Share |

Oma mielipide vai oma fakta?

Maanantai 20.3.2017 - Sanna

Huolestuneena kuuntelen kiihtyvää kritiikkiä soteuudistusta kohtaan. Ei sillä, etteikö uudistuksia saisi parannella kriittiselläkin arvioinnilla. Vaaralliseksi se menee, kun asiantuntijoilla menevät mielipiteet ja faktat sekaisin.

Valinnanvapaus on nyt nostettu tikun nokkaan ja etenkin oppositiopuolueet kritisoivat sitä kiihkeästi, toki lähestyvien kuntavaalien siivittämänä. 

Ensimmäinen huolestuttava hokema, jota jopa arvossa pitämäni HUS:in asiantuntija hiljan viljeli, on, että yksityinen ei koskaan tuota palveluita yhtä halvalla kuin julkinen. Tämä varsin vääristynyt ja vailla tutkimuspohjaa oleva mielipide perustuu ajatukseen, jossa palveluiden tuottamiselle on olemassa jokin yksi yleispätevä hinta Z. Hinnalla Z palvelun tekee julkinen ja sen päälle sitten yksityinen laittaa voittonsa.

Tosiasiassa kuitenkin palveluiden tuotantokustannukset rakentuvat täysin heterogeenisesti riippuen tiloista, laitteista, tietojärjestelmistä ja tekijöistä. Ennen kaikkea siihen vaikuttavat johtamismenetelmät: onko tuottavuus lähtökohta vai saavuttamaton tavoite. Palveluiden tuotantokustannus siis todellisuudessa vaihtelee välillä X-Z. Jos julkinen tuottaa palvelun hinnalla Z, yksityinen ohjautuu toisin ja tuottaakin saman tasoisen palvelun hinnalla Z-20%. Vaikka tuohon summaan laittaa vielä 10% voittoa, ollaan silti vielä huomattavasti alle julkisen hinnan Z.

Toinen hokema on suuryritykset, jotka riistävät rahat ja mummot sekä vievät varat ulkomaille. Tämä on tietysti vasemmiston lempiaiheita. Keskiviikon puoluepäivässä Ylellä puheenjohtaja Rinne arvioi näitä sotealan ”ryöväreitä” olevan 200 noin. Todellisuudessa siis sotealan yrityksiä on reilut 18 000 kappaletta ja vajaat 18 000 niistä työllistää alle 10 henkilöä. Sotealan pienyrittäjänä on kieltämättä hupaisaa kuunnella tätä päivittäistä yrittäjän mollaamista valtakunnan ylätasolta, kun arkitodellisuus on aivan jotain muuta kuin rahansiirtoa Caymansaarille.

Kolmas hokema liittyy kustannushyötyihin. Oppositio väittää, ettei haluttuja kustannussäästöjä synny, koska valinnanvapaus tulee niin kalliiksi. Mikäli valinnanvapaus lyhentää jonoja, edistää kokonaisvaltaista asiakkaan palvelemista ja vieläpä auttaa organisaatioita erikoistumaan, uskallan uskoa, että kokonaissäästöä syntyy. Sitä ei tietenkään kannata odottaa heti ensimmäisenä vuonna ja kokonaissäästönä pitää nähdä myös välilliset kustannukset, joita syntyy esimerkiksi lonkkavikaisen odotellessa työkyvyttömänä leikkausta kotona.   

Huomiota voi uudistuksesta puhuttaessa kiinnittää myös uudistuksen terminologiaan. Jatkuvasti puhumme potilaasta, mutta aivan ensiksi on opittava puhumaan asiakkaista. Tänä päivänä yksityisellä sektorilla ei asioi juurikaan potilaita vaan asiakkaita. Eivät sosiaalipuolen asiakkaatkaan ole potilaita vai onko 90-vuotias vanhus, joka ei voi enää asua kotona, potilas?

Valinnanvapaudesta kiisteltäessä vähemmälle huomiolle on jäänyt soteuudistuksen taustalla oleva maakuntamalli. Hiihtolomalla vieraillessani Kainuussa, oli helppo ymmärtää, että Kainuun kokoisella maakunnalla ei voi eikä pidä olla saman tasoisia palveluita kuin vaikkapa täällä Varsinais-Suomessa. Jos tavoittelemme yhdenvertaisia palveluita sinne ja tänne, on selvää, että enemmistön palvelutaso laskee, vähemmistön kenties vähän nousee. Valinnanvapaus on parhaimmillaan, mitä isompi on väestöpohja.

Sosialistiseen maailmankuvaan liittyy vahvasti ajatus siitä, että valtio, virkamies, joku muu tietää parhaiten mikä minulle sopii tai olisi parasta. Valinnanvapaus ei tähän maailmankuvaan istu, sillä siinä aikuiset ihmiset aivan itse pääsisivät vaikuttamaan omaan palveluratkaisuunsa, hyvinvointiinsa ja siihen liittyviin valintoihin. Virkamies ei enää toimisikaan vallan kahvassa samalla tavalla kertomassa, että nyt seisot jonossa ja odotat kiltisti. Julkinen sektori joutuukin muuttamaan omaa ajattelutapaansa, jossa potilas muuttuu asiakkaaksi, asiakasta palvellaan ja neuvotaan, palvelut tehdään heti. Ja jos ei tehdä, asiakas voi valita palvelutarjoajan, jossa palvelun saa nopeammin.

Tästäkin uudistuksesta puhuttaessa kannattaa muistaa Erkki Liikasen viisaat sanat: ”jokaisella voi olla oma mielipide, mutta ei omia faktoja”. Erityisen tärkeää tämän muistaminen on asiantuntijoille. Johtava virkamies ei voi esittää mielipiteitä faktoina!

Kalleinta olisi nyt vetää hätäjarrusta ja jättää uudistus tekemättä. Jos tätä ei nyt tehdä, olemme epäonnistuneet surkeasti! Me todellakin olemme sen nyt seuraaville sukupolville velkaa. Tämä malli ei ole täydellinen, mutta olemassa olevaa on helpompi korjata. Jos jäämme suunnittelupöydälle, mitään hyötyjä ei varmuudella saavuteta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Valinnanvapaus, Hallitus, Oppositio, Populismi

Puskista huutelu harmittaa

Maanantai 6.3.2017 - Sanna

Minulla on ihmeellinen tytär. Hän muistuttaa ulkoisesti äitiään saman ikäisenä, mutta ajattelee ja puhuu paljon fiksumpia.

Minulla on paha tapa kiinnittää huomioni epäkohtiin ja esittää kriittinen arvio asiasta. Hän huomauttelee minulle tästä tavasta päivittäin, sillä hänen mielestään voisi kiinnittää aina huomion positiivisiin seikkoihin – tai olla ainakin hiljaa.

Tämän vuoropuhelun myötä olen ryhtynyt pohtimaan rakentavan kritiikin, puskista huutelun ja positiivisen huomion välisiä eroja. Viimeisimpänä huomiokynnykseni ylitti Turun Sanomien Extrassa (4.3.) ollut haastattelu toissa vuoden Finlandia-voittaja Laura Lindstedtistä.

Jätin sinä vuonna poikkeuksellisesti voittajan kirjan ostamatta, sillä hänen palkintojuhlapuheensa lähinnä ärsytti minua. Tuoreessa haastattelussa hän kertoo, että olisi valmis pitämään saman puheen uudelleen, sillä ”Hehän [hallitus] ovat mokailleet ja peruutelleet päätöksiään koko ajan”, Lindstedt toteaa.

Hallitus on selvästi ottanut yritysmaailman oppeja käyttöön. Kaikkea ei valmistella loputtomiin, vaan välillä keskeneräisiäkin asioita lähdetään kokeilemaan tai niistä kerätään avoimesti palautetta. Viisauden alku on minusta se, että toimimattomat ratkaisut karsitaan rohkeasti, muut viedään päätökseen. Miten tällaista kokeilukulttuuria, ketteryyttä ja myös virheiden myöntämistä voi pitää ”mokailuna”. Onko parempi pohtia loputtomiin vai toteuttaa huonotkin päätökset?

Meillä on aivan liikaa asennetta, että osataan kyllä kertoa, mitä on taas tehty väärin, mutta aika vähän niitä, jotka osaavat kertoa, miten sitten olisi pitänyt tehdä. Ja jos vielä ratkaisukin on mielessä, aivan liian usein unohtuu kertoa, millä rahalla ja kenen pussista kyseinen ratkaisu voidaan toteuttaa. Pienin on se ryhmä, joka on valmis tarttumaan tehtävään ja toteuttamaan asioita pelkän suunnittelun sijaan.

En koe, että hallituksemme koko ajan mokailisi. Uskon avoimeen keskusteluun ja tarvittaessa kriittisyyteenkin, sillä edellytyksellä, että asioille esitetään kestäviä ratkaisuvaihtoehtoja. Aion opetella viisaan tyttäreni opastuksella huomion kiinnittämistä positiivisiin seikkoihin. Mutta Oneironia en edelleenkään osta, en edes alennuksella. En nimittäin löytänyt tästäkään haastattelusta ratkaisuja, kritiikkiä kyllä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Kritiikki, Päätöksenteko

Vaihdetta silmään pääministeri

Keskiviikko 16.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Aloin jo epäillä kuulleeni väärin, kun tien päällä ollessani radiossa pääministeriltä kuulostava henkilö latelee, että yrittäjäjärjestöillä on jäänyt kitinävaihde päälle. 

Kyllä, pääministeri on todellakin Ykkösaamussa arvostellut yrittäjäjärjestöjä kitinävaihteesta, koska vierailtuaan yrityksissä, esimerkiksi Talvivaarassa, yritykset ovat olleet hyvillä mielin, palkkaavat väkeä ja investoivat, mutta yrittäjäjärjestöt vaan kitisevät.

Mielenkiintoisen lausumasta tekee erityisesti se, että vaikka yrityksillä meneekin näin valtavan hyvin, työntekijöiden ammattiliitot ne vain jatkavat taisteluaan kuin olisivat viimeisellä rannalla. Mikä siellä työntekijöillä on ollessa, jos kerran yrityksillä menee hyvin? 

Moni yrittäjä seurasi hallituksen alkutaivalta luottavaisin mielin. Nyt on yrittäjätaustaa vahvasti hallituksessa ja peräti pääministerillä. Asiat etenevät varmasti oikeaan suuntaan!

Monenlaisia yhteiskuntasopimus- ja kikyneuvotteluja onkin käyty, mutta ei niihin pöytiin tällaisia kitisijöitä ole edes kutsuttu. Meitä yrittäjiähän voisi samalla hengenvedolla syyttää myös puskistahuutelijoiksi. 

Moni ay-liikkeen lakkoiluun ja suhteettoman suureen valtaan kyllästynyt odotti puheiden muuttuvan lihaksi ja korporatismin vähenevän nyky-Suomessa. Mikään ei ole muuttunut. Ero yrittäjärjestöön on vain siinä, että eipä tarvitse työntekijäliittojen kitistä. Ne sanelevat, hallitus toteuttaa. 

Tässä kun me yrittäjät oikeasti painamme kaasu pohjassa, tukka putkella, hiki otsalla, niin että vaihdelaatikko tosiaan kitisee, olisi toivottavaa, itse asiassa suotavaa, että vihdoin myös pääministeri laittaisi edes ykköstä silmään. Tyhjäkäyntihän on ympäristöseikat huomioiden pidemmän päälle Suomessa kiellettyä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Yrittäjät, Yrittäminen, Pääministeri, Ay-liike

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Perjantai 15.4.2016 - Sanna

Kenties helpointa maailmassa on olla tekemättä mitään. Toiseksi helpointa on arvostella muiden tekemistä. Vaikeinta on tehdä kokonaan uusia asioita. 

Jari Lindström esitteli tällä viikolla monenlaisia keinoja työllisyyden ja työllistämisen edistämiseksi. Erityisesti työnäyte on nyt saanut aikaan kollektiivisen pahan mielen ja vasemmistoliitosta on ehditty tämä idea arvioida alatyyliin "aivopieruksi". Lindström itse analysoi tilannetta osuvasti, että ei käy, koska - ei vaan käy.

Ja juuri siitä vasemmistopuolueiden politiikassa on jälleen kyse. Hirveä hätä ja ilmavaivat syntyvät oitis, kun joku ehdottaa yrittämistä tai työn tekemistä. Facebook vinkuu punaisena, että 3-4 kuukauden ilmainen työjakso. Siis anteeksi mikä ilmainen? Ymmärtääkseni yhteiskunta maksaa 60-70 prosentin ansiosidonnaisen. Miten työnäyte tällöin tehdään ilmaiseksi? Siitähän saa huomattavasti parempaa korvausta kuin esimerkiksi harjoittelusta. 

Kyllä on oikeus ja oikeastaan velvollisuus yhteiskunnassa odottaa jotain vastinetta työttömyyskorvaukselle. Ja kyseessä on kaikenkukkuraksi vapaaehtoinen työnäyte. Tosin, en ainakaan itse palkkaisi jatkossa ketään, joka ei olisi ilmaista työnäytettä työttömyysjaksolla tehnyt. Kertoo nimittäin kaiken tarpeellisen asenteesta. Ja lopulta asenne juuri ratkaisee. 

Toivottavasti Lindström ei näiden vasemmiston ilmavaivojen pyörteessä peräänny, vaan jatkaa ansiokkaiden ideoiden kehittämistä eteenpäin. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Pientä säätöä

Keskiviikko 13.4.2016 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 13.4.2016

Hallitus julkisti eilen työllisyyspakettinsa. Paketti vaikuttaa ihan hyvältä, joskin pientä viilausta sopinee ehdottaa. 

Erityisen tärkeänä ja kiireellisenä näen työttömän yrittäjäksi ryhtymisen mahdollistamisen. Nythän meillä on sosiaalidemokraattisia peruja tukimalleissa eli palkitsemme opiskelijaa, jos hän ei juuri ansaitse ja rankaisemme työtöntä, jos hän jo omistaa tai perustaa yrityksen. 

Työttömyysturvan muuttaminen starttirahaksi kuulostaa äkkiseltään kuitenkin silmänkääntötempulta. Se on jo nyt mahdollinen. Työttömyysturva pitäisi maksaa aloittavalle yrittäjälle tai jo aiemmin sivutoimisena yrittäjänä toimineelle normaalisti ansiosidonnaisen kauden loppuun, mikäli yritys ei ole jo niin vakaavarainen että sieltä saisi ansiosidonnaisen määrään rinnastettavan palkkatulon. 

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen on myös lämpimästi kannatettava hanke. Sen sijaan uusien tukipakettien virittely on turhaa, kun samalla vaivalla voitaisiin käyttää olemassa olevia mekanismeja esimerkiksi sivukulujen alentamisen muodossa. 

Innovaatiotuki kuulostaa innostavalta. Se kannattaisi kuitenkin rajata, millaisilta yrityksiltä innovaatioprojektin voi hankkia. Paikalliset, suomalaiset pienet yritykset hyötyisivät tästä eniten. Sen sijaan suuren monikansalliset konsulttifirmat eivät tällaista tukea tarvitse tarjotakseen konsulttipalvelua. 

Työllisyyspaketin aikataulusta vielä sen verran, että TEM:n sivuilla lukee muun muassa " Tavoitteena on tehdä esimerkiksi sivutoiminen yritystoiminnan aloittaminen työttömänä nykyistä sujuvammaksi." Nyt ei enää voi olla ympäripyöreitä tavoitteita vaan konkretiaa pöytään ja muutokset voimaan tämän vuoden aikana.

Jos joudumme odottamaan pitkään, kukaan ei palkkaa odotellessa ensimmäistä työntekijäänsä, perusta sivu- tai päätoimista yritystä työttömänä jne. 

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Sovitaanks vielä yks juttu

Torstai 7.4.2016 - Sanna

Nyt kun on melkein kokonainen vuosi puuhattu yhteiskuntasopimuksen parissa, josta sittemmin sukeutui kilpailukykysopimus, saamatta juuri laihaa sopua kummempaa aikaiseksi, voisi olla sopiva hetki pysähtyä miettimään uutta yhteiskuntasopimusta.

Sellaista, jonka ulkopuolelle ei nykysopimuksen malliin jäisi lukematon määrä itsensä työllistäjiä, osa-aikaisia, yrittäjiä, työttömiä ja muuten työelämän ulkopuolelle jääneitä. Se koskisi kaikkia, ja aivan erityisesti se koskisi mediaa. 

Sattuiko kukaan muu kiinnittämään huomiota Nokian irtisanomisuutisiin. Taas lähtee 1300 työpaikkaa Suomesta, mutta eihän tässä sinänsä ole mitään uutta. Ikävää kyllä. Asia sai minuuttikaupalla näkyvyyttä illan pääuutisissa ja aamun digilehdissäkin se oli vähintään sivun jutulla käsitelty. 

Seuraavalla sivulla yhden lauseen mitalla ja illan pääuutisten otsikkokarusellissa kolmella sanalla oli maininta Fazerin 100 miljoonan investoinneista seuraavan kolmen vuoden aikana. Hemmetti sentään 100 miljoonaa on tolkuttoman suuri ja hieno investointisumma, joka muuten on kolmasosa hallituksen kehysriihen 370 miljoonan säästöistä. Investoinnin positiivisia kerrannaisvaikutuksia en uskalla, enkä edes osaa arvioida.

Mutta ei, slaavilaismelankoliseen henkeen me täällä Pohjolassa kärsimme ja kuihdumme. Kaikki lähtee, jäät ja talvi ja työpaikat ja laivat ja lentokoneet. Köyhiks oomme syntyneet ja köyhiks me taas tuumme, vai mikä voisi olla vahva suomalainen kansanviisaus kuuseen kurkottamisen ja katajaan kapsahtamisen ohella. 

Kyllä vanha viisaus siitä, että mihin keskityt, sitä saat, pitää varsin hyvin paikkaansa. Siksi kannattaisi nyt pysähtyä, miettiä ja sopia koko yhteiskunnan voimin, että käännetäänpä katseet sinne kadun aurinkoiselle puolelle, emme nimittäin mahda nyt mitään, mutta kesä on tulossa (sateinen ja kylmä varmasti, sanovat kuitenkin monet). Ruotsalaiset osaavat tämän ja siinä missä olemme lukeneet ruotsia ilolla tai pakolla koulussa vuosia, voisimme omaksua naapurista vähän asennetta muutaman ruotsinkielisen lauseen lisäksi. 

Ensi syksynä verotiedot julkaistaan kyllä, mutta listojen kärkeen nostetaan eniten veroja maksaneet henkilöt ja yritykset, ei eniten tienanneet. Miksi julkaista kateuskatalogia, kun samalla voisi tehdä veronmaksusta hyveen. 

Pääuutisiin nostetaan isoilla jutuilla investoinnit, isot kaupat, kasvut ja rekrytoinnit. Pikkumaininta riittää, jos joku Nokian kaltainen vakioirtisanoja irtisanoo väkeään. Sillä ei ikävä kyllä ole merkittävää uutisarvoa enää. 

Mankuminen työpaikoilla voidaan sopimuksen puitteissa myös lopettaa. Jos työnantaja maksaa kuukausipalkan, tuli kauppaa tai ei, olit ahkera tai et, työterveyden, sairasajan palkan, loma-ajalta täyden palkan ja lomarahat, liikuntasetelit, lounasedun, kilsakorvauksen, puhelinedut, työtilan, laitteet, IT-tuen jne. niin kannattaa pitää vähän pienenmpää meteliä taukokahvin mausta tai tympeästä pomosta. 

Naivia tai ei, voidaanko sopia, että otetaan sellainen iloisempi asenne ja kiinnitetään enemmän huomiota hyviin asioihin, kiitollisuuden aiheisiin. Hyvä tästä tulee!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Mediat, Yhteiskuntasopimus, Asenne

Kahden kauppaa

Torstai 17.9.2015

Eilinen Juha Sipilän puhe oli kaikessa karuudessaan erinomainen. 

Sipilä ei ryhtynyt enää tekemään kauppaa, ei pyörtämään hallituksen esityksiä. Hän kertoi, miten oli esittänyt kaksi erilaista ratkaisumallia liitoille yhteiskuntasopimusneuvotteluissa, joihin ei suostuttu. Hän kertoi Saksasta, jossa sekä työnantajat, että työntekijät etsivät yhteistä etua. Hän kertoi, ettei nyt ole keinojen osalta kysymys hallituksen arvovallasta, mutta itse tavoitteesta ei voi tinkiä. Hän kertoi, että Suomi nousee ainoastaan ahkeruudella ja osaamisella. Hän muistutti, että hallituksella on kansan mandaatti tehdä tarvittavat uudistukset. 

Mielenkiintoista puheessa oli ensinnäkin juuri arvovallan nostaminen esiin. Hallitus ei pelkää arvovaltansa puolesta, eikä jumita mihinkään ratkaisuun vain pelkän arvovaltansa nimissä. Toisin kuin liitot. Liittojen kesken tämä näyttää taas olevan kahden kauppaa: SAK vastaan muut. Hyvä on vuosi vuodelta kasvavien toimihenkilöliittojen havahtua, että SAK:n veneeseen vielä kerran astumalla voi vain hukkua. Arvovaltaa ei enää saavuteta rähjäämällä, vaan neuvottelemalla. 

Tilanne on yhä enenevissä määrin kahden kauppaa myös työpaikoilla. Liittojen merkitys ja vaikutusvalta vähenee samassa suhteessa kun kansan koulutustaso ja sen myötä oma arvostelukyky kasvaa. Hallituksen lakiesitysten myötä paikalliselle sopimiselle luodaan paremmat puitteet ja kahden kauppaa on myös luottamuksen syntyminen. Uskovatko työntekijät, että työnantajat aidosti etsivät ratkaisuja työn pitämiseksi Suomessa. Luottavatko työnantajat, että työntekijät tulevat tiukassa paikassa vastaan ilman tällaista spektaakkelia. 

Lakien muuttaminen ja uudistaminen on myös eduskunnassa kahden kauppaa. Vastakkain ovat hallitus ja oppositio. Kun Suomessa istuu enemmistöhallitus, lait menevät läpi, jos hallituspuolueet toimivat yhtenä rintamana. Ja hallituksen yhtenäisyyttä ovat vakuutelleet niin Sipilä kuin perussuomalaisten Lindström. 

Kahden kauppaa tämä tilanne on myös seuraavissa vaaleissa. Perussuomalaiset osoittavat nyt olevansa kykenevä vastuunkantoon ja heillä työväenpuolueena on riittävästi rohkeutta viedä kipeät uudistukset maaliin, toisin kuin SDP:llä. Entisen valtiovarainministeri Antti Rinteen puheet siitä, ettei ongelmissamme ole kyse palkoista tai kilpailukyvystä, vaan siitä ettei maailmalla kauppa käy, osoittavat SDP:n tämän hetken alennustilan, mutta kammottavalla tavalla myös sen, millaisissa käsissä Suomen talous oli vain muutamaa kuukautta aiemmin. 

Kahden kauppaa käydään nyt myös siitä, kumpi täällä näyttää suunnan korporatismi vai parlamentarismi. Jälkimmäisen matkassa meillä voi olla vielä toivoa - ja siitä me viimeksi 19.4. äänestimme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työ, Ay-liike, Hallitus, Terve talous

Viisautta ja vastuullisuutta

Keskiviikko 9.9.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Uuden Suomen Puheenvuorossa

Yhteiskuntasopimuksen tilalle saimme eilen kauan kaivatun, äärimmäisen välttämättömän uudistusesityksen. Työntekijäliitot ovat ennalta arvaten älähtäneet lähes kaikesta siinä esitetystä, paitsi tietysti muutosturvasta. 

Sen lisäksi, että käsillä on Suomen talouden kohtalonhetket, on myös käsillä hetki, joka määrittää ay-liikkeen tulevaisuuden. Toimimalla nyt viisaasti, vastuullisesti ja kestävällä tavalla, ay-liikkeellä on edessään hyvä tulevaisuus. 

Sen sijaan uhkailemalla, hokemalla 70-luvulla keksittyjä mantroja ja vastustamalla vääjäämätöntä muutosta, ay-liike asemoi itsensä osaksi Suomen historiaa. 

Merkittävä osa suomalaisesta työväestä on koulunsa käynyt. Moni ymmärtää tilanteen vakavuuden ja seuraukset, jos Suomea ei saada jaloilleen. Suuri osa työntekijöistä ymmärtää mikrotason yhteyden makrotasoon: jos minun työnantajani ei pärjää markkinoilla, työpaikkaakaan ei enää ole. Jos työpaikkoja ei yrityksissä ole, ei tule verotuloja, eikä siten saada julkisen sektorin menojakaan maksettua. Ei siis kyetä maksamaan eläkkeitä, työttömyyskorvauksia, kouluja, terveydenhuoltoa, eikä mitään muutakaan. 

Moni, arvaamattoman moni, työntekijä toivoo nyt, että liittojen "herratkin" sen vihdoin käsittäisivät. Uhkailemalla, vastustamalla ja lakkoilemalla jaossa on enää pelkkää kurjuutta. Viisaalla ja vastuullisella johtajuudella saamme Suomen takaisin iskuun. Vastuullista johtajuutta odotetaan myös oppositiopoliitikoilta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Budjettiesitys, Hallitus, Ay-liike, Oppositio

Kolme syytä

Sunnuntai 22.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään Turun messu- ja kongressikeskuksessa muutama ohikulkija sanoi minulle, että aina olen kokoomusta äänestänyt, mutta enää en äänestä. Kun kysyn, mitä puoluetta aiot nyt äänestää, tulee hiljaista. 

Niin, mikä on aito vaihtoehto, jos on aina ennen äänestänyt kokoomusta? Vasemmalle on vaikea mennä. Perussuomalaiset eivät vakuuta. Keskusta? Mitä seuraa, jos äänestää keskustaa? Todennäköisesti Suomeen tulee punamultahallitus. 

Syyt, miksi ihmiset ovat ärsyyntyneitä kokoomukseen, liittyvät jatkuviin veronkorotuksiin, velkaantumiseen, päätösten tekemättä jättämiseen ja yrittäjien asioiden unohtamiseen. Nämä ovat monelta osin seurausta liian laajasta hallituspohjasta ja yhteisen tilannekuvan puuttumisesta jo heti hallituskauden aluksi. Jos tilannekuva on väärä, tuskin myöskään toimenpiteet voivat olla oikeita. 

Mitä sitten seuraa punamultahallituksesta? Onko SDP perinteisesti veronkorotusten vai kohtuullisemman verotuksen kannalla? Miten vasemmistopuolueet suhtautuvat elvytykseen ja sitä seuraavaan velkaantumisen kasvuun? Entä, onko SDP perinteisesti ollut yrittäjän asialla? Onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne profiloitunut kevään aikana näkemys- vai etupoliitikkona? Millaisia vahvoja ministerikandidaatteja punamultahallitukseen löytyy? Onnistuisiko Juha Sipilä muuttamaan SDP:n linjauksia hallituksessa nykymenoon verrattuna?

Minusta Suomen etua ajaisi parhaiten nimenomaan porvarihallitus, ei punamultahallitus ja siksi kannattaa äänestää kokoomusta, vaikka kulunut hallituskausi ei miellyttäisikään. 

Tosiasiassa kokoomus ei ole katoamassa maailmankartalta, vaikka äänestäisi miten. Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että kokoomuksen kansanedustajina istuu niitä vahvoja päättäjiä, jotka ymmärtävät työn, talouden, yrittämisen ja ihmisten arjen päälle. Se edellyttää myös uusien kansanedustajien valitsemista eduskuntaan. Sisältäpäin voi linjan valintaan vaikuttaa kaikkein eniten. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Porvarihallitus, Työ, Yrittäminen

Pukkaako punamultaa?

Lauantai 7.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään julkistettiin Lännen Median tutkimus suosituimmista hallituskokoonpanoista, jossa suurin kannatus olisi punamullalla eli keskustan ja SDP:n muodostamalla hallituksella. Myös perussuomalaisia pidetään yhtenä potentiaalisena punamullan jatkajana. 

Vaalikentillä kuulen toisinaan sanottavan, että Juha Sipilä on niin fiksu mies, että siksi aiotaan äänestää keskustaa. Niin minustakin Juha Sipilä on varsin fiksu ja yritysmaailmassa suuret meriitit sekä kannuksensa hankkinut puolueensa puheenjohtaja. Puheenjohtajan rinnalta löytyy varsin kokenutta ministerikandidaattia: Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Vanhanen. Mari Kiviniemi ja Anneli Jäätteenmäki ovat siirtyneet muihin tehtäviin.  

Kokeneen mahdollisen ministerikaartinsa ohella pitää kuunnella, millaisia ratkaisumalleja puolueet esittävät. Keskusta ajaa vahvasti maakuntamallia, jossa maakuntahallinto valittaisiin suorilla vaaleilla ja maakunnalla olisi myös verotusoikeus. Suomessa olisi siis kunnat, maakunnat ja valtio, vaaleilla valittavat kunnanvaltuusto, maakuntavaltuusto ja eduskunta sekä veroja maksaisimme kunnallisveroa, maakuntaveroa ja valtionveroa. Tulisiko tällä ratkaisulla yhteiskunnan pyörittämisestä kevyempää, demokraattisempaa tai halvempaa? Vaikka päätöksiä on rohkeasti nyt tehtävä, malli vaatii syvällistä pohdintaa. 

Punamullan toinen pääarkkitehti olisi SDP. Punamullassa ei ehkä niinkään kasva työ tai yrittäminen kuin siinä kasvavat sekä verot että velka. SDP haluaisi luonnollisesti elvyyttää ja niinpä velkaa lisättäisiin. Verotusta taas halutaan kiristää etenkin keskituloisilta ja sitä suurempituloisilta, jotta paljon puhutut maailman maltillisimmat tuloerot saataisiin kuriin. 

Ay-liikkeessä kannuksensa hankkineet nykyiset ja tulevat ministerit Rinne sekä Ihalainen pitäisivät huolta siitä, että kaikki paikallinen sopiminen ja joustava työn tekeminen ehkäistäisiin. Viimeisimpänä tavoitteenaan Ihalainen kertoi nollatuntisopimusten kieltämisestä. Ay-liikkeen ja sen edustajien pitäisikin ratkaista, että onko se viimekädessä työn tekemisen vai sen lopettamisen asialla.  Nyt näyttäisi agendalla olevan tuo jälkimmäinen.  

Jos olisin sijoittaja, punamullan myötä harkitsisin vakavasti eurojen vetämistä pois Suomisalkusta. Todellisuudessa meillä ei ole varaa yhdenkään etuisuuden korottamiseen, ei lisävelkaan, mutta ei myöskään veronkorotuksiin, edunvalvontaan hallituksessa, yrittäjien työn hankaloittamisesta tai elvytyksestä nyt puhumattakaan.

Meillä on varaa tehdä vähän enemmän, tai oikeastaan ihan hemmetin paljon enemmän töitä. Minusta porvarihallitus: keskusta, kokoomus ja mahdollisesti perussuomalaiset sekä RKP auttaisivat nyt Suomen parhaiten oikeaan suuntaan eli tekemisen meininkiin. Kuuden viikon päästä 19.4. siihen voi vaikuttaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit, SDP, Keskusta, Punamulta, Hallitus