Tekoälyn kehitys ja sen hyödyntäminen niin työelämässä kuin muussa arjessa ovat kiihtyneet viimeisen kahden vuoden aikana huimasti. Sen ennakoidaan muuttavan työelämää ja toimenkuvia merkittävästi. Erityisesti työuran alkupään tehtävien arvioidaan korvautuvan jo lähitulevaisuudessa tekoälyllä.
Suomessa keskustelu jumiutuu usein juuri siihen, mitä kaikkea tekoäly vie. Puhumme katoavista työtehtävistä, työpaikoista, uhkakuvista ja siitä, miten kaikki muuttuu. Vähemmälle jää kolikon toinen puoli: mitä kaikkea me voimme tehdä enemmän, paremmin tai helpommin kun emme enää käytä aikaa rutiineihin, sähköpostin kahlaamiseen tai asioiden manuaaliseen selvittelyyn. Työn määrä ei ole maailmassa absoluuttinen vakio, josta teknologia vie suuremman tai pienemmän osan. Sen sijaan teknologia muuttaa, on aina muuttanut työn tekemisen tapoja.
Aihetta on sivuttu viimeaikojen erinomaisissa artikkeleissa Helsingin Sanomissa suomalaisen johtajuuden perisynnistä, liiallisesta turvallisuushakuisuudesta kasvun kustannuksella. Ja totta tosiaan, vähemmän julkisuudessa kuuluu puheenvuoroja siitä, miten organisaatiot aikovat lisätä asiakaskontakteja, myyntiä tai parantaa asiakaskokemusta tekoälyltä vapautuvalla ajalla. Mitä, jos ne työuran alkupäässä olevat vastavalmistuneetkin altistettaisiin asiakkaille heti uran alussa arkistossa tehtävien analyysien sijaan?
Tekoälyn käyttöönotto edellyttää jatkuvaa kokeilemista, uuden oppimista, työn uudelleen muotoilua, prosessien muuttamista, mutta ennen muuta ajattelutapojen uudistamista. Tekoälyn avulla voimme terveydenhuollossa käyttää enemmän aikaa kohtaamiseen kuin epikriisien lukemiseen. Tekoälyn avulla voimme analysoida asiakastietoja laajemmin ja nopeammin oikean diagnoosin tai palvelun tarjoamiseksi. Tekoälyä hyödyntämällä voimme oppia enemmän nykyisistä asiakkaistamme tai löytää potentiaalisia asiakkaita. Tekoälyn avulla vapautuvaa aikaa voimme kohdentaa myyntiin, jota Suomessa tehdään edelleen liian vähän ja liian varovaisesti. Tekoälyn avulla organisaatiot voivat keskittyä kasvuun ja kehittymiseen sen sijaan, että ne juuttuvat ylläpitämään prosesseja, jotka eivät enää palvele ketään.
Jos haluamme hyötyä tekoälystä, meidän on uskallettava nähdä uhkakuvien ja riskien rinnalla myös mahdollisuuksia. Tekoälyyn ei pidä suhtautua naiivisti, eikä sen pidä antaa tehdä ajattelua, kaikkea työtä tai päätöksiä puolestamme. Parhaimmillaan se antaa meille mahdollisuuden käyttää omaa työaikaamme viisaammin, edistää jatkuvaa oppimista ja lopulta myös sitä kauan kaivattua kasvua.
Lisää kommentti
Kommentit