Päivystys on palveluiden peili

Keskiviikko 1.2.2023


Päivystysten ongelmat ovat olleet otsikoissa jo muutaman vuoden ajan. Ensin haasteena oli korona, sitten työtaistelu ja nyt henkilöstöpula suhteessa kasvaviin asiakasmääriin. Meillä Varhan hallituksella oli aiheesta iltakoulu ja tuon keskustelun tuloksena itselleni syntyi muutamia ajatuksia.

Päivystyksen ruuhkissa ei ole kyse yksittäisen toiminnon resurssipulasta, vaan päivystys on lopulta koko sotepe-järjestelmän peili, jota voidaan tarkastella eri asiakasryhmien kautta. Tässä itselle syntynyt näkemys ryhmittelystä, mutta ryhmittelyä voidaan tehdä monella muullakin tavalla. 

Päivystykseen saapuu ambulanssilla akuutisti sairastuneita ihmisiä, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa esimerkiksi aivoinfarktiin, sydänkohtaukseen tai onnettomuuden seurauksena syntyneeseen traumaan esimerkiksi lannemurtumaan. Nämä asiakkaat hyötyvät nimenomaan diagnostiikasta ja  päivystyshoidosta sairaalassa.

Päivystykseen saapuu omilla kyydeillä niin sanotusti istuvia potilaita, joilla on kiireellistä hoitoa vaativa tila esimerkiksi urheilutreeneissä murtunut jalka tai kuume ja yleiskunnon äkillinen heikkeneminen. Nämäkin potilaat hyötyvät keskitetystä päivystyksestä, jossa on käytettävissä diagnostiikkaa ja moniammatillista osaamista.

Kolmas ryhmä on äkillisesti sairastuneet potilaat esim. korvakipuiset lapset tai virtsatietulehduksesta kärsivä ikääntynyt. Nämä potilaat ovat rajatapauksia, jotka voitaisiin hoitaa seuraavana päivänä omassa sote-keskuksessa kiireellisenä tai iltavastaanotolla pikatestien ja lääkärin tutkimuksen avulla. Prosessia kehittäessä pitää vertailla, mikä on iltavastaanottojen lisäämisen kustannus ja saavutettavuus suhteessa sairaalapäivystyksen lisäresursointiin.

Neljäs asiakasryhmä on yksinäisyydestä kärsivät ihmiset, jotka hakeutuvat toistuvasti päivystykseen saadakseen turvaa ahdistuneeseen oloonsa. Viides ryhmä asiakkaista ovat ne somaattisista oireista kärsivät potilaat, jotka odottavat kellon tulevan neljä ja hakeutuvat mieluummin päivystykseen kuin omaan sote-keskukseen paremman hoidon toivossa. Kuudennen asiakasryhmän muodostavat ikääntyneet, joiden tila olisi voitu hoitaa omassa kodissa, kotihoidossa tai kotisairaalan toimesta, mutta resurssien riittämättömyydestä johtuen lähetetään varmuudeksi sairaalaan.

Seitsemännen asiakasryhmän muodostavat mielenterveyden ongelmista tai päihderiippuvuudesta kärsivät asiakkaat, jotka pääosin ohjautuvat sosiaali- ja kriisipäivystyksen puolelle.

Kahden ensimmäisen ryhmän osalta päivystykseen hakeutuminen on järkevä ratkaisu. Viiden muun asiakasryhmän osalta pitää pohtia seuraavia kysymyksiä:

1) Mitä asioita voidaan hoitaa teknologian avulla?     

- Hoidettavat asiakkaat asiakasohjauksen ja neuvonnan avulla puhelimessa tai kuvapuhelulla.

- Tekoälyn avulla toteutetut oirekyselyt (esim. Omaolo korona-arviossa) ja oireiden hoito-ohjeet (esim. Terveyskylä).

-  Päivystykseen saapuvien potilaiden omien tietojen päivittäminen digitaalisesti, jos vointi sen sallii. 

2)      Mitä asioita voimme hoitaa asukkaan kotona?

- Kotihoito

- Kotisairaala

- Erilaiset Combilanssi -mallit 

- Kumppaneiden kanssa esimerkiksi järjestöjen ystäväpalvelu yksinäisille

3)      Mitä asioita voimme hoitaa omassa sote-keskuksessa?

- Kiirevastaanottojen laajentaminen 8-16 (nyt uusien asiakkaiden vastaanotto loppuu pääosin jo kello 13-14)

- Kiireettömien vastaanottojen lisääminen tai pitkäaikaissairaan hoitotasapainosta ja hoidon jatkuvuudesta huolehtimalla.

- Virka-ajan sote-keskusvastaanottojen rinnalle iltavastaanottoja.

4)      Mitä asioita hoidamme sairaalan päivystyksessä?

- Laajan diagnostiikan saatavuus

- Moniammatillinen osaaminen

- Perusterveydenhuollon iltavastaanottojen toteuttaminen päivystyksen yhteydessä

- Miten asiakkaan alkuarviointi (triage) ja toisaalta päivystyksen jälkeinen hoitoprosessi etenee päivystyksestä kotiin, sairaalan osastolle tai vuodeosastolle.

Päivystystä ei nähdäkseni kannata lähteä optimoimaan yksittäisillä ratkaisuilla kuten vuodeosastopaikkojen lisäämisellä. Kysymys on paljon laajempi ja edellyttää niin asiakasryhmien tunnistamista kuin ratkaisuvaihtoehtojen huolellista analysointia aiheutuvien investointien, kustannusten, henkilöstön saatavuuden ja tarvittavan osaamisen kuin asukkaiden saavutettavuudenkin näkökulmasta. Oikotietä optimoituun päivystykseen ei siis ole, mutta päivystyksen tilanne on erinomainen mittari koko järjestelmän toimivuudesta.