Oikeat palvelut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan

Perjantai 19.1.2024

Julkaistu Helsingin Sanomissa 19.1.2024

Aleksi Raudasoja nostaa esiin tärkeän näkökulman (HS 2.1.) hyvinvointialueiden talouden tasapainotukseen: vaikuttaviin hoitoihin keskittymisen. Juustohöylällä voidaan tehostaa toimintaa muutamilla prosenteilla, mutta sillä ei saavuteta kaikkia tarvittavia säästöjä. Höylä voi johtaa lopulta kalliimpiin tai vaikuttamattomampiin hoitoihin. Alueilla ja valtakunnallisesti lainsäädännöllä on tähdättävä siihen, että järjestämme oikeat palvelut, oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.

Vaikuttavuus on keskeisessä roolissa hyvinvointialeuiden strategioissa. Vaikuttavuuden hyödyntämisessä on kuitenkin vielä valtavasti tehtävää. Lisää lihaa luiden ympärille kaivataan muun muassa sosiaalipalveluissa: mistä todella on hyöytä esimerkiksi huostaanottojen ehkäisemiseksi. On uskaltauduttava keskustelemaan kansallisesti vaikuttamattomimpien hoitojen ja palveluiden karsimisesta; ratkaisuja ei pidä jättää tehtäväksi vain hyvinvointialueilla, saati yksittäisissä asiakaskohtaamisissa.

Alalla puhutaan häiriökysynnästä (failure demand). Termin tausta ja suomennos on perusteltu, mutta siihen kätkeytyy myös yksi sote-palveluidemme ydinongelmista: organisaatiolähtöisyys asiakaslähtöisyyden sijaan. Kysehän on myös häiriötarjonnasta: asiakas ohjataan väärän tai vaikuttamattoman palvelun pariin. Jos asiakasohjaus olisi kunnossa, toistuvasti esimerkiksi päivystykseen ilman todellista terveysongelmaa hakeutuva asiakas tunnistettaisiin sosiaalista kanssakäyntiä tarvitsevaksi, ei akuuttiterveydenhuoltoa kaipaavaksi potilaaksi. Tarkemman palvelutarpeen arvioinnin kautta hänet voitaisiin ohjata kolmannen sektorin tarjoaman ryhmätoiminnan pariin.

Oikeat palvelut oikeaan paikkaan on yksi hyvinvointialueiden keskeisistä talouden tasapainotuskeinoista. Ivalon terveyskeskuksen arkea (2.1.) kuvaava artikkeli havainnollisti hyvin etävastaanottojen mahdollisuuksia. Tiheämmin asutuilla alueilla voitaisiin aivan yhtä hyvin hyödyntää chatiä, puheluita ja kuvapuheluita suurelle osalle väestöä palvelu- ja hoidontarpeen arvioinnissa. Palveluverkkoa suunniteltaessa myös erilaiset sotepisteet, joissa kokenut sairaanhoitaja ottaa asiakkaat vastaan ja konsultoi lääkäriä digitaalisesti käynnin aikana, tullevat olemaan arkipäivää.

Digitaalisuus ei tarkoita vain etävastaanottoja, se tarkoittaa myös prosessien digitalisointia. Yksinkertaisimmillaan paperiset lomakkeet korvataan digitaalisina, terveystiedot myös kuvantamisen osalta tarjotaan reaaliajassa OmaKannan kautta päällekkäisten tutkimusten välttämiseksi, saneluissa hyödynnetään teknologiaa, jättimäisten ’ratkaisu kaikkeen’ apt-järjestelmien sijaan niiden päälle mahdollistetaan erilaisten sairaus- ja tarvekohtaisten sovellusten rakentaminen, asiakasohjausta kehitetään asiakkuudenhallintaohjelmilla ja tekoälyä ryhdytään hyödyntämään kansallisilla, ei pelkästään hyvinvointialuekohtaisilla investoinneilla.

Rakenteellinen uudistus on nyt toteutettu, seuraavaksi alueilla alkaa työ toimintamallien, teknologioiden, sisältöjen ja johtamisen kehittämiseksi. Tässä tarvitaan kaikkia sotepe-palveluihin liittyviä tahoja kouluista ministeriöihin, yrityksistä yhteisöihin, asukkaista ammattilaisiin mukaan yhteiseen työhön.

Sanna Vauranoja
Aluehallituksen pj, Varha

Helinä Perttu
Aluehallituksen pj, Keusote

Avainsanat: Sote, Sotepe, Hyvinvoitnialueet, Vaikuttavuus, Asiakaslähtöisyys

Varhan talousarvio 2024

Keskiviikko 20.12.2023

*Varhan valtuustossa 20.12. pitämäni puhe talousarviokäsittelyyn liittyen. Hallituksen talousarvioesitys hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti. 

Aluehallitus on saanut työnsä tältä vuodelta päätökseen. Päätöksiä olemme tehneet 459 kappaletta ja yksi tärkeimmistä päätöksistämme on hallituksen esitys valtuustolle talousarviosta 2024.

Talousarviolta odotettiin paljon jo vuosi sitten, mutta lukujen ollessa 34 eri lähteestä, talousarviokirja liikkui kovin ylätasolla. Käyttötaloussuunnitelmat hyväksyttiin valtuustossa, mutta syvemmälle menevään työskentelyyn eivät vuoden 2023 alussa aloittaneet lautakunnat vielä päässeet. Odotukset talousarviotyön paranemiselle olivat siis korkealla ja koko vuoden on ollut selvää, että niin luvut kuin muutkin kirjaukset tulevat tarkentumaan vuodeksi 2024.

Oman mausteensa talousarviotyöhön toivat ministeriöltä 10.10. saadut painelaskelmat, marraskuun lopussa tarkentuneet ohjeet sekä poliittiset, varsin luonnolliset, intohimot talouden tasapainotusohjelmaan, joihin on täälläkin tänään viitattu. Kaiken tämän turbulenssin keskellä talousarviotyötä on tehty systemaattisesti ja tavoitteellisesti kohti vuoden viimeistä valtuustoa. Lämmin kiitos tästä työstä kuuluu valmistelijoillemme.

Talousarviokirja on merkittävä jokaisella hyvinvointialueella siksikin, että me hyvinvointialueet käytämme palveluiden järjestämiseen neljäsosan koko julkisen talouden euroista. Talousarviokirjassa otamme kantaa lukujen ohella palveluiden järjestämiseen ja toteutustapojen priorisointiin, toiminnan ylätason tavoitteisiin sekä niiden mittareihin vuositasolla.

Mitä tulee tavoitteisiin ja mittareihin, talousarviokirjamme sisältää viisi kärkiohjelmaa, joiden keskiössä on asiakaslähtöiset palvelut, digitalisaation kehittäminen ja ammattilaisten arvostus. Kärkiohjelmien sisällä meillä on 14 strategista hanketta, joiden sisältöön toivon jokaisen Varhan päättäjän perehtyvän huolella. Nämä hankkeet ja niihin liittyvät mittarit kuvaavat parhaiten sitä toiminnan kehittämissuuntaa, johon vuositasolla pyrimme.

Ryhmät ovat yksimielisesti tehneet hallituskäsittelyssä talousarvioon lisäyksiä ja tarkennuksia erityisesti strategisiin hankkeisiin. Yksi keskeinen kokonaisuus, jota hallitus on edistänyt intensiivisesti keväästä saakka, on lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja oman tulosryhmän muodostaminen näille. Tämä on nyt saatu tulille ja työ edelleen konkretisoituu alkavan vuoden aikana. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa keskeinen tavoite ei voi olla mikään muu kuin hyvä ja turvallinen lapsuus.

Ikääntyneiden osalta näemme osana palvelurakenteen keventämistä ja arvokasta vanhuutta moniportaisen palveluketjun kehittämisen omaishoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Jotta ikääntynyt voisi elää hyvää elämää omassa kodissa mahdollisimman pitkään, se edellyttää erityisesti toimintakyvyn tukea arkeen ja yhteisöllisyyttä.

Hyvinvointialue ei toimi omassa tyhjiössään, vaan olemme kiinteä osa koko Varsinais-Suomen julkisten, yksityisten, järjestöjen ja asukkaidemme verkostoa. Meillä on osaltamme keskeinen rooli alueen elinvoiman rakentajana ja ylläpitäjänä, kuten palvelustrategiassammekin lukee. On tärkeää, että asukkaidemme elinvoiman lisäksi alueen yrityksillä on mahdollisuus toimia Varhan kumppaneina koosta riippumatta. Siksi strategisten hankkeiden toimenpiteistä löytyvät mikro, pien ja keskisuurten yritysten edellytykset toimia kumppaneinamme, yritysvaikutusten arviointi, innovatiivisten hankintojen mahdollistaminen ja yksikkökustannusten selvittäminen.

Hallitus lähtee siitä, että valtuustolle on saatava selkeät tavoitteet ja toimenpiteet myös viidelle kärkiohjelmalle. Tätä suunnitelmaa kärkiohjelmille odotetaan valtuuston käsittelyyn helmikuun kokoukseen.

Viimekädessä onnistumisemme kuitenkin arvioivat asukkaamme ja asiakkaamme. Siinä, missä asiakastyytyväisyyden mittaus on tärkeää, aivan yhtä kiinnostavana me päättäjät pidämme asukkaidemme luottamusta Varhaan: uskovatko asukkaamme saavamme turvaa, terveyttä ja apua, kun sitä tarvitaan. Siksi halusimme lisätä tälle oman strategisen mittarin: asukkaiden luottamuksen.

Mielestäni talousarviokirja on ottanut aimo harppauksia oikeaan suuntaan. Kunnianhimon taso on varsin korkea, kuten valtuutettu Fredriksson puheenvuorossaan toteaa. Tämä on jo aivan oikea talousarvio ja tämän varassa me Varhan päättäjät ja työntekijät lähdemme navigoimaan kohti vuotta 2024.

Haluan kiittää kaikkia ammattilaisiamme ja päättäjiämme ahkerasta ja vaikuttavasta työstä Varhan historian ensimmäisenä vuotena. Toivotan asukkaillemme, kumppaneillemme, ammattilaisillemme ja päättäjillemme rauhallista joulua ja ystävällistä vuotta 2024!

Avainsanat: Varha, Sote, Talous, Hyvinvointialue, Valtuusto

Kuka kaipaa lankapuhelinta ? sote-palveluita on uskallettava uudistaa

Sunnuntai 26.11.2023

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2023

Vuonna 1990 valtaosa meistä soitti puhelunsa lankapuhelimella. Jos piti jättää viesti, se tehtiin puhelinvastaajaan. Ne meistä, joilla oli tuolloin jo kännykkä, se oli viiden kilon mötikkä, jota raahattiin auton ja kodin väliä. Harva osasi odottaa aikaa, jolloin kaikki soittaminen siirtyisi langattomiin kännyköihin.

Vuonna 1990 jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi terveyskeskus ja oma vuodeosasto. Potilaskertomukset kirjattiin paperille ja talletettiin potilaskansioon. Jos tietoja tarvittiin toisessa hoitopaikassa, se piti faksata tai lähettää postilla.

Näiden yli 30 vuoden aikana arkemme on muuttunut huomattavasti. Fakseja, lankapuhelimia tai kirjoituskoneita ei löydy enää juuri mistään. 90-luvun aikana totuimme käyttämään ensin NMT-puhelimia, lähettämään sähköpostia tietokoneella, seuraavaksi GSM-puhelimia ja tekstiviestejä. 2000-luvulla kokeilimme kommunikaattoreita, sosiaalista mediaa ja nykyään käytämme kosketusnäytöllisiä älypuhelimia, joista löytyy asiointiyhteys melkein mihin vaan kirkosta Kelaan, kotijumpasta digilehtiin. Entä sote-palvelut, miten ne ovat arkemme mukana muuttuneet?

Aluevaltuusto päätti 15.11. Varhan palvelustrategiasta. Tarkempaa palveluverkkoa suunniteltaessa sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöliittymiä on uskallettava uudistaa vastaamaan asukkaidemme arkea. Nuoret ja perheet asioisivat mielellään digitaalisissa kanavissa aina kuin mahdollista, työikäisille digitaaliset, liikkuvat ja joustavat palvelukanavat ja -pisteet ovat arkipäivää. Mitä suurempi osa ikääntyneistämme on tottunut työikäisenä käyttämään tekniikkaa, sen helpompaa se on eläkkeelläkin. Jos kahdeksan kymmenestä asiakkaastamme käyttäisi osin digitaalisia palveluita, meillä on mahdollisuus palvella paremmin myös perinteisissä kanavissa. Digipalveluiden lisäämisessä ei ole kysymys joko tai - vaan sekä että ratkaisusta.

Seiniä tuskin kukaan haluaa säilyttää juuri sellaisina kuin ne ovat olleet viimeiset vuosikymmenet. Tällöin tarjoaisimme asiakkaillemme lankapuhelinta ja faksia. Palveluverkkoa on rakennettava huomattavasti rohkeammin ja kunnianhimoisemmin. Välttämättä asiakkaamme eivät osaa odottaa tai pyytää kaikkia niitä käyttöliittymiä, joita muutamassa vuodessa ryhdymme pitämään parhaina.

Kaikilla ei ole omia laitteita tai yhteyksiä, joten voimme hankkia helppokäyttöisiä digipisteitä esimerkiksi kauppoihin tai kirjastoihin. Digipalveluita pitää olla tarjolla myös virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, toivottavasti myös terveydenhuollon muissa vastaanottopalveluissa. Digikanavat tukevat myös ammattilaisten keskinäistä viestintää ja konsultaatiomahdollisuuksia vastaanottotilanteissa.

On kuitenkin täysin realistista tavoitella, että Varhan palveluita löytyy jatkossakin jokaisesta Varsinais-Suomen kunnasta esimerkiksi sote-pisteinä. Palvelut tai ammattilaiset voivat liikkua pyörillä lähemmäs asiakkaitamme. Palvelupiste voikin sijaita apteekissa, jossa olisi sairaanhoitajan vastaanotto, näytteenotto tai rokotuspiste. Kiinteissä palvelupisteissä voi toimia Varhan sote-palveluiden lisäksi kunnan hyte-toimijoita, yrityksiä hierojasta kampaajaan sekä järjestöjen vapaaehtoisia ja yhdistystoimintaa. Ne voivat sijaita myös kauppakeskuksissa tai muissa luonnollisissa asiointipaikoissa. Vuodeosasto omassa kunnassa ei takaa kunnan elinvoimaa, mutta palveluverkkoa on tarpeen kehittää yhdessä kuntiemme kanssa.

Palveluverkkoa rakennettaessa on varmistettava ennen muuta ammattilaisten saatavuus jokaiseen palvelupisteeseen. Yhdenvertaisuuden periaatetta noudattaen emme voi maksaa lääkäristä kolminkertaista hintaa yhdessä tai kahdessa palvelupisteessä, jos samalla summalla saamme kolme lääkäriä toisaalle.

On siis tavoiteltava asiakkaidemme parasta. Talous ei ole itseisarvo, mutta terve talous on edellytys toimiville palveluille myös tulevaisuudessa. Pelkät seinät eivät asukkaitamme hoida vaan ammattilaiset ja toimivat, monikanavaiset sekä moniammatilliset palvelut, joita tarjoamme yhdessä kumppaneidemme kanssa.

 

Sanna Vauranoja
Aluehallituksen puheenjohtaja, Varha (kok.)

Ville Valkonen
Kansanedustaja ja hyvinvointialuevaltuutettu, Varha (kok.)

Avainsanat: Sote, Digitalisaatio, Digipalvelut, Lapset, Mielenterveys

Talous tasapainoon?

Sunnuntai 19.11.2023

Varhan tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmasta on käyty erikoinen näytelmä päätöksenteossa. Moni asukas kysyy, mistä oikein on kysymys.

Hyvinvointialueet, jotka tekevät alijäämää, ovat pattitilanteessa investointien suhteen. Alijäämäisellä taloudella ei automaattisesti saa lainaottovaltuutta ja jos emme investoi, tulevaisuuteen on vaikea tähytä. Investointeihin on alueilla alijäämästä huolimatta kuitenkin mahdollisuus, mikäli hyvinvointialue hakee lainanottovaltuutta ja täyttää sen ehtona olevan tasapainotusvaateen. Tasapainotus tarkoittaa valtiovarainministeriön hyväksymää tasapainotusohjelmaa. Tätä tasapainotusohjelmaa Varhassa on käsitelty viimeiset viikot kuumeisesti, sillä ohjelman palautuksen takaraja oli 15.11.

Nämä kaikki rahoituksen yksityiskohdat on päätetty Sanna Marinin hallituksen ja silloisen eduskunnan toimesta. Alueet tai Orpon hallitus ei ole linjannut mitään uutta, vaan nyt noudatetaan vuonna 2021 voimaan tulleita hyvinvointialueiden lakeja.

Varsinais-Suomessa tasapainotusohjelmaa ryhdyttiin laatimaan keväällä, kun oli jo nähtävissä, että alueemme tulee olemaan alijäämäinen. Elokuussa kuluvan vuoden alijäämäennuste kasvoi alkuperäisestä yli 100 miljoonaan ja 10.10. ministeriöltä saatujen laskelmien mukaan Varhan tasapainotustarve asettui 272 miljoonaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

Sen jälkeen aluehallitus on käsitellyt viikoittain tasapainotusohjelmaa. Päätös tasapainotusohjelmasta kuuluu Varhan hallintosäännön mukaan aluehallitukselle. Hallintosääntö taas on julkisen organisaation pelisääntö- tai lakikirja, joka luo raamit kaikelle tekemiselle. Mikäli hallintosääntöä ei noudateta, päätökset muuttuvat laittomiksi.

Aluehallituksen päätöksenteossa kaksi olennaisinta kysymystä ohjelmaan liittyen on ollut, sitoutuvatko päättäjät tuohon 272 miljoonan tavoitteeseen ja miten tuon summan pitäisi painottua tila-, henkilöstö-, ostopalvelukustannusten sekä palvelutasojen ja palvelurakenteen osalta. Aluehallituksen oli tarkoitus päättää ohjelman yksityiskohdista 7.11.

Hallituksen kokouksen lopputuloksena äänin 8 (Keskusta, SDP, Vasemmistoliitto) – 7 (Kokoomus, RKP, Perussuomalaiset, Vihreät) päätös lähetettiin hallintosäännön vastaisesti valtuustolle päätettäväksi. 272 miljoonan tasapainotuksen sijaan tasapainotussummaa päätettiin muuttaa 236:een miljoonaan. Lisäksi päätöksessä tarkempia tasapainotuskohteita muutettiin. Meidän päättäjien tehtävänä on nimenomaan valita, miten summat jakaantuvat: säilytämmekö mieluummin seiniä, vähennämmekö henkilöstöä vai laskemmeko palveluiden tasoa.

Valtuustossa 15.11. tasapainotusohjelmaa edelleen muutettiin, jonka johdosta ohjelmaa ei kyetty lähettämään ministeriölle annetussa aikataulussa 15.11. Ohjelmassa tasapainotussumma oli edelleen muu kuin viranhaltijoiden valmistelema. Päätös oli verhoiltu periaatepäätökseksi, koska se olisi muuten ollut laiton. Sen sisältö ei kuitenkaan vastannut termiä periaatepäätös, vaan yksityiskohtaisuutensa vuoksi se oli käytännössä päätös. Asia kuitenkin palautui aluehallitukselle, joka käsittelee asiaa jälleen 21.11.

Meille Kokoomuksessa hallintosäännön ja lain noudattaminen on kaiken tekemisen lähtökohta. Tästä asiasta ei voi tinkiä tai tehdä kompromissia. Päätösten on oltava laillisia.

Miksi sitten Kokoomus piti muutettua summaa ongelmallisena? Sen perusolettama oli, että laskelmissa voisimme hyödyntää vuoden 2026 jälkikäteiskorvausta. Jälkikäteiskorvaus 2026 taas perustuu vuoden 2024 alueilla tehtävään alijäämään tai osaan siitä. On sanomattakin selvää, että kenelläkään ei voi olla tietoa vuoden 2026 summasta, kun vuosi 2024 ei ole vielä alkanut eikä alueet ole hyväksyneet edes vielä budjettejaan.

On totta, että vuonna 2026 tullaan tekemään jälkikäteistarkistus, mutta se voi olla jopa negatiivinen. Rahoituksen periaatteisiin voi tulla myös muutoksia, jolloin summa muuttuu entistäkin epävarmemmaksi. Mikäli jälkikäteiskorvausta on Varhalle tulossa, summa voi olla kaikkea nollan ja 100 miljoonan väliltä. Miksi siis ryhtyisimme poliittisella valmistelulla arvailemaan summaa? Kaiken lisäksi Varhassa vuoden 2025 jälkikäteiskorvaus on laskettu optimistisemman vaihtoehdon mukaan. Lähtökohta on reilut 600 miljoonaa valtakunnallisesti ja me olemme käyttäneet laskennassa miljardia. Jos joka kohdassa arvioimme summat yläkanttiin, huijaamme vain itseämme.

Mitä virheellisestä summasta sitten seuraa? Mikäli alkuperäisestä aikataulusta myöhässä ministeriölle lähetettyä tasapainotusohjelmaa ei pidettäisi ministeriössä uskottavana, sitä pitää alueella korjata. Mikäli Keskustan, SDP:n ja Vasemmistoliiton alkueräisellä ajatuksella olisi edetty vielä valtuustossakin, myös korjaukset pitäisi hyväksyttää valtuustossa. Kutsuisimme siis koolle uudelleen ja uudelleen valtuuston, kun yksi kokous maksaa yli 30 000 euroa.

Mikäli korjausten jälkeenkään ohjelmaa ei hyväksyttäisi, edessä olisi lainanottovaltuuksien hylkäys. Käytännössä investoimatta jäisi useampi ikääntyneen hoivayksikkö ympäri Varsinais-Suomen. Tekemättä jäisi kaksikielinen sote-keskus Kaskenmäkeen. Tekemättä jäisi useampi kuvantamisen laitehankinta. Palveluverkko tältä osin supistuisi automaattisesti, kun kelvollisia laitteita ei enää olisi.

Alueilla käytännöt jälkikäteistarkistuksen osalta ovat vaihtelevia. Osa on ottanut huomioon varsin pienen summan, osa isomman, osa ei lainkaan. Valtiovarainministeriöltä odotetaan kuumeisesti ohjetta asiassa, jotta alueet voisivat toimia keskenään vertailukelpoisella tavalla. 

Tasapainotusohjelmasta käydään hyvinvointialueen ja ministeriöiden kesken myös neuvottelut. Neuvotteluissa marraskuun alussa me Varhan päättäjät saimme terveisiä. Päätöksentekoamme pitää ketteröittää ja nopeuttaa.

On selvää, että nopea päätöksenteko edellyttää myös riittävää ja oikea-aikaista valmistelua. Valmistelun haasteena on se, että meillä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on raskain poliittinen järjestelmä. Vain kahdella hyvinvointialueella koko Suomessa on kuntamallinen päätöksentekolautakunta. Siis lautakunta, jolla on oma budjetti, budjettivastuu ja henkilöstö. Varsinais-Suomi on toinen näistä.

Uudistuksen keskeinen tavoite oli integraatio. Integraatiota turvaamaan perinteisessä lautakuntamallissa tarvittiin jaostot. Varsinais-Suomessa viiden lautakunnan lisäksi on neljä jaostoa. Lautakuntien ja jaostojen lisäksi Varhassa on hallitus ja valtuusto. Valtuustolle taas  halutaan lähettää hallintosäännöstä poiketen päätöksiä vaikka asioita saatetaan käsitellä useassa lautakunnassa, jaostossa ja hallituksessa moneen kertaan ennen sitä. Käytännössä Varhan päätöksentekomallista johtuen esimerkiksi talousarviokäsittely 2025 pitää käynnistää jo keväällä, jotta se ehditään kierrättää kaikissa päätöksentekoelimissämme.

Kun tätä päätöksentekoa seuraa julkisuudessa, on ymmärrettävää, että asukkaillamme nousee huoli: entäs ne palvelut. Oli erittäin ilahduttavaa, että aluevaltuusto päätti tiistain kokouksessa palvelustrategiasta. Palvelustrategiasta, joka nimenomaan valtuustolle kuuluu. 

Meille kokoomuslaisille kaiken keskiössä ovat asukkaat eli asiakkaamme. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta palvelut täällä toimivat. Ja jotta palvelut toimivat, tarvitaan perustaksi terve talous. Siitä siis tasapainotusohjelmassakin on loppuviimein kyse: palveluiden ja niitä tukevien investointien tulevaisuuden turvaamisesta. 

Avainsanat: Varha, Sotepe, Talous, Taspainotus, Aluevaltuusto

Asiakkaan käyttöliittymä ratkaisee

Perjantai 13.10.2023

Vuonna 1990 harva meistä puhui vielä Nokian NMT-puhelimella. Lankapuhelimet lauloivat ja tekstiviesteistä ei ollut vielä tietoakaan.

Vuonna 2000 koko Suomi käytännössä jo puhui kännykkään, useinmiten nokialaiseen. Nokia takoi Suomelle rahaa, työpaikkoja ja vaurautta. Kosketusnäytöt olivat vielä utopiaa, mutta simpukkapuhelinta pidettiin järisyttävänä keksintönä.

Vuoden 2005 paikkeilla Nokian ongelmat alkoivat kasvaa, kun kehitteillä olevasta kosketusnäytöstä luovuttiin. Tänä päivänä Nokian puhelinta käyttää kovin harva. Lähes kaikissa puhelimissa on kosketusnäyttö. Asiakkaan käyttöliittymät ovat tyystin erilaisia kuin Nokian puhelinliiketoiminnan kulta-aikana, saati lankapuhelinten aikaan.

2000-luvun alussa Suomi käynnisteli keskustelua terveyskeskusjärjestelmän uudistamistarpeista ja erityisesti sote-palveluiden rahoitushaasteista. Kymmenen vuotta myöhemmin oltiin PARAS-hankkeen syövereissä ja sote-uudistuksesta ehdittiin nähdä surullisen monta tuotantokautta ennen kuin varsinainen huipennus eli hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.

Miksi puhun Nokian kännyköistä yhtäkkiä suurella intohimolla? Koska tarinassa on kyse myös asiakkaan käyttöliittymistä. Vuonna 1990 me emme osanneet edes kaivata kännykkää, vuonna 2000 me emme osanneet edes kaivata kosketusnäyttöä, vuonna 2010 me emme viestitelleet WhatsApilla ja vasta vuonna 2020 etäpalavereista tuli kaikille arkipäivää. Miten terveyskeskuksen käyttöliittymä on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana?

Vuonna 2023 hyvinvointialueet painivat kasvavan palvelutarpeen, nousevien kustannusten ja tiukkenevan rahoituksen keskipisteessä. Osa hyvinvointialueista esimerkiksi Pirha ja Satakunta ovat jo ilmoittaneet pyrkivänsä karsimaan sotepe-palveluverkkoa isolla kädellä.

Varsinais-Suomessakin palveluverkkoon eli asiakkaan käyttäliittymiin tulee muutoksia. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mistä luovumme, vaan se, miten asukkaat ja asiakkaamme saavat palvelunsa. Siis, mitä käyttöliittymiä tulee lankapuhelimien tilalle.

Kun me mietimme uudistusta, on keskityttävä asiakkaan käyttöliittymien kehittämiseen. Kun tarve on lääkärille, mitä jos seuraavana aamuna suoritettavan usean tunnin ajanvaraussoittorumban sijaan saisikin heti yhteyden kotoa etälääkäriin tai -hoitajaan. Siis arki-iltana kello 19 kertoisi oireensa ensin chatiin ja tarvittaessa oireesta lähetettäisiin kuva tai avattaisiin kuvapuhelu. Mikäli asia ratkeaisi siltä istumalta, hyvä. Jos tarvittaisiin laboratorionäytettä tai röntgeniä, voisi varata samalla sähköisesti ajan mieluiten seuraavalle päivälle. Lääkäri tai hoitaja soittaisi tulosten tultua takaisin ja hoito suunniteltaisiin tulosten mukaan.

Tai jos ennestään tutun hammashoitolan väki siirtyisikin pyörille ja yhden työpäivän kuskaushärdellin sijaan lapsen hammastarkastus hoidettaisiin koulun pihalla hammashoitola-autossa. Vastaanotolta voitaisiin avata kuvapuheluyhteys huoltajaan ja näin vanhempi kuulisi, mitä tarkastuksessa ilmenee.

Näihin uudenlaisiin käyttöliittymiin on helppo löytää esteitä ja ongelmia. Koska meillä on ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää digivastaanottoa, sitä ei saisi kehittää kenellekään. Ei, vaikka esimerkiksi ikääntynyt, jolla ei älypuhelinta ole, pääsisi nopeammin fyysiselle vastaanotolle, kun kynnelle kykenevät voisivat hyödyntää digikanavia.

Kun Varha aloittaa päätöksenteon palveluverkosta, lähden siitä, että esitettävä malli sisältää kaiken sen, mitä me asiakkaille tulemme lähitulevaisuudessa tarjoamaan. Ei vain sitä, mistä me luovumme.

Se tarkoittaa asiakkaan käyttöliittymiä kotona kotihoidosta kotisairaalaan ja digipalveluihin, lähipalveluita tutussa palvelupisteessä, omassa lähiapteekissa tai pyörillä kulkevissa palvelupisteissä, kirjastoon tai kauppaan tuotavia digipisteitä, etäämmällä sijaitsevia laajempia palvelu- ja osaamiskeskuksia sekä keskitettyjä sairaalapalveluita synnytyksineen ja leikkauksineen.

Myös sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden käyttöliittymät muuttuvat, kun teknologia, liikkuminen ja ihmisten arki muuttuvat. Kaikkea uutta emme osaa vielä edes kysyä tai toivoa, mutta harva meistä kaipaa enää Nokian näppäinpuhelinta, saati lankapuhelimien aikaan puhelinpöydän ääreen nököttämään. 

Avainsanat: palveluverkko, Varha, sote, uudistus, terveyskeskus

Pari sanaa palkoista

Sunnuntai 1.10.2023

Turun Sanomat ja Salon Seudun Sanomat uutisoivat Varhan johdon palkoista kuluneella viikolla. Palkat ovat arvatenkin herättäneet suuria tunteita. Avoimuus palkoissa on tervetullutta, mutta artikkeleihin liittyy myös tarkennettavaa.

Kun ensimmäisiä palkkoja ryhdyimme hallituksessa määrittelemään, pyrimme vertailemaan palkkatasoa  sairaanhoitopiireihin ja jo valinnan tehneisiin tuleviin hyvinvointialueisiin. Yksikään alue ei elä tyhjiössä, joten palkkatasoja haettiin keskenään samalla tasolle, saman kokoisilla hyvinvointialueilla. Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueen ja Varhan hyvinvointialuejohtajien palkat ovat käytännössä aivan samat.

Tulosaluejohtajien eli toisen tason operatiivisen johdon palkkoihin vaikuttivat merkittävällä tavalla sairaanhoitopiirin johdon palkat. On yleisesti pidetty hankalana, jos esihenkilön palkka on pienempi kuin alla olevien asiantuntijoiden ja keskijohdon palkat. Koska sairaanhoitopiireissä palkat edustavat lääkärien korkeimpia palkkaryhmiä, osittain tästä syntyi tulosaluejohdon palkkataso, joka liikkuu tulosalueen budjetista ja henkilöstöstä riippuen ennen vuosikorotuksia 9 500 ja 12 500 välillä. Koska tulosaluejohdon rekrytointi toteutettiin sisäisellä haulla, liiketoimintasiirron periaattein, osalla henkilökohtaiset palkat saattavat niin tulosalueilla kuin kolmannella eli tulosryhmätasolla ylittää tämän.

Tulosryhmäjohtajien palkkoihin luotiin periaatteet hallituksessa, kun yksittäinen viranhaltijapäätös herätti kummastusta korkean palkkatason vuoksi. Tulosryhmäjohtajien palkkaus ei siis viime vuonna kuulunut hallitukselle ja nyt valinnat tekee lautakunnat. Hallitus kuitenkin halusi palkkatasolle periaatteet, jonka myötä alkuperäinen linja maltillistui.

Artikkelin julkaisun jälkeen (TS 28.9.) pyysins elvittämään Pirhan, Pohteen ja Satakunnan vastaavat palkat. Kahdelta alueelta jo saadun tiedon valossa, palkkatasomme on hyvinvointialuejohtajan palkkatason ohella, hyvinkin linjassa muiden alueiden kanssa. Mistää palkkajohtajuudesta Varhassa ei siis ole kyse. 

Artikkeleissa ei varsinaisesti korostunut hyvinvointialueiden mittakaava. Varha on yksi Suomen 10 suurimmasta työnantajasta. Henkilöstöä meillä on yli 23 500 ihmistä ja budjettimme liikkuu 2.3 miljardin luokassa. On aivan eri asia johtaa 600 hengen soteorganisaatiota keskikokoisessa kunnassa kuin kokonaista tulosaluetta hyvinvointialueella.

Ymmärrän silti ihmisten järkytyksen palkkoihin liittyen, vaikka teknisesti niille on selkeät perustelut. Kun palkkoja vertaa alueen yrityksiin, kuntiin tai jopa ministeriöön, hyvinvointialueilla palkat ovat karanneet hurjiksi. Kun palkkoja vertaa yrityksiin, on julkisella sektorilla perinteisesti tulosvastuun rooli ollut huomattavasti pienempi. Itse ajattelen, että näillä palkoilla on etujen ja vastuun kuljettava käsi kädessä. Kaikkia etuja: palkkajohtajuutta, pitkiä lomia ja täysin riskitöntä, tuloksista riippumatonta työsuhdetta ei voi samassa paketissa olla.

Jos palkkoja taas verrataan asiakastyössä oleviin ammattilaisiimme, ero tuntuu räikeältä. Erilaisia tehtäviä on kuitenkin hyödytöntä verrata toisiinsa. Artikkeleissakin palkkoja oli verrattu aiempiin tehtäviin ja niistä maksettaviin palkkoihin. Se on yhtä hyödyllistä kuin olisimme vertailleet entisen pääministerin opiskeluaikoina saamaa palkkaa kaupan kassalla pääministerin tehtävästä maksettavaan palkkaan. Palkka perustuu aina tehtävän vaativuuteen.

Asiakastyössä olevien palkkoihin liittyy aivan toinen epäkohta. Se on vuokratyöläiselle samasta työstä maksettava, jopa kaksinkertainen palkka, työ- tai virkasuhteessa olevaan verrattuna. Tähän epäkohtaan meidän on hyvinvointialueilla puututtava per heti. Vuokratyö on joko lopetettava tai sille asetetaan selkeä yläraja. Samasta työstä maksetaan samaa palkkaa myös vuokratyössä.

Artikkelissa unohtui mainita yksi palkka. Hallituksen päätoimisena puheenjohtajana, siis kokopäiväisestä työstä hyvinvointialueelle, minulle maksetaan 5 800 euroa kuukaudessa.

Avainsanat: Hyvinvointialueet, Palkat, Sote, Sotepe

Häiriökysyntää?

Lauantai 30.9.2023

Olen törmännyt viimeisen kahden vuoden aikana käsitteeseen 'häiriökysyntä'. Sillä kuvataan tilannetta, jossa asiakas toistuvasti päätyy esimerkiksi päivystykseen vaikka todellisuudessa hän kärsisi yksinäisyydestä tai lääkärin vastaanotolle ja laajoihin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin vaikka kysymys olisi mielenterveysongelmasta. 

Meillä Varhassa strategian keskiöön olemme asettaneet asiakkaat, siis asukkaat, jotka meidän palveluitamme tarvitsevat ja käyttävät. Lähtökohtaisesti kaikki asukkaamme ovat jossain elämänsä vaiheessa Varhan asiakkaita. Palveluvalikoimamme pitää perustua lain velvoitteisiin ja palvelutarpeisiin. 

Mikäli kykenemme asiakkaan tarpeisiin perustuviin palveluihin, ei pitäisi käyttää sanaa häiriökysyntä. Se on tuotantolähtöisen toimintafilosofian termi, jossa asiakas tulee häiritsemään tuotantoamme omalla virheellisellä kysynnällään. 

Asiakaslähtöisessä organisaatiossa on vain häiriötarjontaa. Mikäli asiakas ohjautuu tai ohjataan toistuvasti virheellisen palvelun pariin, se ei ole asiakkaan syy, vaan palveluntarjoajan ongelma. 

Toimiva asiakasohjaus ja palvelutarpeen arviointi ovat edellytyksiä sille, että asiakas saa mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman oikeasisältöisen avun tarpeeseensa. Siksi on äärimmäisen tärkeää keskittyä osaavaan asiakasohjaukseen ja palvelutarpeenarviointiin, jotta kykenemme tunnistamaan esimerkiksi yksinäisyydestä kärsivän asukkaan, jolle oikea palvelu olisi järjestöjen tarjoama yhteisöllinen toiminta, mielenterveyden haasteesta kärsivän asiakkaan magneettikuvauksen sijaan mielenterveyspalveluihin ja niin edelleen. 

Varhan hallituksessa lähdemme siitä, että meillä ei ole juurikaan häiriökysyntää vaan meidän tehtävämme on tarjota oikea palvelu oikeaan aikaan asukkaillemme. Tässä on vielä paljon tehtävää ja siksi on rehellistä myöntää, että meillä on runsaasti häiriötarjontaa. Kun siihen pääsemme käsiksi yhtenäisillä tietojärjestelmillä, osaavilla asiakasohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin ammattilaisilla, nopealla palveluun pääsyllä ja ajoissa annetulla oikealla avulla, olemme päässeet pitkälle.

Häiriötarjonnan vähentäminen parantaa asukkaidemme elämänlaatua, palveluiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuuttamme. Siksi myös uskon, että annetut talousraamit eivät ole meille tekemätön paikka, vaan meidän on mahdollista ne saavuttaa. 

Avainsanat: Sote, Hyvinvointialue, Sotepe, Asiakasohjaus, Prosessit

Vuokratyö syö hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä

Lauantai 16.9.2023

Vuokratyötä on ollut tarjolla ja sille kysyntää jo vuosia eri aloilla. Sen käytölle on vankat perustelut esimerkiksi aloilla, joilla on merkittävää kausivaihtelua työmäärässä ja henkilöstötarpeissa.

Sosiaali-, terveys- ja pelastusalalla työvoiman tarve on lähes vakio, eikä kesälomakuukausia lukuun ottamatta merkittävää kausivaihtelua ilmene. Pikemminkin henkilöstötarve on pysyvällä kasvu-uralla, eivätkä suhdanteetkaan vaikuta henkilöstötarpeeseen laskevasti. Eläköityminen ja työehtosopimustaisteluissa ryvettynyt alan maine haastavat henkilöstön saatavuutta entisestään.

Vuokratyön rooli alkoi lisääntyä sote-alalla 2010-luvulta lähtien. Aluksi vuokratyö painottui lääkäreihin, sittemmin sairaanhoitajiin, nykyään myös lähihoitajiin, suun terveydenhuollon ammattilaisiin ja sosiaalityöntekijöihin.

Lähtökohtaisesti suhtaudun, itsekin yrittäjänä, markkinoihin ja yrittämiseen positiivisesti. Meillä on yrityksiltä paljon opittavaa, mahdollisuus hankkia innovaatioita ja tehokkaampia prosesseja. Sote-alan vuokratyömarkkinat eivät kuitenkaan edusta alaa tervehdyttävää ja parantavaa vaihtoehtoa, vaan kurjistavat hyvinvointialueita niin taloudellisesti, työyhteisönä kuin palveluiden laadussa kiihtyvällä tahdilla.

Työn hinta voi vuokrattuna olla hyvinvointialueille jopa kolminkertainen. Normaalisti vuokratyöstä maksetaan alle kaksinkertainen hinta yksittäisen työntekijän bruttopalkkaan nähden. Kun työvoimasta on sote-alalla krooninen pula, syrjäisimpiin palvelupisteisiin henkilöstön saaminen erittäin haastavaa ja tarkat mitoitukset edellyttävät tiettyä henkilöstömäärää, ei hyvinvointialueille palveluiden järjestäjänä, osittaisena tuottajana ja työnantajana jää muuta vaihtoehtoa kuin vuokrata henkilöstöä paikoitellen täysin hävyttömällä hinnalla.

Syksyn ja talven aikana tulemme näkemään karuja talouslukuja hyvinvointialueilta. Palveluiden ostot, johon vuokratyö kuuluu, vievät budjetoitua paljon suuremman summan. Siksi olisi äärimmäisen hyödyllistä, että hyvinvointialueilla lähdetään yhdessä systemaattisesti vähentämään vuokratyön käyttöä. Myös valtion suunnalta asiaan toivotaan vähintään suosituksia vuokratyön vähentämiseksi. Kysymys on yhteisistä verovaroistamme, joilla tämän kehityksen myötä saadaan alati kasvavalla summalla, entistä vähemmän palveluita. 

Yksittäinen hyvinvointialue ei kykene yksin rajoittamaan vuokratyötä, sillä työmarkkinat ovat koko Suomen laajuiset. Yhteisellä rajoituksella tilanne korjaantuisi kaikilla alueilla kerralla ja on oletettavaa, että työntekijöiden saaminen omiin toimiin ja virkoihin helpottuisi merkittävästi.

Kaikki syyt työskennellä vuokratyössä eivät luonnollisesti liity palkkaan. Hyvinvointialueilla on opittavaa vuokratyönantajilta muun muassa joustavuudessa ja hyvässä lähijohtamisessa. Yhteistä verovaroilla kerättävää sotepe-rahoitusta ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtää vuokratyöyritysten tileille rajattomasti ja samalla heikentää kiihtyvällä tahdilla palveluiden laatua ja saatavuutta.

 

Avainsanat: Sote, Hyvinvointialueet, Vuokratyö, Johtaminen, Sotepe

Hyvää Yrittäjänpäivää!

Tiistai 5.9.2023

Omaan työhöni Varhan hallituksen puheenjohtajana kuuluu kattavasti ja säännöllisesti eri sidosryhmiemme tapaamiset. Tapaan ministeriöiden, eri hyvinvointialueiden päättäjiä, järjestöjä, yrittäjiä ja yritysten edustajia. 
On minusta mielettömän hienoa, millaisella intohimolla alueemme yrittäjät ja yritykset haluavat olla kehittämässä Varhan palveluita ja parantamassa prosesseja sekä kustannusvaikuttavuutta omilla innovaatioillaan.
Meidän on hyvinvointialueella, niin päättäjien kuin työntekijöidenkin, ymmärrettävä hyvinvointialueen vaikutukset alueen elinvoimaan. Pelkästään 2.3 miljardin budjetista käytämme kolmasosan palveluostoihin. Välilliset elinvoimavaikutukset ovat moninkertaiset.
Yrittäjyyden, elinvoiman ja kumppanuuksien rakentamiseksi pidän erityisen tärkeänä seuraavia toimenpiteitä:
🍭 Hyvinvointialueiden palveluiden kustannusten läpinäkyvyyden varmistaminen.
🍭 Uusien innovaatioiden mahdollistaminen rohkealla kokeilukulttuurilla. Perinteinen kilpailutusmalli ei tähän istu, jos markkinoilla on vasta yksi innovaation kehittänyt yritys.
🍭 Kilpailutusten avoimuus ja läpinäkyvyys. Kilpailutuskalenterit on saatava näkyville mahdollisimman aikaisin ja kilpailutukset toteutettava tasapuolisesti.
🍭 Aitojen kumppanuuksien rakentaminen. Tämä edellyttää avoimuutta puolin ja toisin. Kun me avaamme kustannusrakenteemme, samaa odotamme kumppaneiltamme.
🍭 Riittävän pienet osakilpailutukset, jotta myös pienet, paikalliset yritykset voivat toimia kumppaneinamme.
🍭 Palvelusetelien laaja hyödyntäminen ja niille arkijärkiset kriteerit. Palvelusetelit vähentävät Varhan kilpailutuskuormaa ja mahdollistavat alueellisen, seudullisten yritysten toimimisen kumppaneinamme.
Hyvää Yrittäjänpäivää!

Avainsanat: Yrittäjät, Yrittäjyys, Hyvinvointialueet, Sote, Sotepe

Oppilashuolto on saatava kuntoon

Perjantai 1.9.2023

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 1.9.2023

Harri Laukkanen ja Jussi Tanhuanpää kirjoittavat lasten ja nuorten haasteista saada oppilas- ja opiskeluhuoltopalveluita hyvinvointialueuudistuksen myötä (TS 26.8.).
 
Kirjoitus on yhä valitettavan ajankohtainen. Tiedonkulkua ja Wilman käyttöön liittyviä ongelmia ei ole saatu korjattua. Oppilaitoksen sijaintikunta tai kuntayhtymä ylläpitää Wilmaa ja sen käyttöoikeuksia myös oppilashuollon työntekijöiden osalta. Hyvinvointialueen on näihin linjauksiin tyydyttävä. Nykytilanteessa Wilman käyttö on useassa Varsinais-Suomen kunnassa rajattu minimiin.
 
Se näkemys, että ongelmaa ei olisi aluevaalien alla tiedostettu, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Silloiset oppositiopuolueet ja moni meistä ehdokkaista kyllä puhui oppilashuoltoon syntyvistä haasteista perustuen arkikokemukseen ja annettuihin lausuntoihin. Esimerkiksi Psykologiliitto otti asiaan kantaa jo vuoden 2021 puolella. Kysymyksiä ja huolia ei vain haluttu kuulla.
 
Varhassa ei ole myöskään tehty päätöksiä palveluverkosta (TS 30.8.). Oppilas- ja opiskeluhuolto nähdään selkeästi lähipalveluna, jonka paikka on kouluissa, lähellä lasten ja nuorten arkea. Henkilöstön saatavuus on kuitenkin jatkuva haaste, joka vaikuttaa palvelun saatavuuteen.
 
Varhan valmistelusta viestittiin kesästä 2022 saakka, että Wilma -yhteydenpitojärjestelmän ja tiedonkulun kanssa on syntymässä ongelmia. Toisaalta toivottiin tietosuojalainsäädäntöön tarvittavia muutoksia ja samalla neuvoteltiin Varsinais-Suomen 27 kunnan kanssa joustavista ratkaisuista lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
 
Kaiken piti olla selvää, kunnes viikkoa ennen siirtymää Opetushallitus viimein antoi asiasta oman seikkaperäisen ohjeistuksensa. Sen myötä kunnistamme enemmistö päätti ratkaista asian lainsäädännön tiukimman tulkinnan mukaan (TS 24.12.). Oppilashuollon työntekijät eivät valtaosassa Varsinais-Suomen kuntia voi järkevällä tavalla käyttää Wilmaa eikä edes yhteydenpito perheiden ja oppilashuollon välillä Wilman kautta kaikkialla onnistu.
 
Ongelmat ovat olleet silloisen opetusministerin, -ministeriön ja Opetushallituksen tiedossa hyvissä ajoin ennen aluevaaleja ja etenkin ennen vuoden 2023 alussa tapahtunutta siirtymää. Keskustelua haasteista on aktiivisesti jatkettu ministeriön suuntaan ja viimeisimmän tiedon mukaan tietosuojaongelmia selvittämään on perustettu työryhmä. Nyt uusi eduskunta ja hallitus joutuvat siivoamaan syntynyttä sotkua valtakunnan tasolla ja hyvinvointialueet kuntien kanssa alueilla.
 
Olen siis kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä, että syntynyt tilanne on kestämätön: se on kyettävä korjaamaan ja tietosuojafundamentalismi lopetettava. Tässä punnitaan kykymme huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista; olemmeko me päät kallellamme huolissamme teoriassa vai teemmekö me käytännössä asioita hyvän lapsuuden ja nuoruuden eteen. Korjaavia toimenpiteitä tarvitaan nyt niin kunnissa, hyvinvointialueella kuin valtakunnan tasollakin, nuorten kielellä asap.  
 
Sanna Vauranoja
Aluehallituksen puheenjohtaja, Varha (kok)

Avainsanat: Wilma, Oppilashuolto, Hyvinvointialueet, Koulu, Lapset ja nuoret

Juhannusinventaari

Keskiviikko 21.6.2023

Varha eli Varsinais-Suomen hyvinvointialue aloitti toimintansa 1.1.2023. Suurimmat siirtymän riskit liittyivät palveluiden saumattomaan jatkumiseen, palkanmaksuun, asiakasmaksujen perimiseen asiakkailta ja laskujen sekä etuuksien maksukykyyn. Mediassa olemme näkyneet pääosin haasteiden ja ongelmien merkeissä, vaikka paljon näihin kuukausiin on mahtunut onnistumisiakin. 

Varhan toiminta käynnistyi palveluiden jatkuvuuden ja palkanmaksun osalta erinomaisesti. Vaikka pistemäisiä ongelmia palvelutuotannossa ilmeni ja ilmenee lähinnä järjestelmiin liittyen, mitään katastrofaalista ei tapahtunut. Palkanmaksu yli 23 000 ammattilaiselle on onnistunut 99 prosenttisesti koko kevään ajan. Näistä onnistumisista haluan erityisen lämpimästi kiittää Varhan ammattilaisia!

Asiakasmaksujen kanssa ollaan edetty viimeisen kahden kuukauden aikana hyvin, etuisuudet on maksettu suurelta osin. Kehnoimmin olemme onnistuneet laskujen maksussa ja siinä tulee olemaan ongelmia erityisesti kesäaikana. Nämä ovat siirtymään liittyviä ongelmia, jotka saadaan toivottavasti ratkottua tämän vuoden aikana.

Pula ammattilaisista kaikissa toiminnoissamme on haastanut meitä valtavasti. Kysymys on pitkälti peritystä ongelmasta, ei pelkästään itse aiheutetuista ongelmista. Mitä kauemmin Varha on työnantajana ollut olemassa, sitä enemmän vastuu tilanteesta siirtyy meille. Asiaa pyrimme ratkomaan strategisella Ammattilaisten arvostama -hankkeella, jossa panostamme henkilöstön pito- ja vetovoimaan.

Muita perimiämme ongelmia ovat vapaaehtoisen valmistelun puuttuminen Varsinais-Suomessa, johon liittyvät asiakas- ja potilastietojärjestelmien hajanaisuus, erityisen runsaslukuinen ja monipuolinen kuntakenttä erilaisine toimintatapoineen ja palkkausjärjestelmineen. On selvää, että 34 organisaation fuusio alle vuodessa on lähes mahdotonta. Tämä on haastanut ensin valmistelijoita, tämän vuoden puolella johtoa ja koko henkilöstöä hurjalla tavalla. Pelkästään asiakas- ja potilastietojärjestelmiä ollaan kuitenkin onnistuttu vähentämään lähes 50:stä alle 20:een ja Varhan tapaa toimia rakennetaan täydellä höökällä. Tekemistä ei siis ole puuttunut.

Itse aiheuttamamme ongelma on organisaatiomallimme raskaus. Päätöksenteko ollaan hajotettu hyvinvointialueiden valtavirrasta poiketen taloudesta ja toiminnasta vastaaviin tuotantolautakuntiin ja useaan jaostoon, mikä haastaa integraatiotavoitetta erityisesti. Alunperin meillä piti olla ikäkaarilautakunnat, joissa olisi keskitytty tuotannon sijaan asiakkaisiin. Viranhaltijaorganisaatiossa taas integraatiosuuntaa emme ole tietoisesti valinneet vaan integraatiota teemme perusterveydenhuollosta sekä erikoissairaanhoidon että sosiaalipalveluiden suuntaan. Organisaatiomalli kaipaa tarkastelua jokaisen talousarviovalmistelun yhteydessä. Meidän on pyrittävä kaikin voimin asiakaslähtöisyyteen professio- ja tuotantolähtöisyyden sijaan. Muutokset ovat onneksi tehtävissä ja ne myös helpottavat ammattilaistemme arkea sekä päätöksentekoa. 

Aluehallitus on päättänyt yli 250 pykälää. Olemme kokoontuneet lähes joka tiistai joko kokoukseen tai iltakouluun. Kerätyn palautteen perusteella hallituksen pöytäkunta on erityisen tyytyväinen avoimeen ja luottamukselliseen keskusteluilmapiiriin, jossa erilaisia näkökulmia ja laaja-alaista osaamista voi tuoda rohkeasti esiin keskusteluissa. Puheenjohtajana en voi kuin olla onnellinen niin laaja-alaisesta osaamisesta hallituksen pöydässä. Iso, iso kiitos aivan mahtaville hallituskollegoilleni tekemästämme työstä!

Palvelustrategiatyö on ollut yksi tärkeimmistä päätöksentekoasioista kevään ajan. Hallituksen ja johtoryhmän yhteisellä Tanskan ja Ruotsin matkalla mukaan tarttui oivalluksia mm. mielenterveyspalveluiden portaista ja urapolkumalleista. Työ jatkuu lomien jälkeen ja valmista pitäisi tulla marraskuussa. Kohtalonkysymys strategiassa on: kokoammeko me asiakkaat ammattilaisten ympärille vai ammattilaiset asiakkaiden ympärille. Kokoomusryhmän tavoitteena on jälkimmäinen.

Muutama onnistuminen on vielä syytä jakaa tästä keväästä. Yhteistyö järjestöjen kanssa on ollut erinomaista ja niittänyt kiitosta. MLL palkitsi aluehallituksen lasten ja nuorten eteen tekemästämme työstä. Erinomaista vuoropuhelua kävimme kuntien, järjestöjen ja yritysten kanssa Turun messukeskuksessa Hyvinvointia yhdessä -tapahtumassa toukokuussa.

Henkilöstön yhteisöllisyyteen olemme halunneet panostaa. Ehdottamani festari-idea jalostui työntekijöiden kanssa malliksi, jossa tarjolla on useammat festarit Varsinais-Suomessa. Työntekijämme saavat valita, mihin festariin kukin osallistuu. Festareilla on varhalaisten oma tapahtumateltta. 

Tapahtumista ja ylipäätään viestinnästä haluan esittää lämpimän kiitoksen viestintäyksiköllemme, joka on ollut kuin majakan valo haastavassa ajokelissä kevään aikana!

Yhteistyö niin YTA-alueen (Varha, Satakunta, Pohjanmaa) kuin koko Suomen hyvinvointialueiden kanssa on tiivistynyt. Aluehallitusten puheenjohtajat ja YTA-alueen johto vierailivat Turussa kevään aikana. Lisäksi olen osallistunut kymmeniin tapaamisiin ja tapahtumiin, joissa minulla on ollut ilo ja kunnia pitää puheenvuoroja Varhasta.

Kevät ei ole ollut keveä eikä aina hauskakaan. Silti jokaisena aamuna olen tarttunut innolla päivän tehtäviin, sillä työ, jota saamme tehdä, on enemmän kuin merkityksellistä. Toimivat sotepe-palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja terveestä taloudesta huolehtiminen ovat intohimoni – edelleen.

Hyvää kesää!

Sanna

Mielenterveydestä

Perjantai 12.5.2023

Suomessa ja ilmeisesti kaikissa länsimaissa taistellaan lisääntyvien mielenterveyden haasteiden kanssa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret.

Hyvinvointialueilla mietitään kiperää kysymystä, miten purkaa psykiatristen osastojen valtavaa ruuhkaa rakentamalla matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita niin, että ammattilaiset riittäisivät kaikkeen. Karrikoidusti miellä on koulukuraattorit ja seuraavaksi psykiatrinen osasto, siinä välissä kovin vähän.

Psykiatriset sairaudet kärsivät edelleen etenkin vanhemmissa sukupolvissa häpeän leimasta. Ongelmat on koitettu viedä syvälle metsään rakentamalla psykiatrisia sairaaloita kauas kaupunkien keskustoista. Mielenterveyspalveluiden ylösajoa leimaa tämä vanha stigma, eikä meillä vieläkään tunnu olevan riittävän vaikuttavia eväitä mielenterveyden hoitamiseen. Olemme lisänneet esimerkiksi kouluihin erilaisia ammattiryhmiä kuraattoreista psykiatrisiin sairaanhoitajiin ja psykologeihin, mutta ongelmia yhä riittää.

Oma filosofiani on, että mielenterveyden tukeminen liittyy kaikkiin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluihin. Mielenterveys liittyy myös kaupunkikehitykseen, kaavoitukseen, rakentamiseen, sivistyspalveluihin ja elinvoimakysymyksiin. Asukkaiden mielenterveys on siis yhteinen kysymys niin hyvinvointialueille kuin kunnille ja ennen muuta, kaikille meille ihmisille.

Mielenterveyttä ei pidä hoitaa mielisairaalassa vaan mielen tasapaino pitää saada osaksi kaikkia sotepe-kohtaamisia. Hammaslääkäri voi jatkossa kysyä jokaiselta asiakkaaltaan, miten jaksat. Neuvolassa pitää kysyä koko perheeltä, miten teillä voidaan. Ihottumaa lääkärille näyttämään tulleelta asiakkaalta pitää kysyä, miten voit. Syöpähoidossa käyvältä potilaalta pitää jokaisessa hoidon vaiheessa kysyä, miten jaksat tällä hetkellä. Pelastustehtävän jälkeen onnettomuudessa olleelta ihmiseltä pitää kysyä, miten voit. Tämä väittämäni on tietysti helppo ampua alas: ei meillä ole aikaa kysyä tuollaisia, ei ole mitään palvelua tarjota, jos ihminen ei voi hyvin.

Kävimme tutustumassa Ruotsin BUP-toimintamalliin, jossa lasten ja nuorten mielenterveyden tueksi on rakennettu mielenterveyden portaat. Meidänkin pitää rakentaa mielenterveyden tuen portaat, missä alussa on tarjolla Terveyskylän tyyppisiä digitaalisia palveluita ja vertaistukiryhmiä. Vertaistukea ja 24/7 chat ja puhelinpalvelua voitaisiin toteuttaa yhdessä järjestöjen kanssa.

Mikäli nämä matalimman portaan keinot eivät auta, tarjolla olisi esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotto, jossa laajempi avuntarve lyhytterapiasta lääkitykseen arvioidaan. Lääkityksestä ja pitkästä terapiasta päättää lääkäri, lyhytterapiasta ja elintapaohjauksesta hoitaja. Lyhytterapian, elintapaohjauksen, terapian ja lääkityksen jälkeen vaihtoehtona on psykiatrinen avohoito ja tarvittaessa osastohoito. Kaksi viimeistä porrasta tapahtuu erikoissairaanhoidossa.

Itse en aivan ymmärrä ajatusta, että psykiatristen sairaaloiden tulee aina sijaita muiden sairaaloiden yhteydessä keskellä ruuhkaisinta kaupunkia. Mikäli potilaalla on päivystyksen tarve, hän menee normaalisti päivystykseen. Kun kyse on psyykkisistä sairauksista, häpeän vuoksi ihmisiä ei tarvitse viedä metsään, mutta  luonto ja harmoninen ympäristö hoitavat mieltä osaltaan. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua luultavasti palataan mielisairaaloihin, jotka sijaitsevat rauhallisessa, parantavassa ympäristössä luonnon keskellä. Ehkä tämä välivaihe on kuitenkin käytävä läpi, jotta mielenterveydestä ja psyykkisistä sairauksista tulee yhteiskunnassa normaali osa terveydenhuoltoa.

Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä, että mielenterveys ei ole mikään erillinen saareke, jota hoitavat vain erikseen koulutetut ammattilaiset. Se on meidän kaikkien yhteinen asia, josta voimme kantaa yhdessä vastuuta kysymällä myös perheenjäseniltä, ystäviltä tai työkaverilta, miten voit tänään.

Avainsanat: Mieli, Psykiatrinen sairaala, Masennus, Lapset ja nuoret

17 erinomaista ehdokasta

Tiistai 21.3.2023

Kiitos kysymästä, mutta en ole näissä eduskuntavaaleissa ehdolla. Tuntuu tietysti mukavalta, että niin moni on kysynyt, olenko ehdolla tai harmitellut, että en ole ehdolla. Koen, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue on niin vastasyntynyt ja niin kriittisessä vaiheessa, että haluan keskittyä nyt työhöni aluehallituksen puheenjohtajana 120 prosenttisesti. Siksi en ole ehdolla.

Sen sijaan meillä on 17 erinomaista ehdokasta Varsinais-Suomessa. Tällaisesta listasta on helppo löytää juuri itselle tärkeimpien kysymysten avulla sopiva ehdokas. Suosittelen tekemään vaalikoneita sopivan ehdokkaan löytämiseksi, käymään ehdokkaiden nettisivuilla ja mikä parasta, ehdokkaat kiertävät päivittäin ympäri Varsinais-Suomea ja heitä kannattaa käydä tapaamassa henkilökohtaisesti.

Arvostan jokaista meidän 17 ehdokkaasta äärimmäisen paljon! Jokainen heistä pistää itsensä ja oman persoonansa peliin yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tässä näkemyksiäni siitä, millaista erityisosaamista itse ehdokkaissamme tunnistan. Heillä on siis kullakin sata muutakin vahvuutta ja osaamisaleutta, mutta näissä asioissa minä heille pirautan. 

Jos tärkeintä on vankka poliittinen kokemus, näkemys Suomen tulevaisuudesta ja vahva talousosaaminen, oikea valinta on tietysti Petteri Orpo.

Jos arvostat ymmärrystä ja kokemusta yrittäjyydestä, Toni Forsblom ja Anu Aaltonen tuntevat yrittäjän arjen.

Jos mielessä on kestävä talous ja ympäristökysymykset, parhaat asiantuntijamme ovat Saara-Sofia Sirén, Janika Takatalo ja Alvar Euro.

Jos keskeisintä on ulkopolitiikan ymmärrys ja turvallisuus, Anne-Mari Virolainen ja Jukka Savolainen ovat erinomaiset ehdokkaat.

Jos taas mielessä on talousosaaminen yhdistettynä poliittiseen osaamiseen, Petterin lisäksi Ville Valkonen ja Sini Ruohonen ovat mainiot ehdokkaat.

Jos päällimmäinen kysymys vaaleissa on mielestäsi sote-asiat ja ymmärrys hyvinvointialueista, Toni Forsblom, Milla Lahdenperä ja Teija Tiusanen tuntevat sotepe-asiat.

Jos taas keskeisintä on mielestäsi Saaristomeren kohtalo, Saara-Sofia Siren ja Pauli Aalto-Setälä ovat erinomaisia vaihtoehtoja.

Jos yksi vaalien keskeisistä kysymyksistä liittyy mielestäsi maaseudun tulevaisuuteen, erinomaisia vaihtoehtoja Petterin lisäksi ovat Sanna Pitkänen ja Pertti Hemmilä.

Jos taas ajattelet, että lasten ja nuorten hyvinvointia rakennetaan liikunnalla ja harrastuksilla, parhaita asiantuntijoitamme ovat Saara-Sofian ja Tonin lisäksi Sadri Beqiri ja Siiri Turunen.

Ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona 22.3. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 2.4. 2023. Muista äänestää!

Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Varsinais-Suomi

Hoitajamitoitus oli arvovalinta

Torstai 9.3.2023

Viime eduskuntavaalien ratkaisevaksi teemaksi nousi vanhustenhuollon tila Suomessa. Vasemmisto tarjosi ratkaisuksi hoitajamitoituksen nostoa ympärivuorokautiseen hoivaan. Valtakunnallinen tavoite on kuitenkin ollut panostaa ensisijaisesti toimivaan ja vaikuttavaan kotihoitoon sekä vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta.

Erittäin moni asiantuntija, Kokoomus mukaanlukien, katsoivat, että kategorinen mitoituksen nosto johtaa merkittävään henkilöstöpulaan muissa vanhuspalveluissa, paikkojen vähenemiseen ympärivuorokautisessa hoivassa ja henkilöstövajeesta johtuen entistä harvemman ikääntyneen pääsyyn kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin.

Kaikki esillä olleet uhkakuvat ovat toteutuneet ja samaan aikaan mitoituksen nostaminen 0.7:ään jouduttiin siirtämään joulukuun alkuun. Käytännössä seuraava eduskunta joutuu perumaan mitoituksen noston. Uhkakuvat ovat siis toteutuneet, mutta lopullista mitoituksen nostoa ei saatu aikaan. Kyseessä on jättimäinen virhe, joka syntyi alan toimijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä piittaamaton populistinen vaalipropaganda. 

Mitoituksen nostovaateen aiheuttamat välilliset ongelmat näkyvät kaikissa vanhuspalveluissa, mutta myös laajasti terveydenhuollossa ja esimerkiksi vammaispalveluissa. Mitoituksen osittainen nosto on johtanut siihen, että kaikki liikenevät työntekijät haalitaan ympärivuorokautiseen hoivaan tai siellä suljetaan paikkoja. Näin työntekijöitä puuttuu jatkuvasti myös kotihoidosta ja edelleen pula heijastuu terveydenhuoltoon ja vammaispalveluihin.

Työntekijöistä on huutava pula, rekrytointiin ja palkkaamiseen menee entistä enemmän aikaa ja rahaa. Surullisinta tässä on se, että laskun maksamme me suomalaiset niin kiristyvinä menoina, veroina kuin menetettynä hoivana ja jopa terveytenä.

Eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Kannattaa todella tarkasti tutustua, millaisia muutoksia puolueet ajavat: ovatko ne oikeasti vastuullisia vai kuulostavatko ne vain älyttömän kivalta ratkaisulta äärimmäisen monimutkaiseen ongelmaan. Kaikkea nimittäin on näissäkin vaaleissa tarjolla.

Avainsanat: Hoitajamitoitus, Sote, Kokoomus, Vaalit

Tulevaisuuden neuvola

Keskiviikko 22.2.2023

Minulla on haave. Haave siitä, että uskaltautuisimme uudistamaan neuvolaa perheiden muuttuneita tarpeita vastaavaksi.

Istuin toissa viikolla junassa matkalla Helsinkiin ja vastapäisellä paikalla oli äiti pienen vauvansa ja ystävättärensä kanssa. Hän kertoi ystävälleen, miten heti syntymän jälkeen äiti sysättiin sivuun ja kaikki neuvolakäyntien keskustelut liittyivät ainoastaan ja vain vauvaan. Tuoreen äidin kokemus ei juurikaan eroa omista kokemuksistani viimeisen 16 vuoden ajalta.

Näitä kokemuksia ei kuitenkaan pidä lukea niin, että äidit tai perheet eivät arvostaisi neuvolatoimintaa. Syksyllä Varsinais-Suomen Terveydenhoitajayhdistyksen hallituksen kanssa käymäni keskustelun perusteella oma ymmärrykseni laajeni neuvolahenkilökunnan työhön liittyvien ristipaineiden osalta.

Neuvolahenkilöstö tunnistaa perheiden muuttuneet tarpeet, mutta neuvolatyötä ohjataan lain ja toisaalta valtakunnallisten ohjeiden ja kriteereiden kautta. Jos edellytyksenä on karrikoidusti seuloa riisitautia, tuberkuloosia ja täitä asiakkailta, ei aikaa juuri jää keskustelulle, kohtaamiselle ja perheen vuorovaikutuksen tukemiselle, vaikka henkilökunta tarpeen tunnistaakin.

Toinen tunnistettu haaste liittyy koulutukseen ja osaamiseen. Äitiysneuvolassa tehtävät tutkimukset ja raskauteen liittyvät mahdolliset riskit ovat hyvin erityyppisiä kuin syntyneen vauvan kasvuun ja terveyteen liittyvät seikat. Vaatii siis hyvin laaja-alaista osaamista neuvolahenkilökunnalta tunnistaa raskaushepatoosin alkavat oireet, vauvan motoristen taitojen kehitysviivästymä, äidin raskauden jälkeisestä masennuksesta, päihteiden liikakäytöstä tai perheväkivallasta puhumattakaan. Toisaalta, mitä pidempi yhteinen historia neuvolatyöntekijällä ja perheellä on, sitä helpompi on nähdä, jos asiat eivät ole kunnossa.

Kolmas haaste syntyy juuri tästä laajasta osaamiskirjosta, jonka johdosta neuvolatoiminta on rakentunut pikemmin professio- kuin asiakaslähtöseksi. Meillä on äitiys-, lasten-, perhe- ja kasvatusneuvola sekä kouluterveydenhuolto, -kuraattori, -psykologi ja -koutsi. Kenen puoleen perheen, lapsen tai nuoren tulee siis kääntyä missäkin asiassa?

Valtakunnallisesti neuvolatoiminnalle annetuissa ohjeissa, kriteereissä ja teetätettävissä tutkimuksissa pitäisi arvioida esimerkiksi viiden vuoden välein, mitkä ovat perheiden ja lasten viisi kriittisinä haastetta tällä hetkellä ja panostaa niihin. Emme voi lisätä vuosi vuodelta aina vaan uusia tutkimuksia ja kyselyitä neuvolakäynnille edellisten oheen, vaan meidän pitää priorisoida suurimmat riskit.

Oma haaveeni Varhassa on se, että voisimme rakentaa yhden yhteisen perheneuvolamallin. Perheneuvolaan otetaan ensimmäisen kerran yhteyttä, kun haaveillaan raskaudesta tai raskaustesti on näyttänyt positiivista. Perhe irtaantuu perheneuvolasta, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Erikseen ei enää olisi äitiysneuvolaa, lastenneuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa vaan perhe kävisi samalla terveydenhoitajalla raskaudesta aikuisuuteen.

Toki tuolle 18 vuoden jaksolle epäilemättä osuisi henkilövaihdoksia liittyen työpaikan vaihtoihin, eläköitymiseen ja muihin elämänmuutoksiin, mutta ne eivät ajoittuisi lähtökohtaisesti aina kaikkein kriittisimpään nivelvaiheeseen: syntymään, koulun aloitukseen tai yläkouluun siirtymiseen. Murrosikäisen nuoren kanssa viestintä on kovin erilaista kuin vauvan, joten voisi olla perusteltua tehdä vaihdos jossain vaiheessa riippuen ehkä työntekijän omasta osaamisesta ja motivaatiosta. Alakouluissakin opettajavaihdos saatetaan tehdä alkuluokkien, ensimmäisen neljän vuoden tai vasta yläkouluun siirryttäessä.

Mitä perheneuvolassa sitten tapahtuisi? Tietyt fyysiset seulonnat raskaana olevan äidin virtsanäytteestä lapsen punnitsemiseen ja pituuden mittaamiseen voitaisiin toteuttaa neuvolan odotustilassa itse tai jopa kotona. Perhe voisi kirjata arvot OmaKantaan, josta terveydenhoitaja voisi seurata muutoksia. Käynnillä voitaisiin tehdä tarkempia mittauksia, mikäli silmämääräisesti tai omamittausten perusteella olisi havaittavissa jotain poikkeavaa.

Tapaamisella keskityttäisiin perheen kokonaishyvinvointiin: vanhempien jaksamiseen, lapsen hyvinvointiin ja turvallisuudentunteeseen, kognitiivisten taitojen kehittymiseen ja perheen vuorovaikutukseen. Rokotukset voitaisiin antaa käynnin yhteydessä. Motoriset taidot voitaisiin arvioida vauvaiän jälkeen varhaiskasvatuksessa ja koululiikunnassa. Mikäli mittauksissa tai keskusteluissa ilmenisi jotain erityistä, terveydenhoitaja etsisi Perhekeskuksesta oikean ammattilaisen tai tiimin pohtimaan perheen tilannetta ja perhe saisi nopeasti apua omasta tutusta Perhekeskuksesta.

Jos perheen aikuisilla ilmenisi käynnin yhteydessä terveyshuolia, oma terveydenhoitaja ohjaisi asiakkaan oikean palvelun pariin kenties jopa voimalla varata ajan lääkärille, sairaanhoitajalle, hammashoitoon, laboratorioon tai fysioterapiaan. Omalääkärin sijaan perheellä olisi siis omahoitaja, jolta saisi apua ja neuvoa tarvittaessa koko perheen haasteisiin, ei vain lapsen terveyteen.

Koko perheen auttaminen perustuu siihen, että lapsen etu on koko perheen hyvinvointi. Mikäli vanhempi on masentunut tai kärsii somaattisesta sairaudesta, koko perhe sairastaa usein siinä samalla. Vertaistukea ja erilaisia virtuaaliryhmiä terveelliseen ruokavalioon, nukkumiseen, medioiden turvalliseen käyttöön ja liikkumiseen voitaisiin järjestää koko Varhan alueella sähköisen Perhekeskuksen kautta.

Tällainen kokonaisvaltaisempi perheneuvola tukisi myös Suomen perhepoliittisia tavoitteita. Syntyvyys on alhainen Suomessa osittain siksi, että moni ensimmäisen lapsensa saanut perhe kokee suurta riittämättömyyttä ja yksin jäämisen tunnetta, jos esimerkiksi isovanhemmat asuvat kaukana, eikä tukiverkkoja ole.

Parhaimmillaan oma terveydenhoitaja tuntisi myös kolmannen sektorin tarjoamat verkostot ja palvelut. Jos perhe tuntisi itsensä esimerkiksi yksinäiseksi, terveydenhoitaja voisi neuvoa MLL:n perhekahvilaan tai avoimeen leikkipuistotoimintaan.

Kirjoitin aiemmin ennaltaehkäisevistä palveluista ja niiden roolista hyvinvointialueella. Jos panostamme laajaan koko väestöryhmän ennaltaehkäiseviin interventioihin, niillä on saatava paras mahdollinen vaikuttavuus. On myös kysyttävä palveluita käyttäviltä asiakkailta, mihin he ovat tyytyväisiä ja mitä pitäisi tehdä toisin. Tässä yksi asiakasnäkökulma. Sitä saa vapaasti käyttää perheneuvolan kehittämiseen.  

Avainsanat: Neuvola, Sote, Lapset ja nuoret, Mielenterveys, Perhe

Nyt ennaltaehkäistään

Keskiviikko 1.2.2023

Oletko joskus kuullut sanottavan, että meidän pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn? Erinomainen ajatus, nyökyttelemme. Mutta mitä ennaltaehkäisy oikeastaan tarkoittaa tai mitä me sillä ymmärrämme.

Koko väestötason ennaltaehkäisyä on esimerkiksi neuvolatoiminta, rokotukset ja seulonnat. Kohdennettua ennaltaehkäisyä taas ovat diabeteksen ennaltaehkäisy painonhallinnalla tai kotihoidon piirissä olevan ikääntyneen toimintakyvyn ja tasapainon ylläpito kaatumisten ehkäisemiseksi. Lasketaanko ennaltaehkäisyksi esimerkiksi aivoinfarktin ennaltaehkäiseminen verenpainelääkityksellä vai onko se jo pikemminkin oikeaan aikaan, ajoissa annettua hoitoa.  

Kysymys ennaltaehkäisyn määritelmistä on olennainen, kun rakennamme Varhalle palvelustrategiaa. Jos valitsemme, että painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä korjaavien palveluiden sijaan, herää kysymys, kuinka laajoja väestötason interventioita aiotaan ottaa käyttöön ja mitä niillä saavutetaan.

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä pohdittaessa on mietittävä myös seuraavaa vaihetta: mitä esimerkiksi ikäihmisten neuvolatoiminnasta seuraa. Mikäli neuvolassa seulotaan esimerkiksi verenpainetta, tasapainoa ja painoindeksiä, asioiden toteaminen itsessään ei vielä ongelmaa ratkaise. Ihminen tietää jo peilikuvankin perusteella, jos painoa on päässyt kertymään. Sitä varten ei suinkaan tarvitse ajaa neuvolaan. Tarvitaan matalan kynnyksen painohallintaryhmiä, ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa lähellä ihmisen arkea tai vähintäänkin verkon välityksellä. Jos taas neuvolassa todetaan heikentynyt tasapaino, kuka järjestää tasapainoharjoituksia: hyvinvointialue vai asuinkunta?  

Oma filosofiani lähtee siitä, että meidän tehtävämme hyvinvointialueena on panostaa ajoissa annettuihin vaikuttaviin palveluihin, kaikkein vaikuttavimpaan väestötason ennaltaehkäisyyn ja kohdennettuun ennaltaehkäisyyn. Jos verikokeessa ilmenee diabeteksen esiaste tai verenpaine on koholla, meidän tehtävänämme on etsiä oikea ammattilainen ja huolehtia avun piiriin pääsystä oikea-aikaisesti. Kun palvelutarve on todettu, meidän tehtävänämme on panostaa oikeanlaisiin eli vaikuttaviin palveluihin. Voidaanko diabeteksen puhkeaminen estää painonhallintaryhmällä ja liikuntareseptillä? Saadaanko verenpaine laskuun elämäntapaohjauksella vai tarvitaanko lääkitys?

Väestötasolle tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita on otettava käyttöön erittäin huolellisen vaikuttavuusarvioinnin perusteella ja olemassa olevia ennaltaehkäiseviä palveluita taas arvioitava ja uudistettava säännöllisten vaikuttavuusarvioiden pohjalta. Tästä esimerkkinä äitiys- ja lastenneuvolat, joiden tekemää seulontaa ja perheiden neuvontaa tulee uudistaa säännöllisesti sen mukaan, mikä nähdään kyseisessä väestöryhmässä merkittävimpinä ja kalleimpina haasteina. Tällä hetkellä se ei ole lasten aliravitsemus vaan esimerkiksi mielenterveyden ja voimavarojen riittäminen perheissä. Miten neuvolakäynnillä voitaisiin panostaa enemmän mielenterveyteen, jaksamiseen ja perheen vuorovaikutuksen parantamiseen ei niinkään mittanauhan tai vaa’an kanssa mittaamiseen? Voitaisiinko mittaukset suorittaa itsenäisesti odotustilassa ja kirjata OmaKantaan digitaalisesti.

Yksi keskeinen ennaltaehkäisyn muoto on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Hyvinvointialueille annettava rahoitukseen on varattu varsin vähän tähän, joten merkittävin vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä jää asuinkunnille, järjestöille, yrityksille ja tietysti meille ihmisille itsellemme.

Kun seuraavan kerran kuulet näkemyksen, jossa puhutaan ennaltaehkäisystä ratkaisuna kaikkeen, kannattaa kysyä, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Avainsanat: Sote, Hyte, ennaltaehkäisy, diabetes

Päivystys on palveluiden peili

Keskiviikko 1.2.2023

Päivystysten ongelmat ovat olleet otsikoissa jo muutaman vuoden ajan. Ensin haasteena oli korona, sitten työtaistelu ja nyt henkilöstöpula suhteessa kasvaviin asiakasmääriin. Meillä Varhan hallituksella oli aiheesta iltakoulu ja tuon keskustelun tuloksena itselleni syntyi muutamia ajatuksia.

Päivystyksen ruuhkissa ei ole kyse yksittäisen toiminnon resurssipulasta, vaan päivystys on lopulta koko sotepe-järjestelmän peili, jota voidaan tarkastella eri asiakasryhmien kautta. Tässä itselle syntynyt näkemys ryhmittelystä, mutta ryhmittelyä voidaan tehdä monella muullakin tavalla. 

Päivystykseen saapuu ambulanssilla akuutisti sairastuneita ihmisiä, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa esimerkiksi aivoinfarktiin, sydänkohtaukseen tai onnettomuuden seurauksena syntyneeseen traumaan esimerkiksi lannemurtumaan. Nämä asiakkaat hyötyvät nimenomaan diagnostiikasta ja  päivystyshoidosta sairaalassa.

Päivystykseen saapuu omilla kyydeillä niin sanotusti istuvia potilaita, joilla on kiireellistä hoitoa vaativa tila esimerkiksi urheilutreeneissä murtunut jalka tai kuume ja yleiskunnon äkillinen heikkeneminen. Nämäkin potilaat hyötyvät keskitetystä päivystyksestä, jossa on käytettävissä diagnostiikkaa ja moniammatillista osaamista.

Kolmas ryhmä on äkillisesti sairastuneet potilaat esim. korvakipuiset lapset tai virtsatietulehduksesta kärsivä ikääntynyt. Nämä potilaat ovat rajatapauksia, jotka voitaisiin hoitaa seuraavana päivänä omassa sote-keskuksessa kiireellisenä tai iltavastaanotolla pikatestien ja lääkärin tutkimuksen avulla. Prosessia kehittäessä pitää vertailla, mikä on iltavastaanottojen lisäämisen kustannus ja saavutettavuus suhteessa sairaalapäivystyksen lisäresursointiin.

Neljäs asiakasryhmä on yksinäisyydestä kärsivät ihmiset, jotka hakeutuvat toistuvasti päivystykseen saadakseen turvaa ahdistuneeseen oloonsa. Viides ryhmä asiakkaista ovat ne somaattisista oireista kärsivät potilaat, jotka odottavat kellon tulevan neljä ja hakeutuvat mieluummin päivystykseen kuin omaan sote-keskukseen paremman hoidon toivossa. Kuudennen asiakasryhmän muodostavat ikääntyneet, joiden tila olisi voitu hoitaa omassa kodissa, kotihoidossa tai kotisairaalan toimesta, mutta resurssien riittämättömyydestä johtuen lähetetään varmuudeksi sairaalaan.

Seitsemännen asiakasryhmän muodostavat mielenterveyden ongelmista tai päihderiippuvuudesta kärsivät asiakkaat, jotka pääosin ohjautuvat sosiaali- ja kriisipäivystyksen puolelle.

Kahden ensimmäisen ryhmän osalta päivystykseen hakeutuminen on järkevä ratkaisu. Viiden muun asiakasryhmän osalta pitää pohtia seuraavia kysymyksiä:

1) Mitä asioita voidaan hoitaa teknologian avulla?     

- Hoidettavat asiakkaat asiakasohjauksen ja neuvonnan avulla puhelimessa tai kuvapuhelulla.

- Tekoälyn avulla toteutetut oirekyselyt (esim. Omaolo korona-arviossa) ja oireiden hoito-ohjeet (esim. Terveyskylä).

-  Päivystykseen saapuvien potilaiden omien tietojen päivittäminen digitaalisesti, jos vointi sen sallii. 

2)      Mitä asioita voimme hoitaa asukkaan kotona?

- Kotihoito

- Kotisairaala

- Erilaiset Combilanssi -mallit 

- Kumppaneiden kanssa esimerkiksi järjestöjen ystäväpalvelu yksinäisille

3)      Mitä asioita voimme hoitaa omassa sote-keskuksessa?

- Kiirevastaanottojen laajentaminen 8-16 (nyt uusien asiakkaiden vastaanotto loppuu pääosin jo kello 13-14)

- Kiireettömien vastaanottojen lisääminen tai pitkäaikaissairaan hoitotasapainosta ja hoidon jatkuvuudesta huolehtimalla.

- Virka-ajan sote-keskusvastaanottojen rinnalle iltavastaanottoja.

4)      Mitä asioita hoidamme sairaalan päivystyksessä?

- Laajan diagnostiikan saatavuus

- Moniammatillinen osaaminen

- Perusterveydenhuollon iltavastaanottojen toteuttaminen päivystyksen yhteydessä

- Miten asiakkaan alkuarviointi (triage) ja toisaalta päivystyksen jälkeinen hoitoprosessi etenee päivystyksestä kotiin, sairaalan osastolle tai vuodeosastolle.

Päivystystä ei nähdäkseni kannata lähteä optimoimaan yksittäisillä ratkaisuilla kuten vuodeosastopaikkojen lisäämisellä. Kysymys on paljon laajempi ja edellyttää niin asiakasryhmien tunnistamista kuin ratkaisuvaihtoehtojen huolellista analysointia aiheutuvien investointien, kustannusten, henkilöstön saatavuuden ja tarvittavan osaamisen kuin asukkaiden saavutettavuudenkin näkökulmasta. Oikotietä optimoituun päivystykseen ei siis ole, mutta päivystyksen tilanne on erinomainen mittari koko järjestelmän toimivuudesta. 

Hyvinvointialueille tarvitaan kirkas digistrategia

Maanantai 23.1.2023

Digipalveluista ja teknologian hyödyntämisestä ollaan povattu sote-palveluiden pelastajaa jo useamman vuoden. Digikehitys on niin kunnissa kuin sairaaloissakin edennyt harmillisen hitaasti. Koronasulkujen alettua julkisella puolella oltiin monelta osin vielä lähtötelineissä, kun yksityisellä digiajanvaraus,  digivastaanotot ja etäpalaverit jo pyörivät.

Sote-palveluiden digitalisoinnissa ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole kysymys etävastaanotoista tai Teams-palavereista. Digitaaliset prosessit ovat merkittävästi laajempi paradigma, ei yksittäinen temppu. Murrosta voidaan hyvällä syyllä verrata verkkokaupan tuloon. Harva kivijalkakauppias onnistui etenkään verkkokaupan alkuvuosina siirtämään omaa liiketoimintalogiikkaansa suoraan digitaaliseksi. Vieläkin verkkokauppa jää kokemuksena usein kömpelöksi ja todellisuudessa verkkokauppa on pikemmin etäliittymä kauppojen varastohallintajärjestelmään kuin mikään asiakaskokemuksia tarjoavat, myyntiä edistävä palvelukonsepti.

Pelkäänpä, että edessä on hyvinvointialueilla aivan samanlaiset oppivuodet. Otetaan kovalla tohinalla käyttöön etävastaanottoja, viedään VR-lasit kotihoidon asiakkaille ja tarjotaan elämyksiä hoivakotien asukkaille robottihylkeillä. Asiakaskokemus, itse haettava hoito tai palvelu kuin sen paremmin työntekijän työkuormakaan ei yksittäisillä tempuilla kohene. Työlistalla olisi ensimmäisenä koko ajattelu- ja toimintatapojen muutos: digitaalisuus on kaikkialla ja kaikessa. Miten saamme siitä parhaan irti?

Moni on tässä vaiheessa jo pahoittanut mielensä ja vakuuttaa, että kyllä on jättimäisiä digiaskeleita otettu. Pahimmillaan kuitenkin yksittäisten osien muuttaminen digitaalisiksi ilman kokonaiskuvaa, saattaa aiheuttaa raskaamman ja vaikeammin ohjattavan hoitoprosessin. Hieman hilpeänä esimerkkinä tästä toimii erään kunnan digitalisoitu rakennuslupaprosessi. Aiemmin paperisena tarjolla ollut lomake muutettiin pdf-muotoon, jonka asiakas sai nettivisuilta itse tulostaa, täyttää ja lähettää Postin kyydissä kuntaan. Tsek – kunnan rakennusluvat muutettiin näppärästi digitaalisiksi.

Digitalisaatio nojaa vahvasti alueilla nyt tehtävään palvelustrategiaan. Osana palvelustrategiaa meidän tulisi kyetä hahmottamaan esimerkiksi 100 yleisintä hoitoketjua eli prosessia. Niiden koko mallinnuksen jälkeen pitäisi miettiä, miten prosessi digitalisoidaan ja mitä palasia on jo valmiina.

Lähes kaikki hoitoprosessit alkavat alun perin asiakkaan yhteydenotosta sote-keskukseen. Asiakasohjaus on yksi kriittisin vaihe koko uudistuksessa: miten hyvin me onnistumme tunnistamaan asiakkaan todellisen tarpeen ja ohjamaan hänet liikenneympyrästä oikealle tielle. Vasta sen jälkeen on aika pohtia, onko kyseinen tie liian ruuhkautunut, tarvitaanko lisää ajokaistoja tai kenties siirtyä pyöriltä raiteille.

Asiakasohjauksen digitalisointi auttaisi koko järjestelmää valtavasti. Keskeisintä tämän työn digitalisoinnissa olisi asiakkuudenhallintajärjestelmä, josta näkyisi koko asiointihistoria otsikkotasolla. Robotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen asiakasohjauksen osana tarjoavat huimia mahdollisuuksia. Pelkästään asiakkaan lähtötietojen päivittäminen digitaalisesti olisi sekin 2020-lukua. Nyt tiedot tarkistaa työntekijä manuaalisesti.

Vaikka meillä palveluiden järjestäjinä olisi vankka tieto siitä, että kyseinen asiakas tarvitsisi ensisijaisesti käyntiä esimerkiksi fysioterapeutilla lääkärin sijaan, meillä on suuri työ vakuuttaa asiakas ratkaisusta. Tämä edellyttää taitavaa viestintää ja kulttuurin muutosta. Hoidontarpeen arvioinnissa kuvapuhelun käyttö edistäisi asiakasohjauksen onnistumista pelkkää kysymyspatteristoa tai perinteistä puhelua paremmin juuri tässä asiakkaan vakuuttamisessa. Yleisestihän meillä Suomessa ajatellaan, että meidän pitää ehdottomasti päästä ensin lääkärin luokse asiakasohjaukseen. Lääkärin fyysisesti antama laboratorio-, kuvantamis- tai fysioterapialähete on painavampi kuin onnistuneessa hoidontarpeenarvioinnissa laadittu lähete. Todellisuudessa lääkärikäynti on kaikkein kuormittavin, kallein ja nurinkurisin tapa toteuttaa järkevää asiakasohjausta.

Avainsanat: Sote-palvelut, Digistrategia, Digitaalisuus, Teknologia

Kuka välittäisi lapsista ja nuorista?

Torstai 19.1.2023

Mitä sitä peittelemään, olen todella pöyristynyt ja erittäin pahoillani Wilma -sotkusta. Jos Wilma on jollekulle tuntematon, kyse ei ole naapurin Wilmasta, jolta unohtuu korjata koiran jätökset puutarhastani, vaan koulujen ja kotien välille luotu yhteydenpitokanava. Wilmassa ilmoitetaan poissaoloista, opettajat antavat palautetta päivästä ja opiskeluhuolto, esimerkiksi terveydenhoitaja viestii terveystarkastuksista. Kesällä 2021 hyväksyttyjen hyvinvointialuelakien perusteella opiskeluhuollon henkilöstö siirrettiin sivistyspalveluista hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.

Yli vuosi sitten useat asiantuntijatahot, kuten Psykologiliitto otti vahvasti kantaa muutokseen. Heidän huolensa oli, miten yhteistyö kahden erillisen organisaation välillä toimii lasten ja nuorten parhaaksi, kun tietosuoja on tiukka ja sitä tulkitaan Suomessa vielä tiukemmin. Koko kuluneen vuoden Kuntaliitto pyysi opetusministeriöltä kannanottoa, miten Wilman kanssa tulee kunnissa toimia. Vastaus saatiin opetushallitukselta 16.12.2022 eli kaksi viikkoa ennen hyvinvointialueiden aloitusta. Linjaus oli siitä hieno, että siinä sekä kiellettiin että kehotettiin Wilman käytön jatkaminen opiskeluhuollossa. Asia siis jätettiin kylmästi kuntien vastuulle.

Varsinais-Suomessa kuntien kanssa oli vielä kolme viikkoa ennen siirtymää yhteisymmärrys, että Wilman käyttö jatkuu normaalisti siirtymän jälkeen myös hyvinvointialueen opiskeluhuollon työntekijöillä. Opetushallituksen epämääräisen linjauksen jälkeen sivistysjohtajat pyysivät juristilta asiaan lausunnon ja lopputuloksena päivää ennen joulua 23 kuntaa 27:stä kielsi Wilman käytön jatkamisen. Kysymys oli yksinkertaisesti kunnan selustan turvaamisesta, ei suinkaan lasten, nuorten tai perheiden edusta.

Käytännössä esimerkiksi jos haluaisin koulun terveydenhoitajalta rokotuksen lapselleni, minun pitäisi muistaa kahden eri koulun opiskeluhuollon sähköpostiosoitteet ja lähettää asianosaiselle terveydenhoitajalle sähköpostia asiasta. Normaali sähköposti ei ole mitenkään salattu eikä suinkaan tietoturvallinen. Mitään terveystietoja tai henkilötunnuksia ei pidä koskaan lähettää normaalilla sähköpostilla eli miten kunnat tässä toimintamallissa varmistavat viestinnän tietotuvallisuuden. Entä miten erotetaan oppilaat toisistaan, jos koulussa on kaksi Matti Virtasta?

Kuntien tekemä linjaus on erityisen hämmentävä kolmesta syystä. Ensinnäkin, he ovat täysin laittomasti nykyisen tulkinnan valossa antaneet Wilman käyttöoikeuksia ostopalveluna hankitulle opiskeluhuollolle vuosikausia. Toisekseen esimerkiksi pääosa Pirkanmaan kunnista on päätynyt jatkamaan Wilman käyttöä entiseen tapaan, kunnes opetusministeriöltä saadaan asiaan yksiselitteinen ohje. Onko laki siis eri siellä kuin täällä? Kolmanneksi, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä koulutetaan jatkuvasti tietoturvalliseen työskentelyyn. Turun Sanomissa (24.12.) esitetty väite, että opiskeluhuollon työntekijät saisivat suotta 1200 oppilaan tiedot näkyville, kun tarve on esimerkiksi 50:lle, on harhaanjohtava. Näin asia on myös asiakas- ja potilastietojärjestelmissä vaikka sote-keskuksessa: henkilöstöllä on pääsy kaikkien potilaiden tietoihin. Jokainen työntekijämme kuitenkin tietää, että vain omia asiakkaita on lupa katsoa ja käynneistä asiakastiedoissa jää lokitieto. Onko koulujen henkilökunnalle täysin selvää, että esimerkiksi yläkoulun historian opettajalla ei ole mitään asiaa lapsen matematiikan suorituksiin? Entä, kuinka monella rehtorilla on aikaa tulostella oppilaan tietoja opiskeluhuollon tarpeisiin? Onko tämä työajan järkevää käyttöä? Ovatko tulosteet tai muu tiedon toimitustapa miten tietoturvallinen?

Mitä vielä tulee valtiohallinnon toimintaan tässä asiassa, toivon, että en kuule vaalikevään aikana kertaakaan opetuksesta vastaavan ministerin tyhjää puhetta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisesta. Wilman käytön jatkumisen turvaaminen olisi ollut yksinkertaisin ja itsestään selvin teko nimenomaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä olisi voitu ratkaista vuoden 2022 aikana joko lainsäädäntöä muuttamalla tai antamalla kunnille ajoissa yksiselitteisen ohjeen Wilman käytön jatkumisesta.

Haluan lämpimästi kiittää niitä neljää varsinaissuomalaista kuntaa, joissa lapset ja nuoret on asetettu tässä asiassa varmuuden maksimoinnin edelle. Viittaan vielä aluehallituskollega Toni Forsblomin erinomaiseen filosofiaan asiassa: ”Lakeja ei pidä rikkoa. Raskainta olisi kantaa vastuu siitä, että apua tarvitseva lapsi, nuori tai hänen perheensä ei saisi yhteyttä oppilashuollon henkilöstöön ajoissa.”

Avainsanat: Wilma, Opiskeluhuolto, Opetusministeri, Lapset ja nuoret, Mielenterveys

Neuvolaa ja perhepalveluita kehitetään VarHassa asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistyöllä

Lauantai 15.10.2022

Olen todella ilahtunut, että viikko sitten Turun Sanomissa (8.10) ollut haastatteluni on luettu ja vieläpä herättänyt ihmiset keskustelemaan tulevan hyvinvointialueemme palveluista. 

Olen saanut useilta perheiltä palautetta, että erityisesti neuvolaan liittyvät kokemukseni olivat koettu samankaltaisina ja neuvolapalveluiden kehittäminen edelleen vastaamaan nykyisiä perheitä ja perheiden kokemia haasteita olivat kannatettavia.

Keskusteluun osallistui myös Varsinais-Suomen terveydenhoitajayhdistyksen hallitus (TS 15.10.). Monipuoliset näkökulmat aiheen ympärillä osoittavat, miten tärkeästä ja arvokkaasta palvelusta neuvolassa onkaan kyse.

VarHassa olemme jo strategiatyössä halunneet nostaa asukkaat ja asiakkaat tekemisemme keskiöön. Me olemme olemassa: turvaamassa, parantamassa ja pelastamassa nimenomaan asukkaitamme joka päivä. Jotta voimme arvioida, miten onnistumme tässä työssä, meille on tärkeää kuulla asukkaidemme palaute työstämme. Yksikään palaute, vaikka se tulisi poliitikolta, ei ole meille VarHassa vain subjektiivinen kokemus, vaan arvokas tieto onnistumisestamme ja mahdollisista kehittämistarpeistamme.   

Neuvolapalvelua kehitetään VarHassa kansallisten ohjeiden, hyvinvointialueella sopimiemme palvelukriteereiden ja palvelupolkujen sekä asiakastarpeiden perusteella. Onnistumme parhaiten tekemällä tätä työtä tiiviisti yhdessä niin ammattilaisten, poliitikkojen kuin asukkaidemmekin kanssa.

Toivotan Varsinais-Suomen terveydenhoitajayhdistyksen hallituksen tapaamaan minua syksyn aikana. Voimme siten parhaiten rakentaa ystävällistä ja vaikuttavaa yhteistyötä ja neuvolapalveluita asukkaillemme.

Avainsanat: VarHa, Neuvola, Perhepalvelut, Lapset ja nuoret

Vanhemmat kirjoitukset »