Oikeat palvelut oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan

Perjantai 31.12.2021 klo 11.06

Kirjoitin aiemmin siitä, miten tarvitsemme oikeita palveluita, oikeaan aikaan. Ei ole myöskään samantekevää, missä palvelut ovat saatavilla.

Kaikki alueen tarjoamat palvelut voidaan jakaa palvelutason lisäksi käyttötarpeen mukaisesti kolmeen koriin: usein, toisinaan ja harvoin tarvittavat palvelut.

Usein tarvittavat palvelut ovat päivittäin tai enintään kerran kuukaudessa tarvittavia palveluita kuten ikäihmisten kotipalvelut ja kouluterveydenhuolto. Nämä palvelut on tuotava mahdollisimman lähelle ihmistä ja nämä palvelut on kyettävä tarjoamaan jokaiseen nykyiseen kuntaan.

Toisinaan tarvittavia palveluita me käytämme muutaman kerran vuodessa esimerkiksi käynti hammaslääkärillä tai erikoislääkärillä. Toisinaan tarvittavat palvelut tarjotaan laajempiin sotekeskuksiin kuitenkin mahdollisimman lähelle ihmisiä. Tutkimustuloksia tarvitaan riittävän väestöpohjan määrittämiseksi, mutta sotekeskuksissa on alustavasti esimerkiksi vuodeosastot, laaja diagnostiikka ja yleisimpien erikoislääkäreiden vastaanotot.

Kolmas ryhmä on harvoin tarvittavat palvelut esimerkiksi leikkaukset ja vaativan tason diagnostiikka esimerkiksi magneettikuvaus. Harvoin tarvittavat palvelut vaativat taakseen mahdollisimman ison väestöpohjan, parhaan mahdollisen diagnostiikan ja hoidon rakentamiseksi. Harvoin tarvittavissa palveluissa kaikkein tärkeintä on sen mahdollisimman hyvä onnistumisprosentti. Vaativia leikkauksia ei tehdä sotekeskuksissa, kaikkein vaativimpia ei edes omassa yliopistollisessa sairaalassa, vaan niiden vuoksi voi kerran elämässä matkustaa vaikka Tampereelle.

Kaikkia näitä kolmea ryhmää tarkastellaan vielä kolmen eri toteutustavan kautta: voidaanko palvelu tuottaa laadukkaasti etäyhteyksin vai pitääkö palvelu tuottaa fyysisesti. Jos palvelu vaatii fyysisen tapaamisen, kumpi liikkuu: asiakas vai henkilöstö. Kun liikkeellä on henkilöstö, se tarkoittaa esimerkiksi tietyn erikoislääkärin vastaanottoja omassa sotekeskuksessa. Enää ei siis välttämättä lähdetä TYKS:iin vastaanotolla vaan oma lääkäri tai hoitaja on todennut vaikka korvalääkäritarpeen ja vastaanotto on kerran viikossa.

Meidän on siis onnistuttava tuottamaan oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja vieläpä oikeaan paikkaan, ihminen edellä.

Oikeat palvelut oikeaan aikaan

Perjantai 31.12.2021 klo 10.59

Kuinka helppoa onkaan sanoa, että tarvitsemme palvelut oikeaan aikaan, mutta miten se tehdään käytännössä.

Olen opiskellut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Meille puhuttiin opintojen aikana paljon tuotannosta, jossa eri osat ja itse valmis tuote valmistui juuri oikeaan aikaan. Tällöin sitä ei ole tarvetta varastoida tai siirrellä suotta paikasta toiseen.

Uskon, että sama periaate pätee myös sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluihin. Kukaan ei halua, että palava talo sammutetaan vasta ensi viikolla tai reistaileva sydän tutkittaisiin kuukauden kuluttua. Palvelut on kyettävä tuottamaan oikeaan aikaan.

Koska palveluiden tarve ei ole jatkuvasti vakio, palveluverkko on rakennettava joustavaksi. Ratkaisu ei suinkaan ole, että mitoitamme palvelut suurimman kysynnän mukaan. Tämä tarkoittaisi, että pitäisimme esimerkiksi tehohoidon laite-, tila- ja henkilöstömäärän pahimman koronapandemian vaatimalla tasolla.

Joustava palvelutaso kyetään rakentamaan ainoastaan ja vain julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Kun tarvitsemme kaiken liikenevän kapasiteetin tehohoitoon julkisella puolella, henkilöstö voidaan siirtää muista yksiköistä tehohoitoon. Siellä syntyvä vajaus paikataan hankkimalla vähemmän vaativat palvelut yksityiseltä sektorilta. Pelkkään yksityiseen sektorille painotettuun palvelutuotantoideologiaan meillä ei todellakaan ole varaa.

Oikeaan aikaan tuotetut palvelut edellyttävät myös toimivia tietojärjestelmiä. Meidän ei pidä ottaa samoja magneettikuvia ensin työterveyshuollossa ja seuraavaksi julkisessa sairaalassa vaan esteetön tiedon liikkuminen eri järjestelmien välillä on turvatta toimivalla suunnittelulla. On olennainen kysymys, tarvitaanko viiden miljoonan asukkaan Suomessa ylipäätään niin monta eri järjestelmää.  

Hallituksen kaavailema viikossa lääkäriin on mielenkiintoinen esimerkki populistisesta lähestymistavasta, etenkin kun siihen liittyy vahva yritysvastainen ideologia. Viikon takuu on sinänsä kannatettava, mutta siihen me emme pääse ilman joustavia ja älykkäitä palveluseteleitä, yksityistä sektoria ja omahoitajajärjestelmää. Tästä hyvä esimerkki löytyy Itä-Suomesta.

Mikäli oma sotekeskus ei pysty tarjoamaan vastaanottoaikaa mieluiten alle viikossa, henkilö ohjataan yksityiselle. Mikäli pelkkä käynti ei riitä vaan tarvitaan lisätutkimuksia, palvelusetelin on sovituin kriteerein taivuttava myös siihen. Kukaan ei hyödy siitä, että kuulee ihomuutoksen vaativan näytteenottoa, mutta tiedon saatuaan palaa julkisen sektorin jonoon odottamaan useaksi viikoksi näytepalan ottoa.

Mitä paremmin kykenemme jo alussa seulomaan puhelimessa tai kuvapuhelussa asukkaan tarvitseman oikean palvelun, sitä varmemmin kykenemme tarjoamaan palvelun myös oikeaan aikaan. Jos oikeasti tarve olisi käynnille sairaanhoitajan vastaanotolla tai sosiaaliohjaajalla, on täysin turhaa ruuhkauttaa lääkärivastaanotto odottamalla lääkärin toteavan henkilön tarvitsevan haavahoitajaa, ei lääkäriä.

Siksi pidän tärkeänä, että tuotamme oikeat palvelut, oikeaan aikaan.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Palvelut

Miksi terve talous on niin tärkeä

Torstai 30.12.2021

Kun puhutaan elintärkeistä palveluista, kuka kehtaa samalla puhua taloudesta!?

Tällaista logiikkaa kuulee tasaisin väliajoin päätöksenteossa. Samaa ideologiaa viljelee nykyinen hallituksemme. Kaikkea enemmän, kaikkea lisää, rahalla ei ole mitään väliä. Velkaannumme hurjaa vauhtia ja kun tätä velkarahalla kuplitettua nousukautta seuraa vääjäämättä laskukausi, meillä ei enää ole yhtään pelivaraa elvyttää taloutta.

Talouspuhe kuulostaa jonkun korvaan kylmältä ja sydämettömältä, mutta itse asiassa, se on juuri päinvastoin. Kuvitellaan tilanne, että emme lainkaan laskisi, mikä on menojen ja tulojen välinen suhde. Lopulta veroprosentti nousisi sataan tai edessämme olisi konkurssi, kun lainarahaa ei enää saisi tai korot nousisivat tuntuvasti.

Kuinka moni lopulta on halukas laittamaan veroihin reilusti yli puolet tuloistaan? Kuinka monessa kotitaloudessa elintasoa täydennetään lisäämällä jatkuvasti pikavippejä ja lainaa: siis ruokaa, vessapaperia ja sähköä velaksi? Entä mikä on todellinen veroprosenttimme, kun pelkkä ansiotulovero on tuntuva, kuntaverot, arvonlisävero, muut kulutusverot ja kiinteistöverot tulevat siihen päälle. Itseasiassa valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä maksaa tuloistaan jo nyt yli puolet veroina.

Kun lisäämme uusia palveluita tai teemme uusia kiinteistöjä, samaan aikaan jostain pitäisi myös luopua. On liian helppoa vain aina lisätä kaikkea miettimättä, mikä on jäänyt vanhaksi ja tarpeettomaksi. Budjettiriihessä kaikilla on jokin täysin välttämätön uudistus, joka on tehtävä, mutta yhteisymmärrystä toiseen suuntaan on vaikeampi löytää. 

Ajattelutavasta konkreettisena esimerkkinä on omakotitalon lämmitys. Aiemmin taloa on lämmitetty puupannulla. Omakotitalon asukkaat päättävät tehdä investoinnin vaivattomaan maalämpöön. Investoinnin jälkeen puupannusta voidaan luopua, eikä kenenkään tarvitse joka päivä kantaa sisään korillista puita, sytyttää pannua ja lisätä puita.

Myös julkisella sektorilla tehdään uudistuksia ja kehitystyötä. Sen tuloksena ”puupannusta” voitaisiin luopua, mutta harmillisen usein maalämpöä käytetään vain silloin tällöin ja siinä rinnalla lämmitetään vanha kunnon puupannu. Tai vaikka puupannua ei enää lämmitetä, sen lämmitykseen tarvittu henkilökunta jatkaa ”maalämpökoordinaattoreina”.

Vaikka tämä on toki yksinkertaistettu esimerkki investoinneista, siinä piilee totuuden siemen. Kun aikamme elämme yli varojen, nostamme veroja ja otamme päälle velkaa, jotta uudistusten lisäksi kaikki voisi pysyä ennallaan, meillä ei ole enää mahdollisuutta tehdä uusi investointeja. Meillä ei ole varaa ylläpitää toimivia palveluita, saati panostaa uusiin innovaatioihin ja parhaisiin lääkkeisiin.

Huolehtimalla tulojen ja menojen tasapainosta sekä kohtuullisesta verotasosta, voimme taata toimivat palvelut ja uusien innovaatioiden hyödyntämisen. Terve talous luo turvallisuutta ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen: saamme erinomaista palvelua, hoitoa ja apua jatkossakin. Kun lisäämme uusia palveluita tai investoimme parempiin laitteisiin, samalla pitää miettiä, mistä voisimme luopua, mikä on jo aikansa elänyt toimintatapa. 

Tasapainoinen ja terve talous takaa siis toimivat palvelut ja vastuulliset päättäjät ymmärtävät tämän yhtälön.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Talous, Verotus

Oikeat palvelut - mistä on kyse?

Tiistai 28.12.2021

Aluevaaleissa yksi tärkeimmistä teemoistani on oikeat palvelut. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut, jatkossa sotepe -palvelut pitävät sisällään aivan valtavan määrän erilaisia palveluita sammutusyksiköistä neuvoloihin, vanhusten kotihoidosta syöpähoitoihin. Voidaan ajatella, että alueuudistukseen liittyvät palvelut koskettavat jokaista meistä väistämättä elämän aikana, suurinta osaa ihmisistä keskimäärin ainakin kerran vuodessa, kun käymme lääkärintarkastuksessa, hammaslääkärillä, neuvolassa tai rokotuksella.

Sote- ja pelastustoimea säätelevät ensisijaisesti monet eri lait. Lakisääteiset palvelut on järjestettävä asukkaille, siihen ei liity valinnanvaraa. Asukkailla on esimerkiksi oikeus terveydenhuoltoon. Monella kuntapäättäjällä on vahva uskomus, että lakisääteisten palveluiden tuottamistapaan ei voisi vaikuttaa. Tämä uskomus ei pidä paikkaansa. Myös lakisääteiset palvelut voidaan tuottaa eri tavoin yksityisen, julkisen tai kolmannen sektorin toimesta ja vieläpä eri tasoisina: minimitasolta aina huipputasolle saakka. Lakisääteiset palvelut muodostavat sotepe -palveluiden kovan ytimen, niin sanotut must have -palvelut.
Lakisääteisten palveluiden lisäksi eri kunnat ovat päättäneet erilaisista lisäpalveluista esimerkiksi kotipalveluiden tarjoamisesta lapsiperheille, kuntalisän maksamisesta alle kolme vuotiaiden kotihoitoon jne. Lisäpalvelut luovat mainion maaperän politikoinnille ja vuosittain budjettikäsittelyiden yhteydessä lisäpalveluita esitetään ja myös hyväksytään kunnissa kiihtyvään tahtiin. Nämä lisäpalvelut voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: hyödylliset (should have) ja kivat (nice to have) palvelut.

Hyödylliset palvelut on osoitettu tehokkaiksi vertaisarvioiduissa tieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutus ikääntyneen toimintakykyyn on osoitettu tuhansissa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Liikunnan sisällyttäminen ikääntyneiden arkeen vaikuttaa siis positiivisesti toimintakykyyn, tukee sen myötä ikääntyneen mahdollisuutta asua pidempään kotona ja vähentää sen myötä raskaan ja kalliin ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Ympärivuorokautinen hoito maksaa uusien hoitajamitoitusten myötä kunnalle noin 60 000 euroa vuodessa per henkilö. Käyttämällä ikääntyneen asukkaan liikunnan lisäämiseen vuodessa esimerkiksi 5 000 euroa, säästää silti kustannuksia 55 000 euroa elämänlaadusta puhumattakaan.

Tieteellisesti hyödyllisiksi osoitettujen palveluiden sisällyttäminen palvelutarjontaan on siis perusteltua ja se on tiedolla johtamista ja tiedolla päättämistä. Näiden lisäksi palvelutarjontaan sisältyy mittava määrä ’kivoja’ palveluita, jotka ovat sopineet puolueiden omaan agendaan ja ne on saatu lisättyä budjettiin. Kivat palvelut ovat siis kivoja, mutta eivät perustu mihinkään tutkimuksiin tai ovat jopa todettu tutkimuksissa haitallisiksi. Tällainen palvelu on esimerkiksi lasten kotihoidon kuntalisä. Se vähentää äitien työssäkäyntiä ja siten heikentää tasa-arvoa, tasa-arvoista palkka- ja urakehitystä sekä kunnan verotuloja. Palvelua perustellaan mielellään päivähoidon tarpeen ja kustannusten vähenemisenä, mutta näytöt tästä ovat heikot.

Aluevaltuuston on keskityttävä järjestämään oikeat palvelut, siis lakisääteiset palvelut ja tieteellisesti todistetut hyödylliset palvelut. Sen sijaan kivojen palveluiden kohdalla on käytettävä suurta harkintaa, koska rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti. Lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden kohdalla on päätettävä tuottamistavoista ja tavoiteltavasta palvelutasosta: ovatko palvelut minimi- tai maksimitasoa vai jotain siltä väliltä.

Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana esitin palvelutasoraportin laatimista Kaarinaan. Siinä kaikki sotepalvelut ryhmiteltiin kolmeen eri kategoriaan: lakisääteiset, hyödylliset ja kivat palvelut. Lakisääteisten palveluiden osalta arvioitiin myös palvelutasoa: onko se yli maan keskiarvon, keskiarvossa vai sen alle. Palvelutasoraportin päivittäminen vuosittain tarjoaa oivallisen työkalun päättäjille priorisoida palvelutarjontaa kohti lakisääteisiä ja hyödyllisiä palveluita. Aluevaltuustossa haluaisin vastaavan säännöllisesti päivittyvän työkalun päättäjien käyttöön järkevän palvelutarjonnan rakentamiseksi. 

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelutaso, Talous

Ammattimaista johtamista sotealueelle

Maanantai 27.12.2021

Kun maaliskuussa 2022 uudet aluevaltuustot aloittavat oman työnsä, valtuutettujen ensimmäisiä tehtäviä tulee olemaan hallintosäännöstä ja organisaatiorakenteesta päättäminen.

Sotealueen johtopaikkoja jaetaan jo vimmalla. Tänään Turun Sanomissa hoitolinjan edustajat ottavat kantaa lääkäriliiton linjaukseen vastaavasta lääkäristä. https://www.ts.fi/lukijoilta/5521057

Mikäli olemme siirtämässä yksi yhteen nykyisiä hallintorakenteita uudelle sotealueelle, miksi ihmeessä edes teemme uudistusta?

Sosiaali- ja terveysuudistuksessa tavoitteena on integroida sosiaali- ja terveyspalvelut saumattomasti yhteen ja parantaa palveluita asiakaslähtöisillä prosesseilla, toimivilla tietojärjestelmillä sekä hyvällä johtamisella. Hyvä johtaminen ei automaattisesti kumpua tietystä ammattinimikkeestä, vaan se sisältää tarvittavan johtamiskoulutuksen, -kokemuksen ja näkemyksen. Johtamisnimikkeitä ei pidä tässä kohdin betonoida ammatinimeisiin: lääketieteeseen, hoitotyöhön tai sosiaalipuolelle vaan yksinkertaisesti ammattimaiseen johtamiseen.

Huippujohtajat eri organisaatioissa eivät itse osaa hitsata, rakentaa toimistoja tai puhelimia, vaan he ovat johtamisen ammattilaisia. Hyvä johtaminen sisältää vahvan ymmärryksen asiakkaista, prosesseista, tietojärjestelmistä, taloudesta ja ihmisten motivoinnista. Hyvä johtaminen sisältää näkemyksen siitä, mihin organisaatiota ollaan viemässä. Näillä eväillä voimme onnistua rakentamaan aidosti paremmat palvelut Varsinais-Suomeen ja Suomeen.

Käytännön tasolla johtaminen vaikuttaa työn mielekkyyteen ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointiin, pysyvyyteen, työpaikan houkuttelevuuteen ja organisaation onnistumiseen.  Tehdäänkö meillä asiat järkevästi? Saanko kehittää ja vaikuttaa omaan työhöni? Onko tekemisen kulttuuri meillä oikeudenmukainen? Teenkö töissä vain pakolliset, määrätyt asiat vai kannustetaanko meillä oma-aloitteisuuteen ja onnistumisiin? Miten niistä palkitaan?

Hyvä johtaminen vaikuttaa myös asiakkaiden kokemaan ja saamaan palveluun. Juoksutetaanko minua "luukulta toiselle" vai tuleeko asiani kerralla kuntoon? Kuunnellaanko minua ihmisenä? Tuleeko palvelusta tai hoidosta turvallinen olo? Voinko luottaa minua auttaneeseen tai hoitaneeseen henkilökuntaan ja heidän osaamiseensa?

Yksi keskeinen syy, miksi lähdin ehdolle, on juuri kokonaiskuvan tarve uudistuksessa. En edusta yksittäistä ammattikuntaa, vaan sotealuetta ja sen asukkaita kokonaisuutena. Jos pidät kokonaiskuvaa ja ammattimaista johtamista tärkeänä uudisuksessa, pistä mieleen numero 731 Varsinais-Suomessa. 

Avainsanat: Johtaminen, Aluevaalit, Sote, Tiedolla

Miksi äänestäisin aluevaaleissa?

Lauantai 4.12.2021

Olen puhunut kymmenen vuotta politiikassa yhdestä tavoitteesta: hyvästä arjesta. Politiikassa nimittäin päätetään meidän kaikkien arkeen vaikuttavista asioista. Mitä paikallisemmat vaalit, sitä lähempänä ollaan ihmistä.

Aluevaalit ovat uutuus vaalien ketjussa: tammikuun 23. päivä käytävät aluevaalit ovat ensimmäiset ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastustoimea koskevat vaalit. Uudistuksen tarpeen tunnistaa jokainen, mutta sen toteutustavasta on väännetty yli kymmenen vuotta. Soteuudistukseen liittyvät lait on hyväksytty eduskunnassa ja sen toteutustavoista päättävät viimekädessä Suomeen valittavien 21 hyvinvointialueen aluevaltuustot. Varsinais-Suomen aluevaltuustoon valitaan 79 varsinaista valtuutettua.

Aluevaalien tuloksen pohjalta valittava valtuusto tulee ratkomaan nimenomaan meidän jokaisen arkeen liittyviä kysymyksiä. Miten pääsen lääkäriin? Missä on lähin neuvola? Isoisä ei pärjää enää yksin kotona, mistä saamme apua? On sattunut onnettomuus, tarvitaan ambulanssi tai paloauto paikalle!

Vaaleissa on siis kyse eloonjäämispalveluista. On varsin perusteltua äänestää näin tärkeistä arkeemme vaikuttavista asioista.

Olen ehdolla aluevaaleissa, koska minua ovat nämä kymmenen vuotta politiikassa kiinnostaneet nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelut: millaisia palveluita me järjestämme, miten me niitä tuotamme ja missä niitä on tarjolla. Olen nähnyt sotepalveluiden järjestämistapoja Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä erilaisissa luottamustöissä, liikunta- ja hyvinvointiyrittäjänä vanhuspalveluissa, kolmen lapsen äitinä monissa eri palveluissa, työntekijänä työterveyshuollossa ja potilaana sekä läheisenä terveydenhuollossa.

Sotepalveluiden järjestämistavoilla on vaikutusta arkemme lisäksi yhteiskunnan taloudelliseen kestokykyyn. On helppo lisätä vuosittain niin palveluita kuin budjettiakin, mutta kuka kaiken maksaa? Voimmeko me tehdä asiat fiksummin? Ovatko kaikki palvelut tässä ajassa yhä tarpeellisia? Kuka palvelut tuottaa: julkinen, yksityinen vai kolmas sektori? Missä palveluita tarvitaan? Kuinka usein palveluita tarvitaan?

Hyvän arjen lisäksi meidän on asetettava tavoitteeksi terve talous. Veroprosentit eivät voi vuodesta toiseen jatkaa kasvuaan, vaan jossain tulee raja vastaan: yhä pienempi joukko ihmisiä tekee työt ja maksaa verot. Uutta veroporrasta: maakuntaveroa ei pidä ottaa käyttöön. Jos palvelutarjontaa loputtomasti lisätään, mistään ei osata luopua ja ihmisten todellisia vaikuttamismahdollisuuksia omaan arkeensa ja elämäänsä rajataan, pian kenelläkään ei ole vastuuta omasta elämästään.

Miten siis rakennetaan mahdollisimman hyvä arki jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja turvataan samalla terve talous? Julkisen sektorin järjestämän palvelutarjonnan pitää perustua tutkittuun tietoon eli tarvitaan oikeat palvelut. Palveluita ei pidä joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia vaan palvelut on oltava saatavilla oikeaan aikaan. Osaa palveluista me tarvitsemme kenties vain kerran elämässä, osaa taas lähes päivittäin. Jatkuvasti tarvittavat palvelut on tarjottava lähellä ihmistä, harvoin tarvittavien palveluiden pariin voi kerran elämässään myös matkustaa vähän kauemmaksi. Palvelut on tuotettava oikeaan paikkaan.

Blogikuva2.png

Nykyisen hallituksen ideologiasta paistaa syvä yritysvihamielisyys. Karrikoidusti voidaan sanoa, että hallituksen tavoitteena on tuottaa julkisella sektorilla jopa jokainen kotisiivous, joka tällä hetkellä tarjotaan palvelusetelien avulla  yritysten toimesta esimerkiksi ikääntyneelle. Yhtälön mahdottomuuden ymmärtää jokainen, jolla on edes jotain kokemusta käytännön arjesta. Me tarvitsemme palveluiden tuottajiksi, ketterien prosessien kehittäjiksi ja uusien innovaatioiden rakentajiksi yrityksiä ja yhdistyksiä julkisen palvelutuotannon rinnalla. Sotepalvelut rakennetaan Varsinais-Suomeen yhdessä, sillä kaikki viisaus ja osaaminen eivät asu vain julkisella sektorilla.

Oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan rakennetaan tiedolla, yhteistyöllä, toimivilla palveluprosesseilla, järkevillä IT-järjestelmillä ja hyvällä johtamisella. Jokapäiväiset kohtaamiset ja vuorovaikutus eri palveluissa tapahtuu sotealan ammattitaitoisen henkilökunnan ja asukkaiden välillä. Siksi hyvä johtaminen ja ihmislähtöisyys on pidettävä tiiviisti mielessä, kun rakennamme uutta sotealan palvelukarttaa kohti tulevaisuuden Varsinais-Suomea.

Muista siis äänestää – fiksusti!

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Talous

Kiitos sinulle, omaishoitaja!

Keskiviikko 24.11.2021

Omaishoitoliitto arvioi Suomessa olevan 350 000 omaishoitosuhdetta, joista peräti 60 000 on sitovia ja vaativia.

Omaishoidon avulla läheinen voi tuen tarpeesta huolimatta asua omassa kodissa joko yhdessä omaishoitajan kanssa tai tämän tuella. Kunnat maksavat harkinnanvaraista omaishoidontukea ja tarjoavat lisäksi erilaisia tukimuotoja omaishoitoperheille.

Omaishoito on monelle omaishoitajalle yhtä aikaa sekä rakas että raskas elämäntapa, jossa omat tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle, jotta voi auttaa omaa läheistään. On sanomattakin selvää, että omaishoito on äärimmäisen arvokasta niin inhimillisesti kuin yhteiskunnan palveluiden näkökulmastakin. Ikäihmisten tai esimerkiksi vammaisten lasten hoitoon tarvittaisiin paljon enemmän hoivaresursseja ja ympärivuorokautista hoitoa, jos omaishoitajia ei olisi.

Samaan aikaan omaishoitoperheiden tilanne on kuitenkin monesti tukala. Omaishoidontuki on harkinnanvarainen ja riippuu asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta, kenelle sitä riittää. Omaishoitajan lakisääteiset vapaat jäävät monesti pitämättä, jos hoidettava ei halua mennä intervallijaksolle, sitä ei ole kunnassa asianmukaisesti tarjolla tai siihen ei olisi varaa. Pandemia on kiristänyt vyötä entisestään ja omaishoitoperheen sosiaaliset suhteet ovat voineet kutistua minimiin, kun ei ole uskaltanut tai edes voinut käydä harrastuksissa tai päivätoiminta on ollut suljettuna.

Sotepe-uudistus käynnistyy toden teolla vuoden 2023 alusta, mutta omaishoitajien kohtalosta ei vielä ole juuri mitään tietoa. Tämä entisestään lisää epävarmuutta ja huolta omaishoitoperheissä.

Alueellisesti kannattaisi suunnitella palvelukokonaisuus yhdessä omaishoitoyhdistysten kanssa. Heillä on parasta osaamista omaishoitoperheiden palvelutarpeista ja ryhmätoiminnan sekä vertaistuen tarjoamisesta. Kunnille jää joka tapauksessa omaishoitoperheiden ennaltaehkäisevä tuki kuten liikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi. Panostukset näihin olisi syytä sisällyttää hytekriteereihin eli kuntien hyvinvointi ja terveyden edistämisen valtionapujen kertoimiin. Omaishoitoperheitä ei pidä unohtaa sotealueiden vastuulle, vaikka osa palveluista sinne siirtyisikin.

Pohdittava on myös omaishoidon tuen harkinnanvaraisuus. On ainakin selvää, että omaishoidontukea ei pidä evätä, jos omaishoitoon varattu budjetti on täynnä lokakuussa. Omaishoidon kustannus on murto-osa ympärivuorokautisen hoidon kuluista. Budjettitekniset kysymykset eivät voi mennä ihmisten edelle. Korvaus erittäin raskaasta työstä on joka tapauksessa lähinnä muodollinen.  

Tapahtuipa uudistuksessa lähivuosina mitä tahansa, itse ainakin haluan kiittää jokaista omaishoitajaa äärettömän tärkeässä työssä! Ja mikäli tulen valituksi aluevaltuustoon, tulen pitämään järjestöjen ja omaishoidon roolia vahvasti esillä - ilman teitä me emme pärjää. 

Avainsanat: Omaishoito, Sote, Ikääntyneet, Hoiva

Vaikuttavampaa palvelua Varsinais-Suomeen

Torstai 18.11.2021

Lupauduin mukaan aluevaaleihin 2022, sillä soteasiat ovat päätöksenteossa olleet vahvasti omaa intohimoani 10 vuoden ajan. Soten vaikutus kunnissa on yli puolet budjeteista ja henkilöstöstä, joten oli luonnollista jäädä pois kuntavaaleista ja lähteä mukaan aluevaaleihin.

Olen toiminut muun muassa Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä. Nykyään toimin puheenjohtajana Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksessä ja muun muassa sotepuolen osaajia kouluttavassa Peimarin koulutuskuntayhtymässä. Luottamustöiden ohella soteasiat ovat tuttuja työni kautta. Vuonna 2013 perustamamme yritys tarjoaa liikuntaa, kulttuuria ja luontoelämyksiä ikääntyneille digitaalisesti eli ikäihmisten palvelut eri kunnissa ovat minulle erityisen tuttuja. Yrittäjyyden lisäksi toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa.  

Vaikuttavat palvelut tärkein tavoite

Tärkeänä päämääränä sotealueella näen vaikuttavan palveluverkoston rakentamisen. Palvelut pitäisi jakaa niiden käyttötarpeen mukaan eri ryhmiin ja mitä useammin palvelua tarvitaan, sitä lähemmäksi se on saatava asiakkaita. Palveluita kehitettäessä on nähtävä ihmisten elämäntapojen ja tarpeiden muutos. Kaiken säilyttämisen sijaan päämääräksi on asetettava paremmat ja vaikuttavammat palvelut kaikille varsinaissuomalaisille. 

Esimerkiksi neuvolassa neuvolahenkilön vaihtuminen heti vauvan synnyttyä ei tue perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on tarkoituksenmukaista tukea perhettä raskaudesta neuvolaiän päättymiseen. Tein pitkään hartiavoimin töitä, että neuvola-aikojen varaus Kaarinassa saatiin sähköiseksi, kun ajanvarauksen saattoi tehdä aiemmin vain puhelimitse kello 12-13. 

Minulla on vahva usko siihen, että palvelut muuttuvat koko Varsinais-Suomessa paremmiksi, jos muutos tehdään rohkeasti, järkevästi ja uskallamme nojata tutkittuun tietoon. Palveluiden ja hoitojen vaikuttavuutta tutkitaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Siksi päätöksenteko ei saa perustua vain mielipiteisiin vaan myös tutkimukseen. 

Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutuksesta ikääntyvän toimintakykyyn on tuhansittain tutkimustietoa ja myös kansallinen suositus. Silti kotihoidossa, vuodeosastoilla, kuntoutumisvaiheessa tai ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavaa liikuntaa ei kyetä ikääntyneelle tarjoamaan. Pelkkä piipahdus kotihoidettavan keittiössä on tyhjää parempi, mutta ei tue ikääntyneen toimintakyvyn säilymistä. 

Jatkossa palvelutarjontaa ei rajoita enää kuntarajat tai kunnan koko, vaan palvelut tuodaan sinne sinne, missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi lääkärivastaanotto ilman diagnostiikkaa eli laboratorioita tai kuvantamista on haastavaa lääkärille ja vajaavaista potilaalle. Jatkossa palvelut voidaan rakentaa esimerkiksi diagnostiikkabussien, etävastaanottojen, palveluseteleiden ja monipuolisten erikoislääkärikonsultaatioiden avulla nykyistä huomattavasti vaikuttavammiksi myös maaseudulle.

Palvelutarjoajien rajat ovat monesti liian jyrkät. Esitin Kaarinassa vuosia, että tarjoamme iltavastaanottoja kuntalaisille yhteistyössä yksityisen toimijan kanssa, jolla oli toimitilat terveyskeskuksen tiloissa. Ongelmana nähtiin muun muassa hoitotarvikkeiden kustannusjako. Tällaisesta jäykkyydestä on päästävä eroon ja asetettavat paremmat palvelut, asiakas keskiöön. 

Terveyskeskusten vuodeosastoilla on oltu jo pitkään mahdottoman tehtävän äärellä. Jatkossa vuodeosastoillakin voidaan erikoistua esimerkiksi geriatrisiin asiakkaisiin, akuuttihoitoon tai saattohoitoon, kun asiakaspohja laajenee kuntarajoja pidemmälle.

Esitin sotelautakunnan puheenjohtajana, että vuodeosastomme paikkoja voitaisiin myydä myös lähikunnille, kun vuodeosastoilla täyttöaste oli vain 60-70%. Lautakunta piti ongelmallisena helteisiä kesiä, jolloin vuodeosastoa tarvittaisiin koko kapasiteetin osalta, eikä paikkoja haluttu myydä muille. Tilanne on onneksi viime vuosina korjaantunut ja yhteistyötä tehdään muun muassa Liedon kanssa. 

Toivon, että jokainen tuleva sotevaltuutettu hahmottaisi tämän uudistuksen mahdollisuudet ja erityisesti kokonaisuuden. Me onnistumme rakentamaan parhaat palvelut Varsinais-Suomeen yhteistyöllä ja osaamisella. Kannattaa muistaa, että moneen muuhun alueeseen verrattuna meillä on suunnaton etu puolellamme: yliopistollinen keskussairaala. Kysymys ei ole kuitenkaan vain terveyspalveluiden uudistuksesta, vaan sosiaalipuoli on yhtä merkittävä osa uudistusta. 

Muutos vaatii ajattelutapojen muutosta ja luottamushenkilöiden lisäksi myös viranhaltijoiden on sitouduttava uudistukseen. Jos päämääränä on kaiken säilyttäminen ennallaan, uudistusta on turha lähteä edes tekemään.

Hallituksella on nyt vaarallisen ideologiset lasit päässä, missä yritykset nähdään syntisäkkeinä. Me todellakin tarvitsemme monituottajajärjestelmää eli julkisen ohella yritysten ja kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja palveluseteleitä. Ei ihmisen pääsyä oikean palvelun piiriin oikeaan aikaan voi estää ideologia tai ennakkoluulot.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Kunnat, Johtaminen, Ehdolla

Mielenterveyden tukeminen osaksi syöpähoitoja

Torstai 4.11.2021

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 4.11.2021

Syöpään sairastuu Suomessa vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Syöpäsairaiden mielenterveyden parissa toimineen psykoterapeutin Florence Schmittin mukaan (TS 7.8.2020) kolmannes syöpään sairastuneista masentuu. Elämä muuttuu syöpädiagnoosin jälkeen perusteellisesti ja sairastunut joutuu pohtimaan vaikeita kysymyksiä, käymään läpi voimakkaita tunnereaktioita: epätietoisuutta, surua, pelkoa ja järkytystä.  

Psyykkiset haasteet vaikuttavat sairastuneen ihmissuhteisiin. Mahdolliset fyysiset muutokset, uupuminen ja kivut ovat osa syövän sairastamista ja hoitoja. Lääketieteellisten hoitojen rinnalle tarvittaisiin ehdottomasti psyko-onkologista osaamista psyykkisen ja sosiaalisen kuntoutumisen tueksi. Syöpähoitojen läpikäyminen, niistä toipuminen tai sopeutuminen elämään syövän kanssa vaatii rinnalle asiantuntijan, jonka kanssa kokemuksia voi läpikäydä. Psyykkistä tukea tarvitsee myös sairastuneen perhe tai muu lähipiiri. 

TYKS kuuluu syövän hoitotuloksiltaan jopa maailman kärkeen. Sairastuneille ja heidän läheisilleen on tarjolla vertaistoimintaa ja erilaisia sopeutumisryhmiä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimesta. Varsinaista psyykkistä hoitoa ja tukea ei syöpähoitoihin kuitenkaan automaattisesti kuulu. Sekä Tampereella että HUS-alueella syöpään sairastunut saa tukea psykososiaalisesta yksiköstä. Miksei Turussa? 

Onkologialla eli syöpätautien toimialueella toimiva psykologian ammattilainen tukisi sekä työyhteisöä että potilaita. Tukemalla henkilökunnan valmiuksia kohdata sairastunutta sekä auttamalla heitä ottamaan mielialaan ja mielenterveyteen liittyvät kysymykset esiin asiakaskohtaamisissa, voidaan matalalla kynnyksellä tukea potilaiden mielenterveyttä. Tarjoamalla keskusteluapua potilaalle ja lähipiirille heti diagnoosin jälkeen, hoitojen aikana ja myös niiden päättyessä, voitaisiin ennaltaehkäistä mielenterveyden ongelmia, työkyvyn, elämänhallinnan ja elämänilon menetystä.  

Monelle kriisi syntyy vasta akuutin vaiheen jälkeen, kun on aikaa ja tilaa käsitellä tapahtunutta. Samalla kontakti sairaalaan saattaakin päättyä. Tällöin sairaudesta selvinnyt tai sen kanssa elävä jää pohdintoineen täysin yksin, kun seuraavaa kontrolli on esimerkiksi vasta vuoden kuluttua. Tunne-elämän vaikeuksissa ja tarpeessa käsitellä äärimmäisen haastavaa sairautta tarvitaan vankkaa asiantuntijaosaamista, jota tarjoaa mielenterveyden ammattilainen. 

Onkologialle toivomme perustettavaksi psykoterapeutin tai psykologin tointa tukemaan sekä kliinisestä hoidosta vastaavaa tiimiä, potilaita että heidän läheisiään syöpähoitojen aikana ja hoitojen päättyessä. Asiaa ei voi sälyttää pelkästään järjestöjen harteille, vaikka niissä hyvää työtä tehdäänkin. Kustannusvaikutuksiltaan tämä on positiivinen: välittömästi psykiatristen ongelmien ja diagnoosien vähenemisenä sekä välillisesti yhteiskunnalle toiminta- ja työkyvyn säilymisenä sekä sairastuneiden parempana elämänlaatuna. 

Toivomme, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto sisällyttää lisäyksen jo vuoden 2022 budjettiin.  

Anna NieminenSanna Vauranoja                    Kaarina 

Avainsanat: Mielenterveys, VSSHP, syöpä

Faksaamo

Keskiviikko 6.10.2021

Koska viimeksi lähetit faksia? Niinpä, 90-luvulla. Ja jos olet syntynyt niillä main tai sen jälkeen, et edes ymmärrä kysymystä.

Kunnissa painitaan parhaillaan vuoden 2022 budjettien parissa. Tehtävä on aina haastava, mutta ehkä tällä kertaa aavistuksen helpompi kuin monena aiempana vuonna. Helppous ei johdu tämän vuoden vauhdikkaasta talouden kasvusta. Se ei johdu palvelutarpeiden tai lakisääteisten velvoitteiden pienenemisestä. Se johtuu valtion runsaskätisestä tukipolitiikasta; rahaa on koronatukien nimissä ollut jaossa ennätyksellisen paljon. Velat ovat muuttuneet saataviksi ja pääosa Suomen kunnista tekee voitollisen tuloksen vuodelta 2021.

Meno voi tietysti muuttua nopeastikin. Koronan vaatimat erityistoimet vähenevät rokotusten myötä ja edessä on paluu normaaliin arkeen. Halpa raha on herättänyt inflaation henkiin ja talvi voi tuoda tullessaan myös pakkasia. Kasvu voi hyytyä ja verotulot pienenevät. Samaan aikaa koronarajoitusten henkinen lasku tulee maksettavaksi palvelutarpeiden kasvuna. Nyt ei ole törsäilyn aika, vaikka ennusteen plussaa näyttävätkin.

Koronan tarjoama uudistusmahdollisuus hukattiin Suomessa vahvalla elvytysrahalla. Uudistuksille olisi kuitenkin tilausta ja monessa kunnassa olisi hyvä hetki sulavoittaa prosesseja ja karsia turhia rönsyjä ja jäänteitä. Olen 100 prosenttisen varma, että jokaisesta kunnasta löytyy ”faksaamoita”, joita voitaisiin trendikkäästi sanottuna leanata pois.

Faksaamo on metafora vanhentuneille käytännöille, työkaluille ja työvaiheille, jotka uusien työkalujen, järjestelmien ja roolien myötä ovat muuttuneet tarpeettomiksi. Niitä kuitenkin ylläpidetään edelleen joko vahingossa, varoiksi tai silkkaa välinpitämättömyyttä.

Käytännön esimerkkinä faksaamosta voi olla jonkun tiedon kirjaaminen useampaan eri järjestelmään. Yksi järjestelmä on jo muuttunut tarpeettomaksi uuden myötä, mutta vanhasta tottumuksesta tai varmuuden vuoksi sama tieto merkitään useaan kertaan eri paikkoihin. Maskien käytön jatkaminen rokotuksista huolimatta käy myös esimerkkinä faksaamosta. 

Organisaatiokulttuureissa voi olla myös faksaamoita. Jokainen työntekijä valitsee omassa roolissaan päivittäin, miten monimutkaisesti ja byrokraattisesti tehtäviään hoitaa. Pitääkö jokaiseen asiaan kysyä lupa? Onko tärkeintä tehdä jokainen työvaihe, leikkaussalin ulkopuolellakin, pilkulleen oikein, ei arkijärkeä hyödyntäen? Onko virheiden välttämiseksi turvallisinta jättää kokonaan tekemättä, kieltää, kieltäytyä tai kysyä lupaa jopa vessapaperirullan vaihtoon esihenkilöltä.

Nyt on uusilla päättäjillä tuhannen taalan paikka löytää oman kunnan toiminnasta faksaamoita. Parhaiten ne löytyvät kysymällä: miksi, ketä varten, kuka vastaa, mitä maksaa, onko muita vaihtoehtoja. Jokaisella faksaamolla on hintalappunsa ja sen kustantavat aina lopulta kunnan asukkaat.

Avainsanat: Budjetti, kunta, lean, talous, prosessi

Hengissä vai elossa?

Keskiviikko 22.9.2021

Ikääntyneiden palveluissa toimintakyky on samankaltainen voimasana kuin elinvoima on kuntien strategioissa. Mitä toimintakyvyn ylläpito tai elinvoiman kehittäminen konkreettisesti tarkoittaa, jää usein hämärän peittoon.

Pandemian johdosta rajoitustoimet ovat olleet tarpeellisia ja terveydenhuollon henkilökuntaa on tarvittu pandemiaan liittyvien tehtävien hoitoon. Liikunta ja sosiaaliset suhteet, joilla on tuhansien tutkimusten valossa suora korrelaatio ikääntyneen hyvinvointiin ja toimintakykyyn, ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle. Alentuneesta toimintakyvystä johtuva hoitovelka on moninkertaistunut yhteiskunnassamme.

Digitalisaatio tarjoaisi huikeat mahdollisuudet huolehtia ikääntyneiden hyvinvoinnista. Digitaaliset palvelut eivät koskaan korvaa ihmistä, mutta täydentävät ja tukevat hyvinvointia, kun käytettävissä ei ole rajattomasti resursseja. Esteenä digitaalisten palveluiden käyttöönotolle nähdään harmillisen usein ikääntyneiden digitaidot: palveluita ei oteta käyttöön, koska uskotaan että niitä ei osata käyttää. Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, että ei kukaan osannut käyttää astianpesukonetta, ajaa polkupyörällä tai autolla, kun ne keksittiin.

Harva kunta sisällyttää omaishoidon tukipalveluihin, kotihoitoon tai palvelusetelillä hankittuun kotipalveluun liikuntaa. Lääkkeistä, hygieniasta ja ravitsemuksesta pyritään huolehtimaan, mutta liikunnasta ei niinkään. Haasteena liikunnan lisäämiselle nähdään resurssien vähyys.

Resurssipula on hoitotyössä todellisuutta, mutta liikunnan lisääminen edellyttäisi ensisijaisesti uudenlaista arjen toimintatapaa, ei lisää rahaa, aikaa tai resursseja. Kun hoitaja lajittelee lääkkeet tai kotipalvelu imuroi, asiakas voisi tehdä sillä aikaa verkon kautta ohjatun liikuntaharjoituksen. Etäliikunta ei edellytä hoitajalta innostusta tai osaamista liikunnan ohjaamiseen, vaan digipalvelun avulla siitä huolehtivat liikunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset. Jos taas omaishoitoperheellä olisi käytössään etäliikuntapalveluita, siitä hyötyisivät hoidettavan lisäksi hoitaja.

Mikäli ikääntyneiden palveluissa ei huolehdita säännöllisestä liikunnasta, palveluiden ideana on säilyttää ihminen hengissä – mutta ei elossa. Jos lääkäri määrää potilaalle sydänlääkityksen, jätämmekö lääkkeet apteekkiin ja ihmettelemme, miksi verenpaineet eivät laskeneet? Liikunnan tarjoamatta jättäminen on tismalleen sama asia: mikäli liikunnasta ei huolehdita, toimintakyky hiipuu ja ihminen päätyy ympärivuorokautisen hoidon piiriin jopa vuodelepoon. Omaishoitoperheissä pahimmillaan sinne päätyvät molemmat.

Riippumatta soteuudistuksen etenemisestä, toimintakyky pitää nostaa keskiöön ja ryhtyä johtamaan toimintakykyä kaikissa ikäihmisille tarjotuissa palveluissa. Toimintakyvyn ylläpitoa pitää edellyttää palvelusetelituottajilta, sen pitää sisältyä arkirutiineihin kotikuntoutuksesta päivätoimintaan, omaishoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Emmehän me jätä lääkärin määräämiä lääkkeitäkään antamatta, miksi siis suositusten mukaisen liikuntatuokion järjestämättä?

Avainsanat: Toimintakyky, tuolijumppa, sote, hyvinvointi, seniori

Onnea rohkeille!

Maanantai 14.6.2021

Kuntavaalit käytiin eilen 13.6. kauniissa kesäisessä säässä.

Moni oli keväällä pahoillaan, kun vaaleja siirrettiin. Nyt on helppo sanoa, että päätös oli todellakin oikea: tautitilanne on suorastaan hyvä koko maassa ja vaaliuurnille uskalsi lähteä ilman suurta huolta tartunnasta, vaalihenkilöstöstä puhumattakaan.

Ajankohta oli mielenkiintoinen, sillä perussuomalaiset hajosivat päivälleen neljä vuotta sitten ja nyt he ottivat vaalivoiton. Tulos olisi voinut olla vielä parempi, mikäli vaalitenteissä heillä olisi ollut muutakin sanottavaa kuin pelkkä maahanmuutto.

Vaalien suurin häviäjä oli ennakkoon povatun keskustan sijaan vihreät. Tulos oli suoranainen romahdus, mutta sen selittäviä tekijöitä on ulkopuolelta haastava arvioida. Yksi yllätys liittyi suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi Turkuun, missä vihreistä ei ollut lopulta lainkaan haastajaksi kokoomukselle ja SDP:lle.

Vaalien toinen häviö meni SDP:lle, josta ehkä konkreettisin esimerkki löytyy Tampereelta, pääministerin kotikaupungista. Pormestarin viitta vaihtuu punaisesta siniseen, tosin vaaliliton siivittävämänä. Tamperelaiset vakuuttavat jatkavansa jatkossakin yhteistyön linjalla. Ja sen positiiviset vaikutukset näkyvät ympäri Suomen: yhteistyöllä on saatu aikaan mittavia hankkeita, joista muu Suomi vain haaveilee.

Oli mielenkiintoista toimia ensimmäistä kertaa vaalilautakunnassa ääniä laskien. Jo laskentavaiheessa oli selvää, että ainakin Kaarinassa vaalivoittaja olisi kokoomus. Kun viimein ennakkoääniä ehdimme vilkaista, oma tuntuma sai vahvistuksen: sininen sydän oli kaikkein suurin.

Itse vaaleihin liittyi myös tiettyä haikeutta, sillä en ollut ehdolla. Kotikunnassani Kaarinassa suurimman puolueen äänikuningattarena toimi kansanedustaja Anne-Mari Virolainen. On helpottavaa tietää, että Anne-Mari on vaikuttamassa Kaarinan päätöksentekoon jatkossa monen muun mainion luottamushenkilön kera. Varsinaista luopumisen tuskaa en tunne, sillä tiedän, että kotikunta on hyvissä käsissä jatkossa.

Vaalien jälkeisenä päivänä haluan kuitenkin onnitella jokaista, joka ehdolle näissä vaaleissa asettui. Vaatii oikeasti suurta rohkeutta olla kuntalaisten arvioitavana omilla kasvoillaan ja persoonallaan. Varsinkin näinä aikoina, kun käytöstavat ovat ikävällä tavalla kateissa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siksi onnittelut kuuluvat ihan jokaiselle ehdokkaalle – menipä hän läpi valtuustoon tai ei. Sitä paitsi, luottamustehtäviä riittää jokaiselle, vaikka ei valtuustossa istuisikaan.

Tästä alkaa työsarka, joka ei taida yhdessäkään kunnassa olla seuraavina vuosina helppo. Soteuudistus on oma lukunsa, mutta niin on kuntien heikkenevä talouskin. Hallitus joutuu vaalikauden loppua kohden totuuden eteen ja täysin holtitonta velkaantumista on ryhdyttävä hillitsemään. Valtionapujen palautuessa normaaleiksi, kuntiin jää valinnanvaraa velkaantua suoraan, korottaa veroja tai leikata palvelutasoja. Luultavasti käytössä tulee olemaan nuo kaikki vaihtoehdot, mutta mikään niistä ei ole erityisen hyvä.

Itse toivon, että vaalitulos ohjaa eduskuntaa siihen, että 21 sotemaakunnasta luovutaan. Olisi ehkä aika ryhtyä keskustelemaan myös verokatosta kunnissa. 17 ja 24 prosentin haarukassa ihmiset eivät suinkaan ole tasaveroisessa asemassa Suomessa, varsinkin kun 17 prosentilla saa erinomaisia palveluita ja reilusti yli 20:llä taas useinmiten juuri päinvastaista.

Ennen kuin työ alkaa, voi kuitenkin vähän iloita ja erityisesti nauttia kauniista kesästä! Onnea vielä kaikille huikeille ehdokkaille!

Avainsanat: Kuntavaalit

Matalan kynnyksen mielenterveysohjelma

Tiistai 1.6.2021

17.5. JÄTETTY VALTUUSTOALOITE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSOHJELMASTA KAARINAAN

Koronarajoitukset ovat kurittaneet eniten lapsia, nuoria, ikääntyneitä ja yksinäisiä ihmisiä kaikissa ikäluokissa. Samaan aikaan muun muassa TYKS:n nuorisopsykiatrinen osasto on ruuhkautunut pahasti ja mielenterveyden haasteiden sekä avun tarve kasvaa, mitä pidempään rajoituksia joudutaan jatkamaan.

Poikkeustilan aiheuttamia psyykkisiä haasteita voidaan ryhtyä hoitamaan mahdollisimman nopeasti, jos tahtoa ja resursseja löytyy. Toivomme, että Kaarinan kaupungissa laaditaan nopealla aikataululla matalan kynnyksen mielenterveysohjelma, jonka avulla ennaltaehkäistään isompia psyykkisiä ongelmia syntymästä ja raskaamman palvelutarpeen kehittymistä.

Käytännössä mielenterveysohjelman turvin voitaisiin tarjota lyhytkestoista, yhdestä viiteen kertaan, keskusteluapua ammattilaisen kanssa ilman psykiatrista lausuntoa tai muita diagnooseja. Keskusteluapua olisi tarjolla mahdollisimman lyhyellä odotusajalla myös muuna kuin virka-aikana ja koulujen lukuvuoden ulkopuolella etävastaanottoja hyödyntäen.

Mielenterveysohjelman pohjalta arvioidaan mahdollisen lisämäärärahan tarve, jonka kaupunginvaltuusto päättää ohjelman valmistuttua, kuitenkin lokakuun 2021 loppuun mennessä.

Avainsanat: Kaarina, Mielenterveys, Nuoret, Korona, Digitalisaatio

Hyviä ehdokkaita Kaarinassa

Sunnuntai 23.5.2021

Muutama viikko sitten avasin ajatuksiani siitä, miksi en lähtenyt ehdolle näihin kuntavaaleihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en olisi edelleen kiinnostunut kuntien uudistamisesta tai pitäisi luottamustyötä erityisen tärkeänä ja arvokkaana tehtävänä.
 
Kuluneiden 10 vuoden aikana olen saanut tutustua moneen huipputyyppiin politiikan saralla. Nyt kun vaalit lähestyvät, ajattelin kertoa teille muutamasta huippuehdokkaasta Kaarinassa.
 
Esittelen teille aakkosjärjestyksessä ne, joiden kanssa olen tehnyt kaikkein tiiveintä yhteistyötä, kokenut jakavani saman arvomaailman (tasa-arvo, avoimuus, rohkeus, uudistaminen) ja joiden kanssa olen käynyt yhteisiä taisteluita näiden arvojen puolesta.
Hyviä tyyppejä ja erinomaisia ehdokkaita on siis monia muitakin, mutta näiden henkilöiden kanssa on minulla ollut ilo ja onni tehdä erityisen tiivistä yhteistyötä politiikassa. 
1) Päivi Lehtovaara
Päiviin tutustuin viime kuntavaalien alla vuonna 2017. Ja onneksi tutustuin. Olen ihaillut Päivin loputonta ahkeruutta niin luottamustehtävissä mm. vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajana kuin yhdistystyössä. Päivi jaksaa perehtyä asioihin erittäin huolellisesti, käydä keskusteluita useiden henkilöiden kanssa monipuolisen kokonaiskuvan muodostamiseksi ja kykenee tekemään myös vaikeita päätöksiä. Kun Päivi on muodostanut näkemyksensä, ei mielipiteen, vaan monipuolisten faktojen kautta, Päivi uskaltaa toimia näkemyksensä pohjalta, vaikka rapa roiskuisikin. 
Päivi ei pelkästään tyydy tekemään päätöksiä vaan näkee vaivaa ja puurtaa pyytettömästi yhdistystyössä. Ideoida ja suunnitella osaa meistä moni, mutta kun pitää tarttua toimeen, tekijöitä on usein vähemmän. Päivi on kuitenkin yksi niistä. 
Lue lisää Päivistä.
2) Ulla Myntt-Rinne
Ullaan olen tutustunut vuonna 2013, kun molemmat olimme ensimmäistä kautta kaupunginvaltuustossa. Yhteistyömme tiivistyi entisestään vuonna 2017, kun aloitimme kaupunginhallituksessa ja siellä olemme purjehtineet yhdessä monien tyrskyjen läpi. 
Ullan tunnen rauhallisena päättäjänä, joka ei turhia hötkyile. Ulla perehtyy asioihin huolella, tuntee Kaarinan ja kaarinalaiset syntymästään saakka ja tietää työnsä kautta niin kaavoituksesta kuin teknisestä puolestakin. Vaikka Ulla on rauhallinen, se ei tarkoita, ettei Ulla uskaltaisi puuttua asioihin tarvittaessa, kertoa oman näkemyksensä ja seistä niiden takana, vaikka vastustustakin olisi. 
Lue lisää Ullasta.
3) Malla Rannikko-Laine
Malla on tuulahdus tulevaisuutta. Arvostan erityisesti Mallaa hänen ennakkollulottomista uusista ajatuksistaan, mutta myös ahkerasta puurtamisesta kaarinalaisten lapsiperheiden eteen muun maussa sivistyslautakunnassa. 
Malla on sivistyspuolen lisäksi perehtynyt joukkoliikenneratkaisuihin Föli -lautakunnassa. Malla näkee myös lähitulevaisuutta pidemmälle ympäristö- ja ilmastoasioissa ja rohkenee tehdä uusia innovatiivisia avauksia. Tasa-arvon ja avoimuuden vankkumaton kannattaja. 
Lue lisää Mallasta.
4) Hanna Sirkiä
Tutustuin Hannan ensimmäisen kerran vuonna 2012 kuntavaalien alla, mutta löysimme yhteisiä ajatuksia ja päämääriä vuodesta 2017 alkaen, kun molemmat tulimme valituiksi kaupunginhallitushuoneeseen. 
Hanna on perehtynyt erityisesti nuorten tilanteeseen Kaarinassa toimiessaan yläkoulun historian opettajana. Hanna uskaltaa ajaa nuorten ja koulujen asiaa päämäärätietoisen rohkeasti, vaikka edessä olisi kuinka kovaa vastustusta. 
Vaikka olemme Hannan kanssa matkan varrella olleet vahvasti myös eri mieltä asioista, arvostan Hannan rohkeutta seistä oman näkemyksensä ja vakaumuksensa takana. 
Lue lisää Hannasta. 
5) Marja Vaiste
Marja on yrittäjänä suuri esikuvani. Akateeminen koulutus ja ura pörssiyhtiössä vaihtui 25 vuotta sitten yrittäjyyteen ja loppu Tuorlan Majatalossa on historiaa. Monen ikätoverin jo nauttiessa eläkepäivistä, Marjan auto löytyy Majatlon parkkipaikalta niin arkena kuin sunnuntainakin aamusta iltaan. 
Marjan kanssa aloitimme yhtä aikaa valtuustossa 2013 ja lähes aina olemme olleet päätettävistä asioista samaa mieltä. Erityisen ihailtavaa Marjassa on loputon innostus, halu ja kyky uudistaa. Marja ei todellakaan ole mikään menneiden toimintatapojen säilyttäjä, vaan rohkenee uudistaa prosesseja ja toimintatapoja, kun näkee sen tarpeelliseksi. Marjalla on laajat verkostot ja huikea kokemus luottamustyöstä niin yrittäjissä, paikallispolitiikassa kuin seurakuntatehtävissäkin. Marja ei kuitenkaan koskaan tee numeroa omasta jäätävän kovasta osaamisestaan ja Marja arvostaa suuresti myös kulttuuria sen eri muodoissa. 
Lue lisää Marjasta.
6) Anne-Mari Virolainen
Anne-Marilla on tietysti valtava kokemus niin kansainvälisestä, valtakunnan kuin paikallispolitiikastakin. On huikeaa, että Anne-Mari on nyt ehdolla Kaarinan kaupunginvaltuustoon! 
Olen tuntenut Anne-Marin useita vuosia politiikan myötä ja erityisen tiivistä yhteistyötä teimme vuonna 2019, kun toimin hänen eduskuntavaalikampajassa kampanjapäällikkönä. Siitä lähtien olemme vaihtaneet säännöllisesti ajatuksia politiikan kuumimmista perunoista. 
Anne-Marin  aivan poikkeuksellinen piirre on kyky puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kukapa meistä ei olisi tavannut poliitikkoa, joka puhuu ympäripyöreitä, siis vähän jokaiselle jotakin. Anne-Mari sen sijaan uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja myös kertoo oman kantansa asioihin. Anne-Marin osaamista, kokemusta ja verkostoja me tarvitsemme Kaarinassa uudistusten jatkamiseksi, johtamisen kehittämiseksi ja Turun seudun yhteistyön rakentamiseen.
Lue lisää Anne-Marista. 

Avainsanat: Kuntavaalit, Avoimuus, Tasa-arvo, Uusi tapa

Tasa-arvo ei ole edelleenkään täällä

Perjantai 7.5.2021

Kunnissa ja laajemmin päätöksenteossa tarvitaan eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Yritysmaailmassa ja johtamisessa puhutaan diversiteetistä. Samaan aikaan moni Suomessa hokee, että Suomi on valtavan tasa-arvoinen maa. Viimeiset 10 vuotta ovat osoittaneet, että näin asia ei todellakaan ole.

Kaksi valtuustokautta Kaarinan politiikassa ovat olleet vaiherikkaita ja opettavaisia vuosia. Olen saanut perehtyä sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseihin eri luottamustehtävissä ja Kaarinan toimintaan kaupunginhallituksessa toisella valtuustokaudellani.

Kaupunginhallituksessa toimiessani yllätys on kuitenkin ollut melkoinen, kun olen törmännyt toistuvasti epätasa-arvoiseen ja epäasialliseen käytökseen. Vaikka olen työskennellyt muun muassa teknologiateollisuudessa erittäin miesvaltaisissa organisaatioissa, mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut.

Vielä 2020 -luvulla saunaseurat ovat päätöksenteossa arkipäivää. "Saunassa" asiat sovitaan sopivasti jo etukäteen. Tietoa ei suinkaan ole tarjolla kaikille ja päätöksiä pyritään runnomaan siihen suuntaan, mitä saunassa tuli sovittua. Omituisinta tässä on se, että mikäli naiset tekevät jotain vastaavaa, siitä nousee aivan älytön meteli.

#metoo -kampanja on herättänyt paljon tunteita puolesta ja vastaan. Ensimmäisen kerran 20 vuoden työurani aikana olen tullut myös seksuaalisesti häirityksi. Lapsilleni opetan, että uimapukualueelle ei toista ihmistä saa kukaan koskettaa ilman lupaa. Kaikkia aikuisia nämä säännöt eivät tunnu koskevan, vieläkään.

Ideoiden ja uusien toimintatapojen läpisaanti, se se vasta vaikeaa on ollutkin. Uusille toimintatavoille tai kiperille kysymyksille tuhahdellaan ja ne jätetään toistuvasti huomiotta. Ilmiöstä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2016 tekemäni valtuustoaloite avoimesta ostolaskudatasta. Viiteen vuoteen ei kotikunnassani ole kyetty ratkomaan tähän liittyviä ”teknisiä” haasteita.

Henkisesti ei ole helppoa olla asioista eri mieltä yksin tai pienen vähemmistön kanssa. Vähättelemällä, epäasiallisella suhtautumisella ja lyömällä hankalan akan leimaa, on helppo yrittää vaientaa. Moni asia, joita olen ja olemme toistuvasti jaksaneet pitää esillä kaiken epäasiallisen käytöksen keskelläkin, on osoittautunut oikeaksi myöhemmin. Harva on silloin kyennyt sanomaan, että oikeassa olitte. Päinvastoin, asia pyritään salaamaan tai lyömään villaisella.

Kesäkuussa valittaville päättäjille on todettava, että on huomattavasti helpompaa mennä sinne, mihin kaikki muutkin menevät tai joku käskee mennä. Hankalan akan maineeseen ei paljoa tarvita. 

Itse koen vahvasti, että päätöksenteossa ei tarvita epätasa-arvoa eikä epäasiallista käytöstä, ei edes saunomista. Kesäkuussa käydään kuntavaalit ja silloin jokainen meistä voi äänellään vaikuttaa, millaisissa merkeissä päätöksiä omassa kotikunnassa tehdään: asiallisesti, avoimesti ja tasa-arvoisesti vai pienellä porukalla ”saunassa” sopien. Itse en näissä kuntavaaleissa ole ehdolla, mutta minun ääneni on ääni avoimuudelle, rohkeudelle ja tasa-arvolle. 

Avainsanat: Päätöksenteko, Kuntavaalit, Tasa-arvo

Asiat tärkeysjärjestykseen

Perjantai 7.5.2021

Hallitus pumppasi ensimmäisenä koronavuonna velkarahaa miljardeja kuntiin ja kuntayhtymiin. Miinuksella olleet toimintakatteet pompsahtivat plussalle ja monessa kunnassa raha alkoi heti poltella taskuissa.

Kuluneen kevään aikana ollaan nähty mielenkiintoisia avauksia ja valitettavasti myös päätöksiä, miten nämä rahat pitäisi mahdollisimman pian tuhlata. Julkisen sektorin työntekijöille ollaan maksettu bonuksia; toisissa organisaatioissa kaikille työntekijöille, toisissa bonuksia on kohdennettu koronaetulinjaan. Etulinjan määritelmä on kuitenkin herättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ajatus on tietysti kaunis ja moni meistä ajattelee, että esimerkiksi terveydenhuolto- tai vanhuspalveluhenkilöstö, joka todella on joutunut koville koronan keskellä, on bonuksensa ansainnut. Jos ajatellaan julkisen sektorin työntekijöitä laajemmin, merkittävin koronabonus on tietysti lupaus töiden jatkumisesta rajoitusten aikanakin. Esimerkiksi Kaarinassa päätimme jo hyvissä ajoin, että henkilöstöä ei lomauteta, oli työtä tai ei. Verrattuna moneen yksityisen puolen työntekijään esimerkiksi matkailualalla tai ravintoloissa, tilanne on turvallinen ja toimeentulo taattu.  

Kuntien valtiolta saadun velkarahan jakaminen bonuksina on edesvastuutonta päätöksentekoa. Korona kuormittaa ja kurittaa laajasti lapsia, nuoria, työikäisiä ja ikääntyneitä. Nyt, jos koska olisi aika luoda ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen mielenterveyttä tukevia palveluratkaisuja, joilla ehkäistä vakavampia mielenterveyden ongelmia syntymästä. Esimerkiksi TYKS:ssä nuorten psykiatrinen osasto on jo nyt ruuhkautunut pahasti.

Minusta kaikki liikenevä raha pitäisi nyt käyttää kuntalaisten mielen ja kehon hyvinvoinnin tukemiseen monipuolisin ratkaisuin, ei turvatussa työssä olevien työntekijöiden bonuksiin. Kysymys on kohtuudesta, oikeudenmukaisuudesta, tulevaisuuden toivosta ja siitä, että vaalikampanjaa ei pitäisi yhdenkään puolueen tehdä verovaroin!

Sanna Vauranoja
Kaupunginhallituksen jäsen,
Kaarina

Avainsanat: Kuntatalous, Hallitus, Henkilöstö, Tasapuolisuus, Korona

Miksi vaalit tulee siirtää

Perjantai 5.3.2021

Tänään perjantaina 5.3. ovat puoluesihteerit ja hallitus koolla keskustelemassa kuntavaalien järjestämisestä. Asiasta luvattiin päätös jo helmikuun lopulla, mutta pohdintaa jatketaan tilanteen muuttuessa jatkuvasti pahempaan suuntaan.

Maanantaina 8.3. astuvat osassa Suomea tiukat rajoitustoimet voimaan: muun muassa yläkoulut siirtyvät etäopetukseen. Tilanne pahenee niin nopeasti leviämisvaiheen alueilla, että todennäköisesti ensi viikon aikana joudutaan tekemään päätöksiä myös alakoulujen etäopetuksesta.

Vaaleja puuhataan nyt hinnalla millä hyvänsä. Tässä näkökulmia, miksi vaalit tulee siirtää syksyyn. 

1)      Äänestäjien ikärakenne

Kuluneen vuoden yli 70-vuotiaita on varoiteltu ja kehotettu pysymään kotona ilman ylimääräisiä kontakteja. Äänestäminen edellyttää nimenomaan ylimääräisiä kontakteja: lähtemistä ennakkoäänestys- tai äänestyspaikalle, matkustamista sinne ja vaalitoimijoiden tapaamista sisätiloissa. Suuri osa ikäihmisistä on välttänyt ihmismassoja, kauppakeskuksia ja kontakteja, mutta nyt tästä periaatteesta pitäisi äänestämisen vuoksi luopua. Luultavasti juuri ikääntyneistä osa jättää tilanteen johdosta äänestämättä. Äänestäjien ikärakenne vääristyy merkittävästi, koska Suomessa seniorit ovat erityisen aktiivisia äänestäjiä.

2)     Maskit ja suojautuminen

Maskipakkoa hallitus ei ole halunnut asettaa. Yle A-studiossa 4.3. pääministeri kyseenalaisti maskin käytön hyödyllisyyttä toteamalla, että maissa, joissa maskipakko on ollut, tartuntoja on silti tullut. Maskikaan ei siis tämän näkökulman mukaan suojaa äänestäjiä eikä vaalivirkailijoita. Ikääntyneitä, saati kaikkia riskiryhmiä ei suinkaan ole vielä huhtikuussa rokotettu tai rokotteesta ei ole kulunut kolmea viikkoa, joten siitä ei suojaa ole vaaleja ajatellen. 

2)      Rokotukset 

Rokotukset ovat edenneet Suomessa verrokkimaihin nähden varsin hitaasti. Leviämisvaiheen alueilla rokotusprosentti on alle 8 ja huhtikuussa päästäneen tällä tahdilla kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan esimerkiksi nuorempien riskiryhmien joukossa rokotuksia ei ole edes aloitettu. Lähteekö nuori syöpähoidoissa oleva vanhempi äänestämään ilman rokotesuojaa?

Hallitus on ideoinut, että rokotuksia ryhdyttäisiin antamaan jonon ohi vaalivirkailijoille. Tämä sotii jokaisen oikeustajua vastaan pahasti: riskiryhmät jätetään odottelemaan, kunhan vaalit saadaan järjestettyä?

3)      Vaalivirkailijat

Kuka tässä tilanteessa ryhtyy vaalivirkailijaksi ja huolehtii myös altistuneiden ja sairastuneiden äänestyksestä? Kunnista tulee jatkuvasti tietoa, että vaalitoimikuntiin jo ilmoittautuneet peruvat osallistumistaan turvallisuuden takia. 

4)      Alueelliset erot

Soteuudistus lähtee siitä, että Suomeen rakennetaan alueellisesti tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Miten toteutuu vaaleissa alueellinen tasa-arvo, kun toisaalla ei ole yhtään tartuntaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne on täysin karannut käsistä. On aivan eri asia lähteä äänestämään Kainuussa kuin Helsingissä. 

5)      Äänestysaktiivisuus ja vaalien vetovoima

Edellä mainituista syistä äänestysaktiivisuus voi jäädä poikkeuksellisen alhaiseksi. Vaalien ympärillä käytävä keskustelu lisää epätietoisuutta vaalien osalta ja entisestään heikentää äänestysaktiivisuutta. On ennakoitu, että vaalituloksesta tullaan valittamaan laajalti, koska olosuhteet ovat niin epävarmat. 

Pahimmillaan hätäjarrua vedetään pääsiäisenä ja syksyllä kukaan ei enää jaksa vaaleista kiinnostua. Vaikean päätöksen veivaaminen näinkin pitkälle aiheuttaa ongelmia myös ehdokkaille. Tehdäkö kampanjaa vai ei? Saanko rahat takaisin ilmoitusvarauksista, jos vaaleja ei olekaan?

6)      Ehdokkaiden saavutettavuus

Vaalityötä ei tehdä nyt turuilla tai toreilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaalityö siirtyy sosiaaliseen mediaan ja lehtimainoksiin. Kaikki suomalaiset eivät suinkaan käytä sosiaalista mediaa ja näin ehdokkaan valinta hankaloituu etenkin ikääntyneissä sukupolvissa. Lisäksi ehdokkaat ovat tavallistakin epätasa-arvoisemmassa asemassa. Lehtimainokset ovat yksi kalleimmista vaalimainonnan muodoista: kuinka monella ehdokkaalla on nyt varaa lehtimainontaan?

7)     Valtuustotyöskentelyn aloitus

Mikäli vaalit pidetään huhtikuussa, valtuustotyö aloitetaan kesäkuussa todennäköisesti etänä. Uusien valtuutettujen perehdytys ja toisiinsa tutustuminen hankaloituu merkittävästi.

On myös varsin perusteltua, että koronakriisin ajan työskennelleet luottamushenkilöt laativat vuoden 2022 budjetin, koska tietävät parhaiten, mitä "edelleisessä jaksossa" tapahtui. 

8)     Nuorten hyvinvointi vs vaalit

Vaalien maksumiehiksi joutuvat lapset ja nuoret. Jälkikäteen on helppo nähdä, että yhteiskunta, erityisesti koulut ja harrastustoiminta suljettiin, jotta poliitikot saavat vaalinsa. Hallituksen joukoista on kuultu tämänkin kevään aikana monenlaisia kannanottoja 90-luvun laman hoidosta. Ollaanko nyt toistamassa samoja virheitä nuorten hyvinvoinnin osalta vaalien nimissä?

Suomessa on toimivat luottamuselimet ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka voivat tehtäväänsä jatkaa vuoden 2021 loppuun. Aivan kuten viime valtuustokaudellakin tapahtui:  valtuustokausi oli neljän vuoden sijaan 4.5 vuoden mittainen. Meillä on toimivat luottamuselimet koko maassa, mutta meillä ei ole toimivaa etälapsuutta tai -nuoruutta. Kuka siis vaalit lopulta maksaa?

Avainsanat: Kuntavaalit, Hallitus, Vaalit, Tasa-arvo, Äänestäminen

U-sairaalalle uusi elämä

Lauantai 13.2.2021

Kun Turkuun saapuu melkein mistä suunnasta vaan, yksi maamerkki on 1960-luvulla rakennettu U-sairaala. Sairaanhoitopiiri on lähivuosina luopumassa U-sairaalan käytöstä, kun uusi T3-sairaala valmistuu.  

U-sairaalaa ei kannata tutkimusten mukaan korjata nykymuotoiseen sairaalakäyttöön. Sen sijaan sille voisi olla muuta käyttöä laajamittaisen, lähes betoniin saakka tehtävän peruskorjauksen jälkeen. Sairaalan purkaminen kokonaan maksaisi miljoonia euroja.  

Moottoritielle on suunniteltu uutta kantta, jonka rakentaminen on nyt jäissä (TS 19.1.). Samalla uutta ratkaisua etsitään ammattiopiston kampusta varten, jota oli suunniteltu rakennettavaksi tuon kannen yhteyteen. Kupittaan alue on erityisen vetovoimaista ja kansi tullee rakennettavaksi jossain vaiheessa, mutta ammattiopiston tarpeet ovat akuutimmat. 

Ehdotan, että ammattiopiston tilojen rakentamista U-sairaalaan voitaisiin selvittää. Mikäli koko U-sairaalaa ei tarvita oppilaitoksen tai oppilaitosten käyttöön, voisi TYS:n olla kiinnostunut ylimpien kerroksien muuttamisesta opiskelija-asunnoiksi. Rakennus voisi tosin kiinnostaa myös muita oppilaitoksia tai asuntorakennuttajia, sen verran hulppeat maisemat ja erinomainen sijainti sairaalalla on.  

Aiempina vuosina ilmenneet sisäilmaongelmat eivät olisi ongelma, mikäli rakennus peruskorjattaisiin ns. ”runkoon saakka”. Tontti sijaitsee sairaala-alueen ytimessä, mutta terveydenhoito muuttuu tulevaisuudessa yhä enemmän päiväkirurgiseen ja teknologiakeskeisempään suuntaan. Valtavia sairaalakiinteistöjä vuodeosastoineen ei siis enää tulevaisuudessa tarvittane samassa määrin kuin menneillä vuosikymmenillä.  

Taloudellisten seikkojen lisäksi U-sairaalalla on myös kaupunkikuvallista merkitystä. Se edustaa hyvin tyypillistä 1960-luvulla yleistynyttä sairaala-arkkitehtuuria. Samankaltaista sairaala-arkkitehtuuria on nähtävissä muun muassa Tampereella ja Helsingissä. Rakennus on omassa rakennustyylissään upea, eikä sikäli sen purkaminen olisi tavoiteltavaa, vaikka sitä ei olekaan suojeltu. Kaikkia purkamiseen liittyviä virheitä ei ole tehty 60- ja 70-luvulla vaan myös tässä ajassa on arkkitehtuuria, joka ei meidän silmissämme nauti suurta arvostusta ja se puretaan.  

Uutta elämää U-sairaalalle kannattaisi ainakin selvittää. Ja selvitysten aikana olisi hienoa, jos joku valokuvaaja koostaisi sairaalan viimeiset vuodet sairaalatoiminnassa upeaksi kuvakirjaksi. Taloon liittyy meillä varsinaissuomalaisilla poikkeuksellisen suuria tunteita: siellä on synnytty, parannuttu tai kuoltu, yli 50 vuoden ajan.  

Avainsanat: TYKS, Arkkitehtuuri, Ammattiopisto, Kampus

Ehdolle vai ei

Keskiviikko 20.1.2021

Kaarina-lehti teki kyselyn nykyisille valtuutetuille, lähdemmekö me ehdolle vai emme. Oma kokonainen vastukseni on tässä. 

Asiaa olen pohtinut pitkään ja hartaasti, sillä intohimo kunnan ja yhteiskunnan kehittämiseen ei ole mihinkään kadonnut. Lopullista päätöstä en ole tehnyt. 
 
On kuitenkin kolme seikkaa, jotka nyt estävät täysin rinnoin innostumasta ehdokkuudesta Kaarinassa.
Valtuustokauden alussa meitä luottamushenkilöitä syytettiin huonosta päätöksentekokulttuurista ja mm.  johtavien virkamiesten lähdöstä muualle. Nyt yhden kauden kaupunginhallituksessa toimineena koen, että luottamushenkilöt ovat tehneet asiallista yhteistyötä ja saaneet aikaan suunniteltuja päätöksiä. Sen sijaan operatiivinen johtaminen ja asioiden toimeenpano ovat olleet ongelma, esimerkiksi koulujen rakennuttaminen.  
Hallitus on jo usean vuoden ajan edellyttänyt esimerkiksi talouden tasapainotuksia. Karrikoidusti voi sanoa, että meille tuodaan vuosittain valittavaksi verokorotus tai tuntikehyksen leikkaaminen koululaisilta. Missä ovat uudet innovaatiot ja ketterä Kaarina? Tuntuu siis, että hallitus istuu pelkääjän paikalla, kun kiidämme moottoritiellä vastaantulijoiden kaistaa. 
Toinen seikka liittyy toimintakulttuuriin. Kun luottamus- ja virkamiesjohdossa on eri ikäisiä naisia ja miehiä, liian tiiviit ystävyyssuhteet, ns. hyvä veli kerhot eivät ole tätä aikaa. Puhumattakaan epäasiallisesta käyttäytymisestä. 
Kolmas ja ratkaisevin kysymys liittyy henkilökohtaiseen tilanteeseeni. Olen täysipäiväisesti töissä Turun ammattikorkeakoulussa, minulla on oma yritys ja kolme lasta. Lisäksi luottamustehtäviä on Kaarinan lisäksi puoluevaltuustossa, Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksen puheenjohtajana ja maakunnallisissa luottamustoimissa. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja mietin, mihin haluan aikaani ja osaamistani käyttää. 
 

Teatterikortilla virtuaaliteatteriin

Sunnuntai 17.1.2021

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa. 

Vuonna 2015 tuli käyttöön erinomainen Museokortti, jolla pääsee useimpiin suomalaisiin museoihin yhdellä vuosimaksulla. Nyt, koronan sotkettua monia kulttuurielämyksiämme, toivon samalaista korttia teattereihin.  

Teatterikortti -malliin voisivat liittyä niin kaupunkien ylläpitämät teatterit kuin muutkin teatterit ympäri Suomen. Näytökset voitaisiin streamata eli lähettää reaaliajassa verkkoon näytöskalenterin mukaan tai niitä tarjottaisiin yksittäisen näytöksen tallenteina tietyn ajan. Näytös voisi olla teatterikortilla katsottavissa myös vasta, kun sen live-esitykset olisi jo lopetettu.  

Teatterikortti voisi maksaa hyvin noin 200-300 euroa vuodessa, perhekortti esimerkiksi 400-500 euroa. Se mahdollistaisi fyysisesti paljon laajemmat teatterielämykset, mitä perinteisellä mallilla onkaan saatavilla. Harva nimittäin lähtee Turusta Kuopioon tai Lappeenrannasta Ouluun teatteriin. Etuina teatterikortissa olisi myös saavutettavuus: ikääntyneet, vakavasti sairaat tai liikuntaesteiset pääsisivät helposti kulttuurielämysten pariin teatterikortilla kotisohvalta.  

Teatterikortti ei missään nimessä uhkaisi liveteatterien olemassaoloa, sillä eihän virtuaalikokemus voi korvata aitoa iltaa teatterissa hyvässä seurassa. Näyttelijöiden huimat suoritukset eivät luonnollisesti tunnu  samalta videon välityksellä, mutta kyllä se olisi tyhjää parempi.  

Toivottavasti ideani saataisiin käyttöön viimeistään ensi syksynä alkavalle näytöskaudelle, kenties tekniikan salliessa jo kevään aikana. Vastaavaa ideaa voitaisiin soveltaa myös musiikkiin, niin klassiseen kuin muihinkin konsertteihin.  

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »