Arvokas vanhuus

Torstai 2.5.2024

Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa 2.5.2024

Hyvinvointialueiden aloitettua ikääntyneiden palveluista Varsinais-Suomessa ollaan käyty aktiivista keskustelua. Keskustelussa on ollut monenlaista huolta siitä, millaisia palveluita on saatavilla, kenelle ja kuka niistä vastaa.

Monelle vanhukselle koti on mieluisin paikka asua, kunhan perustarpeista, myös sosiaalisista suhteista, toimintakyvystä ja turvallisuudentunteesta kyettäisiin huolehtimaan. Suomessa on myös yhteiskuntana haluttu panostaa mahdollisuuksiin asua omassa kodissa. Samaan aikaan kotona asumisen edellytyksiin on kiinnitetty kovin vähän huomiota.

Riittävä fyysinen ja psyykkinen toimintakyky ovat tärkeimmät edellytykset kotona asumiselle. Liikkeen eli lihaskunnon, tasapainon ja esimerkiksi käsien sorminäppäryyden ylläpitämisen tulisi olla lääkityksen, ravitsemuksen ja puhtauden veroinen osa-alue ikääntyneiden palveluissa. Sosiaalisten suhteiden merkitys toimintakyvylle on korvaamatonta ja aivoterveydestä huolehtiminen edistää niin muistin kuin mielen hyvinvointia.

Osassa alueen kuntia hyödynnetty kotikuntoutus tai osastolla tapahtuva arviointi- ja kuntoutustoiminta esim. Ukin Kuunarissa ovat tuottaneet huikeita tuloksia: jopa kolme neljästä ikääntyneestä on kuntoutuksen jälkeen kyennyt palaamaan toimintakykyisenä kotiin ilman kotihoidon apua.

Kuntoutustoimintaa ollaan nyt laajentamassa. Meillä ei kuitenkaan riitä resursseja lähettää päivittäin fysioterapeutteja jokaisen kotiin. Panostamalla ikääntyneiden virkistystoiminnan lisäksi kotihoidon työntekijöiden toimintakykyosaamiseen ja teknologian sekä digipalveluiden hyödyntämiseen osana kotona tapahtuvaa toimintakyvyn tukea, voimme turvata yhä laajemman joukon toimintakykyä entistä pidempään.

Ikääntyneiden arjen yksi tärkeimmistä kumppaneista on kotikunta. Ikääntyessä toimintakykyä voidaan ylläpitää omassa asuinympäristössä monipuolisella liikunnalla, kulttuurilla ja yhteisöllisyydellä. Jotta yhteiset asukkaamme voivat elää hyvää arkea, tarvitaan ketterää kaavoitusta, senioreille sopivaa asumista ja elinvoimaisia palveluita.

Yksi kuuma keskustelunaihe viime aikoina on ollut ikääntyneille tarjottu virkistystoiminta esimerkiksi päivätanssit. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle eivät kuulu uimahallit, kuntosalit, mäkihyppytornit tai päivätanssit. Kun virkistystoiminta on kaikille avointa ohjelmaa, se kuuluu kunnille. Kun kysymys on tietylle asiakas- tai potilasryhmälle suunnatusta erityisryhmän virkistystoiminnasta, se taas on Varhan järjestämisvastuulla. Tätä erityisryhmien virkistystoimintaa järjestämme mm. järjestöavustusten kautta. Jos taas kyseessä on nimetylle pienryhmälle esimerkiksi omaishoidon muistisairaille tarjottavasta päivätoiminnasta, se on Varhan järjestämää joko omaa tai ostopalvelua. Työnjaosta on tarve keskustella ja sopia alueen kuntien ja Varhan kesken, jotta hyviä toimintamalleja emme menettäisi.

Meidän on välttämätöntä kehittää ammattilaisten osaamista, edistää toimivaa vuoropuhelua ja viestintää ikääntyneiden ja heidän läheistensä kanssa sekä rakentaa toimivia kumppanuuksia. Tarvitsemme laajasti niin kuntia, yrityksiä, järjestöjä, oppilaitoksia ja korkeakouluja omien ammattilaistemme lisäksi arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi.  

Hengissä vai elossa?

Keskiviikko 22.9.2021

Ikääntyneiden palveluissa toimintakyky on samankaltainen voimasana kuin elinvoima on kuntien strategioissa. Mitä toimintakyvyn ylläpito tai elinvoiman kehittäminen konkreettisesti tarkoittaa, jää usein hämärän peittoon.

Pandemian johdosta rajoitustoimet ovat olleet tarpeellisia ja terveydenhuollon henkilökuntaa on tarvittu pandemiaan liittyvien tehtävien hoitoon. Liikunta ja sosiaaliset suhteet, joilla on tuhansien tutkimusten valossa suora korrelaatio ikääntyneen hyvinvointiin ja toimintakykyyn, ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle. Alentuneesta toimintakyvystä johtuva hoitovelka on moninkertaistunut yhteiskunnassamme.

Digitalisaatio tarjoaisi huikeat mahdollisuudet huolehtia ikääntyneiden hyvinvoinnista. Digitaaliset palvelut eivät koskaan korvaa ihmistä, mutta täydentävät ja tukevat hyvinvointia, kun käytettävissä ei ole rajattomasti resursseja. Esteenä digitaalisten palveluiden käyttöönotolle nähdään harmillisen usein ikääntyneiden digitaidot: palveluita ei oteta käyttöön, koska uskotaan että niitä ei osata käyttää. Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, että ei kukaan osannut käyttää astianpesukonetta, ajaa polkupyörällä tai autolla, kun ne keksittiin.

Harva kunta sisällyttää omaishoidon tukipalveluihin, kotihoitoon tai palvelusetelillä hankittuun kotipalveluun liikuntaa. Lääkkeistä, hygieniasta ja ravitsemuksesta pyritään huolehtimaan, mutta liikunnasta ei niinkään. Haasteena liikunnan lisäämiselle nähdään resurssien vähyys.

Resurssipula on hoitotyössä todellisuutta, mutta liikunnan lisääminen edellyttäisi ensisijaisesti uudenlaista arjen toimintatapaa, ei lisää rahaa, aikaa tai resursseja. Kun hoitaja lajittelee lääkkeet tai kotipalvelu imuroi, asiakas voisi tehdä sillä aikaa verkon kautta ohjatun liikuntaharjoituksen. Etäliikunta ei edellytä hoitajalta innostusta tai osaamista liikunnan ohjaamiseen, vaan digipalvelun avulla siitä huolehtivat liikunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset. Jos taas omaishoitoperheellä olisi käytössään etäliikuntapalveluita, siitä hyötyisivät hoidettavan lisäksi hoitaja.

Mikäli ikääntyneiden palveluissa ei huolehdita säännöllisestä liikunnasta, palveluiden ideana on säilyttää ihminen hengissä – mutta ei elossa. Jos lääkäri määrää potilaalle sydänlääkityksen, jätämmekö lääkkeet apteekkiin ja ihmettelemme, miksi verenpaineet eivät laskeneet? Liikunnan tarjoamatta jättäminen on tismalleen sama asia: mikäli liikunnasta ei huolehdita, toimintakyky hiipuu ja ihminen päätyy ympärivuorokautisen hoidon piiriin jopa vuodelepoon. Omaishoitoperheissä pahimmillaan sinne päätyvät molemmat.

Riippumatta soteuudistuksen etenemisestä, toimintakyky pitää nostaa keskiöön ja ryhtyä johtamaan toimintakykyä kaikissa ikäihmisille tarjotuissa palveluissa. Toimintakyvyn ylläpitoa pitää edellyttää palvelusetelituottajilta, sen pitää sisältyä arkirutiineihin kotikuntoutuksesta päivätoimintaan, omaishoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Emmehän me jätä lääkärin määräämiä lääkkeitäkään antamatta, miksi siis suositusten mukaisen liikuntatuokion järjestämättä?

Toimintakyky keskiöön

Lauantai 4.5.2019

Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 4.5.2019

Soteuudistuksen siirryttyä uuden hallituksen pöydälle, kunnat jatkavat tuttuun tapaan vuosibudjettiensa laatimista. Samaan aikaan hallitusohjelmaa rakennetaan ja muun muassa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on ollut kevään kuumia puheenaiheita.

Keskusteluissa ja miksei myös budjeteissa liian vähälle huomiolle jäävät liikunnan ja toimintakyvyn kiistaton yhteys. Ikääntyvän väestömme kohtalonkysymys on toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Toimintakyvyn tärkeys korostuu ikääntyessä, mutta näyttelee keskeistä roolia ihan kaikissa elämänvaiheissa, myös lapsuudessa ja työiässä.

Turun Sanomat 2.5. vertaili saman geeniperimän saaneita kaksosia, joiden elintavat olivat hyvin erilaiset. Vähäisen liikunnan ja huonojen ruokailutottumusten vaikutukset henkilön elämänkaareen ja elämänlaatuun mutta myös kansantalouteen olivat dramaattiset.

Ikääntyneiden päivittäisen liikunnan, kuntoutusteknologian ja digitaalisten palveluiden puolestapuhujana toivon koko sydämestäni että uusi hallitus nostaa toimintakyvyn ylläpitämisen keskeiseen rooliin ohjelmissaan. On turha tavoitella ikääntyneiden pidempää asumista kotona, jos emme varmista mahdollisuuksia päivittäiseen toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan.

Liikuntasuositukset ikääntyneille koskevat myös ympärivuorokautista hoitoa. Toimintakyvyn ylläpitäminen vaikuttaa merkittävästi hoitoisuuteen, mutta myös koettuun elämänlaatuun; kukapa meistä ei haluaisi pukeutua, syödä tai käydä vessassa itsenäisesti.

Ilman hallitusohjelmaa ja kärkihankkeitakin kunnat voivat panostaa liikunnan lisäämiseen palveluissaan esimerkiksi päivätoiminnassa, ympärivuorokautisessa hoidossa, terveyspalveluissa ja erityisesti kotipalvelun piiriin kuuluvien ikääntyneiden arjessa. Mahdollisuudet siihen ovat rajattomat eikä edes kustannukset ole tälle esteenä, kun hyödynnetään uusia ketteriä tapoja, digitalisaatiota ja teknologiaa liikunnan avustajana ja mahdollistajana.