Vastuullista matkailuaMaanantai 4.1.2021 Tänä jouluna monen lomasuunnitelmat menivät uusiksi, eikä ainakaan ulkomaille ollut asiaa. Oman maakunnan ulkopuolelle matkailuakin toppuuteltiin eri suunnilta ja Lappiin ei suositeltu matkustettavaksi erinäisistä syistä. En omien kokemusteni pohjalta ihan ymmärrä, miksi näin.
Vuoden aikana on kuultu useita hätähuutoja nimenomaan Lapin matkailukohteista, että vuodesta tulee katastrofi, kun ulkomaiset matkailijat eivät pääse tulemaan. On mietitty koronakuplia ja muita erityisjärjestelyitä, tukipaketteja sorvattu.
Samaan aikaan kesä osoittautui erityisen onnistuneeksi: matkailijoita riitti Lapissa ennätysmäärä ja sama tahti jatkui nyt vuoden vaihteessa. On toki yrityksiä, jotka houkuttelevat pikemmin ulkomaisia matkailijoita ja esimerkiksi Rovaniemellä kärsittiin matkailijoiden puutteesta. Mökit olivat varattuja, kun taas hotelleissa oli huoneita vapaana.
Itse vietin jo kolmannen joulun Ylläksellä, jossa vastuullisuus oli otettu tosissaan. Siellä maskit olivat tiiviisti käytössä niin asiakaspalveluhenkilöillä kuin asiakkaillakin.
Ruokakaupoista sai ruuat tilattua mökin ovelle tai omalla noudolla. Rinteissä turvallisuuteen oli panostettu mm. rajoittamalla samaan aikaan hississä matkustavia saman perhepiirin tai seurueen jäseniin. Hiihtoladuilla ihmiset huolehtivat etäisyyksistä, suuri osa söi eväänsä ulkona laavuilla tai kävivät latukahvilassa maski päällä.
Me matkustimme Lappiin omalla autolla ja tankkausta lukuunottamatta jätimme huoltoasemavierailut väliin. Verkkokauppatilaukset paikallisiin ruokakauppoihin tein valmiiksi jo kuukautta ennen lomaa. Laskettelut jätimme tällä kertaa kokonaan väliin ja onneksi sää oli sen verran lauha, että eväiden nauttiminen ladun poskessa tai laavuilla onnistui ilman jäätyneitä sormia. Hiihtokilometrejä kertyi reilusti yli sata. Kahteen viikkoon emme ole tavanneet ketään.
Tuntuu pahalta, että Lapista ollaan maalattu jälleen kuvaa koronalingosta. Jos ihmiset kokoontuvat Levillä tai Helsingissä baariin, lopputulos on koronan kannalta täysin sama. Jos ihmiset tuppautuvat lähekkäin alennusmyynneissä tai hissijonoissa, lopputulos on koronan kannalta tismalleen sama.
Se, että lomailee mökissä omassa perhepiirissä, käy ulkoilemassa turvallisuusohjeet huomioiden, syö itse laitettua tai take away -ruokaa ja saunoo, ei ole sen vaarallisempaa Lapissa kuin se on muualla Suomessa.
Kun kuuntelee uutisia Britanniasta lähteneestä koronamuunnoksesta ja toisaalta rokotustahdin verkkaisuudesta Suomessa, lienee todennäköistä, että meidän on sopeuduttava tämäkin vuosi erilaisiin poikkeusjärjestelyihin. Yrityksiä ei tarvitse ylläpitää loputtomilla tukipaketeilla, jos kannustamme ja mahdollistamme turvallisuus keskiössä liiketoiminnan jatkamisen myös poikkeusoloissa. Uusia tapoja nauttia palveluita ja ostaa tuotteita kannattaa myös edistää.
On siis minusta todella hienoa, että suomalaiset ovat vihdoin tajuamassa oman luontomme ja matkailukohteidemme hienouden. Niiden käytöstä ei pidä syyllistää ja syytellä ihmisiä, vaan ennemminkin kannustaa vastuulliseen matkailuun kotimaassa. Jos ei järki riitä noudattamaan ohjeita etelässä tai pohjoisessa ja pitää kännissä halistella tuntemattomia täydessä baarissa, sillä ei ole mitään tekemistä Lapin kanssa.
27% suomalaisista ilmoittaa lähtevänsä heti ulkomaille, kun se vaan on mahdollista. Minulla ei ole suurempaa kiirettä päästä turvatarkastukseen ja lentokoneeseen. Tosi mielelläni vaeltelen tai hiihtelen Lapin jängillä tai metsäpolkujemme rauhassa eväät repussa, linnunlaulu korvissa.
Lapin lomakohteet hiljenevät viimeistään ensi viikonloppuna, kunnes taas hiihtolomalla matkailijat saapuvat. Jos siis lomaa on vielä käyttämättä tai mahdollisuus tehdä etätöitä kauempaakin, suosittelen lämpimästi matkaa kohti pohjoista nyt tammikuun kaamokseen. Toki vain, jos ei ole flunssan oireita, tiedettyä altistumista ja on riittävästi malttia noudattaa annettuja turvallisuusohjeita.
Hyvää ja turvallista uutta vuotta!
|
Esimerkillä johtamista?Lauantai 14.11.2020 Kaarinan kaupunginvaltuusto kokoontuu fyysisesti tulevana maanantaina 16.11. Samaan aikaan muun muassa Turku, Lieto, Naantali ja Parainen järjestävät etäkokouksia. Vuonna 2019 uudistettiin Kaarinan kaupungin hallintosääntöä. Tuolloin ajoin vahvasti hallintosääntön sähköisten kokousten mahdollistamista. Esitystä vastustettiin tuolloin kiihkeästi, mutta se lopulta hyväksyttiin. Poiketen monesta muusta kunnasta ja kuntayhtymästä, Kaarinassa ei tarvinnut tehdä muutoksia hallintosääntöön viime keväänä, kun koronapandemia alkoi. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että koronatilanne on Varsinais-Suomessa hankalassa kiihtymisvaiheessa ja nyt tarvittaisiin kaikkia mahdollisia toimenpiteitä leviämisen estämiseksi. Fyysisiä tapaamisia toivotaan vältettävän ja esimerkiksi Uudellamaalla on jo rajoitettu tapaamiset alle 10 hengen kokoisiksi. Pyynnöistä ja toiveista huolimatta Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on päättänyt pitää noin 60 hengen kokouksen fyysisenä. Kokouksessa tarjoillaan ruoka. Valtuuston osalta suhtautuminen etäkokouksiin on ollut koko pandemian ajan hankalaa. Turun Sanomissa (14.11.) valtuuston puheenjohtaja Jere Järvinen (SDP) kehottaa kutsumaan varavaltuutetun paikalle, jos ei itse uskalla kokoukseen tulla. Tekee todella mieli lainata Järvisen puoluetoveri Sanna Marinia, joka kehoitti kokoomusta keväällä häpeämään. Olisiko nyt jonkun muun aika hävetä? Luottamushenkilöt, jotka haluavat kantaa vastuuta toisten terveydestä, ovat itse riskiryhmää tai kotona on riskiryhmäläisiä, pitäisi luopua vaikuttamisesta vuoden ehkä tärkeimmässä kokouksessa, koska kokouksen toteutustapa ei noudata tämän hetken terveyssuosituksia ja on ilmiselvä riski koronan leviämiselle. On myös käsittämätöntä, miten Kaarinassa on vakuuteltu, että digitalisaation etunenässä mennään ja yhden 60 hengen kokouksen järjestäminen osoittautuu mahdottomaksi. Yritykset tekevät etäkokouksissa miljoonien kauppoja, korkeakouluissa opetetaan 20-200 opiskelijan ryhmiä etäteknologian kanssa joka päivä, webinaareihin ja tapahtumiin osallistuu satoja, ellei tuhansia ihmisiä ympäri maailman päivittäin. Kaarinassa emme kuitenkaan etäkokousta nyt pysty järjestämään. Kaupunginvaltuusto näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä kuntalaisille. Tästä touhusta välittyvä viesti on valitettavasti se, että ei tämä korona nyt niin vakavaa ole. Jatketaan me täällä entiseen malliin: mikään ei muuttua saa... |
Avainsanat: Korona, Kaarina, Digitalisaatio, Johtaminen |
Uudistustarve ei katoaMaanantai 28.9.2020 Lausuntokierroksella kylmää kyytiä kunnissa saanut hallituksen sote-ehdotus etenee eduskunnassa omaa reittiään. Soteuudistusta on tehty kymmenisen vuotta, joten nyt ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nähtäväksi jää, estävätkö ideologiset syyt hyödyntämästä aiemmilla kierroksilla opittuja ja jo tehtyjä työvaiheita. Soteuudistuksen eläessä omaa elämäänsä Arkadialla, kunnat taistelevat yhä pahenevien taloushaasteiden keskellä. Vaikka pääministeri vilauttelee ahkerasti luottokorttia kuin 80-luvun juppi valomerkin alla konsanaan, talousvaikeudet pahenevat. Ainoa oikea ratkaisu on muutokset kuntien johtamisjärjestelmissä, keskittyminen välttämättömiin ja hyödyllisimpiin palveluihin ja digitalisaation hyödyntäminen kaikessa. Sotepalveluiden osalta muutoksia on rohkeasti toteutettava, eikä ole syytä vain odottaa soteuudistuksen ratkaisevan kaikkea. Kaarinassa olemme tehneet alotteita ja avauksia monenlasiista soteen liittyvistä uudistuksista. Esimerkkejä avauksistamme on yhteistyömallien luominen lääkärin iltavastaanottojen järjestämiseksi yksityisen sektorin kanssa, vakituisen sijaispoolin käyttäminen ikäihmisten palveluissa, palveluiden jaottelu must have/should have/nice to have -kategorioihin, digitaalisuuden hyödyntäminen esimerkiksi kuntoutuksen osalta ja terveyskeskuksen vuodeosaston vuodepaikkojen myyminen lähikuntiin, kun oma kapsiteetti ei ole kokonaan käytössä. Olemme toivoneet kansallisten tavoitteiden toteutumista esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon osuuden osalta yli 75-vuotiailla. Avaukset ovat tuttuun tapaan kohdanneet osassa poliittisista ryhmistä intohimoista vastustusta ja uudistusten käyttöönotto on toisinaan pysähtynyt tai edennyt varsin hitaasti. Esteenä on nähty muun muassa helteiset kesät, työehdot tai ihan vaan periaate. Tänään Kaarinan budjettiseminaarissa kuulimme, että muun muassa sijaispooli ja terveyskeskuksen vuodepaikkojen myyminen etenevät vihdoin! Iltavastaanottoja on nyt kokeiltu Kaarinassa, tosin omana palveluna. Ja palveluiden priorisointiakin on jo toteutettu, vaikka vähän eri nimellä. Sotepalveluiden osalta Kaarina on osoittanut olevansa nimenomaan strategiansa mukaan ketterä ja asukaslähtöinen. On erityisen ilahduttavaa, että meillä palveluita kehitetään, vaikka sotejuna on taas liikkeellä. |
Avainsanat: Sote, Kunnat, Muutosjohtaminen, Asukaslähtöisyys, Palvelut |
Avoimuutta lisääTorstai 16.7.2020 Turun Sanomat on kirjoittanut kuluneen viikon aikana useita artikkeleita Turun kaupungin ostoreskontratietojen julkistamiseen liittyen, viimeisimpänä pääkirjoitussivulla tänään (16.7.). Useat Turun valtuustoryhmät ovat tehneet aiheesta valtuustoaloitteita, mutta mitään ei tapahdu. Sama ongelma on naapurikunta Kaarinassa. Kokoomus teki aloitteen aiheesta jo vuonna 2017. Vuonna 2018 valtuustolle luvattiin, että ostoreskontratiedot ovat avoimia vuonna 2020. Mitään ei edelleenkään näy eikä kuulu. Tiedustelin asiaa viimeksi kesäkuussa kaupunginhallituksessa. Tällä hetkellä ongelma liittyy tietojärjestelmiin. Aiemmin esteinä olivat muun muassa luottamuksellisen tiedon suojaaminen. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että monet muut kunnat ovat nämä esteet jo onnistuneet ratkaisemaan. Muun muassa naapurikunta Lieto on julkaissut ostoreskontransa jo vuodesta 2019. Erityisen erikoiselta asia näyttää, kun tietää, että Lieto ja Kaarina pyörittävät kumpikin oman taloushallintonsa yhteisen Tilikunta Oy:n kautta. Liedossa ei siis ole järjestelmätason esteitä, mutta Kaarinassa on. Järjestelmä on sama. Koska julkistamista on nyt lupailtu jo vuosia ja takarajaksi ilmoitettiin vuonna 2018 vuosi 2020, mutta mitään ei näy, syntyy vääjämättä samankaltaisia tulkintoja kuin Turun Sanomien pääkirjoituksessa: onko kysymys tiedoista, joita ei vain haluta julkiseksi. |
Avainsanat: Kunnat, Avoimuus, Ostoreskontra |
Colosseum pauhaaSunnuntai 7.6.2020 Olen suurella surulla seurannut kuluneen viikon tapahtumia Keskustassa ja Katri Kulmunin uralla. Viestintäkoulutuksen hankkiminen ministeriön budjetista johti Kulmunin eroon. Ensimmäinen havaintoni liittyy joukkuepeliin. En todellakaan kuullut yhden yhtä keskustalaisten tukikommenttia Katrille, kun julkisuudessa kiehui. Jälkikäteen selkään on kyllä taputeltu, mutta silloin kun tukea olisi tarvittu sitä ei julkisuudessa kuulunut. Joukkuepeli on lopulta aivan avainasemassa politiikan eri tilanteissa. Jos omat eivät seiso omiensa takana, lopputuloksena on yleensä rumaa jälkeä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen henkilön urasta, vaan nämä jättävät vääjäämättä jälkiä koko puolueen sisälle: kuka kannatti ja ketä. Ylen A-studiossa Katrin eroa oli kommentoimassa entinen pääministeri keskustasta. Hänen mukaansa ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”. Miten eri mieltä suuri yleisö tästä onkaan. Tottakai olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta Kulmuni päätti toimia näin. Kyseinen kommentti vaikuttaa ensisijaisesti kommentin lausujan henkilökohtaiseen arvovaltaan: ovatko lausunnot objektiivisia 'emeritushavaintoja' vai jotain muuta. Toinen havaintoni liittyy mediaan. On tietysti täysin aiheellista, että Suomen Kuvalehti uutisoi tästä kuviosta, kuten se noin vuosi sitten uutisoi myös eduskunnan saunalla vietetyistä varsin vauhdikkaan oloisista illoista. Vertailun vuoksi nyt olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, mitä kaikkea muuta ministeriöiden budjeteista maksatetaankaan. Ja liittyvätkö ne aina vahvasti minsiterin työtehtäviin. Kolmas havaintoni liittyy asennoitumiseemme koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Muista, että takavuosien SDP:n puheenjohtaja hankki itselleen kielikursseja, mutta en tiedä, maksoiko kurssit puolue vai valtio. Otaksun jälkimmäistä. Miksi englannin kielitaito on tärkeämpää kuin suomen kielen käyttö ja esiintymistaidot? Neljäs, varsin ikävä havainto liittyy sosiaalisen median voimaan. Koulun historian tunneilla me päivittelemme muinaisten roomalaisten gladiaattoriturnajaisia, jossa kansa hurrasi, kun areenalla virtasi veri. Nykyajan Colosseum on sosiaalinen media, jossa päitä vaaditaan vadille tasaisin väliajoin. Olisi itseasiassa hyvä tehdä tutkimusta, millaisia vaikutuksia jopa ihmishenkiin sosiaalisen median mestauksilla onkaan. Vaikutukset mielenterveyteen ovat joka tapauksessa mittavat. Mitä vielä sitten tulee sukupuoleen, totta kai tässä on kyse myös sukupuolesta, vaikka moni muuta väittää. Anna-Mari Nykänen parodioi hauskasti tämän päivän Hesarissa juuri tätä sukupuolikysymystä: naisten ja miesten välillä on suuria eroja siinä, missä menee moraalinen raja ja milloin erotaan tehtävästä. Siihen on kiistatonta dataa olemassa, kun tarkastellaan ministereiden eroja ja niiden syitä. Viimeinen havintoni liittyy perinteisiin puolueisiin ja niiden ongelmiin, jotka tulevat hyvin näkyviin tässäkin kriisissä. Se vaatii kuitenkin ihan oman analyysinsä, sitten aikanaan. Lohdullista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Twitter on ollut eroilmoituksen jälkeen täynnä myötätuntoa Katrin puolesta. Ehkä tämä vihdoin avaa silmämme sille rakenteisiin piiloutuneelle epätasa-arvolle, joka on totta, myönsimme tai emme. Olisi tietysti erityisen mukavaa, jos ensi kerralla myötätuntoa osoitettaisiin jo ennen, kun Colosseumin areenalla on verta. |
Avainsanat: Keskusta, Kulmuni, Tasa-arvo, Colosseum, Hallitus |
Politiikassa on osattava myös luopuaTorstai 7.5.2020 Olen johtanut Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmää vuodesta 2016 saakka. Luovun tehtävästä kesäkuun valtuustossa. Politiikassa, niin kuin elämässäkin, on tärkeää osata myös luopua. Minusta uudistuminen on politiikassa välttämätöntä, enkä halua olla se, joka pitää jostain asemasta kiinni liian pitkään. Vuosi ennen vaaleja on hyvä aika uuden henkilön ottaa homma haltuun. Istun toista kautta Kaarinan kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kaupunginhallituksessa. Intohimoni vaikuttaa yhteisiin asioihin ei ole kadonnut. Polittiikka ei siis lähde minusta, eikä kalenteristanikaan, mutta haluan hoitaa vastuullani olevat tehtävät kunnolla. Aika on ollut tänä talvena kortilla, sillä työkuviot ovat muuttuneet talven aikana merkittävästi ja perheessämme on kolme lasta. Sain vedettäväkseni kokoomusryhmän varsin haastavassa tilanteessa, kun viime valtuustokaudella Kaarinassa muut puolueet eli niin kutsuttu ”seitsikko” olivat liittoutuneet keskenään ja kokoomus oli aika yksin. Myös sisäisesti oli eripuraa. Otin periaatteekseni heti alusta saakka uuden ja avoimemman kulttuurin rakentamisen ryhmässämme. Minua on aina tökkinyt kabinetti- ja sanelupolitiikka. En usko, että tässä ajassa se enää mitenkään toimisi, että ryhmälle kerrotaan, mitä mieltä me asioista olemme. Siksi olen pitänyt erityisen tärkeänä avointa yhteisen linjan muodostamista ja koen siinä myös onnistuneeni. Kokoomuksella on valtuustossa suurin ryhmä 17 jäsenellä. Se on saman kokoinen kuin kokoomusryhmä Turun valtuustossa. Suuren ryhmän etuina on laaja osaaminen, mutta sen johtaminen vaatii myös aikaa: pelkkä ryhmäpalaveri ennen valtuustoa ei riitä. Tällä valtuustokaudella ei enää viime kauden kaltaista blokkia ole ollut ja Kokoomuksen rivit ovat olleet varsin yhteneväiset valtuustokauden päätöksissä. Paras palaute, jonka tehtävässä olen saanut, on, että ryhmämme toimintakulttuuri on näinä vuosina muuttunut täysin. Meillä päätöksenteko perustuu avoimuuteen, innovatiivisuuteen, keskinäiseen tiedon jakamiseen ja jatkuvaan vuoropuheluun. Meillä uskalletaan keskustella asioista laajasti, tuoda esiin myös erilaisia näkökulmia ja yhteiset linjat syntyvät rauhassa keskustelemalla ja kypsyttämällä. Uudella, 8.6. pidettävään valtuustoon mennessä valittavalla ryhmyrillä on mainio maaperä lähteä viemään asioita taas eteenpäin ja tekemään seuraavia uudistuksia, joita meillä tulevaisuuspuolueessa tehdään säännöllisesti. Toivottavasti tärkeästä tehtävästä käydään rehti kilpailu, sillä hyviä kandidaatteja tehtävään on monia. |
Avainsanat: Politiikka, Kaarina, Vaikuttaminen, Hallitus |
Ei lapsille!Torstai 30.4.2020 Vuonna 2017 kuntavaalien aikaan osallistuin vaalipaneliin. Mukana oli ehdolla oleva äiti noin yksivuotiaan lapsensa kanssa. Hän pahoitteli tilanteen aiheuttamaa häiriötä, kun lapsi touhusi lavalla ja kertoi, että vanhempi lapsi oli sairastunut ja isä oli joutunut lähtemään lääkäriin vanhemman kanssa. Siksi hänellä oli yllättäen yksivuotias mukana. Tämä ei estänyt hieman iäkkäämpää kuntalaista pahoittamasta asiasta mieltään. Hän myös epäili, että kyseinen ehdokas ei olisi pätevä hoitamaan luottamustehtäväänsä, kun ei kerran kyennyt järjestämään lastenhoitoakaan. Tuon puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tässä täytyy olla jokin sukupolviero. Iäkkäämmät eivät vain ole tottuneet, että lapset voivat olla mukana päätöksenteossa. Heidän nuoruudessaan lapset ja lasten kanssa pääasiassa äidit olivat kotona, isät päättivät yhteisistä asioistamme. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Saman vuoden syksyllä, päästyäni toiselle kaudelle Kaarinan kaupunginvaltuustoon, minulla oli muutamassa kokouksessa mukana kesällä syntynyt kuopuksemme. Etenkin alle puolivuotiaan imetystä pitkien iltakokousten aikana oli haastavaa järjestää muutoin. Jos taas kokous oli päivällä, lapsen isä oli omissa töissään ja näin ollen vauva tuli mukaani. Samaan aikaan valtuustossa oli useampi vauva ja niinpä melkein jokaisessa kokouksessa joku vanhempi oli läsnä nyyttinsä kanssa. Häiriötä en näistä vauvoista tai lapsista kokenut, mutta ehkä olin jäävi arvioimaan tilannetta. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja nimittäin nosti esille, että lapsista on tullut valituksia. Hän pohti, pitäisikö asia nostaa julkisemminkin esille ja linjata, että lapset eivät kuulu kokouksiin. Tuo kommentti sai kuppini läikkymään ja kerroin, mitä mieltä moisesta puheesta olin. Imeväisikäiset vauvat otetaan totta kai mukaan kokoukseen. Vauvan vanhempi huolehtii, ettei tilanne aiheuta kohtuutonta häiriötä kokoukselle. Kysymys oli, ja on, mitä suurimmassa määrin tasa-arvosta: voivatko äidit ja pienten lasten vanhemmat osallistua päätöksentekoon. Vai oliko päätöksenteko varattu kenties pelkästään heille, joilla ei lapsia ole tai ne ovat jo riittävän isoja. Ja vauvathan saattoivat osallistua valtakunnan päätöksentekoon, mutta olivatko asiat kenties Kaarinassa huomattavasti vaativampia ja monimutkaisempia kuin eduskunnassa. Asia jäi siihen, eikä julkista linjausta tuolloin kuultu. Tänä keväänä, kun Suomi sulki koulunsa, aika monessa lapsiperheessä ollaan tasapainoiltu kotona olevien päivähoitoikäisten ja koululaisten kanssa. Ei päivää, ettei jossain työpalaverissa kuuluisi taustalta perheen elämää. Minua se ei ole häirinnyt. Myös oma perheeni saattaa joskus pitää jotain ääntä. Kun työpäivä jatkuu illalla luottamustöiden parissa, käy entistä haastavammaksi edellyttää kotona olevaa perhettä istumaan eri kerroksessa hiiren hiljaa tai vaihtoehtoisesti lähtemään ulos koko illaksi - ja alkuyöksi; kokoukset kestävät usein jopa yli kymmeneen. Samaiseen teemaan kuitenkin palattiin ensin kaupunginhallituksessa ja uudelleen julkisessa valtuuston kokouksessa. Valtuuston puheenjohtaja huomautti puheenvuoroni jälkeen, että taustalta oli kuulunut ”ääniä” ja että siihen pitäisi kiinnittää huomiota, vaikka puheeni oli kuulunut ihan hyvin. Kyllä, perheeni todellakin katsoi eri kerroksessa Muumeja ja siitä saattoi jotain ”ääntä” kantautua työhuoneeseeni, kun mikrofonini oli auki. En nähnyt pienintäkään aihetta puuttua asiaan ja komennella jo muutenkin päivisin etäopiskelussa koville joutuvia lapsiani. Kaikkein hassuinta tässä oli kuitenkin se, että kukaan ei ole koskaan työyhteyksissä huomauttanut kenellekään, jos taustalta on kuulunut ”ääniä”. Tilaisuuksia huomauttamiselle löytyy varmasti jokaisen meidän kokouksistamme. Kaarinan kaupunginvaltuuston julkisessa kokouksessa se kuitenkin häiritsi. Olen syvästi pahoillani; lähinnä asenteesta, joka useamman kerran toistuttuaan alkaa vaikuttaa joltain muulta kuin aiheelliselta ja asialliselta puuttumiselta. Aion vastaisuudessakin osallistua päätöksentekoon perheellisenä ihmisenä. En lähetä perhettäni ”lumihankeen” odottamaan kokoustemme päättymistä hipihiljaa ja todella toivon, että vuoden päästä kuntavaaleissa tästä aiheesta puhutaan paljon: kenelle päätöksenteko on tarkoitettu, ketkä siihen saavat osallistua ja millä ehdoin. |
Avainsanat: Päätöksenteko, Kaarina, Lapset, Tasa-arvo |
Puhutaan rahastaSunnuntai 26.4.2020 Monissa korona-ajan puheenvuoroissa on tuomittu kylmäsydämisiksi kapitalisteiksi ne, jotka uskaltavat mainita tässä ajassa sanan talous. Ihmisarvoa ja ihmishenkeä eivät taloudesta puhuvat kunnioita, vaan kylmäverinen talousajattelu on vallannut epäinhimilliset sydämet. On todella pelottavaa, että tämä olettamus ei asu pelkästään sosiaalisen median syövereissä, vaan ajatusta viljellään jopa valtakunnan politiikassa ja medioissa. Talous ja terveys nähdään jotenkin vastakkaisina asioina ja ihmiset kykenevät välittämään vain jommasta kummasta. Ruotsalaiset ovat jo aikaa sitten tuomittu talouskansaksi, jolle ihmishenki ei ollut minkään arvoinen. Palataan takaisin aikaan ennen koronaa. Kuntien taloustilanteet ovat Suomessa kovin erilaisia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hammaslääkäriin tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolle toisaalla pääsee viikossa, huonoimmissa kunnissa aikaa saa odottaa kuukausia. Tämä odotusajan pitenemä voi maksaa ihmishengen, jos kyseessä on ientulehdus, joka johtaa kuolemaan äkillisen leikkauksen komplikaationa tai mikäli lääkärikäyntiä edellyttävä oire on agressiivinen syöpä, joka oltaisiin voitu parantaa aiemmalla diagnoosilla. Näiden kahden erilaisen tilanteen yhteinen nimittäjä on kunnan talous. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat toki kunnan sijainti ja johtaminen. Mikäli nyt tuijotamme vain tätä hetkeä, pidämme yhteiskuntaa suljettuna rokotteen tuloon saakka esimerkiksi seuraavan vuoden, olemme kyllä onnistuneet ehkä välttämään suden, mutta kulman takana meitä odottaa karhu. Vuoden sulkutoimenpiteet johtavat lomautuksiin, irtisanomisiin ja konkursseihin. Kun samaan aikaan sekä kuluttajien että yritysten taloustilanne heikkenee merkittävästi, kuntien ja valtion verotulokertymät laskevat rajusti. Ostovoima pienenee ja lamaan johtavassa kierteessä palveluita ja kulutustarvikkeita tarjoavat yritykset ovat entistä huonommassa tilanteessa. Vasemmistolainen patenttiratkaisu kaikkeen ovat verokorotukset ja lainarahan lisääminen. Veronkorotuksilla rokotamme siis entisestää sitä pienenevää joukkoa, jonka toimeentulo säilyy ennallaan ja edelleen näidenkin ostovoima ja taloustilanne heikkenee. Kun kaikki valtiot ja organisaatiot tarvitsevat lainaa suuria määriä lisää samaan aikaan, velan hinta nousee eli korot nousevat. Tämä vaikeuttaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten tilannetta, jos asuntojen arvot laskevat ja samaan aikaan asunnon maksuun hankitun lainan hinta nousee. Pahimmillaan lainaa on enemmän, mitä asunnosta myydessä saa. Näin tapahtui 90-luvulla. Kun kunnan verotulot sakkaavat, lainan hinta nousee eikä veronkorotuksillakaan saavuteta entistä verokertymää, tulopuoli kunnassa on ongelmissa. Pitkäaikaiset sulkutoimet johtavat sosiaalisten ongelmien merkittävään kasvuun, vanhusten toimintakyvyn heikkenemiseen, ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen ja yleisesti julkisten palvelutarpeiden lisääntymiseen. Palvelutarpeiden kasvaessa kuntien menopuoli kasvaa ja yhtälö vain pahenee. Valtion ollessa yhtä heikossa hapessa, valtionosuuksia leikataan. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Palveluiden leikkauksia, esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuuden heikentämistä ja sosiaalisten ongelmien hoitamatta jättämistä. Kaikilla näillä negatiivisen talouskierteen seurauksilla on ihmishenkiä uhkaavia vaikutuksia. Siitä aiheutuvien välillisten ja välittömien kuolemien määrät voidaan laskea pahimmillaan kymmenissä tuhansissa vuosittain Suomessa. Kun puhutaan pandemiasta ja kun puhutaan taloudesta, ne kuuluvat nimenomaan samaan lauseeseen. Jokaisen, joka muuta väittää, on aika käydä kansantaloustieteen perusteet vaikkapa verkkokurssina ja vasta sen jälkeen on oikeutettu jatkamaan keskustelua aiheesta. Falskia tunteilua ja täysin epärealistista idealismia on varaa nyt harjoittaa vain fiktiivisen proosan nimissä. |
Koulut auki, kiitosKeskiviikko 22.4.2020 Kun seuraamme tilastoja Suomessa, tapahtumia Ruotsissa ja muiden Pohjoismaiden ratkaisuja, ainoa oikea johtopäätös Suomessa on avata asteittain julkisia palveluitamme jo ensi viikosta alkaen. Miksi näin? Kun katsotaan tilastoja, koronaepidemian huippu on käyrällä saavutettu. On arvattavaa, että tartunnat lähtevät jälleen nousuun, kun palaamme kohti normaalia arkea ja todellinen huippu on joskus myöhemmin. Tänä vuonna, kun influenssakausi on ollut tilastojen mukaan tavanomaista helpompi, kuolleita oli huhtikuun alussa 4-5 kuukauden influenssakauden jälkeen 500 henkeä. Se on tavattoman paljon, kun influenssaa vastaan on olemassa rokote. Koronaan on tähän mennessä ilmoitettuja kuolemia 141, kun epidemia-aikaa on eletty kohta kaksi kuukautta. Influenssaan verrattuna tuo luku voisi olla yli 200. Ei onneksi ole. Rokotteen arvioidaan tulevan vuoden päästä. Me emme voi pitää yhteiskuntaa suljettuna siihen saakka! Ensimmäisenä pitäisi avata alakoulut ja varhaiskasvatus. Nämä avattaisiin toukokuun alusta ja samalla kouluun palaisivat 9. – luokkalaiset päättämään toukokuun ajaksi peruskouluaan. On hämmentävää, jos nyt perustellaan sulkutoimien jatkoa muun muassa sillä, ettei muutamassa viikossa enää ehditä mitään tekemään ja arvioinnit on jo tehty. Anteeksi mitä? Lukuvuosi jatkuu normaalisti toukokuun loppuun. Tässä tilanteessa sen jatkamista muutamalla viikolla pidempään olisi jopa perusteltua harkita, kun puhumme lasten edusta. Minusta tämä on ilmiö, johon pitää puuttua jokaisessa oppilaitoksessa. Lukuvuotta jatketaan aina loppuun saakka. Jos joulu- ja toukokuu otetaan jo loman kannalta, millaisia työelämätaitoja me oikein opetamme lapsille ja nuorille. Koulujen lomat ovat kyllä riittävän pitkät nykyisellään. Koulujen, yksittäisten opettajien ja kuntien valmiudet etäopetuksen ovat liian erilaiset. Siinä, missä yksi saa päivittäin kontaktiopetusta, toiset saavat vain Wilmalistan, jota viikosta toiseen noudatetaan. Opettajaa ei saa edes kiinni, jos olisi jotain kysyttävää. Vanhemmat koittavat revetä sekä opettajiksi, varhaiskasvattajiksi että hoitaa oman työnsä, joka sekin on kertaheitolla muuttanut muotoaan. Se, että opettajina voisimme kieltäytyä ns. etulinjasta, ei sekään tunnu hyvältä perustelulta. Kauppojen henkilökunta, terveydenhuolto, vanhustenhoito ja moni muu ammattikunta on jatkanut kaikki nämä viikot edelleen etulinjassa. Jos samalla vielä tarkastellaan tehtäviä ja niiden palkkausta, taitavat kaupan henkilökunta, lähi- ja sairaanhoitajat, varhaiskasvatus ja vanhustenhoito saada vähemmän palkkaa kuin opettajat. Ymmärrän, että tämä kirjoitus aiheuttaa joissakin kiukkua ja pahaa mieltä, mutta sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Meidän aikuisten on nyt katsottava rohkeasti oman etumme yli niitä meitä pienempiä ja heikompia, jotka eivät itse osaa sanoa, että tämä ei mene oikein. Lasten edun on oltava koulupäätöksessä ensisijainen kriteeri. Ja lasten edun nimissä kouluja kannattaa avata nyt, riittävän ajoissa ennen kesälomaa, kun tutkimuksetkin osoittavat, että lapset eivät ole merkittävä tartuntakanava koronalle. |
Saako sanoa?Tiistai 21.4.2020 klo 22.04 Me suomalaiset naureskelemme mielellämme ruotsalaisia ja pidämme heitä vähän turhan pehmeinä 'diskuteeraajina'. Ruotsalaiset siis vain puhuvat, täällä tehdään asioita. Olen kyllästymiseen saakka kuullut ja lukenut kuluneen kuukauden aikana argumentteja, joiden mukaan nyt ei ole aika kriittisille puheenvuoroille tai ratkaisuiden kyseenalaistamiselle. Ruotsin mainitseminen jollain lailla positiivisessa valossa on erityisen epäilyttävää. Korkeat poliittiset päättäjämme ovat toivoneet, että jälkipyykin aika olisi vasta myöhemmin: nyt ei venettä saa keikuttaa. Minusta erilaisten näkökulmien aika on juuri nyt, kun seuraavia päätöksiä ollaan tekemässä. Kaikki me tiedämme jälkikäteen, että Helsinki-Vantaa ei olisi saanut vuotaa tai että suojainvarastomme olivat liian pienet. Nyt on voitava kertoa erilaisia näkemyksiä lähitulevaisuuden päätöksiin liittyen. Me emme elä Neuvostoliitossa, eikä kaikki viisaus asu hallituksessamme. Toinen, etenkin sosiaalisessa mediassa yleistynyt harha on asiantuntijuus. Naureskellaan ihmisiä, jotka ottavat kantaa kriisin ratkaisemiseen ilman tiettyä koulutusta. Ihmiset joutuvat perustelemaan näkemyksensä aluksi: en ole asiantuntija, en ole virologi, en ole hankinta-asiantuntija. Tästäkin olen eri mieltä. Juristi katsoo asioita lain näkökulmasta, lääkäri terveydenhuollon, opettaja koulun, yrittäjä työnantajan ja liiketoiminnan näkökulmasta. Jokainen heistä ja meistä on asiantuntija omista lähtökohdistaan ja keskusteluun on hyvä tuoda erilaisia näkökulmia. Sellaista juuri kutsutaan keskusteluksi. Ja sitä vartenhan meillä on sosiaalinen media: jokainen saa kantaa kortensa kekoon. Kun aikanaan sitten tulee aika arvioida tehtyjä päätöksiä ja niiden vaikutuksia, olen täysin varma, että kuulemme jälleen väheksyntää. Jälkiviisaus on niin helppoa, että kuka tahansa osaa silloin olla viisas. Refletoinniksi kutsutaan jälkikäteen tapahtuvaa itsearviointia: missä tein hyvin, missä olisin voinut parantaa. Tähän me olemme Suomessa keksineet ihanan latistavan jälkiviisastelun käsitteen, jotta vältymme reflektiolta. Jäljelle jää siis kysymys: koska asioista täällä Kekkosen perintöä vaalivassa Suomessa saa keskustella? Mikäli nyt ei pidä "keikuttaa venettä", keskustelua käyvät vain asiantuntijat ja jälkiviisaus on liian helppoa, joten sitäkään ei tarvita. Käytetään tämä ikävä kriisi hyödyksi ja opetellaan Suomessa diskuteeraamaan. Kekkosen ajoista on kohta 40 vuotta ja Neuvostoliittokin hajosi 30 vuotta sitten. |
Autetaan yrittäjää, autetaan kuntalaistaMaanantai 6.4.2020 Kaarinan kaupunginhallitus käsitteli tänään toimenpiteitä yritystoiminnan tukemiseksi kaupungissa. Ideoin pykälään liityen erilaisia toimenpiteitä kaupungin ja kenties useammankin kunnan käyttöön. Nämä osuvat aika mukavasti myös tänään Helsingin Sanomissa olleeseen pääkirjoitussivun kolumniin innovatiivisista ratkaisuista jälleenrakennukseen. Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, kunhan muistaa mainita lähteeksi tämän nettisivuston.
Lisäksi Turun erinomaisen idean pohjalta sovellettu ratkaisu:
Listaa täydennetty 7.4.
|
Avainsanat: Yrittäjyys, Talous, Korona, Innovaatiot |
Matematiikan merkityksestäSunnuntai 29.3.2020 Korona-arkea ollaan vähän mittaustavasta riippuen eletty Suomessa kolmisen viikkoa. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali ja me sopeudumme uusiin rajoituksiin ja muuttuneeseen arkeen ihailtavan nopeasti. Ehkä hieman yllättäen, meillä kotona puhutaan koronaan liittyen usein matematiikkaa. Seuraamme uutisia tiiviisti ja ne herättävät paljon keskustelua. Mediat julkaisevat erilaisia tilastoja koronatapauksista ja kuolleista eri puolilla maailmaa. Suomessa testaamista ryhdyttiin rajoittamaan kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien sairastapauksien määrän julkaiseminen on ollut disinformaatiota. Koska vähäoireisia ei enää testata, saamme vain sitä, mitä mittaamme. Hyödyllisempää tietoa olisi suhteuttaa positiiviset tulokset testattujen määrään ja raportoida koronan aiheuttamat sairaalavuorokaudet sekä mahdolliset kuolleet. Nämä kaksi jälkimmäistä tilastoissa usein näkyvätkin. Eri maiden lukuja julkaistaessa olennaista tietoa olisi sairastuneiden määrä suhteutettuna väkilukuun. Kaikki ymmärtävät, että 3 000 todettua sairastapausta Norjassa on tyystin eri asia kuin Kiinassa, vaikka absoluuttinen luku olisikin sama. Koronapandemia onkin kaikessa murheellisuudessaan oivallinen osoitus matematiikan tärkeydestä. Matematiikka on tarkkaa ja absoluuttista, mutta erityisen tärkeä taito on lukujen suhteuttaminen ja niiden tulkinta. Siinä, missä me mittaamme ja julkaisemme sairastuneiden määrää, joka on suoraan verrannollinen tehtyjen testien määriin, pitäisikö meidän julkaista siinä rinnalla myös muita, koronatoimien ihmishenkiin vaikuttavia mittareita. Näitä mittareita ovat ilmoitetut perheväkivaltatapaukset, lasten huostaanotot, konkurssien määrä ja itsemurhat. Romahtaneelle mielenterveydelle me tarvitsemme kesään mennessä oman mittarinsa. |
Avainsanat: Korona, Hyvinvointi, Terve talous, Matematiikka |
Hoitajamitoitus käytännössäPerjantai 14.2.2020 Kymmenen uutisissa (MTV 13.2.) useat kuntakentän edustajat esittivät huolensa uudesta hoitajamitoituksesta ja sen vaikutuksista kotihoidon resurssitilanteeseen. Arviot liikkuivat jopa viidenneksen siirtymässä kotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Se tarkoittaisi haastateltujen mukaan ”katastrofaalisia seurauksia” kotihoidolle. Ministeri Krista Kiuru vastasi ammattilaisten esittämiin huoliin, että ”huoli on turha, mutta kysymys aiheellinen”. Tämä mystinen vastaus herätti kuulijassa huomattavasti enemmän huolta kuin sen myöntäminen, että meillä on edessämme hoitajapula. Tuntuu myös kummalliselta, että vahvasti työntekijän äänellä puhuva SDP:n ministeri ohittaa ammattilaisten näkemyksen olankohautuskella. Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että hoitajamitoituksen kategorinen nosto 0,7:ään ei aiheuta katastrofia pelkästään kotihoidossa, vaan se synnyttää katastrofin koko kuntakentän vanhuspalveluihin. Katastrofin seuraukset tulevat eritoten ikääntyneen iholle ja lystin maksavat kaikki veronmaksajat. Meillä syntyy tilanne, jossa hoitajiksi haalitaan kirjekurssien avulla ketä tahansa. Koko alan ammattiarvostus ja -ylpeys on vaarassa, jos tietyistä sisäänpääsykriteereistä ei enää kyetä pitämään kiinni. Epäpätevät ohikulkijat, haamuhoitajat ja mitä eriskummallisemmat ratkaisut mitoituksen täyttämiseksi otetaan käyttöön. Vai ryhtyvätkö kenties eniten ikääntyvillä alueilla, esimerkiksi Kainuussa, kaikki työikäiset jatkossa hoitajiksi. Toinen vääjäämätön seuraus tulee palveluiden saatavuuteen. Ympärivuorokautinen hoito maksaa nykykäytännöllä 3 500-4000 euroa per kuukausi per henkilö. Mitoituksen muutoksen myötä kuukauden hinta palvelutalossa nousee noin 5000 euroon. Pelkästään Turun kaupunki arvioi (TS 7.2.) lisälaskuksi kymmenen miljoonaa vuodessa. Kaikki tiedämme, että kunnat kyntävät jo nyt jäätävissä talousvaikeuksissa. Mikä lienee yksinkertaisin ratkaisu näiden kustannusten hillitsemiseksi: palveluiden saatavuuden vaikeuttaminen. Kunnat siis muuttavat palveluihin pääsyn kriteereitä entistä tiukemmalle ja entistä harvempi ikääntynyt pääsee ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Jos samalla kotihoidon saatavuus pienenee resurssipulan vuoksi, pahimmillaan vanhukset joutuvat heitteille. On turha elätellä illuusiota, jossa laki suojelisi vanhusta käytännön laiminlyönneiltä. Laki on kyllä, mutta kunnat itse päättävät varsin itsenäisesti ympärivuorokautisen hoidon myöntämisen kriteereistä ja siinä missä Kauniaisissa hieman höppänä vanhus voi päästä palvelutaloon, toisessa kunnassa hoito on tarjolla lähinnä muutaman viikon tai kuukauden saattohoitona. Alan ihmiset kertovat jo nyt, että vanhusten kunto on muutamassa vuodessa romahtanut merkittävästi, kun he saapuvat hoitokotiin. Ilman mitään poliittista värikynää, on hyvä nähdä, että tämä poliittinen vaalitemppu on vailla logiikkaa tai järkeviä perusteluita. Johtopäätöstä, hoitajamitoituksen muuttamsita 0.7:ään ei ole johdettu niin sanotusti tiedolla ja mitoitus on susi jo ennen syntymistään. Minusta huoli ja kaikki aiheeseen liittyvät kysymykset ovat erityisen aiheellisia ja mieluiten kuuntelisin asiantuntijoita asian tiimoilta mielipiteiden sijaan. |
Avainsanat: Hoitajamitoitus, Kunnat, Ikääntyminen, Terve talous, Hallitus |
Viina vieSunnuntai 9.2.2020 Tartun aiheeseen, josta puhuminen ja kirjoittaminen herättää paljon tunteita. Helsingin Sanomat tarttui eilen 8.2. tähän erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen ongelmaan: suomalaisten ja erityisesti ikääntyneiden runsaaseen alkoholin käyttöön. Me 70- ja 80-lukujen lapset lienemme viimeisiä sukupolvia, joiden nuoruudessa liiallinen alkoholinkäyttö oli vielä hyväksyttyä ja sopivaa. Nuoremmissa ikäluokissa meno vaikuttaa olevan jo siistimpää. Niin sanottuina kosteina ikäluokkina pidetään 60-luvulla ja sitä ennen syntyneitä. Nyt alle 50-vuotiaiden eli 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden alkoholinkäyttö on jatkuvasti vähentynyt. THL arvioi alkoholin suurkulutuksen suoriksi kustannuksiksi miljardi euroa. Todellinen luku on huomattavasti suurempi, kun laskuihin otetaan alkoholin aiheuttamat välilliset kustannukset. Uskaltanen arvioida, että liiallisen alkoholinkäytön kustannusvaikutukset ovat lähellä koko soteuudistuksen säästötavoitetta: kolmea miljardia. Alkoholin suoriin terveysmenoihin ei lasketa usean sairauden synnyttämiä välillisiä terveyskuluja, joiden todennäköisyys kasvaa liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Alkoholi lisää paino-ongelmia ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia, dementiaa sekä syöpiä, psyykkisiä ja sosiaalisten suhteiden ongelmia unohtamatta. Voi olla, että kolme miljardiakin on alakantissa, jos edelleen otetaan laskuihin mukaan elämänhallinnan, työkyvyn, mielialan ja vastustuskyvyn lasku sekä näiden aiheuttamat sairaspoissaolot työstä. Yksi käsitteellinen ongelma liittyy suomalaiseen alkoholikulttuuriin ja terveydenhuoltoon. Suurkulutuksen rajana pidetään naisilla 16 ja miehillä 24 annosta viikossa. Toistuvasti käytettynä nämä määrät ovat pikemmin alkoholismin raja. Suurkulutus sanana kuitenkin kuulostaa paljon lievemmältä ja vähemmän vaaralliselta. Alkoholismi mielletään meillä tilaksi, jossa aamuryyppy maistuu, työ, asunto ja perhe ovat jo lähteneet. Suurkuluttajia eli alkoholia selkeästi liikaa käyttäviä ihmisiä Suomessa on kuitenkin tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa. Se on varsin suuri luku: 10% koko väestöstämme. Monesti tässä väestöryhmässä asiat ovat vielä päällisin puolin kunnossa. Edelleen on paljon tilanteita, joissa Suomessa joutuu perustelemaan ja pahoittelemaan juomattomuutta. Juomista ei tarvitse perustella. Terveydenhuollossa asioidessa on todennäköisempää saada diagnoosi, resepti ja sairaslomaa, kuin joutua kertaakaan vastaamaan alkoholinkäyttöön liittyviin kysymyksiin. Asialle pitäisi todellakin tehdä nopeasti jotakin; ei vain miettiä, miten voisimme parantaa alkoholin saatavuutta. |
Avainsanat: Alkoholi, Sote, Terveys, Kansantalous |
Karinakoti myös kaarinalaisilleLauantai 8.2.2020 Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.2.2020 Kaarinan kaupunginvaltuusto käsitteli helmikuun alussa loppukesästä 2019 Kokoomusryhmän jättämää valtuustoaloitetta Karinakodin palveluiden ostosta. Koska Karinakodin tulevaisuus oli aloitteen jättämisen aikaan epäselvä, ehdotimme kahden kiintiöpaikan ostamista Kaarinalle Karinakodista, jotta siltä osin toiminnan jatkuvuus voitaisiin turvata. Aloitteen käsittelyn aikana Turun kaupunki päätti jatkaa Karinakodin toimintaa palliatiivisena yksikkönä ja sen palveluita voivat ostaa kaikki seudun kunnat. Kaarinassa aloitteen käsittelyssä päädyttiin siihen, että tarvetta kahden kiintiöpaikan ostoon ei ole, mutta maksusitoumuksen Karinaan kaarinalaiset saavat halutessaan. Kaarinassa saattohoitovaihtoehtoja tarjoavat jatkossakin siis kotisairaala, terveyskeskuksen vuodeosasto ja Karinakoti. Toivottavasti Kaarinassa Karinakotia muistetaan myös tarjota aidosti vaihtoehtona. Olemme tyytyväisiä, että Karinakodin erinomaisen ammattitaitoinen ja inhimillinen saattohoitotoiminta saa jatkua! |
Hyvää Itsenäisyyspäivää!Perjantai 6.12.2019 Melkoisen jännittävä on politiikan viikko ollut niin paikallisesti kuin valtakunnassakin. Tiistaina varsin erikoisen SDP:n ja Keskustan käymän piiloleikin päätteeksi pääministeri pyysi eroa. Korvaani särähti tiedotustilaisuudessa Rinteen toistuvat sanat: "Minä, minun, minun hallitukseni...". Virheitä tekivät "muut" ja anteeksi ei ollut tarvetta pyytää. Tämä kuvastaa yhden aikakauden tyypillistä retoriikkaa, mutta nähtäväksi jää, onko sellaisen aika viimein takanapäin. Viikko sitten oma paikallisyhdistykseni esitti minua asettumaan ehdolle Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtajakilpailuun. Lupauduin ehdolle, sillä koin vahvasti, että meillä tarvitaan monipuolista näkökulmaa politiikan arkeen. Kun esimerkiksi syntyvyys laskee, on entistäkin vahvemmin tuotava esiin lapsiperheiden ääntä ja tarpeita päätöksenteossa. 20 vuotta työelämässä niin yrityspuolella, opetustehtävissä kuin omassa yrityksessäkin ovat antaneet hyvää näkemystä perhe-elämän ja työn yhdistämiseen sekä johtamiseen. En usko, että vankasta politiikan paikallistason kokemuksestakaan haittaa tehtävässä on. Koen, että politiikassa on vähemmän kyse minusta ja minun tekemisestäni, enemmän siitä, mitä me saamme yhdessä aikaan. Puheenjohtajakisa oli äärimmäisen kovatasoinen, sillä ehdolla olivat viime kevään eduskuntavaaleissa hienosti menestyneet nuoret, mutta politiikassa kokeneet Janika Takatalo ja Ville Valkonen. Janika vielä teki komean eurovaalikampanjankin. Kun alle viikon kampanjoinnilla ja paljon pienemmällä tunnettuudella lähdimme ehdolle, aavistimme lopputuleman jo ennen vaalipäivää. Siitä huolimatta tai varsinkin juuri sitä taustaa vasten, emme voi kuin olla kiitollisia ja hämmästyneitä siitä tuesta ja kannatuksesta jota saimme: kolmasosa Kokoomuksen piirikokousedustajista uskoi näkökulmiin, joita toimme esiin. Oli todellakin hauskaa olla mukana hyvähenkisessä kisassa ja toivon paljon menestystä Villelle tehtävässä! Hienon arvopohjan, mitä parhaimman yhdistyskentän ja tulevaisuuspuolueen vahvoilla visioilla tulevaisuus näyttää varsin siniseltä. Kaikkien näiden jännittävien käänteiden jälkeen tänään on hyvä syy juhlia Itsenäisyyspäivää. Siispä: erinomaisen hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille! |
Ehdolla piirin puheenjohtajaksiLauantai 30.11.2019 Piikkiön Kokoomus ry päätti esittää minua ehdolle Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan tärkeimpinä tehtävinä pidän oikeiden kysymysten esittämistä, rakentavaan keskusteluun innostamista koko piirissä ja kaikissa yhdistyksissä, jäsentemme kuuntelua sekä tämän pohjalta yhteisen ymmärryksen ja näkemyksen rakentamista. Emme elä tyhjiössä, joten hyvän työn pitää näkyä myös ulospäin, äänestäjillemme. 42-vuotiaana tunnen itseni juuri sopivan ikäiseksi kyseiseen tehtävään, sillä me tarvitsemme kaiken ikäisiä ihmisiä kokoomustoiminnassa! Olen ehtinyt tehdä kaksikymmentä vuotta uraa teknologiateollisuudessa, palveluliiketoiminnassa, julkisen sektorin opetustehtävissä ja yrittäjänä, niin esimiehenä kuin asiantuntijanakin. Työuran lisäksi poliittinen kokemukseni yhdistystyöstä piiritasolle on varsin laaja. Opettavaisimpana tehtävänäni pidä Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuutta. Ryhmämme on Kaarinan suurin 17 hengellä. Olen uudistanut työskentelytapojamme vahvasti avoimempaan, keskustelevampaan ja osallistavampaan suuntaan. Meillä ei näkemyksiä juntata, vaan ensin niistä keskustellaan. Kun näkemykset ovat pöydässä, linjamme rakennetaan enemmistön kannan mukaan ja sillä menemme linjakkaasti lautakunnista aina valtuustoon saakka. Piirin puheenjohtajakandidaattina ei voi väheksyä myöskään arkikokemusta, jota syntyy kolmen lapsen vanhempana. Yksi suurimmista yhteiskunnallisia haasteistamme on syntyvyyden lasku ja koen, että suunnan kääntämiseen tarvitaan näkemystä myös vanhemmuudesta ja sen tuomista suunnattomista iloista, mutta myös arjen haasteista. Olen syntynyt Turussa, käynyt kouluni Liedossa ja nykyään asumme Kaarinassa. Kesäisin vietämme aikaa isäni kotitilalla Pöytyällä, äitini sukujuuret ovat Laitilassa. Appivanhemmat ja miehen suku ovat Koskella. Varsinais-Suomi on siis varsin suurella pensselillä kotiseutuani ja erityisen rakasta sellaista. Opiskeltuani Tampereella tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, veri veti takaisin Turkuun ja Varsinais-Suomeen. Meillä on Varsinais-Suomessa ja Kokoomuksessa valtavasti mahdollisuuksia. Siinä tarvitaan näkemystä, yhteisen ymmärryksen rakentamista ja hyvää tekemistä, peräänantamatonta tahtoa uudistaa sekä rohkeutta uudistua. Eri poliittisissa tehtävissä saamani palautteen mukaan olen erinomainen kuuntelija, oikeudenmukainen ja ahkera tekijä, poikkeuksellisen tarkkasilmäinen talousosaaja. En kuulemma ole mikään perässähiihtäjä. Lue lisää teoistani politiikassa kohasta Tekoja.
Löydät lisää tietoa luottamustehtävistäni, työurastani ja ylipäätään minusta kohdasta Sanna. Ajatuksiani olen koonnut tänne blogiini Sannan salonkiin useita vuosia. Maanantaina olen mukana puheenjohtajapaneelissa ja keskiviikkona toivottavasti näemme piirikokouksessa! |
Avainsanat: Kokoomus, Johtaminen |
Poliitikot hölmöjä ja laiskoja?Keskiviikko 13.11.2019 Toisinaan kylillä kuulee, miten hölmöjä poliitikot ovatkaan. Rakastavat omaa ääntään, eivät tiedä ihmisten arjesta mitään, ymmärtävät kunnan tai yhteiskunnan toimintaa heikosti ja ovat myös laiskoja. Tekevät kaiken kukkuraksi vääriä päätöksiä. Pitäisi kutsua kovimpia kriitikoita kylään tutustumaan paikallispolitiikan arkeen. Budjettivalmistelu käy malliesimerkistä. Ensin hallitus ryhtyy käsittelemään raamia kesän aikana. Ennen raamikokousta vähintään ryhmät kokoontuntuvat asian tiimoilta ja hallituskäsittely kestää helposti yhden illan, jos edes riittää. Raami jatkaa matkaansa lautakuntiin ja ennen lautakuntakäsittelyä ainakin me Kokoomuksessa istumme alas ja pohdimme raamin vaikutusta eri palvelualueisiin, meille tärkeitä painotuksia ja nostoja. Eri lautakunnat käsittelevät raameja vähintään yhden illan per lautakunta, useimmat kaksi. Sen jälkeen kaupunginjohtaja tekee oman esityksensä hallitukselle, joka Kaarinassa käsittelee asiaa ensin kaksipäiväisessä seminaarissa. Ennen ja jälkeen seminaarin ensin kokoontuu oma ryhmämme useiksi tunneiksi, sen jälkeen neuvotellaan kaksi tai kolme kertaa muiden puolueiden kanssa. Varsinaista päätöskokousta varten, neuvotteluiden pohjalta ryhmät ovat jälleen koolla yhden illan ja päätöshallitus kestää poikkeuksetta useita tunteja, Kaarinassa tänä vuonna kuusi. Tämän jälkeen kokoontuu vielä valtuustoryhmämme, tarvittaessa poliittiset neuvottelut ja ennen valtuustoa valtuustoryhmien puheenjohtajat sekä lopulta itse valtuusto päättämään budjetista. Jokaista ryhmää, neuvottelua ja kokousta ovat edelleen valmistelleet meillä ja muilla useat luottamushenkilöt. Keskimäärin aikaa budjettivalmisteluun kuluu siis 16-20 iltaa. Minusta tänä syksynä poliittiset ryhmät olivat Kaarinassa tehneet todella hyvää työtä ja muutosesitykset budjettiin olivat huolella mietittyjä. Puolueiden erilaiset arvot ja painotuksetkin näkyvät niissä. Vaikka vapaa-aikaa on kulunut prosessiin tänäkin syksynä luvattoman paljon, olen todella iloinen keskusteluilmapiiristämme Kaarinassa ja paikallispolitiikan ammattimaistumisesta keskustelun lisäksi esityksien osalta. Seuraavan kerran, kun joku kehtaa sanoa poliitikkoja tyhjän puhujiksi, haluaisin muistuttaa, että paikallistasolla tehdään ahkerasti töitä hyvien palveluiden ja tasapainoisen talouden eteen. Meille kokoomuslaisille onnistuneen yhteistyön lisäksi suurta iloa budkettiprosessissa tuo se, että kuntaveroa ei Kaarinassa nosteta ja pysymme samalla tasolla kuin kaupunkiseudun muut kunnat. Vaikka investointiohjelmamme on historiallisen suuri, katsomme innostuneena ja odottavin mielin tammikuussa alkavaa talouden tasapainotushanketta, jolla talous voidaan saada terveelle uralle myös tulevina vuosina ilman verokorotuksia. Talouden tasapainotuksessa ei ole kyse ensisijaisesti palveluiden leikkaamisesta, vaan ennen muuta siitä, mitä ja miten asioita teemme tulevaisuudessa. Digitalisaatio, teknologia, runsas eläköityminen, lean-ajattelu ja monet muut työkalut auttavat meitä siirtymään ketterästi 2020-luvulle. Se edellyttää vahvaa johtamista ja hyvää yhteistyötä virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken. |
Avainsanat: Johtaminen, Kaarina, Muutojohtaminen, Terve talous |
Prosenttitaidetta?Maanantai 28.10.2019 Monessa kunnassa ja esimerkiksi sairaanhoitopiirissä on käytössä prosenttitaideperiaate. Esimerkiksi T2 sairaalassa ja uudessa Lastensairaalassa se tarkoittaa monenlaista kuvataiteellista tai toiminnallista elämystä sairaalan tiloissa. Itselleni taide on tärkeä harrastus. En piirrä, en maalaa itse, mutta näyttelyissä ja museoissa käyn vähintään joka kuukausi. Minua taide on myös voimaannuttanut vaikeissa elämäntilanteissa. Ehkä siksi pidän prosenttitaidetta niin tärkeänä. Jos taide-elämyksistä ja hankinnoista luovuttaisiin kokonaan, se on kuin kirjasto ilman kirjoja tai joki ilman vettä. Kaarinassa periaate kohtaa käytännön ja talouden haasteet ideaalin, kun investoimme yli 70 miljoonaa kouluihin. Hankimmeko me taidetta muutaman lähivuoden aikana 700 000 eurolla vai käytetäänkö rahat johonkin pragmaattisempaan? Ymmärrän molemmat näkökulmat. En kuitenkaan usko, että julkisella sektorilla koskaan on "tarpeeksi" rahaa taiteeseen, jos hankintoja tehdään vain sillä kriteerillä. Toisaalta, taiteen hankkiminen ajallisesti kovin lyhyessä aikaikkunassa voi olla huono ratkaisu. Entäpä lasten ja nuorten ajatukset: millainen taide heitä kiinnostaa, mistä he saisivat iloa ja voimaa koulupäiväänsä. Taide voi olla myös arvokas sijoitus. Budjettia käsitellään tiiviisti Kaarinassa seuraavat kolme viikkoa. Myös taidehankinnoista keskustellaan ja sopii toivoa, että olisimme tässäkin asiassa viisaita niin, että se näyttäytyisi viisautena myös 50 vuoden päästä. #tervetalous #kulttuurihyvinvointi #uusitapa #sivistys #Kaarina
Kuvassa Helsingin Uuden Lastensairaalan virtuaaliakvaario, johon asiakkaat taiteilevat oman kalansa uiskentelemaan akvaariossa. |
Avainsanat: Taide, Rakentaminen, Budjetti, Talous, Kaarina |
Aidosti kuulollaPerjantai 18.10.2019 Meillä politiikan parissa olevillä ihmisillä on usein selkäytimessä näkemyksen muodostaminen esillä olevaan asiaan ja oman näkemyksen perustelu ja "myyminen" muille. Osallistuin eilen kokoukseen, jossa päätin etukäteen keskittyä vain kuunteluun; en lainkaan puhumiseen, en omien näkemysteni kertomiseen. Ryhmäpuheenjohtajana joudun jo "viran" puolesta usein ääneen. Täytyy sanoa, että kokemus oli huikea. Kun yksikään muiden puheevuoro ei mennyt ohi siksi, että olisin valmistautunut omaan puheenvuorooni tai muodostanut mielipidettä muiden ajatuksiin, oli yhtäkkiä ihan eri tavalla läsnä ja kuulolla. Keskittymällä vain kuuntelemaan toista, voi kuulla ja nähdä paljon enemmän. Keskustelua ei luonnollisesti synny, jos kaikki vain istuvat hiljaa kuuntelemassa. Dialogi on sitä, että kuulee toista ja tulee kuulluksi, keskustelijat puhuvat samaa kieltä. Hyvässä dialogissa me tuotamme korkoa korolle eli ideat ja ajatukset paranevat, kun jokainen tuo siihen omaa osaamistaan ja soveltaa toisen ajatusta omaansa. Ajattelen, että tällainen kuunteluharjoitus voisi olla tarpeellinen ihan kaikille. Välillä voi vaan kuunnella, arvottamatta tai argumentoimatta toisten ajatuksia. Saisimmeko sillä yhteisiä asioitamme paremmin eteenpäin niin valtakunnassa, kunnissa kuin työpaikoillakin? |
Avainsanat: Kuuntelu |