Share |

Toimintakyky keskiöön

Lauantai 4.5.2019

Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 4.5.2019

Soteuudistuksen siirryttyä uuden hallituksen pöydälle, kunnat jatkavat tuttuun tapaan vuosibudjettiensa laatimista. Samaan aikaan hallitusohjelmaa rakennetaan ja muun muassa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on ollut kevään kuumia puheenaiheita.

Keskusteluissa ja miksei myös budjeteissa liian vähälle huomiolle jäävät liikunnan ja toimintakyvyn kiistaton yhteys. Ikääntyvän väestömme kohtalonkysymys on toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Toimintakyvyn tärkeys korostuu ikääntyessä, mutta näyttelee keskeistä roolia ihan kaikissa elämänvaiheissa, myös lapsuudessa ja työiässä.

Turun Sanomat 2.5. vertaili saman geeniperimän saaneita kaksosia, joiden elintavat olivat hyvin erilaiset. Vähäisen liikunnan ja huonojen ruokailutottumusten vaikutukset henkilön elämänkaareen ja elämänlaatuun mutta myös kansantalouteen olivat dramaattiset.

Ikääntyneiden päivittäisen liikunnan, kuntoutusteknologian ja digitaalisten palveluiden puolestapuhujana toivon koko sydämestäni että uusi hallitus nostaa toimintakyvyn ylläpitämisen keskeiseen rooliin ohjelmissaan. On turha tavoitella ikääntyneiden pidempää asumista kotona, jos emme varmista mahdollisuuksia päivittäiseen toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan.

Liikuntasuositukset ikääntyneille koskevat myös ympärivuorokautista hoitoa. Toimintakyvyn ylläpitäminen vaikuttaa merkittävästi hoitoisuuteen, mutta myös koettuun elämänlaatuun; kukapa meistä ei haluaisi pukeutua, syödä tai käydä vessassa itsenäisesti.

Ilman hallitusohjelmaa ja kärkihankkeitakin kunnat voivat panostaa liikunnan lisäämiseen palveluissaan esimerkiksi päivätoiminnassa, ympärivuorokautisessa hoidossa, terveyspalveluissa ja erityisesti kotipalvelun piiriin kuuluvien ikääntyneiden arjessa. Mahdollisuudet siihen ovat rajattomat eikä edes kustannukset ole tälle esteenä, kun hyödynnetään uusia ketteriä tapoja, digitalisaatiota ja teknologiaa liikunnan avustajana ja mahdollistajana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Liikunta, Digitalisaatio, Toimintakyky

Tasa-arvosta - jälkisanat

Perjantai 26.4.2019

Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, Eduskunta

Kansa on puhunut

Tiistai 16.4.2019

Eduskuntavaalit ovat tällä erää takana. Onnittelut 17 varsinaissuomalaiselle kansanedustajalle, niin uusille kuin kokeneillekin tekijöille!

Samalla on aihetta onnitella kaikkia ehdokkaita tiimeineen, jotka vaaleissa asettuivat ehdolle. On todellakin melkoinen panostus niin ajallisesti, taloudellisesti kuin henkisestikin lähteä ehdolle omilla kasvoillaan, omalla persoonallaan. Tosissaan tehty vaalikampanja vie kuukausien ajallisen panostuksen ja monella myös tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Vaalien aikaan tuntuu suorastaan kummalliselta, että ehdokkaisiin osa ihmisistä ja myös medioista suhtautuu vihamielisesti tai ainakin skeptisesti. Jos yleinen ilmapiiri esimerkiksi televisiossa on aina haastava ja huonoihin seikkoihin keskittyvä, se luonnollisesti tarttuu. Mietin monta kertaa tenttejä katsoessani, että miten ihmeessä saamme nuoret äänestämään, saati ehdolle, jos keskusteluissa keskitytään virheiden etsimiseen, vastakkainasettelun rakentamiseen ja toisten näpäyttelyyn. Sosiaalinen media tarjoaa vielä villimmän kanavan huonoon käytökseen.

Toivottavasti jatkossa otamme opiksemme ja alamme etsimään ainaisen alasampumisen sijaan myös onnistumisia ja keskustelemaan tekijöistä, joilla niihin päästiin. Toivottavasti sen myötä yleinen ilmapiiri muuttuisi ja poliitikon ammatista, siihen pyrkimisestä tulisi pikemminkin hyve kuin pahe. Tuhansien ilmaisten tuntien tekeminen yhteiskunnan eteen on kovin harvoin oman edun tavoittelua tai pelkkää vallanhimoa. Siihen tarvitaan myös kiinnostusta, innostusta ja intohimoa yhteisiin asioihimme.

Suuri kiitos siis kaikille ehdolle lähteneille, heidän ahkerille tiimeilleen ja taustajoukoilleen sekä tietysti äänestäjille; kaikkia näitä tarvitaan toimivaan demokratiaan rakentavaa mediaa unohtamatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit

Puhutaan tasa-arvosta

Perjantai 5.4.2019

Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta.

Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden
"all male panel", yritysten johdossa naiset ovat selkeässä vähemmistössä.

Itse asiassa Minna Canthin ajatukset naisten asemasta 1800-luvun lopulta eivät ole vanhentuneita, vaan edelleen yllättävänkin ajankohtaisia. Konkreettinen esimerkki tasa-arvosta tai sen puutteesta on perhevapaauudistus,
jota ei ole saatu maaliin, vaikka muun muassa Kokoomus on sitä vienyt vahvasti eteenpäin.

Todellisuudessa tasa-arvon puute on syvällä rakenteissa ja asenteissa. Se ei ole helposti nähtävissä eikä huomattavissa; me olemme oppineet esittämään tasa-arvoa. Se on ohikiitävä hetki kokouksessa, jossa nainen esittää hyvän ajatuksen. Kukaan ei reagoi. Vähän myöhemmin saman ajatuksen esittää mies. Ihmiset innostuvat ja kehuvat, miten hyvä idea se onkaan. Tai äiti, joka tekee uraa; kuinka monta kertaa hän joutuukaan vakuuttelemaan ihmisiä, että minun lapseni ovat hyvässä hoidossa, vaikka minä olen töissä. Tai nainen, joka kertoo, mitä hän tavoittelee. Sellainen nainen on edelleen röyhkeä, ajaa omaa etuaan, kun samaan aikaan vastaavasti toimiva mies on kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä.

Minun ehdokkaani on tietysti nainen, mutta ei suinkaan pelkän sukupuolensa perusteella. Minun ehdokkaani on koulutettu ja kokenut sekä yritysmaailmassa että politiikassa. Minun ehdokkaani on äärimmäisen osaava poliitikko
ja taitava ihmisten kanssa. Hän on järkevä, asiantunteva ja edustava. Hän on myös äiti.

Jos itse pidät suuressa arvossa äitiäsi, siskoasi, tytärtäsi, isoäitejäsi, anoppiasi, ystävättäriäsi tai naispuolisia kollegoitasi, miksi et antaisi myös ääntäsi naiselle? Toivon, että tulevassa eduskunnassa luvut ovat 50-50: päteviä, osaavia ja tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia yhtä paljon. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Tasa-arvo

Katse tulevaisuudessa

Perjantai 22.3.2019

Juuri nyt tuntuu erityisen mukavalta olla kaarinalainen. Olemme vuoden sisällä päättäneet Hovirinnan ja Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmista. Näiden lisäksi luvassa on myös Piispanlähteen koulun laajennus sekä muiden koulujemme perusparannuksia uutta liikuntahallia unohtamatta. Harvassa kunnassa päästään lähivuosina nauttimaan näin perusteellisista uudistuksista – ja uusista tiloista.

Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa huomio on aivan liian usein kiinnittynyt uhkiin ja ongelmiin. Päätöksiä on toki punnittava monelta eri kantilta ja eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ovat osa tuota pohdintaa. Nyt, kun päätökset on tehty, on aika kääntää uusi sivu kouluihimme liittyvässä keskustelussa.

Me olemme panostaneet laadukkaan pedagogisen ympäristön suunnitteluun palkkaamalla hankkeisiimme erillisen oppimisympäristöasiantuntijan. Koulut ovat tiiviisti mukana uuden suunnittelussa ja lopputuloksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä niin oppilaiden, henkilökunnan kuin iltakäyttäjienkin mielestä toimiva, turvallinen ja innostava.

Seuraavaksi panostamme onnistuneeseen rakentamiseen laadun, kustannusten ja aikataulun osalta palkkaamalla kaupunkiin erillisen hankejohtajan huolehtimaan vain näistä rakennushankkeista. Huolehtimalla kaikista kolmesta tavoitteesta, varmistamme turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön kotikunnassa, jonka talous on tasapainossa. Tasapainoisen talouden avulla meillä on jatkossakin mahdollisuus panostaa erinomaiseen opetukseen, uusiin investointeihin ja palvella kaikkia kuntalaisiamme eri elämän vaiheissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Iloitaan siis näistä huikeista suunnitelmista ja mahdollisuuksista, jotka pian alkavat muuttua todellisuudeksi ja arkipäiväksi lapsillemme ja nuorillemme.

Sanna Vauranoja
Ryhmäpuheenjohtaja, kaupunginhallitus (kok.)

Timo Virkkula
Ryhmäpuheenjohtaja, sivistyslautakunnan pj (SDP)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulutus, Tulevaisuus

Lehdistötiedote Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmasta

Maanantai 11.3.2019

Kokoomuksen lehdistötiedote Valkeavuoren kouluhankkeen käsittelystä valtuustossa 11.3.19:
Useita vuosia päätöksenteossa ja virkamiesvalmistelussa kiertänyt Valkeavuoren lasten- ja nuortentalon hankesuunnitelma saatiin vihdoin hyväksyttyä Kaarinan kaupunginvaltuustossa kokoomuksen ja SDP:n yhteisellä näkemyksellä.
Luottamushenkilöt oli kutsuttu perjantaina 8.3. koulurakentamisen seminaariin ja se vahvisti hallituksessa 4.3. tehtyä päätöstä tavoitella 31 miljoonan rakennusinvestointia.
- Kuulimme Varsinais-Suomessa tehdyistä kouluhankkeista muun muassa Yli-Maariaan vuoden vaihteessa valmistuneesta Ypsilonista, jossa 720 oppilaan koulu liikuntasaleineen, kalusteineen ja pihatöineen maksoi 23 miljoonaa euroa. 980 oppilaan koulu 31 miljoonalla suhteutuu tuohon suuruusluokkaan, kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Sanna Vauranoja sanoo.
Kokoomus esitti kaupunginvaltuustossa, että 31 miljoonaa olisi kattohinnan sijaan tavoitehinta, jotta hankesuunnitelman kriteereistä voidaan pitää kiinni eikä prosessi enää hidastuisi. SDP kannatti kokoomuksen esitystä. Lisäksi päätökseen lisättiin toimenpidealoite rakentamisen hankejohtajan palkkaamisesta Kaarinaan, mistä valtuusto oli yksimielinen.
- Tärkeintä on nyt saada kaikki hankkeet rivakasti eteenpäin niin Hovirinnassa, Valkeavuoressa kuin liikuntahallinkin osalta. Meillä on henkilöstövajausta nimenomaan projektijohdossa, kun tilakeskuksen päällikkökin puuttuu. Tarvitsemme rakennusprojektien vankan ammattilaisen, jolla pysyy hanskassa niin aikataulu, kustannukset kuin laatukin, Vauranoja painottaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi

Lauantai 24.11.2018 - Sanna

Teimme "kaupunkiloman" Kaarinasta Saloon ja tutustuimme muutamaan kiinnostavaan design-liikkeeseen sekä Nanna Suden hehkuvaan näyttelyyn Veturitallissa. Totesin jälleen kerran, että saariston lisäksi Varsinais-Suomessa on paljon nähtävää ja siten potentiaalia matkailun kasvulle.
 
Lähes kaikki liputtavat tunnin junan puolesta. Samaan aikaan Turussa puuhataan historiamuseota ja Helsingissä arkkitehtuurimuseota. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on hankkiutumassa eroon Alvar Aallon suunnittelemasta legendaarisesta Paimion parantolasta, joka taas on niin arkkitehtuurin kuin designinkin mekka tuhansille alasta kiinnostuneelle ympäri maailman.
 
Mitä, jos parantola otetaan yhdeksi yhteiseksi agendaksemme Varsinais-Suomen matkailussa. Varsinaissuomalaiset vaikuttajat lobbaisivat sen puolesta, että parantolaan saataisiin itseoikeutetusti Suomen arkkitehtuurimuseo. Sinne voitaisiin tilojen niin salliessa tuoda myös historiamuseo synergiaetujen saamiseksi. Parantolasta muutama kerros varattaisiin hotellikäyttöön ja sen toiminta vuokrattaisiin ulos. Omistajana ei luonnollisesti voi jatkossa olla sairaanhoitopiiri vaan tähän tarvitaan oma säätiö. Säätiöön luultavasti löytyisi rahaa suomalaisten lisäksi maailmalta.
 
Matkailu ei katso kuntarajoja, eivätkä matkailijat yleensä tule vain yhden asian takia. Näistä syistä matkailu on asiakkaan näkökulmasta aina joukkuelaji.  Jos jätämme turistin itsekseen etsimään sopivia liikenneyhteyksiä esimerkiksi Salon asemalta Paimion parantolaan, turistivirtoja on turha odotella.
 
Rakentamalla valmiiksi tuotteistettuja päivämatkoja Helsingistä tai suoraan lentokentältä Salon kautta Paimioon, ympärivuotinen matkailu parantolaan olisi luotavissa. Tunnin juna edistäisi näiden tuotteiden kehittämistä entisestään. Helsingistä tulevia päivämatkailijoita ajatellen Varsinais-Suomesta löytyy paljon muutakin nähtävää, esimerkiksi Mathildedal, Fiskars ja Teijon kansallispuisto.
Parantolaretkeen yhdistyy helposti myös vierailu Turkuun ja silti ehtii illaksi takaisin Helsinkiin, jos se on välttämätöntä. Toisaalta, Helsingistä Paimion kautta Turkuun ja sieltä seuraavana päivänä laivalla Tukholmaan, on myös monelle ulkomaiselle matkailijalle kiinnostava tuote.
Toivonkin, että asian merkitys matkailulle ja Suomen julkikuvalle maailmalla ymmärrettäisiin riittävissä määrin ja parantola saataisiin kulttuurihistoriallisen arvonsa mukaiseen julkiseen käyttöön. Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi jatkossakin!
 
Olisiko tässä yhteinen varsinaissuomalainen matkailuhanke, jota lähteä laajalla rintamalla viemään eteenpäin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Arkkitehtuuri, Paimion parantola, Varsinais-Suomi

Synnytystalkoot

Sunnuntai 18.11.2018

*Kirjoitus on alkuperäisenä julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Viime aikoina keskustelu syntyvyyden vähenemisestä ja väestörakenteestamme on kiihtynyt ilahduttavalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin Suomen tulevaisuuden kannalta varsin ratkaiseva seikka. Ratkaisuja haetaan niin lainsäädännöstä kuin työpaikoiltakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten ratkaisuiden edellä ovat kuitenkin ne mielikuvat, millaista elämää ihmiset ylipäätään tavoittelevat. Jos julkisuudessa ja eri medioissa esillä ovat kauhutarinat synnytyksistä, kertomukset raskaasta perhearjesta ja haastattelut urakehityksen lakkaamisesta, matkustelun vähenemisestä ja oman elämän sekä parisuhteen päättymisestä, kuka oikeasti haluaa valita sellaisen elämän.

Mitä jos medioissa nostettaisiin esiin myös kertomuksia siitä, miten elämä muuttuu radikaalisti paremmaksi lasten myötä. Tarinoita siitä, miten arvojärjestys ja elämän merkitys löytyi vauvankopasta. Tiedostavat nuoret, jotka jättävät lapset ympäristösyistä hankkimatta, heiltä voisi kysyä samalla vuodessa lennettyjen mailien määrää.

Mitä sitten olisi tehtävissä lainsäädännön ja poliittisten päätösten kautta, jotta perheen pärjäisivät paremmin ruuhkavuosissaan?

Äitiys- ja lapsineuvolassa keskitytään pelkän vauvan tai äidin punnitsemisen lisäksi koko perheen henkiseen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Synnytyksen jälkeen voipunut äiti ei joudu siskonpetille kolmen hengen huoneeseen vaan perheillä on mahdollisuus heti ensi hetkistä olla yhdessä. Jos raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana jotain menee pieleen, myös henkisestä tuesta erinomaisen fyysisen hoidon lisäksi huolehditaan.

Perhevapaat jaetaan tasaisemmin perheille tai jopa muiden läheisten aikuisten kanssa, jotta perheelle parhaat ratkaisut on tehtävissä. Lapsilisiä ei jatkuvasti leikata. Ei myöskään kotitalousvähennystä. Työntekijän palkkaaminen mahdollistetaan verovähennysoikeudella perheille ja lapset huomioidaan vanhempien verotuksessa merkittävällä verovähennysoikeudella. Lakiuudistuksia ja poliittisia päätöksiä ei tehdä keskiluokan eli suurella todennäköisyydellä lapsiperheiden rokottamiseksi.

Työpaikoilla taas kannustetaan joustoihin. Työnantajille perustetaan laaja-alainen ”Meillä joustetaan” -kampanja, johon rekisteröityneet työnantajat sitoutuvat joustavuuteen alle 15-vuotiaiden lasten vanhempien työn osalta. Ja miksei jousto voisi ulottua läheisiin laajemmin esimerkiksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen? Työpaikkaa hakiessa voi tarkistaa, löytyykö yritys tai organisaatio rekisteristä.

Kolmen lapsen äitinä olen enemmän kuin onnellinen, että olemme uskaltautuneet yrittämään lapsia ja lapsia saaneet. Lapsia ei todellakaan vain hankita, vaan niitä saadaan. Samalla olen myös helpottunut siitä, että en enää joudu päätöstä punnitsemaan, vaan lapsilukumme on täynnä. Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, en edes uskalla miettiä, kuinka meidän käy.

Rinne lupasi merkittäviä tulonsiirtoja eläkeläisille. Se tarkoittaa äkkiseltään laskettuna yli miljardia euroa vuodessa ja koska tulot eivät ilman veronkorotuksia kasva, summa joko leikataan esimerkiksi meiltä lapsiperheiltä tai se tehdään veronkorotuksen muodossa. Lopputulos on molemmissa vaihtoehdoissa sama.

Yhtälailla SDP:n johtamassa Suomessa minua pelottaa työelämän kannalta. Yksinyrittäjänä en uskaltaisi enää palkata äitiyslomasijaista itselleni, koska SDP ja ammattiyhdistysliike halusi torpedoida alle 10 hengen yrityksen mahdollisuuden irtisanoa työntekijä kevyemmällä proseduurilla. Äityslomani ajaksi joutuisin siis jatkossa ajamaan yritystoimintani alas tai palkkaamaan työntekijän suurella henkilökohtaisella riskillä. Jos työntekijän rekrytointi ei olisikaan onnistunut, pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lainaa palkan maksamiseksi.

Ja jos taas olisin palkansaaja, SDP:n johtamassa Suomessa riskit sen kuin kasvaisivat. Viimeksi SDP:n taloudellinen ja henkinen taustayhdistys, veropohjaamme rapauttava, verovapauksista nauttiva SAK esitti, että lakimuutoksella pitäisi kammeta uusia ja nuoria työntekijöitä ulos työpaikoiltaan, jotta pisimpään organisaatioissa olleet saisivat pitää työpaikkansa. Nousukauden päättyessä voi vaan kuvitella, kuinka käy nuorehkon perheenäidin tai perhettä vasta suunnittelevan vastavalmistuneen työntekijän, josa SDP:n tai SAK:n esitykset seuraavalla hallituskaudella etenisivät. 

Näiden lapsiperheiden arkea monin tavoin vaikeuttavien avausten myötä on pakko kysyä, millaisia synnytystalkoita SDP:n puheenjohtaja varsinaisesti tarkoitti?

Kommentoi kirjoitusta.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro budjetista 2019

Maanantai 12.11.2018 - Sanna

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut ja kokousyleisö!

Kiitos osallistujille tähän mennessä käymästämme budjettikeskustelusta. Keskustelu on ollut Kaarinan arvojen mukaisesti avointa ja budjettia on tehty yhdessä. Meillä Kokoomuksessa keskusteluun nousi erityisesti kolme teemaa: johtajuus, johdonmuakisuus ja terve talous. 

Nyt päätettävänämme oleva budjetti ei ole tasapainossa, vaan se sisältää selkeän alijäämän. Siksi työ vasta alkaa, kun tämä pykälä on saatu käsiteltyä. 

Vuonna 2015 kokoomuksen aloitteesta sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtiin palvelutasokartoitus, jonka mukaan palvelut jaettiin kolmeen kategoriaan: must have (lakisääteiset), should have (vaikuttavat, ennaltaehkäisevät palvelut ja nice to have (kiva olla, täysin vapaaehtoiset) palvelut. Nykyään sotepalveluissamme puhutaan sujuvasti must have, wise to have ja nice to have -palveluista. Samaa ajattelua tarvitaan myös muille toimialoille. 

On rehellisyyttä ja viisautta myöntää, että lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden lisäksi me teemme myös kenties vähemmän hyödyllisiä asioita. Palvelut saattavat olla vanhentuneita, eivät enää palvele parhaalla tavalla kuntalaisia, asiakkaita, toiminta ovat päällekkäistä tai prosessit tarpeettoman raskaita. Meidän pitää keskustella siitä, mitä säilytetään ja mistä voimme luopua lean -ajattelun hengessä. 

Kuten kaupunginjohtaja Harri Virta omassa puheessaan totesi, investointiohjelmamme on erityisen raskas. Pahimmillaan asukaskohtainen velka voi nousta kriisikunnan rajoille. Myös investoinnit pitäisi kyetä jakamaan pakollisiin (must have), viisaisiin (wise to have) ja hupi-investointeihin (nice to have). Ja jostain myös kyettävä luopumaan. 

Me päättäjät siis ryhdymme yhdessä virkamiesten kanssa tasapainottamaan taloutta heti vuoden vaihteessa. Se tarkoittaa sekä käyttötaloutta että investointeja! Silloin kysytään päättäjiltä johdonmukaisuutta ja virkamiehiltä johtajuutta. 

Kaikki kipeät päätökset eivät voi jäädä odottamaan tulevaisuutta, vaan meidän on ryhdyttävä tekemään niitä nyt, kun se ei vielä ole myöhäistä. Toisaalta, onnistuminen mitataan jokapäiväisessä työssä ja sen johtamisessa. Pelkät päätökset eivät vielä riitä. Kun jokin toimintamalli päätetään ottaa käyttöön, se myös otetaan ja sen toteutumista seurataan. Jos jollekin hankkeelle annetaan raami, siitä myös pidetään kiinni. 

Tästä hyvä esimerkki on koulurakentamisen hankkeet. Me olemme varanneet tarvittavat resurssit, jotta

  • kilpailutukset onnistuvat
  • laatua, aikataulua ja kustannuksia seurataan
  • poikkeamia ei tapahdu tai niihin reagoidaan ja ne korjataan välittömästi.

Meillä on rakennushankkeille nimetty kullekin oma vastuuhenkilö, joka henkilökohtaisesti vastaa siitä, että nämä tavoitteet toteutuvat ja raamissa pysytään. 

Tarvitaan siis rohkeutta, johdonmukaisuutta ja johtajuutta terveen talouden saavuttamiseksi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Terve talous, Johtaminen, Budjetti

Kirkko tulee taas

Maanantai 5.11.2018 - Sanna

Osallistuin lapseni kuoron myötä gospelkirkkoon Piikkiön kirkossa. Gospelmessu kuulosti ja tuntui juuri niin hyvältä kuin kirkon pitäisikin.

Kuinka moni aidon oikeasti jaksaa mennä sunnuntaiaamuna kello 10 kuuntelemaan vieraalta kuulostavia virsiä ja pitkiä saarnoja? Tämä tietysti on karikatyyri kirkosta, mutta toisaalta, mielikuvat juuri ratkaisevat.

Omassa työssäni olen huomannut, miten tärkeää ihmisille on nimenomaan musiikki. Miksi tarjota ihmisille musiikkia, joka ei heitä hautajaisten ulkopuolella juurikaan puhuttele. Voisiko gospelmessu ollakin sunnuntaisin vakio vaikka joka toinen viikko? Toiveikas tunnelma, hyvä saarna ja raamatun teksti jonkun nuoren lukemana. Ehkä messun aikatauluakin voisi ajatella uudelleen. Ei Raamatussa taida lukea mitään kello kymmenestä.

Mikä mukavinta, messun jälkeen tarjolla oli lämmintä mehua. Oivallinen tapa jäädä vähän juttelemaan ja tutustumaan seurakunnan muihin jäseniin mehun, kahvin tai iltateen merkeissä. Pieni tarjoilu ei paljoa maksa.

Entäpä sitten kirkon sanoma. Uskon, että lähimmäisestä välittäminen, armo, myötätunto ja turva ovat juuri niitä puuttuvia palasia, joita niin moni tässä ajassa elämäänsä kaipaisi. Verkossa ihmiset heittävät toistensa päälle vihapuhetta, politiikassa rakennetaan usein päätöksiä vastakkainasettelun kautta, työpaikoilla kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä ole helppoa koululaisillakaan. Entistä useammat eroavat, sukulaiset asuvat kaukana toisistaan, eikä lapsilla tai aikuisilla ole edes kotona turvapaikkaa, jossa sinua rakastetaan ja hyväksytään sellaisena kuin olet.

Kirkolla on siis kaikki menestyksen elementit olemassa, kysymys on vain siitä, miten ihmiset jälleen löytävät tiensä seurakuntaan. Tällä hetkellä kirkon sisäiset ristiriidat hallitsevat myös mielikuvia. Kaikista kysymyksistä ja arvoista emme ehkä koskaan löydä yhtä yhteistä ratkaisua, mutta se ei saa estää elämästä rauhassa rinnakkain kirkon sisällä. Mitä, jos keskittyisimme niihin 97 prosenttiin asioita, joista voimme olla samaa mieltä ja annamme tilaa jokaiselle pitää oma mielipiteensä niistä, mistä olemme eri mieltä. Lohtua, lähimmäisen rakkautta, armoa ja lämpöä kaipaa niin moni, että ei anneta lapsen mennä pesuveden mukana.

Kirkon päätöksentekoelimiin valitaan taas uusia päättäjiä. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäisi, ja toisaalta, valituksi tulisi niitä rohkeita ihmisiä, joille tärkeintä ei ole vain kaiken säilyttäminen ennallaan vaan elämän virtaan astuminen sellaisena kuin se nyt 2000-luvulla on.

Pienillä uudistuksilla olisi epäilemättä suuri vaikutus seurakuntaan. Ehkä näemme vielä laajan muutoksen ihmisten käyttäytymisessä ja ajan kuva ei ole kirkosta eroaminen vaan kirkkoon ja seurakuntaan kuuluminen.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaalit, Seurakuntavaalit, Kirkko, Usko

Mihin koira karvoistaan

Lauantai 3.11.2018 - Sanna

Aiemmin syksyllä kirjoitin blogiini, että eduskuntavaalit jäävät ensi keväänä osaltani väliin. Intohimo politiikkaan ei kuitenkaan ole mihinkään sammunut, vaikka tekemistä kyllä piisaa muillakin elämänaloilla. Olinkin todella otettu, kun päätökseni jälkeen minuun otettiin yhteyttä eduskuntavaalikampanjaan liittyen.  

Jos ehdokkaan arvoina ovat työ ja yrittäjyys, koulutus sekä ympäristöasiat, tunnen väistämättä yhteenkuuluvuutta ja jaan nämä arvot. Kun kyseessä on vieläpä henkilö, joka on toiminut jo muutamia vuosia mentorinani politiikassa, työhistoria on yritysmaailmasta ja koulutuskin jossain määrin meitä yhdistää, ei tehtävästä voinut kieltäytyä, olipa kiireitä tai ei.

Niinpä lupauduin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen kampanjapäälliköksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos Anne-Mari kutsusta tehtävään, tästä se vaalipöhinä taas alkaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit, Eduskuntavaalit, Kokoomus

Maailma ei ole valmis

Torstai 4.10.2018

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen päätös on tehty: en aio asettua eduskuntavaaleissa 2019 ehdolle. Viime vaalien tulos, lähes 2400 ääntä oli tosi hieno saavutus ja siitä olisi varmasti hyvä jatkaa seuraavissa vaaleissa. Monen asian summana vaalit jäävät kuitenkin osaltani väliin. 

Eduskuntavaalit edellyttävät merkittäviä panoksia niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisestikin. Minulla on kolme lasta, joista nuorin on vasta vuoden. Yrityksenikin on vielä nuori ja sen eteen on tehtävä lujasti töitä. Jos olen useita kuukausia kampanjoimassa lähes päivittäin, se on valtava panos niin perheeltä kuin yritykseltäkin. Tässä kohtaa lapset, perhe ja oma työ menevät ehdokkuuden edelle.  

Intohimo yhteiskunnan kehittämiseen ei ole kuitenkaan mihinkään sammunut. Tehtävää riittää vielä paljon esimerkiksi tasa-arvon puolesta. Toissa perjantain luottamusäänestys oli hyvä esimerkki siitä, miten maailma ei ole valmis, vaikka me usein haluaisimme niin uskoa. 

Valtakunnan politiikassa hallituksen toimet työllisyyden ja yrittäjyyden eteen ansaitsevat erityisen kiitoksen. Soteuudistuksen hitaus sen sijaan huolestuttaa minuakin, koska kunnissa ollaan jo niin pitkään odoteltu muutosta ja tiettyjä päätöksiä ollaan siirretty sen vuoksi. Tämä epätietoisuus synnyttää pysähtyneisyyttä ja kehitystoimenpiteitä ei uskalleta tehdä odotellessa. Odottelu rapauttaa nykyistä järjestelmäämme entisestään. 

Soteasiat ovat edelleen yksi erityismielenkiinnon kohteitani, sillä viime kaudella toimin sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä. Myös yritykseni toimiala sivuaa sotepalveluita. Tällä kaudella näkökulma päätöksentekoon, kunnan ja kuntayhtymien toimintaan on laajentunut entisestään kaupunginhallituksessa ja sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunnassa. 

Vaikka itse osittain elämäntilanteesta johtuen päädyin jättämään nämä vaalit väliin, toivon, että sekä ehdokasasettelussa että etenkin vaalituloksessa myös ruuhkavuosiaan elävät pienten lasten vanhemmat ja erityisesti naiset tulevat vahvasti edustetuksi ja kuulluiksi päätöksenteossa.

Itse aion jatkossakin edistää omissa luottamustehtävissäni Kaarinassa ja Varsinais-Suomessa tasa-arvoa, tervettä taloutta, uusia tapoja tuottaa palveluita ja kestävää elämäntapaa, jossa hyvinvointi ja huikea luontomme säilyvät tulevillekin sukupolville.  

Ensi keväänä tulee varmasti moneen kertaan ikävä kampanjaamme teemalla Hyvää arkea! Jälleen on hyvä syy kiittää koko mahtavaa supertiimiäni kaikista yhteisistä ponnisteluista, ideoista, lukemattomista työtunneista ja monesta mieleenpainuvasta huippuhetkestä numeron 30 eteen! Toivottavasti mahdollisimman monella ehdokkaalla on ensi keväänä tukenaan ja takanaan yhtä hyvä huipputiimi, sillä se on kaiken a ja o. 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä oikeastaan tapahtui

Lauantai 29.9.2018

Anna-Liina Kauhanen, Helsingin Sanomien Berliinin kirjeenvaihtaja, kirjoittaa pienistä murtumista, jotka muuttavat maailman suuntaa ja aloittavat uuden aikakauden (HS 29.9.). Viime viikolla eduskunta äänesti ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta. Siniset tekivät asiasta hallituksen luottamuskysymyksen, kun eivät enää muuta keksineet. Jälkipelejä en sen enempää referoi, kuka pahoitti mielensä mistäkin. Sen sijaan, asian merkityksestä riittää puhuttavaa vielä pitkäksi aikaa, ehkä jopa historiankirjoihin saakka.

Timo Soini on useasti korostanut, että jokaisella ihmisellä on mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaus Suomessa. Nämä oikeudet koskevat jokaista, riippumatta hänen asemastaan. Entäpä sitten sukupuolestaan?

Perustelut, joita on käytetty Soinin puolesta äänestämiselle, kertovat karua tarinaansa siitä, mikä todellisuudessa on Suomessa tasa-arvon tila. Onko naisen oikeus omaan kehoonsa rikkomaton vai voiko siitä sittenkin tinkiä, kun vaakakupissa on puolueille riittävän tärkeitä kysymyksiä. Miten lopulta mikään uudistus tai lakimuutos voisi olla tätä oikeutta kriittisempi tai tärkeämpi?

Kuvaavaa on se, että Soini sai jatkaa ulkoministerinä näiden tekojensa jälkeen, mutta Ilkka Kanerva joutui samasta tehtävästä väistymään lähetettyään yksityisiä tekstiviestejä; yksityisiä tekstiviestejä yksityishenkilönä yksityishenkilölle. Viestejä, jotka luonnollisesti kuuluisivat viestintäsalaisuuden piiriin, eivät vaikuttaneet Suomen julkikuvaan maailmalla tai pohjimmiltaan edes ministerin työtehtäviin.

Soini on todellakin sinnikkäästi korostanut mielipiteen, uskonnon ja sananvapautta. Eduskunnan äänestyskäyttäytymisestä ja sen jälkipuinneista voi vain enää kysyä, onko (mies)ulkoministerimme lisäksi myös (nais)kansanedustajilla nämä oikeudet voimassa?

Kommentoi kirjoitusta.

Orjattareksi

Maanantai 20.8.2018 klo 15:12

Yle Femmalla ja Areenassa on kesän aikana ollut nähtävissä televisiosarja The Handmaid’s Tale eli Orjattaresi -sarja, joka perustuu kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin samannimiseen kirjaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 1985.

Kirja ja sarja ovat liikuttaneet mieltäni useampaan otteeseen. Olen pohtinut paljon orjattaren tarinaa ja jostain syystä toista maailmansotaa rinnakkain. Ovatko aikanaan saksalaiset, itävaltalaiset tai puolalaiset huomanneet heikot signaalit ilmassa ja tajunneet etukäteen, mitä kohti yhteiskunnassa mentiin? Missä kohdin heikko signaali on muuttunut vallitsevaksi todellisuudeksi? Missä kohdin ihmiset alkoivat hyväksyä tapahtumat välttämättömyyksinä vääryyksien sijaan?

Ja mikä tärkeintä, mitä heikkoja signaaleita meidän pitäisi nähdä omassa ajassamme? Mitä kohti me olemme matkalla? Onko Atwoodin tarina oikeasti dystopiaa, vai tarina, joka voi tapahtua jossain muodossa jossain päin maailmaa, piankin? Ja mitä pitäisi tehdä, jotta heikosta signaalista ei koskaan tulisi vallitseva todellisuus?

Suomen ulkoministeri on osallistunut tilaisuuksiin ja ottanut kantaa aborttia vastaan. Ulkoministeri on saanut jatkaa tehtävässään. Pääministerin mukaan ”jokaisella on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä”.

Mihin mielipiteisiin meillä siis on oikeus ja mihin ei? Milloin omien mielipiteiden tuominen esiin on sallittua, milloin ei? Mikä tekee esimerkiksi taannoisen ulkoministeri Ilkka Kanervan henkilökohtaisista tekstiviesteistä ulkoministerille epäsopivia, mutta Soinin henkilökohtaisista mielipiteistä, jotka ovat myös Suomen lain kanssa ristiriidassa, hyväksyttäviä? Miten arvotamme Soinin mielipiteet suhteessa Halla-ahoon, jonka mielipiteet taas eivät sopineet hallitukseen?

Kesän aikana mieliä on pahoitettu myös (nais)ministerin lapsen vuoksi, koska lapsi kävi muutaman minuutin ajan tervehtimässä äitiään tilaisuudessa, jossa ei ollut muita lapsia. Ilmeisen pätevä, ellei pätevin, päätoimittaja jäi valitsematta, koska hänen lapsensa ei ollut oikean ikäinen äidin hakemaan tehtävään. Virallinen selitys oli, että henkilö ei ollut edes ”finalistien joukossa”. Avoimeksi jää kysymys, kenellä toimitusjohtajalla tuon kokoisessa organisaatiossa on aikaa tehdä niin sanottuja alkuhaastatteluita?

En osaa määritellä, milloin asiat ovat kääntyneet tähän suuntaan, mutta yhtä kaikki, tuntuu kuin heikko signaali olisi muuttumassa vahvaksi. Näennäiseen tasa-arvon uskomukseen kääriytynyt Suomi satuilee tasa-arvon tärkeydestä ja samaan aikaan sopii yhä asiat ”saunan lauteilla”. Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia voidaan loukata monin eri tavoin ja se on lähinnä mielipidekysymys.

Heikoista signaaleista tulee valtavirtaa, jos ne painetaan villaisella - vai pitäisikö sanoa pellavaisella saunapefletillä. Kuinka pitkä on matka näistä muutamista esimerkeistä, jotka luultavasti ovat vain jäävuoren huippu, Atwoodin maailmaan? 

1 kommentti .

Yhteinen ateriamme

Tiistai 15.5.2018 klo 12:35

Vuonna 2012, kun pyrin ensi kertaa Kaarinan valtuuston, tärkeimmät arvoni olivat lapset ja leipä. Leivällä tarkoitin symbolisesti työtä ja yrittäjyyttä, mutta myös puhdasta kotimaista ruokaa ja yhteisiä aterioita. Nämä arvot ovat edelleen vahvasti läsnä politiikan arjessa. 

Olen usein kirjoittanut peruskoulusta ja ruokailun merkityksestä. Minusta ruokatunti voisi olla yksi oppitunti: niin monia tärkeitä taitoja opitaan juuri yhteisellä aterialla. Usklatanen sanoa, että sivistyksen näkökulmasta jopa tärkeimpiä. Siellä opitaan pöytätapoja, keskustelutaitoja, ruuan alkuperästä ja valmistustavoista sekä mahdollisesti myös muista kulttuureista ja heidän ruokatavoistaan. 

Samaan aikaan olemme Kaarinassa joutuneet evakuoimaan Hovirinnan koulujen pienet oppilaat parakkeihin. Parakeissa syödään luokissa ja käytännön vuoksi ollaan päädytty käyttämään kertakäyttöastioita. 

Pyysin asiasta lisäselvitystä hallitukseen ja toistaiseksi Hovirinnan väistötiloissa jatketaan kertakäyttöastioilla. 

Moni kenties ajattelee, että mitäpä tuosta. Kyse on vain väliaikaisratkaisusta, eikö vaan. 

Tämä väliaikaisratkaisu voi tarkoittaa puolta koko alakouluiästä. Millaiset muistikuvat juuri ruokailusta jää näille oppilaille?

Kysymys ei ole pelkästään muistikuvista ja muistoista. Kertakäyttöastiat ovat ristiriidassa opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Vai millaisia kulttuurisia tavoitteita me tällä saavutamme: opettamalla lapsia lapioimaan ruokaa kuin ruokaa muovilusikalla suuhunsa, kun muovisella veitsellä ei leikkaaminen onnistu. 

Kysymys on myös ekologisuudesta. Miten me opetamme jätteiden vähentämistä ja kestävää kehitystä syömällä kertakäyttöastioista? Millainen jätemäärä tästä syntyykään. 

Kysymys on myös lasten terveydestä ja turvallisuudesta. Kiihtyvällä tahdilla tiedeyhteisöt puhuvat muovien haitoista ihmisille. Kertakäyttöastiat joko ovat muovisia tai ne on pinnoitettu muovilla. Lämpimän ruuan myötä muovista irtoaa mahdollisesti muun muassa ftalaatteja. Nämä ovat hormonihäirikköjä, jotka voivat suurina määrinä aiheuttaa lapsettomuutta ja monia eri sairauksia. Tätä emme varmuudella tiedä, mutta riski on olemassa. 

Itse en halua olla hyväksymässä tällaista käytäntöä. Se voi kuulostaa pieneltä, mitättömältä asialta, mutta pohjimmiltaan on kysymys sivistyksestä; miten pitkälle me olemmekaan valmiit menemään käytännöllisyyden nimissä. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kaarinan ketteryys punnitaan

Keskiviikko 25.4.2018 - Sanna

KAARINAN KETTERYYS PUNNITAAN NYT

Maaliskuun lopulla Kaarinan kaupunginhallitus sai alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. Aikataulu yllätti ja halusimme selvittää nopeampia, mutta silti turvallisia ja kustannustehokkaita ratkaisumalleja.

Alkuperäinen remonttibudjetti oli kasvanut harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Aikataulun venyttyä ja kustannusten kasvettua oli mietittävä myös muita ratkaisuja. Aktiiviset vanhemmat esittivät niin sanottuja avaimet käteen -ratkaisuja. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisikin mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla.

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä ovat sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Aikataulu voidaan tehdä pitäväksi, koska ei tarvitse huomioida vuodenaikoja tai sääolosuhteita sisällä. Näiden lisäksi kustannushyötyä saadaan massahankinnoista. Jos ei ole tarvetta määritellä itse jokaista hanaa ja WC-rullan pidikettä, saadaan mittakaavaetuja myös hankinnoissa. Pintamateriaalit ovat valmistajien kertoman mukaan M1-luokkaa. Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo ja Kannustalo.

Näiden tietojen pohjalta kaupunginhallitus oli yksimielisesti valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja hallitus esitti (9.4.), että uuden koulun mahdollisuus selvitetään, kunhan kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia. Tavoitteena on myös, että uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla ja koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä sekä muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. Ratkaisuksi tähän on esitetty kokonaisvastuurakentamista eli KVR-urakkaa niin sanotulla avaimet käteen -periaatteella.

Hallitus käsitteli asiaa ylimääräisessä kokouksessaan (23.4.) ja esitti valtuustolle (23.4.) ylimääräisenä käsiteltäväksi hankesuunnitelman tekemistä kesäkuun loppuun mennessä. Sen jälkeen olisi tarkoitus avata urakan kilpailutus ja lopullinen ratkaisu peruskorjauksen ja avaimet käteen -uudiskoulun välillä tehtäisiin jo elokuun valtuustossa.

Me siis toivomme, että uusi koulu avaisi ovensa viimeistään vuonna 2020 ja lapset pääsisivät väliaikaisiksi tarkoitetuista parakeista oikeaan kouluun mahdollisimman pian. Avainasemassa ovat ketterän virkamiesvalmistelun lisäksi lähikuukausina teknisen, sivistyksen ja vapaa-ajan lautakuntien luottamushenkilöt, sillä nämä lautakunnat ryhtyvät käsittelemään hankesuunnitelmaa seuraavaksi.


Kokoomuksen valtuustoryhmä,
Kaarina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Tasapainoinen talous, Hyvä arki

Uusi koulu Hovirintaan, mutta miten

Keskiviikko 18.4.2018 - Sanna

Maaliskuun lopulla saimme kaupunginhallituksessa eteemme alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. 

Oppilaat on sijoitettuna parakkeihin, joiden oli tarkoitus olla varsin väliaikaiset. Saamamme aikataulu kuitenkin osoittaa, että lapset joutuvat odottamaan korjattuja koulutiloja kolme vuotta erittäin vaatimattomissa väistötiloissa pahvilautasilta syöden. Aikuisten näkökulmasta kolme vuotta voi olla vähän, mutta lapsen näkökulmasta se on puolet koko alakouluajasta!

Alkuvuodesta alkuperäinen remonttibudjetti kasvoi harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Harjakatto on epäilemättä järkevä, jos remonttia tehdään, mutta hintalappu alkaa uhakaavasti lähestyä kymmenen miljoonan rajapyykkiä. Kymmenen miljoonaa on meillä Kokoomuksessa ollut se raja, jonka ylittyessä peruskorjauksen sijaan on harkittava uudiskoulua. 

Aikataulun selviämisen jälkeen aloimme selvittää erilaisia avaimet käteen -ratkaisuja uudiskoulun hankkimiseksi. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisi mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla! 

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä on sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Kustannukset pysyvät hallinnassa, koska vuodenaikoja tai sääolosuhteita ei sisällä tarvitse miettiä. Kun rakentaminen tapahtuu linjastolla, työvaiheet voidaan etukäteen aikatauluttaa ja ne pitävät; työmaa ei seiso esimerkiksi yhden ammattimiehen odottelun vuoksi. Kustannuksia alentavat myös mahdolliset standardiratkaisut: tilaaja ei erikseen määrittele hanoja tai vessapaperipidikkeitä, vaan hankinnoissakin saadaan mittakaavaetuja.

Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo, Teijo-talot jne. Moduulirakentaminen on suurelle yleisölle vielä vähän tuntematonta, mutta se ei tarkoita huonoa laatua tai suurta halpahallia, jossa henkilöstö ei pääsisi itse vaikuttamaan tilaratkaisuihin. 

Näiden tietojen pohjalta Kokoomus oli valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja niinpä teimme hallituksessa esityksen, että Hovirintaan rakennetaan uusi koulu, kunhan 

a) Kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia.

b) Uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla.

c) Koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä ja muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. 

Ratkaisuksi tähän olemme esittäneen kokonaisvastuurakentamista eli KVR:ää. Hallitus oli esityksestämme 9.4. yksimielinen ja niinpä sen pohjalta on alettu valmistella uusia suunnitelmia. 

Tänään Kaarinan SDP on kuitenkin avannut keskustelun toiveiden tynnyristä (TS 18.4.). Koulun yhteyteen halutaan päiväkoti ja monenlaisia tilaratkaisuja tarvitaan koulun yhteyteen. Ajatus on ihana ja meistäkin olisi todella mukava tehdä kaikenlaista, jos rahaa olisi käytössä täysin rajattomasti ja koulujen korjaus- tai uudisrakennustarpeita ei olisi muualla kaupungissa lainkaan. Tällainen toiveiden tynnyri -ajattelu olisi mukavaa myös siinä tapauksessa, jos meillä ei olisi mitään väliä aikataulun kanssa. Mutta kuten ylempänä kirjoitan, emme voi nyt jäädä haaveilemaan kaikesta mahdollisesta, vaan päätös olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti. 

Kokoomuksessa keskeisiä arvojamme ovat turvallinen arki, tasapainoinen talous ja terve tulevaisuus. Juuri näiden arvojen varassa on vain toivottava ja tehtävä töitä nyt kaikkien hovirintalaisten lasten eteen, että uuden koulun perustukset tehdään vielä tämä vuoden puolella. Tällä voimme turvata turvallisen arjen ja terveen tulevaisuuden. 

Kun veroprosenttimme mahdollisesti vuonna 2020 laskee soten myötä kahdeksaan prosenttiin ja purkutuomion on jo saanut Valkeavuoren yläkoulu, Piikkiön yhtenäiskoulua remontoidaan ja Piispanlähde odottaa vuoroaan, on peräänkuulutettava nyt vastuullisuutta kaikilta puolueiltamme. Tasapainoinen talous rakentuu vastuullisille päätöksille, jossa verovaroja ei käytetä esimerkiksi yksittäisen ryhmän omaan vaalikampanjointiin ja päätöksissä hahmotetaan yhden pykälän ohella myös kokonaisuus. 

Kun kokonaisuutta katsotaan kouluinvestointien valossa, tarvittava rahasumma on huima. Valkeavuoren yhtenäiskoulun ja palloiluhallin toteutukseen on varattu 27 miljoonaa euroa. Yläkoulu on myös siirretty jo väistötiloihin, mutta koulua ei ole purettu. Hallituksessa 16.4. SDP esitti, että Valkeavuoreen hankitaan ledvalot, joiden avulla voitaisiin poistaa mikrobeja koulusta. 

Epäselvää siis on, millaisia ratkaisuja SDP nyt tavoittelee. Päivän lehdessä yksi toimija haluaa koko asian ottamista uudelleen tarkasteluun, jolloin kuluu etenkin aikaa. Uutta koulua ei saada vuonna 2020, jos kaikki osa-alueet on yhtäkkiä auki. Hallituksessa myös SDP oli Kokoomuksen esityksen (9.4.) kannalla. Teknisen lautakunnan SDP:n edustajat taas olivat eilen (17.4.) edelleen peruskorjauksen kannalla. Ja hallituksessa SDP esittää Valkeavuoreen hankittavaksi ledvaloja. 

Myös Kokoomuksessa uudet innovaatiot ja ratkaisut kiinnostavat, mutta tarkoittaako SDP:n esitys nyt sitä, että Valkeavuoren yläkoulua ei purettaisikaan, vaan ongelmia korjataan ledeillä? Meidän lähtökohtamme on, että mikäli KVR-mallista saataisiin positiivisia kokemuksia Hovirinnassa, mallia voitaisiin hyödyntää myös Valkeavuoressa, erityisesti palloiluhallin osalta. Alustavat hinta-arviot liikuntahallille ovat budjetoimamme yli seitsemän miljoonan sijaan vain vähän yli neljä miljoonaa. Valkeavuoren koululla ei ole niin tulipalokiire, koska väistötilat on hankittu pidempiaikaiseen käyttöön kuin Hovirinnassa, mutta meidän mielestämme ratkaisuja uuden yhtenäiskoulun rakentamiseksi on vietävä aktiivisesti eteenpäin myös siellä. 

Palaute, jota olemme Hovirinnan perheiltä saaneet, on ollut varsin rohkaisevaa ja niinpä jatkamme työtä Hovirinnan asian ratkaisemiseksi yllä olevien kriteereiden valossa. Toivomme tietysti, että kaikki olisivat tässä työssä yhtenä rintamana, sillä hyvä Kaarina tehdään yhdessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Tasapainoinen talous, Hyvä arki

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Politiikka, Johtaminen, Sivistyspalvelut

Pienten lasten vanhemmat pois politiikasta!

Torstai 8.3.2018 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Helsingin Saomissa Naistenpäivänä 8.3.2018

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Muutoksen aikaansaaminen on hankalaa, lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei pitäisi toimia luottamustyössä. Jokaisesta valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään ansiosidonnainen äitiyspäivärahat takaisin. Käytännössä tämä siis useimman kohdalla tarkoittaa, että osallistumisesta päätöksentekoon joutuu maksamaan. Samaan aikaan kokouspalkkioilla ei ole vaikutusta eläkkeeseen eikä pääsääntöisesti esimerkiksi ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.

Demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja vauva sairaus, vai mikä tässä olisi pätevä syy olla pois kokouksista äitiysloman aikana. Siis kokouksista, joihin henkilö on vaaleilla valittu edustamaan esimerkiksi lapsiperheitä. Vai onko tämä käytäntö sittenkin kannanotto siihen, että pohjimmiltaan äitien paikka on kotona hoitamassa vauvojaan, joita tosin vauvan toinen vanhempi tai muu aikuinen hoitaisi kokousten ajan aivan yhtä hyvin kuin äiti.

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteosta on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella täysin epätasa-arvoisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Naisten päivän kunniaksi voidaan lakiuudistukset aloittaa tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa vähentävästi lakisääteiseen äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan luottamushenkilön veroprosenttiin

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Äidit, Lapset, Isät

Kunta, maakunta, valtakunta

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Vuonna 2012 pidettyjen kuntavaalien suurin kysymys oli kuntien tulevaisuus. Matkan varrella oli väläytelty pakkoliitoksia ja erilaisilla hankenimillä kuntia kannustettiin yhdistymään. 

Täällä Varsinais-Suomessa liitoksia syntyi, joista merkittävin Salon seudulla, jossa kymmenen kuntaa yhdistyi yhdeksi Saloksi. Samalla muun muassa Piikkiö liittyi Kaarinaan, Mellilä Loimaaseen, Yläne Pöytyään ja pakotettuna Tarvasjoki myöhemmin Lietoon. 

Edellisten kuntavaalien jakolinjat kulkivat itsenäisyyden ja liitosten välillä. Erityisesti Turussa liitoksille nähtiin vahvat perustelut, kun taas kehyskunnissa mieliala oli aivan toinen.

Koska kuntauudistus kohtasi niin vahvaa vastustusta, sen ajamisesta luovuttiin ja tilalle tulivat sote- ja erityisesti maakuntauudistus. Vanhat kunnon läänit, joita kovalla tohinalla kymmenen vuotta sitten lakkautettiin, kaivetaan nyt naftaliinista. Lääni ei kuitenkaan enää ole lääni, vaan tällä kertaa maakunta. 

Kaikkien näiden erilaisten interventioiden tuloksena jopa kansa on yhtämieltä siitä, että ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelut kaipaavat remonttia. Koko kuntauudistuksen tärkein lähtökohta on siis sisäistetty. 

Samaan aikaan ihmisten vahvat näkemykset itsenäisyydestä tuntuvat laimentuneen. Ne, joiden kunnat on liitetty aikanaan isompaan, ovat selvinneet muutoksesta hengissä. Moni niistä, joka aiemmin vastusti kiihkeästi kuntaliitoksia, suhtautuu asiaan nykyään paljon pragmaattisemmin. Kunhan veroaste ei nouse pilviin, palvelut säilyvät laadukkaina tai jopa paranevat ja oma kylä jatkaa elinvoimaisena, ei kunnalla tunnu enää olevan niin suurta merkitystä, jos kyläparlamentteja on uskominen. 

Nuoret, jotka sitten viimekädessä pisimpään näiden meidän tekemiemme päätösten kanssa elävät, eivät tunnu olevan laisinkaan kiinnostuneita kuntarajoista. He todellakin elävät jo todeksi megatrendejä: kaupungistumista, teknologian nopeaa kehitystä ja ympäristöarvojen nousua. Jos ihminen liikkuu maailmassa tai Euroopassa kuin edelliset sukupolvet aiemmin korkeintaan kotiläänissä, kuntarajat tuskin ovat tärkein elämänlaatua määrittävä elementti. 

Kevään ja kesän aikana eduskunta hyväksyy tai hylkää maakuntaan ja valinnanvapauteen liittyvät uudet lait. Kaikki tämä aika, raha ja vaiva, jotka uudistusten aikaansaamiseksi on nyt käytetty, soisi johtavan uudistusten toteutumiseen. Kuitenkin sillä reunaehdolla, että alkuperäiset tavoitteet: kustannustehokkuus, saatavuus ja vaikuttavuus todella toteutuvat. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Kunnat, Maakunta, Uudistus

Vanhemmat kirjoitukset »