Share |

Poliitikot hölmöjä ja laiskoja?

Keskiviikko 13.11.2019

Toisinaan kylillä kuulee, miten hölmöjä poliitikot ovatkaan. Rakastavat omaa ääntään, eivät tiedä ihmisten arjesta mitään, ymmärtävät kunnan tai yhteiskunnan toimintaa heikosti ja ovat myös laiskoja. Tekevät kaiken kukkuraksi vääriä päätöksiä.

Pitäisi kutsua kovimpia kriitikoita kylään tutustumaan paikallispolitiikan arkeen. Budjettivalmistelu käy malliesimerkistä. Ensin hallitus ryhtyy käsittelemään raamia kesän aikana. Ennen raamikokousta vähintään ryhmät kokoontuntuvat asian tiimoilta ja hallituskäsittely kestää helposti yhden illan, jos edes riittää.

Raami jatkaa matkaansa lautakuntiin ja ennen lautakuntakäsittelyä ainakin me Kokoomuksessa istumme alas ja pohdimme raamin vaikutusta eri palvelualueisiin, meille tärkeitä painotuksia ja nostoja. Eri lautakunnat käsittelevät raameja vähintään yhden illan per lautakunta, useimmat kaksi.

Sen jälkeen kaupunginjohtaja tekee oman esityksensä hallitukselle, joka Kaarinassa käsittelee asiaa ensin kaksipäiväisessä seminaarissa. Ennen ja jälkeen seminaarin ensin kokoontuu oma ryhmämme useiksi tunneiksi, sen jälkeen neuvotellaan kaksi tai kolme kertaa muiden puolueiden kanssa.

Varsinaista päätöskokousta varten, neuvotteluiden pohjalta ryhmät ovat jälleen koolla yhden illan ja päätöshallitus kestää poikkeuksetta useita tunteja, Kaarinassa tänä vuonna kuusi. Tämän jälkeen kokoontuu vielä valtuustoryhmämme, tarvittaessa poliittiset neuvottelut ja ennen valtuustoa valtuustoryhmien puheenjohtajat sekä lopulta itse valtuusto päättämään budjetista.

Jokaista ryhmää, neuvottelua ja kokousta ovat edelleen valmistelleet meillä ja muilla useat luottamushenkilöt. Keskimäärin aikaa budjettivalmisteluun kuluu siis 16-20 iltaa.

Minusta tänä syksynä poliittiset ryhmät olivat Kaarinassa tehneet todella hyvää työtä ja muutosesitykset budjettiin olivat huolella mietittyjä. Puolueiden erilaiset arvot ja painotuksetkin näkyvät niissä.

Vaikka vapaa-aikaa on kulunut prosessiin tänäkin syksynä luvattoman paljon, olen todella iloinen keskusteluilmapiiristämme Kaarinassa ja paikallispolitiikan ammattimaistumisesta keskustelun lisäksi esityksien osalta.

Seuraavan kerran, kun joku kehtaa sanoa poliitikkoja tyhjän puhujiksi, haluaisin muistuttaa, että paikallistasolla tehdään ahkerasti töitä hyvien palveluiden ja tasapainoisen talouden eteen.

Meille kokoomuslaisille onnistuneen yhteistyön lisäksi suurta iloa budkettiprosessissa tuo se, että kuntaveroa ei Kaarinassa nosteta ja pysymme samalla tasolla kuin kaupunkiseudun muut kunnat. Vaikka investointiohjelmamme on historiallisen suuri, katsomme innostuneena ja odottavin mielin tammikuussa alkavaa talouden tasapainotushanketta, jolla talous voidaan saada terveelle uralle myös tulevina vuosina ilman verokorotuksia.

Talouden tasapainotuksessa ei ole kyse ensisijaisesti palveluiden leikkaamisesta, vaan ennen muuta siitä, mitä ja miten asioita teemme tulevaisuudessa. Digitalisaatio, teknologia, runsas eläköityminen, lean-ajattelu ja monet muut työkalut auttavat meitä siirtymään ketterästi 2020-luvulle. Se edellyttää vahvaa johtamista ja hyvää yhteistyötä virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johtaminen, Kaarina, Muutojohtaminen, Terve talous

Prosenttitaidetta?

Maanantai 28.10.2019

Monessa kunnassa ja esimerkiksi sairaanhoitopiirissä on käytössä prosenttitaideperiaate. Esimerkiksi T2 sairaalassa ja uudessa Lastensairaalassa se tarkoittaa monenlaista kuvataiteellista tai toiminnallista elämystä sairaalan tiloissa.

Itselleni taide on tärkeä harrastus. En piirrä, en maalaa itse, mutta näyttelyissä ja museoissa käyn vähintään joka kuukausi. Minua taide on myös voimaannuttanut vaikeissa elämäntilanteissa. Ehkä siksi pidän prosenttitaidetta niin tärkeänä. Jos taide-elämyksistä ja hankinnoista luovuttaisiin kokonaan, se on kuin kirjasto ilman kirjoja tai joki ilman vettä.

Kaarinassa periaate kohtaa käytännön ja talouden haasteet ideaalin, kun investoimme yli 70 miljoonaa kouluihin. Hankimmeko me taidetta muutaman lähivuoden aikana 700 000 eurolla vai käytetäänkö rahat johonkin pragmaattisempaan?

Ymmärrän molemmat näkökulmat. En kuitenkaan usko, että julkisella sektorilla koskaan on "tarpeeksi" rahaa taiteeseen, jos hankintoja tehdään vain sillä kriteerillä. Toisaalta, taiteen hankkiminen ajallisesti kovin lyhyessä aikaikkunassa voi olla huono ratkaisu. Entäpä lasten ja nuorten ajatukset: millainen taide heitä kiinnostaa, mistä he saisivat iloa ja voimaa koulupäiväänsä. Taide voi olla myös arvokas sijoitus.

Budjettia käsitellään tiiviisti Kaarinassa seuraavat kolme viikkoa. Myös taidehankinnoista keskustellaan ja sopii toivoa, että olisimme tässäkin asiassa viisaita niin, että se näyttäytyisi viisautena myös 50 vuoden päästä. #tervetalous #kulttuurihyvinvointi #uusitapa #sivistys #Kaarina

20190829_092231.jpg

Kuvassa Helsingin Uuden Lastensairaalan virtuaaliakvaario, johon asiakkaat taiteilevat oman kalansa uiskentelemaan akvaariossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Taide, Rakentaminen, Budjetti, Talous, Kaarina

Aidosti kuulolla

Perjantai 18.10.2019

Meillä politiikan parissa olevillä ihmisillä on usein selkäytimessä näkemyksen muodostaminen esillä olevaan asiaan ja oman näkemyksen perustelu ja "myyminen" muille.

Osallistuin eilen kokoukseen, jossa päätin etukäteen keskittyä vain kuunteluun; en lainkaan puhumiseen, en omien näkemysteni kertomiseen. Ryhmäpuheenjohtajana joudun jo "viran" puolesta usein ääneen.

Täytyy sanoa, että kokemus oli huikea. Kun yksikään muiden puheevuoro ei mennyt ohi siksi, että olisin valmistautunut omaan puheenvuorooni tai muodostanut mielipidettä muiden ajatuksiin, oli yhtäkkiä ihan eri tavalla läsnä ja kuulolla. Keskittymällä vain kuuntelemaan toista, voi kuulla ja nähdä paljon enemmän.

Keskustelua ei luonnollisesti synny, jos kaikki vain istuvat hiljaa kuuntelemassa. Dialogi on sitä, että kuulee toista ja tulee kuulluksi, keskustelijat puhuvat samaa kieltä. Hyvässä dialogissa me tuotamme korkoa korolle eli ideat ja ajatukset paranevat, kun jokainen tuo siihen omaa osaamistaan ja soveltaa toisen ajatusta omaansa.

Ajattelen, että tällainen kuunteluharjoitus voisi olla tarpeellinen ihan kaikille. Välillä voi vaan kuunnella, arvottamatta tai argumentoimatta toisten ajatuksia. Saisimmeko sillä yhteisiä asioitamme paremmin eteenpäin niin valtakunnassa, kunnissa kuin työpaikoillakin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuuntelu

Puhutaanko johtamisesta

Lauantai 12.10.2019

Juuri nyt ei ole montaa kuntaa Suomessa, jossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät miettisi, miten talous saadaan tasapainoon palveluita heikentämättä. Jokaisen kunnan budjetista keskimäärin 50 prosenttia menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. En viitsi enää näiden vuosien jälkeen ryhtyä jauhamaan soteuudistuksesta, vaan puhutaan konkreettisemmasta näkökulmasta tässä yhtälössä: johtamisesta.

Kuntalehti (10/19) kirjoittaa kahdesta läheisestä, jotka ovat joutuneet toimimaan palveluiden valvojina ympärivuorokautisessa hoidossa. Palvelu ei todellakaan ole ollut sitä, mitä sen pitäisi, eikä palveluntuottajalla ole ollut mitään kykyä tai halua kuulla omaisten tai asiakkaan palautetta.

Päivän (12.10.) Helsingin Sanomissa Elina Lepomäki sanoo, että meillä on todella kiire pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme ja harmittelee yleistä haluttomuutta uudistaa ja uudistua yhteiskunnassamme.

Nordic Business Forumissa (2019) Carla Harris sanoi, että johtaminen on murroksessa. Siinä, missä vielä 70-luvun lapsia voi johtaa ”my way or highway” -tyylillä, milleniaalit vaativat paljon parempaa: työllä on oltava merkitys ja johtamisen on oltava hyvää.

Mutta miten nämä kolme ilmiötä liittyvät kuntien talouteen ja sotepalveluihin?

Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä niin yksityisten kuin julkisten sotepalveluiden kanssa. Olen nähnyt aivan huikeita yksityisiä hoivakoteja, joissa henkilökunta kokee käyvänsä auttamassa ikääntyneitä heidän kodissaan. Olen nähnyt kunnan vuodeosastoja, jotka eivät toimi enää minkään eettisen sopimuksen sisällä, vaan jatkuvien laiminlyöntien seurauksena synnyttävät toistuvia, jopa kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Ja päinvastoin: kunnallisen yksikön toimintakulttuurin, josta kaikilla olisi opittavaa, yksityisen, jossa vanhukset jätetään ulosteissaan lojumaan television ääreen.

Kysymys ei ole yksityisen ja julkisen toimintatavan erosta. Kysymys ei ole voiton tavoittelusta tai tavoittelemattomuudesta. Kysymys ei ole edes hoitajamitoituksesta. Kysymys on johtamisesta ja sen luomasta toimintakulttuurista.

Uskallan väittää, että viime vaalikaudella tavoiteltu kolmen miljardin kulujen kasvun pysäyttäminen, olisi ollut tehtävissä jo pelkästään keskittymällä johtamiseen. Aika hullu väite, vai mitä?

Hyvä johtaminen rakentuu muun muassa oikealle koulutukselle, kokemuksen myötä syntyvälle osaamiselle, mutta myös persoonallisuuden piirteille ja elämänkokemukselle. En kykene ymmärtämään, miksi mieluummin katsomme sivuun kuin puhumme johtamisesta. Sen sijaan, että kykenisimme paremmin nimeämään yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvän ja huonon johtamisen eroja, me sätimme johtajien korkeita palkkoja, laadimme yhteiskunnan kantokyvylle mahdottomia hoitajamitoituksia ja pöyristelemme eriarvoisuuden kasvua, joka pääosin näyttäisi olevan juuri johtajiemme syytä.

Johtamistaitoa ei voi hankkia yhdellä kirjekurssilla, kuten ei mitään muutakaan ammattitaitoa. Meillä on useita eri korkeakouluja, joissa me koulutamme johtamisen perustaitoja: talousosaamista, prosessien johtamista, IT-ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja, vastuullista liiketoimintaa ja ihmisten johtamista. Sekään ei vielä riitä. Johtajan on oltava halukas ja riittävän nöyrä oppimaan päivittäin uutta, on kyettävä kohtamaan ihmiset, mutta myös omat heikkoudet ja on hyväksyttävä tosiasia, että vain muutos on pysyvää.

Hyvällä johtamisella rakennetaan tervettä organisaatiokulttuuria. Organisaatiokulttuuri taas on sitä, miten merkitykselliseksi yksittäinen työntekijä tuntee oman työnsä osana kokonaisuutta, miten yksittäinen ikäihminen tulee kohdatuksi palvelutalossa, miten omaisten huolet ja tarpeet kuullaan, miten oireisiin reagoidaan terveyspalveluissa, miten turvalliseksi ihmiset tuntevat olonsa muutosten keskellä tai miten hyvinvointivaltio voidaan pelasta. Kaikesta tästä on kyse johtamisessa. Ja jokainen meistä ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään otona (oman työn ohella) hoidettava homma, jonka ytimen voi oppia keskimäärin ihan vahingossa.

Johtaminen on toimimista oppaana, tulevaisuuden viitottajana, ihmisten innostajana ja sitouttajana, mutta myös valvojana ja vaatijana, kun yhteisössä ei toimita toivotulla tavalla. Ennen kuin olemme ehtineet kouluttaa 1 000 lääkäriä ja 4 500 hoitajaa lisää näiden kustannusten kattamiseen tarvittavista verotulojen hankkimisesta puhumattakaan, esitän mielestäni tärkeän toiveen: puhutaanko edes vähän hyvästä johtamisesta.

 

4 kommenttia . Avainsanat: Johtaminen, Talous, Kunnat, Hallitus, Sote

Lapsi pesuveden mukana

Lauantai 28.9.2019

Syntyvyys tai pikemminkin syntymättömyys on viime aikoina ollut suomalaisessa mediassa näkyvästi esillä. Kun lähimenneisyyden huippuvuonna 2011 lapsia synty 60 000, tänä vuonna luku on jäämässä vain noin 45 000. 

Suurin huoli tästä syntyy talouden näkökulmasta. Etenkin eläkejärjestelmän romahdusta murehditaan ja vähän muutenkin hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämisen kannalta surraan, mistä verorahat tulevaisuudessa tulevatkaan. 

Kolmen lapsen äitinä en väitä tuntevani kansantaloudellisia muutostrendejä tai vaikuttimia tieteellisen tutkimuksen tarkkuudella. Sen sijaan on helppo aistia, mitä ikäiseni ja minua vähän nuoremmat tällä hetkellä ajattelevat. 

Jokainen lapsi tarkoittaa syntyessään yhä edelleen vuonna 2019 Suomessa äidille vähintään vuoden poissaoloa työelämästä. Keskimäärin se on 1,5-2 vuoden luokkaa per lapsi. Kun lapsi siirtyy päivähoitoon, harva välttyy korvatulehdukselta tai muilta infektioilta. Ne tarkoittavat 2-5 päivän pituisia poissaoloja työstä lapsen sairauden vuoksi jommalle kummalle vanhemmalle. Yhä edelleen huomattavasti useammin kuitenkin äidille. 

Kun lapsi saavuttaa kouluiän, hänen koulupäivänsä kestävät aluksi 3-4 tuntia. Loppupäiväksi pitäisi kehitellä jotain järkevää tekemistä ja syömistä. Pahimmillaan lounas tarjoillaan koulussa aamiaisaikaan kello 10:10. 

Kun 8-10 tuntisia päiviä työssä painavat ahkerat keskiluokkaiset vanhemmat pääsevät iltaruuhkasta kotiin, heillä on puoli tuntia aikaa käydä kaupassa, käynnistää pyykkikone, valmistaa lämmin ateria, tarjoilla se, siivota pöytä, käynnistää tiskikone ja etsiä treenivaatteet lapselle. Muutaman tunnin treenireissulta palatessa onkin aika imuroida, tyhjentää pyykkikone, huolehtia lapsen suihkussa käynnistä ja hamamspesusta, silittää eiliset pyykit, tarjoilla iltapalaa, nukuttaa lapsi ja siivota keittiö. Ennen kuin iltavuoro töiden parissa ehtii alkaa, tiskikone on tyhjennettävä ja huolehdittava seuraavan päivän vaatteet, eväät tai muut tarvikkeet kuntoon. 

Tähän yhtälöön, kun miettii useampia lapsia, työvaiheet voi kertoa kahdella tai kolmella. Useampi lapsi ei nimittäin mene "siinä sivussa" vaikka joku on niin joskus sanonut. 

Mitä tulee verotukseen ja poliittisiin päätöksiin, on suuri kansallinen häpeäpilkku, että vanhempainvapaita ei ole saatu tasattua. Verotuksen kiristäminen nimenomaan keskiluokkaisilta perheiltä valtion verotuksessa ja kuin viimeistä päivää elävien kuntien verotuksessa osuu nimenomaan lapsiperheisiin ja sellaisiksi aikoviin. 

Ehkä jonkun mielestä triviaali, mutta hävyttömyydessään omaa luokkaansa lapsiperheiden näkökulmasta on kotitalousvähennyksen leikkaus. Sitä pitäisi nostaa tai yläraja poistaa kokonaan, sillä juuri kotitalousvähennys lisää työtä, työllisyyttä ja arvonlisäverokertymää. 

Jos arjen haastavuuden ja taloudellisten epävarmuustekijöiden keskellä ei ole riittävästi syntyvyyden esteitä, oma lukunsa on ilmastoahdistus. On myös rehellistä sanoa, että työpaineiden, talous- ja ilamstoahdistuksen ohella kyse on mukavuudenhalusta. 

Syitä on siis yhtä monta kuin on perheitekin. En kuitenkaan tässä kohtaa Suomen historiankirjoitusta kehottaisi eduskuntaa toteuttamaan tyhmimpiä verotukseen liittyviä ideoitaan. En myöskään viivyttelisi perhevapaauudistuksen tekemistä. Kunnissa jättäisin nyt suuruudenhullut lisäneliöinvestoinnit tekemättä ja huolehtisin siitä, että yhdenkään lapsiperheen verotus ei lähivuosina kiristyisi eurollakaan. Työnantajana erottautuisin työmarkkinoilla joustavuudella, olipa työntekijä halukan hoitamaan omia jälkeläisiään tai vanhempiaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syntyvyys, Politiikka, Ilmastonmuutos

Saattohoitoa jatkettava Karinakodissa

Maanantai 19.8.2019 - Sanna

Jätimme tänään Kaarinan kaupunginvaltuustossa aloitteen Karinakotiin liittyen. Aloite sai taakseen laajasti valtuutettuja kaikista ryhmistä.

Valtuustoaloitteemme tässä:

Erinomaisesta saattohoidostaan merellisessä ympäristössä tunnettu Karinakoti suljettiin kesäkuussa 2019 kannattamattomana. Kesän aikana on selvitetty erilaisia vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi joko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tai Turun kaupungin alaisuudessa. Sairaanhoitopiiri ei ole ottamassa toimintaa perustettavan saattohoitokeskuksen alaisuuteen. Turun kaupungin päätöstä ei ole vielä tehty.

Kaarinassa saattohoito hoidetaan kotisairaalan ja terveyskeskussairaalan osastojen toimesta. Myös Karinakodin palveluita on käytetty jonkin verran, mutta aktiivisesti Karinakotia ei kaarinalaisille saattohoitoasiakkaille ole viime vuosina enää tarjottu.

Hyvän saattohoidon tärkeys on keskusteluissa ja henkilökunnan osaamisen kehittämisessä jo tiedostettu. Nyt on aika tehdä myös taloudellisia tekoja hyvän saattohoidon puolesta.

Esitämme, että jatkossa Kaarina sitoutuu ostamaan vähintään kaksi saattohoitopaikkaa vuodessa Karinakodilta, jotta mahdollisimman hyvä saattohoito voidaan kaupunkilaisillemme turvata ja toimintaa voidaan jatkaa Karinakodissa yhdessä Turun, Kaarinan ja muiden Varsinais-Suomen kuntien kanssa.

Kahden saattohoitopaikan myötä Kaarinan terveyskeskuksen yhden hengen huoneita voidaan vapauttaa muille potilaille ja mahdollisesti jopa vähentää vuodepaikkojen kokonaismäärää. Saattohoitopotilaat sitovat usein muita potilaita enemmän henkilökuntaa. Mikäli saattohoito voidaan osittain tehdä Karinakodissa ja henkilökuntaa vapautuu muihin töihin, esitys on kustannusvaikutuksiltaan lähes neutraali.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saattohoito, Hyvä kuolema, Kaarina, Varsinais-Suomi

Kohtaamattomuus on kallista

Perjantai 31.5.2019

***Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 31.5.2019

Soteuudistuksen uusin kierros käynnistyy tänä kesänä. Uudistuksille on asetettu tärkeitä tavoitteita vaikuttavuudesta saatavuuden paranemiseen, tasavertaisista palveluista talouden tasapainottamiseen.

Turun Sanomat kirjoitti (26.5.) neuvoloiden toiminnasta, jonka on koettu olevan liikaa lomakkeiden täyttöä, punnituksia ja mittauksia, kun vanhempien henkinen tukeminen, keskustelu ja ylipäätään kohtaaminen jäävät käynneillä väliin tai vähiin.

Kouluihin on lisätty vuosien saatossa merkittävästi kuraattoreiden ja koulupsykologien palveluita sekä pienryhmäopetusta erityistä tukea vaativille oppilaille. Silti, lapsia ja nuoria syrjäytyy kiihtyvällä tahdilla.

Kevään aikana käytiin kiihkeää keskustelua vanhustenhoidon laadusta. Sen sijaan, että olisimme todella puhuneet laadusta: mitä on vanhusten hyvä hoito ja mikä kuuluu yhteiskunnan vastuulle, keskustelu typistyi määrään. Laatua keskustelussa määritti yksinkertaistetusti vain se, paljonko hoitajia tarvitaan per hoidettava.

Arkikokemukset eri palveluissa ja niissä ilmenevissä ongelmissa tiivistyy yhteen sanaan: kohtaamattomuus. Me selvitämme, tutkimme, diagnosoimme, mitoitamme ja koordinoimme, mutta aito kohtaaminen jää siinä hötäkässä prosessien, standardien, suositusten ja byrokratian jalkoihin.

Samaan aikaan tutkittu tosiasia on, että lapsella tai nuorella jo yksi turvallinen aikuinen auttaa tasapainoisen mielen rakentumiseen. Mielenterveyden suojatekijät ehkäisevät mielenterveyden ongelmia, sen kautta esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja lopulta myös syrjäytymistä.

Patenttiratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin esitetään resurssien lisäämistä. Uskallan kuitenkin väittää, että resurssien lisääminen kategorisesti kaikkialle ei ole ratkaisu nyt esillä olevaan ongelmaan. Ratkaisu on ihmisten nostaminen palveluiden keskipisteeksi kohtaamalla. Kohtaaminen taas edellyttää työyhteisöiltä uudenlaista kulttuuria ja uudenlainen kulttuuri muutosjohtajuutta.

Pelkästään tällä kulttuurin muutoksella on mahdollista saavuttaa viime hallituskaudella asetetut tavoitteet saatavuuden parantamisesta kustannusten kasvun pysäyttämiseen sotepalveluissa. Kysymys kuuluu, uskallammeko me kohdata vai laadimmeko jälleen uuden hallintorakenteen kohtaamisen välttämiseksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Vanhukset, Neuvolat, Inhimillisyys, Laatu

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Toimintakyky keskiöön

Lauantai 4.5.2019

Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 4.5.2019

Soteuudistuksen siirryttyä uuden hallituksen pöydälle, kunnat jatkavat tuttuun tapaan vuosibudjettiensa laatimista. Samaan aikaan hallitusohjelmaa rakennetaan ja muun muassa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on ollut kevään kuumia puheenaiheita.

Keskusteluissa ja miksei myös budjeteissa liian vähälle huomiolle jäävät liikunnan ja toimintakyvyn kiistaton yhteys. Ikääntyvän väestömme kohtalonkysymys on toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Toimintakyvyn tärkeys korostuu ikääntyessä, mutta näyttelee keskeistä roolia ihan kaikissa elämänvaiheissa, myös lapsuudessa ja työiässä.

Turun Sanomat 2.5. vertaili saman geeniperimän saaneita kaksosia, joiden elintavat olivat hyvin erilaiset. Vähäisen liikunnan ja huonojen ruokailutottumusten vaikutukset henkilön elämänkaareen ja elämänlaatuun mutta myös kansantalouteen olivat dramaattiset.

Ikääntyneiden päivittäisen liikunnan, kuntoutusteknologian ja digitaalisten palveluiden puolestapuhujana toivon koko sydämestäni että uusi hallitus nostaa toimintakyvyn ylläpitämisen keskeiseen rooliin ohjelmissaan. On turha tavoitella ikääntyneiden pidempää asumista kotona, jos emme varmista mahdollisuuksia päivittäiseen toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan.

Liikuntasuositukset ikääntyneille koskevat myös ympärivuorokautista hoitoa. Toimintakyvyn ylläpitäminen vaikuttaa merkittävästi hoitoisuuteen, mutta myös koettuun elämänlaatuun; kukapa meistä ei haluaisi pukeutua, syödä tai käydä vessassa itsenäisesti.

Ilman hallitusohjelmaa ja kärkihankkeitakin kunnat voivat panostaa liikunnan lisäämiseen palveluissaan esimerkiksi päivätoiminnassa, ympärivuorokautisessa hoidossa, terveyspalveluissa ja erityisesti kotipalvelun piiriin kuuluvien ikääntyneiden arjessa. Mahdollisuudet siihen ovat rajattomat eikä edes kustannukset ole tälle esteenä, kun hyödynnetään uusia ketteriä tapoja, digitalisaatiota ja teknologiaa liikunnan avustajana ja mahdollistajana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Liikunta, Digitalisaatio, Toimintakyky

Tasa-arvosta - jälkisanat

Perjantai 26.4.2019

Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, Eduskunta

Kansa on puhunut

Tiistai 16.4.2019

Eduskuntavaalit ovat tällä erää takana. Onnittelut 17 varsinaissuomalaiselle kansanedustajalle, niin uusille kuin kokeneillekin tekijöille!

Samalla on aihetta onnitella kaikkia ehdokkaita tiimeineen, jotka vaaleissa asettuivat ehdolle. On todellakin melkoinen panostus niin ajallisesti, taloudellisesti kuin henkisestikin lähteä ehdolle omilla kasvoillaan, omalla persoonallaan. Tosissaan tehty vaalikampanja vie kuukausien ajallisen panostuksen ja monella myös tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Vaalien aikaan tuntuu suorastaan kummalliselta, että ehdokkaisiin osa ihmisistä ja myös medioista suhtautuu vihamielisesti tai ainakin skeptisesti. Jos yleinen ilmapiiri esimerkiksi televisiossa on aina haastava ja huonoihin seikkoihin keskittyvä, se luonnollisesti tarttuu. Mietin monta kertaa tenttejä katsoessani, että miten ihmeessä saamme nuoret äänestämään, saati ehdolle, jos keskusteluissa keskitytään virheiden etsimiseen, vastakkainasettelun rakentamiseen ja toisten näpäyttelyyn. Sosiaalinen media tarjoaa vielä villimmän kanavan huonoon käytökseen.

Toivottavasti jatkossa otamme opiksemme ja alamme etsimään ainaisen alasampumisen sijaan myös onnistumisia ja keskustelemaan tekijöistä, joilla niihin päästiin. Toivottavasti sen myötä yleinen ilmapiiri muuttuisi ja poliitikon ammatista, siihen pyrkimisestä tulisi pikemminkin hyve kuin pahe. Tuhansien ilmaisten tuntien tekeminen yhteiskunnan eteen on kovin harvoin oman edun tavoittelua tai pelkkää vallanhimoa. Siihen tarvitaan myös kiinnostusta, innostusta ja intohimoa yhteisiin asioihimme.

Suuri kiitos siis kaikille ehdolle lähteneille, heidän ahkerille tiimeilleen ja taustajoukoilleen sekä tietysti äänestäjille; kaikkia näitä tarvitaan toimivaan demokratiaan rakentavaa mediaa unohtamatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit

Puhutaan tasa-arvosta

Perjantai 5.4.2019

Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta.

Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden
"all male panel", yritysten johdossa naiset ovat selkeässä vähemmistössä.

Itse asiassa Minna Canthin ajatukset naisten asemasta 1800-luvun lopulta eivät ole vanhentuneita, vaan edelleen yllättävänkin ajankohtaisia. Konkreettinen esimerkki tasa-arvosta tai sen puutteesta on perhevapaauudistus,
jota ei ole saatu maaliin, vaikka muun muassa Kokoomus on sitä vienyt vahvasti eteenpäin.

Todellisuudessa tasa-arvon puute on syvällä rakenteissa ja asenteissa. Se ei ole helposti nähtävissä eikä huomattavissa; me olemme oppineet esittämään tasa-arvoa. Se on ohikiitävä hetki kokouksessa, jossa nainen esittää hyvän ajatuksen. Kukaan ei reagoi. Vähän myöhemmin saman ajatuksen esittää mies. Ihmiset innostuvat ja kehuvat, miten hyvä idea se onkaan. Tai äiti, joka tekee uraa; kuinka monta kertaa hän joutuukaan vakuuttelemaan ihmisiä, että minun lapseni ovat hyvässä hoidossa, vaikka minä olen töissä. Tai nainen, joka kertoo, mitä hän tavoittelee. Sellainen nainen on edelleen röyhkeä, ajaa omaa etuaan, kun samaan aikaan vastaavasti toimiva mies on kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä.

Minun ehdokkaani on tietysti nainen, mutta ei suinkaan pelkän sukupuolensa perusteella. Minun ehdokkaani on koulutettu ja kokenut sekä yritysmaailmassa että politiikassa. Minun ehdokkaani on äärimmäisen osaava poliitikko
ja taitava ihmisten kanssa. Hän on järkevä, asiantunteva ja edustava. Hän on myös äiti.

Jos itse pidät suuressa arvossa äitiäsi, siskoasi, tytärtäsi, isoäitejäsi, anoppiasi, ystävättäriäsi tai naispuolisia kollegoitasi, miksi et antaisi myös ääntäsi naiselle? Toivon, että tulevassa eduskunnassa luvut ovat 50-50: päteviä, osaavia ja tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia yhtä paljon. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Tasa-arvo

Katse tulevaisuudessa

Perjantai 22.3.2019

Juuri nyt tuntuu erityisen mukavalta olla kaarinalainen. Olemme vuoden sisällä päättäneet Hovirinnan ja Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmista. Näiden lisäksi luvassa on myös Piispanlähteen koulun laajennus sekä muiden koulujemme perusparannuksia uutta liikuntahallia unohtamatta. Harvassa kunnassa päästään lähivuosina nauttimaan näin perusteellisista uudistuksista – ja uusista tiloista.

Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa huomio on aivan liian usein kiinnittynyt uhkiin ja ongelmiin. Päätöksiä on toki punnittava monelta eri kantilta ja eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ovat osa tuota pohdintaa. Nyt, kun päätökset on tehty, on aika kääntää uusi sivu kouluihimme liittyvässä keskustelussa.

Me olemme panostaneet laadukkaan pedagogisen ympäristön suunnitteluun palkkaamalla hankkeisiimme erillisen oppimisympäristöasiantuntijan. Koulut ovat tiiviisti mukana uuden suunnittelussa ja lopputuloksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä niin oppilaiden, henkilökunnan kuin iltakäyttäjienkin mielestä toimiva, turvallinen ja innostava.

Seuraavaksi panostamme onnistuneeseen rakentamiseen laadun, kustannusten ja aikataulun osalta palkkaamalla kaupunkiin erillisen hankejohtajan huolehtimaan vain näistä rakennushankkeista. Huolehtimalla kaikista kolmesta tavoitteesta, varmistamme turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön kotikunnassa, jonka talous on tasapainossa. Tasapainoisen talouden avulla meillä on jatkossakin mahdollisuus panostaa erinomaiseen opetukseen, uusiin investointeihin ja palvella kaikkia kuntalaisiamme eri elämän vaiheissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Iloitaan siis näistä huikeista suunnitelmista ja mahdollisuuksista, jotka pian alkavat muuttua todellisuudeksi ja arkipäiväksi lapsillemme ja nuorillemme.

Sanna Vauranoja
Ryhmäpuheenjohtaja, kaupunginhallitus (kok.)

Timo Virkkula
Ryhmäpuheenjohtaja, sivistyslautakunnan pj (SDP)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulutus, Tulevaisuus

Lehdistötiedote Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmasta

Maanantai 11.3.2019

Kokoomuksen lehdistötiedote Valkeavuoren kouluhankkeen käsittelystä valtuustossa 11.3.19:
Useita vuosia päätöksenteossa ja virkamiesvalmistelussa kiertänyt Valkeavuoren lasten- ja nuortentalon hankesuunnitelma saatiin vihdoin hyväksyttyä Kaarinan kaupunginvaltuustossa kokoomuksen ja SDP:n yhteisellä näkemyksellä.
Luottamushenkilöt oli kutsuttu perjantaina 8.3. koulurakentamisen seminaariin ja se vahvisti hallituksessa 4.3. tehtyä päätöstä tavoitella 31 miljoonan rakennusinvestointia.
- Kuulimme Varsinais-Suomessa tehdyistä kouluhankkeista muun muassa Yli-Maariaan vuoden vaihteessa valmistuneesta Ypsilonista, jossa 720 oppilaan koulu liikuntasaleineen, kalusteineen ja pihatöineen maksoi 23 miljoonaa euroa. 980 oppilaan koulu 31 miljoonalla suhteutuu tuohon suuruusluokkaan, kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Sanna Vauranoja sanoo.
Kokoomus esitti kaupunginvaltuustossa, että 31 miljoonaa olisi kattohinnan sijaan tavoitehinta, jotta hankesuunnitelman kriteereistä voidaan pitää kiinni eikä prosessi enää hidastuisi. SDP kannatti kokoomuksen esitystä. Lisäksi päätökseen lisättiin toimenpidealoite rakentamisen hankejohtajan palkkaamisesta Kaarinaan, mistä valtuusto oli yksimielinen.
- Tärkeintä on nyt saada kaikki hankkeet rivakasti eteenpäin niin Hovirinnassa, Valkeavuoressa kuin liikuntahallinkin osalta. Meillä on henkilöstövajausta nimenomaan projektijohdossa, kun tilakeskuksen päällikkökin puuttuu. Tarvitsemme rakennusprojektien vankan ammattilaisen, jolla pysyy hanskassa niin aikataulu, kustannukset kuin laatukin, Vauranoja painottaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi

Lauantai 24.11.2018 - Sanna

Teimme "kaupunkiloman" Kaarinasta Saloon ja tutustuimme muutamaan kiinnostavaan design-liikkeeseen sekä Nanna Suden hehkuvaan näyttelyyn Veturitallissa. Totesin jälleen kerran, että saariston lisäksi Varsinais-Suomessa on paljon nähtävää ja siten potentiaalia matkailun kasvulle.
 
Lähes kaikki liputtavat tunnin junan puolesta. Samaan aikaan Turussa puuhataan historiamuseota ja Helsingissä arkkitehtuurimuseota. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on hankkiutumassa eroon Alvar Aallon suunnittelemasta legendaarisesta Paimion parantolasta, joka taas on niin arkkitehtuurin kuin designinkin mekka tuhansille alasta kiinnostuneelle ympäri maailman.
 
Mitä, jos parantola otetaan yhdeksi yhteiseksi agendaksemme Varsinais-Suomen matkailussa. Varsinaissuomalaiset vaikuttajat lobbaisivat sen puolesta, että parantolaan saataisiin itseoikeutetusti Suomen arkkitehtuurimuseo. Sinne voitaisiin tilojen niin salliessa tuoda myös historiamuseo synergiaetujen saamiseksi. Parantolasta muutama kerros varattaisiin hotellikäyttöön ja sen toiminta vuokrattaisiin ulos. Omistajana ei luonnollisesti voi jatkossa olla sairaanhoitopiiri vaan tähän tarvitaan oma säätiö. Säätiöön luultavasti löytyisi rahaa suomalaisten lisäksi maailmalta.
 
Matkailu ei katso kuntarajoja, eivätkä matkailijat yleensä tule vain yhden asian takia. Näistä syistä matkailu on asiakkaan näkökulmasta aina joukkuelaji.  Jos jätämme turistin itsekseen etsimään sopivia liikenneyhteyksiä esimerkiksi Salon asemalta Paimion parantolaan, turistivirtoja on turha odotella.
 
Rakentamalla valmiiksi tuotteistettuja päivämatkoja Helsingistä tai suoraan lentokentältä Salon kautta Paimioon, ympärivuotinen matkailu parantolaan olisi luotavissa. Tunnin juna edistäisi näiden tuotteiden kehittämistä entisestään. Helsingistä tulevia päivämatkailijoita ajatellen Varsinais-Suomesta löytyy paljon muutakin nähtävää, esimerkiksi Mathildedal, Fiskars ja Teijon kansallispuisto.
Parantolaretkeen yhdistyy helposti myös vierailu Turkuun ja silti ehtii illaksi takaisin Helsinkiin, jos se on välttämätöntä. Toisaalta, Helsingistä Paimion kautta Turkuun ja sieltä seuraavana päivänä laivalla Tukholmaan, on myös monelle ulkomaiselle matkailijalle kiinnostava tuote.
Toivonkin, että asian merkitys matkailulle ja Suomen julkikuvalle maailmalla ymmärrettäisiin riittävissä määrin ja parantola saataisiin kulttuurihistoriallisen arvonsa mukaiseen julkiseen käyttöön. Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi jatkossakin!
 
Olisiko tässä yhteinen varsinaissuomalainen matkailuhanke, jota lähteä laajalla rintamalla viemään eteenpäin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Arkkitehtuuri, Paimion parantola, Varsinais-Suomi

Synnytystalkoot

Sunnuntai 18.11.2018

*Kirjoitus on alkuperäisenä julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Viime aikoina keskustelu syntyvyyden vähenemisestä ja väestörakenteestamme on kiihtynyt ilahduttavalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin Suomen tulevaisuuden kannalta varsin ratkaiseva seikka. Ratkaisuja haetaan niin lainsäädännöstä kuin työpaikoiltakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten ratkaisuiden edellä ovat kuitenkin ne mielikuvat, millaista elämää ihmiset ylipäätään tavoittelevat. Jos julkisuudessa ja eri medioissa esillä ovat kauhutarinat synnytyksistä, kertomukset raskaasta perhearjesta ja haastattelut urakehityksen lakkaamisesta, matkustelun vähenemisestä ja oman elämän sekä parisuhteen päättymisestä, kuka oikeasti haluaa valita sellaisen elämän.

Mitä jos medioissa nostettaisiin esiin myös kertomuksia siitä, miten elämä muuttuu radikaalisti paremmaksi lasten myötä. Tarinoita siitä, miten arvojärjestys ja elämän merkitys löytyi vauvankopasta. Tiedostavat nuoret, jotka jättävät lapset ympäristösyistä hankkimatta, heiltä voisi kysyä samalla vuodessa lennettyjen mailien määrää.

Mitä sitten olisi tehtävissä lainsäädännön ja poliittisten päätösten kautta, jotta perheen pärjäisivät paremmin ruuhkavuosissaan?

Äitiys- ja lapsineuvolassa keskitytään pelkän vauvan tai äidin punnitsemisen lisäksi koko perheen henkiseen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Synnytyksen jälkeen voipunut äiti ei joudu siskonpetille kolmen hengen huoneeseen vaan perheillä on mahdollisuus heti ensi hetkistä olla yhdessä. Jos raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana jotain menee pieleen, myös henkisestä tuesta erinomaisen fyysisen hoidon lisäksi huolehditaan.

Perhevapaat jaetaan tasaisemmin perheille tai jopa muiden läheisten aikuisten kanssa, jotta perheelle parhaat ratkaisut on tehtävissä. Lapsilisiä ei jatkuvasti leikata. Ei myöskään kotitalousvähennystä. Työntekijän palkkaaminen mahdollistetaan verovähennysoikeudella perheille ja lapset huomioidaan vanhempien verotuksessa merkittävällä verovähennysoikeudella. Lakiuudistuksia ja poliittisia päätöksiä ei tehdä keskiluokan eli suurella todennäköisyydellä lapsiperheiden rokottamiseksi.

Työpaikoilla taas kannustetaan joustoihin. Työnantajille perustetaan laaja-alainen ”Meillä joustetaan” -kampanja, johon rekisteröityneet työnantajat sitoutuvat joustavuuteen alle 15-vuotiaiden lasten vanhempien työn osalta. Ja miksei jousto voisi ulottua läheisiin laajemmin esimerkiksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen? Työpaikkaa hakiessa voi tarkistaa, löytyykö yritys tai organisaatio rekisteristä.

Kolmen lapsen äitinä olen enemmän kuin onnellinen, että olemme uskaltautuneet yrittämään lapsia ja lapsia saaneet. Lapsia ei todellakaan vain hankita, vaan niitä saadaan. Samalla olen myös helpottunut siitä, että en enää joudu päätöstä punnitsemaan, vaan lapsilukumme on täynnä. Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, en edes uskalla miettiä, kuinka meidän käy.

Rinne lupasi merkittäviä tulonsiirtoja eläkeläisille. Se tarkoittaa äkkiseltään laskettuna yli miljardia euroa vuodessa ja koska tulot eivät ilman veronkorotuksia kasva, summa joko leikataan esimerkiksi meiltä lapsiperheiltä tai se tehdään veronkorotuksen muodossa. Lopputulos on molemmissa vaihtoehdoissa sama.

Yhtälailla SDP:n johtamassa Suomessa minua pelottaa työelämän kannalta. Yksinyrittäjänä en uskaltaisi enää palkata äitiyslomasijaista itselleni, koska SDP ja ammattiyhdistysliike halusi torpedoida alle 10 hengen yrityksen mahdollisuuden irtisanoa työntekijä kevyemmällä proseduurilla. Äityslomani ajaksi joutuisin siis jatkossa ajamaan yritystoimintani alas tai palkkaamaan työntekijän suurella henkilökohtaisella riskillä. Jos työntekijän rekrytointi ei olisikaan onnistunut, pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lainaa palkan maksamiseksi.

Ja jos taas olisin palkansaaja, SDP:n johtamassa Suomessa riskit sen kuin kasvaisivat. Viimeksi SDP:n taloudellinen ja henkinen taustayhdistys, veropohjaamme rapauttava, verovapauksista nauttiva SAK esitti, että lakimuutoksella pitäisi kammeta uusia ja nuoria työntekijöitä ulos työpaikoiltaan, jotta pisimpään organisaatioissa olleet saisivat pitää työpaikkansa. Nousukauden päättyessä voi vaan kuvitella, kuinka käy nuorehkon perheenäidin tai perhettä vasta suunnittelevan vastavalmistuneen työntekijän, josa SDP:n tai SAK:n esitykset seuraavalla hallituskaudella etenisivät. 

Näiden lapsiperheiden arkea monin tavoin vaikeuttavien avausten myötä on pakko kysyä, millaisia synnytystalkoita SDP:n puheenjohtaja varsinaisesti tarkoitti?

Kommentoi kirjoitusta.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro budjetista 2019

Maanantai 12.11.2018 - Sanna

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut ja kokousyleisö!

Kiitos osallistujille tähän mennessä käymästämme budjettikeskustelusta. Keskustelu on ollut Kaarinan arvojen mukaisesti avointa ja budjettia on tehty yhdessä. Meillä Kokoomuksessa keskusteluun nousi erityisesti kolme teemaa: johtajuus, johdonmuakisuus ja terve talous. 

Nyt päätettävänämme oleva budjetti ei ole tasapainossa, vaan se sisältää selkeän alijäämän. Siksi työ vasta alkaa, kun tämä pykälä on saatu käsiteltyä. 

Vuonna 2015 kokoomuksen aloitteesta sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtiin palvelutasokartoitus, jonka mukaan palvelut jaettiin kolmeen kategoriaan: must have (lakisääteiset), should have (vaikuttavat, ennaltaehkäisevät palvelut ja nice to have (kiva olla, täysin vapaaehtoiset) palvelut. Nykyään sotepalveluissamme puhutaan sujuvasti must have, wise to have ja nice to have -palveluista. Samaa ajattelua tarvitaan myös muille toimialoille. 

On rehellisyyttä ja viisautta myöntää, että lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden lisäksi me teemme myös kenties vähemmän hyödyllisiä asioita. Palvelut saattavat olla vanhentuneita, eivät enää palvele parhaalla tavalla kuntalaisia, asiakkaita, toiminta ovat päällekkäistä tai prosessit tarpeettoman raskaita. Meidän pitää keskustella siitä, mitä säilytetään ja mistä voimme luopua lean -ajattelun hengessä. 

Kuten kaupunginjohtaja Harri Virta omassa puheessaan totesi, investointiohjelmamme on erityisen raskas. Pahimmillaan asukaskohtainen velka voi nousta kriisikunnan rajoille. Myös investoinnit pitäisi kyetä jakamaan pakollisiin (must have), viisaisiin (wise to have) ja hupi-investointeihin (nice to have). Ja jostain myös kyettävä luopumaan. 

Me päättäjät siis ryhdymme yhdessä virkamiesten kanssa tasapainottamaan taloutta heti vuoden vaihteessa. Se tarkoittaa sekä käyttötaloutta että investointeja! Silloin kysytään päättäjiltä johdonmukaisuutta ja virkamiehiltä johtajuutta. 

Kaikki kipeät päätökset eivät voi jäädä odottamaan tulevaisuutta, vaan meidän on ryhdyttävä tekemään niitä nyt, kun se ei vielä ole myöhäistä. Toisaalta, onnistuminen mitataan jokapäiväisessä työssä ja sen johtamisessa. Pelkät päätökset eivät vielä riitä. Kun jokin toimintamalli päätetään ottaa käyttöön, se myös otetaan ja sen toteutumista seurataan. Jos jollekin hankkeelle annetaan raami, siitä myös pidetään kiinni. 

Tästä hyvä esimerkki on koulurakentamisen hankkeet. Me olemme varanneet tarvittavat resurssit, jotta

  • kilpailutukset onnistuvat
  • laatua, aikataulua ja kustannuksia seurataan
  • poikkeamia ei tapahdu tai niihin reagoidaan ja ne korjataan välittömästi.

Meillä on rakennushankkeille nimetty kullekin oma vastuuhenkilö, joka henkilökohtaisesti vastaa siitä, että nämä tavoitteet toteutuvat ja raamissa pysytään. 

Tarvitaan siis rohkeutta, johdonmukaisuutta ja johtajuutta terveen talouden saavuttamiseksi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Terve talous, Johtaminen, Budjetti

Kirkko tulee taas

Maanantai 5.11.2018 - Sanna

Osallistuin lapseni kuoron myötä gospelkirkkoon Piikkiön kirkossa. Gospelmessu kuulosti ja tuntui juuri niin hyvältä kuin kirkon pitäisikin.

Kuinka moni aidon oikeasti jaksaa mennä sunnuntaiaamuna kello 10 kuuntelemaan vieraalta kuulostavia virsiä ja pitkiä saarnoja? Tämä tietysti on karikatyyri kirkosta, mutta toisaalta, mielikuvat juuri ratkaisevat.

Omassa työssäni olen huomannut, miten tärkeää ihmisille on nimenomaan musiikki. Miksi tarjota ihmisille musiikkia, joka ei heitä hautajaisten ulkopuolella juurikaan puhuttele. Voisiko gospelmessu ollakin sunnuntaisin vakio vaikka joka toinen viikko? Toiveikas tunnelma, hyvä saarna ja raamatun teksti jonkun nuoren lukemana. Ehkä messun aikatauluakin voisi ajatella uudelleen. Ei Raamatussa taida lukea mitään kello kymmenestä.

Mikä mukavinta, messun jälkeen tarjolla oli lämmintä mehua. Oivallinen tapa jäädä vähän juttelemaan ja tutustumaan seurakunnan muihin jäseniin mehun, kahvin tai iltateen merkeissä. Pieni tarjoilu ei paljoa maksa.

Entäpä sitten kirkon sanoma. Uskon, että lähimmäisestä välittäminen, armo, myötätunto ja turva ovat juuri niitä puuttuvia palasia, joita niin moni tässä ajassa elämäänsä kaipaisi. Verkossa ihmiset heittävät toistensa päälle vihapuhetta, politiikassa rakennetaan usein päätöksiä vastakkainasettelun kautta, työpaikoilla kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä ole helppoa koululaisillakaan. Entistä useammat eroavat, sukulaiset asuvat kaukana toisistaan, eikä lapsilla tai aikuisilla ole edes kotona turvapaikkaa, jossa sinua rakastetaan ja hyväksytään sellaisena kuin olet.

Kirkolla on siis kaikki menestyksen elementit olemassa, kysymys on vain siitä, miten ihmiset jälleen löytävät tiensä seurakuntaan. Tällä hetkellä kirkon sisäiset ristiriidat hallitsevat myös mielikuvia. Kaikista kysymyksistä ja arvoista emme ehkä koskaan löydä yhtä yhteistä ratkaisua, mutta se ei saa estää elämästä rauhassa rinnakkain kirkon sisällä. Mitä, jos keskittyisimme niihin 97 prosenttiin asioita, joista voimme olla samaa mieltä ja annamme tilaa jokaiselle pitää oma mielipiteensä niistä, mistä olemme eri mieltä. Lohtua, lähimmäisen rakkautta, armoa ja lämpöä kaipaa niin moni, että ei anneta lapsen mennä pesuveden mukana.

Kirkon päätöksentekoelimiin valitaan taas uusia päättäjiä. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäisi, ja toisaalta, valituksi tulisi niitä rohkeita ihmisiä, joille tärkeintä ei ole vain kaiken säilyttäminen ennallaan vaan elämän virtaan astuminen sellaisena kuin se nyt 2000-luvulla on.

Pienillä uudistuksilla olisi epäilemättä suuri vaikutus seurakuntaan. Ehkä näemme vielä laajan muutoksen ihmisten käyttäytymisessä ja ajan kuva ei ole kirkosta eroaminen vaan kirkkoon ja seurakuntaan kuuluminen.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaalit, Seurakuntavaalit, Kirkko, Usko

Mihin koira karvoistaan

Lauantai 3.11.2018 - Sanna

Aiemmin syksyllä kirjoitin blogiini, että eduskuntavaalit jäävät ensi keväänä osaltani väliin. Intohimo politiikkaan ei kuitenkaan ole mihinkään sammunut, vaikka tekemistä kyllä piisaa muillakin elämänaloilla. Olinkin todella otettu, kun päätökseni jälkeen minuun otettiin yhteyttä eduskuntavaalikampanjaan liittyen.  

Jos ehdokkaan arvoina ovat työ ja yrittäjyys, koulutus sekä ympäristöasiat, tunnen väistämättä yhteenkuuluvuutta ja jaan nämä arvot. Kun kyseessä on vieläpä henkilö, joka on toiminut jo muutamia vuosia mentorinani politiikassa, työhistoria on yritysmaailmasta ja koulutuskin jossain määrin meitä yhdistää, ei tehtävästä voinut kieltäytyä, olipa kiireitä tai ei.

Niinpä lupauduin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen kampanjapäälliköksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos Anne-Mari kutsusta tehtävään, tästä se vaalipöhinä taas alkaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit, Eduskuntavaalit, Kokoomus

Maailma ei ole valmis

Torstai 4.10.2018

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen päätös on tehty: en aio asettua eduskuntavaaleissa 2019 ehdolle. Viime vaalien tulos, lähes 2400 ääntä oli tosi hieno saavutus ja siitä olisi varmasti hyvä jatkaa seuraavissa vaaleissa. Monen asian summana vaalit jäävät kuitenkin osaltani väliin. 

Eduskuntavaalit edellyttävät merkittäviä panoksia niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisestikin. Minulla on kolme lasta, joista nuorin on vasta vuoden. Yrityksenikin on vielä nuori ja sen eteen on tehtävä lujasti töitä. Jos olen useita kuukausia kampanjoimassa lähes päivittäin, se on valtava panos niin perheeltä kuin yritykseltäkin. Tässä kohtaa lapset, perhe ja oma työ menevät ehdokkuuden edelle.  

Intohimo yhteiskunnan kehittämiseen ei ole kuitenkaan mihinkään sammunut. Tehtävää riittää vielä paljon esimerkiksi tasa-arvon puolesta. Toissa perjantain luottamusäänestys oli hyvä esimerkki siitä, miten maailma ei ole valmis, vaikka me usein haluaisimme niin uskoa. 

Valtakunnan politiikassa hallituksen toimet työllisyyden ja yrittäjyyden eteen ansaitsevat erityisen kiitoksen. Soteuudistuksen hitaus sen sijaan huolestuttaa minuakin, koska kunnissa ollaan jo niin pitkään odoteltu muutosta ja tiettyjä päätöksiä ollaan siirretty sen vuoksi. Tämä epätietoisuus synnyttää pysähtyneisyyttä ja kehitystoimenpiteitä ei uskalleta tehdä odotellessa. Odottelu rapauttaa nykyistä järjestelmäämme entisestään. 

Soteasiat ovat edelleen yksi erityismielenkiinnon kohteitani, sillä viime kaudella toimin sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä. Myös yritykseni toimiala sivuaa sotepalveluita. Tällä kaudella näkökulma päätöksentekoon, kunnan ja kuntayhtymien toimintaan on laajentunut entisestään kaupunginhallituksessa ja sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunnassa. 

Vaikka itse osittain elämäntilanteesta johtuen päädyin jättämään nämä vaalit väliin, toivon, että sekä ehdokasasettelussa että etenkin vaalituloksessa myös ruuhkavuosiaan elävät pienten lasten vanhemmat ja erityisesti naiset tulevat vahvasti edustetuksi ja kuulluiksi päätöksenteossa.

Itse aion jatkossakin edistää omissa luottamustehtävissäni Kaarinassa ja Varsinais-Suomessa tasa-arvoa, tervettä taloutta, uusia tapoja tuottaa palveluita ja kestävää elämäntapaa, jossa hyvinvointi ja huikea luontomme säilyvät tulevillekin sukupolville.  

Ensi keväänä tulee varmasti moneen kertaan ikävä kampanjaamme teemalla Hyvää arkea! Jälleen on hyvä syy kiittää koko mahtavaa supertiimiäni kaikista yhteisistä ponnisteluista, ideoista, lukemattomista työtunneista ja monesta mieleenpainuvasta huippuhetkestä numeron 30 eteen! Toivottavasti mahdollisimman monella ehdokkaalla on ensi keväänä tukenaan ja takanaan yhtä hyvä huipputiimi, sillä se on kaiken a ja o. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »