Kuka välittäisi lapsista ja nuorista?

Torstai 19.1.2023

Mitä sitä peittelemään, olen todella pöyristynyt ja erittäin pahoillani Wilma -sotkusta. Jos Wilma on jollekulle tuntematon, kyse ei ole naapurin Wilmasta, jolta unohtuu korjata koiran jätökset puutarhastani, vaan koulujen ja kotien välille luotu yhteydenpitokanava. Wilmassa ilmoitetaan poissaoloista, opettajat antavat palautetta päivästä ja opiskeluhuolto, esimerkiksi terveydenhoitaja viestii terveystarkastuksista. Kesällä 2021 hyväksyttyjen hyvinvointialuelakien perusteella opiskeluhuollon henkilöstö siirrettiin sivistyspalveluista hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.

Yli vuosi sitten useat asiantuntijatahot, kuten Psykologiliitto otti vahvasti kantaa muutokseen. Heidän huolensa oli, miten yhteistyö kahden erillisen organisaation välillä toimii lasten ja nuorten parhaaksi, kun tietosuoja on tiukka ja sitä tulkitaan Suomessa vielä tiukemmin. Koko kuluneen vuoden Kuntaliitto pyysi opetusministeriöltä kannanottoa, miten Wilman kanssa tulee kunnissa toimia. Vastaus saatiin opetushallitukselta 16.12.2022 eli kaksi viikkoa ennen hyvinvointialueiden aloitusta. Linjaus oli siitä hieno, että siinä sekä kiellettiin että kehotettiin Wilman käytön jatkaminen opiskeluhuollossa. Asia siis jätettiin kylmästi kuntien vastuulle.

Varsinais-Suomessa kuntien kanssa oli vielä kolme viikkoa ennen siirtymää yhteisymmärrys, että Wilman käyttö jatkuu normaalisti siirtymän jälkeen myös hyvinvointialueen opiskeluhuollon työntekijöillä. Opetushallituksen epämääräisen linjauksen jälkeen sivistysjohtajat pyysivät juristilta asiaan lausunnon ja lopputuloksena päivää ennen joulua 23 kuntaa 27:stä kielsi Wilman käytön jatkamisen. Kysymys oli yksinkertaisesti kunnan selustan turvaamisesta, ei suinkaan lasten, nuorten tai perheiden edusta.

Käytännössä esimerkiksi jos haluaisin koulun terveydenhoitajalta rokotuksen lapselleni, minun pitäisi muistaa kahden eri koulun opiskeluhuollon sähköpostiosoitteet ja lähettää asianosaiselle terveydenhoitajalle sähköpostia asiasta. Normaali sähköposti ei ole mitenkään salattu eikä suinkaan tietoturvallinen. Mitään terveystietoja tai henkilötunnuksia ei pidä koskaan lähettää normaalilla sähköpostilla eli miten kunnat tässä toimintamallissa varmistavat viestinnän tietotuvallisuuden. Entä miten erotetaan oppilaat toisistaan, jos koulussa on kaksi Matti Virtasta?

Kuntien tekemä linjaus on erityisen hämmentävä kolmesta syystä. Ensinnäkin, he ovat täysin laittomasti nykyisen tulkinnan valossa antaneet Wilman käyttöoikeuksia ostopalveluna hankitulle opiskeluhuollolle vuosikausia. Toisekseen esimerkiksi pääosa Pirkanmaan kunnista on päätynyt jatkamaan Wilman käyttöä entiseen tapaan, kunnes opetusministeriöltä saadaan asiaan yksiselitteinen ohje. Onko laki siis eri siellä kuin täällä? Kolmanneksi, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä koulutetaan jatkuvasti tietoturvalliseen työskentelyyn. Turun Sanomissa (24.12.) esitetty väite, että opiskeluhuollon työntekijät saisivat suotta 1200 oppilaan tiedot näkyville, kun tarve on esimerkiksi 50:lle, on harhaanjohtava. Näin asia on myös asiakas- ja potilastietojärjestelmissä vaikka sote-keskuksessa: henkilöstöllä on pääsy kaikkien potilaiden tietoihin. Jokainen työntekijämme kuitenkin tietää, että vain omia asiakkaita on lupa katsoa ja käynneistä asiakastiedoissa jää lokitieto. Onko koulujen henkilökunnalle täysin selvää, että esimerkiksi yläkoulun historian opettajalla ei ole mitään asiaa lapsen matematiikan suorituksiin? Entä, kuinka monella rehtorilla on aikaa tulostella oppilaan tietoja opiskeluhuollon tarpeisiin? Onko tämä työajan järkevää käyttöä? Ovatko tulosteet tai muu tiedon toimitustapa miten tietoturvallinen?

Mitä vielä tulee valtiohallinnon toimintaan tässä asiassa, toivon, että en kuule vaalikevään aikana kertaakaan opetuksesta vastaavan ministerin tyhjää puhetta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisesta. Wilman käytön jatkumisen turvaaminen olisi ollut yksinkertaisin ja itsestään selvin teko nimenomaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä olisi voitu ratkaista vuoden 2022 aikana joko lainsäädäntöä muuttamalla tai antamalla kunnille ajoissa yksiselitteisen ohjeen Wilman käytön jatkumisesta.

Välivuosi kunniaan

Keskiviikko 10.8.2016 - Sanna

Opiskelupaikat on jälleen jaettu ja onnekkaimmat pääsevät aloittamaan lähiviikkoina opinnot unelma-alallaan. Toinen osa sitten kärvistelee ilman opiskelupaikkaa ja suunnittelee pääsykoekirjojen lukemisen aloittamista heti syyskuussa. 

Olemme vuosikaudet jankuttaneet nuorille, että välivuosi on pahasta ja mikä tahansa opiskelupaikka pelastaa sinut katuojasta. Välivuosihan on melkein sama kuin kokeilisi heroiinia: todennäköisyys suistua yhteiskunnan rattailta valtaisa. 

Tosiasiassa heroiini on vaarallista, mutta välivuosi hyödyllisimpiä asioita, mitä nuori voi tulevaisuuttaan ajatellen tehdä. 

Moni nuori suuntaa välivuotena ulkomaille töihin. Aivan loistava juttu niin kielitaidon, elämänkokemuksen kuin työkokemuksenkin kannalta. 

Osa nuorista löytää työpaikan Suomesta ja samalla saattaa löytää ihan uusia puolia itsestään. Pitkään haaveiltu ura opettajana, lääkärinä, juristina jne. voi vaikuttaa vielä oikeammalta - tai sitten ihan väärältä. Seuraavana keväänä hankitaan pääsykoekirjat, jotka johtavat nuoren urapolulle, jossa oikeasti viihtyy.

On toki nuoria, jotka jäävät vuodeksi lukemaan pääsykokeisiin tai sitten niitä, jotka jäävät miettimään omaan huoneeseen, mitä tekisi isona. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ehkä ole nuoren itsensä kannalta aivan paras mahdollinen. Toki, jos pääsykokeisiin valmistautuu myös avoimen yliopiston kursseilla tai kotona on töitä tarjolla. 

Mikään ei kuitenkaan ole niin kallista yhteiskunnalle kuin väärä opiskelupaikka, jota ei sitten suoritakaan valmiiksi tutkinnoksi ja rannalle jää joku todella motivoitunut. Tai väärä opiskelupaikka, jossa väkisin sinnitellään tutkintoon saakka ja päädytään lopulta työttömäksi, kun ala oli alunperinkin väärä. 

Välivuosia pitäisi arvostaa enemmän myös opiskeluiden aikana. Portaaton siirtyminen työelämään ja takaisin koulun penkille pitäisi tehdä nykyistä vaivattomammaksi, mutta myös hyväksyttävämmäksi. Työskentelystä opintojen ohessa pitäisi palkita, ei rangaista. Nykymallissahan parasta on, kun töitä ei tee ja elää pelkkien opintotukien varassa.

Kanditutkinnon jälkeen kaikkien kannattaisi tehdä vuosi pari töitä ja 40 vuoden työuraan pitäisi osua useampikin opiskelujakso sen ensimmäisen jälkeen. Muuten puhe elinikäisestä oppimisesta on tyhjää ja turhaa. 

Ehdotankin, että annetaan arvo välivuosille, jotka johdattavat parempiin ja oikeampiin valintoihin, syvempään itsetuntemukseen ja työelämätaitojen kehittymiseen. Välivuosi kannattaa käyttää hyödyksi ja opetella ainakin yksi uusi taito, jota ei ehkä myöhemmin ehtisi opetella, mutta mistä voi olla suurta hyötyä, esimerkiksi uusi kieli, myyntitaidot tai ruuan laitto.  

Luovutaan eläkeiästä

Tiistai 17.3.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitsu julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoroissa. 

Eläkeikää nostettiin hiljattain 65 vuoteen. Päätös saatiin aikaan liian myöhään, koska SDP oli vastoin kaikkea asiasta tarjottua faktaa ja tutkimustietoa hirttäytynyt kestämättömään vaalilupaukseen, ettei eläkeikää nostettaisi. Vetkuttelusta johtuen todellinen tarve talous huomioon ottaen olisi jo 65:n ja 70 ikävuoden välillä.

Vierailin menneellä viikolla Meyer Turun telakalla, jossa myös sivuttiin eläkeikää. Keskusteluissa nousi esiin, että vaativissa oloissa ulkona kylmässä työskentelevälle työntekijälle 65-vuottakin on paljon. Toisaalta, on töitä, joissa työkykyä riittäisi lähemmäs seitsemääkymmentä ikävuotta.

Mitä, jos luopuisimmekin eläkeiästä ja siirtyisimme työvuosien laskemiseen. Täyden eläkkeen edellytyksenä olisi 40 vuotta työtä. Mikäli työt aloittaa 18-vuotiaana ja painaa hommia keskeytyksettä, eläkeikä koittaisi jo 58-vuotiaana. Jos taas opinnot venyvät ja työt aloitellaan siinä  kolmenkympin kieppeillä, eläkkeelle jäätäisiin 70-vuotiaana.

Lisävuosista voitaisiin palkita kuten nytkin ja vuosien jäädessä alle 40:een, eläke olisi ns. perustulo, mutta ei perustuisi omiin ansioihin. Äitiys- ja vanhempainvapaa olisi työssäoloaikaa, mutta sen sijaan hoitovapaata ei työvuosiin laskettaisi. Vuorotteluvapaata ei myöskään huomioitaisi työvuosiin, mutta vuorotteluvapaata saisi käyttää jatkossakin. Sairaseläkkeet voisivat jatkua nykyisen kaltaisena. Mikäli suorittaisi toisen tutkinnon aikuisena, täysipäiväinen opiskelu ei olisi työvuosiin laskettavaa, mutta tietyn viikkotuntimäärän ylittävä osa-aikainen työ laskettaisiin eläkkeeseen.

Miten mallissa huomioidaan mahdolliset työttömyysjaksot? Miten yksityistä eläkevakuutusta voitaisiin hyödyntää? Mallissa on vielä paljon kehitettävää, mutta 40 vuoden selkeä työtavoite motivoisi nuoria työmarkkinoille, keski-ikäistyviä pysymään siellä ja nykyistä eläkeikää lähestyviä tekemään jotain muita töitä, jos omalla alalla ei työtä enää olisi tarjolla. Malli kannustaisi yrittäjämäiseen urakka-asenteeseen. Aikaa ei kulutettaisi eläkeikää odotellessa, vaan tehtäisiin työvuodet urakalla pois eläkkeen alta. 

Olisi mielenkiintoista kuulla jatkokehitysehdotuksia mallille. Jos tekee mieli vain ampua malli alas ilman kunnon perusteluita, voit tyytyä tekemään sen omalla seinälläsi.