Katse perheisiin

Tiistai 10.12.2024 - Sanna Vauranoja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 10.12.2024

Tuskailemme Suomessa syntyvyyden laskua. Osa lapsista ja nuorista voi erittäin huonosti; masennus, ahdistus ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Huostaanottoja tehdään aiempaa enemmän.

Samaan aikaan olemme panostaneet yli sadan vuoden ajan palkittuun ja arvostettuun neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon ja viimeisten vuosikymmenten ajan myös muihin oppilashuollon ammattilaisiin. Kaikesta huolimatta muutosta parempaan ei tilastoissa näy.

Lapsi asuu perheessä, olipa perhe millainen tahansa. Neuvolatyö kohdistuu usein ensisijaisesti kuitenkin lapsen, ei koko perheen hyvinvointiin. Koulussa tehtävä oppilashuolto keskittyy myös vahvasti lapseen, ei koko perheen tukemiseen. Kun neuvolalainsäädäntöä ollaan uudistamassa, perhe pitäisi nostaa keskeisempään rooliin. Riisitautia ei juuri enää tavata, tervettä kasvua vaarantavia masennusta, ahdistusta, päihdeongelmia, perheväkivaltaa ja riitaisia eroja sitäkin enemmän.

Mitä, jos neuvola toimisikin jatkossa raskaustestistä täysi-ikäisyyteen perheen rinnalla? Neuvolan ammattilainen toimisi yritysmaailmasta tuttuna asiakasvastaavana eli neuvolan oma työntekijä vastaisi omista asiakasperheistään. Lähtökohta olisi, että asiakkaita ei pompoteltaisi ammattilaiselta toiselle vaan ammattilaiset koottaisiin perheen ympärille. Mahdolliset ongelmat hoidettaisiin moniammatillisesti yhteistyössä oman neuvolatyöntekijän kautta. Lapsen tai perheen ei tarvitsisi miettiä, kuuluuko asia terveydenhoitajalle, erityisopettajalle, kuraattorille, psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle, tsempparille, koutsille, perheohjaajalle, kasvatusneuvolalle vai kenties lääkärille. Omalla neuvolatyöntekijällä myös säilyisi tieto perheen tai lapsen kokonaistilanteesta.

18 vuoden aikana on selvää, että neuvolan ammattilainen vaihtuisi, mutta ei automaattisesti kriittisissä nivelkohdissa: syntymässä, koulun aloituksessa ja kouluterveydenhuollon osalta yläkouluun ja jatko-opintoihin siirryttäessä. Kouluterveys ja oppilashuolto liitettäisiin osaksi perheen neuvolapalvelua perhekeskuksessa ja vanhemmat olisivat mukana vuosittaisissa käynneissä täysi-ikäisyyteen saakka. Neuvolavastaanotot toteutettaisiin koulussa, päiväkodissa tai sote-pisteessä.

Neuvolakäynneistä osa tai osa neuvolakäynnin ajasta perheen aikuiset saisivat keskustella keskenään neuvolatyöntekijän kanssa. Kaikkia aikuisten huolia ei ole tarkoitettu lasten korville, mutta aikuisten huolet ovat usein lopulta myös lasten ongelmia, joten neuvolatyötä ei pidä rajata vain lapsen (fyysiseen) terveyteen. Myös lastensuojelun piiriin kuuluvilla perheillä tulisi olla oikeus asioida omassa perhekeskuksessa.

Jätämme kaikista panostuksista huolimatta perheet kovin yksin oman kasvatustehtävänsä kanssa. Samalla viemme perheiltä toimijuuden suhteessa omaan lapseensa ja osoitamme liian usein yhteiskunnan palveluissa olevan parempaa tietoa perheen parhaasta kuin heillä itsellään.

Perheen toimijuutta on vahvistettava myös yhteisöllisyyttä lisäämällä. Niin neuvolassa kuin kouluissa pitäisi käyttää enemmän aikaa perheiden tutustuttamiseksi toisiinsa. Monessa vanhemmuuden käänteessä juuri vertaistuki on keskeistä, eikä aina suinkaan tarvita terveydenhuollon huippuammattilaisia arkisia ongelmia ratkomaan.

Oppilashuolto on saatava kuntoon

Perjantai 1.9.2023

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 1.9.2023

Harri Laukkanen ja Jussi Tanhuanpää kirjoittavat lasten ja nuorten haasteista saada oppilas- ja opiskeluhuoltopalveluita hyvinvointialueuudistuksen myötä (TS 26.8.).
 
Kirjoitus on yhä valitettavan ajankohtainen. Tiedonkulkua ja Wilman käyttöön liittyviä ongelmia ei ole saatu korjattua. Oppilaitoksen sijaintikunta tai kuntayhtymä ylläpitää Wilmaa ja sen käyttöoikeuksia myös oppilashuollon työntekijöiden osalta. Hyvinvointialueen on näihin linjauksiin tyydyttävä. Nykytilanteessa Wilman käyttö on useassa Varsinais-Suomen kunnassa rajattu minimiin.
 
Se näkemys, että ongelmaa ei olisi aluevaalien alla tiedostettu, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Silloiset oppositiopuolueet ja moni meistä ehdokkaista kyllä puhui oppilashuoltoon syntyvistä haasteista perustuen arkikokemukseen ja annettuihin lausuntoihin. Esimerkiksi Psykologiliitto otti asiaan kantaa jo vuoden 2021 puolella. Kysymyksiä ja huolia ei vain haluttu kuulla.
 
Varhassa ei ole myöskään tehty päätöksiä palveluverkosta (TS 30.8.). Oppilas- ja opiskeluhuolto nähdään selkeästi lähipalveluna, jonka paikka on kouluissa, lähellä lasten ja nuorten arkea. Henkilöstön saatavuus on kuitenkin jatkuva haaste, joka vaikuttaa palvelun saatavuuteen.
 
Varhan valmistelusta viestittiin kesästä 2022 saakka, että Wilma -yhteydenpitojärjestelmän ja tiedonkulun kanssa on syntymässä ongelmia. Toisaalta toivottiin tietosuojalainsäädäntöön tarvittavia muutoksia ja samalla neuvoteltiin Varsinais-Suomen 27 kunnan kanssa joustavista ratkaisuista lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
 
Kaiken piti olla selvää, kunnes viikkoa ennen siirtymää Opetushallitus viimein antoi asiasta oman seikkaperäisen ohjeistuksensa. Sen myötä kunnistamme enemmistö päätti ratkaista asian lainsäädännön tiukimman tulkinnan mukaan (TS 24.12.). Oppilashuollon työntekijät eivät valtaosassa Varsinais-Suomen kuntia voi järkevällä tavalla käyttää Wilmaa eikä edes yhteydenpito perheiden ja oppilashuollon välillä Wilman kautta kaikkialla onnistu.
 
Ongelmat ovat olleet silloisen opetusministerin, -ministeriön ja Opetushallituksen tiedossa hyvissä ajoin ennen aluevaaleja ja etenkin ennen vuoden 2023 alussa tapahtunutta siirtymää. Keskustelua haasteista on aktiivisesti jatkettu ministeriön suuntaan ja viimeisimmän tiedon mukaan tietosuojaongelmia selvittämään on perustettu työryhmä. Nyt uusi eduskunta ja hallitus joutuvat siivoamaan syntynyttä sotkua valtakunnan tasolla ja hyvinvointialueet kuntien kanssa alueilla.
 
Olen siis kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä, että syntynyt tilanne on kestämätön: se on kyettävä korjaamaan ja tietosuojafundamentalismi lopetettava. Tässä punnitaan kykymme huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista; olemmeko me päät kallellamme huolissamme teoriassa vai teemmekö me käytännössä asioita hyvän lapsuuden ja nuoruuden eteen. Korjaavia toimenpiteitä tarvitaan nyt niin kunnissa, hyvinvointialueella kuin valtakunnan tasollakin, nuorten kielellä asap.  
 
Sanna Vauranoja
Aluehallituksen puheenjohtaja, Varha (kok)