Share |

Hinnalla millä hyvänsä

Maanantai 18.9.2017 - Sanna

Vuonna 1987 tein ensimmäisen matkani Lappiin. Tunturit tekivät 10-vuotiaaseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen ja siitä saakka olen käynyt pohjoisessa lähes joka vuosi, vaikka matkaa Varsinais-Suomesta kertyy yli 1000 kilometriä. 

Ylläksen kupeeseen suunnitellaan jälleen uutta kaivosta. Kaivoshanketta vastustavat erityisesti alueen matkailijat ja matkailuyrittäjät, mutta kunnanjohtaja ja ilmeisesti merkittävä osa kuntapäättäjistä on hankkeen kannalla. Vaikka sen nettovaikutukset työpaikkoihin ovat tutkimusten mukaan negatiiviset, palkkatulot ja kunnan verotulot seudulla kasvaisivat. 

Jo Talvivaarassa koetun esimerkin mukaisesti kaivostoimintaa käynnistävän yrityksen suhtautuminen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa olevan melko ylimielistä ja ylimalkaista. Ympäristölupaprosesseja erilaisissa organisaatioissa hyvin läheltä tarkastelleena, yrityksillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä omista ympäristövaikutuksistaan. Osaaminen ostetaan raporttien muodossa muualta.

Ympäristölupaprosessin toinen pää, viranomaiset, eivät hekään täyttä luottamusta ansaitse. Kaivoshanke on aina niin valtava kokonaisuus, ettei edes aiemman kokemuksen nojalla sen todellisia vaikutuksia osaa välttämättä arvioida kukaan. Saati simuloida tilannetta, jossa jokin osa-alue pettää. 

Helsingin Sanomien (18.9.) artikkelin mukaan matkailuyrittäjät, kunnan ja alueen edustajat sekä kaivosyhtiö eivät mahdu enää samaan pöytään. Suomessa on varsin huonot perinteet käydä kansalaiskeskustelua aktiivisesti, saati hyödyntää aktiivisten toimijoiden osaamista ja heidän hankkimaansa tietoa. 

Riippumatta siitä, mitkä ovat kaivoksen todelliset ympäristövaikutukset tai oletetut taloudelliset seuraukset, on muistettava ainutlaatuisen ja toisaalta huikeaa potentiaalia sisältävään luontokohteeseen liittyvät mielikuvat. 

Matkailija ei suinkaan perehdy ympäristölupa-asiakirjoihin. Matkailija ei tee matkustuspäätöstään sen perusteella, jäävätkö ympröivään luontoon lasketut päästöt alle sallittujen raja-arvojen. Matkailija perustaa päätöksensä ainoastaan ja vain mielikuviin. Ja kun mielikuva muuttuu negatiiviseksi, matkaa ei kyseiseen kohteeseen enää tehdä. Tämän riskin vallitessa ei myöskään matkailupalveluihin investoijat halua rahojaan kyseiseen kohteeseen käyttää.

Suomi kuitenkin uskoo vielä kirkkoakin lujemmin teollisuuteen. Ja mitä peremmällä ollaan jalostusprosessin alkupäässä, sitä vankempaa on usko sen erinomaisuuteen, välttämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että maailman koulutetuimman kansan pitäisi ensisijaisesti panostaa osaamistaan jalostusasteeltaan alkutuontantoa huomattavasti korkeampiin tuotteisiin ja palveluihin. 

Matkailu on vielä monen mielissä "toisten paitojen pesemistä", joka ei Kekkosen aikaisten uskomustemme mukaan tätä kansakuntaa pelasta. Samaan aikaan sentään teollisuutemme on ottanut aimoaskeleita palveluiden kehittämiseksi, mutta kaiken ytimessä pitäisi lopulta kuitenkin olla tuote. Ja mitä suuremmassa yksikössä tuotteita tehdään, sen parempi meille. Pk-yrityksillä on sija Suomen majatalossa vain laman synkimpinä hetkinä. Nyt emme enää elä lamassa ja niinpä pienyrittäjät saavat sinnitellä oman onnensa nojassa, kunnes maailmatalous taas heilahtaa uuteen asentoon. 

Ylläs-Pallaksen kansallispuiston matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri. Maailmanpolitiikan epävakaus, massakohteiden turvattomuus, ilmansaasteet, ihmismassat ja melu ovat niin monen arkipäivää, että hiljaisuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan aina vaan suurempia summia. Ilmastonmuutos taas tahollaan vähentää etenkin talvimatkailuun soveltuvien kohteiden määrää, mikä ollaan esimerkiksi useissa Alppikohteissa saatu jo karvaasti kokea. 

Ilman ainoatakaan teknokraattista, pragmaattista järkiperustetta voidaan todeta, että kaivosta ei pidä missään tapauksessa rakentaa Ylläksen kylkeen. Tärkeimmät asiat nimittäin näkee sydämellään, kuten legendaarinen Pikku Prinssi filosofiassaan toteaa. Mutta vaikka ei uskoisi Pikku Prinssin ajatuksiin, niitä teknokraattisen järkeviäkin perusteluita kaivoksen estämiseksi löytyy lukemattomia. Ja ehkä tärkein niistä on se, että kaivos synnyttänee 300 työpaikkaa, matkailu- ja elämysteollisuuden mahdollisuudet ovat kymmenkertaiset. 

Kysymys kuuluu, kääntyykö Suomi ja sen yksi suurimmista matkailu- ja elämysjalokivistä yhä syvemmälle teollisen aikakauden alkuhämäriin vai aiommeko me siirtyä muun Euroopan mukana palvelutalouden ja elämysteollisuuden aikakaudelle?

Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ympäristö, Luonto, Matkailu, Teollisuus

Kaarinalainen koulu vetovoimatekijäksi

Perjantai 18.8.2017 - Sanna

Kaarinassa on pohdittu päät puhki, miten selvitä monimutkaisista sisäilmaongelmista eri kouluissamme. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on keskusteluissa jäänyt se, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.

Tärkeä kehityskohde kouluissamme on viestintä, jota pitäisi kehittää yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen tahdissa; muutama Wilma-viesti vuodessa ei riitä. Koulun arjesta pitäisi viestiä aktiivisesti tai mieluiten proaktiivisesti.

Konkreettisena esimerkkinä ovat lukujärjestykset. Koululaiset Turussa saivat lukujärjestyksen ennen juhannusta, täällä Kaarinassa viikkoa ennen koulun alkua tai peräti koulun alkaessa. Perheiden arjen suunnittelu olisi helpompaa, kun edes päivien kesto olisi mahdollisimman ajoissa selvillä.

Kouluruokailusta puhutaan meillä liian vähän. Esimerkiksi Sodankylässä koulut päättivät hankkia kaiken mahdollisen lähituottajilta. Täällä ei ole tietoa, syökö lapseni brasilialaista lihaa, hollantilaisia kananmunia tai ulkomaisia kasviksia suomalaisten kasvisten, marjojen ja juuresten sesonkiaikaan.

Ruokailuun varataan kouluissa 15-20 minuuttia. Ruokatunti voisi olla nimensä mukaisesti yksi oppitunti, jonka aikana keskusteltaisiin ruuan alkuperästä, valmistuksesta, kulttuureista ja samalla opittaisiin keskustelu- ja pöytätapoja. Pöytätavat eivät kehity, jos ruoka pitää ahmia kiireellä hiljaa istuen.  

Liikunta on monelle ryhmälle keskitetty yhteen päivään viikossa, vaikka koululiikuntaa saisi olla tunti päivässä. Koulupäivä voisi päättyä liikuntaan, jolloin aikaa ei tarvitsisi aina varata suihkuun ym. Liikuntaa voisi sisällyttää myös muihin oppiaineisiin, lähtemällä säännöllisesti ilman sisäilmaongelmiakin lähimetsiin ja luontoon oppimaan eri aineita. Talvella taas luistinradan jäädytystä pakkasella ei pidä odottaa useita päiviä, vaan jää pitäisi saada käyttöön vuorokaudessa.

Kielten opiskelun aloitus mahdollisimman varhain edistää kielen oppimista. Kaarina ei ole mukana kokeilussa, jossa vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäiseltä luokalta. Tähän kannattaisi panostaa lukuvuotta 2018-2019 ajatellen ja lisäksi alakoulussa valittavia kieliä saisi olla muitakin kuin englanti ja ruotsi. Toki pienet yksiköt ovat monesti este valinnaisuudelle, kun halukkaita ei tule tarpeeksi. Voisivatko sähköiset kanavat olla tässä avuksi?

Koulujen fyysinen ympäristö on saatava kuntoon ja kaikille koululaisillemme turvallinen koulu, mutta samalla on ylläpidettävä keskustelua siitä, millaista haluamme kaarinalaisen perusopetuksen ja lapsiperheiden arjen olevan. Mukavaa, jos Suomessa olisi useampikin Kaarinan malli käytössä ja lapsiperheiden hyvä arki tunnettaisiin laajalti vetovoimatekijänä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Uutta kohti

Tiistai 6.6.2017 - Sanna

Vanha valtuusto päätti toukokuussa työnsä ja eilen maanantaina uusi valtuusto järjestäytyi.

Moni uusi ja uusivanha valtuutettu varmasti jakaa toiveeni, että tämä valtuustokausi sujuisi paremmissa merkeissä kuin edellinen ja asioita päästäisiin valmistelemaan yhdessä, mieluiten kaikkien osapuolien kanssa.

Oma roolini jatkossa on toimia hallituksen jäsenenä ja oman kokoomusryhmämme puheenjohtajana. Molemmat tehtävät ovat minulle varsin mieluisia ja varsin ilahtunut olen ryhmältäni saamasta luottamuksesta jatkaa ryhmäpuheenjohtajan tehtävissä.

Viime kaudella toimin valtuuston ohella perusturvalautakunnan jäsenenä ja 2015 kesästä alkaen puheenjohtajana. Puheenjohtajan rooli on varsin kiinnostava ja vaikuttava. Omassa lautakunnassa onnistuimme saadun palautteen perusteella ylläpitämään moniäänistä ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja päätöksentekokykymme säilyi ympäröivistä myrskyistä huolimatta varsin hyvänä.

Reilut neljä vuotta soteasioiden parissa olivat varsin antoisat ja maakunnalliset tehtävät sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä antoivat vielä oman lisänsä tähän. Koen, että soteasiat ovatkin sivistyspuolen ohella hyvin hallussa, kun hallitustyöskentely osaltani alkaa.

Ryhmäpuheenjohtajan pestin sain vain reilu vuosi sitten keväällä. Siksi tehtävässä jatkaminen tuntuu erityisen hyvältä, sillä vuodessa ei vielä paljoa ehdi ja toisaalta, nyt vasta toimintatavat ja ihmiset alkavat olla minulle tuttuja. On myös mielekästä yhdistää hallitushuone ryhmäpuheenjohtajan rooliin, jotta asioista on aina viimeisin tieto itselläkin.

Valtuustossa olin laatimassa yhdeksän valtuustoaloitetta, liittyen muun muassa neuvolan sähköisen ajanvarauksen lisäämiseen, iltalääkärivastaanottojen lisäämiseen, Wallas Marinen pienryhmäopetustilojen ulkoilualueisiin sekä moniin johtamista kehittäviin toimenpiteisiin. Useat näistä aloitteista ovat joko toteutuneet tai toteutumassa.

Tulevalta kaudelta toivon yhteistyön ohella entistäkin ketterämpää ja innovatiivisempaa Kaarinaa. Sote- ja maakuntauudistus tulevat muuttamaan tekemistä ja asioiden painoarvoa paikallisesti. Olisi mukavaa, että erinäisten tulipalojen sammuttamisen sijaan pääsisimme rakentamaan toimintamalleja, jotka tunnettaisiin valtakunnallisestikin Kaarinan malleina.

Toimintamallit voisivat liittyä sähköisiin palvelukanaviin, kuntalaisten kanssa käytävään vuoropuheluun, ympäristöasioiden ja energiatehokkuuden parantamiseen, elinvoiman ja yrittäjyyden edistämiseen sekä viihtyisän ja uudenlaisten asumisympäristöjen syntymiseen.

Konkreettisina asioina tavoitteena on turvallinen koulutie niin terveellisen oppimisympäristön, kiusaamattomuuden, liikunnallisuuden kuin oppimisrauhankin osalta lapsillemme. Viime kaudella tekemämme aloite maisemareitistä toivottavasti myös etenee valtuustossa, sähköiset palvelut entisestään lisääntyvät ja asiakas- sekä yrityslähtöisyys kaikessa kaupungin toiminnassa lisääntyy.

Kiitän kuluneesta kaudesta kaikkia valtuusto- ja lautakuntakollegoita sekä virkamiehiä. Odotan innolla nyt alkavaa kautta, johon sain suuren mandaatin ihanilta äänestäjiltäni! Mutta ennen kuin varsinainen luottamustyö pääsee osaltani täysillä alkamaan, on mielessä vielä politiikkaakin suuremmat ja tärkeämmät asiat: tuleva perheenlisäys.

Hyvää kesää!

Sanna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Valtuusto, Yhteistyö, Luottamustehtävät, Perhe

Työ on tehty

Sunnuntai 9.4.2017 - Sanna

Eilinen vaalien aatto kului kampanjoinnin merkeissä suurelta osin. Littoisissa pidimme lettukestejä, kotona pinetä blogailua ja illalla mustarastaan laulua kuunnellen jaoin vaalipäivän aamua varten viimeisiä mainoksia postilaatikoihin. 

IMG_20170408_144447.jpg Petterin_kanssa.png DSC_0025.JPG

Tunnelma Kaarinan kokoomusehdokkaiden kesken on ollut vertaansa vailla. On ollut ilo tutustua uusiin energisiin ehdokkaisiimme, etuoikeus tehdä työtä yhdessä vanhojen tuttujen kanssa. Yhteishenki on ollut mitä parhain, yhteisiä tapahtumia on tehty ilolla ja uutta luoden; joka kerta on ollut mukava lähteä vaalityöhön!

Vaalikampanja on nyt tehtynä ja lähes koko valtuustokausikin valmis. Sekä vaaleissa että valtuustossa työtä on tehty ahkerasti, intohimoisesti ja asioihin perehtyen. Kesäkuussa aloittaa uusi valtuusto työnsä. Toivottavasti oma työni jatkuu myös kesäkuussa!

Kiitos ehdokkaille, yhdistystemme aktiivisille taustajoukoille, kaarinalaisille mukavista kohtaamisista ja erityisesti kodin tukijoukoille! Illalla sitten jännitetään, kun sininen tolppa kohoaa. Käytäthän ääntäsi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit

Ettei jotain hyvääkin

Lauantai 8.4.2017 - Sanna

Olen suurella mielenkiinnolla katsonut lähes kaikki vaalitentit. On ollut hauska huomata, että kuluneen kahden viikon aikana hallituspuolueissa on tapahtunut jotain: kaikki kolme puhaltavat yhteen hiileen ja puhuvat yhdellä suulla. 

Sen sijaan opposition puheet ovat alkaneet kärsiä inflaatiota, kun kaiken alasampumista, ongelmia, huolestuneita ilmeitä, räksytystä ja suoranaista mollausta on jatkunut viikosta toiseen. Kaikki osaavat luvata lisää, mutta erityisen harva osaa kertoa, millä rahalla. Myös sosiaalinen media täyttyi ihmettelevistä viesteistä: kiva kun kaikkea lupaatte, mutta millä se kaikki kustannetaan. Meidän rahoillamme, kuuluisi rehellinen vastaus. 

Poliittiseen retoriikkaan tämä kaikki tietysti kuuluu. Sen sijaan pohdin median roolia esimerkiksi äänestysprosenttiin. Kyllä toimittajat ohjaavat keskustelua kysymyksillään ja kysymyksiä voidaan asetella rakentavasti tai nyt vallitsevan kulttuurin mukaan kriittisesti. Näppärin kysymys ei luotaa tulevaisuutta, vaan kaivelee menneisyyttä.

Tästä yhtenä esimerkkinä on eilisen vaalitentin kansalaispuheenvuorot. Oli petytty kansanedustajien kykyyn ratkoa vakuutuslääkäreiden toimintaa, kotipalvelun väki vaihtui ja niin edespäin. En väheksy, etteivätkö nämä ongelmat olisi olemassa. Mutta millainen keskustelu olisi syntynyt, jos puheenvuoroissa olisi kerrottu onnistuneista päätöksistä: toimivasta päiväkodista, kodinomaisesta hoivakodista tai kivasta koulupäivästä.

Me todellisuudessa piehtaroimme "first world problems" -ilmiön parissa. Hökkelikylän näköisen asuinalueen asukas Nairobissa tai myrkkykaasulta Syyriassa säästynyt perhe ei osaa edes kuvitella, mitä kaikkea meillä täällä onkaan - ja miten hyvin. Me emme sitä enää näe, koska ne ovat saavutettuja etuja, meille arkisia asioita ja meidän ajatteluamme ohjataan päivittäin lukuisiin epäkohtiin. Ja sitä tuppaa tulemaan lisää, mihin keskitymme.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, Positiivisuus, Kulttuuri

Ruissalon tunnelmaa

Perjantai 7.4.2017 - Sanna

Luonto ja meri ovat tärkeitä syitä perheellemme asua Kaarinassa. Luonto tarjoaa parastaan joka kolkalla: Pyhän Katariinan poluilta Piikkiöön ja edelleen Littoisten järven maisemiin. Retkireittejä, Ruissalon kaltaisia tammimetsiä, Tuorlan upeat puutarhat, nuotiopaikat Linnavuorella ja Kuusiston linnaraunioilla, talvinen hiihtolenkki Littoisten järvellä tai Kuusiston salmessa. Tekemistä ja luontokokemuksia on mahdollista hankkia melkein säästä riippumatta.

IMG_20170407_081124.jpg IMG_20170407_083815.jpg DSC_0093.JPG

Kokoomus teki alkuvuonna valtuustoaloitteen maisemareitistä, joka yhdistäisi Piikkiön nyt kehityksen alla olevaan Hovirinnan rantaan. Maisemareitti on jo suurelta osin valmis, esimerkiksi Rauhalinnassa, Voivalassa, Tuorlassa ja Raadelmassa. Reittejä pitäisi vain puuttuvilta osin yhdistää ja merkitä.

Maisemareitti.png

Tässä yksi hahmotelma maisemareitistä, joka lähtisi vanhalta vedenpuhdistamolta Tuorlan kautta kaavoituksessa olevaan Rauhalinnaan ja edelleen Hovirintaan. Palveluitakin reitiltä jo löytyy Tuorlasta ja kenties tulevaisuudessa myös Rauhalinnasta. Reitti on vain yksi vaihtoehto, kiinteistöjen omistuksesta ja heidän toiveistaan tietysti riippuen. Kenenkään pihalta reitti ei kulkisi. 

Esitimme hallituksessa osan Hovirinnan niittypolkujen määrärahoista käytettäväksi maisemareittiin. Se palvelisi paljon laajempaa asukaskuntaa ja toimisi myös Ruissalon kaltaisena ulkoiluvalttina. Maisemareittiin voitaisiin yhdistää myös paremmin merkitty ja tuotteistettu pyöräilyreitti Piikkiön puhdistamolta Littoistenjärvelle ja sieltä Hovirintaan.

Toivottavasti tulevilla kuntapäättäjillä on riittävästi laajakatseisuutta panostaa Hovirinnan rannan kohtuullisen ehostamisen ohella kaupunginosia yhdistävään ulkoilureitistöön, jonka avulla entistä useampi voisi nauttia uimarannoista, merellisyydestä, upeista tammimetsistä, reitin huikeasta biodiversiteetistä kasveineen ja lintuineen sekä Hovirinnan aktiviteeteista.

Palaute ideasta on ollut todella positiivista! Maisemareitin kehittämistä ja edistämistä me kokoomuksessa aiomme jatkaa myös tulevalla valtuustokaudella.

Nautitaan keväästä ja upeasta luonnostamme!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Luonto, Ulkoilu, Hyvinvointi, Meri, Kaarina

Kiitos kouluiltaan osallistuneille

Torstai 6.4.2017 - Sanna

Kouluihin liittyvät kysymykset ovat olleet tavanomaistakin enemmän pinnalla. Päätimme Piikkiön Kokoomuksessa järjestää aiheeseen liittyvän paneelin ja keskusteluillan. Tarvetta kouluillalle selkeästi oli, sillä osallistujia oli lähemmäs 50.

DSC_0025.JPG

Luokkakoot Kaarinassa

Ensimmäinen aihe liittyi luokkakokoihin, jota alusti johtava rehtori Mika Rantanen. Littoinen ja Valkeavuori ovat 25 oppilaan rajan ylittämässä, Hovirinnassa ollaan ylärajoilla. Hallitus linjasi kokouksessaan 3.4. että ryhmäkoot eivät voi ylittää ylärajaksi asetettua 25 missään alakoulussa.

Keskustelussa pohdittiin mahdollisuuksia pienryhmätyöskentelyyn tai jakotunteihin sekä tilakysymystä, jos kouluihin tulisi yksi luokka kumpaankin lisää. Myös kokonaan uusia vaihtoehtoja löytyi, sillä monet perheet olisivat vain helpottuneita, mikäli valittavissa olisi ns. iltapäiväkoulu, joka alkaisi ruokatunnista. Miksi valittavana ei voisi olla liikunta- ja musiikkiluokkien tapaan myös iltapäiväryhmää?

Rantanen näki omat haasteensa opetuksen jakamisessa, sillä hänen mukaansa koulu on yhteisö, jossa yksittäisen luokan toiminta eri aikaan voisi olla ongelma. Ratkaisuvaihtoehtoina esitettiin myös luontopainotteisuutta, jossa merkittävä osa opetuksesta tapahtuisi ulkona. Sen ei tarvitsisi kohdistua yhteen luokkaan, vaan koko koulun ryhmät vuorottelisivat käytössä olevissa luokissa ja ulkona. Samassa ratkaistaisiin liikkuvan koulun tavoitteita.

Panelistit ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että pelkästään ryhmäkoko ei asioita ratkaise. Pieni, alle 20 oppilaan ryhmä voi olla liian suuri, jos ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Osallistujat pohtivatkin, mikä raja 25 oppilasta ylipäätään on. Siirtymä esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen esikouluryhmästä on jo melkoinen, jos oppilaita on yhtä paljon, aikuisia vain yksi.

Inkluusio

Erityislasten opetuksesta ja inkluusiosta kertoi erityisopettaja Minna Andell. Hän näki vuodesta 2008 alkaneen inkluusiosuuntauksen haasteina sen, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat apua usein vasta siinä vaiheessa, kun arvokkaita kasvuvuosia ollaan jo menetetty. Pitkittyessään oppimisaikeudet usein pahenevat ja syrjäytyminen alkaa. Lähikouluissa annetaan kahta eritasoista tukea, mutta yhtenäistä käytäntöä ja kriteereitä näille ei ole. Koulujen ja kunnan resursseista riippuu, miten kattavaa tuki on.

- Inkluusiossa oppilaan ja opettajan päivä ei saa olla pelkkää selviytymistä, Minna korosti. Inkluusio tarkoittaa yhtä koulua kaikille.

Digiloikka

Tableteista ollaan kiistelty Kaarinassa niiden käyttöönotosta lähtien. Uudistuksen lautakunnan puheenjohtaja Kalervo Korvensyrjä näki yhtä suurena kuin aikanaan peruskouluun siirtymisen. Kaarina on paljon saanut positiivista mainetta digiloikallaan ja hankkeesta on kertynyt paljon hyvää oppia.

Ongelmina nähtiin erityisesti tabletit laitteina. Aikuisetkin myöntävät, että työskentely tabletilla on hankalaa ja opettajat kaipaavat pikemmin kannettavia tietokoneita kuin tabletteja.

Keskustelusta sukeutui varsin mielenkiintoinen pohdinta ohjelmointiin, robotiikkaan, järjestelmäajatteluun liittyen. Huolta herätti erityisesti lasten ergonomia, passivoituminen ja liiallinen ruutuaika.

Tunne- ja turvataitoja kouluttava Andell korostikin, että turvataitoja tarvitaan myös verkossa. Jos aikuiset vain huomauttavat laitteiden käytöstä, nuori ei ehkä uskalla kertoa siellä tapahtuneista ikävistä asioista aikuisille. Ruutuaikaan olisikin hyvä etsiä koulun ja perheiden kesken yhteisiä pelisääntöjä. Vanhemmille taas olisi hyödyllistä koostaa kehittävistä peleistä listaa, joiden pariin lapsia voisi ohjata.

Kouluilta.jpgKouluilta oli ehdottomasti paras tämän tyyppinen tilaisuus, jota olen ollut järjestämässä. Jo pitkään olen haaveillut, että politiikan pitäisi olla enemmän sisältöjä ja vähemmän sirkushuveja. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää. 

Kiitos panelisteille ja osallistujille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teemailta, Kuntavaalit, Politiikka, Lapset

Hyvä Kaarina tehdään yhdessä

Keskiviikko 5.4.2017 - Sanna

Kaarinassa kulunut valtuustokausi on ollut täynnä monipolvisia vaiheita. Avainhenkilöt: valtuuston puheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat vaihtuneet. Työn alla on ollut jakolinjoja korostavia kaavoitushankkeita ja investoinnitkin ovat kirvoittaneet erilaisia näkemyksiä. Veroprosenttia ehdittiin nostaa peräti kaksi kertaa.

Päivän Kaarina-lehdessä useat eri puolueiden henkilöt peräänkuuluttavat yhteistyötä – ja aivan aiheesta. Yhteistyö edellyttää kahta asiaa, yhteisen ymmärryksen rakentumista ja kykyä tehdä kohtuullisia kompromisseja.

DSC_0198.JPG

Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole politiikassa ollut mikään vallitseva käytäntö kuluneina vuosikymmeninä. Jos mietimme vaikka 70-lukua, ei tietääkseni Kekkonen rakentanut laajaa yhteisymmärrystä, vaan asiat sovittiin tietyllä porukalla ja omille ilmoitettiin, että näin toimitaan.

Oma sukupolveni ja minua nuoremmat, eivät enää suostu kabinettipäätöksiin. Asioiden valmistelu halutaan avoimeksi ja näkyväksi mahdollisimman ajoissa ja viestintään sekä vuoropuheluun on panostettava koko prosessin ajan. Yksi esimerkki vuoropuhelusta voisi olla kaarinalaisten olohuone: Hovirinnan ranta. Poliitikot ovat pähkineet ja osin päättäneet, mitä alueelle tarvitaan. Perusteluina ovat esimerkiksi nuorten tarpeet. Ongelma on kuitenkin siinä, että kukaan ei muistanut kysyä nuorilta, mitä he alueelle toivovat ja tarvitsevat. Sähköiset kanavat mahdollistavat mielipiteiden kysymisen varsin vähällä vaivalla kuntalaisilta ja siihen meidän on jatkossa panostettava!

Tavat hoitaa asioita ja tehdä politiikkaa ovat siis murroksessa monella rintamalla. Murros vaikuttaa eri puolueiden sisäiseen dynamiikkaan, puolueiden väliseen yhteistyöhön, mutta myös virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöhön, kuntalaisten ja päätöksenteon yhteistyöstä puhumattakaan. Verrattuna viime vaalin vahvaan itsenäisyysteemaan, näissä vaaleissa moni ehdokas korostaa yhteistyön tärkeyttä myös kuntarajojemme yli - onneksi.

Hyvän esimerkin yhteisymmärryksen merkityksestä ja yhteisestä tahtotilasta antaa maan hallitus. Tällä viikolla ovat kolmen hallituspuolueen edustajat löytäneet yhteisen sävelen ja tehdyistä päätöksistä puhutaan yhdellä suulla. Eilinen MTV3:n tentti teki opposition hyökkäykset melko tyhjiksi, kun hallituksella oli yhteishenkeä ja yhteinen tahtotila esimerkiksi soteen liittyen. 

Kokoomusbussi.jpgValtuustoryhmämme puheenjohtajana kuluneen vuoden toimiessani, olen panostanut juuri yhteisen ymmärryksen rakentamiseen omassa ryhmässämme. Se ei onnistu tuntia ennen valtuustonkokouksen alkua, vaan asioista on keskusteltava jo paljon aiemmin. Tärkeimmät asiat nostetaan esiin koko valtuustoryhmälle jo lautakuntakäsittelyn aikana lautakuntavastaavan toimesta ja näin saadaan kerättyä monipuolisesti kaikkien asiantuntemusta aiheeseen pitkin matkaa. Se ei tapahdu sanelemalla, vaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. 

Tavoitteena on, että päätettävät asiat olisivat valtuustoon mennessä jo kaikille valtuutetuille tuttuja ja kanta olisi ehtinyt hioutua päätöksenteon edetessä. Ryhmältä saamani palautteen mukaan työ on tuottanut tulosta ja kuluneen vuoden aikana myös kokoomusryhmän äänestyskäyttäytyminen valtuustossa on ollut varsin yksimielistä. Henkilökohtaisesti en voi vastata esimerkiksi hallituksen neuvottelukulttuurin puutteesta, koska en ole hallituksen jäsen. Työtä kuitenkin riittää jatkossa yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi puolueidemme välillä, mutta työn on jatkuttava myös omassa ryhmässä.  

Mitä tulee kykyyn tehdä kompromisseja, on selvää, että sitä politiikassa on oltava. On kuitenkin muistettava, että kaikki ei voi olla kaupan. Puolueilla on ja tuleekin olla eroja. On äänestäjien kunnioittamista, osata pitää kiinni niistä kaikkein tärkeimmistä periaatteista tappion uhallakin.

Parhaimmillaan Kaarina tunnetaan seuraavan valtuustokauden päättyessä erikoisen hyvähenkisestä ja innovatiivisesta päätöksentekokulttuuristaan. Me opimme hyödyntämään eri puolueiden vahvuuksia ja erityisosaamista, esimerkiksi vasemmiston ajatuksia työllisyyden parantamisesta, vihreiden näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja kokoomuksen talousosaamista.

Parasta olisi, jos enemmistöpäätökset eivät syntyisi etukäteen tunnetuin jakolinjoin, vaan oikeasti asiat ratkaisisivat. Tällöin kaikkien puolueiden parhaat ideat etenisivät enemmistöpäätöksiksi. Äänestämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – ei vaaliuurnilla, eikä kokouksissa! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisymmärrys, Kabinettipolitiikka, Kulttuuri, Kaarina

Mikä ihmeen elinvoima

Maanantai 3.4.2017 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Y-lehden blogeissa. 

Tämän kevään kuntavaalien alla otsikoihin on noussut entistä enemmän elinvoima. Aiemmin on puhuttu elinkeinopolitiikasta, yritysvaikutuksista ja yritysmyönteisyydestä. Elinvoima on kuitenkin sanana laajempi ja kiteyttää oivallisesti sen, mitä syntyy lopputuloksena, kun kunnassa yritysasioita, palveluiden kehittämistä, infrastruktuuria, taloutta ja hyvinvointia kehitetään päämäärätietoisesti, osaavalla otteella.

Torikeskusteluissa menevätkin usein käsitteet sekaisin, kun kunnalta toivotaan toimenpiteitä lähikaupan tai postin säilyttämiseksi kylällä. Kunta ei sijaintipaikkapäätöksiä tee yksityisten yritysten puolesta, mutta kunta ja kuntapäättäjät edesauttavat mitä suurimmassa määrin palveluiden säilymistä taajamissa huolehtimalla niiden elinvoimaisuudesta.  

Kaksi tekijää, jotka itse nostin muun muassa Seutusanomien vaalipaneelissa 30.3. elinvoiman tärkeiksi tekijöiksi päätöksenteossa, ovat yhteistyö ja uudistumiskyky.

Yhteistyötä pitäisi kyetä tekemään monella eri tasolla. Yritysten kannattaa verkostoitua keskenään ja esimerkiksi kahvila ja kirjakauppa voivat siirtyä yhteen yhteiseen toimitilaan, jossa kumpikin yrittäjä huolehtii liikkeen ylläpidosta ja laajasta aukioloajasta yhdessä.

Yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän kunnan ja yritysten välillä. Miksi kunnan kirjastossa ei voi olla yksityistä kahvilaa palveluita parantamassa? Yritysten ja kunnan yhteisellä kokeilukulttuurilla löydetään kenties kokonaan uusia tapoja tuottaa palveluita. Kuntien pitäisikin määritellä tietty summa budjetista, joilla vuosittain edistetään kokonaan uudenlaisia kokeiluita. Jos ollaan pelkkien kilpailutusten varassa, kunta tilaa vain sitä, minkä se jo tuntee. Uudet ratkaisut jäävät kokonaan kilpailutusten ulkopuolelle.

Yhteistyötä tulevaisuuden kunnassa tehdään tiiviisti myös kuntalaisten kanssa. Sähköiset kanavat avaavat reaaliaikaisen ja helppokäyttöisen foorumin, jossa mielipiteitä liikennejärjestelyistä tai kuntalaisten havaitsemia ongelmakohtia on helppo ilmoittaa ja kommentoida.

Yhteistyötä pitää mitä suurimmassa määrin tehdä myös muiden kuntien kanssa. Jos Varsinais-Suomessa jatketaan takavuosien muut vastaan Turku -meiningillä, me emme ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan katsomme visusti sivusta, kun Helsinki ja Tampere kehittyvät. Nurkkakuntaisuuteen ja omahyväisyyteen ei siis kellään pitäisi nyt olla varaa!

Uudistumiskyvyllä taas tarkoitan herkkyyttä reagoida muutoksiin, heikkoihinkin signaaleihin ja elämistä vahvasti ajassa. Jos esimerkiksi suurin osa uusista yrityksistä on asiantuntijayrityksiä, joiden palvelut sijaitsevat pilvessä, tonttikaavoitus ja halliliiketoiminta eivät ehkä olekaan enää keskeisimpiä työkaluja elinvoiman ylläpitämiseksi. Yrityksen tarvitsevat toisenlaisia alustoja kasvulle ja kehitykselleen.

Jos tyytyväisenä olla öllötetään saavutettujen etujen ja menestyksen keskellä, verorahat valuvat ennen pitkää vanhojen, kallistuvien rakenteiden ylläpitoon ja samalla palvelut heikkenevät, verot nousevat. On selvää, että jatkuvasti nousevat veroäyrit, jäykät palvelurakenteet ja kutistuva palvelutarjonta eivät lisää kunnan elinvoimaa - eikä vetovoimaa.

Elinvoima on käsitteenä innostava ja se voidaan ymmärtää varsin laajasti kuntalaisten, yritysten ja ympäristön elinvoimana. Ei siis mikään vähäpätöinen tehtävä tuleville kuntapäättäjille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Varsinais-Suomi, Elinvoima, Elinkeinopolitiikka, Talous

Aprillipilaa?

Sunnuntai 2.4.2017 - Sanna

Kunnallislehti (31.3.) uutisoi Hovirinnan rantapuiston kehittämisestä. Turun Sanomissa 1.4. Hovirinnan rannan hulppeat suunnitelmat olivat vielä tarkemmin esillä ja muun muassa 10 metrin näköalatornista lukiessani mietin, kumpi olikaan päivän aprillipila: Tuomiokirkon viereen rakennettava torni vai Hovirinnan ranta?

IMG_20170401_081536.jpg IMG_20170401_081527_1.jpg

Kaarina on jo käynnistänyt hulppean Hovirinnan rantasaunaravintolan rakentamisen miljoonalla eurolla. Investointi hyväksyttiin enemmistöpäätöksellä syksyn budjettikokouksessa Kokoomuksen vastustuksesta huolimatta. Nyt ympäröivään puistoon aiotaan lisäksi käyttää yli 3 miljoonaa erilaisten kesäaktiviteettien lisäämiseen. Alueelle on jo nyt käytetty yli miljoona, joten kokonaissumma nousee reippaasti yli 5 miljoonaan!

Investointiesitys ei sisällä lainkaan ylläpidon kustannuksia. Mitä näiden kaikkien puuha-alueiden, näkötornien ym. ylläpito tulee kaupungille maksamaan. Varovasti arvioiden alueella tarvitaan 1-2 henkilöä lisää hoitamaan kenttiä, huoltotiloja ja rantaa. Meillä ei siis ole varaa jakoluokkiin ykkösluokilla, mutta tähän rahat kyllä riittävät?

Palveleeko kyseinen alue todella kaikkia kaarinalaisia siinä määrin, että voimme käyttää tähän 5 miljoonaa, kun samalla kouluissa on monenlaista sisäilmaongelmaa, ensi vuodeksi kasvaneet luokkakoot alkuluokilla ja muita kaupungin uimarantoja ei juuri kehitetä, viheralueista puhumattakaan.

Hovirintaan eivät suinkaan kaikki kaarinalaiset pääse ulkoilemaan, varsinakaan ilman autoa. Jos Hovirinnan haluttaisiin palvelevan laajempaa asukasjoukkoa, investointiin kannattaisi sisällyttää maisemareitti Piikkiöstä Hovirintaan Kokoomuksen aloitteen mukaisesti ja erityisesti talvilajeja, kuten luistelumato, jokin hiihtoreitti. Vai miten Kaarina odottaa saavansa 90 000 euron vuokratuoton ravintolasta pelkällä kesäkahvilatoiminnalla?

400 000 eurolla rakentaisi jo hienon saunan, pukutilat ja kesäkahvilan. Maisemareittiin varattaisiin esimerkiksi 500 000, mikäli reittiä ei valaistaisi. Isoilta osin se on jo olemassa, esimerkiksi Voivalassa, Tuorlassa ja Raadelmassa. Parkkipaikat ja venesatama kunnostettaisiin. Kokonaisuudessaan rahaa kuluisi vajaa 1,5 miljoonaa, kun nyt summa on saunoineen 4 miljoonaa.

Kaupunginhallitus käsittelee hanketta huomenna maanantaina. Kysyn ja kyseenalaistankin nyt esillä olevaa investointisuunnitelmaa, että olemmeko tehneet näin isoille hankkeille riittävät asukas- ja yritysvaikutusarvioinnit. Mitä enemmän käytämme kuntalaisten rahaa, sen paremmin sen pitäisi palvella enemmistöä asukkaista ja hankkeiden olla keskenään vertailukelpoisia.

Kenties sisäilmaongelmista kärsivät koululaisemme saavat virkistystä Hovirinnan rannasta tai Littoisissa asuva ikääntynyt pääsisi edes kerran nauttimaan Hovirinnan rannan iloista? Meille Kokoomuksessa kaupunginosien huomioiminen tasapuolisesti on päätöksenteon peruspilareita. Investointeja hyvinvointiin pitää tehdä, mutta täysin kritiikittömään tuhlailuun ja jopa mahtipontisuuteen ei meillä pitäisi olla varaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Investoinnit, Hyvinvointi, Terve talous

Luetaan lapsille!

Lauantai 1.4.2017 - Sanna

Tänään on Pepin nimipäivä. Peppi tuo automaattisesti mieleen lapsuuden suuren esikuvani Peppi Pitkätossun, tuon suunnattoman rohkean punapään.

IMG_20170401_091115.jpgLapsena minulle luettiin joka ilta. Silloin ei ollut tietokonepelejä ja Pikkukakkonenkin taisi tulla vain arkisin ja kesti puoli tuntia. Vaikka viihdettä on nykylapsille tarjolla yllin kyllin, ympäri kellon, olemme halunneet pitää kiinni iltasadun perinteestä. Siitäkin huolimatta, että lapset osaavat jo lukea.

Ääneen lukemisen on todettu lisäävän lasten sanavarastoa jopa puolella ja muutenkin kehittävän sekä kielellisiä että sosiaalisia taitoja monin eri tavoin. Ehkä tärkeintä on kuitenkin rauhallinen yhteinen hetki, jota niin lapset kuin vanhemmatkin tietävät odottaa. Ehkä ne päivän kiireisiin unohtuneet tärkeimmät kuulumisetkin tulevat kerrottua sadun tiimellyksessä kuin ohimennen. Uskon, että ilmainen lukuharrastus on varsin vaikuttavaa varhaiskasvatusta! 

Lempipaikkani Kaarinassa on luonnon ohella Piikkiön kirjasto. Sieltä löytyy kätevästi niin yhteispalvelupiste, lasten leikkihuone kuin yhdistysten käytössä oleva kokoustilakin. Vaski-kirjastojen kautta saatavilla oleva valikoima on käsittämättömän suuri. Jatkossa suunnitellaan kirjastoon ns. miehittämätöntä aukioloaikaa, jolloin kirjastokortilla pääsisi kirjastoon myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella.

Itsenäisyyspäivänä aukeaa uusi Kaarina-talo ja sen kirjasto. Sitäkin odotan jo malttamattomana. Kun kirjastoon yhdistyy vielä kahvila, on leppoisan sadepäivän viettäminen kirjastossa varsin houkutteleva ajatus. Toivottavasti kirjasto ja kahvila ovat auki viikonloppuisinkin!

Kirjastojen kehittäminen on yksi tärkeä tehtävä tuleville kuntapäättäjille. Toivottavasti kirjat ja niiden sisältämät tarinat, suomen kieli, ovat arvossaan. Kirjastot ovat mitä suurimmassa määrin lähipalveluita ja siksi kirjastoja kannattaa ylläpitää kaikissa asuinkeskittymissämme: keskustassa, Piikkiössä ja Littoisissa, vaikka saammekin uuden keskustakirjaston. Ehdokkaalta voi kysyä, koska viimeksi kävi kirjastossa? Entä minkä kirjan ehdokas luki viimeksi. Niitä ei vaalikoneissa kysytty. 

Iloista Pepin päivää, lukemisiin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Varhaiskasvatus, Kirjasto, Hyvä arki, Turvallinen arki

Hyvä vanhuus

Perjantai 31.3.2017 - Sanna

Kaarina-lehdessä (22.3.) perusturvalautakunnan korkea poissaoloprosentti nousi otsikoihin, kun muutama jäsen on joutunut olemaan paljon pois kokouksista. Edellisvuonna poissaoloja oli vain 7,5%, joten pitkäaikaisesta trendistä ei onneksi voi puhua. Isossa lautakunnassa työskentelykään ei ole poissaoloista huolimatta vaarantunut ja lautakunnassa on nämä neljä vuotta ollut hyvä pöhinä päällä: paljon on saatu aikaan.

Yksi tärkeä ryhmä lautakuntamme alalta ovat ikääntyneet. Kun puhumme ikääntyneistä, ensimmäiseksi kompastuskiveksi tosin muodostuu sopivan termin valinta. Milloin puhutaan senioreista, ikääntyneistä entä vanhuksista?

Vanhuksena voitaneen pitää henkilöä, joka kuuluu ikänsä mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi useampien kunnallisten tukipalveluiden piiriin. Kaarinassa tarjolla on laaja valikoima kotiin vietäviä palveluita kotisairaalasta kotihoitoon ja omaishoitoon aina vaativimman tason ympärivuorokautiseen hoivaan saakka. Kaarina on itseasiassa tunnettu erityisen hyvistä ikäihmisten palveluista.

Vanhustenhoidossa lähdetään siitä, että ihmiset voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Monen ikääntyneen mielestä tavoite on hyvä, sillä eivät kaikki suinkaan halua lähteä kotoaan. Aina kotiin vietävät palvelut eivät kuitenkaan luo turvallista ja hyvää arkea vanhukselle. Vakavat muistiongelmat, toimintakyvyn rajoitteet ja yksinäisyys ovat suurimpia kotona asumisen esteitä.

Yllättävintä oli tilinpäätösvertailu, josta kävi ilmi, että kotihoito maksaa kunnalle tunnissa enemmän kuin yksi hoitopäivä uudessa seniorihoitokylässämme. Kotona asuminen ei siis ole aina edes taloudellisesti järkevä vaihtoehto.

Turvallisen arjen muodostavat monet seikat: esteettömyys asuinympäristössä, lääkkeiden muistaminen, tulipalovaaran ehkäisy, kuten lieden automaattinen sammuminen jne. Moneen arjen haasteeseen löytyy jo helppoja ratkaisuja teknologiasta, kuten liesivahti, voinnintunnistin ranteessa, muut turvarannekkeet ja automaattiset lääkeannostelijat.

Turvallisen arjen ja toimivan terveydenhoidon lisäksi tarvitaan monipuolista ravitsemusta, sosiaalisia suhteita ja toimintakykyä ylläpitävää liikuntaa. Moni vanhus sanoo, ettei viitsi vain itselle kokata ja syödään hyvin yksipuolisesti. Jos ruokavaliosta puuttuu esimerkiksi rautaa, seurauksena voi olla huimaus. Kaatuessa kalsiumvajeen ohentamat luut eivät kestä ja tulee vaikeita sairaalahoitoa vaativia murtumia tai lihasvoima on proteiinin puutteessa heikentynyt, eikä henkilö pääse omin voimin ylös. Yksinäisyys taas kalvaa elämäniloa ja on vaikea tarttua ruuanlaittoon tai lähteä liikkeelle. Liikunnan puute synkentää mieltä ja heikentää toimintakykyä. Hyvä vanhuus on siis varsin monen asian summa.

Perusturvalautakunnassa me tasapainoilemme kaikkien näiden kysymysten, mutta myös riittävän terveydenhoidon, perhepalveluiden, lasten huostanottojen ja työttömien aktivoinnin välillä. Asiat ovat monimutkaisia, vaativat perehtymistä, mutta ovat myös varsin mielenkiintoisia. Raha antaa raamit mahdollisuuksille, inhimillisyyttä unohtamatta. Raha ei kuitenkaan määritä yksin hyvää hoitoa, uudet tavat tehdä ja toimia innostavat niin ikääntyneitä, heidän läheisiään kuin henkilöstöäkin. Esimerkkinä uusista tavoista tehdä on tänä keväänä perustettu kuntoutustiimi, uusien teknologioiden käyttöönotto hoivakodeissa ja kotihoidossa, kotisairaalan käynnistäminen ja yhteisöllinen perhehoitokylä.

Lisää uusia ratkaisuja on luvassa, kun ensi vuonna Kaarinassa aukeaa vanhusten palvelutori Eerikki, yhteisöllinen soluasumismuoto Onnikka IV:ään ja sähköinen palvelusivusto sopivan ikäihmisten palvelun löytämiseksi.

Usein puhutaan ongelmista, rahojen riittämättömyydestä ja vain harmitellaan asioita. On todettava, että meillä Kaarinassa on saatu aikaan hyviä asioita ja koko ajan luodaan uutta. Siitä voimme kiittää innovatiivisia ja ahkeria virkamiehiämme, aktiivisesti keskustelevaa ja uudistushaluista lautakuntaa, tietysti kuntalaisiamme, jotka palvelut mahdollistavat ja niitä käyttävät sekä yrityksiä, jotka uusia ratkaisuja alati kehittävät. 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä söit tänään?

Sunnuntai 26.3.2017 - Sanna

Turvallinen ruoka ei sittenkään ole aivan itsestään selvä asia edes Suomessa, kuten brasilialainen lihakohu osoittaa. Ikävä kyllä, laitoskeittiöissä tunnetaan ruuan alkuperää valitettavan vähän ja niinpä mädäntynyttä lihaa on todennäköisesti päätynyt niin lasten, vanhusten kuin sairaidenkin lautasille. Samaan aikaan kuluttajat ovat varsin piittaamattomia ruuan alkuperästä kaupassa ostopäätöstä tehdessään.

TS Extra (25.3.) uutisoi Sodankylä keskuskeittiöstä, jossa valmistustapoja ollaan kehitetty niin, että kaikki käytetty raaka-aine on tuotettu lähellä. Lähiruoka onkin huomattavasti enemmän tahto- kuin kustannuskysymys!

Kannatan myös kasviruuan lisäämistä kouluaterioihin, mutta siinäkin kannattaa käyttää arkijärkeä. Kaikki kasvis, esimerkiksi soija, ei ole mitenkään ekologisesti tai terveydellisesti parempaa. Suomessa tuotetaan loistavia proteiininlähteitä, kuten hernettä ja härkäpapua, uutena tulokkaana nyhtökauraa.

Minua on aina harmittanut, kun lapset kertovat, että eivät ehtineet koulussa syödä, kun oli kiire välitunnille tai tunnille tai ettei ruokailussa saa puhua. Miten ihmeessä me kuvittelemme kasvattavamme lapsia, joilla on kauniit pöytätavat ja he pärjäävät globaalissa maailmassa, jos ruoka hotkaistaan hiljaisuuden vallitessa peltiastioista kymmenessä minuutissa pelkällä haarukalla ja puolet kipataan roskiin. Todetaan, että yäk, olipa pahaa.

Kouluruokailussa pitäisi siirtyä kirjaimellisesti ruokatuntiin, joka kestäisi 45 minuuttia. Pöydissä istuttaisiin koko tuon ajan ja ruokatunnilla panostettaisiin pöytätapoihin sekä ruokakulttuurista ja ruuan alkuperästä keskusteluun. Pöytäseurueita pyrittäisiin myös vaihtamaan ja ruokatunti olisi vahvasti osa pedagogista sisältöä kouluissa.

Kuntapäättäjiltä kaivataan nyt yhteistä tahtotilaa lähiruuan lisäämiseksi laitoskeittiöissä, erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa. Ruokakulttuuriamme voidaan parantaa ja ruuan arvostusta edistää lisäämällä ruokailu yhdeksi oppitunniksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruoka, Lähiruoka, Turvallisuus

Kiuas kuumana

Perjantai 24.3.2017 - Sanna

Vuonna 2010 ja 2011 olivat syntyvyydeltään ennätysvuosia. Tämä tarkoittaa melkoista painetta tänä ja ensi syksynä alakouluihin, kun ennätyssuuret ikäryhmät aloittavat koulutaipaleensa. Kaarinassa on pidetty periaatteena, että alkuluokat yksi ja kaksi ovat alle 25 oppilaan ryhmissä. Nyt tuosta periaatteesta ollaan joustamassa Littoisissa ja Valkeavuoressa. Tilan ahtaudesta se ei ainakaan Littoisissa kuulemani mukaan johdu.

Ryhmäkoko ei ole asiantuntijoiden mukaan ryhmän toimivuutta eniten määrittelevä tekijä. Siihen vaikuttavat myös ryhmän kokoonpano, esimerkiksi, onko luokalle integroitu paljon tukea tarvitsevia lapsia ja tietysti opettajan pedagogiset taidot. On kuitenkin selvää, että muutos esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen eskariryhmästä yhteen aikuiseen ja 28 luokkakaveriin on monelle lapselle melkoinen hyppy. Alkuluokilla opiskelutaidot voivat vielä olla hakusessa ja keskittyminen ei aivan suju. Alkuvuodet pitkälle kuitenkin määrittävät koko koulutaipaleen onnistumista.

Samaan aikaan Kaarina on päättänyt investoida muun muassa Hovirintaan varsin näyttävän miljoonan euron rantaravintolasauna -kompleksin ja alueelle on tulossa jatkossakin mittavia jatkoinvestointeja. On ymmärrettävää, että pienten lasten vanhemmat penäävät meiltä luottamushenkilöiltä vastauksia, miksi meillä on varaa miljoonasaunoihin, mutta koululuokat päästetään ylisuuriksi.

En osaa vastata kysymyksen, sillä miljoonasaunan rakentamista en ole kannattanut. Maltillinen uusi sauna- ja huoltorakennus voitaisiin rakentaa alle 400 000 eurolla. Ja vaikka investointeja ja käyttöpääomaa ei pidä verrata, kyllä kunnassa tehdään arvovalintoja, mihin panostamme ja mihin emme, ilman että mennään jälleen kuntalaisten kukkarolle. Lisäksi saunakompleksin ylläpito ei tule olemaan ilmaista. 

Kiuas käy siis varmasti kuumana ja lisää näitä keskusteluja on epäilemättä luvassa, kun lähtökohtaisesti jo suunnitteluvaiheessa liian pieni Valkeavuoren uusi koulu saavuttaa harjakorkeutensa. Lapsia joudutaan ohjaamaan muualle kuin lähikouluun, eskarissa ja naapurustossa rakennetut kaverisuhteet katkeavat ja koulumatkasta voi tulla pitkä ja yksinäinen. Tätäkään emme kokoomuksessa kannattaneet.

Vähintä, mitä nyt voimme edellyttää, on riittävä ja aktiivinen vuoropuhelu koulujen ja vanhempien välillä tilanteesta. Itse kaipaan vielä perusteluita sille, miksi 25 oppilaan rajasta ollaan luopumassa, vaikka uskon, että sivistyslautakunta on pyrkinyt löytämään asiaan vähiten huonon ratkaisun. Myös vanhempien ja vanhempainyhdistysten kannattaa nyt aktiivisesti avata keskustelua. Pidetään kiuas kuumana ja lapsiperheiden asiat esillä, sillä lapsissa on tulevaisuutemme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Hyvä vanhuus

Torstai 23.3.2017 - Sanna

Kaarina-lehdessä (22.3.) perusturvalautakunnan korkea poissaoloprosentti nousi otsikoihin, kun muutama jäsen on joutunut olemaan paljon pois kokouksista. Edellisvuonna poissaoloja oli vain 7,5%, joten pitkäaikaisesta trendistä ei onneksi voi puhua. Isossa lautakunnassa työskentelykään ei ole poissaoloista huolimatta vaarantunut ja lautakunnassa on nämä neljä vuotta ollut hyvä pöhinä päällä: paljon on saatu aikaan.

Yksi tärkeä ryhmä lautakuntamme alalta ovat ikääntyneet. Kun puhumme ikääntyneistä, ensimmäiseksi kompastuskiveksi muodostuu sopivan termin valinta. Milloin puhumme senioreista, ikääntyneistä entä vanhuksista.

Vanhuksena voitaneen pitää henkilöä, joka kuuluu ikänsä mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi useampien kunnallisten tukipalveluiden piiriin. Kaarinassa tarjolla on laaja valikoima kotiin vietäviä palveluita kotisairaalasta kotihoitoon ja omaishoitoon aina vaativimman tason ympärivuorokautiseen hoivaan saakka. Kaarina on itseasiassa tunnettu erityisen hyvistä ikäihmisten palveluista.

Vanhustenhoidossa lähdetään siitä, että ihmiset voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Monen ikääntyneen mielestä tavoite on hyvä, sillä eivät kaikki suinkaan halua lähteä kotoaan. Aina kotiin vietävät palvelut eivät kuitenkaan luo turvallista ja hyvää arkea vanhukselle. Vakavat muistiongelmat, toimintakyvyn rajoitteet ja yksinäisyys ovat suurimpia kotona pysymisen esteitä.

Yllättävintä oli tilinpäätösvertailu, josta kävi ilmi, että kotihoito maksaa kunnalle tunnissa enemmän kuin yksi hoitopäivä uudessa seniorihoitokylässämme. Kotona asuminen ei siis ole aina edes taloudellisesti järkevä vaihtoehto.

Turvallisen arjen muodostavat monet seikat: esteettömyys asuinympäristössä, lääkkeiden muistaminen, tulipalovaaran ehkäisy, kuten lieden automaattinen sammuminen jne. Moneen arjen haasteeseen löytyy jo helppoja ratkaisuja teknologiasta, kuten liesivahti, voinnintunnistin ranteessa, joka hälyttää, mikäli henkilö ei liiku tai syke muuttuu radikaalisti, turvarannekkeet ja automaattiset lääkeannostelijat.

Turvallisen arjen ja toimivan terveydenhoidon lisäksi tarvitaan monipuolista ravitsemusta, sosiaalisia suhteita ja toimintakykyä ylläpitävää liikuntaa. Moni vanhus sanoo, ettei viitsi vain itselle kokata ja syödään hyvin yksipuolisesti. Jos ruokavaliosta puuttuu esimerkiksi rautaa, seurauksena voi olla huimaus. Kaatuessa kalsiumvajeen ohentamat luut eivät kestä ja tulee vaikeita sairaalahoitoa vaativia murtumia tai lihasvoima on proteiinin puutteessa heikentynyt, eikä henkilö pääse omin voimin ylös.

Yksinäisyys taas kalvaa elämäniloa ja on vaikea tarttua ruuanlaittoon tai lähteä liikkeelle. Liikunnan puute synkentää mieltä ja heikentää toimintakykyä. Hyvä vanhuus on siis varsin monen asian summa.

Perusturvalautakunnassa me kerran kuukaudessa tasapainoilemme kaikkien näiden kysymysten, mutta myös riittävän terveydenhoidon, perhepalveluiden, lasten huostanottojen ja työttömien aktivoinnin välillä. Asiat ovat monimutkaisia, vaativat perehtymistä, mutta ovat myös varsin mielenkiintoisia.

Raha antaa raamit mahdollisuuksille, inhimillisyyttä unohtamatta. Joskus ratkaisut voivat olla pienestä kiinni, eikä raha ratkaise kaikkea. Uudet tavat tehdä ja toimia innostavat niin ikääntyneitä, heidän läheisiään kuin henkilöstöäkin. Esimerkkinä uusista tavoista tehdä on tänä keväänä perustettu kuntoutustiimi, uusien teknologioiden käyttöönotto hoivakodeissa ja kotihoidossa, kotisairaalan käynnistäminen ja yhteisöllinen perhehoitokylä.

Lisää uusia ratkaisuja on luvassa, kun ensi vuonna Kaarinassa aukeaa vanhusten palvelutori Eerikki, yhteisöllinen soluasumismuoto Onnikka IV:ään ja sähköinen palvelusivusto sopivan ikäihmisten palvelun löytämiseksi.

Usein puhutaan ongelmista, rahojen riittämättömyydestä ja vain harmitellaan asioita. On todettava, että meillä Kaarinassa on saatu aikaan hyviä asioita ja koko ajan luodaan uutta. Siitä voimme kiittää innovatiivisia ja ahkeria virkamiehiämme, aktiivisesti keskustelevaa ja uudistushaluista lautakuntaa, tietysti kuntalaisiamme, jotka palvelut mahdollistavat ja niitä käyttävät sekä yrityksiä, jotka uusia ratkaisuja alati kehittävät. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Kaarina, Turvallinen arki, Vanhuus, Ikääntyminen

Tupsulakkeja Turkuun

Tiistai 21.3.2017 - Sanna

Diplomi-insinöörikoulutuksen lisääminen Turussa on herättänyt runsasta keskustelua ja asiaa on myös erikseen selvitetty. Syksyllä Turussa käynnistyy konetekniikan DI-koulutus eli insinööreistä koulutetaan diplomi-insinöörejä Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopistojen yhteistyönä.

Positiivisen rakennemuutoksen vuoksi tehdyssä koulutusselvityksessä selvitysasiamies ei kuitenkaan esittäne omaa DI-koulutusta Turun yliopistolle. Esillä ovat olleet kone- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmat, joita jo opetetaan muissa teknillisissä yliopistoissamme.

Valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereelta vuonna 2002. Kesä- ja lopputyöpaikan hankkiminen vaati varsin vahvaa panostusta itseltä, sillä valmista yrityskontaktiverkostoa ei Turun seudulla ollut, toisin kuin harjoitustöiden jäljiltä Tampereella. Lähetin tuolloin vielä käytössä olleita paperisia hakemuksia 40 kappaletta, jotka johtivat neljään kesätyötarjoukseen. Valitsin Wärtsilän moottoritehtaan, jossa lähes koko silloinen johto oli Tampereelta valmistuneita diplomi-insinöörejä.

Kokemukseni kuvaa lähinnä sitä, että opiskelijan on vaikeampi sijoittua lähes 200 kilometrin päähän opiskelupaikastaan töihin. Toisaalta yritysten luontainen yhteistyö kauempana sijaitsevaan yliopistoyksikköön jää vähäiseksi. Yhteistä vuoropuhelua ei pääse syntymään, vaikka Otaniemen, Lappeenrannan ja Tampereen vararehtorit niin maalailivat (tammikuu TS). Yritykset eivät ryhdy etsimään yhteistä kehitys- ja verkostoitumispintaa etäyksiköistä.  

Turussa voitaisiin tehdä kokonaan uudenlainen koulutuskokeilu diplomi-insinöörien kouluttamiseksi. Kandivaihe hoidettaisiin pääosin ammattikorkeakoulun kautta. Tämän jälkeen maisterivaiheeseen siirtyvällä olisi mahdollisuus valita Åbo Akademin suuntautumisvaihtoehdoista tai Turun yliopiston DI-ohjelmista.

Turun yliopiston DI-ohjelmia lisättäisiin palvelemaan sekä soteuudistusta että maakunnallisia painopistealueitamme. Teollisuusyhteiskuntaan nojaavan tuotantotalouden diplomi-insinöörikoulutuksen sijaan mahdollista olisi hankkia palvelutalouden DI-koulutus. Siihen voitaisiin yhdistää kauppakorkean talouspuolen ohella suuntautumisvaihtoehtona terveys- ja sosiaalipuolta, siten että valmistuvan olisi mahdollisuus työllistyä myös tulevien soteorganisaatioiden johtotehtäviin.

Laivanrakennuksen diplomi-insinöörikoulutus voitaisiin varsin perustelluin syin siirtää Otaniemestä Turkuun, insinöörikoulutus täältä jo löytyykin. Lisäksi koulutusohjelmissa kannattaisi huomioida  logistiikkaosaaminen, IT- ja elintarviketeknologia sekä bioteknologia, jotka ovat olleet jo pitkään tärkeitä tukijalkoja Varsinais-Suomelle. Niiden koulutusohjelmien, joita jo muuallakin tarjotaan, ei kannattane niinkään Turun yliopiston omana ohjelmana tavoitella.

Varsinais-Suomen on nyt päämäärätietoisesti ajettava diplomi-insinöörikoulutuksen lisäämistä täällä. Tämä on tuhannen taalan paikka Varsinais-Suomelle, jossa aina on kärsitty teknisen koulutuksen vajeesta. ”Sivukonttoreiden” kautta tekninen osaaminen ei tänne institutionalisoidu. On luonnollista, että olemassa olevat korkeakouluyksiköt tätä vastustavat, sillä vaarana on opetuksen supistuminen niissä. Vaikka Suomella ei ole varaa jokaiseen kylään perustaa korkeakouluja ja keskittämisellä saadaan skaalaetuja, Turun koulutus ei olisi mikään tyhjästä rakennettu yksikkö.

Turun yliopistossa on vahva matematiikan-, fysiikan-, kemian- ja tietojärjestelmätieteiden opetus ja tutkimuspohja. Ne voivat tarjota jopa vankemman tieteellisen pohjan kuin vahvasti soveltavaan tutkimukseen nojautuva erillisyksikkö kuten esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto on. 

2 kommenttia . Avainsanat: Oikea osaaminen, DI-koulutus, Varsinais-Suomi, Korkeakoulu

Oma mielipide vai oma fakta?

Maanantai 20.3.2017 - Sanna

Huolestuneena kuuntelen kiihtyvää kritiikkiä soteuudistusta kohtaan. Ei sillä, etteikö uudistuksia saisi parannella kriittiselläkin arvioinnilla. Vaaralliseksi se menee, kun asiantuntijoilla menevät mielipiteet ja faktat sekaisin.

Valinnanvapaus on nyt nostettu tikun nokkaan ja etenkin oppositiopuolueet kritisoivat sitä kiihkeästi, toki lähestyvien kuntavaalien siivittämänä. 

Ensimmäinen huolestuttava hokema, jota jopa arvossa pitämäni HUS:in asiantuntija hiljan viljeli, on, että yksityinen ei koskaan tuota palveluita yhtä halvalla kuin julkinen. Tämä varsin vääristynyt ja vailla tutkimuspohjaa oleva mielipide perustuu ajatukseen, jossa palveluiden tuottamiselle on olemassa jokin yksi yleispätevä hinta Z. Hinnalla Z palvelun tekee julkinen ja sen päälle sitten yksityinen laittaa voittonsa.

Tosiasiassa kuitenkin palveluiden tuotantokustannukset rakentuvat täysin heterogeenisesti riippuen tiloista, laitteista, tietojärjestelmistä ja tekijöistä. Ennen kaikkea siihen vaikuttavat johtamismenetelmät: onko tuottavuus lähtökohta vai saavuttamaton tavoite. Palveluiden tuotantokustannus siis todellisuudessa vaihtelee välillä X-Z. Jos julkinen tuottaa palvelun hinnalla Z, yksityinen ohjautuu toisin ja tuottaakin saman tasoisen palvelun hinnalla Z-20%. Vaikka tuohon summaan laittaa vielä 10% voittoa, ollaan silti vielä huomattavasti alle julkisen hinnan Z.

Toinen hokema on suuryritykset, jotka riistävät rahat ja mummot sekä vievät varat ulkomaille. Tämä on tietysti vasemmiston lempiaiheita. Keskiviikon puoluepäivässä Ylellä puheenjohtaja Rinne arvioi näitä sotealan ”ryöväreitä” olevan 200 noin. Todellisuudessa siis sotealan yrityksiä on reilut 18 000 kappaletta ja vajaat 18 000 niistä työllistää alle 10 henkilöä. Sotealan pienyrittäjänä on kieltämättä hupaisaa kuunnella tätä päivittäistä yrittäjän mollaamista valtakunnan ylätasolta, kun arkitodellisuus on aivan jotain muuta kuin rahansiirtoa Caymansaarille.

Kolmas hokema liittyy kustannushyötyihin. Oppositio väittää, ettei haluttuja kustannussäästöjä synny, koska valinnanvapaus tulee niin kalliiksi. Mikäli valinnanvapaus lyhentää jonoja, edistää kokonaisvaltaista asiakkaan palvelemista ja vieläpä auttaa organisaatioita erikoistumaan, uskallan uskoa, että kokonaissäästöä syntyy. Sitä ei tietenkään kannata odottaa heti ensimmäisenä vuonna ja kokonaissäästönä pitää nähdä myös välilliset kustannukset, joita syntyy esimerkiksi lonkkavikaisen odotellessa työkyvyttömänä leikkausta kotona.   

Huomiota voi uudistuksesta puhuttaessa kiinnittää myös uudistuksen terminologiaan. Jatkuvasti puhumme potilaasta, mutta aivan ensiksi on opittava puhumaan asiakkaista. Tänä päivänä yksityisellä sektorilla ei asioi juurikaan potilaita vaan asiakkaita. Eivät sosiaalipuolen asiakkaatkaan ole potilaita vai onko 90-vuotias vanhus, joka ei voi enää asua kotona, potilas?

Valinnanvapaudesta kiisteltäessä vähemmälle huomiolle on jäänyt soteuudistuksen taustalla oleva maakuntamalli. Hiihtolomalla vieraillessani Kainuussa, oli helppo ymmärtää, että Kainuun kokoisella maakunnalla ei voi eikä pidä olla saman tasoisia palveluita kuin vaikkapa täällä Varsinais-Suomessa. Jos tavoittelemme yhdenvertaisia palveluita sinne ja tänne, on selvää, että enemmistön palvelutaso laskee, vähemmistön kenties vähän nousee. Valinnanvapaus on parhaimmillaan, mitä isompi on väestöpohja.

Sosialistiseen maailmankuvaan liittyy vahvasti ajatus siitä, että valtio, virkamies, joku muu tietää parhaiten mikä minulle sopii tai olisi parasta. Valinnanvapaus ei tähän maailmankuvaan istu, sillä siinä aikuiset ihmiset aivan itse pääsisivät vaikuttamaan omaan palveluratkaisuunsa, hyvinvointiinsa ja siihen liittyviin valintoihin. Virkamies ei enää toimisikaan vallan kahvassa samalla tavalla kertomassa, että nyt seisot jonossa ja odotat kiltisti. Julkinen sektori joutuukin muuttamaan omaa ajattelutapaansa, jossa potilas muuttuu asiakkaaksi, asiakasta palvellaan ja neuvotaan, palvelut tehdään heti. Ja jos ei tehdä, asiakas voi valita palvelutarjoajan, jossa palvelun saa nopeammin.

Tästäkin uudistuksesta puhuttaessa kannattaa muistaa Erkki Liikasen viisaat sanat: ”jokaisella voi olla oma mielipide, mutta ei omia faktoja”. Erityisen tärkeää tämän muistaminen on asiantuntijoille. Johtava virkamies ei voi esittää mielipiteitä faktoina!

Kalleinta olisi nyt vetää hätäjarrusta ja jättää uudistus tekemättä. Jos tätä ei nyt tehdä, olemme epäonnistuneet surkeasti! Me todellakin olemme sen nyt seuraaville sukupolville velkaa. Tämä malli ei ole täydellinen, mutta olemassa olevaa on helpompi korjata. Jos jäämme suunnittelupöydälle, mitään hyötyjä ei varmuudella saavuteta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Valinnanvapaus, Hallitus, Oppositio, Populismi

Nyt jos koskaan

Perjantai 17.3.2017 - Sanna

Sote- ja maakuntajuna kiitää eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, kuntavaalit ovat ovella. Viime kuntavaalien aikaan puhuttiin jopa kuntien pakkoliitoksista ja moni kuntapäättäjä oli varsin turhautunut tilanteeseen.

Kuntaliitoksia on Varsinais-Suomessa tehty kuluneella valtuustokaudella vain kriisikuntien osalta. Monenlaista yhteistyötä on virinnyt kuntien kesken ja muun muassa Kaarina, Lieto, Paimio ja Sauvo yhdistää laskentapalveluitaan.

Samaan aikaan Varsinais-Suomi on muuttunut positiivisen rakennemuutoksen alueeksi. Teollisuus vetää monella suunnalla ja työvoimaa haalitaan ympäri Suomen, myös rajojemme ulkopuolelta.

Jotta tämä ei jää vain suhdanteen iloiseksi oikuksi, varsinaissuomalaisten päättäjien on puhallettava yhteen hiileen. Asetelma Turku vastaan muut on toivottavasti jo menneisyyden haamuja. Turku on meidän alueemme pääkaupunki ja menestyäksemme meidän on kaikkien huolehdittava myös Turun menestyksestä.

Yhteisen tahtotilan avulla on meillä mahdollisuus saada myös toivottuja infrahankkeita alueelle. 8-tie pitää kunnostaa Nousiaisista eteenpäinkin, johtuen satamien sijainnista. 9-tiellä ei ole hurraamista ja tunnin juna on kaikkien toivelistalla. Ohikulkutie on onneksi jo saanut rahoitusta sen muuttamiseksi vihdoin nelikaistaiseksi. Föli on parantanut seudullista joukkoliikennettä hienolla tavalla.

Infrahankkeiden lisäksi on huolehdittava oikeasta osaamisesta. Diplomi-insinöörikoulutuksen saaminen Turun yliopistoon on ykkösprioriteetti. Koulutuksessa painopisteinä pitäisi olla meriklusterin lisäksi muut vahvat teollisuuden alamme logistiikasta elintarviketeollisuuteen ja teknologiaosaamiseen, julkisen sektorin ja terveysalan palvelutuotannon johtamista unohtamatta. Osaamista ja investointeja tarvitaan myös matkailun osalta, sillä Turku ja saaristo ovat hienoja matkailuvalttejamme.

Toivottavasti jokainen ehdokassitoumuksen allekirjoittanut henkilö kokee alueellisen yhteistyön tärkeänä päämääränä. Sote- ja maakuntauudistus toteutuessaan näyttää, onko kuntarajojen muuttamiselle tulevaisuudessa tarvetta. Toistaiseksi on kuitenkin parasta katsoa tämä uudistus käyttöönoton yli ja vasta sitten miettiä, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi.

Vastakkainasettelulla ja keskinäisellä nokittelulla emme varmasti ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan Suomi jatkaa kehitystä duopolina, Helsingin ja Tampereen välisessä kasvukäytävässä. Nyt jos koskaan meillä on huikeat mahdollisuudet menestyä myös pitkällä aikavälillä. Pidetään siitä huolta yhdessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteistyö, Varsinais-Suomi, Yrittäminen, Työ, Menestys

Miksi tasapainoinen talous on niin tärkeä

Tiistai 14.3.2017 - Sanna

Tutkimusten mukaan (TS 14.3.) enemmistö kuntavaaleissa äänestävistä pitää talousasioita yhtenä tärkeimmistä kuntavaalikysymyksistä. Tieto ilahduttaa, sillä kokoomus on perinteisesti ollut valtiovarainministeripuolue ja kirstunvartija. Niin myös Kaarinassa. 

Jatkuvat veronkorotukset eivät palvele asukkaita, eivätkä kunnan yrittäjiä. Ihmiset haluavat maksaa toimivista palveluista, mutta eivät pöhöttyneistä tavoista toimia. 

Viime syksynä emme kannattaneet kuntaveron nostoa 0,5 prosentilla. Varsinais-Suomessa kuntaveroa nostivat muun muassa Vehmaa ja Pyhäranta, jotka kärsivät jatkuvasta muuttotappiosta ja pieninä kuntina liian kapeista hartioista tuottaa mm. sotepalveluita. Kaarina ei yli 30 000 asukkaalla luonnollisesti kuulu tähän ryhmään.

Kaiken kukkuraksi kaupunki teki yllättäen lähes 5 miljoonan ylijäämäisen tuloksen vuodelta 2016. Kiky-sopimus tullee pienentämään kaupungin henkilöstömenoja vuodesta 2016 vähintään 2% vaikka budjetissa arvioitiin vaikutus vain 1 prosentiksi. Henkilöstömenot ovat puolet noin 170 miljoonan kokonaisbudjetistamme. 

Monesti kuulee riipaisevia vertauksia, että mikäli veroa ei säännöllisesti korotettaisi, lapset ja vanhukset kärsivät. Tämä on populistinen väittämä vailla todenperää. Keskeinen kysymys on siitä, halutaanko asioita tehdä uusilla tavoilla vai tyydytäänkö tuttuun ja turvalliseen. Tuttu ja turvallinen on helpompaa, sillä mitään ei tarvitse muuttaa, eikä uutta oppia. 

Työikäiset elävät sähköisessä maailmassa ja on enää varsin harvoja ammatteja, joihin tietokoneet eivät liittyisi mitenkään. Työikäisille on turha tarjota hankalia paperisia palveluita, joissa lupahakemuksia lähetellään postissa tai aikoja varataan puhelimella soittamalla. Sähköiset palvelut eivät edellytä läheskään samalla tavalla ihmisen läsnäoloa kuin aiemmat toimintamallit. Se, että esimerkiksi kaikki ikääntyneet tai syrjäytyneet eivät kykene sähköisiin palveluihin, ei voi olla este sille, että 90 prosentille tarjotaan kevyempiä ja ketterämpiä palveluita. Tiettyjä ryhmiä voidaan jakossakin palvella perinteisin tavoin. 

Soteuudistuksen myötä yli puolet Kaarinan budjetista ja henkilöstöstä siirtyy maakunnalle. On selvää, että emme tarvitse enää samaa määrää tukipalveluita ja hallintohenkilöstöä. Muutosta ei kuitenkaan voida tehdä yhdessä yössä ja niinpä esimerkiksi hallintoa kannattaisi keventää hallitusti pidemmällä aikavälillä eläköitymisiä hyödyntämällä ja toimenkuvia yhdistelemällä. Se olisi inhimillisin ratkaisu. 

Panostukset elinvoimaan myös keventävät tarvetta veronkorotuskille. Mitä monipuolisempi ja menestyvämpi pk-yrityssektori kunnasta löytyy, sen paremmin kunta menestyy. Menestys rakentuu yhteisöveroille, mutta myös työntekijöiden palkoista kertyville tuloille. Elinvoimaiset palvelut vetävät edelleen lisää yrityksiä ja asukkaita kuntaan, jolloin positiivinen kierre on valmis. 

Kokoomuksen ehdokkaat ovat yhteisesti asettaneet tärkeimmäksi tavoitteeksemme, että veroja ei seuraavalla valtuustokaudella koroteta. Veronkorotuksista on tullut ikävä automaatti ja päättäjät vuoden korotuksettoman jakson jälkeen itsekin ajattelevat, että jaahas, taas on aika korottaa. 

Näin ei todellakaan ole, mutta korottamatta jättäminen edellyttää innovatiivisia ratkaisuja ja ennen muuta yhteistä tahtotilaa uudistaa palvelutuotantoamme ketterämmäksi ja kevyemmäksi: tehdä asioita toisin.

Lisäksi mittavat investoinnit aina vain uusiin seiniin pitää miettiä tarkkaan. Uusi kirjasto tai koulu ovat Kaarinassa perusteltuja. Mutta miksi kaupunki investoi yli miljoonan Hovirinnan rantasaunaan, kun oivallisen saunan ja kesäkahvilan saisi reippaasti alle puolella miljoonalla? Kyllä minäkin pidän avantouinnista, mutta ei sen näin hulppeaa tarvitse olla. Investointiperiaate voisikin olla, että asiallisen hommat hoidetaan, mutta liioitteluun ei meillä ole varaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, Terve talous, Tasapainoinen talous, Oikea osaaminen, Verot

Valtuustoaloite sähköisestä neuvola-ajanvarauksesta

Maanantai 13.3.2017 - Sanna

Olemme kokoomusryhmässä tehneet useita aloitteita valtuustokauden aikana. Keskeistä niissä on ollut asukkaiden palvelun parantaminen ketterämmäksi tai kaupungin johtamisen kehittäminen tehokkaammaksi. Myös liikenneasioihin olemme ottaneet aloitteillamme kantaa. Kaikki tekemämme aloitteet ovat luettavissa sivuiltamme

Valtuustonkokouksessa 13.3. käsittelimme aloitteiden tilaa. Muun muassa iltapäivystys on vihdoin saatu yli 30 000 asukkaan Kaarinaan, kun työterveyspalvelut ulkoistettiin. Nyt Mehiläinen ottaa vastaan myös iltaisin Kaarinan terveyskeskuksessa. Tämä on myös hyvä esimerkki valinnanvapauden tuomista mahdollisuuksista. 

Maanantaina 13.3. jätimme neljä uutta aloitetta. Minua on jo pitkään mietityttänyt puhelimitse tapahtuva neuvola-ajanvaraus, joka hankaloittaa perheiden elämää aivan suotta. Tässä laatimani aloite: 

VALTUUSTOALOITE SÄHKÖISESTÄ AJANVARAUKSESTA NEUVOLAAN

Kaarinassa on mahdollista varata aika 5- ja 6-vuotiaiden lastenneuvolaan. Muuten sekä äitiys- että lastenneuvolaan varataan aika soittamalla omalle neuvolahenkilölle arkisin kello 12-13. Jonotus ei ole mahdollinen, vaan numeroon on soitettava niin kauan uudelleen, että linja on vapaa.

Ajanvaraus puhelimitse on monella tapaa hankala. Jos vanhempi työskentelee avokonttorissa tai ylipäätään esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, puhelimessa roikkuminen tiettynä kellonaikana on hankalaa. Myöskään puolison huomioiminen ajanvarauksessa on mahdotonta, sillä harva pariskunta on yhdessä kalentereidensa kanssa kello 12-13 arkisin.

Budjettikäsittelyssä syksyllä 2016 esitimme jo sähköiseen ajanvaraukseen siirtymistä. Uudistamme kehitysehdotuksemme valtuustoaloitteella.

Sähköinen järjestelmä on jo olemassa, sillä ajanvaraus onnistuu 5- ja 6-vuotiaiden osalta. Muutoksen myötä voidaan samalla harkita, että erillisestä soittoajasta luovuttaisiin. Tällöin vapautuisi aikaa vastaanottotyöhön ja toisaalta yhden neuvolahenkilön aika puhelin- ja chatneuvontaan kello 8-16. Raskausmyrkytys tai muut huolenaiheet kun eivät aina noudata kelloa. Puhelinpäivystys voisi olla kiertävä vuoro kaikkien neuvolatyöntekijöiden kesken, jolloin kukaan ei olisi puhelimessa pelkästään.

Ketterien sähköisten palveluiden, asiakaslähtöisyyden ja lapsiperheiden puolesta

Kaarinan Kokoomuksen valtuustoryhmä 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Digitalisaatio, Uusi tapa, Asiakaslähtöisyys

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »