Share |

Onnea rohkeille!

Maanantai 14.6.2021

Kuntavaalit käytiin eilen 13.6. kauniissa kesäisessä säässä.

Moni oli keväällä pahoillaan, kun vaaleja siirrettiin. Nyt on helppo sanoa, että päätös oli todellakin oikea: tautitilanne on suorastaan hyvä koko maassa ja vaaliuurnille uskalsi lähteä ilman suurta huolta tartunnasta, vaalihenkilöstöstä puhumattakaan.

Ajankohta oli mielenkiintoinen, sillä perussuomalaiset hajosivat päivälleen neljä vuotta sitten ja nyt he ottivat vaalivoiton. Tulos olisi voinut olla vielä parempi, mikäli vaalitenteissä heillä olisi ollut muutakin sanottavaa kuin pelkkä maahanmuutto.

Vaalien suurin häviäjä oli ennakkoon povatun keskustan sijaan vihreät. Tulos oli suoranainen romahdus, mutta sen selittäviä tekijöitä on ulkopuolelta haastava arvioida. Yksi yllätys liittyi suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi Turkuun, missä vihreistä ei ollut lopulta lainkaan haastajaksi kokoomukselle ja SDP:lle.

Vaalien toinen häviö meni SDP:lle, josta ehkä konkreettisin esimerkki löytyy Tampereelta, pääministerin kotikaupungista. Pormestarin viitta vaihtuu punaisesta siniseen, tosin vaaliliton siivittävämänä. Tamperelaiset vakuuttavat jatkavansa jatkossakin yhteistyön linjalla. Ja sen positiiviset vaikutukset näkyvät ympäri Suomen: yhteistyöllä on saatu aikaan mittavia hankkeita, joista muu Suomi vain haaveilee.

Oli mielenkiintoista toimia ensimmäistä kertaa vaalilautakunnassa ääniä laskien. Jo laskentavaiheessa oli selvää, että ainakin Kaarinassa vaalivoittaja olisi kokoomus. Kun viimein ennakkoääniä ehdimme vilkaista, oma tuntuma sai vahvistuksen: sininen sydän oli kaikkein suurin.

Itse vaaleihin liittyi myös tiettyä haikeutta, sillä en ollut ehdolla. Kotikunnassani Kaarinassa suurimman puolueen äänikuningattarena toimi kansanedustaja Anne-Mari Virolainen. On helpottavaa tietää, että Anne-Mari on vaikuttamassa Kaarinan päätöksentekoon jatkossa monen muun mainion luottamushenkilön kera. Varsinaista luopumisen tuskaa en tunne, sillä tiedän, että kotikunta on hyvissä käsissä jatkossa.

Vaalien jälkeisenä päivänä haluan kuitenkin onnitella jokaista, joka ehdolle näissä vaaleissa asettui. Vaatii oikeasti suurta rohkeutta olla kuntalaisten arvioitavana omilla kasvoillaan ja persoonallaan. Varsinkin näinä aikoina, kun käytöstavat ovat ikävällä tavalla kateissa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siksi onnittelut kuuluvat ihan jokaiselle ehdokkaalle – menipä hän läpi valtuustoon tai ei. Sitä paitsi, luottamustehtäviä riittää jokaiselle, vaikka ei valtuustossa istuisikaan.

Tästä alkaa työsarka, joka ei taida yhdessäkään kunnassa olla seuraavina vuosina helppo. Soteuudistus on oma lukunsa, mutta niin on kuntien heikkenevä talouskin. Hallitus joutuu vaalikauden loppua kohden totuuden eteen ja täysin holtitonta velkaantumista on ryhdyttävä hillitsemään. Valtionapujen palautuessa normaaleiksi, kuntiin jää valinnanvaraa velkaantua suoraan, korottaa veroja tai leikata palvelutasoja. Luultavasti käytössä tulee olemaan nuo kaikki vaihtoehdot, mutta mikään niistä ei ole erityisen hyvä.

Itse toivon, että vaalitulos ohjaa eduskuntaa siihen, että 21 sotemaakunnasta luovutaan. Olisi ehkä aika ryhtyä keskustelemaan myös verokatosta kunnissa. 17 ja 24 prosentin haarukassa ihmiset eivät suinkaan ole tasaveroisessa asemassa Suomessa, varsinkin kun 17 prosentilla saa erinomaisia palveluita ja reilusti yli 20:llä taas useinmiten juuri päinvastaista.

Ennen kuin työ alkaa, voi kuitenkin vähän iloita ja erityisesti nauttia kauniista kesästä! Onnea vielä kaikille huikeille ehdokkaille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit

Matalan kynnyksen mielenterveysohjelma

Tiistai 1.6.2021

17.5. JÄTETTY VALTUUSTOALOITE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSOHJELMASTA KAARINAAN

Koronarajoitukset ovat kurittaneet eniten lapsia, nuoria, ikääntyneitä ja yksinäisiä ihmisiä kaikissa ikäluokissa. Samaan aikaan muun muassa TYKS:n nuorisopsykiatrinen osasto on ruuhkautunut pahasti ja mielenterveyden haasteiden sekä avun tarve kasvaa, mitä pidempään rajoituksia joudutaan jatkamaan.

Poikkeustilan aiheuttamia psyykkisiä haasteita voidaan ryhtyä hoitamaan mahdollisimman nopeasti, jos tahtoa ja resursseja löytyy. Toivomme, että Kaarinan kaupungissa laaditaan nopealla aikataululla matalan kynnyksen mielenterveysohjelma, jonka avulla ennaltaehkäistään isompia psyykkisiä ongelmia syntymästä ja raskaamman palvelutarpeen kehittymistä.

Käytännössä mielenterveysohjelman turvin voitaisiin tarjota lyhytkestoista, yhdestä viiteen kertaan, keskusteluapua ammattilaisen kanssa ilman psykiatrista lausuntoa tai muita diagnooseja. Keskusteluapua olisi tarjolla mahdollisimman lyhyellä odotusajalla myös muuna kuin virka-aikana ja koulujen lukuvuoden ulkopuolella etävastaanottoja hyödyntäen.

Mielenterveysohjelman pohjalta arvioidaan mahdollisen lisämäärärahan tarve, jonka kaupunginvaltuusto päättää ohjelman valmistuttua, kuitenkin lokakuun 2021 loppuun mennessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Mielenterveys, Nuoret, Korona, Digitalisaatio

Hyviä ehdokkaita Kaarinassa

Sunnuntai 23.5.2021

Muutama viikko sitten avasin ajatuksiani siitä, miksi en lähtenyt ehdolle näihin kuntavaaleihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en olisi edelleen kiinnostunut kuntien uudistamisesta tai pitäisi luottamustyötä erityisen tärkeänä ja arvokkaana tehtävänä.
 
Kuluneiden 10 vuoden aikana olen saanut tutustua moneen huipputyyppiin politiikan saralla. Nyt kun vaalit lähestyvät, ajattelin kertoa teille muutamasta huippuehdokkaasta Kaarinassa.
 
Esittelen teille aakkosjärjestyksessä ne, joiden kanssa olen tehnyt kaikkein tiiveintä yhteistyötä, kokenut jakavani saman arvomaailman (tasa-arvo, avoimuus, rohkeus, uudistaminen) ja joiden kanssa olen käynyt yhteisiä taisteluita näiden arvojen puolesta.
Hyviä tyyppejä ja erinomaisia ehdokkaita on siis monia muitakin, mutta näiden henkilöiden kanssa on minulla ollut ilo ja onni tehdä erityisen tiivistä yhteistyötä politiikassa. 
1) Päivi Lehtovaara
Päiviin tutustuin viime kuntavaalien alla vuonna 2017. Ja onneksi tutustuin. Olen ihaillut Päivin loputonta ahkeruutta niin luottamustehtävissä mm. vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajana kuin yhdistystyössä. Päivi jaksaa perehtyä asioihin erittäin huolellisesti, käydä keskusteluita useiden henkilöiden kanssa monipuolisen kokonaiskuvan muodostamiseksi ja kykenee tekemään myös vaikeita päätöksiä. Kun Päivi on muodostanut näkemyksensä, ei mielipiteen, vaan monipuolisten faktojen kautta, Päivi uskaltaa toimia näkemyksensä pohjalta, vaikka rapa roiskuisikin. 
Päivi ei pelkästään tyydy tekemään päätöksiä vaan näkee vaivaa ja puurtaa pyytettömästi yhdistystyössä. Ideoida ja suunnitella osaa meistä moni, mutta kun pitää tarttua toimeen, tekijöitä on usein vähemmän. Päivi on kuitenkin yksi niistä. 
Lue lisää Päivistä.
2) Ulla Myntt-Rinne
Ullaan olen tutustunut vuonna 2013, kun molemmat olimme ensimmäistä kautta kaupunginvaltuustossa. Yhteistyömme tiivistyi entisestään vuonna 2017, kun aloitimme kaupunginhallituksessa ja siellä olemme purjehtineet yhdessä monien tyrskyjen läpi. 
Ullan tunnen rauhallisena päättäjänä, joka ei turhia hötkyile. Ulla perehtyy asioihin huolella, tuntee Kaarinan ja kaarinalaiset syntymästään saakka ja tietää työnsä kautta niin kaavoituksesta kuin teknisestä puolestakin. Vaikka Ulla on rauhallinen, se ei tarkoita, ettei Ulla uskaltaisi puuttua asioihin tarvittaessa, kertoa oman näkemyksensä ja seistä niiden takana, vaikka vastustustakin olisi. 
Lue lisää Ullasta.
3) Malla Rannikko-Laine
Malla on tuulahdus tulevaisuutta. Arvostan erityisesti Mallaa hänen ennakkollulottomista uusista ajatuksistaan, mutta myös ahkerasta puurtamisesta kaarinalaisten lapsiperheiden eteen muun maussa sivistyslautakunnassa. 
Malla on sivistyspuolen lisäksi perehtynyt joukkoliikenneratkaisuihin Föli -lautakunnassa. Malla näkee myös lähitulevaisuutta pidemmälle ympäristö- ja ilmastoasioissa ja rohkenee tehdä uusia innovatiivisia avauksia. Tasa-arvon ja avoimuuden vankkumaton kannattaja. 
Lue lisää Mallasta.
4) Hanna Sirkiä
Tutustuin Hannan ensimmäisen kerran vuonna 2012 kuntavaalien alla, mutta löysimme yhteisiä ajatuksia ja päämääriä vuodesta 2017 alkaen, kun molemmat tulimme valituiksi kaupunginhallitushuoneeseen. 
Hanna on perehtynyt erityisesti nuorten tilanteeseen Kaarinassa toimiessaan yläkoulun historian opettajana. Hanna uskaltaa ajaa nuorten ja koulujen asiaa päämäärätietoisen rohkeasti, vaikka edessä olisi kuinka kovaa vastustusta. 
Vaikka olemme Hannan kanssa matkan varrella olleet vahvasti myös eri mieltä asioista, arvostan Hannan rohkeutta seistä oman näkemyksensä ja vakaumuksensa takana. 
Lue lisää Hannasta. 
5) Marja Vaiste
Marja on yrittäjänä suuri esikuvani. Akateeminen koulutus ja ura pörssiyhtiössä vaihtui 25 vuotta sitten yrittäjyyteen ja loppu Tuorlan Majatalossa on historiaa. Monen ikätoverin jo nauttiessa eläkepäivistä, Marjan auto löytyy Majatlon parkkipaikalta niin arkena kuin sunnuntainakin aamusta iltaan. 
Marjan kanssa aloitimme yhtä aikaa valtuustossa 2013 ja lähes aina olemme olleet päätettävistä asioista samaa mieltä. Erityisen ihailtavaa Marjassa on loputon innostus, halu ja kyky uudistaa. Marja ei todellakaan ole mikään menneiden toimintatapojen säilyttäjä, vaan rohkenee uudistaa prosesseja ja toimintatapoja, kun näkee sen tarpeelliseksi. Marjalla on laajat verkostot ja huikea kokemus luottamustyöstä niin yrittäjissä, paikallispolitiikassa kuin seurakuntatehtävissäkin. Marja ei kuitenkaan koskaan tee numeroa omasta jäätävän kovasta osaamisestaan ja Marja arvostaa suuresti myös kulttuuria sen eri muodoissa. 
Lue lisää Marjasta.
6) Anne-Mari Virolainen
Anne-Marilla on tietysti valtava kokemus niin kansainvälisestä, valtakunnan kuin paikallispolitiikastakin. On huikeaa, että Anne-Mari on nyt ehdolla Kaarinan kaupunginvaltuustoon! 
Olen tuntenut Anne-Marin useita vuosia politiikan myötä ja erityisen tiivistä yhteistyötä teimme vuonna 2019, kun toimin hänen eduskuntavaalikampajassa kampanjapäällikkönä. Siitä lähtien olemme vaihtaneet säännöllisesti ajatuksia politiikan kuumimmista perunoista. 
Anne-Marin  aivan poikkeuksellinen piirre on kyky puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kukapa meistä ei olisi tavannut poliitikkoa, joka puhuu ympäripyöreitä, siis vähän jokaiselle jotakin. Anne-Mari sen sijaan uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja myös kertoo oman kantansa asioihin. Anne-Marin osaamista, kokemusta ja verkostoja me tarvitsemme Kaarinassa uudistusten jatkamiseksi, johtamisen kehittämiseksi ja Turun seudun yhteistyön rakentamiseen.
Lue lisää Anne-Marista. 

2 kommenttia . Avainsanat: Kuntavaalit, Avoimuus, Tasa-arvo, Uusi tapa

Tasa-arvo ei ole edelleenkään täällä

Perjantai 7.5.2021

Kunnissa ja laajemmin päätöksenteossa tarvitaan eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Yritysmaailmassa ja johtamisessa puhutaan diversiteetistä. Samaan aikaan moni Suomessa hokee, että Suomi on valtavan tasa-arvoinen maa. Viimeiset 10 vuotta ovat osoittaneet, että näin asia ei todellakaan ole.

Kaksi valtuustokautta Kaarinan politiikassa ovat olleet vaiherikkaita ja opettavaisia vuosia. Olen saanut perehtyä sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseihin eri luottamustehtävissä ja Kaarinan toimintaan kaupunginhallituksessa toisella valtuustokaudellani.

Kaupunginhallituksessa toimiessani yllätys on kuitenkin ollut melkoinen, kun olen törmännyt toistuvasti epätasa-arvoiseen ja epäasialliseen käytökseen. Vaikka olen työskennellyt muun muassa teknologiateollisuudessa erittäin miesvaltaisissa organisaatioissa, mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut.

Vielä 2020 -luvulla saunaseurat ovat päätöksenteossa arkipäivää. "Saunassa" asiat sovitaan sopivasti jo etukäteen. Tietoa ei suinkaan ole tarjolla kaikille ja päätöksiä pyritään runnomaan siihen suuntaan, mitä saunassa tuli sovittua. Omituisinta tässä on se, että mikäli naiset tekevät jotain vastaavaa, siitä nousee aivan älytön meteli.

#metoo -kampanja on herättänyt paljon tunteita puolesta ja vastaan. Ensimmäisen kerran 20 vuoden työurani aikana olen tullut myös seksuaalisesti häirityksi. Lapsilleni opetan, että uimapukualueelle ei toista ihmistä saa kukaan koskettaa ilman lupaa. Kaikkia aikuisia nämä säännöt eivät tunnu koskevan, vieläkään.

Ideoiden ja uusien toimintatapojen läpisaanti, se se vasta vaikeaa on ollutkin. Uusille toimintatavoille tai kiperille kysymyksille tuhahdellaan ja ne jätetään toistuvasti huomiotta. Ilmiöstä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2016 tekemäni valtuustoaloite avoimesta ostolaskudatasta. Viiteen vuoteen ei kotikunnassani ole kyetty ratkomaan tähän liittyviä ”teknisiä” haasteita.

Henkisesti ei ole helppoa olla asioista eri mieltä yksin tai pienen vähemmistön kanssa. Vähättelemällä, epäasiallisella suhtautumisella ja lyömällä hankalan akan leimaa, on helppo yrittää vaientaa. Moni asia, joita olen ja olemme toistuvasti jaksaneet pitää esillä kaiken epäasiallisen käytöksen keskelläkin, on osoittautunut oikeaksi myöhemmin. Harva on silloin kyennyt sanomaan, että oikeassa olitte. Päinvastoin, asia pyritään salaamaan tai lyömään villaisella.

Kesäkuussa valittaville päättäjille on todettava, että on huomattavasti helpompaa mennä sinne, mihin kaikki muutkin menevät tai joku käskee mennä. Hankalan akan maineeseen ei paljoa tarvita. 

Itse koen vahvasti, että päätöksenteossa ei tarvita epätasa-arvoa eikä epäasiallista käytöstä, ei edes saunomista. Kesäkuussa käydään kuntavaalit ja silloin jokainen meistä voi äänellään vaikuttaa, millaisissa merkeissä päätöksiä omassa kotikunnassa tehdään: asiallisesti, avoimesti ja tasa-arvoisesti vai pienellä porukalla ”saunassa” sopien. Itse en näissä kuntavaaleissa ole ehdolla, mutta minun ääneni on ääni avoimuudelle, rohkeudelle ja tasa-arvolle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Päätöksenteko, Kuntavaalit, Tasa-arvo

Asiat tärkeysjärjestykseen

Perjantai 7.5.2021

Hallitus pumppasi ensimmäisenä koronavuonna velkarahaa miljardeja kuntiin ja kuntayhtymiin. Miinuksella olleet toimintakatteet pompsahtivat plussalle ja monessa kunnassa raha alkoi heti poltella taskuissa.

Kuluneen kevään aikana ollaan nähty mielenkiintoisia avauksia ja valitettavasti myös päätöksiä, miten nämä rahat pitäisi mahdollisimman pian tuhlata. Julkisen sektorin työntekijöille ollaan maksettu bonuksia; toisissa organisaatioissa kaikille työntekijöille, toisissa bonuksia on kohdennettu koronaetulinjaan. Etulinjan määritelmä on kuitenkin herättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ajatus on tietysti kaunis ja moni meistä ajattelee, että esimerkiksi terveydenhuolto- tai vanhuspalveluhenkilöstö, joka todella on joutunut koville koronan keskellä, on bonuksensa ansainnut. Jos ajatellaan julkisen sektorin työntekijöitä laajemmin, merkittävin koronabonus on tietysti lupaus töiden jatkumisesta rajoitusten aikanakin. Esimerkiksi Kaarinassa päätimme jo hyvissä ajoin, että henkilöstöä ei lomauteta, oli työtä tai ei. Verrattuna moneen yksityisen puolen työntekijään esimerkiksi matkailualalla tai ravintoloissa, tilanne on turvallinen ja toimeentulo taattu.  

Kuntien valtiolta saadun velkarahan jakaminen bonuksina on edesvastuutonta päätöksentekoa. Korona kuormittaa ja kurittaa laajasti lapsia, nuoria, työikäisiä ja ikääntyneitä. Nyt, jos koska olisi aika luoda ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen mielenterveyttä tukevia palveluratkaisuja, joilla ehkäistä vakavampia mielenterveyden ongelmia syntymästä. Esimerkiksi TYKS:ssä nuorten psykiatrinen osasto on jo nyt ruuhkautunut pahasti.

Minusta kaikki liikenevä raha pitäisi nyt käyttää kuntalaisten mielen ja kehon hyvinvoinnin tukemiseen monipuolisin ratkaisuin, ei turvatussa työssä olevien työntekijöiden bonuksiin. Kysymys on kohtuudesta, oikeudenmukaisuudesta, tulevaisuuden toivosta ja siitä, että vaalikampanjaa ei pitäisi yhdenkään puolueen tehdä verovaroin!

Sanna Vauranoja
Kaupunginhallituksen jäsen,
Kaarina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntatalous, Hallitus, Henkilöstö, Tasapuolisuus, Korona

Miksi vaalit tulee siirtää

Perjantai 5.3.2021

Tänään perjantaina 5.3. ovat puoluesihteerit ja hallitus koolla keskustelemassa kuntavaalien järjestämisestä. Asiasta luvattiin päätös jo helmikuun lopulla, mutta pohdintaa jatketaan tilanteen muuttuessa jatkuvasti pahempaan suuntaan.

Maanantaina 8.3. astuvat osassa Suomea tiukat rajoitustoimet voimaan: muun muassa yläkoulut siirtyvät etäopetukseen. Tilanne pahenee niin nopeasti leviämisvaiheen alueilla, että todennäköisesti ensi viikon aikana joudutaan tekemään päätöksiä myös alakoulujen etäopetuksesta.

Vaaleja puuhataan nyt hinnalla millä hyvänsä. Tässä näkökulmia, miksi vaalit tulee siirtää syksyyn. 

1)      Äänestäjien ikärakenne

Kuluneen vuoden yli 70-vuotiaita on varoiteltu ja kehotettu pysymään kotona ilman ylimääräisiä kontakteja. Äänestäminen edellyttää nimenomaan ylimääräisiä kontakteja: lähtemistä ennakkoäänestys- tai äänestyspaikalle, matkustamista sinne ja vaalitoimijoiden tapaamista sisätiloissa. Suuri osa ikäihmisistä on välttänyt ihmismassoja, kauppakeskuksia ja kontakteja, mutta nyt tästä periaatteesta pitäisi äänestämisen vuoksi luopua. Luultavasti juuri ikääntyneistä osa jättää tilanteen johdosta äänestämättä. Äänestäjien ikärakenne vääristyy merkittävästi, koska Suomessa seniorit ovat erityisen aktiivisia äänestäjiä.

2)     Maskit ja suojautuminen

Maskipakkoa hallitus ei ole halunnut asettaa. Yle A-studiossa 4.3. pääministeri kyseenalaisti maskin käytön hyödyllisyyttä toteamalla, että maissa, joissa maskipakko on ollut, tartuntoja on silti tullut. Maskikaan ei siis tämän näkökulman mukaan suojaa äänestäjiä eikä vaalivirkailijoita. Ikääntyneitä, saati kaikkia riskiryhmiä ei suinkaan ole vielä huhtikuussa rokotettu tai rokotteesta ei ole kulunut kolmea viikkoa, joten siitä ei suojaa ole vaaleja ajatellen. 

2)      Rokotukset 

Rokotukset ovat edenneet Suomessa verrokkimaihin nähden varsin hitaasti. Leviämisvaiheen alueilla rokotusprosentti on alle 8 ja huhtikuussa päästäneen tällä tahdilla kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan esimerkiksi nuorempien riskiryhmien joukossa rokotuksia ei ole edes aloitettu. Lähteekö nuori syöpähoidoissa oleva vanhempi äänestämään ilman rokotesuojaa?

Hallitus on ideoinut, että rokotuksia ryhdyttäisiin antamaan jonon ohi vaalivirkailijoille. Tämä sotii jokaisen oikeustajua vastaan pahasti: riskiryhmät jätetään odottelemaan, kunhan vaalit saadaan järjestettyä?

3)      Vaalivirkailijat

Kuka tässä tilanteessa ryhtyy vaalivirkailijaksi ja huolehtii myös altistuneiden ja sairastuneiden äänestyksestä? Kunnista tulee jatkuvasti tietoa, että vaalitoimikuntiin jo ilmoittautuneet peruvat osallistumistaan turvallisuuden takia. 

4)      Alueelliset erot

Soteuudistus lähtee siitä, että Suomeen rakennetaan alueellisesti tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Miten toteutuu vaaleissa alueellinen tasa-arvo, kun toisaalla ei ole yhtään tartuntaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne on täysin karannut käsistä. On aivan eri asia lähteä äänestämään Kainuussa kuin Helsingissä. 

5)      Äänestysaktiivisuus ja vaalien vetovoima

Edellä mainituista syistä äänestysaktiivisuus voi jäädä poikkeuksellisen alhaiseksi. Vaalien ympärillä käytävä keskustelu lisää epätietoisuutta vaalien osalta ja entisestään heikentää äänestysaktiivisuutta. On ennakoitu, että vaalituloksesta tullaan valittamaan laajalti, koska olosuhteet ovat niin epävarmat. 

Pahimmillaan hätäjarrua vedetään pääsiäisenä ja syksyllä kukaan ei enää jaksa vaaleista kiinnostua. Vaikean päätöksen veivaaminen näinkin pitkälle aiheuttaa ongelmia myös ehdokkaille. Tehdäkö kampanjaa vai ei? Saanko rahat takaisin ilmoitusvarauksista, jos vaaleja ei olekaan?

6)      Ehdokkaiden saavutettavuus

Vaalityötä ei tehdä nyt turuilla tai toreilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaalityö siirtyy sosiaaliseen mediaan ja lehtimainoksiin. Kaikki suomalaiset eivät suinkaan käytä sosiaalista mediaa ja näin ehdokkaan valinta hankaloituu etenkin ikääntyneissä sukupolvissa. Lisäksi ehdokkaat ovat tavallistakin epätasa-arvoisemmassa asemassa. Lehtimainokset ovat yksi kalleimmista vaalimainonnan muodoista: kuinka monella ehdokkaalla on nyt varaa lehtimainontaan?

7)     Valtuustotyöskentelyn aloitus

Mikäli vaalit pidetään huhtikuussa, valtuustotyö aloitetaan kesäkuussa todennäköisesti etänä. Uusien valtuutettujen perehdytys ja toisiinsa tutustuminen hankaloituu merkittävästi.

On myös varsin perusteltua, että koronakriisin ajan työskennelleet luottamushenkilöt laativat vuoden 2022 budjetin, koska tietävät parhaiten, mitä "edelleisessä jaksossa" tapahtui. 

8)     Nuorten hyvinvointi vs vaalit

Vaalien maksumiehiksi joutuvat lapset ja nuoret. Jälkikäteen on helppo nähdä, että yhteiskunta, erityisesti koulut ja harrastustoiminta suljettiin, jotta poliitikot saavat vaalinsa. Hallituksen joukoista on kuultu tämänkin kevään aikana monenlaisia kannanottoja 90-luvun laman hoidosta. Ollaanko nyt toistamassa samoja virheitä nuorten hyvinvoinnin osalta vaalien nimissä?

Suomessa on toimivat luottamuselimet ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka voivat tehtäväänsä jatkaa vuoden 2021 loppuun. Aivan kuten viime valtuustokaudellakin tapahtui:  valtuustokausi oli neljän vuoden sijaan 4.5 vuoden mittainen. Meillä on toimivat luottamuselimet koko maassa, mutta meillä ei ole toimivaa etälapsuutta tai -nuoruutta. Kuka siis vaalit lopulta maksaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, Hallitus, Vaalit, Tasa-arvo, Äänestäminen

U-sairaalalle uusi elämä

Lauantai 13.2.2021

Kun Turkuun saapuu melkein mistä suunnasta vaan, yksi maamerkki on 1960-luvulla rakennettu U-sairaala. Sairaanhoitopiiri on lähivuosina luopumassa U-sairaalan käytöstä, kun uusi T3-sairaala valmistuu.  

U-sairaalaa ei kannata tutkimusten mukaan korjata nykymuotoiseen sairaalakäyttöön. Sen sijaan sille voisi olla muuta käyttöä laajamittaisen, lähes betoniin saakka tehtävän peruskorjauksen jälkeen. Sairaalan purkaminen kokonaan maksaisi miljoonia euroja.  

Moottoritielle on suunniteltu uutta kantta, jonka rakentaminen on nyt jäissä (TS 19.1.). Samalla uutta ratkaisua etsitään ammattiopiston kampusta varten, jota oli suunniteltu rakennettavaksi tuon kannen yhteyteen. Kupittaan alue on erityisen vetovoimaista ja kansi tullee rakennettavaksi jossain vaiheessa, mutta ammattiopiston tarpeet ovat akuutimmat. 

Ehdotan, että ammattiopiston tilojen rakentamista U-sairaalaan voitaisiin selvittää. Mikäli koko U-sairaalaa ei tarvita oppilaitoksen tai oppilaitosten käyttöön, voisi TYS:n olla kiinnostunut ylimpien kerroksien muuttamisesta opiskelija-asunnoiksi. Rakennus voisi tosin kiinnostaa myös muita oppilaitoksia tai asuntorakennuttajia, sen verran hulppeat maisemat ja erinomainen sijainti sairaalalla on.  

Aiempina vuosina ilmenneet sisäilmaongelmat eivät olisi ongelma, mikäli rakennus peruskorjattaisiin ns. ”runkoon saakka”. Tontti sijaitsee sairaala-alueen ytimessä, mutta terveydenhoito muuttuu tulevaisuudessa yhä enemmän päiväkirurgiseen ja teknologiakeskeisempään suuntaan. Valtavia sairaalakiinteistöjä vuodeosastoineen ei siis enää tulevaisuudessa tarvittane samassa määrin kuin menneillä vuosikymmenillä.  

Taloudellisten seikkojen lisäksi U-sairaalalla on myös kaupunkikuvallista merkitystä. Se edustaa hyvin tyypillistä 1960-luvulla yleistynyttä sairaala-arkkitehtuuria. Samankaltaista sairaala-arkkitehtuuria on nähtävissä muun muassa Tampereella ja Helsingissä. Rakennus on omassa rakennustyylissään upea, eikä sikäli sen purkaminen olisi tavoiteltavaa, vaikka sitä ei olekaan suojeltu. Kaikkia purkamiseen liittyviä virheitä ei ole tehty 60- ja 70-luvulla vaan myös tässä ajassa on arkkitehtuuria, joka ei meidän silmissämme nauti suurta arvostusta ja se puretaan.  

Uutta elämää U-sairaalalle kannattaisi ainakin selvittää. Ja selvitysten aikana olisi hienoa, jos joku valokuvaaja koostaisi sairaalan viimeiset vuodet sairaalatoiminnassa upeaksi kuvakirjaksi. Taloon liittyy meillä varsinaissuomalaisilla poikkeuksellisen suuria tunteita: siellä on synnytty, parannuttu tai kuoltu, yli 50 vuoden ajan.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: TYKS, Arkkitehtuuri, Ammattiopisto, Kampus

Ehdolle vai ei

Keskiviikko 20.1.2021

Kaarina-lehti teki kyselyn nykyisille valtuutetuille, lähdemmekö me ehdolle vai emme. Oma kokonainen vastukseni on tässä. 

Asiaa olen pohtinut pitkään ja hartaasti, sillä intohimo kunnan ja yhteiskunnan kehittämiseen ei ole mihinkään kadonnut. Lopullista päätöstä en ole tehnyt. 
 
On kuitenkin kolme seikkaa, jotka nyt estävät täysin rinnoin innostumasta ehdokkuudesta Kaarinassa.
Valtuustokauden alussa meitä luottamushenkilöitä syytettiin huonosta päätöksentekokulttuurista ja mm.  johtavien virkamiesten lähdöstä muualle. Nyt yhden kauden kaupunginhallituksessa toimineena koen, että luottamushenkilöt ovat tehneet asiallista yhteistyötä ja saaneet aikaan suunniteltuja päätöksiä. Sen sijaan operatiivinen johtaminen ja asioiden toimeenpano ovat olleet ongelma, esimerkiksi koulujen rakennuttaminen.  
Hallitus on jo usean vuoden ajan edellyttänyt esimerkiksi talouden tasapainotuksia. Karrikoidusti voi sanoa, että meille tuodaan vuosittain valittavaksi verokorotus tai tuntikehyksen leikkaaminen koululaisilta. Missä ovat uudet innovaatiot ja ketterä Kaarina? Tuntuu siis, että hallitus istuu pelkääjän paikalla, kun kiidämme moottoritiellä vastaantulijoiden kaistaa. 
Toinen seikka liittyy toimintakulttuuriin. Kun luottamus- ja virkamiesjohdossa on eri ikäisiä naisia ja miehiä, liian tiiviit ystävyyssuhteet, ns. hyvä veli kerhot eivät ole tätä aikaa. Puhumattakaan epäasiallisesta käyttäytymisestä. 
Kolmas ja ratkaisevin kysymys liittyy henkilökohtaiseen tilanteeseeni. Olen täysipäiväisesti töissä Turun ammattikorkeakoulussa, minulla on oma yritys ja kolme lasta. Lisäksi luottamustehtäviä on Kaarinan lisäksi puoluevaltuustossa, Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksen puheenjohtajana ja maakunnallisissa luottamustoimissa. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja mietin, mihin haluan aikaani ja osaamistani käyttää. 
 

1 kommentti .

Teatterikortilla virtuaaliteatteriin

Sunnuntai 17.1.2021

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa. 

Vuonna 2015 tuli käyttöön erinomainen Museokortti, jolla pääsee useimpiin suomalaisiin museoihin yhdellä vuosimaksulla. Nyt, koronan sotkettua monia kulttuurielämyksiämme, toivon samalaista korttia teattereihin.  

Teatterikortti -malliin voisivat liittyä niin kaupunkien ylläpitämät teatterit kuin muutkin teatterit ympäri Suomen. Näytökset voitaisiin streamata eli lähettää reaaliajassa verkkoon näytöskalenterin mukaan tai niitä tarjottaisiin yksittäisen näytöksen tallenteina tietyn ajan. Näytös voisi olla teatterikortilla katsottavissa myös vasta, kun sen live-esitykset olisi jo lopetettu.  

Teatterikortti voisi maksaa hyvin noin 200-300 euroa vuodessa, perhekortti esimerkiksi 400-500 euroa. Se mahdollistaisi fyysisesti paljon laajemmat teatterielämykset, mitä perinteisellä mallilla onkaan saatavilla. Harva nimittäin lähtee Turusta Kuopioon tai Lappeenrannasta Ouluun teatteriin. Etuina teatterikortissa olisi myös saavutettavuus: ikääntyneet, vakavasti sairaat tai liikuntaesteiset pääsisivät helposti kulttuurielämysten pariin teatterikortilla kotisohvalta.  

Teatterikortti ei missään nimessä uhkaisi liveteatterien olemassaoloa, sillä eihän virtuaalikokemus voi korvata aitoa iltaa teatterissa hyvässä seurassa. Näyttelijöiden huimat suoritukset eivät luonnollisesti tunnu  samalta videon välityksellä, mutta kyllä se olisi tyhjää parempi.  

Toivottavasti ideani saataisiin käyttöön viimeistään ensi syksynä alkavalle näytöskaudelle, kenties tekniikan salliessa jo kevään aikana. Vastaavaa ideaa voitaisiin soveltaa myös musiikkiin, niin klassiseen kuin muihinkin konsertteihin.  

Kommentoi kirjoitusta.

Vastuullista matkailua

Maanantai 4.1.2021

Tänä jouluna monen lomasuunnitelmat menivät uusiksi, eikä ainakaan ulkomaille ollut asiaa. Oman maakunnan ulkopuolelle matkailuakin toppuuteltiin eri suunnilta ja Lappiin ei suositeltu matkustettavaksi erinäisistä syistä. En omien kokemusteni pohjalta ihan ymmärrä, miksi näin.
Vuoden aikana on kuultu useita hätähuutoja nimenomaan Lapin matkailukohteista, että vuodesta tulee katastrofi, kun ulkomaiset matkailijat eivät pääse tulemaan. On mietitty koronakuplia ja muita erityisjärjestelyitä, tukipaketteja sorvattu.
Samaan aikaan kesä osoittautui erityisen onnistuneeksi: matkailijoita riitti Lapissa ennätysmäärä ja sama tahti jatkui nyt vuoden vaihteessa. On toki yrityksiä, jotka houkuttelevat pikemmin ulkomaisia matkailijoita ja esimerkiksi Rovaniemellä kärsittiin matkailijoiden puutteesta. Mökit olivat varattuja, kun taas hotelleissa oli huoneita vapaana.
Itse vietin jo kolmannen joulun Ylläksellä, jossa vastuullisuus oli otettu tosissaan. Siellä maskit olivat tiiviisti käytössä niin asiakaspalveluhenkilöillä kuin asiakkaillakin.
Ruokakaupoista sai ruuat tilattua mökin ovelle tai omalla noudolla. Rinteissä turvallisuuteen oli panostettu mm. rajoittamalla samaan aikaan hississä matkustavia saman perhepiirin tai seurueen jäseniin. Hiihtoladuilla ihmiset huolehtivat etäisyyksistä, suuri osa söi eväänsä ulkona laavuilla tai kävivät latukahvilassa maski päällä.
Me matkustimme Lappiin omalla autolla ja tankkausta lukuunottamatta jätimme huoltoasemavierailut väliin. Verkkokauppatilaukset paikallisiin ruokakauppoihin tein valmiiksi jo kuukautta ennen lomaa. Laskettelut jätimme tällä kertaa kokonaan väliin ja onneksi sää oli sen verran lauha, että eväiden nauttiminen ladun poskessa tai laavuilla onnistui ilman jäätyneitä sormia. Hiihtokilometrejä kertyi reilusti yli sata. Kahteen viikkoon emme ole tavanneet ketään.
Tuntuu pahalta, että Lapista ollaan maalattu jälleen kuvaa koronalingosta. Jos ihmiset kokoontuvat Levillä tai Helsingissä baariin, lopputulos on koronan kannalta täysin sama. Jos ihmiset tuppautuvat lähekkäin alennusmyynneissä tai hissijonoissa, lopputulos on koronan kannalta tismalleen sama.
Se, että lomailee mökissä omassa perhepiirissä, käy ulkoilemassa turvallisuusohjeet huomioiden, syö itse laitettua tai take away -ruokaa ja saunoo, ei ole sen vaarallisempaa Lapissa kuin se on muualla Suomessa.
Kun kuuntelee uutisia Britanniasta lähteneestä koronamuunnoksesta ja toisaalta rokotustahdin verkkaisuudesta Suomessa, lienee todennäköistä, että meidän on sopeuduttava tämäkin vuosi erilaisiin poikkeusjärjestelyihin. Yrityksiä ei tarvitse ylläpitää loputtomilla tukipaketeilla, jos kannustamme ja mahdollistamme turvallisuus keskiössä liiketoiminnan jatkamisen myös poikkeusoloissa. Uusia tapoja nauttia palveluita ja ostaa tuotteita kannattaa myös edistää.
On siis minusta todella hienoa, että suomalaiset ovat vihdoin tajuamassa oman luontomme ja matkailukohteidemme hienouden. Niiden käytöstä ei pidä syyllistää ja syytellä ihmisiä, vaan ennemminkin kannustaa vastuulliseen matkailuun kotimaassa. Jos ei järki riitä noudattamaan ohjeita etelässä tai pohjoisessa ja pitää kännissä halistella tuntemattomia täydessä baarissa, sillä ei ole mitään tekemistä Lapin kanssa.
27% suomalaisista ilmoittaa lähtevänsä heti ulkomaille, kun se vaan on mahdollista. Minulla ei ole suurempaa kiirettä päästä turvatarkastukseen ja lentokoneeseen. Tosi mielelläni vaeltelen tai hiihtelen Lapin jängillä tai metsäpolkujemme rauhassa eväät repussa, linnunlaulu korvissa.
Lapin lomakohteet hiljenevät viimeistään ensi viikonloppuna, kunnes taas hiihtolomalla matkailijat saapuvat. Jos siis lomaa on vielä käyttämättä tai mahdollisuus tehdä etätöitä kauempaakin, suosittelen lämpimästi matkaa kohti pohjoista nyt tammikuun kaamokseen. Toki vain, jos ei ole flunssan oireita, tiedettyä altistumista ja on riittävästi malttia noudattaa annettuja turvallisuusohjeita.
Hyvää ja turvallista uutta vuotta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Korona, Lappi

Esimerkillä johtamista?

Lauantai 14.11.2020

Kaarinan kaupunginvaltuusto kokoontuu fyysisesti tulevana maanantaina 16.11. Samaan aikaan muun muassa Turku, Lieto, Naantali ja Parainen järjestävät etäkokouksia. 

Vuonna 2019 uudistettiin Kaarinan kaupungin hallintosääntöä. Tuolloin ajoin vahvasti hallintosääntön sähköisten kokousten mahdollistamista. Esitystä vastustettiin tuolloin kiihkeästi, mutta se lopulta hyväksyttiin. Poiketen monesta muusta kunnasta ja kuntayhtymästä, Kaarinassa ei tarvinnut tehdä muutoksia hallintosääntöön viime keväänä, kun koronapandemia alkoi. 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että koronatilanne on Varsinais-Suomessa hankalassa kiihtymisvaiheessa ja nyt tarvittaisiin kaikkia mahdollisia toimenpiteitä leviämisen estämiseksi. Fyysisiä tapaamisia toivotaan vältettävän ja esimerkiksi Uudellamaalla on jo rajoitettu tapaamiset alle 10 hengen kokoisiksi. 

Pyynnöistä ja toiveista huolimatta Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on päättänyt pitää noin 60 hengen kokouksen fyysisenä. Kokouksessa tarjoillaan ruoka. Valtuuston osalta suhtautuminen etäkokouksiin on ollut koko pandemian ajan hankalaa. Turun Sanomissa (14.11.) valtuuston puheenjohtaja Jere Järvinen (SDP) kehottaa kutsumaan varavaltuutetun paikalle, jos ei itse uskalla kokoukseen tulla. 

Tekee todella mieli lainata Järvisen puoluetoveri Sanna Marinia, joka kehoitti kokoomusta keväällä häpeämään. Olisiko nyt jonkun muun aika hävetä? 

Luottamushenkilöt, jotka haluavat kantaa vastuuta toisten terveydestä, ovat itse riskiryhmää tai kotona on riskiryhmäläisiä, pitäisi luopua vaikuttamisesta vuoden ehkä tärkeimmässä kokouksessa, koska kokouksen toteutustapa ei noudata tämän hetken terveyssuosituksia ja on ilmiselvä riski koronan leviämiselle. 

On myös käsittämätöntä, miten Kaarinassa on vakuuteltu, että digitalisaation etunenässä mennään ja yhden 60 hengen kokouksen järjestäminen osoittautuu mahdottomaksi. Yritykset tekevät etäkokouksissa miljoonien kauppoja, korkeakouluissa opetetaan 20-200 opiskelijan ryhmiä etäteknologian kanssa joka päivä, webinaareihin ja tapahtumiin osallistuu satoja, ellei tuhansia ihmisiä ympäri maailman päivittäin. Kaarinassa emme kuitenkaan etäkokousta nyt pysty järjestämään. 

Kaupunginvaltuusto näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä kuntalaisille. Tästä touhusta välittyvä viesti on valitettavasti se, että ei tämä korona nyt niin vakavaa ole. Jatketaan me täällä entiseen malliin: mikään ei muuttua saa...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, Kaarina, Digitalisaatio, Johtaminen

Uudistustarve ei katoa

Maanantai 28.9.2020

Lausuntokierroksella kylmää kyytiä kunnissa saanut hallituksen sote-ehdotus etenee eduskunnassa omaa reittiään. Soteuudistusta on tehty kymmenisen vuotta, joten nyt ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nähtäväksi jää, estävätkö ideologiset syyt hyödyntämästä aiemmilla kierroksilla opittuja ja jo tehtyjä työvaiheita. 

Soteuudistuksen eläessä omaa elämäänsä Arkadialla, kunnat taistelevat yhä pahenevien taloushaasteiden keskellä. Vaikka pääministeri vilauttelee ahkerasti luottokorttia kuin 80-luvun juppi valomerkin alla konsanaan, talousvaikeudet pahenevat. Ainoa oikea ratkaisu on muutokset kuntien johtamisjärjestelmissä, keskittyminen välttämättömiin ja hyödyllisimpiin palveluihin ja digitalisaation hyödyntäminen kaikessa. 

Sotepalveluiden osalta muutoksia on rohkeasti toteutettava, eikä ole syytä vain odottaa soteuudistuksen ratkaisevan kaikkea. Kaarinassa olemme tehneet alotteita ja avauksia monenlasiista soteen liittyvistä uudistuksista. 

Esimerkkejä avauksistamme on yhteistyömallien luominen lääkärin iltavastaanottojen järjestämiseksi yksityisen sektorin kanssa, vakituisen sijaispoolin käyttäminen ikäihmisten palveluissa, palveluiden jaottelu must have/should have/nice to have -kategorioihin, digitaalisuuden hyödyntäminen esimerkiksi kuntoutuksen osalta ja terveyskeskuksen vuodeosaston vuodepaikkojen myyminen lähikuntiin, kun oma kapsiteetti ei ole kokonaan käytössä. Olemme toivoneet kansallisten tavoitteiden toteutumista esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon osuuden osalta yli 75-vuotiailla. 

Avaukset ovat tuttuun tapaan kohdanneet osassa poliittisista ryhmistä intohimoista vastustusta ja uudistusten käyttöönotto on toisinaan pysähtynyt tai edennyt varsin hitaasti. Esteenä on nähty muun muassa helteiset kesät, työehdot tai ihan vaan periaate. 

Tänään Kaarinan budjettiseminaarissa kuulimme, että muun muassa sijaispooli ja terveyskeskuksen vuodepaikkojen myyminen etenevät vihdoin! Iltavastaanottoja on nyt kokeiltu Kaarinassa, tosin omana palveluna. Ja palveluiden priorisointiakin on jo toteutettu, vaikka vähän eri nimellä. 

Sotepalveluiden osalta Kaarina on osoittanut olevansa nimenomaan strategiansa mukaan ketterä ja asukaslähtöinen. On erityisen ilahduttavaa, että meillä palveluita kehitetään, vaikka sotejuna on taas liikkeellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Kunnat, Muutosjohtaminen, Asukaslähtöisyys, Palvelut

Avoimuutta lisää

Torstai 16.7.2020

Turun Sanomat on kirjoittanut kuluneen viikon aikana useita artikkeleita Turun kaupungin ostoreskontratietojen julkistamiseen liittyen, viimeisimpänä pääkirjoitussivulla tänään (16.7.). Useat Turun valtuustoryhmät ovat tehneet aiheesta valtuustoaloitteita, mutta mitään ei tapahdu. 

Sama ongelma on naapurikunta Kaarinassa. Kokoomus teki aloitteen aiheesta jo vuonna 2017. Vuonna 2018 valtuustolle luvattiin, että ostoreskontratiedot ovat avoimia vuonna 2020. Mitään ei edelleenkään näy eikä kuulu. 

Tiedustelin asiaa viimeksi kesäkuussa kaupunginhallituksessa. Tällä hetkellä ongelma liittyy tietojärjestelmiin. Aiemmin esteinä olivat muun muassa luottamuksellisen tiedon suojaaminen. 

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että monet muut kunnat ovat nämä esteet jo onnistuneet ratkaisemaan. Muun muassa naapurikunta Lieto on julkaissut ostoreskontransa jo vuodesta 2019.

Erityisen erikoiselta asia näyttää, kun tietää, että Lieto ja Kaarina pyörittävät kumpikin oman taloushallintonsa yhteisen Tilikunta Oy:n kautta. Liedossa ei siis ole järjestelmätason esteitä, mutta Kaarinassa on. Järjestelmä on sama. 

Koska julkistamista on nyt lupailtu jo vuosia ja takarajaksi ilmoitettiin vuonna 2018 vuosi 2020, mutta mitään ei näy, syntyy vääjämättä samankaltaisia tulkintoja kuin Turun Sanomien pääkirjoituksessa: onko kysymys tiedoista, joita ei vain haluta julkiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kunnat, Avoimuus, Ostoreskontra

Colosseum pauhaa

Sunnuntai 7.6.2020

Olen suurella surulla seurannut kuluneen viikon tapahtumia Keskustassa ja Katri Kulmunin uralla. Viestintäkoulutuksen hankkiminen ministeriön budjetista johti Kulmunin eroon.

Ensimmäinen havaintoni liittyy joukkuepeliin. En todellakaan kuullut yhden yhtä keskustalaisten tukikommenttia Katrille, kun julkisuudessa kiehui. Jälkikäteen selkään on kyllä taputeltu, mutta silloin kun tukea olisi tarvittu sitä ei julkisuudessa kuulunut.

Joukkuepeli on lopulta aivan avainasemassa politiikan eri tilanteissa. Jos omat eivät seiso omiensa takana, lopputuloksena on yleensä rumaa jälkeä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen henkilön urasta, vaan nämä jättävät vääjäämättä jälkiä koko puolueen sisälle: kuka kannatti ja ketä.

Ylen A-studiossa Katrin eroa oli kommentoimassa entinen pääministeri keskustasta. Hänen mukaansa ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”. Miten eri mieltä suuri yleisö tästä onkaan. Tottakai olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta Kulmuni päätti toimia näin. Kyseinen kommentti vaikuttaa ensisijaisesti kommentin lausujan henkilökohtaiseen arvovaltaan: ovatko lausunnot objektiivisia 'emeritushavaintoja' vai jotain muuta.

Toinen havaintoni liittyy mediaan. On tietysti täysin aiheellista, että Suomen Kuvalehti uutisoi tästä kuviosta, kuten se noin vuosi sitten uutisoi myös eduskunnan saunalla vietetyistä varsin vauhdikkaan oloisista illoista. Vertailun vuoksi nyt olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, mitä kaikkea muuta ministeriöiden budjeteista maksatetaankaan. Ja liittyvätkö ne aina vahvasti minsiterin työtehtäviin. 

Kolmas havaintoni liittyy asennoitumiseemme koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Muista, että takavuosien SDP:n puheenjohtaja hankki itselleen kielikursseja, mutta en tiedä, maksoiko kurssit puolue vai valtio. Otaksun jälkimmäistä. Miksi englannin kielitaito on tärkeämpää kuin suomen kielen käyttö ja esiintymistaidot?

Neljäs, varsin ikävä havainto liittyy sosiaalisen median voimaan. Koulun historian tunneilla me päivittelemme muinaisten roomalaisten gladiaattoriturnajaisia, jossa kansa hurrasi, kun areenalla virtasi veri. Nykyajan Colosseum on sosiaalinen media, jossa päitä vaaditaan vadille tasaisin väliajoin. Olisi itseasiassa hyvä tehdä tutkimusta, millaisia vaikutuksia jopa ihmishenkiin sosiaalisen median mestauksilla onkaan. Vaikutukset mielenterveyteen ovat joka tapauksessa mittavat.

Mitä vielä sitten tulee sukupuoleen, totta kai tässä on kyse myös sukupuolesta, vaikka moni muuta väittää. Anna-Mari Nykänen parodioi hauskasti tämän päivän Hesarissa juuri tätä sukupuolikysymystä: naisten ja miesten välillä on suuria eroja siinä, missä menee moraalinen raja ja milloin erotaan tehtävästä. Siihen on kiistatonta dataa olemassa, kun tarkastellaan ministereiden eroja ja niiden syitä.

Viimeinen havintoni liittyy perinteisiin puolueisiin ja niiden ongelmiin, jotka tulevat hyvin näkyviin tässäkin kriisissä. Se vaatii kuitenkin ihan oman analyysinsä, sitten aikanaan.

Lohdullista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Twitter on ollut eroilmoituksen jälkeen täynnä myötätuntoa Katrin puolesta. Ehkä tämä vihdoin avaa silmämme sille rakenteisiin piiloutuneelle epätasa-arvolle, joka on totta, myönsimme tai emme. Olisi tietysti erityisen mukavaa, jos ensi kerralla myötätuntoa osoitettaisiin jo ennen, kun Colosseumin areenalla on verta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Kulmuni, Tasa-arvo, Colosseum, Hallitus

Politiikassa on osattava myös luopua

Torstai 7.5.2020

Olen johtanut Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmää vuodesta 2016 saakka. Luovun tehtävästä kesäkuun valtuustossa.

Politiikassa, niin kuin elämässäkin, on tärkeää osata myös luopua. Minusta uudistuminen on politiikassa välttämätöntä, enkä halua olla se, joka pitää jostain asemasta kiinni liian pitkään. Vuosi ennen vaaleja on hyvä aika uuden henkilön ottaa homma haltuun. 

Istun toista kautta Kaarinan kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kaupunginhallituksessa. Intohimoni vaikuttaa yhteisiin asioihin ei ole kadonnut. Polittiikka ei siis lähde minusta, eikä kalenteristanikaan, mutta haluan hoitaa vastuullani olevat tehtävät kunnolla. Aika on ollut tänä talvena kortilla, sillä työkuviot ovat muuttuneet talven aikana merkittävästi ja perheessämme on kolme lasta. 

Sain vedettäväkseni kokoomusryhmän varsin haastavassa tilanteessa, kun viime valtuustokaudella Kaarinassa muut puolueet eli niin kutsuttu ”seitsikko” olivat liittoutuneet keskenään ja kokoomus oli aika yksin. Myös sisäisesti oli eripuraa.

Otin periaatteekseni heti alusta saakka uuden ja avoimemman kulttuurin rakentamisen ryhmässämme. Minua on aina tökkinyt kabinetti- ja sanelupolitiikka. En usko, että tässä ajassa se enää mitenkään toimisi, että ryhmälle kerrotaan, mitä mieltä me asioista olemme. Siksi olen pitänyt erityisen tärkeänä avointa yhteisen linjan muodostamista ja koen siinä myös onnistuneeni. 

Kokoomuksella on valtuustossa suurin ryhmä 17 jäsenellä. Se on saman kokoinen kuin kokoomusryhmä Turun valtuustossa. Suuren ryhmän etuina on laaja osaaminen, mutta sen johtaminen vaatii myös aikaa: pelkkä ryhmäpalaveri ennen valtuustoa ei riitä. 

Tällä valtuustokaudella ei enää viime kauden kaltaista blokkia ole ollut ja Kokoomuksen rivit ovat olleet varsin yhteneväiset valtuustokauden päätöksissä. Paras palaute, jonka tehtävässä olen saanut, on, että ryhmämme toimintakulttuuri on näinä vuosina muuttunut täysin. Meillä päätöksenteko perustuu avoimuuteen, innovatiivisuuteen, keskinäiseen tiedon jakamiseen ja jatkuvaan vuoropuheluun. Meillä uskalletaan keskustella asioista laajasti, tuoda esiin myös erilaisia näkökulmia ja yhteiset linjat syntyvät rauhassa keskustelemalla ja kypsyttämällä. 

Uudella, 8.6. pidettävään valtuustoon mennessä valittavalla ryhmyrillä on mainio maaperä lähteä viemään asioita taas eteenpäin ja tekemään seuraavia uudistuksia, joita meillä tulevaisuuspuolueessa tehdään säännöllisesti. Toivottavasti tärkeästä tehtävästä käydään rehti kilpailu, sillä hyviä kandidaatteja tehtävään on monia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Kaarina, Vaikuttaminen, Hallitus

Ei lapsille!

Torstai 30.4.2020

Vuonna 2017 kuntavaalien aikaan osallistuin vaalipaneliin. Mukana oli ehdolla oleva äiti noin yksivuotiaan lapsensa kanssa. Hän pahoitteli tilanteen aiheuttamaa häiriötä, kun lapsi touhusi lavalla ja kertoi, että vanhempi lapsi oli sairastunut ja isä oli joutunut lähtemään lääkäriin vanhemman kanssa. Siksi hänellä oli yllättäen yksivuotias mukana.

Tämä ei estänyt hieman iäkkäämpää kuntalaista pahoittamasta asiasta mieltään. Hän myös epäili, että kyseinen ehdokas ei olisi pätevä hoitamaan luottamustehtäväänsä, kun ei kerran kyennyt järjestämään lastenhoitoakaan.

Tuon puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tässä täytyy olla jokin sukupolviero. Iäkkäämmät eivät vain ole tottuneet, että lapset voivat olla mukana päätöksenteossa. Heidän nuoruudessaan lapset ja lasten kanssa pääasiassa äidit olivat kotona, isät päättivät yhteisistä asioistamme.

Mutta kuinka väärässä olinkaan!

Saman vuoden syksyllä, päästyäni toiselle kaudelle Kaarinan kaupunginvaltuustoon, minulla oli muutamassa kokouksessa mukana kesällä syntynyt kuopuksemme. Etenkin alle puolivuotiaan imetystä pitkien iltakokousten aikana oli haastavaa järjestää muutoin. Jos taas kokous oli päivällä, lapsen isä oli omissa töissään ja näin ollen vauva tuli mukaani.

Samaan aikaan valtuustossa oli useampi vauva ja niinpä melkein jokaisessa kokouksessa joku vanhempi oli läsnä nyyttinsä kanssa. Häiriötä en näistä vauvoista tai lapsista kokenut, mutta ehkä olin jäävi arvioimaan tilannetta. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja nimittäin nosti esille, että lapsista on tullut valituksia. Hän pohti, pitäisikö asia nostaa julkisemminkin esille ja linjata, että lapset eivät kuulu kokouksiin.  

Tuo kommentti sai kuppini läikkymään ja kerroin, mitä mieltä moisesta puheesta olin. Imeväisikäiset vauvat otetaan totta kai mukaan kokoukseen. Vauvan vanhempi huolehtii, ettei tilanne aiheuta kohtuutonta häiriötä kokoukselle. Kysymys oli, ja on, mitä suurimmassa määrin tasa-arvosta: voivatko äidit ja pienten lasten vanhemmat osallistua päätöksentekoon. Vai oliko päätöksenteko varattu kenties pelkästään heille, joilla ei lapsia ole tai ne ovat jo riittävän isoja. Ja vauvathan saattoivat osallistua valtakunnan päätöksentekoon, mutta olivatko asiat kenties Kaarinassa huomattavasti vaativampia ja monimutkaisempia kuin eduskunnassa. Asia jäi siihen, eikä julkista linjausta tuolloin kuultu.

Tänä keväänä, kun Suomi sulki koulunsa, aika monessa lapsiperheessä ollaan tasapainoiltu kotona olevien päivähoitoikäisten ja koululaisten kanssa. Ei päivää, ettei jossain työpalaverissa kuuluisi taustalta perheen elämää. Minua se ei ole häirinnyt. Myös oma perheeni saattaa joskus pitää jotain ääntä.

Kun työpäivä jatkuu illalla luottamustöiden parissa, käy entistä haastavammaksi edellyttää kotona olevaa perhettä istumaan eri kerroksessa hiiren hiljaa tai vaihtoehtoisesti lähtemään ulos koko illaksi -  ja alkuyöksi; kokoukset kestävät usein jopa yli kymmeneen.

Samaiseen teemaan kuitenkin palattiin ensin kaupunginhallituksessa ja uudelleen julkisessa valtuuston kokouksessa. Valtuuston puheenjohtaja huomautti puheenvuoroni jälkeen, että taustalta oli kuulunut ”ääniä” ja että siihen pitäisi kiinnittää huomiota, vaikka puheeni oli kuulunut ihan hyvin. Kyllä, perheeni todellakin katsoi eri kerroksessa Muumeja ja siitä saattoi jotain ”ääntä” kantautua työhuoneeseeni, kun mikrofonini oli auki. En nähnyt pienintäkään aihetta puuttua asiaan ja komennella jo muutenkin päivisin etäopiskelussa koville joutuvia lapsiani.

Kaikkein hassuinta tässä oli kuitenkin se, että kukaan ei ole koskaan työyhteyksissä huomauttanut kenellekään, jos taustalta on kuulunut ”ääniä”. Tilaisuuksia huomauttamiselle löytyy varmasti jokaisen meidän kokouksistamme.  Kaarinan kaupunginvaltuuston julkisessa kokouksessa se kuitenkin häiritsi.

Olen syvästi pahoillani; lähinnä asenteesta, joka useamman kerran toistuttuaan alkaa vaikuttaa joltain muulta kuin aiheelliselta ja asialliselta puuttumiselta. Aion vastaisuudessakin osallistua päätöksentekoon perheellisenä ihmisenä. En lähetä perhettäni ”lumihankeen” odottamaan kokoustemme päättymistä hipihiljaa ja todella toivon, että vuoden päästä kuntavaaleissa tästä aiheesta puhutaan paljon: kenelle päätöksenteko on tarkoitettu, ketkä siihen saavat osallistua ja millä ehdoin. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Päätöksenteko, Kaarina, Lapset, Tasa-arvo

Puhutaan rahasta

Sunnuntai 26.4.2020

Monissa korona-ajan puheenvuoroissa on tuomittu kylmäsydämisiksi kapitalisteiksi ne, jotka uskaltavat mainita tässä ajassa sanan talous. Ihmisarvoa ja ihmishenkeä eivät taloudesta puhuvat kunnioita, vaan kylmäverinen talousajattelu on vallannut epäinhimilliset sydämet.

On todella pelottavaa, että tämä olettamus ei asu pelkästään sosiaalisen median syövereissä, vaan ajatusta viljellään jopa valtakunnan politiikassa ja medioissa. Talous ja terveys nähdään jotenkin vastakkaisina asioina ja ihmiset kykenevät välittämään vain jommasta kummasta. Ruotsalaiset ovat jo aikaa sitten tuomittu talouskansaksi, jolle ihmishenki ei ollut minkään arvoinen.

Palataan takaisin aikaan ennen koronaa. Kuntien taloustilanteet ovat Suomessa kovin erilaisia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hammaslääkäriin tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolle toisaalla pääsee viikossa, huonoimmissa kunnissa aikaa saa odottaa kuukausia. Tämä odotusajan pitenemä voi maksaa ihmishengen, jos kyseessä on ientulehdus, joka johtaa kuolemaan äkillisen leikkauksen komplikaationa tai mikäli lääkärikäyntiä edellyttävä oire on agressiivinen syöpä, joka oltaisiin voitu parantaa aiemmalla diagnoosilla.

Näiden kahden erilaisen tilanteen yhteinen nimittäjä on kunnan talous. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat toki kunnan sijainti ja johtaminen.

Mikäli nyt tuijotamme vain tätä hetkeä, pidämme yhteiskuntaa suljettuna rokotteen tuloon saakka esimerkiksi seuraavan vuoden, olemme kyllä onnistuneet ehkä välttämään suden, mutta kulman takana meitä odottaa karhu.

Vuoden sulkutoimenpiteet johtavat lomautuksiin, irtisanomisiin ja konkursseihin. Kun samaan aikaan sekä kuluttajien että yritysten taloustilanne heikkenee merkittävästi, kuntien ja valtion verotulokertymät laskevat rajusti. Ostovoima pienenee ja lamaan johtavassa kierteessä palveluita ja kulutustarvikkeita tarjoavat yritykset ovat entistä huonommassa tilanteessa.

Vasemmistolainen patenttiratkaisu kaikkeen ovat verokorotukset ja lainarahan lisääminen. Veronkorotuksilla rokotamme siis entisestää sitä pienenevää joukkoa, jonka toimeentulo säilyy ennallaan ja edelleen näidenkin ostovoima ja taloustilanne heikkenee. Kun kaikki valtiot ja organisaatiot tarvitsevat lainaa suuria määriä lisää samaan aikaan, velan hinta nousee eli korot nousevat. Tämä vaikeuttaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten tilannetta, jos asuntojen arvot laskevat ja samaan aikaan asunnon maksuun hankitun lainan hinta nousee. Pahimmillaan lainaa on enemmän, mitä asunnosta myydessä saa. Näin tapahtui 90-luvulla.

Kun kunnan verotulot sakkaavat, lainan hinta nousee eikä veronkorotuksillakaan saavuteta entistä verokertymää, tulopuoli kunnassa on ongelmissa. Pitkäaikaiset sulkutoimet johtavat sosiaalisten ongelmien merkittävään kasvuun, vanhusten toimintakyvyn heikkenemiseen, ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen  ja yleisesti julkisten palvelutarpeiden lisääntymiseen. Palvelutarpeiden kasvaessa kuntien menopuoli kasvaa ja yhtälö vain pahenee. Valtion ollessa yhtä heikossa hapessa, valtionosuuksia leikataan.

Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Palveluiden leikkauksia, esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuuden heikentämistä ja sosiaalisten ongelmien hoitamatta jättämistä.

Kaikilla näillä negatiivisen talouskierteen seurauksilla on ihmishenkiä uhkaavia vaikutuksia. Siitä aiheutuvien välillisten ja välittömien kuolemien määrät voidaan laskea pahimmillaan kymmenissä tuhansissa vuosittain Suomessa.

Kun puhutaan pandemiasta ja kun puhutaan taloudesta, ne kuuluvat nimenomaan samaan lauseeseen. Jokaisen, joka muuta väittää, on aika käydä kansantaloustieteen perusteet vaikkapa verkkokurssina ja vasta sen jälkeen on oikeutettu jatkamaan keskustelua aiheesta. Falskia tunteilua ja täysin epärealistista idealismia on varaa nyt harjoittaa vain fiktiivisen proosan nimissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korna, Talous, Terveys

Koulut auki, kiitos

Keskiviikko 22.4.2020

Kun seuraamme tilastoja Suomessa, tapahtumia Ruotsissa ja muiden Pohjoismaiden ratkaisuja, ainoa oikea johtopäätös Suomessa on avata asteittain julkisia palveluitamme jo ensi viikosta alkaen. 

Miksi näin?

Kun katsotaan tilastoja, koronaepidemian huippu on käyrällä saavutettu. On arvattavaa, että tartunnat lähtevät jälleen nousuun, kun palaamme kohti normaalia arkea ja todellinen huippu on joskus myöhemmin. 

Tänä vuonna, kun influenssakausi on ollut tilastojen mukaan tavanomaista helpompi, kuolleita oli huhtikuun alussa 4-5 kuukauden influenssakauden jälkeen 500 henkeä. Se on tavattoman paljon, kun influenssaa vastaan on olemassa rokote. Koronaan on tähän mennessä ilmoitettuja kuolemia 141, kun epidemia-aikaa on eletty kohta kaksi kuukautta. Influenssaan verrattuna tuo luku voisi olla yli 200. Ei onneksi ole.

Rokotteen arvioidaan tulevan vuoden päästä. Me emme voi pitää yhteiskuntaa suljettuna siihen saakka!

Ensimmäisenä pitäisi avata alakoulut ja varhaiskasvatus. Nämä avattaisiin toukokuun alusta ja samalla kouluun palaisivat 9. – luokkalaiset päättämään toukokuun ajaksi peruskouluaan.

On hämmentävää, jos nyt perustellaan sulkutoimien jatkoa muun muassa sillä, ettei muutamassa viikossa enää ehditä mitään tekemään ja arvioinnit on jo tehty. Anteeksi mitä? Lukuvuosi jatkuu normaalisti toukokuun loppuun. Tässä tilanteessa sen jatkamista muutamalla viikolla pidempään olisi jopa perusteltua harkita, kun puhumme lasten edusta. 

Minusta tämä on ilmiö, johon pitää puuttua jokaisessa oppilaitoksessa. Lukuvuotta jatketaan aina loppuun saakka. Jos joulu- ja toukokuu otetaan jo loman kannalta, millaisia työelämätaitoja me oikein opetamme lapsille ja nuorille. Koulujen lomat ovat kyllä riittävän pitkät nykyisellään.

Koulujen, yksittäisten opettajien ja kuntien valmiudet etäopetuksen ovat liian erilaiset. Siinä, missä yksi saa päivittäin kontaktiopetusta, toiset saavat vain Wilmalistan, jota viikosta toiseen noudatetaan. Opettajaa ei saa edes kiinni, jos olisi jotain kysyttävää. Vanhemmat koittavat revetä sekä opettajiksi, varhaiskasvattajiksi että hoitaa oman työnsä, joka sekin on kertaheitolla muuttanut muotoaan. 

Se, että opettajina voisimme kieltäytyä ns. etulinjasta, ei sekään tunnu hyvältä perustelulta. Kauppojen henkilökunta, terveydenhuolto, vanhustenhoito ja moni muu ammattikunta on jatkanut kaikki nämä viikot edelleen etulinjassa. Jos samalla vielä tarkastellaan tehtäviä ja niiden palkkausta, taitavat kaupan henkilökunta, lähi- ja sairaanhoitajat, varhaiskasvatus ja vanhustenhoito saada vähemmän palkkaa kuin opettajat.

Ymmärrän, että tämä kirjoitus aiheuttaa joissakin kiukkua ja pahaa mieltä, mutta sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Meidän aikuisten on nyt katsottava rohkeasti oman etumme yli niitä meitä pienempiä ja heikompia, jotka eivät itse osaa sanoa, että tämä ei mene oikein.

Lasten edun on oltava koulupäätöksessä ensisijainen kriteeri. Ja lasten edun nimissä kouluja kannattaa avata nyt, riittävän ajoissa ennen kesälomaa, kun tutkimuksetkin osoittavat, että lapset eivät ole merkittävä tartuntakanava koronalle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, Opetus, Koulut, Talous, Tasa-arvo

Saako sanoa?

Tiistai 21.4.2020 klo 22:04

Me suomalaiset naureskelemme mielellämme ruotsalaisia ja pidämme heitä vähän turhan pehmeinä 'diskuteeraajina'. Ruotsalaiset siis vain puhuvat, täällä tehdään asioita.

Olen kyllästymiseen saakka kuullut ja lukenut kuluneen kuukauden aikana argumentteja, joiden mukaan nyt ei ole aika kriittisille puheenvuoroille tai ratkaisuiden kyseenalaistamiselle. Ruotsin mainitseminen jollain lailla positiivisessa valossa on erityisen epäilyttävää. Korkeat poliittiset päättäjämme ovat toivoneet, että jälkipyykin aika olisi vasta myöhemmin: nyt ei venettä saa keikuttaa.

Minusta erilaisten näkökulmien aika on juuri nyt, kun seuraavia päätöksiä ollaan tekemässä. Kaikki me tiedämme jälkikäteen, että Helsinki-Vantaa ei olisi saanut vuotaa tai että suojainvarastomme olivat liian pienet. Nyt on voitava kertoa erilaisia näkemyksiä lähitulevaisuuden päätöksiin liittyen. Me emme elä Neuvostoliitossa, eikä kaikki viisaus asu hallituksessamme. 

Toinen, etenkin sosiaalisessa mediassa yleistynyt harha on asiantuntijuus. Naureskellaan ihmisiä, jotka ottavat kantaa kriisin ratkaisemiseen ilman tiettyä koulutusta. Ihmiset joutuvat perustelemaan näkemyksensä aluksi: en ole asiantuntija, en ole virologi, en ole hankinta-asiantuntija.

Tästäkin olen eri mieltä. Juristi katsoo asioita lain näkökulmasta, lääkäri terveydenhuollon, opettaja koulun, yrittäjä työnantajan ja liiketoiminnan näkökulmasta. Jokainen heistä ja meistä on asiantuntija omista lähtökohdistaan ja keskusteluun on hyvä tuoda erilaisia näkökulmia. Sellaista juuri kutsutaan keskusteluksi. Ja sitä vartenhan meillä on sosiaalinen media: jokainen saa kantaa kortensa kekoon.

Kun aikanaan sitten tulee aika arvioida tehtyjä päätöksiä ja niiden vaikutuksia, olen täysin varma, että kuulemme jälleen väheksyntää. Jälkiviisaus on niin helppoa, että kuka tahansa osaa silloin olla viisas. Refletoinniksi kutsutaan jälkikäteen tapahtuvaa itsearviointia: missä tein hyvin, missä olisin voinut parantaa. Tähän me olemme Suomessa keksineet ihanan latistavan jälkiviisastelun käsitteen, jotta vältymme reflektiolta. 

Jäljelle jää siis kysymys: koska asioista täällä Kekkosen perintöä vaalivassa Suomessa saa keskustella? Mikäli nyt ei pidä "keikuttaa venettä", keskustelua käyvät vain asiantuntijat ja jälkiviisaus on liian helppoa, joten sitäkään ei tarvita. 

Käytetään tämä ikävä kriisi hyödyksi ja opetellaan Suomessa diskuteeraamaan. Kekkosen ajoista on kohta 40 vuotta ja Neuvostoliittokin hajosi 30 vuotta sitten. 

Kommentoi kirjoitusta.

Autetaan yrittäjää, autetaan kuntalaista

Maanantai 6.4.2020

Kaarinan kaupunginhallitus käsitteli tänään toimenpiteitä yritystoiminnan tukemiseksi kaupungissa. Ideoin pykälään liityen erilaisia toimenpiteitä kaupungin ja kenties useammankin kunnan käyttöön. Nämä osuvat aika mukavasti myös tänään Helsingin Sanomissa olleeseen pääkirjoitussivun kolumniin innovatiivisista ratkaisuista jälleenrakennukseen. 

Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, kunhan muistaa mainita lähteeksi tämän nettisivuston. 

  1. Lähtökohtaisesti mitään kaupungin ostopalveluita, joille on edelleen tarvetta, ei kotiuteta. Perustelu: Lomautus on määräaikainen, konkurssi peruuttamaton.

  2. Kaarinan budjetoimia palveluiden ja tuotteiden ostoja pyritään aikaistamaan. Hankinnat tehdään mahdollisuuksien mukaan kaarinalaisilta yrityksiltä.

  3. Kaupungin henkilökuntaa, jolla on soveltuvaa osaamista, siirretään määräaikaisesti Kaarinan Kehitykseen auttamaan yrityksiä hakemaan avustuksia ja rahoitusta Business Finlandista, ELY:ltä jne.

  4. Kaarinan innovaatiosetelit
  • Kaarinalaiset palveluntarjoajat voivat ilmoittautua innovaatiotuottajiksi, esimerkiksi myynti, markkinointi, uudistaminen, verkkokauppa, nettisivut, ohjelmointi ym.
  • Yritykset voivat hakea oman toimintansa kehittämiseen innovaatioseteliä kaupungilta esimerkiksi 2000-3000 euron arvosta, jossa on 100 euron omavastuu. Kehittämishankkeen tuottaa innovaatiotuottaja. 

    5. Kaarinasetelit - palvelusetelien laajennus

  • Laajennetut palvelusetelit kaikille yli 70-vuotiaille kaarinalaisille palveluiden ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä: asiointipalvelut, ateriapalvelut, liikunta, kuntoutus, etäystävät ym. esim. 100€/kk koronatoimien ajan.
  • Kotitalousseteli kaarinalaisille perheille kaarinalaisiin yrityksiin (remontit, pihatyöt, ikkunan pesut) esim. 100 €/kk koronatoimien ajan.
  • Digiseteli laitteiden, verkkopalveluiden ja digikoulutuksen ostoon kaarinalaisilta yrityksiltä digiloikan edistämiseen.
  • Hyvinvointisetelit keskusteluavun, terapian, kuntoutuksen, taiteen tai kulttuurin ostamiseen kaarinalaisilta yrittäjiltä tai taiteilijoilta koronarajoitukset huomioon ottaen.
  • Ympäristösetelit kodin energiamuodon uudistamiseen ekologisempaan suuntaan.

Lisäksi Turun erinomaisen idean pohjalta sovellettu ratkaisu:

  • Kesätyöntekijöille palkkoihin varatut rahat siirretään yrityksille suunnattuihin kesätyöseteleihin. Setelit ovat ensisijaisesti kaarinalaisiin yrityksiin, erityisesti alkutuotantoon, johon ennakoidaan työvoimapulaa.  Turussa kaikille kesätyötä kaupungilta hakeneilta voidaan myöntää kesätyöseteli yrityksiin. Yritykset voivat sijaita myös muualla kuin Turussa. 

Listaa täydennetty 7.4.

  • Yhteishankinnat kunnan ja yritysten kesken esimerkiksi suojavarusteiden osalta. Yksittäinen sosiaali- tai terveysalan yritys on pieni neuvottelukumppani yksin, mutta laaja hankintarengas yhdessä voi saada skaalaetua aikaan ja yksikkökustannus jää kaikille kohtuullisemmaksi. Sotealan yksiköissä hoidetaan kunnan omia asukkaita, joten on perusteltua auttaa huolehtimaan heidän turvallisuudestaan suojatarvikkeiden riittävyydellä. 
  • Väistötilojen etsiminen mahdollisen epäilyn tai tartunnan yhteydessä. Yksittäinen soteyksikkö voidaan joutua jopa sulkemaan, jos yksikköön tulee koronaepäilys tai tartuntoja. Tällöin tarvitaan mahdollisesti väistötiloja tai apua tilapäisen henkilökunnan rekrytointiin. Kunta voisi ylläpitää poolia, josta on mahdollisuus etsiä tarvittavaa tilaa määräajaksi. Tämä voisi toimia myös asuntojen osalta, joita voi käyttää karanteenin ajan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Talous, Korona, Innovaatiot

Vanhemmat kirjoitukset »