Nyt jos koskaan

Perjantai 17.3.2017 - Sanna

Sote- ja maakuntajuna kiitää eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, kuntavaalit ovat ovella. Viime kuntavaalien aikaan puhuttiin jopa kuntien pakkoliitoksista ja moni kuntapäättäjä oli varsin turhautunut tilanteeseen.

Kuntaliitoksia on Varsinais-Suomessa tehty kuluneella valtuustokaudella vain kriisikuntien osalta. Monenlaista yhteistyötä on virinnyt kuntien kesken ja muun muassa Kaarina, Lieto, Paimio ja Sauvo yhdistää laskentapalveluitaan.

Samaan aikaan Varsinais-Suomi on muuttunut positiivisen rakennemuutoksen alueeksi. Teollisuus vetää monella suunnalla ja työvoimaa haalitaan ympäri Suomen, myös rajojemme ulkopuolelta.

Jotta tämä ei jää vain suhdanteen iloiseksi oikuksi, varsinaissuomalaisten päättäjien on puhallettava yhteen hiileen. Asetelma Turku vastaan muut on toivottavasti jo menneisyyden haamuja. Turku on meidän alueemme pääkaupunki ja menestyäksemme meidän on kaikkien huolehdittava myös Turun menestyksestä.

Yhteisen tahtotilan avulla on meillä mahdollisuus saada myös toivottuja infrahankkeita alueelle. 8-tie pitää kunnostaa Nousiaisista eteenpäinkin, johtuen satamien sijainnista. 9-tiellä ei ole hurraamista ja tunnin juna on kaikkien toivelistalla. Ohikulkutie on onneksi jo saanut rahoitusta sen muuttamiseksi vihdoin nelikaistaiseksi. Föli on parantanut seudullista joukkoliikennettä hienolla tavalla.

Infrahankkeiden lisäksi on huolehdittava oikeasta osaamisesta. Diplomi-insinöörikoulutuksen saaminen Turun yliopistoon on ykkösprioriteetti. Koulutuksessa painopisteinä pitäisi olla meriklusterin lisäksi muut vahvat teollisuuden alamme logistiikasta elintarviketeollisuuteen ja teknologiaosaamiseen, julkisen sektorin ja terveysalan palvelutuotannon johtamista unohtamatta. Osaamista ja investointeja tarvitaan myös matkailun osalta, sillä Turku ja saaristo ovat hienoja matkailuvalttejamme.

Toivottavasti jokainen ehdokassitoumuksen allekirjoittanut henkilö kokee alueellisen yhteistyön tärkeänä päämääränä. Sote- ja maakuntauudistus toteutuessaan näyttää, onko kuntarajojen muuttamiselle tulevaisuudessa tarvetta. Toistaiseksi on kuitenkin parasta katsoa tämä uudistus käyttöönoton yli ja vasta sitten miettiä, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi.

Vastakkainasettelulla ja keskinäisellä nokittelulla emme varmasti ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan Suomi jatkaa kehitystä duopolina, Helsingin ja Tampereen välisessä kasvukäytävässä. Nyt jos koskaan meillä on huikeat mahdollisuudet menestyä myös pitkällä aikavälillä. Pidetään siitä huolta yhdessä!

Avainsanat: Yhteistyö, Varsinais-Suomi, Yrittäminen, Työ, Menestys

Entäs lapset?

Sunnuntai 12.3.2017 - Sanna

Aamun Helsingin Sanomissa (12.3.) on kooste kotitalousvähennyksen historiasta ja nykytilasta. Parhaimmillaan vähennystä sai tehdä 3000 euroon, nyt summa on 2400 euroa, mutta tänä vuonna ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä ostetusta kotityöstä saa vahentää 40 sijaan 50 prosenttia. Kotitalousvähennys on kuitenkin edelleen vahvasti kohdistettu kotiin, ei sen asukkaisiin. 

Keskustelu käy kuumana perhevapaiden uudistamisesta ja työn sekä perheen joustavasta yhdistämisestä. Yksi työkalu tämän tavoitteen toteuttamisessa voisi olla kotitalousvähennyksen laajentaminen lasten ja miksei myös vanhusten hoitoon. 20% vähennysoikeus työntekijän palkasta pitäisi kuitenkin korottaa. 

Jo nykyisellä vähennykseen oikeuttavalla 2400 eurolla per puoliso saisi ostettua mukavasti lastenhoitopalvelua kuukautta kohden. Todennäköistä on kuitenkin se, että lastenhoitajat mieluummin toimisivat työntekijöinä kuin yrittäjinä. Tutun ja turvallisen lastenhoitajan sitouttaminen olisi helpompaa, jos tarjolla olisi tietty säännöllinen tulo ja kuukausittainen tuntimäärä. Kotitalousvähennyksen laajentaminen edesauttaisi näitä seikkoja huomattavasti. Summan korottaminen taas lisäisi työtä, verotuloja ja vähentäisi pimeää työtä. 

Toivottavasti tämä kotitalousvähennys voidaan ottaa perhevapaiden uudistuksen yhteyteen agendalle hallituksessa. Vai onko sekin kenties perussuomalaisten ideologiaa vastaan, kuten kotihoidontuen uudistaminen?

Avainsanat: Kotitalousvähennys, Työ, Yrittäminen, Verotus, Lapset

Tupsulakkeja tarvitaan Turussa lisää

Tiistai 14.2.2017 - Sanna

Diplomi-insinöörikoulutuksen lisääminen Turussa on herättänyt runsasta keskustelua erityisesti varsinaissuomalaisissa medioissa, mistä pääosa on ollut Turun osalta myönteistä - ja hyvä niin.

Valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereelta vuonna 2002. Kesä- ja lopputyöpaikan hankkiminen vaati varsin vahvaa panostusta itseltä, sillä valmista yrityskontaktiverkostoa ei Turun seudulla ollut, toisin kuin harjoitustöiden jäljiltä Tampereella. Lähetin tuolloin vielä käytössä olleita paperisia hakemuksia 40 kappaletta, jotka johtivat neljään kesätyötarjoukseen. 

Kokemukseni kuvaa lähinnä sitä, että opiskelijan on vaikeampi sijoittua lähes 200 kilometrin päähän opiskelupaikastaan töihin kuin opiskelupaikkakunnalle. Toisaalta yritysten luontainen yhteistyö kauempana sijaitsevaan yksikköön jää vähäiseksi. Yhteistä vuoropuhelua ei pääse syntymään, vaikka Otaniemen, Lappeenrannan ja Tampereen vararehtorit niin Turun Sanomissa tammikuussa maalailivat.

Turussa voitaisiin tehdä kokonaan uudenlainen koulutuskokeilu diplomi-insinöörien kouluttamiseksi. Kandivaihe hoidettaisiin pääosin ammattikorkeakoulun kautta. Tämän jälkeen maisterivaiheeseen siirtyvällä olisi mahdollisuus valita Åbo Akademin suuntautumisvaihtoehdoista tai Turun yliopiston DI-ohjelmista. Jo nyt opetusministeriö on linjannut, että ammattikorkeakoulut voisivat myydä opintojaksoja yliopistoille. 

Turun yliopiston DI-ohjelmia lisättäisiin palvelemaan sekä soteuudistusta että maakunnallisia painopistealueitamme. Jo osittain katoamassa olevaan teollisuusyhteiskuntaan nojaavan tuotantotalouden diplomi-insinöörikoulutuksen sijaan mahdollista olisi hankkia palvelutalouden DI-koulutus, jossa kauppakorkean tuottama talous- ja markkinointiosaaminen olisi avainroolissa. 

Yhtenä ohjelmavaihtoehtona voitaisiin nähdä myös terveys- ja sosiaalipuolen johtamiskoulutus siten että valmistuvan olisi mahdollisuus työllistyä myös tulevien soteorganisaatioiden johtotehtäviin.

Laivanrakennuksen diplomi-insinöörikoulutus voitaisiin varsin perustelluin syin siirtää Otaniemestä Turkuun, laivanrakennuksen insinöörikoulutus täältä jo löytyykin. Lisäksi koulutusohjelmissa kannattaisi huomioida ainakin logistiikkaosaaminen, IT- ja elintarviketeknologia sekä bioteknologia, jotka ovat olleet jo pitkään tärkeitä tukijalkoja Varsinais-Suomelle.

Varsinais-Suomen on nyt päämäärätietoisesti ajettava diplomi-insinöörikoulutuksen lisäämistä täällä. On luonnollista, että olemassa olevat korkeakouluyksiköt tätä vastustavat, sillä vaarana on opetuksen supistuminen niissä. Vaikka Suomella ei ole varaa jokaiseen kylään perustaa korkeakouluja ja keskittämisellä saadaan skaalaetuja, Turun koulutus ei olisi mikään tyhjästä rakennettu yksikkö.

Turun yliopistossa on vahva matematiikan-, fysiikan-, kemian- ja tietojärjestelmätieteiden opetus ja tutkimuspohja. Ne voivat tarjota jopa vankemman tieteellisen pohjan kuin vahvasti soveltavaan tutkimukseen nojautuva erillisyksikkö kuten esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto on. Insinöörikoulutuksella on Turussa maineikkaat perinteet ja onhan Åbo Akademista ja Turun yliopistosta jo joitakin kymmeniä tupsulakkeja valmistunut. Yksikään diplomi-insinööri ei työurastaan selviä ymmärtämättä talouden perusteita tai myynnin merkitystä. Siksi tiivis yhteistyö Turun yliopistoon kuuluvan kauppakorkeakoulun kanssa tarjoaisi valmistuville hyvän osaamispohjan. 

Toivottavasti tupsulakkiopiskelijoita nähdään Turun katukuvassa jatkossa muutenkin kuin keväisin, Saaristolaivuritutkinnon yhteydessä. 

Avainsanat: Koulutuspolitiikka, Oikea osaaminen, Yrittäminen, Turku, Varsinais-Suomi

Vaihdetta silmään pääministeri

Keskiviikko 16.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Aloin jo epäillä kuulleeni väärin, kun tien päällä ollessani radiossa pääministeriltä kuulostava henkilö latelee, että yrittäjäjärjestöillä on jäänyt kitinävaihde päälle. 

Kyllä, pääministeri on todellakin Ykkösaamussa arvostellut yrittäjäjärjestöjä kitinävaihteesta, koska vierailtuaan yrityksissä, esimerkiksi Talvivaarassa, yritykset ovat olleet hyvillä mielin, palkkaavat väkeä ja investoivat, mutta yrittäjäjärjestöt vaan kitisevät.

Mielenkiintoisen lausumasta tekee erityisesti se, että vaikka yrityksillä meneekin näin valtavan hyvin, työntekijöiden ammattiliitot ne vain jatkavat taisteluaan kuin olisivat viimeisellä rannalla. Mikä siellä työntekijöillä on ollessa, jos kerran yrityksillä menee hyvin? 

Moni yrittäjä seurasi hallituksen alkutaivalta luottavaisin mielin. Nyt on yrittäjätaustaa vahvasti hallituksessa ja peräti pääministerillä. Asiat etenevät varmasti oikeaan suuntaan!

Monenlaisia yhteiskuntasopimus- ja kikyneuvotteluja onkin käyty, mutta ei niihin pöytiin tällaisia kitisijöitä ole edes kutsuttu. Meitä yrittäjiähän voisi samalla hengenvedolla syyttää myös puskistahuutelijoiksi. 

Moni ay-liikkeen lakkoiluun ja suhteettoman suureen valtaan kyllästynyt odotti puheiden muuttuvan lihaksi ja korporatismin vähenevän nyky-Suomessa. Mikään ei ole muuttunut. Ero yrittäjärjestöön on vain siinä, että eipä tarvitse työntekijäliittojen kitistä. Ne sanelevat, hallitus toteuttaa. 

Tässä kun me yrittäjät oikeasti painamme kaasu pohjassa, tukka putkella, hiki otsalla, niin että vaihdelaatikko tosiaan kitisee, olisi toivottavaa, itse asiassa suotavaa, että vihdoin myös pääministeri laittaisi edes ykköstä silmään. Tyhjäkäyntihän on ympäristöseikat huomioiden pidemmän päälle Suomessa kiellettyä. 

Avainsanat: Hallitus, Yrittäjät, Yrittäminen, Pääministeri, Ay-liike

Tervetuloa palveluyhteiskunta!

Sunnuntai 16.10.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10. 

Pekka Pihlanto kirjoittaa Turun Sanomissa 8.10., että kaikkien taloudellisten säästöjen myötä palveluyhteiskunta on katoamassa.

Sopii kuitenkin kysyä, onko Suomi koskaan palveluyhteiskunta ollutkaan, vai mitä tuumii italialainen turisti automaattikahvin äärellä, buffetruokaa jonottaessaan.

Huolestuttavaa on Suomessa vallitseva vahva olettamus, että esimerkiksi terveyspalveluita tai vanhusten hoivaa tuotettaessa tarvittava rahasumma toimintatavoista riippumatta olisi jokin vakio. Julkinen sektori tekee palvelun summalla X ja yritykset lisäisivät tähän voittotavoitteensa Y, jolloin yksityisten tuottama palvelu olisi summan Y verran kalliimpaa.

Osallistuin tutkimukseen, jossa yhtenä tutkimusaihiona oli verrata voittoa tavoittelemattoman organisaation toiminnanohjausta yksityiseen. Jo pintapuolisella tutkimisella kävi ilmi, että voittoa tavoittelematon pyrkii käyttämään koko vuodelle budjetoidun summan kokonaisuudessaan, kun voittoa tavoitteleva taas pyrkii saavuttamaan budjetoidulla summalla mahdollisimman hyvän tuoton. Käytännössä tämä johtaa koko toiminnan paradigman erilaisuuteen.

On selvää, että toiminnan kaikilla tasoilla syntyy eroja, jos tarkoitus on käyttää kaikki rahat tai vaihtoehtoisesti tehdä tietyllä summalla työ mahdollisimman tehokkaasti ja hankkia lisää asiakkaita. Jos asiakkaat voivat äänestää jaloillaan, tehokkuus ei voi tarkoittaa laadun laiminlyöntiä.

Mitä tulee palvelutasoon, hallituksen tekemät muutokset henkilöstömitoituksiin esimerkiksi päivähoidossa ja nyt vanhustenhoidossa voidaan nähdä myös askeleina kohti palveluyhteiskuntaa. Laki määrittelee minimipalvelutason ja jää organisaatioiden tehtäväksi erilaistua eri tavoin joko minimitasolla tai sen yli.

Organisaatiot ja kunnat voivat tehdä aitoja arvovalintoja, panostavatko he lapsiperheiden tai ikääntyneiden parempaan palveluun vai mennäänkö minimitasolla. Tämän olettaisi myös herättävän palveluiden käyttäjät kiinnostumaan palvelutasoista: millaista hoitoa minä tai läheiseni saa ja mitä voisin itse tehdä sen parantamiseksi joko rahaa, lisäpalveluita tai aikaani käyttämällä.

Kaikki ei voi olla yhteiskunnan kontolla, ei myöskään palvelukokemuksen arviointi.

Tarvitsemme Suomessa sekä julkistaustaista että yksityistä toimintaa, jotta näiden välillä terve kilvoittelu säilyy. Vastakkainasettelusta, jossa professori toteaa Yle A-studiossa (6.10.) virkamiehen siirtyneen ”vastakkaiselle puolelle” yksityiselle, on päästävä nopeasti eroon.

Meillä on, ja tulee olla, erilaisia toimijoita. Jos yritykset nähdään ”vastakkaisena osapuolena”, tulevaisuutemme näyttää varsin huonolta.

Avainsanat: Julkinen sekotri, Yksityinen sektori, Toiminnohjaus, Sote, Yrittäminen

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Perjantai 15.4.2016 - Sanna

Kenties helpointa maailmassa on olla tekemättä mitään. Toiseksi helpointa on arvostella muiden tekemistä. Vaikeinta on tehdä kokonaan uusia asioita. 

Jari Lindström esitteli tällä viikolla monenlaisia keinoja työllisyyden ja työllistämisen edistämiseksi. Erityisesti työnäyte on nyt saanut aikaan kollektiivisen pahan mielen ja vasemmistoliitosta on ehditty tämä idea arvioida alatyyliin "aivopieruksi". Lindström itse analysoi tilannetta osuvasti, että ei käy, koska - ei vaan käy.

Ja juuri siitä vasemmistopuolueiden politiikassa on jälleen kyse. Hirveä hätä ja ilmavaivat syntyvät oitis, kun joku ehdottaa yrittämistä tai työn tekemistä. Facebook vinkuu punaisena, että 3-4 kuukauden ilmainen työjakso. Siis anteeksi mikä ilmainen? Ymmärtääkseni yhteiskunta maksaa 60-70 prosentin ansiosidonnaisen. Miten työnäyte tällöin tehdään ilmaiseksi? Siitähän saa huomattavasti parempaa korvausta kuin esimerkiksi harjoittelusta. 

Kyllä on oikeus ja oikeastaan velvollisuus yhteiskunnassa odottaa jotain vastinetta työttömyyskorvaukselle. Ja kyseessä on kaikenkukkuraksi vapaaehtoinen työnäyte. Tosin, en ainakaan itse palkkaisi jatkossa ketään, joka ei olisi ilmaista työnäytettä työttömyysjaksolla tehnyt. Kertoo nimittäin kaiken tarpeellisen asenteesta. Ja lopulta asenne juuri ratkaisee. 

Toivottavasti Lindström ei näiden vasemmiston ilmavaivojen pyörteessä peräänny, vaan jatkaa ansiokkaiden ideoiden kehittämistä eteenpäin. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni. 

Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Portaali pystyyn

Torstai 14.4.2016 - Sanna

Nyt kun hallitus rohkeasti avasi keskustelun työnäytteistä, tarvittaisiin kiperästi kanava vapaaehtoisten ja töiden kohtaamiseksi. 

Tarkoitan siis Oikotien, mol:n ja Monsterin kaltaisia portaaleita, mutta logiikka olisi toisin päin. Portaaliin voisi kuka tahansa jättää ilmoituksensa ja kertoa omista osaamisalueistaan sekä viikottaisen tuntimäärän, jonka voi vapaaehtoistyöhön käyttää. 

Portaalin voisivat opiskelijat tai muut innokkaat rakentaa vapaaehtoistyönä, muuten sen suunnitteluun ja toteutukseen menee vuosia ja maksaa miljoonia, jos valtio sitä ryhtyy ohjaamaan. 

Keikkaportaaliin voisi toki ilmoittautua myös maksullisen työn tekijät, ja portaalissa voisi ilmoittaa oman tuntihintansa. Maksullisen työn ilmoittaminen maksaisi ilmoittajalle, vapaaehtoistyön ilmoittaminen olisi ilmaista.

Mikäli portaaliin ei haluta liian tunnistettavia tietoja, voisi siellä esiintyä etunimi ja paikkakunta -tiedoilla. Lisätietoja voisi pyytää henkilöltä itseltään. 

Keikkaportaali toimisi myös oivana kanavana niin nuorille kuin eläkeläisille tarjota omaa työpanostaan esimerkiksi vanhuspalveluihin ulkoiluavuksi, lähimummoksi lapsille tai yrityksiin tekemään harjoitustyötä ja näin hankkimaan kokemusta tulevia palkkatöitä varten. 

Kuka ryhtyisi portaalia rakentamaan? Voisi sieltä jotain mainostulojakin olla saatavilla. Olisi hauskaa saada aiheeseen kommentteja, jotka vievät ideaa eteenpäin. Ei niinkään ilmaistyörenkutusta.

Jokainen yritys, joka löytää projektin tai työnäytteen kautta helmen, haluaa pitää henkilöstä kiinni. Kenelläkään, eikä varsinkaan pienyrittäjillä ole aikaa muutaman kuukauden välein perehdyttää uutta henkilöä johonkin tehtävään. Työnäytteet voitaisiin ilmoittaa veroilmoituksessa ja jos niitä on useita, siihen voitaisiin puuttua. 

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Vapaaehtoistyö, Työnäyte

Pientä säätöä

Keskiviikko 13.4.2016 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 13.4.2016

Hallitus julkisti eilen työllisyyspakettinsa. Paketti vaikuttaa ihan hyvältä, joskin pientä viilausta sopinee ehdottaa. 

Erityisen tärkeänä ja kiireellisenä näen työttömän yrittäjäksi ryhtymisen mahdollistamisen. Nythän meillä on sosiaalidemokraattisia peruja tukimalleissa eli palkitsemme opiskelijaa, jos hän ei juuri ansaitse ja rankaisemme työtöntä, jos hän jo omistaa tai perustaa yrityksen. 

Työttömyysturvan muuttaminen starttirahaksi kuulostaa äkkiseltään kuitenkin silmänkääntötempulta. Se on jo nyt mahdollinen. Työttömyysturva pitäisi maksaa aloittavalle yrittäjälle tai jo aiemmin sivutoimisena yrittäjänä toimineelle normaalisti ansiosidonnaisen kauden loppuun, mikäli yritys ei ole jo niin vakaavarainen että sieltä saisi ansiosidonnaisen määrään rinnastettavan palkkatulon. 

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen on myös lämpimästi kannatettava hanke. Sen sijaan uusien tukipakettien virittely on turhaa, kun samalla vaivalla voitaisiin käyttää olemassa olevia mekanismeja esimerkiksi sivukulujen alentamisen muodossa. 

Innovaatiotuki kuulostaa innostavalta. Se kannattaisi kuitenkin rajata, millaisilta yrityksiltä innovaatioprojektin voi hankkia. Paikalliset, suomalaiset pienet yritykset hyötyisivät tästä eniten. Sen sijaan suuren monikansalliset konsulttifirmat eivät tällaista tukea tarvitse tarjotakseen konsulttipalvelua. 

Työllisyyspaketin aikataulusta vielä sen verran, että TEM:n sivuilla lukee muun muassa " Tavoitteena on tehdä esimerkiksi sivutoiminen yritystoiminnan aloittaminen työttömänä nykyistä sujuvammaksi." Nyt ei enää voi olla ympäripyöreitä tavoitteita vaan konkretiaa pöytään ja muutokset voimaan tämän vuoden aikana.

Jos joudumme odottamaan pitkään, kukaan ei palkkaa odotellessa ensimmäistä työntekijäänsä, perusta sivu- tai päätoimista yritystä työttömänä jne. 

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö

Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Ala äiti yrittää

Tiistai 8.3.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Naisten päivänä Varsinais-Suomen Y-lehden blogissa. 

Naisten päivänä on julkaistu jälleen tutkimuksia, että äitien euro on huomattavasti vähemmän kuin isien euro. Viimeisin selvitys julkaistiin Lännen Medioissa, jonka mukaan äidin euro on vain karvan päälle 60% isän eurosta lapsiperheissä. 

Kun miettii lapsiperheiden arkea ja toisaalta päivähoitomaksuja 2-3 päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa, on helppo ymmärtää yhtälö, jossa äiti jää kotiin. Tilanne muuttuu entistä kiikkerrämmäksi, kun päivähoitomaksuja ylimmässä tuloluokassa nostetaan reippaasti yli 300 euroon. Ylin tuloluokka tarkoittaa perheen yhteisiä bruottotuloja ja raja on hieman yli 6000 euroa. Kaksi keskipalkkaista ylittää tuon rajan Suomessa.

Mikäli toisen ansiot ovat yksinään yli tulorajan, ei tarvita Nobeltasoista matematiikkaa, että monessa perheessä päädytään siihen, että toinen jää lasten kanssa kotiin. On nimittäin tienattava melkoisesti, että yhtälö kannattaa palkkatyötä tekemällä. Kotona hoidetuista alle 3-vuotiaista maksetaan kotihoidon tukea.

Yrittäjyys tarjoaa kuitenkin varsin mielenkiintoisen uravaihtoehdon perheenäideille. Kaikki eivät koe kutsumuksena viettää vuosia kotona lasten kanssa. Tällöin oma yritys voi tarjota joustavan tavan yhdistää pienet lapset ja työ sekä samalla ylläpitää työelämätaitoja. Parhaimmillaan yritystä voi kasvattaa pikkuhiljaa lasten mukana ja jonain päivänä se työllistää 100% ja ylikin. Lapsetkin ovat ehtineet jo siinä välissä isommiksi.

Jos osa-aikatyötä ei ole tai taloudellisesti ei ole mielekästä tehdä perinteistä palkkatyötä, äideille - ja toki isillekin voi lämpimästi suositella yrittäjyyttä. Yrittäjähän voi halutessaan tehdä töitä kellon ympäri tai sitten vähän vähemmän. Omat tavoitteet ja asiakkaiden tarpeet sen lopulta ratkaisevat.

Joustavaa Naisten Päivää - yrittäjänä voit huolehtia siitä, että eurosi on juuri niin suuri kuin itse haluat!

Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Naiset, Tasa-arvo

Nouseeko arvonlisävero?

Maanantai 8.2.2016

Hallitus on istunut lähestulkoon vuoden ja kuluneen vuoden aikana on yritetty saada aikaan monenlaisia uudistuksia. Yhteiskuntasopimusta veivataan jälleen ja soteuudistuksen askelmerkit pitäisi saada eteenpäin tämän kevään aikana. 

Vastarintaan ja muutosten hitauteen turhautuneena, ministerit ovat heitelleet ilmoille myös arvonlisäveron nostoa. Niin houkuttelevan nopea ja helppo tie kuin se olisikin valtion kassan kunnostamiseen, sen vaikutukset erityisesti kuluttajatuotteita ja -palveluita tuottaville pienyrityksille ovat lyhytnäköisyydessään hyytäviä.

Pelottavan usein arvonlisäveroa pidetään merkityksettömänä yritysten kannalta ja sen nähdään vaikuttavan vain kuluttajiin ja kuluttajiinkin vain marginaalisesti. Arvonlisäveron nosto tarkoittaa hintojen nousua ja hintojen nousu johtaa helposti pienenevään myyntiin. Jos taas hintoja ei nosta, se tarkoittaa katteen pienenemistä. Arvonlisäverolla voi olla jopa niin suuri merkitys, että yrityksen ei kannata tuoda tuotetta markkinoille, koska arvonlisäverollinen hinta on niin korkea.

Yrittäjien asiat olivat ennen vaaleja tärkeitä kaikille ehdokkaille puolueeseen katsomatta. Alkaneen vuoden aikana punnitaan, saadaanko yrittäjien toimintaedellytyksiin todella parannuksia vai tartutaanko matallalla roikkuviin hedelmiin. 

Itse pidän arvonlisäveron nostoa nyt kaikkein huonoimpana ratkaisuna niin pienituloisille suomalaisille kuin pienyrittäjille. Se osoittaisi, että hallitus ei onnistunut uudistamaan rakenteita, ainoastaan nostamaan veroja. 

Avainsanat: Valtiontalous, Verot, ALV, Yrittäminen

Ookko nää viälä henkissä?

Tiistai 3.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 3.11. Uuden Suomen Puheenvuorossa

Slaavilaismelankoliseen mieleemme on istutettu vuosikymmeniä, että positiivisuus on pessusta, pessimisti ei pety. Suomessa vaikeneminen on kultaa ja onnea kätketään viinan sekä kansanlaulujen voimalla. Tyhjännaurajista varoitellaan kuin susista 1800-luvun pihapattoolla ja innostuminen on saanut oman mielialahäriökoodinsa. 

Alan tulla yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ensimmäinen asia, joka täällä vaatii suurimman - ja vaikeimman rakennemuutoksen, ovat suomalaiset ajattelumallit. Siinä, missä me näemme hankaluuksia, vaikeuksia ja heikkouksia, on meidän ryhdyttävä systemaattisesti etsimään mahdollisuuksia. 

Otetaan esimerkiksi suomalaisten ikääntyminen. Pää riipuksissa me kuljemme pohtimassa, miten tästä ikärakenteen muutoksesta oikein selvitään. Kun joku alle 70-vuotias kolkuttelee maamme rajoilla halunaan tehdä töitä ja rakentaa turvallinen nuoren ihmisen arki sekä perhe Suomen ikiroutaiseen kulttuuriympäristöön, hänet mieluiten passitetaan takaisin lähtöpisteeseen. Ikärakenne ei korjaannu tämäntyyppsiillä nuorilla. Haluamme erityyppisiä nuoria, eikä ehkä niitäkään, koska niillä voi olla jotain uusia, pelottavia ajatuksia. 

Meillä myös järkytytään nousevista vanhuspalveluiden kustannuksista. Ensin pakotetaan kaikki muuttamaan Helsinkiin ja ottamaan täysin kohtuuton asuntolaina asumishommiin. Sitten ihmetellään, kun mummot yksinään siellä korvessa koittavat selviytyä, eikä omaisia näy missään. Sama mummo sitten lopulta saadaan hoivakodin hellään huomaan, jossa kotouttamisvaiheeseen kuuluu tehdä muistisairautta potevasta neliraajahalvattu. On nimittäin helpompaa kuihduttaa mummo petiin kuin antaa niiden soheltaa kärryjen ja keppiensä kanssa täysin villinä ja vapaana hoivakodin käytävillä. Neliraajahalvautus onnistuu alle kuukaudessa: ei vaan tarjota liikuntaa. 

Liikuntaa, joka ylläpitäisi toimintakykyä ja elämänlaatua, meillä taas ei ole varaa tarjota kuin korkeintaan kerran viikossa ja sen ohjaamiseen tarvitaan vähintään neljän vuoden korkeakoulututkinto. Järkyttävää tässä on enää se, että kuinka moni on mahtanut ilman minkään sortin tutkintoa ja ammattitaitoa tehdä jumppaa kotona Jane Fondan koiranpissaliikkeiden innoittamana. Siitä on syytä käynnistää selvitys ja mahdollisesti naistenlehdet pitäisi kieltää. 

Suomessa halutaan tietysti myös tehdä digiloikka. Vaarana on kuitenkin, että ihmisten kohtaaminen jotenkin loppuisi siinä loikassa kokonaan ja siksi pitää tarkoin miettiä, mitä sitten lopulta oikein digitalisoidaan. Saahan mummo kohdata ihmisen kotipalvelussa, kun ovella käydään huutamassa, että "ookko nää viälä henkissä?". Digitalisaation kärkihankkeeksi päätetään valita paperitulosteiden skannaaminen pdf-dokumenteiksi. 

Jos joku täällä keksii alkaa harjoittaa palveluliiketoimintaa, jolla mummon elämänlaatua voitaisiin kohentaa vielä vaikka siellä kotona asuessa, jo alkaa todellinen huoli ja murhe vaivata. On mahdollista, että luottamuksellista tietoa, kuten henkilön nimi, päätyy vääriin käsiin. On myös mahdollista, että naapurin Pekka saa maksettua moisella kapitalistisella ryöstöpalveluliiketoiminnalla itselleen palkkaa. Eikä tiedä, vaikka naapurin Pekallakin niitä kansainvälisiä pääomasijoittajia ja veroparatiisiyhtiöitä on taustallaan. Hyvin voi olla, kun sillä on se hieno autokin.

Ja kuka on miettinyt vientitasetta. Mummon hyvinvointi ei nimittäin ole mikään oikea Tuote, jonka suunnitteli insinööri. Oikea tuote on suunniteltu mieluiten ilman asiakasta. Sille on tehty kattavat kannattavuuslaskelmat, jossa myynti ja markkinointi eivät kuulu todellisen Tuotteen kulurakenteisiin. Hyvä tuote myy kyllä itse itsensä. Oikea Tuote ei ole mitään toistemme paitojen tai selkien pesemistä, sellaista palveluhömpötystä, vaan kovan luokan vientibisnestä. Jos oikea Tuote voidaan suinkin tehdä konepajassa ihan oikeassa tuotantohallissa, se on hyvä ja sille löytyy varmasti Tekes- Tykys ja Elys -rahoitusta. 

Jos kaikesta tästä ponnistelustamme ja ikääntymisen ennaltaehkäisystä huolimatta mummo vanhenee ja niitä mummoja alkaa olla enemmistö suomalaisista, voitaisiinhan täällä ryhtyä etsimään parhaita käytäntöjä mummojen elämänlaadun, toimintakyvyn ja julkisen sektorin kustannustehokkuuden ylläpitämiseksi. Sellaisille tuote- ja palveluinnovaatioille voisi olla vaikka millaista vientipotentiaalia ja kaikki haluaisivat matkustaa Suomeen katsomaan uudenlaisia seniorikyliä ja ketteriä toimintatapojamme. Mutta meillä on täällä Suomessa nyt tämä koulutusvientiprojekti. Eikä meillä ole muita projekteja.

Avainsanat: Ikääntyminen, Uusi tapa, Yrittäminen, Johtaminen

Back to School

Keskiviikko 19.8.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on alkuperäisenä julkaistu Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehden blogissa

Tiistaina 18.8. viimeisetkin koululaiset lähtivät Suomessa koulutielle. Täällä Kaarinassa takana oli yli 11 viikon kesäloma.

Parasta tässä myöhäisemmässä aloituksessa olivat loppuloman säät; myös koululaiset pääsivät nauttimaan vihdoin ja viimein lämmeneistä säistä ja vesistä. Haasteeksi monessa perheessä kuitenkin muodostui alakouluikäisen loman ja vanhempien töiden yhdistelmä.

Mikäli perheessä on kaksi normaaleissa palkkatöissä käyvää aikuista, eri aikaankin pidettynä, aikuisille lomaa kertyy yhteensä kahdeksan viikkoa. Moni tietysti toivoo, että perhe voisi muutaman viikon viettää myös yhteistä lomaa, jolloin aikuisten yhteenlaskettu loma on kuusi viikkoa. Puhumattakaan sitten yksihuoltajista tai yrittäjistä, joilla lomaa on monesti vieläkin vähemmän. 

Työajan pidennyksestä puhuttaessa voitaisiin puhua myös koulujen lomista. Koulut voivat alkaa vieläkin myöhemmin elokuussa, mutta miksi ihmeessä ne loppuvat jo toukokuussa, kun puoli Suomea vielä hiihtää. Koululaisille riittäisi varmasti reilun yhdeksän viikon kesäloma, joka alkaisi juhannuksesta ja päättyisi elokuun lopulla. Harva koululainen nimittäin enää osallistuu heinätöihin ja muihin maatalouspuhteisiin, jotta kolmen kuukauden loma kesä-elokuussa olisi perusteltu.

Usein sanotaan, ettei kevätlukukautta voida yhtään enää pidentää, koska lapset ovat jo niin väsyneitä loppukeväällä. Samojen väsyneiden lasten pitää reippaasti jaksaa 2-3 viikkoa kesäleirejä ventovieraiden lasten kanssa, oman tutun luokan ja opettajan sijaan. Ja loppujen lopuksihan lukukaudet ovat meidän aikuisten määrittelemiä jaksoja. 

Kolmen kuukauden lomajakso myös lisää tehottomuutta ja heikentää kilpailukykyämme. Aika moni asia yrityksessä etenee vasta kesä-elokuun ulkopuolella, kun kaikki ovat palanneet lomiltaan. Lisäksi matkailuyrittäjien on laitettava ovet säppiin, kun eurooppalainen lomasesonki on parhaimmillaan, kotimaisen kysynnän ja työvoiman puuttuessa. 

Parannetaan siis työn tekemisen mahdollisuuksia lyhentämällä koulun kesälomaa yhdeksään viikkoon, lisätään matkailuyritysten aukiolomahdollisuuksia painottamalla lomia muun Euroopan rytmiin - ja ennen muuta, annetaan lasten lomailla silloin, kun Suomessa on kesä - ei silloin kuin täällä kalenterin mukaan pitäisi sellainen olla. 

Avainsanat: Yrittäminen, Koulu, Loma

Työ verkostoituu

Sunnuntai 29.3.2015 - Sanna Vauranoja

Työelämästä ja työhyvinvoinnista puhutaan näin vaalien alla ilahduttavan paljon. Puolueet linjaavat työn tekemisen tapoja hyvin eri tavoin. Siinä, missä kokoomus peräänkuuluttaa lisää joustoa ja paikallista sopimista työpaikoille, vasemmisto taas toivoo paluuta vanhaan, keskusjohtoiseen työelämään.

Yhteiskunnassamme työ on polarisoitunutta. Ne, joilla työtä on, on sitä lähes liiaksi asti. Koko työuran mittaiset työsuhteet alkavat omalla sukupolvellani olla jo historiaa ja työtä tehdään osittain pätkissä, välillä yrittäjänä, toisinaan työnantajana ja jälleen työntekijänä tai vuokrattuna työntekijänä. 

Mitä enemmän työtä säädellään, sitä kekseliäämmäksi työmarkkinat muuttuvat. Jo nyt nuorten yrittäjien keskuudessa on tunnettu tosiasia, että harva rohkenee palkata työntekijöitä, vaan työ tehdään verkostoissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että työ ostetaan palveluna toisilta yrittäjiltä, jolloin riski on palkkaamista pienempi. Vasemmiston linjauksia kun kuuntelee, herää kysymys, tällainen verkostoitunut työmaailmako on nimeomaan vasemmiston tavoitteena.

Paljon puhutut 0-tuntisopimukset voivat olla monelle pienyrittäjällekin oiva lisäansioiden hankintakeino. Tutun yrityksen kanssa sovitaan, että tulen töihin tarvittaessa. Ainoa ongelma, mikä 0-tuntisopimuksissa on, on muiden työsopimusten estäminen työntekijältä. Tämä porsaanreikä kannattaa poistaa, mutta muuten 0-tuntisopimukset ovat yksi keino tehdä osa-aikaista työtä esim. yrittäjänä tai pienten lasten vanhempana.

Työ verkostoituu ja se toivottavasti myös tulee joustavammaksi. Näissä vaaleissa pääsee vaikuttamaan myös tulevaisuuden työhön. Millaista työtä sinä haluat tehdä, uudella vai vanhalla tavalla?

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Terve talous, Terve työ, Verkostot

Oletko jo tutustunut Yrityskylään

Perjantai 27.3.2015 - Sanna Vauranoja

Perjantaina 27.3. minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Turun Yrityskylässä. Aamulla kello 9:30 kylässä aloittelivat päiväänsä kaksi kuudetta luokkaa Loukinaisista ja Raumalta. 

Olin kerrassaan vaikuttunut Yrityskylän toiminnasta. Kolmen vuoden rahoitus on hankittu mukana olevilta yrityksiltä, alueen kunnilta ja valtion avustuksella. Jokainen alueen kuudesluokkalainen osallistuu Yrityskyläpäivään lukuvuoden aikana.

Ennen kylään tuloa oppilaat ovat saaneet hakea haluamiaan tehtäviä ja opettaja suorittaa haastattelut sekä valitsee oppilaat eri tehtäviin. Kun päivä starttaa, kaikilla on oma paikka valmiiksi tiedossa.

Päivän aikana tehdään tietysti töitä esimerkiksi Elomaticilla, Neste Oililla, Osuuspankissa, kaupungilla tai Lindorffilla. Työstä jokainen saa palkkaa omalle yrityskyläkortilleen, jolla voi ostaa ISS Ruokapalveluista tai K-marketista syötävää itselleen. Palkasta maksetaan myös veroja. Yrityksillä on omat toimitusjohtajat, jotka työtä ohjaavat ja kaupungilla on muun muassa äänestyspiste, jossa äänestetään jostakin ajankohtaisesta asiasta.  

Yrityskylästä ollaan suunniteltu myös vientituotetta ja ensimmäisenä Yrityskyläkonseptia viedään Ruotsiin. Jatkokehityksessä on lisäksi Yrityskyläpäivä yläkouluikäisille. Päivään voisi sisältyä tuossa vaiheessa enemmän myynti- ja asiakaspalveluharjoittelua. Päivä voisi olla pelihenkinen, jossa tavoitellaan hyvää tulosta myynnin kautta omalle yritykselle. Pelillisyys voisi tuoda oppilaille ymmärrystä siitä, että yritysmaailmassa onnistumisia voi rakentaa omalla työllä ja yrittämisellä. 

Tämä Yrityskylätoiminta on yrittäjyyskasvatusta parhaimmillaan, kun pääsee itse kokeilemaan tekemisen kautta asioita. Hieno homma! 

Avainsanat: Yrittäminen, Nuoret, Yrittäjyyskasvatus

Kolme syytä

Sunnuntai 22.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään Turun messu- ja kongressikeskuksessa muutama ohikulkija sanoi minulle, että aina olen kokoomusta äänestänyt, mutta enää en äänestä. Kun kysyn, mitä puoluetta aiot nyt äänestää, tulee hiljaista. 

Niin, mikä on aito vaihtoehto, jos on aina ennen äänestänyt kokoomusta? Vasemmalle on vaikea mennä. Perussuomalaiset eivät vakuuta. Keskusta? Mitä seuraa, jos äänestää keskustaa? Todennäköisesti Suomeen tulee punamultahallitus. 

Syyt, miksi ihmiset ovat ärsyyntyneitä kokoomukseen, liittyvät jatkuviin veronkorotuksiin, velkaantumiseen, päätösten tekemättä jättämiseen ja yrittäjien asioiden unohtamiseen. Nämä ovat monelta osin seurausta liian laajasta hallituspohjasta ja yhteisen tilannekuvan puuttumisesta jo heti hallituskauden aluksi. Jos tilannekuva on väärä, tuskin myöskään toimenpiteet voivat olla oikeita. 

Mitä sitten seuraa punamultahallituksesta? Onko SDP perinteisesti veronkorotusten vai kohtuullisemman verotuksen kannalla? Miten vasemmistopuolueet suhtautuvat elvytykseen ja sitä seuraavaan velkaantumisen kasvuun? Entä, onko SDP perinteisesti ollut yrittäjän asialla? Onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne profiloitunut kevään aikana näkemys- vai etupoliitikkona? Millaisia vahvoja ministerikandidaatteja punamultahallitukseen löytyy? Onnistuisiko Juha Sipilä muuttamaan SDP:n linjauksia hallituksessa nykymenoon verrattuna?

Minusta Suomen etua ajaisi parhaiten nimenomaan porvarihallitus, ei punamultahallitus ja siksi kannattaa äänestää kokoomusta, vaikka kulunut hallituskausi ei miellyttäisikään. 

Tosiasiassa kokoomus ei ole katoamassa maailmankartalta, vaikka äänestäisi miten. Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että kokoomuksen kansanedustajina istuu niitä vahvoja päättäjiä, jotka ymmärtävät työn, talouden, yrittämisen ja ihmisten arjen päälle. Se edellyttää myös uusien kansanedustajien valitsemista eduskuntaan. Sisältäpäin voi linjan valintaan vaikuttaa kaikkein eniten. 

Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Porvarihallitus, Työ, Yrittäminen

Hyvää arkea ja lisää työtä kotitalousvähennyksellä

Torstai 12.3.2015 - Sanna Vauranoja

***********

Kirjoitus on julkaistu 12.3. Turun Sanomien Lukijoilta -osiossa. 

Meiltä puuttuu Suomesta laskentatavasta riippuen yli 200 000 työpaikkaa. Vanhusten toivotaan asuvan mahdollisimman pitkään kotona. Ne, joilla on työtä, sitä on usein liiaksi asti. Millä yhtälö ratkaistaan?

Yksi erittäin helppo ratkaisuvaihtoehto on kotitalousvähennyksen nostaminen merkittävästi. Mikäli kotitalousvähennyksen piiriin sisällytettäisiin lähes kaikki kotiin liittyvät työt ja kotona tuotetut palvelut, monen arki helpottuisi merkittävästi.

Etu hyödyttäisi niin ruuhkavuosiaan elävää lapsiperhettä, uraan keskittyviä pariskuntia, yksineläviä nuoria tai vanhoja kuin kotona asuvia vanhuksiakin.

Nykyään kotitalousvähennys suosii kahden aikuisen talouksia. Esimerkiksi keittiöremontista voivat molemmat kotitalouteen kuuluvat tehdä vähennyksiä enimmäismäärään saakka, kun taas yksinasuvalla saman hintaisesta keittiöremontista vähennysoikeus on vain yhdellä henkilöllä eli puolet vähemmän.

Vaikka kotitalousvähennystä nostettaisiin lähes rajattomasti se synnyttäisi menetettyjen tuloverojen tilalle työtä ja verotuloja, muun muassa arvolisäveroa, ansiotuloveroa ja yhteisöveroa. Mikä parasta, kotitalousvähennysmalli lisäisi oletettavasti kotimaista työn ja palveluiden kysyntää merkittävästi. Lisääntyvä kysyntä lisäisi vääjäämättä työtä ja työpaikkoja. Myös harmaa talous tutkitusti vähenisi.

Vanhuksiin liittyen meillä on tavoitteena, että mahdollisimman moni voisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Julkisen kotipalvelun resurssit eivät kuitenkaan riitä kaikkeen. Kotitalousvähennysoikeutta laajentamalla ja summaa kasvattamalla monella vanhuksella olisi mahdollisuus ostaa palveluita kotiin ruokapalveluista siivoukseen, liikunnasta hierontaan.

Miksi kotitalousvähennystä pienennettiin, vaikka sen positiiviset vaikutukset ja ikääntyvän väestön tarpeet olivat kaikkien tiedossa?

Vanhanaikaisesta ”piika-vero”-asenteesta on nyt päästettävä irti. Kotimainen kysyntä, työ ja palvelukulttuuri voivat ainoastaan lisääntyä ja kehittyä kotitalousvähennystä parantamalla.

Sanna Vauranoja, Kaarina (kok)

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Hyvä arki, Verot

Mahdollisuuksien maa

Sunnuntai 8.3.2015 - Sanna Vauranoja

* Kirjoitus on julkaistu Varsinais-Suomen Y-lehden blogeissa ja uutiskirjeessä 11.3.

Torstaina 5.3. tunnelmallisessa Tiirikkalassa palkittiin vuoden 2015 varsinaissuomalainen nuori yrittäjä. Palkinnon sai Markus Nurmi GrassMark Oy:stä. Onnea!

GrassMark tunnetaan parhaiten erilaisten urheilutapahtumien järjestäjänä ja ääni- sekä kuvamaailman tuottajana esimerkiksi TPS:n jääkiekko-otteluissa. Vähemmän tunnettu, mutta yhteiskunnallisesti kiinnostava, on Turun kaupunginvaltuuston suorat videolähetykset, joita GrassMark hoitaa verkkoon kaikkien nähtäville reaaliajassa. Tätä kutsutaan streamaukseksi. 

Digitalisaatio on jo hyvässä vauhdissa muuallakin kuin erilaisten tapahtumien yhteydessä. Sen sovellusalueita tunnetaan kuitenkin melko vähän nimenomaan julkisella sektorilla. Kuvapuhelinyhteyksillä voitaisiin esimerkiksi ratkoa terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa monia haasteita. Hyvänä esimerkkinä Kaarinassa kokeilussa ollut hanke, jossa diabetespotilaiden hoitoon hyödynnettiin kuvapuheluyhteyttä TYKSin erikoislääkärin, terveyskeskuksen diabeteshoitajan ja potilaan välillä. Teknologiaa hyödynnettiin laajemminkin potilaan kunnon jatkuvaan seurantaan kotona.

Teknologian tarjoamat sovellukset tuntuvat monesta vierailta ja varmuuden vuoksi vastustetaan sanomalla, ettei ihmiskontaktia voi mikään korvata. Mutta mitä, jos ihmiskontaktille jäisikin enemmän aikaa, mikäli rutiineita voitaisiin hoitaa teknologia-avusteisesti. Erityisesti hoiva-alalla teknologia tuo suunnattomat mahdollisuudet, kunhan niihin vain uskalletaan tarttua.

Kevään kuluessa käydään eduskuntavaalit ja tulevalla eduskunnalla on edessään pääosin vain vaikeita päätöksiä. Lisää etuisuuksia ei ole jaossa, vaan on uskallettava tehdä leikkauksia ja palauttaa ylenpalttisuusyhteiskunta takaisin hyvinvointiyhteiskunnaksi. Päätösten on kuitenkin pysyttävä inhimillisesti katsottuna kestävällä pohjalla. Koska emme halua jättää ketään hoitamatta tai auttamatta, on asiat rohkeasti mietittävä uusiksi ja tehtävä uudella tavalla. 

Teknologia ja digitalisaatio siis tarjoavat yrityksille kokonaan uusia liiketoiminta-alueita ja yhteiskunnalle uusia tapoja tehdä asioita hyvin ja inhimillisesti mutta kustannustehokkaasti. Suomessa tarvitaan Nurmen kaltaisia nuoria yrittäjiä ja samoin tarvitaan ennakkoluulottomia, uudella tavalla asioita rakentavia päättäjiä. 

Avainsanat: Yrittäminen, Teknologia, Digitalisaatio, Uusi ajattelu

Tekemisen meininkiä Somerolla

Perjantai 20.2.2015 - Sanna Vauranoja

Maanantaina 16.2. Someron ABC:llä järjestettiin yleisötilaisuus, jossa vieraili ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä varsinaissuomalaisia kansanedustajaehdokkaita. Itsekin tulin paikalle Piikkiöstä ja jälleen kerran vastaanotto Somerolla oli erittäin ystävällinen. 

Ympäristöministeri oli aiemmin päivällä vihkimässä Teijon kansallispuistoa, mutta muisti mainita, että Somerolta löytyy huikean kauniita paikkoja myös ihan omasta takaa. Somerolla tosiaan on kaunista kumpuilevaa maalaismaisemaa, järviä ja muun muassa lempimaisemani Häntälä komeine notkoineen. 

Mikä kuitenkin parasta sekä asukkaiden että kuntatalouden kannalta, Somerolla on vilkas keskusta monipuolisine palveluineen sekä harrastuksia ja kulttuuria moneen lähtöön. Pääsipä Someron vanhustenhuoltokin komeasti esiin YLE1:n sarjassa Hoivakodit kuntoon. 

Somerolla on kaikesta päätellen juuri sitä tekemisen meininkiä, jota omassa vaalikampanjassanikin peräänkuulutan. Suomi saadaan takaisin raiteilleen vain työllä ja yrittämisellä!

Avainsanat: Somero, Yrittäminen, Tekemisen meininki

Suomeen tarvitaan tekemisen meininkiä

Tiistai 20.1.2015 - Sanna Vauranoja

Lue Turun Sanomien Lukijan kolumnini tästä

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Asenne, Pöhinää

Ratkaisuja n:o 1 - Työllisyys lisää kilpailukykyä

Sunnuntai 11.1.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julakistu Helsingin Sanomissa 10.1.2015

ETLA esitteli 8.1. omat lääkkeensä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Esitettyjä ratkaisuja olivat mm. palkan sivukulujen alentaminen, jonka HS (9.1.) arvioi lämmittävän vain hetken, ja työajan pidennys 37,5:stä 40 tuntiin.

Palkan sivukulujen alentaminen todellakin syö eläkevarantoja. Mikäli tällä toimenpiteellä haluttaisiin kilpailukyvyn ohella parantaa työllisyyttä, huojennukset voitaisiin kohdentaa ensimmäisiin työntekijöihin. 

Sivukulujen huojennus voitaisiin tehdä määräaikaiseksi ensimmäistä 1-5 työntekijää kohden tai se voitaisiin porrastaa ensimmäisen työntekijän osalta esimerkiksi 20% nykyisestä, toisen 40% jne. Määräaikainen huojennus voisi nousta portaittain täyteen arvoon muutaman vuoden kuluessa, jolloin siitä ei syntyisi työsuhteen jatkumisen estettä eikä  huojennusoikeus syntyisi juuri taannehtivasti.

Suomessa on 160 000 yksinyrittäjää. Jos näistä neljänneskin palkkaisi 1-5 uutta työntekijää, voitaisiin synnyttää keskimäärin jopa 80 000 uutta työpaikkaa. Tarve olisi arvioiden mukaan 200 000 uudelle työpaikalle. 

Sivukulujen huojennuksen kohdentaminen mikroyrityksiin ei ensitöikseen parantaisi vientiteollisuuden kilpailukykyä, mutta auttaisi pienet yritykset kasvu-uralle. Kun yksinyrittäjä voisi palkata itselleen apua, yrityksellä olisi suurempi mahdollisuus kasvaa, kun kaikista rutiineista ei tarvitsisi yksin huolehtia ja myyntityölle jäisi enemmän aikaa.  Työllisyyden ja kasvun parantuessa se parantaisi välillisesti kilpailukykyämme. 

Vajaaksi jäävät eläkevarat voitaisiin rahoittaa työttömyyskorvausten käytön vähenemisellä ja työttömyyskorvausta paremmalla palkkatulojen verokertymällä. Voitaisiinpa jopa Keskustan maalaileman kasvurahaston hyödyntämistä tässä selvittää. Kyseessähän on nimenomaan kasvuun tähtäävä toimenpide. 

Mutta ratkaiseeko kilpailukykyämme työtuntien pidennys, kun toimialamme muuttuvat yhä enemmän tietointensiivisiksi toimistotöiksi. Mitataanko tuottavuutta tulevaisuudessa työtunteina vai jonain muuna. Palkkojen jäädyttäminen määräajaksi ja palkkojen paikallisesti sovittava alennus tuntuisivat äkkiseltään tehokkaammilta keinoilta parantaa kilpailukykyämme.

Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Verotus, Kilpailukyky

Vanhemmat kirjoitukset »