Share |

Me tarvitsemme yrityksiä!

Keskiviikko 5.1.2022

Kuntien budjeteista keskimäärin puolet ovat palveluostoja yrityksiltä. Yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö on tiivistä ja merkittävää niin sotepalveluissa, teknisellä puolella kuin esimerkiksi lasten päivähoidossakin.

Valtaosan näistä ostopalveluista tuottavat suomalaiset pien- ja perheyritykset. Ajatellaan vaikka kotipalvelua, jota ikääntyneet voivat hankkia palveluseteleiden turvin. Näitä kotihoidon, ulkoilun, siivouksen ja kotisairaanhoidon mikro- ja yksinyrittäjiä on Suomessa tuhansia. Palkkataso, eläkekertymä tai yrityksen maksamat osingot tuskin ovat aihe kenellekään suureen kateuteen. Työ on raskasta ja vaativaa, työpäivät venyvät varmasti yli virka-ajan.

Tiistaina 4.1. Ylen aluevaalikeskustelussa vasemmistoliiton edustaja tuomitsi "yksityistämisen" ja syytti yrityksiä 10 prosentin välistävedosta. Tässä kommentissa tiivistyy yksi tärkeimmistä seikoista, miksi aluevaaleissa äänestäjien pitää olla hereillä.

Sotelait on valmisteltu vihervasemmistolaisen ideologian pohjalta, jossa yritykset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Edes ministerinä työskennelleet päättäjät eivät ymmärrä yritystoiminnan ja julkisen sektorin toimintalogiikan eroa. On täysin eri asia suunnitella ja pyörittää toimintaa ajatuksella, että koko tämän vuoden budjetti on saatava kulumaan kuin se, että yritystoiminta on kyettävä pitämään kannattavana, jotta voimme jatkaa toimintaa myös ensi vuonna ja mahdollisesti palkata uuden työntekijän.

Olen osallistunut kolmen vuoden tutkimushankkeeseen, jonka osana tutkin tätä organisaatioiden toiminta-ajatusta ja sen vaikutusta tehokkuuteen. On siis suorastaan kommunistinen ajatus kuvitella, että on olemassa yksi absoluuttinen tuotantokustannus kaikille organisaatioille, mistä sitten yritykset nipistävät voiton verran itselleen. Tuotantokustannukset syntyvät henkilöstökuluista, tietojärjestelmistä, prosesseista ja mikä tärkeintä, johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Yksi voi siis tuottaa halutun palvelun 100 eurolla, kun toisella siihen kuluu 120 euroa. 

Mikäli päättäjillä on päivänkään kokemus arkielämästä, ymmärretään kyllä, että me tarvitsemme jatkossakin tuhansia yrittäjiämme tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita sopimustuottajina,  ostopalveluna ja palveluseteleillä. Me onnistumme toteuttamaan hoitotakuun ja muut palveluiden parantamisen tavoitteet ainoastaan ja vain tiiviillä yhteistyöllä yritysten ja järjestöjen kanssa. Vai kuvitteleeko joku aidosti, että esimerkiksi tuhannet kotisiivoajat siirtyvät jatkossa alueille virkamiehiksi?

Jatkossa päättäjien tulee ymmärtää, että palveluiden järjestäminen ja niiden tuottaminen on eri asia. Sotealueet järjestävät palvelut ja asettavat palvelutasokriteerit, kustannushaarukan ja valvonnan. Tuottajat, siis yritykset, järjestöt ja julkisen sektorin yksiköt tuottavat palvelut sotealueen antamien kriteereiden mukaisesti. Kaikkia palvelutuottajia on kyettävä valvomaan; myös julkisen sektorin tuottajia. 

Tuntuu aidosti loukkaavalta, kun entinen ministeri syyttää julkisesti meitä yrittäjiä "välistä vetäjiksi". Itse ajattelen, että me tuotamme hyviä ja laadukkaita palveluita asiakkaillemme, kehitämme uusia innovaatioita yhteiskuntaan. Aina joukkoon mahtuu myös niitä, joita säännöt eivät koske. Mutta niinhän se taitaa olla missä tahansa organisaatiossa, myös julkisella puolella. 

Toivon, että Varsinais-Suomessa yhteistyön merkitys ymmärretään ja kykenemme rakentamaan toimivat palvelut ihminen, ei ideologia, edellä. Annetaan arvo kaikkien meidän työlle, olipa se yrityksissä, järjestöissä tai julkisella sektorilla!

Avainsanat: Aluevaalit, Yrittäjyys, Yrittäjät, Sote, Terve talous

Vaihdetta silmään pääministeri

Keskiviikko 16.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Aloin jo epäillä kuulleeni väärin, kun tien päällä ollessani radiossa pääministeriltä kuulostava henkilö latelee, että yrittäjäjärjestöillä on jäänyt kitinävaihde päälle. 

Kyllä, pääministeri on todellakin Ykkösaamussa arvostellut yrittäjäjärjestöjä kitinävaihteesta, koska vierailtuaan yrityksissä, esimerkiksi Talvivaarassa, yritykset ovat olleet hyvillä mielin, palkkaavat väkeä ja investoivat, mutta yrittäjäjärjestöt vaan kitisevät.

Mielenkiintoisen lausumasta tekee erityisesti se, että vaikka yrityksillä meneekin näin valtavan hyvin, työntekijöiden ammattiliitot ne vain jatkavat taisteluaan kuin olisivat viimeisellä rannalla. Mikä siellä työntekijöillä on ollessa, jos kerran yrityksillä menee hyvin? 

Moni yrittäjä seurasi hallituksen alkutaivalta luottavaisin mielin. Nyt on yrittäjätaustaa vahvasti hallituksessa ja peräti pääministerillä. Asiat etenevät varmasti oikeaan suuntaan!

Monenlaisia yhteiskuntasopimus- ja kikyneuvotteluja onkin käyty, mutta ei niihin pöytiin tällaisia kitisijöitä ole edes kutsuttu. Meitä yrittäjiähän voisi samalla hengenvedolla syyttää myös puskistahuutelijoiksi. 

Moni ay-liikkeen lakkoiluun ja suhteettoman suureen valtaan kyllästynyt odotti puheiden muuttuvan lihaksi ja korporatismin vähenevän nyky-Suomessa. Mikään ei ole muuttunut. Ero yrittäjärjestöön on vain siinä, että eipä tarvitse työntekijäliittojen kitistä. Ne sanelevat, hallitus toteuttaa. 

Tässä kun me yrittäjät oikeasti painamme kaasu pohjassa, tukka putkella, hiki otsalla, niin että vaihdelaatikko tosiaan kitisee, olisi toivottavaa, itse asiassa suotavaa, että vihdoin myös pääministeri laittaisi edes ykköstä silmään. Tyhjäkäyntihän on ympäristöseikat huomioiden pidemmän päälle Suomessa kiellettyä. 

Avainsanat: Hallitus, Yrittäjät, Yrittäminen, Pääministeri, Ay-liike

Kieli keskellä suuta

Perjantai 26.9.2014 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 26.9.2014

Moni yrittäjä, joka toimii myös kuntien luottamustehtävissä, on jatkuvasti tarkan suurennuslasin alla. Oman työn myötä syntyvä toimialan tuntemus halutaan jopa tulkita luottamusaseman väärinkäytöksi tai vähintään kotiinpäin vetämiseksi. Jos luottamushenkilön yritys ja kunta tekevät yhteistyötä, halutaan se nähdä junailuna tai kähmintänä.

Puurot ja vellit on jokaisen luottamushenkilön pidettävä erillään, eikä luottamusasemaansa saa kukaan käyttää henkilökohtaisen edun ajamiseen. Mutta miksi yrittäjien on oltava luottamustehtävissä täysin hajuttomia ja mauttomia oman yritystoimintansa suhteen? On varsin todennäköistä, että luottamustehtävissä toimiessaan syntyy uusia innovaatioita julkisen sektorin toiminnan kehittämiseksi tai yrittäjä näkee kunnallisen päätöksenteon seuraukset omalla toimialallaan.

Lähes puolet kaikista valtuutetuista useissa Suomen kunnissa on kuntien omia työntekijöitä. Miksi virkamiehelle on soveliasta päättää oman työpaikkansa asioista luottamustehtävissä, mutta yrittäjillä liikkumatila on huomattavasti kapeampi? Virkamiesten luottamustehtävissä toimiminen on yleisesti hyväksyttyä ja vain hyvin harvoin toiminnassa nähdään epäterveitä piirteitä. Aivan liian monen mielestä yrittäjät sen sijaan ovat omaa etuaan ajavia ketkuja, joiden tarkoitusperiä on syytä järjestelmällisesti epäillä.

Luottamushenkilöyrittäjien ja kunnan yhteistyöstä huonoimpina esimerkkeinä ovat tilanteet, joissa oman kunnan yritykseltä ei voida hankkia tuotetta tai palvelua, jotta yhteistö ei näyttäisi epäilyttävältä puolin tai toisin. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, etteivät yrittäjät edes hakeudu kunnallisiin luottamustehtäviin, jotta oma liiketoiminta ei vaarantuisi. Toimiva kunnallinen päätöksenteko kuitenkin edellyttää monipuolisesti kuntalaisten edustusta luottamustehtävissä – siis niin virkamiehiä kuin yrittäjiäkin.

Kohdellaanko yrittäjiä ja virkamiehiä luottamustehtävien hoitoa ja luotettavuutta arvioitaessa tasapuolisesti?

Avainsanat: Yrittäjät