Kirjoitus julkaistu Kaarina-lehdessä 1.7.2026
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen arvoihin kuuluu ystävällisyys. Se on hieno arvo ja tavoiteltava ohjenuora kaikessa vuorovaikutuksessa niin asiakkaan, ammattilaisten kuin päättäjienkin välillä.
Erityisen tärkeää ystävällisyys ja arvostava kohtaaminen ovat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja heidän läheistensä kanssa: onpa kyse hauraasta vanhuksesta, alaikäisestä lapsesta, vammaisesta tai vakavasti sairastuneesta ihmisestä. Jokainen meistä muistaa vuosia myöhemmin, jos kohtaaminen on erityisen arvostava tai poikkeuksellisen nöyryyttävä.
Vanhustenhuollon tilanteesta puhutaan paljon. Ratkaisuksi esitetään lisää rahaa, enemmän ihmisiä, korkeampaa mitoitusta. Keskustelua ei käydä asiakkaan kanssa käytetystä ajasta, kohtaamisten laadusta tai työn muotoilusta. Nekin ansaitsevat tulla nostetuksi esiin.
Ikääntynyt omaishoitaja alkoi itse kärsiä muistisairauden oireista. Kunto heikkeni nopeasti ja läheiset pyysivät palvelutarpeen arviointia; kyseessä oli kahden iäkkään elämä ja arki. Arvio toteutettiin, mutta johtopäätöstä ei kerrottu tapaamisen päätteeksi. Kaksi kuukautta myöhemmin, kun valitusaika oli jo umpeutunut, päätös saapui. Sen mukaan palvelutarvetta ei ollut, sillä muistisairas oli päätöksen mukaan kieltäytynyt palveluista. Läheinen, joka osallistui arviointiin, ei kieltäytymistä kuullut. Keskustelua ei tallennettu.
Sama muistisairas kaatui ilman palveluita kotona ja mursi lonkkansa. Sen myötä hän ei enää pärjännyt kotona, vaan päätyi jonottamaan ympärivuorokautiseen hoivaan. Muistisairaan odottaessa paikkaa, omaishoidossa ollut puoliso sai hoivapaikan. Paikkaa odottavaa vanhusta siirrettiin yksiköstä toiseen kahden viikon välein kuukausien ajan ja pariskunta joutui erilleen.
Muistisairaan läheisen mukaan joukkoon on mahtunut myös lukuisia välittäviä kohtaamisia eri palveluissa. On suuri etuoikeus, että vanhuksilla on läheisiä, jotka heidän asioistaan huolehtivat. Avoin, ystävällinen ja ratkaisuhakuinen vuorovaikutus niin ikääntyneen itsensä kuin läheisten kanssa ratkaisee ja ehkäisee monta ongelmaa.
Riittävien resurssien lisäksi meidän on puhuttava myös toimintamalleista. Vanhuspalveluissa tarvitaan ikääntyneelle omahoitaja siinä missä sote-keskuksiin omatiimit. Omahoitaja tuntee asiakkaansa ja kokoaa tarvittavat palvelut asiakkaan ympärille sen sijaan, että ihmistä lähetetään palvelusta toiseen. Mitoitus ei yksin hoivan laatua ratkaise, vaan yhtä tärkeää on asiakkaiden kanssa käytetty aika. Onko työ suunniteltu asiakkaan kohtaamisen ympärille vai kuluuko työaika automatkoihin tai kirjaamiseen ilman asiakasta? Viestintä ei saa katketa organisaatiorajoihin, tietoturvan ylitulkintaan tai jäykkään byrokratiaan. Teknologiaa voidaan käyttää yhdessä asiakkaan kanssa, ei jättää ihmisiä selviämään vain teknologian varassa.
Ystävällisyys ja arvostava kohtaaminen eivät maksa yhtään enempää ja se on meidän jokaisen vastuulla niin asiakkaina kuin ammattilaisinakin.
Lisää kommentti
Kommentit