Minun Eurooppani

Sunnuntai 24.7.2016 - Sanna

Helteinen heinäkuun perjantai taittuu iltaan ja kaupunkilaiset suuntaavat terasseille ja ravintoloihin. Tuopeissa kuohuu aito muncheniläinen olut tai lasissa kuplii hehkuvan oranssia Aperol Spritziä.

Kävelymatkalla ravintolaan vastaan tulee jatkuvasti poliisiautoja ja jossain mielen taustalla häilähtää ajatus, ettei vaan taas. Ravintolaan päästyämme huolestuneet läheiset tavoittavat meidät puhelimitse ja kertovat, että kaupungissa on tilanne päällä, ulos ei kannata toistaiseksi lähteä.

Pikkuhiljaa yhden jos toisenkin käteen ilmestyy täpötäydessä italialaisravintolassa kännykkä. Puhelimia selataan taukoamatta, vastataan huolestuneen näköisinä puheluihin ja ruuat jäähtyvät lautasille. Kukaan ei poistu ravintolasta. Olemme iloisia, että valitsimme terassin sijaan sisätilat.

Ilta on pitkä, sillä istumme ravintolassa kahden pienen lapsemme kanssa. Alun pelko hieman helpottaa, kun alkaa selvitä, että ampumisia ei ole ympäri kaupunkia vaan ”vain” yhdessä ostoskeskuksessa. Julkinen liikenne on kiinni ja ravintolasta pääsee hotellille vain jalan.

Juttelemme viereisen pöydän saksalaisnuoren kanssa, joka asuu kahdeksan kilometrin päässä keskustasta. Hän on selvästi huolissaan, miten pääsee kotiin. Toisella puolella istuu brittejä. Italiaa puhuvat tarjoilijat kehottavat vielä pysymään sisätiloissa ja jäämme vielä toviksi juomaan kupilliset espressoa. Kävelymatka hotellille sujuu lopulta turvallisissa merkeissä.

Hetkessä on yhtä aikaa jotain äärimmäisen surullista, mutta samalla kaunista. Naistenhuoneen seinäkirjoitus: ”Europa - Zusammen, ohne Grenzen” tuntuu varsin konkreettiselta, mutta samalla katoavalta. Mitä, jos meidän lapsemme eivät nuorina voi enää lähteä Erasmus -opiskelijoiksi, reilata rajattomassa Euroopassa, elää nuoruuttaan vapaassa, avoimessa ja ennen kaikkea turvallisessa rauhan ajan Euroopassa.

En uskalla, enkä halua vetää johtopäätöksiä tapahtuneista. Tunnen kuitenkin olevani entistäkin vahvemmin eurooppalainen ja pelkään eläväni juuri sellaista maailmanhistorian murroskohtaa, jossa hitaasti mutta varmasti liu’utaan tilanteeseen, jota jälkikäteen historiankirjoista ihmetellään. Toivottavasti kesäinen matkamme halki Ranskan, Itävallan ja Saksan ei ollut meille viimeinen vapaassa, avoimessa Euroopassa. 

Avainsanat: Eurooppa, Avoimuus, eurooppalainen, EU, Munchen