Hyvä Kaarina tehdään yhdessä

Keskiviikko 5.4.2017 - Sanna

Kaarinassa kulunut valtuustokausi on ollut täynnä monipolvisia vaiheita. Avainhenkilöt: valtuuston puheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat vaihtuneet. Työn alla on ollut jakolinjoja korostavia kaavoitushankkeita ja investoinnitkin ovat kirvoittaneet erilaisia näkemyksiä. Veroprosenttia ehdittiin nostaa peräti kaksi kertaa.

Päivän Kaarina-lehdessä useat eri puolueiden henkilöt peräänkuuluttavat yhteistyötä – ja aivan aiheesta. Yhteistyö edellyttää kahta asiaa, yhteisen ymmärryksen rakentumista ja kykyä tehdä kohtuullisia kompromisseja.

DSC_0198.JPG

Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole politiikassa ollut mikään vallitseva käytäntö kuluneina vuosikymmeninä. Jos mietimme vaikka 70-lukua, ei tietääkseni Kekkonen rakentanut laajaa yhteisymmärrystä, vaan asiat sovittiin tietyllä porukalla ja omille ilmoitettiin, että näin toimitaan.

Oma sukupolveni ja minua nuoremmat, eivät enää suostu kabinettipäätöksiin. Asioiden valmistelu halutaan avoimeksi ja näkyväksi mahdollisimman ajoissa ja viestintään sekä vuoropuheluun on panostettava koko prosessin ajan. Yksi esimerkki vuoropuhelusta voisi olla kaarinalaisten olohuone: Hovirinnan ranta. Poliitikot ovat pähkineet ja osin päättäneet, mitä alueelle tarvitaan. Perusteluina ovat esimerkiksi nuorten tarpeet. Ongelma on kuitenkin siinä, että kukaan ei muistanut kysyä nuorilta, mitä he alueelle toivovat ja tarvitsevat. Sähköiset kanavat mahdollistavat mielipiteiden kysymisen varsin vähällä vaivalla kuntalaisilta ja siihen meidän on jatkossa panostettava!

Tavat hoitaa asioita ja tehdä politiikkaa ovat siis murroksessa monella rintamalla. Murros vaikuttaa eri puolueiden sisäiseen dynamiikkaan, puolueiden väliseen yhteistyöhön, mutta myös virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöhön, kuntalaisten ja päätöksenteon yhteistyöstä puhumattakaan. Verrattuna viime vaalin vahvaan itsenäisyysteemaan, näissä vaaleissa moni ehdokas korostaa yhteistyön tärkeyttä myös kuntarajojemme yli - onneksi.

Hyvän esimerkin yhteisymmärryksen merkityksestä ja yhteisestä tahtotilasta antaa maan hallitus. Tällä viikolla ovat kolmen hallituspuolueen edustajat löytäneet yhteisen sävelen ja tehdyistä päätöksistä puhutaan yhdellä suulla. Eilinen MTV3:n tentti teki opposition hyökkäykset melko tyhjiksi, kun hallituksella oli yhteishenkeä ja yhteinen tahtotila esimerkiksi soteen liittyen. 

Kokoomusbussi.jpgValtuustoryhmämme puheenjohtajana kuluneen vuoden toimiessani, olen panostanut juuri yhteisen ymmärryksen rakentamiseen omassa ryhmässämme. Se ei onnistu tuntia ennen valtuustonkokouksen alkua, vaan asioista on keskusteltava jo paljon aiemmin. Tärkeimmät asiat nostetaan esiin koko valtuustoryhmälle jo lautakuntakäsittelyn aikana lautakuntavastaavan toimesta ja näin saadaan kerättyä monipuolisesti kaikkien asiantuntemusta aiheeseen pitkin matkaa. Se ei tapahdu sanelemalla, vaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. 

Tavoitteena on, että päätettävät asiat olisivat valtuustoon mennessä jo kaikille valtuutetuille tuttuja ja kanta olisi ehtinyt hioutua päätöksenteon edetessä. Ryhmältä saamani palautteen mukaan työ on tuottanut tulosta ja kuluneen vuoden aikana myös kokoomusryhmän äänestyskäyttäytyminen valtuustossa on ollut varsin yksimielistä. Henkilökohtaisesti en voi vastata esimerkiksi hallituksen neuvottelukulttuurin puutteesta, koska en ole hallituksen jäsen. Työtä kuitenkin riittää jatkossa yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi puolueidemme välillä, mutta työn on jatkuttava myös omassa ryhmässä.  

Mitä tulee kykyyn tehdä kompromisseja, on selvää, että sitä politiikassa on oltava. On kuitenkin muistettava, että kaikki ei voi olla kaupan. Puolueilla on ja tuleekin olla eroja. On äänestäjien kunnioittamista, osata pitää kiinni niistä kaikkein tärkeimmistä periaatteista tappion uhallakin.

Parhaimmillaan Kaarina tunnetaan seuraavan valtuustokauden päättyessä erikoisen hyvähenkisestä ja innovatiivisesta päätöksentekokulttuuristaan. Me opimme hyödyntämään eri puolueiden vahvuuksia ja erityisosaamista, esimerkiksi vasemmiston ajatuksia työllisyyden parantamisesta, vihreiden näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja kokoomuksen talousosaamista.

Parasta olisi, jos enemmistöpäätökset eivät syntyisi etukäteen tunnetuin jakolinjoin, vaan oikeasti asiat ratkaisisivat. Tällöin kaikkien puolueiden parhaat ideat etenisivät enemmistöpäätöksiksi. Äänestämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – ei vaaliuurnilla, eikä kokouksissa! 

Avainsanat: Yhteisymmärrys, Kabinettipolitiikka, Kulttuuri, Kaarina