Aluevaalit 2025

Lauantai 11.1.2025

Hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa. Kun otin maaliskuussa 2022 tehtävän päätoimisena aluehallituksen puheenjohtajana vastaan, en vielä tiennyt, kuinka hurjasta tilanteesta olimme uudistukseen lähdössä. Varsinais-Suomi ei tehnyt lainkaan vapaaehtoista valmistelua ja 34 organisaation fuusio tehtiin vain kymmenen kuukauden etukäteistyöllä.

Kaikki muut Suomen 21 hyvinvointialueesta tekivät vapaaehtoista valmistelua tai olivat perustaneet jo vuosia aiemmin kuntayhtymän. Valmius siirtyä hyvinvointialueelle oli kaikilla muilla alueilla siis aivan eri luokkaa. Osa alueista lasketaan niin sanotuiksi sirpalemaakunniksi, jossa oli useita kuntia järjestämässä sote-palveluita. Varsinais-Suomi on näistä sirpalemaakunnista toisiksi suurin ja vieläpä yliopistollinen hyvinvointialue. Alueen kokoa kuvaa se, että Varha vastaa lähes puolen miljoonan asukkaan palveluista 23 500 ammattilaisen ja satojen eri kumppaneiden toimesta. Budjettimme on 2.5 miljardia, kun Varsinais-Suomen kuntien yhteenlasketut budjetit ovat 1.8 miljardia.

On suoranainen ihme, että turvallinen siirtymä Varsinais-Suomessa ylipäätään onnistui: palvelut ja palkat pyörivät 1.1.2023. Työ, jota hyvinvointialueen käynnistämiseksi on tehty, jää historiaan, uudistuksen mittakaava ymmärretään vasta jälkikäteen. Seuraavan valtuustokauden päättäjillä edessään on huomattavasti valmiimpi pöytä: palvelut on yhtenäistetty, palkat ja laskujenmaksu pyörivät, tietojärjestelmät ovat yhdistyneet, digipalvelut otettu käyttöön, talouden ura kääntymässä oikeaan suuntaan ja poliittiset päätöksentekomallit vakiintuneet. Olemassa olevaa on huomattavasti helpompi kehittää kuin rakentaa asioita tyhjästä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen on suuri intohimoni. Sitä se on ollut jo vuodesta 2013 alkaen. Työ sote-asioiden parissa jatkuu, mutta tässä kohtaa muussa kuin poliittisessa roolissa. En asetu ehdolle aluevaaleihin 2025.

Olen suunnattoman ylpeä ja iloinen siitä näköalapaikasta, jonka Suomen toiseksi suurimmalla alueella olen näiden historiallisten vuosien ajaksi saanut. En olisi voinut kuvitella mitään kiinnostavampaa, haastavampaa ja opettavaisempaa tehtävää. Politiikassa, kuten elämässä ylipäätään on osattava myös luopua. 

Maailma ei ole vielä valmis ja uusille päättäjille jää edelleen paljon kehitettävää ja parannettavaa. Toivon, että yhdessä kaikkien Varhassa toimivien poliittisten puolueiden kanssa rakentamamme erinomainen päätöksentekokulttuuri ja ilmapiiri säilyvät myös seuraavalla kaudella. Se on perusta hyville päätöksille. Toivon, että jokainen tuleva päättäjä pitää kirkkaimpana mielessään Varsinais-Suomen asukkaat eli asiakkaamme. Sitä varten hyvinvointialueet ovat olemassa.

Terveisiä hyvinvointialueelta

Keskiviikko 25.9.2024

Puheeni Varhan aluevaltuustossa 25.9.2024

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkajohto ja muu yleisö

Valtioneuvosto julkaisi maanantaina rahoitustiedot vuodelle 2025, kuten hyvinvointialuejohtaja omassa puheenvuorossaan kertoi. Samalla kerrottiin kuudesta erityisen huolen alueesta. Varha ei ole niiden joukossa.

Eikä kuulukaan olla vaikka huolia toki meillä riittää. Kolmen prosentin lisäys aiemmin ennakoituun rahoitukseen vuodelle 2025 on tietysti iloinen uutinen meille, mutta katettavaa alijäämää meillä on tämän vuoden jälkeen yli 300 miljoonaa, joten mihinkään helpotuksiin säästöohjelmissa meillä ei ole varaa.

Kansantalouden näkökulmasta on tunnustettava, että 2,2 miljardin lisäys sotemenoihin on hurja summa, kun valtion budjetista jo lähes kolmannes kuluu sotepe-palveluihin. On uskallettava keskustella siitä, onko palvelulupaus suurempi kuin kansantalouden kantokyky?

Toisaalta, alueet ovat olleet suuren hallinnollisen myllerryksen lisäksi selkä seinää vasten kulujen kasvun osalta muun muassa keskitetyn palkkasopimuksen sisältämän 6-7% palkankorotusten, palkkaharmonisaation, kuntien toimitilojen 6% pääomavuokran ja inflaation sekä palkankorotusten myötä nousseiden ostopalvelukustannusten paineessa. Näihin kustannusten nousuihin emme ole voineet itse vaikuttaa.

Jotta Varhan haasteita ja taloustilannetta voi ymmärtää, on mentävä ajassa vuoteen 2022. Käytännössä kaikki muut alueet jatkoivat vapaaehtoista valmistelua Sipilän hallituksen jälkeen, mutta ei Varsinais-Suomi. Kylmäkäynnistimme Varsinais-Suomessa hyvinvointialueen, jossa 34 organisaatiota, yli 23 000 ammattilaista, puolen miljoonan suomalaisen sotepe-palvelut, 2.4 miljardin budjetit, 48 asiakas- ja potilastietojärjestelmää fuusioitiin hyvinvointialueeksi VAIN 10 kuukauden valmistelulla. Jokainen, joka on joskus ollut mukana fuusioimassa kuntia tai esimerkiksi kahta yritystä, ymmärtää, että fuusion valmisteluun tarvitaan yleensä vuosi tai vuosia.

On siis varsinainen ihme, että näistä lähtökohdista huolimatta palvelut pyörivät 1.1.2023 alkaen ilman katkoksia. Jos erityisen huolen alueiden lisäksi ministeriö listaisi tähtisuoriutujat, Varha seisoisi palkintopallilla.

160 miljoonan alijäämää on syytä suhteuttaa esimerkiksi kuntien vastaaviin alijäämiin. Turku ennakoi 36 miljoonaan alijäämää tälle vuodelle. Varhan kokoon suhteutettuna se tarkoittaisi meillä 100 miljoonan alijäämää. Oman kotikaupunkini Kaarinan vastaava alijäämä Varhaan skaalattuna olisi 30 miljoonaa. Kunnat edustavat vakiintuneita organisaatioita, joissa ei ole käynnistyksen haasteita, erilaisia organisaatiokulttuureita ja järjestelmiä yhtenäistettävänä.

Mutta mitä me sitten voimme tehdä 160 miljoonan alijäämälle. Miten me saamme ensi vuonna pään pinnan päälle ja alijäämän taittumaan ylijäämäksi. Valmisteluvelka ja tarpeenmukaista matalampi rahoitus rasittavat meitä vielä lähivuosina. Toisaalta, yhdistymisestä on saatavilla myös niin sanottuja matalalla roikkuvia hedelmiä enemmän meillä kuin 10 vuotta toimineissa kuntayhtymissä.

Me olemme jäntevöittäneet palveluverkkoa, digipalvelut ovat käynnistyneet portaittain tämän vuoden aikana, perustason palveluihin pääsy on parantunut, hoidon jatkuvuuteen ollaan panostettu omatiimimallilla, hallintoa ja organisaatiota ollaan selkeytetty ja tiivistetty, asiakas- ja potilastietojärjestelmät yhtenäistyvät ensi vuoden aikana.

Hyvinvointialueita koskevan julkisen keskustelun lempilapsia ovat palkat ja hallintohimmelit: olemme rakentaneet kalliita hallintohimmeleitä. Pitäisikö hyvinvointialuejohtajan olla 23 500 työntekijämme suora esihenkilö? Kuinka monessa Suomen kunnassa valtuustojen kokoa pienennettiin, kun budjeteista ja henkilöstöstä yli puolet siirtyi hyvinvointialueelle? Onko muutos vaikuttanut palkkoihin kunnissa? Onko kuntien hallintoa karsittu puoleen? Vertailun vuoksi, kuntien toimintamenot ovat Varsinais-Suomessa tänä vuonna 1.8 miljardia kun meillä 2.5 miljardia. Valtuutettuja on Varsinais-Suomen kunnissa yhteensä 859 henkilöä kun meillä on 79.

On sanomattakin selvää, että niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla on tehtävä jatkuvaa arviointia riittävästä hallinnosta, järkevistä resursseista ja kohtuullisesta palkkatasosta. Digitalisaatio, teknologia ja tekoäly muuttavat työtämme joka päivä, emmekä voi säilyttää ”faksaamoja” uuden toimintatavan rinnalla.

Kun katsomme lähitulevaisuuteen, tärkeimpiä tehtäviämme edellä mainitun lisäksi on ketterän johtamisjärjestelmän rakentaminen. Ketkä ohjaavat taloutta ja toimintaa, mille organisaatiotasolle saakka. Kenen vastuulla on hankintojen hallinta, miten ja kuka kehittää toimintaa. Talouden ja toiminnan ohjaus on osa jokapäiväistä työtä kaikilla organisaatiotasoilla. Se ei ole tilanteen toteamista osavuosikatsauksen yhteydessä vaan jatkuvaa työtä, jumputusta ja ohjausta. Osa toimivaa johtamisjärjestelmää on myös sujuva, päällekkäisyyksiä välttävä toimielinmalli.

Tärkeä keskeinen tavoitteemme on yksikkökustannusten selvittäminen. Vain tiedolla voimme johtaa paremmin. Iso kiitos kattavista ympärivuorokautisen hoivan yksikkökustannuksista Turun Sanomissa Hali ry:lle. Ensi kerralla olette lämpimästi tervetulleita kertomaan tuloksista meille jo etukäteen, jotta mahdolliset virheet voidaan korjata yhdessä. Meidän tulee tietysti pystyä myös itse laskemaan yksikkökustannukset kaikista toiminnoistamme.

Kolmas ja ehkä tärkein tavoite on suunniteltujen toimenpiteiden toimeenpano. Se on aina suunnittelua vaikeampaa.

Mikä kuitenkin tärkeintä hyvinvointialueella, ovat tietysti palvelut. Niitä varten olemme olemassa. Sidosryhmätilaisuuksissa aloitan kysymällä kuinka moni on kuullut tai lukenut jotain negatiivista Varhasta. Kaikki kädet nousevat. Kun kysyn, kuinka monella on omakohtaisia huonoja kokemuksia Varhan palveluista itse tai läheisten osalta, vain muutama käsi nousee. Tämä kuvaa mielikuvien ja todellisuuden välistä kuilua. Samaa tulosta tukevat asiakaspalautteemme. Ne ovat varsin hyviä, kunhan palveluihin vaan pääsee.

Vain muutaman klikkauksen tähden

Perjantai 23.8.2024 klo 16.18

Työhöni päätoimisena hallituksen puheenjohtajana kuuluvat erilaiset keskustelutilaisuudet. Olen ottanut tavaksi kysyä tilaisuuksien aluksi, kuinka moni on kuullut tai lukenut jotain negatiivista Varhasta. Poikkeuksetta kaikkien kädet nousevat. Kun seuraavaksi kysyn, kuinka moni on saanut meiltä huonoa palvelua, vain muutama käsi nousee.

Tämä kuvastaa murheellisella tavalla, mikä on mielikuvien ja todellisuuden välinen ero. Sama ero näkyy asiakastyytyväisyys- ja luottamusmittauksissa. Asiakastyytyväisyys on korkealla, luottamus alhaalla.

Ei siinä mitään, kyllä epäkohtia pitää nostaa esiin mediassa ja oman huonon kokemuksen voi jakaa sosiaalisessa mediassa. Mutta jos ihmiset hokevat, että lääkärin ei pääse, vaikka eivät ole edes aikaa yrittäneet varata, ollaan heikoilla jäillä.

Ensinnäkin harmittaa tietysti 23 500 työntekijämme ja samalla kaikkien hyvinvointialueiden työntekijöiden puolesta. Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuu käynnistää työpäivä lukemalla jälleen yksi kohu-uutinen aamun lehdestä liittyen omaan työnantajaan. Kohu-uutiset ovat harvoin asian ytimessä, vaan uutinen koskee nimenomaan yksittäisen asukkaan kokemaa ”vääryyttä”. Kun julkista keskustelua seuraa, tulee olo, että me olemme syyllisiä avioeroihin, kesäkiloihin, sisälle unohtuneisiin avaimiin ja ihan vaan yleiseen harmitukseen.

Kuka haluaisi työskennellä yleisenä sylkykuppina? Ihmisille syntyy käsitys, että työntekijämme, johto tai päättäjät jotenkin pahuuttamme, ilkeyttämme, ahneuttamme tai laiskuuttamme teemme uudistusta, jonka mittakaava on historiallisen suuri ja jota jokainen eduskunnan puolue on ollut vuorollaan työstämässä viimeiset 20 vuotta.

Pelkästään Varsinais-Suomessa yhdistettiin 34 organisaation palvelut, ihmiset, järjestelmät ja toimintakulttuuri vain yhdeksän (9!) kuukauden valmistelulla. Montako 2.5 miljardin euron, 23 500 työntekijän, yli kahden organisaation fuusiota on maailmassa tehty tässä aikaikkunassa? Kahden yrityksen yhdistymistä voidaan rakentaa parikin vuotta. Ei voi olla kenellekään yllätys, että kaikki ei ollut valmista 1.1. 2023 ja silti palvelut pyörivät täyttä häkää organisaatiomyllerryksestä huolimatta. On myös täysin selvää, että valmisteluvelkaa kurotaan yhä umpeen: yhtenäistämistä ja uudistamista riittää.

Kysymys on työntekijöiden lisäksi luottamuksesta. Ei pelkästään luottamuksesta ihmisiin vaan elintärkeisiin palveluihin terveyden ja turvan saralla. Kysymys on luottamuksesta yhteiskuntaan ja viranomaisiin. Jos tämä luottamus on perusteltua murentaa muutama klikkauksen tähden, edessä voi olla dystooppiset ajat yhteiskunnan turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan osalta, tarvittavan osaamisen turvaamisesta sitten puhumattakaan.

Pari sanaa palkoista

Sunnuntai 1.10.2023

Turun Sanomat ja Salon Seudun Sanomat uutisoivat Varhan johdon palkoista kuluneella viikolla. Palkat ovat arvatenkin herättäneet suuria tunteita. Avoimuus palkoissa on tervetullutta, mutta artikkeleihin liittyy myös tarkennettavaa.

Kun ensimmäisiä palkkoja ryhdyimme hallituksessa määrittelemään, pyrimme vertailemaan palkkatasoa  sairaanhoitopiireihin ja jo valinnan tehneisiin tuleviin hyvinvointialueisiin. Yksikään alue ei elä tyhjiössä, joten palkkatasoja haettiin keskenään samalla tasolle, saman kokoisilla hyvinvointialueilla. Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueen ja Varhan hyvinvointialuejohtajien palkat ovat käytännössä aivan samat.

Tulosaluejohtajien eli toisen tason operatiivisen johdon palkkoihin vaikuttivat merkittävällä tavalla sairaanhoitopiirin johdon palkat. On yleisesti pidetty hankalana, jos esihenkilön palkka on pienempi kuin alla olevien asiantuntijoiden ja keskijohdon palkat. Koska sairaanhoitopiireissä palkat edustavat lääkärien korkeimpia palkkaryhmiä, osittain tästä syntyi tulosaluejohdon palkkataso, joka liikkuu tulosalueen budjetista ja henkilöstöstä riippuen ennen vuosikorotuksia 9 500 ja 12 500 välillä. Koska tulosaluejohdon rekrytointi toteutettiin sisäisellä haulla, liiketoimintasiirron periaattein, osalla henkilökohtaiset palkat saattavat niin tulosalueilla kuin kolmannella eli tulosryhmätasolla ylittää tämän.

Tulosryhmäjohtajien palkkoihin luotiin periaatteet hallituksessa, kun yksittäinen viranhaltijapäätös herätti kummastusta korkean palkkatason vuoksi. Tulosryhmäjohtajien palkkaus ei siis viime vuonna kuulunut hallitukselle ja nyt valinnat tekee lautakunnat. Hallitus kuitenkin halusi palkkatasolle periaatteet, jonka myötä alkuperäinen linja maltillistui.

Artikkelin julkaisun jälkeen (TS 28.9.) pyysins elvittämään Pirhan, Pohteen ja Satakunnan vastaavat palkat. Kahdelta alueelta jo saadun tiedon valossa, palkkatasomme on hyvinvointialuejohtajan palkkatason ohella, hyvinkin linjassa muiden alueiden kanssa. Mistää palkkajohtajuudesta Varhassa ei siis ole kyse. 

Artikkeleissa ei varsinaisesti korostunut hyvinvointialueiden mittakaava. Varha on yksi Suomen 10 suurimmasta työnantajasta. Henkilöstöä meillä on yli 23 500 ihmistä ja budjettimme liikkuu 2.3 miljardin luokassa. On aivan eri asia johtaa 600 hengen soteorganisaatiota keskikokoisessa kunnassa kuin kokonaista tulosaluetta hyvinvointialueella.

Ymmärrän silti ihmisten järkytyksen palkkoihin liittyen, vaikka teknisesti niille on selkeät perustelut. Kun palkkoja vertaa alueen yrityksiin, kuntiin tai jopa ministeriöön, hyvinvointialueilla palkat ovat karanneet hurjiksi. Kun palkkoja vertaa yrityksiin, on julkisella sektorilla perinteisesti tulosvastuun rooli ollut huomattavasti pienempi. Itse ajattelen, että näillä palkoilla on etujen ja vastuun kuljettava käsi kädessä. Kaikkia etuja: palkkajohtajuutta, pitkiä lomia ja täysin riskitöntä, tuloksista riippumatonta työsuhdetta ei voi samassa paketissa olla.

Jos palkkoja taas verrataan asiakastyössä oleviin ammattilaisiimme, ero tuntuu räikeältä. Erilaisia tehtäviä on kuitenkin hyödytöntä verrata toisiinsa. Artikkeleissakin palkkoja oli verrattu aiempiin tehtäviin ja niistä maksettaviin palkkoihin. Se on yhtä hyödyllistä kuin olisimme vertailleet entisen pääministerin opiskeluaikoina saamaa palkkaa kaupan kassalla pääministerin tehtävästä maksettavaan palkkaan. Palkka perustuu aina tehtävän vaativuuteen.

Asiakastyössä olevien palkkoihin liittyy aivan toinen epäkohta. Se on vuokratyöläiselle samasta työstä maksettava, jopa kaksinkertainen palkka, työ- tai virkasuhteessa olevaan verrattuna. Tähän epäkohtaan meidän on hyvinvointialueilla puututtava per heti. Vuokratyö on joko lopetettava tai sille asetetaan selkeä yläraja. Samasta työstä maksetaan samaa palkkaa myös vuokratyössä.

Artikkelissa unohtui mainita yksi palkka. Hallituksen päätoimisena puheenjohtajana, siis kokopäiväisestä työstä hyvinvointialueelle, minulle maksetaan 5 800 euroa kuukaudessa.

Vuokratyö syö hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä

Lauantai 16.9.2023

Vuokratyötä on ollut tarjolla ja sille kysyntää jo vuosia eri aloilla. Sen käytölle on vankat perustelut esimerkiksi aloilla, joilla on merkittävää kausivaihtelua työmäärässä ja henkilöstötarpeissa.

Sosiaali-, terveys- ja pelastusalalla työvoiman tarve on lähes vakio, eikä kesälomakuukausia lukuun ottamatta merkittävää kausivaihtelua ilmene. Pikemminkin henkilöstötarve on pysyvällä kasvu-uralla, eivätkä suhdanteetkaan vaikuta henkilöstötarpeeseen laskevasti. Eläköityminen ja työehtosopimustaisteluissa ryvettynyt alan maine haastavat henkilöstön saatavuutta entisestään.

Vuokratyön rooli alkoi lisääntyä sote-alalla 2010-luvulta lähtien. Aluksi vuokratyö painottui lääkäreihin, sittemmin sairaanhoitajiin, nykyään myös lähihoitajiin, suun terveydenhuollon ammattilaisiin ja sosiaalityöntekijöihin.

Lähtökohtaisesti suhtaudun, itsekin yrittäjänä, markkinoihin ja yrittämiseen positiivisesti. Meillä on yrityksiltä paljon opittavaa, mahdollisuus hankkia innovaatioita ja tehokkaampia prosesseja. Sote-alan vuokratyömarkkinat eivät kuitenkaan edusta alaa tervehdyttävää ja parantavaa vaihtoehtoa, vaan kurjistavat hyvinvointialueita niin taloudellisesti, työyhteisönä kuin palveluiden laadussa kiihtyvällä tahdilla.

Työn hinta voi vuokrattuna olla hyvinvointialueille jopa kolminkertainen. Normaalisti vuokratyöstä maksetaan alle kaksinkertainen hinta yksittäisen työntekijän bruttopalkkaan nähden. Kun työvoimasta on sote-alalla krooninen pula, syrjäisimpiin palvelupisteisiin henkilöstön saaminen erittäin haastavaa ja tarkat mitoitukset edellyttävät tiettyä henkilöstömäärää, ei hyvinvointialueille palveluiden järjestäjänä, osittaisena tuottajana ja työnantajana jää muuta vaihtoehtoa kuin vuokrata henkilöstöä paikoitellen täysin hävyttömällä hinnalla.

Syksyn ja talven aikana tulemme näkemään karuja talouslukuja hyvinvointialueilta. Palveluiden ostot, johon vuokratyö kuuluu, vievät budjetoitua paljon suuremman summan. Siksi olisi äärimmäisen hyödyllistä, että hyvinvointialueilla lähdetään yhdessä systemaattisesti vähentämään vuokratyön käyttöä. Myös valtion suunnalta asiaan toivotaan vähintään suosituksia vuokratyön vähentämiseksi. Kysymys on yhteisistä verovaroistamme, joilla tämän kehityksen myötä saadaan alati kasvavalla summalla, entistä vähemmän palveluita. 

Yksittäinen hyvinvointialue ei kykene yksin rajoittamaan vuokratyötä, sillä työmarkkinat ovat koko Suomen laajuiset. Yhteisellä rajoituksella tilanne korjaantuisi kaikilla alueilla kerralla ja on oletettavaa, että työntekijöiden saaminen omiin toimiin ja virkoihin helpottuisi merkittävästi.

Kaikki syyt työskennellä vuokratyössä eivät luonnollisesti liity palkkaan. Hyvinvointialueilla on opittavaa vuokratyönantajilta muun muassa joustavuudessa ja hyvässä lähijohtamisessa. Yhteistä verovaroilla kerättävää sotepe-rahoitusta ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtää vuokratyöyritysten tileille rajattomasti ja samalla heikentää kiihtyvällä tahdilla palveluiden laatua ja saatavuutta.

Hyvää Yrittäjänpäivää!

Tiistai 5.9.2023

Yrittäjyyden, elinvoiman ja kumppanuuksien rakentamiseksi pidän erityisen tärkeänä seuraavia toimenpiteitä:

Hyvinvointialueiden palveluiden kustannusten läpinäkyvyyden varmistaminen.

Uusien innovaatioiden mahdollistaminen rohkealla kokeilukulttuurilla. Perinteinen kilpailutusmalli ei tähän istu, jos markkinoilla on vasta yksi innovaation kehittänyt yritys.

Kilpailutusten avoimuus ja läpinäkyvyys. Kilpailutuskalenterit on saatava näkyville mahdollisimman aikaisin ja kilpailutukset toteutettava tasapuolisesti.

Aitojen kumppanuuksien rakentaminen. Tämä edellyttää avoimuutta puolin ja toisin. Kun me avaamme kustannusrakenteemme, samaa odotamme kumppaneiltamme.

Riittävän pienet osakilpailutukset, jotta myös pienet, paikalliset yritykset voivat toimia kumppaneinamme.

Palvelusetelien laaja hyödyntäminen ja niille arkijärkiset kriteerit. Palvelusetelit vähentävät Varhan kilpailutuskuormaa ja mahdollistavat alueellisen, seudullisten yritysten toimimisen kumppaneinamme.

Hyvää Yrittäjänpäivää!

Oppilashuolto on saatava kuntoon

Perjantai 1.9.2023

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 1.9.2023

Harri Laukkanen ja Jussi Tanhuanpää kirjoittavat lasten ja nuorten haasteista saada oppilas- ja opiskeluhuoltopalveluita hyvinvointialueuudistuksen myötä (TS 26.8.).
 
Kirjoitus on yhä valitettavan ajankohtainen. Tiedonkulkua ja Wilman käyttöön liittyviä ongelmia ei ole saatu korjattua. Oppilaitoksen sijaintikunta tai kuntayhtymä ylläpitää Wilmaa ja sen käyttöoikeuksia myös oppilashuollon työntekijöiden osalta. Hyvinvointialueen on näihin linjauksiin tyydyttävä. Nykytilanteessa Wilman käyttö on useassa Varsinais-Suomen kunnassa rajattu minimiin.
 
Se näkemys, että ongelmaa ei olisi aluevaalien alla tiedostettu, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Silloiset oppositiopuolueet ja moni meistä ehdokkaista kyllä puhui oppilashuoltoon syntyvistä haasteista perustuen arkikokemukseen ja annettuihin lausuntoihin. Esimerkiksi Psykologiliitto otti asiaan kantaa jo vuoden 2021 puolella. Kysymyksiä ja huolia ei vain haluttu kuulla.
 
Varhassa ei ole myöskään tehty päätöksiä palveluverkosta (TS 30.8.). Oppilas- ja opiskeluhuolto nähdään selkeästi lähipalveluna, jonka paikka on kouluissa, lähellä lasten ja nuorten arkea. Henkilöstön saatavuus on kuitenkin jatkuva haaste, joka vaikuttaa palvelun saatavuuteen.
 
Varhan valmistelusta viestittiin kesästä 2022 saakka, että Wilma -yhteydenpitojärjestelmän ja tiedonkulun kanssa on syntymässä ongelmia. Toisaalta toivottiin tietosuojalainsäädäntöön tarvittavia muutoksia ja samalla neuvoteltiin Varsinais-Suomen 27 kunnan kanssa joustavista ratkaisuista lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
 
Kaiken piti olla selvää, kunnes viikkoa ennen siirtymää Opetushallitus viimein antoi asiasta oman seikkaperäisen ohjeistuksensa. Sen myötä kunnistamme enemmistö päätti ratkaista asian lainsäädännön tiukimman tulkinnan mukaan (TS 24.12.). Oppilashuollon työntekijät eivät valtaosassa Varsinais-Suomen kuntia voi järkevällä tavalla käyttää Wilmaa eikä edes yhteydenpito perheiden ja oppilashuollon välillä Wilman kautta kaikkialla onnistu.
 
Ongelmat ovat olleet silloisen opetusministerin, -ministeriön ja Opetushallituksen tiedossa hyvissä ajoin ennen aluevaaleja ja etenkin ennen vuoden 2023 alussa tapahtunutta siirtymää. Keskustelua haasteista on aktiivisesti jatkettu ministeriön suuntaan ja viimeisimmän tiedon mukaan tietosuojaongelmia selvittämään on perustettu työryhmä. Nyt uusi eduskunta ja hallitus joutuvat siivoamaan syntynyttä sotkua valtakunnan tasolla ja hyvinvointialueet kuntien kanssa alueilla.
 
Olen siis kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä, että syntynyt tilanne on kestämätön: se on kyettävä korjaamaan ja tietosuojafundamentalismi lopetettava. Tässä punnitaan kykymme huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista; olemmeko me päät kallellamme huolissamme teoriassa vai teemmekö me käytännössä asioita hyvän lapsuuden ja nuoruuden eteen. Korjaavia toimenpiteitä tarvitaan nyt niin kunnissa, hyvinvointialueella kuin valtakunnan tasollakin, nuorten kielellä asap.  
 
Sanna Vauranoja
Aluehallituksen puheenjohtaja, Varha (kok)

Työkyky keskiöön

Keskiviikko 14.9.2022

Meillä Suomessa on pitkään vallinnut työkulttuuri, missä joko töitä tehdään sata prosenttisesti tai töitä ei tehdä ollenkaan. Perhevapaiden takia osittainen työaika alkaa olla jo arkipäivää, mutta työpanoksen säätely työkykysyistä ei ole kovinkaan yleistä tai edes hyväksyttyä.

Minulla oli tilaisuus kuulla tänään Turun työllisyyspalveluiden ammattilaisia ja omat ajatukseni avartuivat työkyvyn suhteen merkittävästi. Tässä johtopäätöksiä näistä oppimistani asioista.

Kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa, työkyky pitää nostaa sille kuuluvaan asemaan. Työkyky ei ole suinkaan vain työterveystuottajien asia vaan työkyvystä tulee huolehtia laajemmin. Erityisen haavoittuvia ovat työterveyden ulkopuolelle tipahtavat työttömät, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan.

Työkyvystä huolehtiminen liittyy lähes kaikkeen, missä työikäiset asukkaamme asioivat. Kun esimerkiksi työikäinen loukkaantuu tai tarvitsee tekoniveltä, jokainen päivä pois työstä on sekä työnantajalle että  yhteiskunnallemme hukkaa. Ihmisiä ei pidä säilyttää hoitojonoissa, vaan työkyvystä pitäisi kantaa huolta.

Kun ihminen joutuu pitkälle sairaslomalle, vaarana voi olla työkyvyttömyys. Tai tarkemmin katsottuna työkyky voi alentua esimerkiksi puoleen, mutta työkyky ei todennäköisesti kokonaan katoa. Työkyky ei myöskään ole ajallisesti vakio vaan esimerkiksi uupumuksen tai masennuksen myötä työkyky voi tilapäisesti laskea, mutta palautua oikeanlaisella kuntoutuksella takaisin sataan prosenttiin.

Vaikka työkyky alenisi pysyvästi, työmarkkinoiden pitäisi kyetä ottamaan vastaan myös alentuneen työkyvyn tuottama työpanos etenkin, kun kärsimme varsin mittavasta työvoimapulasta useilla aloilla. Esimerkiksi jos pitkäaikaistyöttömiä on 100 000, joiden keskimääräinen jäljellä oleva työkyky olisi 50 prosenttia, meillä on käyttämättä 50 000 henkilötyövuoden panos.

Erityisen merkityksellistä tämä on sosiaali- ja terveysalalla. On varsin erikoista, että vuonna 2021 pitkäaikaisesti työttömänä oli yli 10 000 sote-alan työntekijää. Jos kyseessä on alentunut työkyky, olisi sote-työnantajien syytä tarkastella omia toimintatapojaan, jotta alentunut työkyky ei estäisi työntekoa. Mikäli keskimääräinen työkyky on tässä joukossa 50%, meillä on käyttämättä 5 000 sote-ammattilaisen laskennallinen työpanos. Vaikka ala kärsii käsinkosketeltavasta työvoimapulasta, järjestelmämme mahdollistaa pitkäaikaistyöttömyyden.

Kun ihminen jää työttömäksi, hän tippuu pois työterveyden piiristä. Erilaisissa hankkeissa on pyritty rakentamaan siltaa työterveyden ja oman terveyskeskuksen välille. Jatkossa hyvinvointialueella kannattaa nostaa työkykyasiat omaksi tiimikseen sote-keskuksissa. Oma tavoitteeni Varsinais-Suomessa on, että sote-keskusten alle perhekeskusten ja toimintakykykeskusten rinnalle saamme moniammatillisen työkykykeskuksen.

Työkykykeskuksen moniammatillinen tiimi voitaisiin rakentaa yhteistyössä ulkoisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kunnille siirtyvät työllisyyspalvelut, Kela ja järjestöt olisivat keskeisiä kumppaneita omille terveys- ja sosiaalipalveluillemme. Työkykytiimissä työskentelisi mahdollisesti työllisyyskoordinaattori ja työkykyvalmentaja yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa.

Työkyky ei tietystikään ole vain julkisen palvelun asia. Tarvitsemme työllistymiseen tiivistä yhteistyötä työnantajien kanssa. Moni työnantaja kehuu pitkäaikaistyöttömiä huippurekrytoinneiksi. Työmoraali ja into tehdä työtä sekä sitoutuminen työnantajaan ovat erinomaisia. Tästä meidän pitäisi puhua enemmän!

Tuhkaa vai tervettä yhteistyötä?

Torstai 8.9.2022

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2022 alussa. Kuntien toiminnoista ja budjeteista siirtyy noin puolet hyvinvointialueille. Uudistus tulee, haluttiin sitä tai ei.

Kunnille tämä tarkoittaa täysin uutta tilannetta, jonka osa kunnista näkee uhkana ja osa mahdollisuutena. Etenkin pienempien kuntien tilannetta uudistus pääsääntöisesti helpottaa.

Siirtymävaiheessa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö on kriittistä monella tavalla. Viestinnän rooli korostuu, kun siirtyvien työntekijöiden tiedon tarve tulevasta, mutta samalla epävarmuus lisääntyvät. Tietoa ja tulevaisuuden suuntaa kaipaavat kuntiin jäävät työntekijät. Eikä kuntien johto tai luottamushenkilötkään elä muutoksen keskellä tyhjiössä.

Siirtymävaiheeseen liittyy paljon juridisia ja järjestelmäasioita. Esimerkiksi tietojärjestelmätunnukset ja mahdollisesti uusien järjestelmien käyttö edellyttävät käyttökoulutusta siirtyville työntekijöille. Tuhannet kuntien tekemät sopimukset, sotekiinteistöjen tulevat vuokrasopimukset ja sotehenkilöstön käytössä olevat laitteet vaativat aktiivista tiedon keräämistä, tiedon luovuttamista, neuvotteluita ja tietojen yhteismitallistamista. Hyvinvointialueet voivat käynnistymishetkellä tarvita virka-apua kunnilta, jotta palkat, laskujen maksu, asiakasmaksut ja sosiaalietuisuudet saadaan hoidettua asian mukaisesti.

Siirtymävaiheen realistinen budjetointi kunnissa on, tai olisi ollut, keskeistä hyvinvointialueen rahoitukselle. Alueen kuntien tilinpäätöstiedot vuodelta 2021 ja talousarviot 2022 vaikuttavat suoraan alueelle myönnettävään rahoituspohjaan. Mitä suurempi kunta, sitä suurempi vahinko, jos palvelut ja budjetointi ovat kunnassa alimitoitettuja. Jos siis kunnassa sote on nähty vain säästökohteena ja palvelutarjonta alittaa selkeästi lakisääteisen palvelutarpeen, luvassa on mittavia ongelmia hyvinvointialueella. Tuleva rahoitus voi heittää kymmeniä miljoonia.

Siirtymävaiheen jälkeen yhteistyön tarve ei missään tapauksessa lakkaa, vaan sen merkitys entisestään korostuu. Esimerkkinä yhteistyön tarpeesta ovat opiskeluhuollon (koulupsykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat) tiivis yhteistyö kuntien sivistystoimen ja koulujen kanssa tai hyvinvointialueen palveluverkkoon liittyvien kaavoitustarpeiden huomioiminen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää vähintään 90 prosenttisesti kuntien vastuulle. Hyvinvointialueen käytössä jatkossa oleva terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisdata on kyettävä tarjoamaan analysoituna kuntien käyttöön, jotta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä esimerkiksi liikuntapakkoja lapsille tai harrastusryhmiä senioreille pystytään tarkemmin suunnittelemaan ja kohdentamaan kunnissa.

Meillä Varsinais-Suomessa on pitkä historia yhteistyön tekemättömyyden osalta. Tästä konkreettisina esimerkkeinä on erillisten tietojärjestelmien hurja määrä tai valmistelun pysäyttäminen edellisen hallituskauden jäljiltä.

Tällaiseen nurkkakuntaisuuteen meillä on jatkossa entistäkin vähemmän varaa. Me varsinaissuomalaiset menestymme Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan mittakaavassa vain yhteistyötä tekemällä. Yksikään taho tässä kokonaisuudessa ei ole omnipotentti, vaan luvassa on tiivis symbioosi. Hyvinvointialueet huolehtivat tulevaisuudessa omalta osaltaan kuntien asukkaiden turvasta ja terveydestä, etenkin silloin, kun apua tarvitaan. Kunnat taas tukevat ihmisten hyvinvointia, jotta korjaavia toimenpiteitä hyvinvointialueella ei tarvittaisi.  

Tavoitteenamme on kääntää uusi sivu yhteistyön onnistumiseksi Varsinais-Suomessa. Haluan, että me tiivistämme vuoropuhelua eri tavoin kuntien kanssa ja teemme tätä historian suurinta palvelu-uudistusta nimenomaan yhdessä. Hyvinvointialueella me kykenemme ottamaan vastaan myös kritiikkiä, kun sille on aihetta. Tuhkan sirottelu toistemme päälle ei edistä kenenkään tulevaisuutta.