulle politiikka ei ole pelkkiä sanoja ja suunnitelmia vaan tekoja hyvän arjen puolesta. Tulevien 100 päivän aikana kerron lisää konkreettisia ratkaisuja hyvän arjen rakentamiseksi näille neljälle kulmakivelle Vaalit 2015 -sivulla, Facebookissa ja Twitterissä. Tervetuloa mukaan matkalle, joka alkaa siis huomenna 10.1.2015! |
|||||||||
|
Avainsanat: Eduskuntavaalit. Vaaliteemat, Tulevaisuus |
|||||||||
Kouluilta oli ehdottomasti paras tämän tyyppinen tilaisuus, jota olen ollut järjestämässä. Jo pitkään olen haaveillut, että politiikan pitäisi olla enemmän sisältöjä ja vähemmän sirkushuveja. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää.