Vuoden 2014 kirjat

Vuosi 2014 oli, ainakin hetkittäin, lukemisen riemua. Vuoteen mahtui niin kotimaisia suosikkeja, elämänkertaa, runoutta kuin ulkomaistakin kirjallisuutta. 

Vuosi 2014 käynnistyi jo aiemmin ilmestyneen ruotsalaisen duokirjailijanimimerkki Lars Keplerin Hypnotisoijalla. On todettava, että ruotsalaiset kyllä tämän lajin osaavat. Stig Larsson ei aivan vertaistaan ole saanut, mutta Kepler on takuuvarmaa tavaraa ja myöhemmin keväällä luinkin Keplerin Nukkumatin ja nyt yöpöydällä odottavat 2. ja 3. dekkari. 

Talvilomalla tartuin Khaled Hosseinin uusimpaan, Ja vuoret kaikuivat, joka oli Hosseinin tyylistä, mukanaanvievää luettavaa. Vuoden ulkomainen kohokohta oli Haruki Murakamin 1Q84, osat 1 ja 2. Murakami kirjoittaa omituisia, mutta tekee sen todella hyvin. Kirjaa suosittelen lämpimästi.

Murakamin ohella suursuosikikseni nousi Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni, joista vuonna 2014 luin osat 1-3. Kolmas osa ei aivan samalla intensiteetillä vienyt mukanaan kuin kaksi ensimmäistä, mutta lukemisen arvoista tavaraa sekin.  Neljäs osa odottaa kotona jo valmiina. 

Kesäloman alkumeterit menivät uuden tuttavuuden, Juha Itkosen parissa. Voi pojat, mitä olenkaan menettänyt, kun en ole Itkosta aiemmin lukenut. Seitsemäntoista oli vuoden 2014 lukemastani proosasta uskoakseni ykkönen; kirjassa sanoitetaan niin sujuvan osuvasti keski-ikäistyvän ihmisen tunnelmia.  Loman lukemistoon kuului myös Hotakaisen Ihmisen osa, joka sekin oli maininnan arvoinen lukukokemus. Kirjan arvo on toki tunnustettu jo moneen kertaan. 

Kesään mahtui myös vanha kunnon Raija Orasen Puhtaat valkeat lakanat, joka aikansa kuvauksena oli loistavaa luettavaa. Kirjaa lukiessa tuli elävästi mieleen tuo oivallinen televisiosarja, Irene Raikas ja kumppanit, mitä esitettiin omina lukioaikoinani.

Syksyllä lukemiselle jäi vähemmän aikaa, mutta lukupiirin lukemistoon kuuluivat muun muassa Donna Tarttin Tikli ja tuoreen rauhan Nobelin saaneen Malala Yousafzain Minä olen Malala. Jälkimmäinen on ehdottomasti lukemisen arvoinen, Tikliä en oikein osaa suositella. 

Yöpöydällä keskeneräisinä odottavat peräti kolme kirjaa: Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas(Finlandiavoittaja Jään ensimmäinen osa), Masha Gessenin Putinista kertova Kasvoton mies ja Virpi Hämeen-Anttilan Marionetit, jotka toivottavasti tulevat luetuiksi tämän alkuvuoden aikana.  

Jouluaaton suuri lukukokemus oli vihdoin runoutta: Sanna Karlströmin Saatesanat, joka lienee vuoden 2014 paras lukukokemus, mikäli runoja, proosaa, dekkareita ja elämänkertaa voi ylipäätään verrata keskenään. Joulupäivänä luin Anna-Leena Härkösen uuden Kaikki Oikein, jossa ei tällä kertaa ollut kaikki oikein. Tapaninpäivänä tartuin Minna Canthin elämänkertaan Hellä, herkkä, hehkuvainen, jonka luin mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja innostuksella. 

Vuosi 2014 oli itselleni hyvä lukuvuosi, siihen mahtui monta uutta kirjailijatuttavuutta, joiden parissa saa toivottavasti viihtyä tulevaisuudessakin. Hehkuvaista vuotta 2015!