Mitä Minna nyt tekisi?

Kun nuorena asiaan kuului Dingon tai New Kids On the Blockin fanittaminen, en löytänyt seinältäni fanijulisteita. Kun eri asiayhteyksissä minulta on kysytty, kuka on idolini, en silloinkaan ole tunnistanut tarvetta nimetä yksittäisiä henkilöitä, jota ihailen. Mutta yksi henkilö kyllä on, jota erilaisissa tilanteissa ajattelen useinkin: Minna Canth.

Tässä ajassa pohdin useinkin, mitä Minna nyt tekisi? Mihin asioihin hän kiinnittäisi huomionsa teksteissään, näytelmissään tai salongissaan?

Luulen, että hän olisi jo pidempään kantanut huolta maailman tapahtumista ja tasa-arvon heikentymisestä ympäri maailmaa. Suomen osalta hän olisi melko varmasti pitänyt esillä lasten ja nuorten tulevaisuutta. Olisi ehkä kieltänyt seitsemältä lapseltaan älypuhelimien liikakäytön ja keskustellut kuopiolaisten koulujen kanssa kirjojen ja kirjallisuuden tärkeydestä opetuksessa.

Olisi hän ehkä ottanut kantaa myös hyvinvointialueiden palveluihin. Lapset synnytettiin Canthin aikaan kotona, eikä neuvolaa oltu vielä keksitty. Ihan huikeita innovaatioita neuvolat olisivat Minnankin mielestä, koska monesti hän murehti juuri äitien ja lasten tilannetta.

Luulen kyllä, että Canth olisi etujoukoissa uudistamassa nykyistä perhepolitiikkaa alkaen synnytyksistä, jatkuen neuvolaan ja edelleen kouluun. HS:ssä oli aiheeseen liittyvä kiinnostava näkökulma 16.3. Jutussa haastateltiin Turun yliopiston dosentti Kaisa Kuurnetta, joka pohtii, että synnytysten hoito on järjestetty Suomessa kuten mikä tahansa päivystys. Synnytyksen erityislaatuisuutta uuden elämän alussa ei kaikilta osin tunnisteta. Olemme kyllä maailman parhaita terveyden mittareilla: fyysiset riskit on minimoitu, mutta synnytys osana perheen tulevaisuuden hyvinvointia jää jalkoihin.

Sama koskee neuvolaa, jossa olemme tehostaneet terveysriskien seulonnan äärimmilleen. Pienet lapset ovat nyky-Suomessa tervein osa kansaa, riisitautia ei enää ilmene ja me varmistamme asian vielä toistuvilla mittauksilla, punnituksilla ja arviointilomakkeilla.

Alkaen raskaustestistä, jatkuen synnytykseen ja edelleen varhaislapsuuteen neuvolassa, meillä ei riitä kaikkien terveydenhuoltoon liittyvien interventioiden keskellä aikaa perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen, parhaan mahdollisen lapsuuden turvaamiseen. Vahvasti erillinen lainsäädäntö terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa luovat rakenteet, joissa yksi taho huolehtii fyysisestä terveydestä ja toinen organisaatio hyvinvoinnista ja toimintakyvystä, mutta kenenkään tehtävänä ei ole ihminen kokonaisuutena. Erillinen so- ja te-lainsäädäntö johtaa siihen, ettei aitoa integraatiota hyvinvointialueilla saada eteenpäin, koska lainsäädäntö.

Niin, mitä Minna ajattelisi nykymenosta. Sitä me emme aidosti voi tietää, mutta yksi asia on varmaa: Minna Canthilla olisi sanottavaa juuri nyt. Tämän äärelle on hyvä itse kunkin pysähtyä juhlistamaan Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!