Tekoälyn kehitys ja sen käytettävyys niin työelämässä kuin muussa arjessa ovat kiihtyneet viimeisen kahden vuoden aikana huimasti. Sen nähdään jo nyt muuttavan työelämää ja toimenkuvia merkittävästi. Erityisesti työuran alkupään tehtävien on nähty korvautuvan laajasti tekoälyllä.
Suomessa keskustelu jää usein juuri siihen: mitä kaikkea tekoäly vie. Puhumme katoavista työtehtävistä, työpaikoista, uhkakuvista ja siitä, miten kaikki muuttuu. Vähemmälle jää kolikon toinen puoli: mitä kaikkea me voimme tehdä enemmän, kun emme enää käytä aikaa rutiineihin, sähköpostin kahlaamiseen, raportointiin tai manuaaliseen selvittelyyn. Työn määrä ei suinkaan ole maailmassa absoluuttinen vakio, josta teknologia vie suuremman tai pienemmän osan.
Tekoälyn käyttöönotto edellyttää työn uudelleen muotoilua, prosessien muuttamista, mutta ennen muuta ajattelutapojen uudistamista. Tekoälyn avulla voimme terveydenhuollossa käyttää enemmän aikaa kohtaamiseen kuin epikriisien lukemiseen. Tekoälyn avulla voimme analysoida asiakastietoja laajemmin oikean diagnoosin tai palvelun löytämiseksi. Tekoälyä hyödyntämällä voimme oppia enemmän nykyisistä asiakkaistamme tai löytää potentiaalisia asiakkaita. Tekoälyn avulla vapautuvaa aikaa voimme kohdentaa myyntiin, jota Suomessa tehdään edelleen liian vähän ja liian varovaisesti. Tekoälyn avulla organisaatiot voivat keskittyä kasvuun ja kehittymiseen sen sijaan, että ne juuttuvat ylläpitämään prosesseja, jotka eivät enää palvele ketään.
Jos haluamme hyötyä tekoälystä, meidän on uskallettava nähdä uhkakuvien ja riskien rinnalla myös mahdollisuuksia. Tekoälyyn ei pidä suhtautua naivisti, eikä se tee työtä tai päätöksiä puolestamme. Parhaimmillaan se antaa meille mahdollisuuden käyttää omaa työaikaamme viisaammin, edistää jatkuvaa oppimista ja lopulta myös kansantalouden tasapainoa.
Lisää kommentti
Kommentit