Hinnalla millä hyvänsä

Maanantai 18.9.2017 - Sanna

Vuonna 1987 tein ensimmäisen matkani Lappiin. Tunturit tekivät 10-vuotiaaseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen ja siitä saakka olen käynyt pohjoisessa lähes joka vuosi, vaikka matkaa Varsinais-Suomesta kertyy yli 1000 kilometriä. 

Ylläksen kupeeseen suunnitellaan jälleen uutta kaivosta. Kaivoshanketta vastustavat erityisesti alueen matkailijat ja matkailuyrittäjät, mutta kunnanjohtaja ja ilmeisesti merkittävä osa kuntapäättäjistä on hankkeen kannalla. Vaikka sen nettovaikutukset työpaikkoihin ovat tutkimusten mukaan negatiiviset, palkkatulot ja kunnan verotulot seudulla kasvaisivat. 

Jo Talvivaarassa koetun esimerkin mukaisesti kaivostoimintaa käynnistävän yrityksen suhtautuminen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa olevan melko ylimielistä ja ylimalkaista. Ympäristölupaprosesseja erilaisissa organisaatioissa hyvin läheltä tarkastelleena, yrityksillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä omista ympäristövaikutuksistaan. Osaaminen ostetaan raporttien muodossa muualta.

Ympäristölupaprosessin toinen pää, viranomaiset, eivät hekään täyttä luottamusta ansaitse. Kaivoshanke on aina niin valtava kokonaisuus, ettei edes aiemman kokemuksen nojalla sen todellisia vaikutuksia osaa välttämättä arvioida kukaan. Saati simuloida tilannetta, jossa jokin osa-alue pettää. 

Helsingin Sanomien (18.9.) artikkelin mukaan matkailuyrittäjät, kunnan ja alueen edustajat sekä kaivosyhtiö eivät mahdu enää samaan pöytään. Suomessa on varsin huonot perinteet käydä kansalaiskeskustelua aktiivisesti, saati hyödyntää aktiivisten toimijoiden osaamista ja heidän hankkimaansa tietoa. 

Riippumatta siitä, mitkä ovat kaivoksen todelliset ympäristövaikutukset tai oletetut taloudelliset seuraukset, on muistettava ainutlaatuisen ja toisaalta huikeaa potentiaalia sisältävään luontokohteeseen liittyvät mielikuvat. 

Matkailija ei suinkaan perehdy ympäristölupa-asiakirjoihin. Matkailija ei tee matkustuspäätöstään sen perusteella, jäävätkö ympröivään luontoon lasketut päästöt alle sallittujen raja-arvojen. Matkailija perustaa päätöksensä ainoastaan ja vain mielikuviin. Ja kun mielikuva muuttuu negatiiviseksi, matkaa ei kyseiseen kohteeseen enää tehdä. Tämän riskin vallitessa ei myöskään matkailupalveluihin investoijat halua rahojaan kyseiseen kohteeseen käyttää.

Suomi kuitenkin uskoo vielä kirkkoakin lujemmin teollisuuteen. Ja mitä peremmällä ollaan jalostusprosessin alkupäässä, sitä vankempaa on usko sen erinomaisuuteen, välttämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että maailman koulutetuimman kansan pitäisi ensisijaisesti panostaa osaamistaan jalostusasteeltaan alkutuontantoa huomattavasti korkeampiin tuotteisiin ja palveluihin. 

Matkailu on vielä monen mielissä "toisten paitojen pesemistä", joka ei Kekkosen aikaisten uskomustemme mukaan tätä kansakuntaa pelasta. Samaan aikaan sentään teollisuutemme on ottanut aimoaskeleita palveluiden kehittämiseksi, mutta kaiken ytimessä pitäisi lopulta kuitenkin olla tuote. Ja mitä suuremmassa yksikössä tuotteita tehdään, sen parempi meille. Pk-yrityksillä on sija Suomen majatalossa vain laman synkimpinä hetkinä. Nyt emme enää elä lamassa ja niinpä pienyrittäjät saavat sinnitellä oman onnensa nojassa, kunnes maailmatalous taas heilahtaa uuteen asentoon. 

Ylläs-Pallaksen kansallispuiston matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri. Maailmanpolitiikan epävakaus, massakohteiden turvattomuus, ilmansaasteet, ihmismassat ja melu ovat niin monen arkipäivää, että hiljaisuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan aina vaan suurempia summia. Ilmastonmuutos taas tahollaan vähentää etenkin talvimatkailuun soveltuvien kohteiden määrää, mikä ollaan esimerkiksi useissa Alppikohteissa saatu jo karvaasti kokea. 

Ilman ainoatakaan teknokraattista, pragmaattista järkiperustetta voidaan todeta, että kaivosta ei pidä missään tapauksessa rakentaa Ylläksen kylkeen. Tärkeimmät asiat nimittäin näkee sydämellään, kuten legendaarinen Pikku Prinssi filosofiassaan toteaa. Mutta vaikka ei uskoisi Pikku Prinssin ajatuksiin, niitä teknokraattisen järkeviäkin perusteluita kaivoksen estämiseksi löytyy lukemattomia. Ja ehkä tärkein niistä on se, että kaivos synnyttänee 300 työpaikkaa, matkailu- ja elämysteollisuuden mahdollisuudet ovat kymmenkertaiset. 

Kysymys kuuluu, kääntyykö Suomi ja sen yksi suurimmista matkailu- ja elämysjalokivistä yhä syvemmälle teollisen aikakauden alkuhämäriin vai aiommeko me siirtyä muun Euroopan mukana palvelutalouden ja elämysteollisuuden aikakaudelle?

Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. 

Ruissalon tunnelmaa

Perjantai 7.4.2017 - Sanna

Luonto ja meri ovat tärkeitä syitä perheellemme asua Kaarinassa. Luonto tarjoaa parastaan joka kolkalla: Pyhän Katariinan poluilta Piikkiöön ja edelleen Littoisten järven maisemiin. Retkireittejä, Ruissalon kaltaisia tammimetsiä, Tuorlan upeat puutarhat, nuotiopaikat Linnavuorella ja Kuusiston linnaraunioilla, talvinen hiihtolenkki Littoisten järvellä tai Kuusiston salmessa. Tekemistä ja luontokokemuksia on mahdollista hankkia melkein säästä riippumatta.

Kokoomus teki alkuvuonna valtuustoaloitteen maisemareitistä, joka yhdistäisi Piikkiön nyt kehityksen alla olevaan Hovirinnan rantaan. Maisemareitti on jo suurelta osin valmis, esimerkiksi Rauhalinnassa, Voivalassa, Tuorlassa ja Raadelmassa. Reittejä pitäisi vain puuttuvilta osin yhdistää ja merkitä.

Tässä yksi hahmotelma maisemareitistä, joka lähtisi vanhalta vedenpuhdistamolta Tuorlan kautta kaavoituksessa olevaan Rauhalinnaan ja edelleen Hovirintaan. Palveluitakin reitiltä jo löytyy Tuorlasta ja kenties tulevaisuudessa myös Rauhalinnasta. Reitti on vain yksi vaihtoehto, kiinteistöjen omistuksesta ja heidän toiveistaan tietysti riippuen. Kenenkään pihalta reitti ei kulkisi. 

Esitimme hallituksessa osan Hovirinnan niittypolkujen määrärahoista käytettäväksi maisemareittiin. Se palvelisi paljon laajempaa asukaskuntaa ja toimisi myös Ruissalon kaltaisena ulkoiluvalttina. Maisemareittiin voitaisiin yhdistää myös paremmin merkitty ja tuotteistettu pyöräilyreitti Piikkiön puhdistamolta Littoistenjärvelle ja sieltä Hovirintaan.

Toivottavasti tulevilla kuntapäättäjillä on riittävästi laajakatseisuutta panostaa Hovirinnan rannan kohtuullisen ehostamisen ohella kaupunginosia yhdistävään ulkoilureitistöön, jonka avulla entistä useampi voisi nauttia uimarannoista, merellisyydestä, upeista tammimetsistä, reitin huikeasta biodiversiteetistä kasveineen ja lintuineen sekä Hovirinnan aktiviteeteista.

Palaute ideasta on ollut todella positiivista! Maisemareitin kehittämistä ja edistämistä me kokoomuksessa aiomme jatkaa myös tulevalla valtuustokaudella.

Nautitaan keväästä ja upeasta luonnostamme!